Lue keskustelun säännöt.
Kristiina Komulainen vertaa Siepin ja Veitolan haastattelua raiskaamiseen
02.09.2018 |
Toki tähän on helppo kommentoida jo klassikoksi muodostunut lause: ”mitäs meni, oma vika”. Mitäs läksit minihame päällä yöllä kaupungille, kun tiedät, että se kiihottaa hikistärunkkaria raiskaamaan.
https://www.facebook.com/komulainen.kristiina/posts/10155662115262927
Meneekö yhtään yli? Vähän rajaa nyt oikeasti, vaikka veren maku onkin suussa moralisoijilla. Tuntuu, että osa näistä julkkisnaisista on oikein odottanut tilaisuutta päästä kukkahattuilemaan ja saarnaamaan, mikä on ainut oikea tapa haastatella. "Ei saa olla liian provoava, eikä saa syyttää haastateltavaa siitä, että itse vapaaehtoisesti meni provosoivaan ohjelmaan, koska hei sehän on kuin syyttelis raiskauksen uhria häneen kohdistuneesta väkivaltarikoksesta." No ei kuule ole sama juttu.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on vahvaa settiä: "koska kyseessä ei ole työsuhde, se ei voi olla työpaikkakiusaamista." Voi elämä! :D
Jos Komulainen väittää, että tuo kyseinen haastattelu on esimerkki media-alalla valitsevasta vakavasta työpakkakiusaamisongelmasta, niin väärässähän hän siinä on. Kannattaa laittaa parempi esimerkki eikä vihjailla haastatteluun. Ihan oli validia kritiikkiä. Tuostakin keissistä kun voi väitellä. Osan mielestä se oli provosoiva haastattelu eikä kiusaamistilanne eikä varsinkaan koko alaa koskeva.
Komulainen kirjoitti näin: "Monessa muussa yhteydessä, kuten useimmilla muilla työpaikoilla vastaavaa käytöstä kuvailtaisiin työpaikkakiusaamiseksi ja mukaan astuisi rikosoikeudellinen vastuu. Miksi media-ala olisi poikkeus?"
Ei kyllä sanonut, että haastattelutilanne olisi työpaikkakiusaamista, vaan ihmetteli, miksei työpaikkakiusaamiseen verrattavasta tilanteesta joudu vastuuseen. Samalla tavalla joku joskus ihmetteli, miksi nakkikioskijonossa turpiin lyöminen on rikos, mutta koulussa turpiin antaminen on ihan vain kiusaamista, eikä rikos. Ei siihen riitä selitykseksi se, että koulu ei ole nakkikioski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen haastattelun ja vaikka Mariasta ajoittain vittumaisen kuvan saikin, niin mitäs se Sieppi siellä tuppisuuna istui? Mariahan kysyi Siepiltä heti alkuun, että mitä haluaa ihmisten tietävän itsestään ja Sieppi tähän tyyliin voin vastailla sun kysymyksiin, mitä haluat tietää? Sitten Maria kyseli ja Sieppi oli hiljaa... Olisi itse pitänyt saada suunsa auki ja laittaa noille kysymyksille stoppi. Kaikesta ei voi Mariaa syyttää.
Tässäpä taas oikein loistava esimerkki "mitäs läksit" -asenteesta. Veitolan törkeä käytös sivuutetaan täysin, kun vieras vain oli niin törppö, ettei saanut haastattelijaa kuriin.
No toisten käytökseen ei oikein voi vaikuttaa, omaansa voi. Kannattaa oppia pitämään puoliaan. Kukaan muu ei sitä täällä tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Asioita voi tarkastella eri perspektiiveistä. Raiskaus ei ole vaikein traumaattisista kokemuksistani. Pahin traumaattinen kokemukseni ei ole ollut rikoksen uhriksi joutuminen, vaan eräs kokemus, jossa luottamukseni petettiin täysin.
Ahaa, eli sittenhän tämä ei ole mitään. Laitetaas sinunkin ”trauma” perspektiiviin: et ole syntynyt Intiaan, Afrikkaan, Filippiineille, Thaimaahan tai muuhun vastaavaan maahan tyttölapseksi, jota rai-s-kataan, kidutetaan ja kaltoinkohdellaan koko pieni pieni elämä, kunnes lapsi joko kuolee itse, tai tapetaan hieman rankemman p*rnoleffan hyväksi. Näin, tässä sinulle perspektiiviä, sinun kokemuksesi ei ole tähän verrattuna mitään ja saan mitätöidä sen täysin.
En minä mitätöi ketään. Kannattaa hakea apua, jos raiskauksesta puhuminen triggeröi pahasti.
Kyllä, se triggeröi kun siitä puhutaan ihan väärässä yhteydessä. Ja siinä ei ole mitään väärää, täysin normaali reaktio. Apua tarvitset sinä, kerta pidät verrattavissa olevina asioina haastattelua ja raiskausta!
Minusta on hyvä, että nostetaan esiin se, että hyvin monenlaiset asiat voidaan kokea raiskauksen tapaan traumatisoivina (eri tavoin ja voimakkuuksilla toki). Ikävää, että sinua tämä keskustelu on ahdistanut näin pahasti. Komulainen tuskin haki takaa sitä, että noita asioita vertailtaisiin aivan yksi yhteen.
Silloin pitää puhua pelkästään traumatisoivasta, ei verrata sitä raiskauksen tavalla traumatisoivaan. Hyvä luoja sentään, valoja päälle!
Missäs näin on määritelty? Aika usein argumentteina käytetään erilaisia äärivertauksia. Miksi raiskaus olisi poikkeus? Koska av-mamma ei ymmärrä vertauksia?
Siis mä oon nyt tosi traumatisoitunut tästä koko kohumylläkästä. Marian ajojahti on vähän kuin lapsip*rnon tekeminen! Yhtä oksettavaa ja väärin. Ja tää on selvästi myös ra-sis-mia Mariaa kohtaan.
Aivan yhtä idioottimainen vertaus.
Vierailija kirjoitti:
Media-alan ihminen H.Partanen: ''Todella asiallista tekstiä! 13 v mediassa ja voin allekirjoittaa kaiken! Olemme puhuneet kollegojen kanssa jopa toimittajien mustasta listasta...''
''Tuli haastattelua katsoessa todella ikävä olo. Siinä ei ollut naisten välisestä solidaarisuudesta kyllä mitään tietoa. Toimittaja halusi korostaa omaa ’autenttisuuttaan’ ja toisen ’pinnallisuutta’ ja onnistui ainoastaan näyttämään itsensä ilkeilevänä ja kateellisena. Ammattitaidosta ei ollut tietoakaan, armotonta loukuttamista alusta loppuun.''
toimittaja Hämäläinen: ''Asiaa Kristiina Komulainen. Itsekin journalistina ja yli 40 vuoden aikana paljon haastatteluita tehneenä ja tekevänä pidän luottamusta ja reilua peliä olennaisena. Vaikeista ja kipeistä asioista voi puhua, ja tulla samalla kohdelluksi arvostavasti. Kriittisyys ja lähdekritiikki ovat eri asia kuin ilkeys ja v-ttuilu. Journalismissa ihmisyyden kunnioittaminen on tärkeää, samalla lailla kuin elämässäkin.''
Naisten välisestä solidaarisuudesta...anna mun kaikki kestää :D. Sarahan se osaa olla niin solidaarinen muita naisia kohtaan :D.
Vierailija kirjoitti:
Mä traumatisoiduin kun unohdin ostaa pesuainetta. Vähän kuin keskitysleirillä olisi :(
No niin. Siihen sinulla on täysi oikeus. En ihan nyt vain ymmärtänyt, mikä noissa oli se yhteinen juttu. Sanotaanko noissakin molemmissa "mitäs läksit" vai mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Asioita voi tarkastella eri perspektiiveistä. Raiskaus ei ole vaikein traumaattisista kokemuksistani. Pahin traumaattinen kokemukseni ei ole ollut rikoksen uhriksi joutuminen, vaan eräs kokemus, jossa luottamukseni petettiin täysin.
Ahaa, eli sittenhän tämä ei ole mitään. Laitetaas sinunkin ”trauma” perspektiiviin: et ole syntynyt Intiaan, Afrikkaan, Filippiineille, Thaimaahan tai muuhun vastaavaan maahan tyttölapseksi, jota rai-s-kataan, kidutetaan ja kaltoinkohdellaan koko pieni pieni elämä, kunnes lapsi joko kuolee itse, tai tapetaan hieman rankemman p*rnoleffan hyväksi. Näin, tässä sinulle perspektiiviä, sinun kokemuksesi ei ole tähän verrattuna mitään ja saan mitätöidä sen täysin.
En minä mitätöi ketään. Kannattaa hakea apua, jos raiskauksesta puhuminen triggeröi pahasti.
Kyllä, se triggeröi kun siitä puhutaan ihan väärässä yhteydessä. Ja siinä ei ole mitään väärää, täysin normaali reaktio. Apua tarvitset sinä, kerta pidät verrattavissa olevina asioina haastattelua ja raiskausta!
Minusta on hyvä, että nostetaan esiin se, että hyvin monenlaiset asiat voidaan kokea raiskauksen tapaan traumatisoivina (eri tavoin ja voimakkuuksilla toki). Ikävää, että sinua tämä keskustelu on ahdistanut näin pahasti. Komulainen tuskin haki takaa sitä, että noita asioita vertailtaisiin aivan yksi yhteen.
Silloin pitää puhua pelkästään traumatisoivasta, ei verrata sitä raiskauksen tavalla traumatisoivaan. Hyvä luoja sentään, valoja päälle!
Missäs näin on määritelty? Aika usein argumentteina käytetään erilaisia äärivertauksia. Miksi raiskaus olisi poikkeus? Koska av-mamma ei ymmärrä vertauksia?
Siis mä oon nyt tosi traumatisoitunut tästä koko kohumylläkästä. Marian ajojahti on vähän kuin lapsip*rnon tekeminen! Yhtä oksettavaa ja väärin. Ja tää on selvästi myös ra-sis-mia Mariaa kohtaan.
Aivan yhtä idioottimainen vertaus.
Ei ole idioottimaisia vertauksia, mikäli selität logiikan näiden takana. Mitkä ovat siis ne yhtymäkohdat näissä tapauksissa? Miten esimerkiksi lapsi vertautuu Mariaan? Onko hän esimerkiksi tietämätön siitä, mitä hänelle tapahtuu tai täysin puolustuskyvytön vai mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Eli jos sinut nyt laitettaisiin ruutuun ja sinut nöyryytettäisiin aivan totaalisesti vaikka sitten haastattelemalla sinua kokemastasi raiskauksesta, niin se ei tuntuisi miltään?
Ja nyt sinä vertaat haastattelua Saran urasta haastatteluun raiskauksesta? Oletko aivan aivan kännissä, empatiakyvytön vai mikä sinua vaivaa?
Sinä puhut Sarasta, minä vaan väitän, että julkinen nöyryyttäminen voi tuntua jopa yhtä pahalta kuin raiskaaminen. Riippuen tietenkin henkilöstä. En tiedä miltä Sarasta tuntuu. Hän ei ole väittänyt, että hänestä tuntuu raiskatulta. Hänestä tuntui, että hänelle asetettiin ansa. Minä taas väitän, että näin someaikakautena näiden julkisten nöyryytyksien kohteeksien tulleiden ihmisten kohdalla on tapahtunut myös itsemurhia juuri tuon suuren häpeän tunteen takia. Mutta on myös raiskauksen uhreja jotka ovat tappaneet itsensä.
Eli summa summarum. Julkinen nöyryyttäminen voi johtaa todella vakaviin asioihin aivan kuten raiskauskin. Mutta Saran kohdalla hänen haastattelunsa ei varmaan hänen itsensäkään mielestä ollut niin paha, kuin jos hänet olisi raiskattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen haastattelun ja vaikka Mariasta ajoittain vittumaisen kuvan saikin, niin mitäs se Sieppi siellä tuppisuuna istui? Mariahan kysyi Siepiltä heti alkuun, että mitä haluaa ihmisten tietävän itsestään ja Sieppi tähän tyyliin voin vastailla sun kysymyksiin, mitä haluat tietää? Sitten Maria kyseli ja Sieppi oli hiljaa... Olisi itse pitänyt saada suunsa auki ja laittaa noille kysymyksille stoppi. Kaikesta ei voi Mariaa syyttää.
Tässäpä taas oikein loistava esimerkki "mitäs läksit" -asenteesta. Veitolan törkeä käytös sivuutetaan täysin, kun vieras vain oli niin törppö, ettei saanut haastattelijaa kuriin.
No toisten käytökseen ei oikein voi vaikuttaa, omaansa voi. Kannattaa oppia pitämään puoliaan. Kukaan muu ei sitä täällä tee.
Noin puhuvat kiusaajat, raiskaajat, kansanmurhien toteuttajat ja muut vastaavat ihmiset. Uhrejaan syyllistäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen haastattelun ja vaikka Mariasta ajoittain vittumaisen kuvan saikin, niin mitäs se Sieppi siellä tuppisuuna istui? Mariahan kysyi Siepiltä heti alkuun, että mitä haluaa ihmisten tietävän itsestään ja Sieppi tähän tyyliin voin vastailla sun kysymyksiin, mitä haluat tietää? Sitten Maria kyseli ja Sieppi oli hiljaa... Olisi itse pitänyt saada suunsa auki ja laittaa noille kysymyksille stoppi. Kaikesta ei voi Mariaa syyttää.
Tässäpä taas oikein loistava esimerkki "mitäs läksit" -asenteesta. Veitolan törkeä käytös sivuutetaan täysin, kun vieras vain oli niin törppö, ettei saanut haastattelijaa kuriin.
Marian veemäinen provosoiva käytös ei ole mikään salaisuus. Se nyt vaan on tosiasia, ettei kannata osallistua tuollaiseen ohjelmaan, jos ei pysty puolustautumaan tiukoissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä traumatisoiduin kun unohdin ostaa pesuainetta. Vähän kuin keskitysleirillä olisi :(
No niin. Siihen sinulla on täysi oikeus. En ihan nyt vain ymmärtänyt, mikä noissa oli se yhteinen juttu. Sanotaanko noissakin molemmissa "mitäs läksit" vai mitä ihmettä?
Kummassakaan paikassa ei voi pestä omia vaatteita. Tahdon traumaterapiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Eli jos sinut nyt laitettaisiin ruutuun ja sinut nöyryytettäisiin aivan totaalisesti vaikka sitten haastattelemalla sinua kokemastasi raiskauksesta, niin se ei tuntuisi miltään?
Ja nyt sinä vertaat haastattelua Saran urasta haastatteluun raiskauksesta? Oletko aivan aivan kännissä, empatiakyvytön vai mikä sinua vaivaa?
Sinä puhut Sarasta, minä vaan väitän, että julkinen nöyryyttäminen voi tuntua jopa yhtä pahalta kuin raiskaaminen. Riippuen tietenkin henkilöstä. En tiedä miltä Sarasta tuntuu. Hän ei ole väittänyt, että hänestä tuntuu raiskatulta. Hänestä tuntui, että hänelle asetettiin ansa. Minä taas väitän, että näin someaikakautena näiden julkisten nöyryytyksien kohteeksien tulleiden ihmisten kohdalla on tapahtunut myös itsemurhia juuri tuon suuren häpeän tunteen takia. Mutta on myös raiskauksen uhreja jotka ovat tappaneet itsensä.
Eli summa summarum. Julkinen nöyryyttäminen voi johtaa todella vakaviin asioihin aivan kuten raiskauskin. Mutta Saran kohdalla hänen haastattelunsa ei varmaan hänen itsensäkään mielestä ollut niin paha, kuin jos hänet olisi raiskattu.
Et voi tietää, tekikö joku itsemurhan häpeän takia vai pelon takia, koska ei halunnut kohdata tekojensa seurauksia. Jos siis viittaat siihen, että jonkun epäilyttäviä, mahdollisesti laittomia, toimia on tuotu julkisuuteen ja tutkinta niistä aloitettu/suunnitteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Eli jos sinut nyt laitettaisiin ruutuun ja sinut nöyryytettäisiin aivan totaalisesti vaikka sitten haastattelemalla sinua kokemastasi raiskauksesta, niin se ei tuntuisi miltään?
Ja nyt sinä vertaat haastattelua Saran urasta haastatteluun raiskauksesta? Oletko aivan aivan kännissä, empatiakyvytön vai mikä sinua vaivaa?
Sinä puhut Sarasta, minä vaan väitän, että julkinen nöyryyttäminen voi tuntua jopa yhtä pahalta kuin raiskaaminen. Riippuen tietenkin henkilöstä. En tiedä miltä Sarasta tuntuu. Hän ei ole väittänyt, että hänestä tuntuu raiskatulta. Hänestä tuntui, että hänelle asetettiin ansa. Minä taas väitän, että näin someaikakautena näiden julkisten nöyryytyksien kohteeksien tulleiden ihmisten kohdalla on tapahtunut myös itsemurhia juuri tuon suuren häpeän tunteen takia. Mutta on myös raiskauksen uhreja jotka ovat tappaneet itsensä.
Eli summa summarum. Julkinen nöyryyttäminen voi johtaa todella vakaviin asioihin aivan kuten raiskauskin. Mutta Saran kohdalla hänen haastattelunsa ei varmaan hänen itsensäkään mielestä ollut niin paha, kuin jos hänet olisi raiskattu.
No, minä tunnen usein todella paljon häpeää sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Voinko siis syyttää nöyryytyksestä kaupan kassaneitiä joka kysyi haluanko muovipussin ja minä en osannut päättää ja siksi hävetti jälkeenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen haastattelun ja vaikka Mariasta ajoittain vittumaisen kuvan saikin, niin mitäs se Sieppi siellä tuppisuuna istui? Mariahan kysyi Siepiltä heti alkuun, että mitä haluaa ihmisten tietävän itsestään ja Sieppi tähän tyyliin voin vastailla sun kysymyksiin, mitä haluat tietää? Sitten Maria kyseli ja Sieppi oli hiljaa... Olisi itse pitänyt saada suunsa auki ja laittaa noille kysymyksille stoppi. Kaikesta ei voi Mariaa syyttää.
Tässäpä taas oikein loistava esimerkki "mitäs läksit" -asenteesta. Veitolan törkeä käytös sivuutetaan täysin, kun vieras vain oli niin törppö, ettei saanut haastattelijaa kuriin.
No toisten käytökseen ei oikein voi vaikuttaa, omaansa voi. Kannattaa oppia pitämään puoliaan. Kukaan muu ei sitä täällä tee.
Kyllä minä uskaltaisin sanoa, että tällaisilla kohuilla on kyllä vaikutusta muidenkin käytökseen. Jos Sieppi ei olisi kirjoittanut tuntemuksistaan blogissaan, emme kävisi tätä keskustelua. Väitätkö tosiaan, että tällainen keskustelu on täysin turha, kun tämä ei ole enää pelkästään mikään palstajankkaus, vaan aika moni media-alan julkkiskin on tähän ottanut nyt kantaa?
Niin vain oli Louhimieskin taannoin nöyrää poikaa, kun joku uskalsi sanoa, että nyt ei tunnu ihan kivalta. En tiedä, olenko naivi, mutta kyllä minä uskon, että näillä johonkin on vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus ja kommentit kertovat kyllä kaiken tarpeellisen Veitola-faneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Eli jos sinut nyt laitettaisiin ruutuun ja sinut nöyryytettäisiin aivan totaalisesti vaikka sitten haastattelemalla sinua kokemastasi raiskauksesta, niin se ei tuntuisi miltään?
Ja nyt sinä vertaat haastattelua Saran urasta haastatteluun raiskauksesta? Oletko aivan aivan kännissä, empatiakyvytön vai mikä sinua vaivaa?
Sinä puhut Sarasta, minä vaan väitän, että julkinen nöyryyttäminen voi tuntua jopa yhtä pahalta kuin raiskaaminen. Riippuen tietenkin henkilöstä. En tiedä miltä Sarasta tuntuu. Hän ei ole väittänyt, että hänestä tuntuu raiskatulta. Hänestä tuntui, että hänelle asetettiin ansa. Minä taas väitän, että näin someaikakautena näiden julkisten nöyryytyksien kohteeksien tulleiden ihmisten kohdalla on tapahtunut myös itsemurhia juuri tuon suuren häpeän tunteen takia. Mutta on myös raiskauksen uhreja jotka ovat tappaneet itsensä.
Eli summa summarum. Julkinen nöyryyttäminen voi johtaa todella vakaviin asioihin aivan kuten raiskauskin. Mutta Saran kohdalla hänen haastattelunsa ei varmaan hänen itsensäkään mielestä ollut niin paha, kuin jos hänet olisi raiskattu.
Hei, käyppä kysymässä tuota Saralta. Että olisko tullu raiskatuksi mielummin. Tuo juuri nimenomaan on raiskauksen mitätöintiä, sanan törkeää väärinkäyttöä. Että ei raiskaus nyt NIIN paha ole, kyllä tommonen televisiohaastattelu on paljon pahempi. Käsittämätöntä mitä idiotismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Eli jos sinut nyt laitettaisiin ruutuun ja sinut nöyryytettäisiin aivan totaalisesti vaikka sitten haastattelemalla sinua kokemastasi raiskauksesta, niin se ei tuntuisi miltään?
Ja nyt sinä vertaat haastattelua Saran urasta haastatteluun raiskauksesta? Oletko aivan aivan kännissä, empatiakyvytön vai mikä sinua vaivaa?
Sinä puhut Sarasta, minä vaan väitän, että julkinen nöyryyttäminen voi tuntua jopa yhtä pahalta kuin raiskaaminen. Riippuen tietenkin henkilöstä. En tiedä miltä Sarasta tuntuu. Hän ei ole väittänyt, että hänestä tuntuu raiskatulta. Hänestä tuntui, että hänelle asetettiin ansa. Minä taas väitän, että näin someaikakautena näiden julkisten nöyryytyksien kohteeksien tulleiden ihmisten kohdalla on tapahtunut myös itsemurhia juuri tuon suuren häpeän tunteen takia. Mutta on myös raiskauksen uhreja jotka ovat tappaneet itsensä.
Eli summa summarum. Julkinen nöyryyttäminen voi johtaa todella vakaviin asioihin aivan kuten raiskauskin. Mutta Saran kohdalla hänen haastattelunsa ei varmaan hänen itsensäkään mielestä ollut niin paha, kuin jos hänet olisi raiskattu.No, minä tunnen usein todella paljon häpeää sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Voinko siis syyttää nöyryytyksestä kaupan kassaneitiä joka kysyi haluanko muovipussin ja minä en osannut päättää ja siksi hävetti jälkeenpäin?
Voit, mikäli se kaupan kassa tahallaan pitkitti sitä tilannetta sinun kiusaksesi ja esimerkiksi heilutteli sitä muovipussia edessäsi lällätellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin sen haastattelun ja vaikka Mariasta ajoittain vittumaisen kuvan saikin, niin mitäs se Sieppi siellä tuppisuuna istui? Mariahan kysyi Siepiltä heti alkuun, että mitä haluaa ihmisten tietävän itsestään ja Sieppi tähän tyyliin voin vastailla sun kysymyksiin, mitä haluat tietää? Sitten Maria kyseli ja Sieppi oli hiljaa... Olisi itse pitänyt saada suunsa auki ja laittaa noille kysymyksille stoppi. Kaikesta ei voi Mariaa syyttää.
Tässäpä taas oikein loistava esimerkki "mitäs läksit" -asenteesta. Veitolan törkeä käytös sivuutetaan täysin, kun vieras vain oli niin törppö, ettei saanut haastattelijaa kuriin.
No toisten käytökseen ei oikein voi vaikuttaa, omaansa voi. Kannattaa oppia pitämään puoliaan. Kukaan muu ei sitä täällä tee.
Kyllä minä uskaltaisin sanoa, että tällaisilla kohuilla on kyllä vaikutusta muidenkin käytökseen. Jos Sieppi ei olisi kirjoittanut tuntemuksistaan blogissaan, emme kävisi tätä keskustelua. Väitätkö tosiaan, että tällainen keskustelu on täysin turha, kun tämä ei ole enää pelkästään mikään palstajankkaus, vaan aika moni media-alan julkkiskin on tähän ottanut nyt kantaa?
Niin vain oli Louhimieskin taannoin nöyrää poikaa, kun joku uskalsi sanoa, että nyt ei tunnu ihan kivalta. En tiedä, olenko naivi, mutta kyllä minä uskon, että näillä johonkin on vaikutusta.
Joo, parhaimmillaan silla on se vaikutus, että raiskausten uhreille sanotaan, et hei, ei tää oo NIIN paha, sua ei sentään haastateltu töllössä sun arkisesta urasta niinkuin Sieppiä :). Tää on paljon pienempää siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhtä traumaattista kokemusta muka voisi verrata toiseen traumaattiseen kokemukseen? Vertaaminen on aivan eri asia kuin näiden kokemusten rinnastaminen.
Eli sinusta haastateltavana oleminen on yhtä traumaattista kuin raiskatuksi tuleminen? Olet sairas.
Olen raiskattu ja traumatisoitunut. Kyllä, olen sen takia sairastunut masenmukseen. Ihmisen julkista nöyryyttämistä voi minusta oikein hyvin verrata raiskaukseen, jos halutaan tähdentää sitä, että kyse on traumaattisista kokemuksista.
Minut myös ja olen kanssasi 100% eri mieltä!
Eli jos sinut nyt laitettaisiin ruutuun ja sinut nöyryytettäisiin aivan totaalisesti vaikka sitten haastattelemalla sinua kokemastasi raiskauksesta, niin se ei tuntuisi miltään?
Ja nyt sinä vertaat haastattelua Saran urasta haastatteluun raiskauksesta? Oletko aivan aivan kännissä, empatiakyvytön vai mikä sinua vaivaa?
Sinä puhut Sarasta, minä vaan väitän, että julkinen nöyryyttäminen voi tuntua jopa yhtä pahalta kuin raiskaaminen. Riippuen tietenkin henkilöstä. En tiedä miltä Sarasta tuntuu. Hän ei ole väittänyt, että hänestä tuntuu raiskatulta. Hänestä tuntui, että hänelle asetettiin ansa. Minä taas väitän, että näin someaikakautena näiden julkisten nöyryytyksien kohteeksien tulleiden ihmisten kohdalla on tapahtunut myös itsemurhia juuri tuon suuren häpeän tunteen takia. Mutta on myös raiskauksen uhreja jotka ovat tappaneet itsensä.
Eli summa summarum. Julkinen nöyryyttäminen voi johtaa todella vakaviin asioihin aivan kuten raiskauskin. Mutta Saran kohdalla hänen haastattelunsa ei varmaan hänen itsensäkään mielestä ollut niin paha, kuin jos hänet olisi raiskattu.No, minä tunnen usein todella paljon häpeää sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Voinko siis syyttää nöyryytyksestä kaupan kassaneitiä joka kysyi haluanko muovipussin ja minä en osannut päättää ja siksi hävetti jälkeenpäin?
Voit, mikäli se kaupan kassa tahallaan pitkitti sitä tilannetta sinun kiusaksesi ja esimerkiksi heilutteli sitä muovipussia edessäsi lällätellen.
Eihän Veitolakaan lällätellyt tai pitkittänyt mitään, päinvastoin koetti pelastaa tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä traumatisoiduin kun unohdin ostaa pesuainetta. Vähän kuin keskitysleirillä olisi :(
No niin. Siihen sinulla on täysi oikeus. En ihan nyt vain ymmärtänyt, mikä noissa oli se yhteinen juttu. Sanotaanko noissakin molemmissa "mitäs läksit" vai mitä ihmettä?
Kummassakaan paikassa ei voi pestä omia vaatteita. Tahdon traumaterapiaan!
Jos sanot, että keskitysleirillä trauma syntyy siitä vaatteiden pesemättömyydestä niin siinä tapauksessa ehkä.
Media-alan ihminen H.Partanen: ''Todella asiallista tekstiä! 13 v mediassa ja voin allekirjoittaa kaiken! Olemme puhuneet kollegojen kanssa jopa toimittajien mustasta listasta...''
''Tuli haastattelua katsoessa todella ikävä olo. Siinä ei ollut naisten välisestä solidaarisuudesta kyllä mitään tietoa. Toimittaja halusi korostaa omaa ’autenttisuuttaan’ ja toisen ’pinnallisuutta’ ja onnistui ainoastaan näyttämään itsensä ilkeilevänä ja kateellisena. Ammattitaidosta ei ollut tietoakaan, armotonta loukuttamista alusta loppuun.''
toimittaja Hämäläinen: ''Asiaa Kristiina Komulainen. Itsekin journalistina ja yli 40 vuoden aikana paljon haastatteluita tehneenä ja tekevänä pidän luottamusta ja reilua peliä olennaisena. Vaikeista ja kipeistä asioista voi puhua, ja tulla samalla kohdelluksi arvostavasti. Kriittisyys ja lähdekritiikki ovat eri asia kuin ilkeys ja v-ttuilu. Journalismissa ihmisyyden kunnioittaminen on tärkeää, samalla lailla kuin elämässäkin.''