Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018

No herranjestas. En tiedä yhtäkään suhdetta, jossa nainen ei (ainakaan välillisesti) päättäisi mitä miehensä laittaa mihinkin tilaisuuteen päällensä, jotkut jopa pakkaa miehensä matkalaukut työmatkalle tai poikien viikonloppureissuun.

Vaikkei nainen sanoisi suoraan niin johdattelee kyllä. Eikä monikaan mies sitä pidä edes pahana, että saa naisen mielipiteen vaateostoksilla, missä vaatteissa on edukseen.

PS. Heikki on ihan paras, nauttisin hänen seurastaan kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SPOILER! 9. jakson kuvauksesta:

"Heikki ja Miina rohkaistuvat puhumaan uskonnollisista eroistaan."

Tätä mä oon aavistellutkin kun jossain luki, että kauden teemana on mm. uskonto. Jotain antoisaa varmasti luvassa kun kaksi akateemista keskustelee aiheesta...

VOI EI Heikki on siis uskis. Ahdistuu tatuoinneista, revitystä farkkukankaasta ja sukkahousuttomuudesta. Luultavasti myös meikkaamisesta ja punertavasta hiussävystä. Saati rivoista puheista.

Maku meni. Uskis on yhtä paha kuin pillilläjuomisen homoviittaukset.

Väität varmaan itseäsi suvaitsevaiseksi ! Toivottavasti et, sillä tuo kommenttisi on puistattavan suvaitsematon.

En ole tuo edellinen, mutta suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi suvaita toisten halua rajoittaa sinun henkilökohtaista elämääsi. Saat siis rauhassa uskoa vaikka Mikki Hiireen, mutta se ei voi olla perustelu sille, minkä takia jonkun toisen henkilön pitää pukea sukkahousut jalkaan. Voit lukea lisää suvaitsevaisuuden määritelmästä esimerkiksi YK:n sivuilta, sillä kyseinen organisaatio on tämän termin lanseerannut.

Minua ainakin henkilökohtaisesti ahdistaisi olla suhteessa henkilön kanssa, jonka uskonto rajoittaisi minun elämääni.

Vielä kerran: Kaikkein suvaitsevaisimmiksi itseään väittävät ovat usein niitä kaikkein suvaitsemattomimpia ihmisiä. Usein tämä tulee esille juuri uskontoon liittyvissä kysymyksissä. Kuten tässäkin ketjussa jälleen huomattiin.

Eihän täällä ole kukaan väittänyt itseään suvaitsevaiseksi. Sen sijaan on tullut kommentti: "Väität varmaan itseäsi suvaitsevaiseksi !", jolloin itse ainakin koin, että henkilölle pitäisi varmaan selittää, mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa. Se on mm. erilaisten ilmaisutapojen hyväksyntää eli terminä hyvin laaja-alainen. Tuskin kukaan voi olla 100% suvaitsevainen kaikilla elämän osa-alueilla vaan varmasti meillä on vähintään ennakkoluuloja, vaikkei avoimesti syrjisi ketään. Suvaitsevaisuus nyt vain on meidän yhteiskunnassamme hyvä asia, mihin pyrkiä, samalla tavalla kuin tasa-arvo ja yleisesti elämäntapa, joka ei pyri ehdoin tahdoin loukkaamaan muita.

Minä en ainakaan vastusta uskovaisia tai uskontoja. Vastustan vain jokaista uskonnon perusteella tapahtuvaa tekoa, jonka pyrkimyksenä on rajoittaa ihmisen elämää, koska jollain toisella on joku uskomus. Perustan mieluummin yleisen moraalitajun ja lait esimerkiksi ihmisoikeuksiin, utilitarismiin ja tieteeseen. Vastaa vielä, jos jotain jäi hampaankoloon, mutta itse palaan nyt ketjun varsinaiseen aiheeseen eli Ensitreffit alttarilla. Soronmoo!

Eli jos ihmisen ohjenuorana on vaikkapa Raamattu, joka opettaa yhtä ja toista sellaista, mitä pidetään hyveenä edelleen, et voi hyväksyä sitä, koska taustalla on uskonnollinen näkemys. 

Tuskinpa sitä tarkoitettiin vaan tässä on tahallaan väärinymmärtämisen makua. Utilitarismihan nimenomaan pyrkii päämäärään eikä keinoon. Jos joku jättää satuttamatta muita ihmisiä siksi, että ukko pilven päällä kertoo hänelle sen olevan väärin, niin se on yhtä validi lopputulema kuin että ei satuta ihmisiä siksi, koska uskoo kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Sen sijaan lakeja ei pidä perustaa sekularistisessa valtiossa minkään uskonnon varaan. Emme esimerkiksi voi hyväksyä rituaalimurhaa, koska jossain uskonnossa se on oikein ja emme toisaalta voi kieltää aborttia, koska se on jossain uskonnossa väärin. Sen sijaan lakia säätäessä on tutkittava laajempaa yhteiskunnallista näkökulmaa ja sitä, mistä seuraa objektiivisemmin paras lopputulema ihmisille eikä jumalille.

T: en tuo edellinen

Vierailija kirjoitti:

No herranjestas. En tiedä yhtäkään suhdetta, jossa nainen ei (ainakaan välillisesti) päättäisi mitä miehensä laittaa mihinkin tilaisuuteen päällensä, jotkut jopa pakkaa miehensä matkalaukut työmatkalle tai poikien viikonloppureissuun.

Vaikkei nainen sanoisi suoraan niin johdattelee kyllä. Eikä monikaan mies sitä pidä edes pahana, että saa naisen mielipiteen vaateostoksilla, missä vaatteissa on edukseen.

PS. Heikki on ihan paras, nauttisin hänen seurastaan kyllä.

PS Tämä jotenkin ihmetyttää: näistä ihmisistä tulee "ihan parhaita" tai aivan kamalimpia". Itse koen, että ihmisissä kaikissa on vähän molempia ja paljon siltä väliltä. Ja minusta ohjelma on juuri parhaimmillaan kun tunnistaa ihmisessä jonkin itseäkin tai omaa parisuhdetta hankaavan piirteen: kontrollointihalu, kykenemättömyys tunteiden käsittelyyn, liika kiltteys... Eikö tämä eksperimentti mene vähän kuin hukkaan jos katsojat eivät opi mitään itsestään sen aikana, pikemminkin vain vahvistavat omaa tapaansa tehdä jyrkkiä päätelmiä ihmisistä hyvin vähän tiedon perusteella? Erityisesti nämä akateemiset kielitieteilijät: ilman muuta samastuu ja ihastuu joihinkin persooniin enemmän ja jotkut tuntuvat luotaantyöntävämmiltä, mutta eikö sen kielen lisäksi kannattaisi analysoida näkemäänsä hieman analyyttisemmin, ei pelkällä tunteella? Tai ainakin tajuta, että kirjoittaa omista tunteistaan, ei totuuksia näistä vilaukselta nähdyistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan Rosalla sitten vastaavasti pitkiä vapaita. Mutta eipä vapaista oo iloa, jos on suu mutrussa.

Niistä pitkustä vapaista myös voi olla eri mieltä. Ei niitä vapaita enempää ole kuin säännöllistä työaikaa tekevällä, ja lisäksi palautuminen yövuoroista vie osansa. Toisille sopii, ei läheskään kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, hyvä että moraalipoliisi on valppaana 🙄

Eiköhän jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa. Joillekin tämä on vain tv-ohjelma ja viihdettä, ilman että sitä analysoi perinpohjin. Osallistujat kyllä tietävät osallistuessaan, että saattavat herättää keskustelua.

Siis lähtökohtaisesti kun ihminen hakeutuu vapaaehtoisesti johonkin ohjelmaan, niin häntä saa ilman muuta haukkua kuin vierasta sikaa? Sekö on sinusta viihdettä?  Kertoo todellakin jotain sinun moraalistasi ja sydämen sivistyksestä :). 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa moralisoija olla itse hankala ihminen, kun menee niin tunteisiin. Ärsyttää tollanen, että joku luulee voivansa neuvoa mitä muut saavat kirjoittaa!

No niin, sieltä tulee taas mukavaa tekstiä.  Juuri tätä tarkoitin kommentillani. Tunnemmeko me muuten toisemme, kun olet valmis kommentoimaan minusta tuollaista? Taisi kalikka kalahtaa omaan koipeen, kun niin ärsyttää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Esimerkiksi että juu voi hahhah kun ei tullut taaskaan niitä sukkahousuja laitettua ja kivempaa takkiakaan en saa aikaiseksi hommata vaikka tiedän kyllä että tämä farkkutakki on ihan kamala?

Heikkihän kritisoi yksipuolisesti Miinan henkilökohtaisia tyylivalintoja, ei suinkaan piirteitä, joita Miina itsekin haluaisi itsessään kehittää. Vielä ärsyttävämmäksi tuon kritiikin tekee Heikin oma silmiinpistävä tyylittömyys. Eipä siis ole ihan tästä kuvaamasi kaltaisesta rakkaudellisesta sanailusta kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mua joku kutsuis lähiömuijaks, nauraisin. Mut jos joku alkais jankuttaa, että mun takki on kamala, niin se ei kyllä menis mistään vitsistä. Toi vaatetukseen puuttuminen on minusta aika iso "red flag" ja itse kyllä hermostuisin aika äkkiä siihen, mutta ehkä se Heikki tuosta vielä oppii pitämään päänsä kiinni. Itse en kyllä ikimaailmassa valittais toisen vaatteista, vaikka olis millaset rytkyt päällä. 

Samaa mieltä. Varsinkin ne kommentit sukkahousuista oli ihan outoja. Mitä ihmettä se nyt miehelle kuuluu? Nainen laittaa sukkikset silloin kun itse haluaa. Yleensäkin toisen ulkonäön/vaatetuksen kommentoinnissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Aikoinaan ensimmäinen ns. vakavampi suhteeni oli sellainen, että mies kommentoi näitä asioita. Seuraava mies ei harrastanut kommentointia ja voi miten ihanaa oli tajuta, että kelpaan sellaisena kuin olen.

Todellakin on olemassa miehiä, jotka jopa ekoilla (ja samalla vikoilla) treffeillä ovat kommentoineet kuteita arvostelevaan sävyyn. Mä olen mm. näyttänyt treffikamun mielestä kassi-almalta (keinoturkistakissa), en ole pukeutunut niin kuin mies ehdotti (seksikkäästi), olisin voinut pukeutua kevyemmin (oli pitkät housut) ... nämä nyt tuli hakematta mieleen. Nykyään vastaisin noihin jotain samanhenkistä, mutta silloin nössöilin ja nielin kiukkuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa moralisoija olla itse hankala ihminen, kun menee niin tunteisiin. Ärsyttää tollanen, että joku luulee voivansa neuvoa mitä muut saavat kirjoittaa!

Ihan ulkopuolisena, kyllä somekirjoittelu välillä ärsyttää ja ihmetyttää. Kommentoida voi omalla tyylillään, mutta täällä helposti ihmisillä menee voimakas tunne päälle kommentoinneissa. Tartutaan johonkin ihmiseen, johonkin piirteeseen ja arvostelu lähtee lapasesta, motataan hamaralla kun joku on ensin aloittanut huomauttamalla jostakin luonteenpiirteestä (esim. Mikko josta tuli maailman kauhein mies aika vähillä näytöillä, nyt tunteenhallinnaltaan kehittymätön Heidi on otettu hampaisiin). Kommentoinneista alkaa hävitä kaikki inhimillisyys ja suhteellisuuden taju, lähestytään koulukiusaustyyliä. Hyvä reality check olisi miettiä miltä itse näyttäisi ulkopuolisin silmin, jos omaa elämää videoitaisiin 24/7. Harvempi meistä olisi kaikesta näkemästään ylpeä, ja useammalla tuosta materiaalista voitaisiin leikata hyvin erilaisia "totuuksia" meistä ja meidän elämästä. Kun tuo muistettaisiin kun kirjoitetaan näistä ihan oikeista ihmisistä ja heidän elämistään.

Niin kuka on otettu hampaisiin?

Vierailija kirjoitti:

No herranjestas. En tiedä yhtäkään suhdetta, jossa nainen ei (ainakaan välillisesti) päättäisi mitä miehensä laittaa mihinkin tilaisuuteen päällensä, jotkut jopa pakkaa miehensä matkalaukut työmatkalle tai poikien viikonloppureissuun.

Vaikkei nainen sanoisi suoraan niin johdattelee kyllä. Eikä monikaan mies sitä pidä edes pahana, että saa naisen mielipiteen vaateostoksilla, missä vaatteissa on edukseen.

PS. Heikki on ihan paras, nauttisin hänen seurastaan kyllä.

No ei tulisi kyllä mieleenkään pakata miehen laukkua työmatkalle. Kyllä on äijällä laiskuus huipussaan. Tai poikien viikonloppureissuun! No en kyllä ole tottunut siihenkään, että vaateostoksilla välttämättä pitäisi käydä yhdessä. Kerra läksin yhden tosi avuttoman poikamiehen seuraksi kun hän pyysi. Omat vaatteeni ostan ihan ilman muiden mielipiteitä kysymättä. Minähän niitä vaatteita käytän.

haukkuminen parasta viihdettä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, hyvä että moraalipoliisi on valppaana 🙄

Eiköhän jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa. Joillekin tämä on vain tv-ohjelma ja viihdettä, ilman että sitä analysoi perinpohjin. Osallistujat kyllä tietävät osallistuessaan, että saattavat herättää keskustelua.

Siis lähtökohtaisesti kun ihminen hakeutuu vapaaehtoisesti johonkin ohjelmaan, niin häntä saa ilman muuta haukkua kuin vierasta sikaa? Sekö on sinusta viihdettä?  Kertoo todellakin jotain sinun moraalistasi ja sydämen sivistyksestä :). 

Ajatteleeko kukaan kun arvostelee ihmistä ihmisenä ei sitä mitä toinen tekee, että todennäköisesti joku kyseisen ihmisen tunteva tai hän itse lukee näitä, eikä pysty puolustautumaan. Minä eksyin tänne palstalle ekaa kertaa alkuviikosta vahingossa. Olin aivan järkyttynyt!

Voiko oikeasti näin puhua toisesta ihmisestä ?

Tekemisiä voi minusta arvostella, kyseenalaistaa ja inhota mutta ei ihmistä itseään kun ei tunne kuitenkaan . Onneksi täällä siis joku joka seuloo näitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Esimerkiksi että juu voi hahhah kun ei tullut taaskaan niitä sukkahousuja laitettua ja kivempaa takkiakaan en saa aikaiseksi hommata vaikka tiedän kyllä että tämä farkkutakki on ihan kamala?

Heikkihän kritisoi yksipuolisesti Miinan henkilökohtaisia tyylivalintoja, ei suinkaan piirteitä, joita Miina itsekin haluaisi itsessään kehittää. Vielä ärsyttävämmäksi tuon kritiikin tekee Heikin oma silmiinpistävä tyylittömyys. Eipä siis ole ihan tästä kuvaamasi kaltaisesta rakkaudellisesta sanailusta kysymys.

Mä en kyllä voi sille mitään, että en loukkaantuisi jos mulle sanottaisiin, että miksei sulla ole sukkahousuja? Sanoisin etten pidä ikinä koska ne on musta niin epämukavat.

Tai että kamala takki. Sanoisin että ai jaa, mä kyllä tykkään tästä. Ja se siitä, unohtaisin koko jutun. Ja pitäisin takkia entiseen malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No herranjestas. En tiedä yhtäkään suhdetta, jossa nainen ei (ainakaan välillisesti) päättäisi mitä miehensä laittaa mihinkin tilaisuuteen päällensä, jotkut jopa pakkaa miehensä matkalaukut työmatkalle tai poikien viikonloppureissuun.

Vaikkei nainen sanoisi suoraan niin johdattelee kyllä. Eikä monikaan mies sitä pidä edes pahana, että saa naisen mielipiteen vaateostoksilla, missä vaatteissa on edukseen.

PS. Heikki on ihan paras, nauttisin hänen seurastaan kyllä.

No ei tulisi kyllä mieleenkään pakata miehen laukkua työmatkalle. Kyllä on äijällä laiskuus huipussaan. Tai poikien viikonloppureissuun! No en kyllä ole tottunut siihenkään, että vaateostoksilla välttämättä pitäisi käydä yhdessä. Kerra läksin yhden tosi avuttoman poikamiehen seuraksi kun hän pyysi. Omat vaatteeni ostan ihan ilman muiden mielipiteitä kysymättä. Minähän niitä vaatteita käytän.

Mä tykkään että mun mies on mahdollisimman hyvännäköinen ja katson kyllä mitä pakkaa mukaansa esim. johonkin seminaariin ja mitä siellä illalla laittaa ravintolaan, jos ne menee tanssimaan. Että paita ja kraka päiväksi on ok ja on asuun sopivat ja sukat ja iltavaatteet kivat. Vaikka hän nyt itse pakkaakin. Mutta voi sitä vähän vihjaista ja ihan mielissään se on kun ehdotan mukaan jotain vähän muodikkaampaa paitaa tms.

Kyllähän se Miina jo viimejaksossa uskoutui ystävälleen, että siitä Heikin "huumorista". Kertoi siitä farkkutakkijutusta, että ihmetteli, että miten toinen edes jaksaa tollasesta alkaa vääntämään(tyyliin mitä väliä). Ja, sanoi jotain, että siitä ei saa tulla sellasta kontrollinhakuista jne.

Ja siis tollanenhan on yllättävän monen mielestä huumoria. Tosin yllättävän moni myöskin on hieman yksinkertaisempaa sakkia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Esimerkiksi että juu voi hahhah kun ei tullut taaskaan niitä sukkahousuja laitettua ja kivempaa takkiakaan en saa aikaiseksi hommata vaikka tiedän kyllä että tämä farkkutakki on ihan kamala?

Heikkihän kritisoi yksipuolisesti Miinan henkilökohtaisia tyylivalintoja, ei suinkaan piirteitä, joita Miina itsekin haluaisi itsessään kehittää. Vielä ärsyttävämmäksi tuon kritiikin tekee Heikin oma silmiinpistävä tyylittömyys. Eipä siis ole ihan tästä kuvaamasi kaltaisesta rakkaudellisesta sanailusta kysymys.

Mä en kyllä voi sille mitään, että en loukkaantuisi jos mulle sanottaisiin, että miksei sulla ole sukkahousuja? Sanoisin etten pidä ikinä koska ne on musta niin epämukavat.

Tai että kamala takki. Sanoisin että ai jaa, mä kyllä tykkään tästä. Ja se siitä, unohtaisin koko jutun. Ja pitäisin takkia entiseen malliin.

No hyvä. Jos Miinaakaan ei häiritse, niin ongelmaa ei ole, ainakaan vielä (myöhemmin voi olla jos Heikin kommentointi alkaa eskaloitua vakavampiin asioihin ja selkeämpään kielteisyyteen). Jos taas Miina on sellainen kuin useimmat ihmiset, että kielteiset kommentit satuttavat siitä huolimatta että haavoittumista ei haluta paljastaa toiselle - tai joskus ei edes itselle - niin suhteen toimivuus voi ajan myötä kärsiä vaikka Heikki ei menisikään tätä pidemmälle.

Itse tajusin vasta pitkästä suhteesta erottuani, kuinka paljon tuollainen pikkunälviminen oli lopulta syönyt onnellisuuttani ja itseluottamustani. En halunnut sitä suhteen aikana myöntää, vaan naureskelin ja leikin mukana. Nykyinen mieheni ei koskaan arvostele, vaan kehuu avoimesti ja kannustaa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, vaikka kumpikin mies on erittäin älykäs, korkeasti koulutettu, huumorintajuinen ja kaikin tavoin elämässä pärjäävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Esimerkiksi että juu voi hahhah kun ei tullut taaskaan niitä sukkahousuja laitettua ja kivempaa takkiakaan en saa aikaiseksi hommata vaikka tiedän kyllä että tämä farkkutakki on ihan kamala?

Heikkihän kritisoi yksipuolisesti Miinan henkilökohtaisia tyylivalintoja, ei suinkaan piirteitä, joita Miina itsekin haluaisi itsessään kehittää. Vielä ärsyttävämmäksi tuon kritiikin tekee Heikin oma silmiinpistävä tyylittömyys. Eipä siis ole ihan tästä kuvaamasi kaltaisesta rakkaudellisesta sanailusta kysymys.

No ei tietenkän tuollaista tekonaurua. Jos minun mies sanoisi sukkiksista, joko käytäis syvällinen keskustelu, et miksi tai miksi ehkä ei niitä olisi hyvä käyttää, tai sitten naurahtaisin että höpsö-kulta, miksi sua kiinnostaa, tai sitten vain kohauttaisin olkiani.

Minusta ihmisellä on aivan liian huono itsetunto, jos ei kestä kumppanin kommentteja jostain niinkin epäolennaisesta asisasta kuin sukkahousut tai farkkutakki. Ja oikeastaan mitä väliä mitä kumppani sanoo? Sehän on hänen ongelmansa, jos on tehnyt minun vaatteistani itselleen ongelman, mulle siis evvk =)

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se Miina jo viimejaksossa uskoutui ystävälleen, että siitä Heikin "huumorista". Kertoi siitä farkkutakkijutusta, että ihmetteli, että miten toinen edes jaksaa tollasesta alkaa vääntämään(tyyliin mitä väliä). Ja, sanoi jotain, että siitä ei saa tulla sellasta kontrollinhakuista jne.

Ja siis tollanenhan on yllättävän monen mielestä huumoria. Tosin yllättävän moni myöskin on hieman yksinkertaisempaa sakkia...

Niin, eli vaikka tuo olisi palstamammojen mielestä huisin hauskaa huumoria niin ilmeisesti se kuitenkin on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä Miinan mielestä. Ja jos tätä Heikkiä kiinnostaa Minna tai edes yleisesti olla loukkaamatta muita (epäilen, että kiinnostaa) niin voisi opetella lopettamaan.

...itse en viehäty noin ennakkoluuloisista ihmisistä kuin Heikki. Vaikka sanoo vitsikkäästi suoraan, että on ennakkoluuloinen, niin se ei poista sitä, että todella on ennakkoluuloinen. Kaupan kassat on pohjasakkaa ja amislaisia, Hakunilassa asuu vaan spurguja ja työttömiä, tatuoidut naiset ovat tyhmiä, akateeminen on aina älykkäämpi kun amis, Afrikassa asuu vaan tummia ja Hollannissa kaikki polttaa pilveä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Esimerkiksi että juu voi hahhah kun ei tullut taaskaan niitä sukkahousuja laitettua ja kivempaa takkiakaan en saa aikaiseksi hommata vaikka tiedän kyllä että tämä farkkutakki on ihan kamala?

Heikkihän kritisoi yksipuolisesti Miinan henkilökohtaisia tyylivalintoja, ei suinkaan piirteitä, joita Miina itsekin haluaisi itsessään kehittää. Vielä ärsyttävämmäksi tuon kritiikin tekee Heikin oma silmiinpistävä tyylittömyys. Eipä siis ole ihan tästä kuvaamasi kaltaisesta rakkaudellisesta sanailusta kysymys.

Mä en kyllä voi sille mitään, että en loukkaantuisi jos mulle sanottaisiin, että miksei sulla ole sukkahousuja? Sanoisin etten pidä ikinä koska ne on musta niin epämukavat.

Tai että kamala takki. Sanoisin että ai jaa, mä kyllä tykkään tästä. Ja se siitä, unohtaisin koko jutun. Ja pitäisin takkia entiseen malliin.

No hyvä. Jos Miinaakaan ei häiritse, niin ongelmaa ei ole, ainakaan vielä (myöhemmin voi olla jos Heikin kommentointi alkaa eskaloitua vakavampiin asioihin ja selkeämpään kielteisyyteen). Jos taas Miina on sellainen kuin useimmat ihmiset, että kielteiset kommentit satuttavat siitä huolimatta että haavoittumista ei haluta paljastaa toiselle - tai joskus ei edes itselle - niin suhteen toimivuus voi ajan myötä kärsiä vaikka Heikki ei menisikään tätä pidemmälle.

Itse tajusin vasta pitkästä suhteesta erottuani, kuinka paljon tuollainen pikkunälviminen oli lopulta syönyt onnellisuuttani ja itseluottamustani. En halunnut sitä suhteen aikana myöntää, vaan naureskelin ja leikin mukana. Nykyinen mieheni ei koskaan arvostele, vaan kehuu avoimesti ja kannustaa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, vaikka kumpikin mies on erittäin älykäs, korkeasti koulutettu, huumorintajuinen ja kaikin tavoin elämässä pärjäävä.

Minusta suhteessa on kummallakin velvollisuus näyttää, jos toisen käytös haavoittaa. Se on omaa keskeneräisyyttä, jos ei "halua paljastaa haavoittumista" toiselle. Toinen EI VOI aina tietää, mikä haavoittaa ja mikä ei, emme ole ajatuksenlukijoita. 

Tietenkin sitten eri asia, jos kertoo että en tykkää ja tuo haavoittaa, ja toinen silti jatkaa. Sitten on jo isompi ongelma sillä möläyttäjällä. Mutta näistäKIN asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti suhteessa, eikä vain odottaa, että se toinen aina osaa käyttäytyä moitteettomasti. Kaikki ei osaa, mut moni on hyvinkin kehityskelpoinen. Pitää vain avautua ja kertoa, miten asiat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja onhan Rosalla sitten vastaavasti pitkiä vapaita. Mutta eipä vapaista oo iloa, jos on suu mutrussa.

Niistä pitkustä vapaista myös voi olla eri mieltä. Ei niitä vapaita enempää ole kuin säännöllistä työaikaa tekevällä, ja lisäksi palautuminen yövuoroista vie osansa. Toisille sopii, ei läheskään kaikille.

N sairaaloissa yövuoroista saa aikahyvitystä, eli kun tekee kaksi yövuoroa, niin saa yhden ylimääräisen vapaapäivän, tosin silloin ei saa yövuorolisää palkkaan vaan palkka otetaan ts. Ylim. Vapaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samuel oli hyvin huumorintajuinen, mutten muista hänen kertaakaan piikitelleen Tiinaa.

Vrt. Heikin huumori.

Ironia ja sarkastinen huumori on laji, joka toimii kun molemmat taitaa sen. Silloin voidaan humoristisesti naljailla toiselle kummankaan siitä loukkaantumatta. Päinvastoin, se on toisesta vaan hyvin oivallettua ja hauskaa. Näyttää siltä, että Miina ja Heikki kuuluvat tähän porukkaan.

Jotkut taas eivät sitä ymmärrä lainkaan, vaan ottavat loukkauksena. Sinä näytät kuuluvan siihen joukkoon. 

No niin taidan kuulua minäkin. Minusta toi on ilkeilyä jota harjoitetaan huumorin varjolla hyväksyntää hakien. Pottuilu on joidenkin mielistä sallittua jos se on huumoria. Minusta ei ole sallittua. Tai mikäs siinä jos se on molemmista hauskaa, mutta ei todellakaan tarvitse esim. mulle tollaista heitellä.

Minä taas tykkään kovasti sellaisesta rakkaudella heitetystä naljailusta, joka kohdistuu johonkin sellaisen piirteeseeni tai tilanteeseen,  jonka tunnistan ja jolle itsekin naureskelen. En koe sellaista ilkeilyksi itseäni kohtaan. Ja harrastan sitä itsekin seurassa, joka sen ymmärtää ja tietää, että välitän heistä kovasti. Mutta varon visusti sellaisten ihmisten seurassa, jotka loukkaantuvat siitä herkästi. 

Esimerkiksi että juu voi hahhah kun ei tullut taaskaan niitä sukkahousuja laitettua ja kivempaa takkiakaan en saa aikaiseksi hommata vaikka tiedän kyllä että tämä farkkutakki on ihan kamala?

Heikkihän kritisoi yksipuolisesti Miinan henkilökohtaisia tyylivalintoja, ei suinkaan piirteitä, joita Miina itsekin haluaisi itsessään kehittää. Vielä ärsyttävämmäksi tuon kritiikin tekee Heikin oma silmiinpistävä tyylittömyys. Eipä siis ole ihan tästä kuvaamasi kaltaisesta rakkaudellisesta sanailusta kysymys.

Mä en kyllä voi sille mitään, että en loukkaantuisi jos mulle sanottaisiin, että miksei sulla ole sukkahousuja? Sanoisin etten pidä ikinä koska ne on musta niin epämukavat.

Tai että kamala takki. Sanoisin että ai jaa, mä kyllä tykkään tästä. Ja se siitä, unohtaisin koko jutun. Ja pitäisin takkia entiseen malliin.

Mä en tiedä loukkaantuisinko, mutta ainakin olisin pettynyt, ettei aikuinen mies pidä hyviä tapoja missään arvossa. Jos mies (tai nainenkin tietysti yhtä lailla) haluaa, että ilmapiiri puolison tai kenen tahansa kanssa on myönteinen, olisi järkevää käyttäytyä sen mukaisesti. Ei vaatteita arvostelemalla nosteta tunnelmaa. Sillekin varmasti on joskus tarvetta, mutta ei näin.

Ehkä Heikki on yleisestikin ottaen epävarma ja haluaa varmistaa, että "asiat tehdään oikein", ja jos ei pukeutumisesta tiedä mitään, niin varminta on pitäytyä vanhassa. Ehkä joku on hänelle vuonna x kertonut, mitä sukkahousuista ja farkkutakeista (ja tatuoinneista) pitäisi ajatella. Hän ei taida kuitenkaan olla sillä tavalla jäärä, etteikö voisi kehittyä tässäkin asiassa.