Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Samuelhan kokoajan piilo vit...saili Tiinalle tämän neuroottisista säännöistä: "Tomaatti EI saa olla märkä" Ja seinän maalauksesta tuli kunnon riita kun Samuel ei enää kestänyt.

Tomaatti ei ole Tiina. Lähiömuijuus, tatuoinnit, lävistykset ja pukeutuminen ovat asioita, joissa pilkka osuu hyvin henkilökohtaiselle tasolle.

Samuelin huumori tomaateista oli sellaista, että Tiina saattoi itsekin nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos meidän pitäisi tuntea kaikki EA-parit kokonaisuutena niin eihän täällä voisi kommentoida mitään 🤔

Kyllä voi kommentoida, nimittäin käyttäytymistä yleisellä tasolla, niin kuin osa kommentoijista on tehnytkin ilman että leimaa itse ihmistä hyväksi tai pahaksi. On eri asia sanoa Rosan äkkipikaisutta hankalaksi piirteeksi toisen ihmisen kannalta kuin että Rosa on hankala ihminen. Sillä hänestä löytyy varmasti monia muitakin piirteitä kuin äkkipikaisuus. Tai että Eetun pitäisi tuoda enemmän ilmi omia rajojaan kuin että Eetu on naismainen tossukka. Tässä on vissi ero, miten asian esittää.

Hohhoijaa, hyvä että moraalipoliisi on valppaana 🙄

Eiköhän jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa. Joillekin tämä on vain tv-ohjelma ja viihdettä, ilman että sitä analysoi perinpohjin. Osallistujat kyllä tietävät osallistuessaan, että saattavat herättää keskustelua.

Taitaa moralisoija olla itse hankala ihminen, kun menee niin tunteisiin. Ärsyttää tollanen, että joku luulee voivansa neuvoa mitä muut saavat kirjoittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Meillä jo lapsuudenkodissa harrastettiin tuollaista huumoria perheenjäsenten kesken ja se jatkuu meidän nyt keski-ikäisten sisarusten kanssa ja omien aikuisten lastemme kanssa. Osaamme nauraa myös itsellemme. Toisilla ihmisillä ei ole sellaista tilannesarkasmia ollenkaan. Heikki huumori iski heti, kun se vertasi tilannettaan Suomen linnan vankilaan. Onneksi Miina on samanlainen.

Huumori voi olla älykästä olematta sarkastista eikä se lähisuhteissa ole mikään avain onneen. Heikki vaikuttaa ennemminkin kuivan kuin sarkastisen huumorin ystävältä. Esim. vankilan (Suomenlinna) rinnastaminen naimisiinmenoon ei ole sarkasmia. Hyvien heittojen lisäksi hän tuntee myös sammakot eli tilannetajusta ei tietoakaan, mutta ehkä Miinaa viehättää kömpelyys.

Miina on sellainen keskivertohauska, joskus yliyrittäjä, mutta ihan virkistävää seurattavaa.  Tavallaan nämä kaksi ovat samalla tasolla - eivät mestareita kumpikaan, mutta tavoittelevat samaa tyyliä, ja koska Miina ilmeisesti uskoo Heikin tarkoittavan aina hyvää, hän ottaa asiat sellaisena ilman vatvomista. Itsetuntemus ja itsetunto kohdallaan ja aina valmis ymmärtään asiat ns. oikein.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa moralisoija olla itse hankala ihminen, kun menee niin tunteisiin. Ärsyttää tollanen, että joku luulee voivansa neuvoa mitä muut saavat kirjoittaa!

Ihan ulkopuolisena, kyllä somekirjoittelu välillä ärsyttää ja ihmetyttää. Kommentoida voi omalla tyylillään, mutta täällä helposti ihmisillä menee voimakas tunne päälle kommentoinneissa. Tartutaan johonkin ihmiseen, johonkin piirteeseen ja arvostelu lähtee lapasesta, motataan hamaralla kun joku on ensin aloittanut huomauttamalla jostakin luonteenpiirteestä (esim. Mikko josta tuli maailman kauhein mies aika vähillä näytöillä, nyt tunteenhallinnaltaan kehittymätön Heidi on otettu hampaisiin). Kommentoinneista alkaa hävitä kaikki inhimillisyys ja suhteellisuuden taju, lähestytään koulukiusaustyyliä. Hyvä reality check olisi miettiä miltä itse näyttäisi ulkopuolisin silmin, jos omaa elämää videoitaisiin 24/7. Harvempi meistä olisi kaikesta näkemästään ylpeä, ja useammalla tuosta materiaalista voitaisiin leikata hyvin erilaisia "totuuksia" meistä ja meidän elämästä. Kun tuo muistettaisiin kun kirjoitetaan näistä ihan oikeista ihmisistä ja heidän elämistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Tuossa onkin asian ydin. Ilkeily ja naljailu ovat eri asioita kuin rakkaudella piikittely. Harvoin ihmiset ovat heti kohdattuaan sillä tasolla, että voivat alkaa piikitellä. Esim. vaatevalinnoista huomauttaminen on melko riskaabelia puuhaa. En tekisi sitä kenellekään edes 50 v tuntemisen jälkeen ellei neuvojani kyseltäisi.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, hyvä että moraalipoliisi on valppaana 🙄

Eiköhän jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa. Joillekin tämä on vain tv-ohjelma ja viihdettä, ilman että sitä analysoi perinpohjin. Osallistujat kyllä tietävät osallistuessaan, että saattavat herättää keskustelua.

Mitä tahansa ei voi kirjoittaa. Jos kirjoittaa, pahimmassa tapauksessa voi saada syytteen kunnianloukkauksesta.

Tässäkin ketjussa on ollut todella törkeitä kommentteja. Olen muutamia poistattanut.

Joillakin kommentoijilla on harhaluulo, että tällaisiin ohjelmiin osallistujat ovat yleistä riistaa. He päästävät sisäisen paholaisensa valloilleen. Sitten kun useampi paholaisen riivaama osuu samaan ketjuun, niin jälki on karmeaa, keskustelun taso vajoaa luokattoman alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun mielenkiintoisimpia kommentteja oli se, että Rosa ei pyri miellyttämään, toisin kuin Miina.

Miinan käytös: noin käyttäytyy ihminen, joka haluaa miellyttää ja välttää konflikteja. Kun Heikki nälvii, niin Miina ei näytä mielipahaansa vaan pyrkii luovimaan. Yhteiselo sujuu, mutta se on nimenomaan Miinan luovimisen ansiota. Jos Miina olisi reagoinut esim. lähiömuija-piikkiin kuten viime kauden Mari pilli-gateen, tilanne olisi näyttänyt varsin toisenlaiselta.

Heikki: Lähiömuija.

Miina: Anteeksi kuinka? *silmien pyörittelyä*

Heikki: *sopertelua*

Miina: *lisää silmien pyörittelyä*

...

Rosan käytöstä taas on mielenkiintoista katsoa sillä silmällä, että noin käyttäytyy ihminen, joka ei pyri miellyttämään.

Hyvin sanottu.

Terveisin entinen miellyttäjänainen, joka oli lopulta tukehtua siihen rooliinsa

... Täällä myös entinen. Välillä olin tukehtua ja viha alkoi tihkua saumoista, mutta suoraan puhuminen oli silti mahdotonta. Omien tunteiden tunnistaminen on tärkeintä ja joskus todella vaikeaa. Jos ei tunnista, ei voi myöskään puolustautua. Toivottavasti Miina antaa itselleen luvan olla myös loukkaantunut silloin kun sitä sisimmässään on. Ihminen, joka luulee sietävänsä kaikkea ja kaikenlaista, huiputtaa itseään. Moni ylimukautuva (ja jo lapsena mukautuvaksi ja vähään tyytyväksi oppinut) ihminen nimenomaan etsii erikoisia tyyppejä, joissa on riittävästi siedettävää. 

terv. myös entinen miellyttäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Meillä jo lapsuudenkodissa harrastettiin tuollaista huumoria perheenjäsenten kesken ja se jatkuu meidän nyt keski-ikäisten sisarusten kanssa ja omien aikuisten lastemme kanssa. Osaamme nauraa myös itsellemme. Toisilla ihmisillä ei ole sellaista tilannesarkasmia ollenkaan. Heikki huumori iski heti, kun se vertasi tilannettaan Suomen linnan vankilaan. Onneksi Miina on samanlainen.

Huumori voi olla älykästä olematta sarkastista eikä se lähisuhteissa ole mikään avain onneen. Heikki vaikuttaa ennemminkin kuivan kuin sarkastisen huumorin ystävältä. Esim. vankilan (Suomenlinna) rinnastaminen naimisiinmenoon ei ole sarkasmia. Hyvien heittojen lisäksi hän tuntee myös sammakot eli tilannetajusta ei tietoakaan, mutta ehkä Miinaa viehättää kömpelyys.

Miina on sellainen keskivertohauska, joskus yliyrittäjä, mutta ihan virkistävää seurattavaa.  Tavallaan nämä kaksi ovat samalla tasolla - eivät mestareita kumpikaan, mutta tavoittelevat samaa tyyliä, ja koska Miina ilmeisesti uskoo Heikin tarkoittavan aina hyvää, hän ottaa asiat sellaisena ilman vatvomista. Itsetuntemus ja itsetunto kohdallaan ja aina valmis ymmärtään asiat ns. oikein.

Eikö sarkasmin voi suomentaa purevan ivalliseksi? Tuntuisi, että jos vuorovaikutus on paljolti sarkastista, se ei voi olla hyväksi ihmissuhteille. Sarkasmista puuttuu lämpö. Sarkasmi voi satuttaa. En haluaisi sarkasmin sävyttämiä lähisuhteita.

Ohjelman Heikki ei ole mielestäni sarkastinen. Yksi piirre hänessä on ilmeisesti pyrkimys rehellisyyteen. Sellainen saattaa vaikuttaa epäystävälliseltä.

En edelleenkään näe Miinassa miellyttäjää. Ehkä hän ei vain ole loukkaantunut Heikin sanoista. Eiköhän Miina osaa pitää puolensa tarpeen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SPOILER! 9. jakson kuvauksesta:

"Heikki ja Miina rohkaistuvat puhumaan uskonnollisista eroistaan."

Tätä mä oon aavistellutkin kun jossain luki, että kauden teemana on mm. uskonto. Jotain antoisaa varmasti luvassa kun kaksi akateemista keskustelee aiheesta...

VOI EI Heikki on siis uskis. Ahdistuu tatuoinneista, revitystä farkkukankaasta ja sukkahousuttomuudesta. Luultavasti myös meikkaamisesta ja punertavasta hiussävystä. Saati rivoista puheista.

Maku meni. Uskis on yhtä paha kuin pillilläjuomisen homoviittaukset.

Väität varmaan itseäsi suvaitsevaiseksi ! Toivottavasti et, sillä tuo kommenttisi on puistattavan suvaitsematon.

En ole tuo edellinen, mutta suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi suvaita toisten halua rajoittaa sinun henkilökohtaista elämääsi. Saat siis rauhassa uskoa vaikka Mikki Hiireen, mutta se ei voi olla perustelu sille, minkä takia jonkun toisen henkilön pitää pukea sukkahousut jalkaan. Voit lukea lisää suvaitsevaisuuden määritelmästä esimerkiksi YK:n sivuilta, sillä kyseinen organisaatio on tämän termin lanseerannut.

Minua ainakin henkilökohtaisesti ahdistaisi olla suhteessa henkilön kanssa, jonka uskonto rajoittaisi minun elämääni.

Vielä kerran: Kaikkein suvaitsevaisimmiksi itseään väittävät ovat usein niitä kaikkein suvaitsemattomimpia ihmisiä. Usein tämä tulee esille juuri uskontoon liittyvissä kysymyksissä. Kuten tässäkin ketjussa jälleen huomattiin.

Eihän täällä ole kukaan väittänyt itseään suvaitsevaiseksi. Sen sijaan on tullut kommentti: "Väität varmaan itseäsi suvaitsevaiseksi !", jolloin itse ainakin koin, että henkilölle pitäisi varmaan selittää, mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa. Se on mm. erilaisten ilmaisutapojen hyväksyntää eli terminä hyvin laaja-alainen. Tuskin kukaan voi olla 100% suvaitsevainen kaikilla elämän osa-alueilla vaan varmasti meillä on vähintään ennakkoluuloja, vaikkei avoimesti syrjisi ketään. Suvaitsevaisuus nyt vain on meidän yhteiskunnassamme hyvä asia, mihin pyrkiä, samalla tavalla kuin tasa-arvo ja yleisesti elämäntapa, joka ei pyri ehdoin tahdoin loukkaamaan muita.

Minä en ainakaan vastusta uskovaisia tai uskontoja. Vastustan vain jokaista uskonnon perusteella tapahtuvaa tekoa, jonka pyrkimyksenä on rajoittaa ihmisen elämää, koska jollain toisella on joku uskomus. Perustan mieluummin yleisen moraalitajun ja lait esimerkiksi ihmisoikeuksiin, utilitarismiin ja tieteeseen. Vastaa vielä, jos jotain jäi hampaankoloon, mutta itse palaan nyt ketjun varsinaiseen aiheeseen eli Ensitreffit alttarilla. Soronmoo!

Eli jos ihmisen ohjenuorana on vaikkapa Raamattu, joka opettaa yhtä ja toista sellaista, mitä pidetään hyveenä edelleen, et voi hyväksyä sitä, koska taustalla on uskonnollinen näkemys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Samuelhan kokoajan piilo vit...saili Tiinalle tämän neuroottisista säännöistä: "Tomaatti EI saa olla märkä" Ja seinän maalauksesta tuli kunnon riita kun Samuel ei enää kestänyt.

Piilovit*tuili? Et tainnut ymmärtää heidän kommunikaatiostaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Meillä jo lapsuudenkodissa harrastettiin tuollaista huumoria perheenjäsenten kesken ja se jatkuu meidän nyt keski-ikäisten sisarusten kanssa ja omien aikuisten lastemme kanssa. Osaamme nauraa myös itsellemme. Toisilla ihmisillä ei ole sellaista tilannesarkasmia ollenkaan. Heikki huumori iski heti, kun se vertasi tilannettaan Suomen linnan vankilaan. Onneksi Miina on samanlainen.

Huumori voi olla älykästä olematta sarkastista eikä se lähisuhteissa ole mikään avain onneen. Heikki vaikuttaa ennemminkin kuivan kuin sarkastisen huumorin ystävältä. Esim. vankilan (Suomenlinna) rinnastaminen naimisiinmenoon ei ole sarkasmia. Hyvien heittojen lisäksi hän tuntee myös sammakot eli tilannetajusta ei tietoakaan, mutta ehkä Miinaa viehättää kömpelyys.

Miina on sellainen keskivertohauska, joskus yliyrittäjä, mutta ihan virkistävää seurattavaa.  Tavallaan nämä kaksi ovat samalla tasolla - eivät mestareita kumpikaan, mutta tavoittelevat samaa tyyliä, ja koska Miina ilmeisesti uskoo Heikin tarkoittavan aina hyvää, hän ottaa asiat sellaisena ilman vatvomista. Itsetuntemus ja itsetunto kohdallaan ja aina valmis ymmärtään asiat ns. oikein.

Eikö sarkasmin voi suomentaa purevan ivalliseksi? Tuntuisi, että jos vuorovaikutus on paljolti sarkastista, se ei voi olla hyväksi ihmissuhteille. Sarkasmista puuttuu lämpö. Sarkasmi voi satuttaa. En haluaisi sarkasmin sävyttämiä lähisuhteita.

Ohjelman Heikki ei ole mielestäni sarkastinen. Yksi piirre hänessä on ilmeisesti pyrkimys rehellisyyteen. Sellainen saattaa vaikuttaa epäystävälliseltä.

Täsmälleen näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Meillä jo lapsuudenkodissa harrastettiin tuollaista huumoria perheenjäsenten kesken ja se jatkuu meidän nyt keski-ikäisten sisarusten kanssa ja omien aikuisten lastemme kanssa. Osaamme nauraa myös itsellemme. Toisilla ihmisillä ei ole sellaista tilannesarkasmia ollenkaan. Heikki huumori iski heti, kun se vertasi tilannettaan Suomen linnan vankilaan. Onneksi Miina on samanlainen.

Huumori voi olla älykästä olematta sarkastista eikä se lähisuhteissa ole mikään avain onneen. Heikki vaikuttaa ennemminkin kuivan kuin sarkastisen huumorin ystävältä. Esim. vankilan (Suomenlinna) rinnastaminen naimisiinmenoon ei ole sarkasmia. Hyvien heittojen lisäksi hän tuntee myös sammakot eli tilannetajusta ei tietoakaan, mutta ehkä Miinaa viehättää kömpelyys.

Miina on sellainen keskivertohauska, joskus yliyrittäjä, mutta ihan virkistävää seurattavaa.  Tavallaan nämä kaksi ovat samalla tasolla - eivät mestareita kumpikaan, mutta tavoittelevat samaa tyyliä, ja koska Miina ilmeisesti uskoo Heikin tarkoittavan aina hyvää, hän ottaa asiat sellaisena ilman vatvomista. Itsetuntemus ja itsetunto kohdallaan ja aina valmis ymmärtään asiat ns. oikein.

Eikö sarkasmin voi suomentaa purevan ivalliseksi? Tuntuisi, että jos vuorovaikutus on paljolti sarkastista, se ei voi olla hyväksi ihmissuhteille. Sarkasmista puuttuu lämpö. Sarkasmi voi satuttaa. En haluaisi sarkasmin sävyttämiä lähisuhteita.

Ohjelman Heikki ei ole mielestäni sarkastinen. Yksi piirre hänessä on ilmeisesti pyrkimys rehellisyyteen. Sellainen saattaa vaikuttaa epäystävälliseltä.

Heikki ei minustakaan ole sarkastinen. Sosiaalisesti kömpelö, päästelee asioita suustaan ennen kuin on miettinyt miltä se toisesta kuulostaa. Pureva ivallisuus ei tosiaankaan ole tervettä parisuhteessa, varsinkaan jos se kohdistuu toisen persoonaan. Eikö sitä peilata itseä toisesta, ja tuollainen ivallisuus on kuin vääristävä peili. Muumeissa oli tarina näkymättömästä Ninnistä, joka muuttui "näkymättömäksi" myrkyllisessä ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Meillä jo lapsuudenkodissa harrastettiin tuollaista huumoria perheenjäsenten kesken ja se jatkuu meidän nyt keski-ikäisten sisarusten kanssa ja omien aikuisten lastemme kanssa. Osaamme nauraa myös itsellemme. Toisilla ihmisillä ei ole sellaista tilannesarkasmia ollenkaan. Heikki huumori iski heti, kun se vertasi tilannettaan Suomen linnan vankilaan. Onneksi Miina on samanlainen.

Huumori voi olla älykästä olematta sarkastista eikä se lähisuhteissa ole mikään avain onneen. Heikki vaikuttaa ennemminkin kuivan kuin sarkastisen huumorin ystävältä. Esim. vankilan (Suomenlinna) rinnastaminen naimisiinmenoon ei ole sarkasmia. Hyvien heittojen lisäksi hän tuntee myös sammakot eli tilannetajusta ei tietoakaan, mutta ehkä Miinaa viehättää kömpelyys.

Miina on sellainen keskivertohauska, joskus yliyrittäjä, mutta ihan virkistävää seurattavaa.  Tavallaan nämä kaksi ovat samalla tasolla - eivät mestareita kumpikaan, mutta tavoittelevat samaa tyyliä, ja koska Miina ilmeisesti uskoo Heikin tarkoittavan aina hyvää, hän ottaa asiat sellaisena ilman vatvomista. Itsetuntemus ja itsetunto kohdallaan ja aina valmis ymmärtään asiat ns. oikein.

Eikö sarkasmin voi suomentaa purevan ivalliseksi?

Kai sen niinkin voi suomentaa, mutta eihän ratkaisevaa ole se, mitä se on, vaan se, miten sen tulkitsee.

Heikin ja Miinan suhteessa sarkasmi on leikkimielistä, hassuttelevaa ja älykästä. Se perustuu puheeseen, johon luetaan kaksi eri merkitystä. Toinen merkityksistä on sananmukaisesti sarkastinen, mutta toinen sarkasmia purkava.

Toisin sanoen sillä, mitä puhutaan, puretaan samaan aikaan sitä, mitä puhutaan.

Kirjallisuustiedettä opiskelevat voivat halutessaan opiskella yli 10 opintopistettä näihin aiheisiin liittyvää ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Meillä jo lapsuudenkodissa harrastettiin tuollaista huumoria perheenjäsenten kesken ja se jatkuu meidän nyt keski-ikäisten sisarusten kanssa ja omien aikuisten lastemme kanssa. Osaamme nauraa myös itsellemme. Toisilla ihmisillä ei ole sellaista tilannesarkasmia ollenkaan. Heikki huumori iski heti, kun se vertasi tilannettaan Suomen linnan vankilaan. Onneksi Miina on samanlainen.

Huumori voi olla älykästä olematta sarkastista eikä se lähisuhteissa ole mikään avain onneen. Heikki vaikuttaa ennemminkin kuivan kuin sarkastisen huumorin ystävältä. Esim. vankilan (Suomenlinna) rinnastaminen naimisiinmenoon ei ole sarkasmia. Hyvien heittojen lisäksi hän tuntee myös sammakot eli tilannetajusta ei tietoakaan, mutta ehkä Miinaa viehättää kömpelyys.

Miina on sellainen keskivertohauska, joskus yliyrittäjä, mutta ihan virkistävää seurattavaa.  Tavallaan nämä kaksi ovat samalla tasolla - eivät mestareita kumpikaan, mutta tavoittelevat samaa tyyliä, ja koska Miina ilmeisesti uskoo Heikin tarkoittavan aina hyvää, hän ottaa asiat sellaisena ilman vatvomista. Itsetuntemus ja itsetunto kohdallaan ja aina valmis ymmärtään asiat ns. oikein.

Eikö sarkasmin voi suomentaa purevan ivalliseksi?

Kai sen niinkin voi suomentaa, mutta eihän ratkaisevaa ole se, mitä se on, vaan se, miten sen tulkitsee.

Heikin ja Miinan suhteessa sarkasmi on leikkimielistä, hassuttelevaa ja älykästä. Se perustuu puheeseen, johon luetaan kaksi eri merkitystä. Toinen merkityksistä on sananmukaisesti sarkastinen, mutta toinen sarkasmia purkava.

Toisin sanoen sillä, mitä puhutaan, puretaan samaan aikaan sitä, mitä puhutaan.

Kirjallisuustiedettä opiskelevat voivat halutessaan opiskella yli 10 opintopistettä näihin aiheisiin liittyvää ainesta.

No kirjallisuustiedettä en ole opiskellut, mutta luonnontieteistä väitelleenä ja C-moresta seuraavan jakson jo katsoneena (SPOILERIVAROITUS) arvelisin, että useammat meistä Heikin kommenteista närkästyneistä olemme kiinnittäneet huomion samaan josta Miinaa keskustelee kaverinsa kanssa: ei niinkään sarkasmiin kuin tuomitsevaan tapaan keskustella: farkkutakki, sukkahousut, tatuoinnit... Ihminen on kokonaisuus, ota tai jätä, aika hölmöä Heikiltä jos ei ymmärrä luopua toisen kontrollointiyrityksistä. Unelmien ikkunaprinsessahaaveet kannattaisi jo tuossa iässä unohtaa ja keskittyä kaikkeen hyvään mitä uusi ihminen on elämään tuonut, farkkutakkeineen ja tatuointeineen kaikkineen. Jos Heikki on yhtä viisas kuin älykäs hän havaitsee tuon ja varoo kontrollointihajuisia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Jos mua joku kutsuis lähiömuijaks, nauraisin. Mut jos joku alkais jankuttaa, että mun takki on kamala, niin se ei kyllä menis mistään vitsistä. Toi vaatetukseen puuttuminen on minusta aika iso "red flag" ja itse kyllä hermostuisin aika äkkiä siihen, mutta ehkä se Heikki tuosta vielä oppii pitämään päänsä kiinni. Itse en kyllä ikimaailmassa valittais toisen vaatteista, vaikka olis millaset rytkyt päällä. 

Samaa mieltä. Varsinkin ne kommentit sukkahousuista oli ihan outoja. Mitä ihmettä se nyt miehelle kuuluu? Nainen laittaa sukkikset silloin kun itse haluaa. Yleensäkin toisen ulkonäön/vaatetuksen kommentoinnissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Aikoinaan ensimmäinen ns. vakavampi suhteeni oli sellainen, että mies kommentoi näitä asioita. Seuraava mies ei harrastanut kommentointia ja voi miten ihanaa oli tajuta, että kelpaan sellaisena kuin olen.

Mitä se Heikki sanoi siis miinan takista?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se Heikki sanoi siis miinan takista?[/quote

Piti rumana, ei halunnut, että Miina pitää sitä. Samoin halusi, että Miina laittaa sukkahousut jalkaan. Onko tuo sitä sarkasmia, kielitieteilijät? Vai kontrollointiyrityksiä?