Millainen mies haluaa parisuhteen jossa ei riidellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus suomalainen mies.

Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.

Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.

Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.

Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.

Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.

"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?

- Niin. tarkoitat, että ei me kaikki ole onnistuttu löytämään ja saamaan kumppaniksi tasapainosita aikuista, joka osaa ja kykenee rakentevasta "riitelemään." - Riitelykin on tavallaan taito laji, joka onnistuu oikeastaan kaiketi vain silloin, kun erimieliyydestä ja riidan aiheesta huolimatta kummallakin (/kaikilla) riidan osapuolilla on halu päästä asiassa tyydyttävään ratkaisuun Mutta ennen sitä kyky ja halu kunnioittaa  ja arvostaa toista / toisia riidan / ermielisyyden osapuolia.  

Juuri tämä. Itse erosin _kaikista_ edellisistä seurustelukumppaneistani tästä samasta syystä: he eivät osanneet puhua rakentavasti erimielisyyksistä. Jos minä halusin puhua jostain mikä minua häiritsee tuli lause ”miksi sina haluat riidellä??” Tai ”joojoo kaikki on mun vika, onneksi SINÄ OLET TÄYDELLINEN, silloin kerrankin sinä..” tai yksinkertaisesti ei vastattu mitään ja poistuttiin. En voi elää noin, en vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus suomalainen mies.

Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.

Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.

Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.

Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.

Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.

"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?

Totta kai vastapuolen tulee kuunnella mitä toinen sanoo, sitähän vuorovaikutus parisuhteessa on. En ymmärrä kysymystä.

Itse olen harmikseni kohdannut ihmisen, jonka kanssa "riitely" kävi mahdottomaksi, koska hän ei halunnut sanoa sanaakaan, kun kysyin ja sanoin jotain hänelle. Tai häipyi paikalta. Ja tai tiuskaisi, että päätä ja tee sä kuule yksinäsi jonka jälkeen seurasi usein pitkä hiljaisuus.  - viimeienn siis huomautin jostain asiasta kuten, että miten olin ajatellut itse, että toteuttaisimme siivoamisen tai mitä olin ajatellut, että saattaisimme tehdä yhdessä... 

Olisi varmaan pitänyt aloittaa kysymyksellä, että mitenkä hän on ajatellut tai kuvitellut asian (kuten jo mainitun siivoamisen tapahtuvan), kun ei se itsestäänkään kokemukseni mukaan tapahdu, eikä minulla (tulorajoittesiella opiskelijalla ole varaa maksaa siivioojaa. - olisko pitänyt pyytää kumppanain äitiä siivoamaan?)

Tai ensiksi kysyä häneltä, että mitä hän on ajatellut tai suunnitellut. - Jos hän jotain harvoin ehdotti, niin yritin kuunnellla ja sitten lausua mielipiteeni. 

Tai mitä minun olisi pitänyt hänelle vastata kun hän oli sitä mieltä, että hänen ehdokas puolueensa voittaa ylivoimaisesti vaalit ja erehdyin sanomaan, että mistä hän voi olla varma, niin sain päälleni vain töksätyksiä, kuten olenko joku kommari, kun ajattelen muita vaihtoehtoja, tai enkö tajua, mikä tai kuka on paras tai miten olen vain idiootti kun en tajua.

Siis eihän keskustelu asioista ole riitelyä. Kumppanisi on ollut keskustelutaidoton idiootti ja juuri tuollaisten kanssa ne riidat sitten syntyy. Esimerkeissäsi hän juuri on haastanut riitaa ja aiheuttanut pahaa mieltä, etenkin tuo viimeisin oli erittäin hyvä esitys siitä, mitä hyvä kommunikaatio EI ole.

Sivistynyt ihminen hallitsee tunteensa, kertoo miltä tuntuu ja kuuntelee miltä toisesta tuntuu. Sellainen on toisen kunnioitusta ja hyvää vuorovaikutusta. Kaikkia meitä ärsyttää, suututtaa, vituttaa välillä - sitä vaan ei ole tarkoitus purkaa toiseen ihmiseen.

Ot: Miksi muuten käytät ajatusviivaa tuolla lailla hassusti virkkeen aloittajana? Alkaako siitä jonkun toisen puheenvuoro vai mitä ihmettä? Ihan siis hyvällä kysyn, olen ennenkin ihmetellyt että onko tuo jokin tehokeino tekstissä tms.

Kiitos ajatukia herättävästä kommentistasi. Ajatusviivan käyttöni juontaa siitä, että kirjoitan tällä hetkellä aparaatilla, jossa on tuhottoman pieni näyttö ja ajatusviivaa käyttämällä saan ruudulle hieman enemmän mahtumaan teksitä ilmän, että se näyttää vain kummalta pötköltä. Toimiva rivi ja kappalejako ei onnistu, ts. niin hyvin. 

Onko ärsyyntynyt väittely, (jossa puhutaan normaalilla puheäänellä), riitelyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aina pitää olla asioista samaa mieltä? Entä kun ei ollakaan? Se on riitelyä. En usko, että tuollaisia suhteita on edes olemassa.

En ole itse riidellyt koskaan parisuhteessa, ja olen melkein kaikesta eri mieltä kuin mieheni.

No, mä taas lasken erimielisyydet riitelyksi. Riitely tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

A: ”Minun lempivärini on keltainen”. B: ”Minun lempivärini on sininen. Väsyttävää tälläinen riitely.”

Et sinä tyttö ihan täysillä käy.

Tai:

Mies: ostan yhteiseltä säästötililtä sadan tonnin urheiluauton

Nainen: et osta

Palstan ehdottama KOMPROMISSI: mies ostaa viidenkymmenen tonnin moottoripyörän 😂

Et sinäkään eläkeläinen ihan kaikilla pytyillä käy.

Olen itse nähnyt ja kokenut lapsuudenkodissani sen verran paljon riitelyä (joka on mennyt useasti jopa henkisen väkivallan puolelle, että siitä on jäänyt jonkin sortin traumoja) ettei näin aikuisena todellakaan riitely enää kiinnosta, varsinkaan jos se ei johda mihinkään. Asioista voi olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista muullakin tavalla, kuin esim. huutamalla ja tavaroita heittelemällä.

T: riitelyä inhoava mies.

Siivoamisesta riitely, esimerkiksi, on turhinta ikinä! Kumpikin hoitaa sen tavallaan ja jos toinen haluaa sen tulevan hoidetuksi hänen tavallaan niin siivoaa itse! Näin asia meillä hoidettu. Sanomattakin selvää, ettei yhtäkään riitaa ole syntynyt. Mies on minua perusteellisempi siivooja ja olen sanonut ihan suoraan ja asiallisesti, että jos siivoukseni jälkeen jääneet (olemattomat) tahrat häiritsevät niin siivoaa itse. Tulos: nolla riitaa siivoamisesta. Mieheni hoitaa asian tavallaan ja minä omallani.

Vierailija kirjoitti:

Onko ärsyyntynyt väittely, (jossa puhutaan normaalilla puheäänellä), riitelyä?

On se, jos sen kokee riitelyksi.

Minusta se, että toinen kokee jonkin riitelynä ei vielä tarkoita, että se sitä olisi. Täälläkin moni tuntuu kokevan jo pelkän erimielisyyden riitelynä, vaikka se ei sitä ole. Ärsyyntynyt väittely ei minusta ole vielä riitelyä eikä toisen osapuolen herkkänahkainen kokemus sitä riitelyksi tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus suomalainen mies.

Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.

Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.

Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.

Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.

Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.

"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?

- Niin. tarkoitat, että ei me kaikki ole onnistuttu löytämään ja saamaan kumppaniksi tasapainosita aikuista, joka osaa ja kykenee rakentevasta "riitelemään." - Riitelykin on tavallaan taito laji, joka onnistuu oikeastaan kaiketi vain silloin, kun erimieliyydestä ja riidan aiheesta huolimatta kummallakin (/kaikilla) riidan osapuolilla on halu päästä asiassa tyydyttävään ratkaisuun Mutta ennen sitä kyky ja halu kunnioittaa  ja arvostaa toista / toisia riidan / ermielisyyden osapuolia.  

Tarkoitan riitelyllä eri asiaa kuin sinä. Esimerkiksi väittelyssä asiat riitelevät eivätkä ihmiset, kyseessä ei siis silloin ole riita tai riitely.

Mitä sitten oikein on riitely, ellei kiivasta väittelyä??  T. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, että toinen kokee jonkin riitelynä ei vielä tarkoita, että se sitä olisi. Täälläkin moni tuntuu kokevan jo pelkän erimielisyyden riitelynä, vaikka se ei sitä ole. Ärsyyntynyt väittely ei minusta ole vielä riitelyä eikä toisen osapuolen herkkänahkainen kokemus sitä riitelyksi tee.

Miksi sä haluat riidellä tästä?

Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?

Miksei? Mä olen eronnutkin huutamatta, tosin omasta aloitteestani. Se rauhallisuus taisi olla toisesta osapuolesta ihan erityisen vittumaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, että toinen kokee jonkin riitelynä ei vielä tarkoita, että se sitä olisi. Täälläkin moni tuntuu kokevan jo pelkän erimielisyyden riitelynä, vaikka se ei sitä ole. Ärsyyntynyt väittely ei minusta ole vielä riitelyä eikä toisen osapuolen herkkänahkainen kokemus sitä riitelyksi tee.

Miksi sä haluat riidellä tästä?

Eihän hän siitä riitele vaan keskustelee riitelyn määritelmästä. Perustelee näkemyksensä. Ihan normimeininkiä. Onko sulle kaikki eri mieltä oleminen riitelyä? Aika kontrollifriikki taidat olla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?

En jäisi keskustelemaan ollenkaan. Tuo on mielestäni asia, jota ei voi antaa anteeksi, joten lähtisin eri teille ja sanoisin hänelle tämän.

Vierailija kirjoitti:

Enkä nyt puhu jatkuvasta päivittäisestä riitelystä, vaan muutama kerta vuodessakin on liikaa.

Kerrotko  miksi parisuhteessa pitäisi  riidella tai miksi  seurustella sellainen ihmisen kanssa jolla on tarvetta moiseen?

Kyllä keskustelemallakin selviää kun  suorittaa parinvalinnan fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, että toinen kokee jonkin riitelynä ei vielä tarkoita, että se sitä olisi. Täälläkin moni tuntuu kokevan jo pelkän erimielisyyden riitelynä, vaikka se ei sitä ole. Ärsyyntynyt väittely ei minusta ole vielä riitelyä eikä toisen osapuolen herkkänahkainen kokemus sitä riitelyksi tee.

Miksi sä haluat riidellä tästä?

Eihän hän siitä riitele vaan keskustelee riitelyn määritelmästä. Perustelee näkemyksensä. Ihan normimeininkiä. Onko sulle kaikki eri mieltä oleminen riitelyä? Aika kontrollifriikki taidat olla.

Itse taidat olla täysin huumorintajuton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?

En jäisi keskustelemaan ollenkaan. Tuo on mielestäni asia, jota ei voi antaa anteeksi, joten lähtisin eri teille ja sanoisin hänelle tämän.

Näinpä. Turha petturiin on aikaansa ja energiaansa kuluttaa. Riitelyllä tämäkään asia ei parane. Toteaisin (ja näin on siis käynyt), että tämä oli nyt sitten tässä. Toinen voisi ihan rauhassa kiistää kaiken. Minä lähtisin. En inttäisi lähteväni. Lähtisin.

Terveen luonteen omaava. Luonnevikaiset haluavat riidellä, tervepäiset osaavat neuvotella asiat ilman riitaa aivan samalla tavalla kuin muissakin ihmissuhteissa ja sopimuksia tehdessä.

Kumpikin tuo näkökulmansa esille perustellen, sitten neuvotellaan. Isot päätökset tehdään vain silloin, kun molemmat on samaa mieltä ja kumpikin antaa toisilleen paljon myös omaa tilaa, niin pienistä asioista ei tarvitse neuvotella. 

Lähes 100% niistä, jotka perustelevat, että pitää riidellä silloin tällöin, ovat niitä jotka eivät osaa purkaa negatiivisia tunteitaan muuta kuin ottamalla yhteen jonkun toisen ihmisen kanssa. Sellaisen ihmisen pitäisi korjata oma ongelmansa, eikä "tuulettaa" päätään niin, että muut saa siitä kärsiä. 

Jos et ymmärrä miestä, joka ei halua riidellä, tee palvelus miehelle, äläkä yritä seurustella hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, että toinen kokee jonkin riitelynä ei vielä tarkoita, että se sitä olisi. Täälläkin moni tuntuu kokevan jo pelkän erimielisyyden riitelynä, vaikka se ei sitä ole. Ärsyyntynyt väittely ei minusta ole vielä riitelyä eikä toisen osapuolen herkkänahkainen kokemus sitä riitelyksi tee.

Miksi sä haluat riidellä tästä?

Eihän hän siitä riitele vaan keskustelee riitelyn määritelmästä. Perustelee näkemyksensä. Ihan normimeininkiä. Onko sulle kaikki eri mieltä oleminen riitelyä? Aika kontrollifriikki taidat olla.

Itse taidat olla täysin huumorintajuton?

Liikuttavaa tuo huoli huumorintajustani. Tajusin kyllä. Vastasin noin, koska ihan oikeasti on ihmisiä, jotka pitävät tuota riitelynä. En tiennyt, kuulutko sinä heihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?

Toki. Kertoisin että olen surullinen ja pettynyt, mutta selvästi hän ei rakastanutkaan minua ollenkaan ja hyvä että sain sen viimeistään nyt selville. Toivottaisiin onnea valitsemallaan tiellä ja lähtisin ikinä taakseni katsomatta.