Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?
02.09.2018 |
Vieläkö muka tehdään jakoa työläisiin ja ei-työläisiin? Eikö tuo jäänyt ummehtuneelle 1900-luvulle? Itse en tiennyt kenenkään opiskelukaverin perheen "työläisstatusta" eikä olisi voinut vähempää edes kiinnostaa. Eihän ne vanhemmat siellä kanssani opiskelleet.
https://yle.fi/uutiset/3-10352417
.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielenkiintoista, että joillain ihmisillä on pokkaa dissata toisten omakohtaisia kokemuksia siitä miltä tuntuu olla yliopistolla ilman kodin antamaa esimerkkiä ja tukea. Kiistättekö toisten kokemuksia noin laajemminkin?
Kerropa yksikin esimerkki jossa dissataan jonkun kokemusta?
Sen sijaan sitä kritisoidaan, että näihin kokemuksiin näkyy sisältyvän sisäänrakennettu kokemus siitä, että akateemisten perheiden lapset saavat automaattisesti kotonaan esimerkkiä(?) ja tukea yliopisto-opiskeluihin. Joku voi saadakin, jotkut taas eivät kuten täällä on kerrottu myös omakohtaisena kokemuksena. Ikinä en ollut yliopistolla käynyt ennenkuin sinne pääsin.
Mikä on esimerkki akateemisuudesta jonka saa kotoa? Se että vanhempi on 30 vuotta sitten suorittanut eri alan yliopistotutkinnon. Miten se helpottaa opiskelua? Mikä tuki? Minä sain äidiltä joskus rahaa talvitakkiin mutta niin sai duunarin lapsikin, ja rikkaan kauppiaan. Lukiokurssit valitsin itse, ei prepattu jne.
Varmaan suvun ekana opiskelijana voi kohdata epäluuloja ja ennenkaikkea omassa suvussa jos kukaan ei ole käynyt peruskoulua pidempään. Elämä on. Rivien välistä voi lukea, että akateemisten perheiden lapsia jotenkin epäsuorasti syyllistetään perhetaustastaan -kyllä sulla on helppoa jne. tietämättä kenenkään taustoja. Lisäksi tähän joidenkin tuntemaan huonouden tunteeseen liitetään aina jokin ilmassa leijuva yhteiskunnallinen ulottuvuus mutta ei ratkaisuja. Mitä tälle nyt pitäisi sitten tehdä, kielletäänkö akateemisuus ettei kukaan tule akateemisesta perheestä? Näyttäkää maa jossa ei ole minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia.
Suurin osa meistä on parin sukupolven takaa torppareiden ja pieneläjien jälkeläisiä, niin minäkin. Isoisäni aloitti työuransa tehtaan apupoikana. En jaksa tuntea huonommuutta.
Kun puhutaan massoittain jonkun ihmisryhmä keskimääräisistä piirteistä, puhutaan massoista. Ryhmistä. Jokaikisen ryhmän sisällä on yksilöitä ja poikkeuksia. Se ei poista sitä totuutta, että esimerkiksi 90 % todennäköisyydellä akateemisesta tai keskiluokkaisesta perhetaustasta on enemmän hyötyä korkeakouluopintoja aloittavalla opiskelijalle. Verrattuna duunariperheen opiskelijan perhetaustan antamaan henkiseen tai fyysiseen taustapääomaan, 90 % todennäköisyydellä hänellä on enemmän erilaisia pieniä tai suuria sopeutumishaasteita.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että yksilöstä puhuttaessa ero voi olla huomattavasti toisenlainen (pienempi tai suurempi) kuin puhuttaessa kokonaisten ryhmien eroista ja ryhmien sisälläkin voi olla erilaisia ääripäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Akateemisia ovat nykyisin lähes kaikki, pk-seudulla yli puolet väestöstä. Se ei selitä oikein mitään enää vanhempien taustasta puhumattakaan. Itse olen ei-akateemisesta perheestä ja menestynyt huomattavasti paremmin työelmässä kuin muutama opiskelukaveri, jolle siis sinun mukaasi olisi pitänyt olla kaikki helppoa, mutta eivät vain ole saaneet tuulta siipiensä alle. Typeriä tuollaiset yleistykset.
Jännä juttu, yliopistot käytynä ja silti on epäselvää, mikä on tieteellisen tiedon ja arkikokemuksen/mutun ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Akateemisia ovat nykyisin lähes kaikki, pk-seudulla yli puolet väestöstä. Se ei selitä oikein mitään enää vanhempien taustasta puhumattakaan. Itse olen ei-akateemisesta perheestä ja menestynyt huomattavasti paremmin työelmässä kuin muutama opiskelukaveri, jolle siis sinun mukaasi olisi pitänyt olla kaikki helppoa, mutta eivät vain ole saaneet tuulta siipiensä alle. Typeriä tuollaiset yleistykset.
Tämähän on täyttä sontaa. Lähes 30%:lla maan väestöstä ei ole edes peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Uudellamaalla korkea-asteen on suorittanut noin 37% väestöstä, mikä on korkein koulutusaste maakunnallisessa vertailussa. Korkeakoulutuksen on muissa kunnissa Uuttamaata ja Pirkanmaata lukuunottamatta suorittanut korkeintaan 30% eli alle kolmasosa väestöstä.
https://www.stat.fi/til/vkour/2016/vkour_2016_2017-11-02_tie_001_fi.html .
Hesarissa oli tuosta äskettäin uutinen, siis kyse oli pk-seudusta (Helsinki, Espoo, Vantaa, ei koko Uusimaa).
Mielenkiintoista. Löydätkö linkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että tuossa on jotain samaa mitä minulla, vaikka olenkin vain ammattikorkeakoululainen. Tulen epävakaasta, alkoholistisesta ja väkivaltaisesta kodista. Sinällään meillä oli kulissit kunnossa, isä ei ollut katujuoppo silloin, mutta kotiolot oli täysin erilaiset, mitä monilla muilla. Jouduin jo ihan pienestä pitäen huolehtimaan itsestäni, kodin tilanne oli sellainen, ettei keskittyminen opiskeluihin onnistunut.
Törmään ulkopuolisuuden tunteeseen harva se päivä, kun olen tekemisissä ns. normaalien kanssa. Kiinnitän eri asioihin huomiota, olen kiinnostunut eri asioista johtuen taustastani, en ole huoleton ja vapaa, vaan vakava, varuillani. Puheenaiheet on erilaisia. Kun muut puhuvat perheestä, siis lapsuuden perheestä, en voi olla muuta kuin hiljaa, koska omasta perheestäni ei ole mitään kivaa sanottavaa. Mitä isäsi tekee? Noh, kuolee kohta alkoholiin. Kusi taas eilen allensa ja rähisi kotona. Käyttekö koskaan vanhemmillasi? No ei oikeastaan, isä on humalassa aamusta iltaan kunnes sammuu. Kun muut soittavat äidille/isälle ihan mistä tahansa, minä muistelen edellistä puhelua joitakin vuosia sitten, kun isä pyysi rahaa lainaan (alkoholiin), muuta asiaa hänellä ei ollut.
Kyllä se ulkopuolisuud on käsinkosketeltavaa, koska toisenlaisista taistoista tulevilla on monissa asioissa myös todella naiivi tapa ajatella. Tai he olettavat samanlaisen helpon elämän, helpot valinnat ja muut koskemaan kaikkia. Kun taas itse on nähnyt sen raadollisuuden ja tajunnut, ettei moniinkaan asioihin ole yksinkertaisia vastauksia.
Luokkajutuissa voi olla paljon samaa, puheenaiheet, painotukset ja arvostukset, kiinnostuksenkohteet voivat olla todella erilaisia. Kuin vieraasta maasta. Ymmärrän hyvin tuon ulkopuolisuuden tunteen, minä tunsin sitä jopa anmattikoulussa. On vaikeaa löytää ihmisiä samalla taustalla monistakaan koulutusasteista.
Tuo varmasti on todella tosi kokemus, mutta onhan alkoholisteja akateemisissakin perheissä. Seuraukset ovat lapselle ihan samoja, vaikka puitteet ovat fiinimmät. Sitä juuri tarkoitin, että pohjimmiltaan ei ole kyse yhteiskuntaluokista, vaan tunne erilaisuudesta ja huonommuudesta on peräisin psyykestä, koskee laajemmin sitä perhekonstellaatiota.
Jos akateemisesta varakkaasta perheestä oleva "putoaa" ovat seuraukset psyykkisesti ehkä kovemmatkin kuin ei-akateemisella taustalla. Ja näin käy yhä useammalle, nimenomaan on niin, että taustan avulla ei saa yhtään mitään, koska akateemisia on nykyään niin paljon, kilpailu on paljon kovempaa kuin ennen. Jo opiskeluaikoina pitää päästä oman alan töihin tai muuten tulee myöhemmin vaikeuksia saada töitä.
Väkivaltaisia alkoholisteja on ihan jokaisessa yhteiskuntaluokassa. En korostanut tuota erikseen, koska itselleni se on niin itsestään selvää. Olen huomannut, että vanhempien edes jonkinlainen hyvä status (työpaikka, koulutus) antaa todennäköisemmin lapsille paremmat eväät, mitä niiden väkivaltaisten alkkisten, jotka ovat työttömiä ja ns. sossupummeja. Minäkin opin paskasta lapsuudesta huolimatta edes ponnistelemaan, opin tekemään kovasti töitä, koska sitä perheessä arvostettiin. On epätodennäköisenpää nousta mukaan yhteiskunnan normaaliin pyörimiseen mukaan, jos ei ole oppinut työntekoa, kotona ei ole arvostettu opiskelua. Että siinä mielessä akateemisten juoppojen lapsilla on kyllä tulevaisuudessa yleensä helpompaa, koska mm. koulutustausta periytyy. Ihan tutkimustenkin mukaan. Sossupummien lapsista tulee yleensä sossupummeja, ajateemisten lapsista yleensä akateemisia.
Näinhän se on. Kuitenkaan se ei ole niin yksioikoista, että tausta estäisi tai automaattisesti toisi tietyn lopputuloksen. Kun koulutus on ilmaista, niin muilla tekijöillä (älykkyys, persoonallisuus, perheolot) kuin varakkuudella ja yhteiskuntaluokalla on enemmän merkitystä kuin maissa, joissa jengi jakautuu jo alakoulussa yksityisiin ja julkisiin kouluihin vanhempien varallisuuden mukaan. Tasaisten tuloerojen maissa voi sitten julkaista kohujuttuja siitä, että luokkaeroja on.
En ole missään vaiheessa väittänytkään sen olevan yksioikoista. Siksi käytin sanaa yleensä. Poikkeuksia mahtuu aina joukkoon ja ihminen on moninutkainen kokonaisuus. Omien lähtökohtien positiiviset vaikutukset on hyvä tunnistaa. Omalla kohdallani työnarkomaani isä oli sittenkin osittainen pelastus. Jos hän olisi ollut sossupummi, tuskin olisin tässä. Olisin luultavasti narkkaamassa, lopettanut koulun oppivelvollisuuden päätyttyä, kaikista todennäköisimmin olisin jo kuollut. Eli minäkin olen tavallaan hyväosainen joihinkin muihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielenkiintoista, että joillain ihmisillä on pokkaa dissata toisten omakohtaisia kokemuksia siitä miltä tuntuu olla yliopistolla ilman kodin antamaa esimerkkiä ja tukea. Kiistättekö toisten kokemuksia noin laajemminkin?
Kerropa yksikin esimerkki jossa dissataan jonkun kokemusta?
Sen sijaan sitä kritisoidaan, että näihin kokemuksiin näkyy sisältyvän sisäänrakennettu kokemus siitä, että akateemisten perheiden lapset saavat automaattisesti kotonaan esimerkkiä(?) ja tukea yliopisto-opiskeluihin. Joku voi saadakin, jotkut taas eivät kuten täällä on kerrottu myös omakohtaisena kokemuksena. Ikinä en ollut yliopistolla käynyt ennenkuin sinne pääsin.
Mikä on esimerkki akateemisuudesta jonka saa kotoa? Se että vanhempi on 30 vuotta sitten suorittanut eri alan yliopistotutkinnon. Miten se helpottaa opiskelua? Mikä tuki? Minä sain äidiltä joskus rahaa talvitakkiin mutta niin sai duunarin lapsikin, ja rikkaan kauppiaan. Lukiokurssit valitsin itse, ei prepattu jne.
Varmaan suvun ekana opiskelijana voi kohdata epäluuloja ja ennenkaikkea omassa suvussa jos kukaan ei ole käynyt peruskoulua pidempään. Elämä on. Rivien välistä voi lukea, että akateemisten perheiden lapsia jotenkin epäsuorasti syyllistetään perhetaustastaan -kyllä sulla on helppoa jne. tietämättä kenenkään taustoja. Lisäksi tähän joidenkin tuntemaan huonouden tunteeseen liitetään aina jokin ilmassa leijuva yhteiskunnallinen ulottuvuus mutta ei ratkaisuja. Mitä tälle nyt pitäisi sitten tehdä, kielletäänkö akateemisuus ettei kukaan tule akateemisesta perheestä? Näyttäkää maa jossa ei ole minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia.
Suurin osa meistä on parin sukupolven takaa torppareiden ja pieneläjien jälkeläisiä, niin minäkin. Isoisäni aloitti työuransa tehtaan apupoikana. En jaksa tuntea huonommuutta.
Kukahan tässä nyt rypee kritiikissä ja huonommuudessa? Oma kokemukseni oli, että aivan kuutamolla olin yliopistolla toisin kuin kurssitoverit, joilla oli akateeminen koti ja käsitys siellä siitä mitä yliopisto edes on. Yksi akateemisen lapsi oli vielä enemmän pihalla, mutta hänen professori-isänsä oli rapajuoppo. Kukaan ei vaadi akateemisten lapsia muuttumaan muuten kuin ymmärtämään, että kaikki eivät tule samasta kuplasta kuin he.
Pääsit yliopistoon mutta olit ihan pihalla mikä on yliopisto? Herran jeesus.
Mikäli nyt oikein muistelen niin ihan yhtä vähän tai paljon pihalla siellä käytävillä ja ilmoitustaulujen edessä palloiltiin ja etsittiin luokkia oli saa tana opiskelukaveri edellä mainitsemani tehdastyöläisen tyttö tai akateemisen lapsi.
Kun EI ollut sitä kuplaa! Taas tulee olettamuksia mikä on akateemisen perhetausta. Meidän äiti ei edes muistanut missä minä opiskelin, kirjoitti lapulle muistiin. Saatika että olisi tiennyt nykyopiskelusta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Akateemisia ovat nykyisin lähes kaikki, pk-seudulla yli puolet väestöstä. Se ei selitä oikein mitään enää vanhempien taustasta puhumattakaan. Itse olen ei-akateemisesta perheestä ja menestynyt huomattavasti paremmin työelmässä kuin muutama opiskelukaveri, jolle siis sinun mukaasi olisi pitänyt olla kaikki helppoa, mutta eivät vain ole saaneet tuulta siipiensä alle. Typeriä tuollaiset yleistykset.
Tämähän on täyttä sontaa. Lähes 30%:lla maan väestöstä ei ole edes peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Uudellamaalla korkea-asteen on suorittanut noin 37% väestöstä, mikä on korkein koulutusaste maakunnallisessa vertailussa. Korkeakoulutuksen on muissa kunnissa Uuttamaata ja Pirkanmaata lukuunottamatta suorittanut korkeintaan 30% eli alle kolmasosa väestöstä.
https://www.stat.fi/til/vkour/2016/vkour_2016_2017-11-02_tie_001_fi.html
Hesarissa oli tuosta äskettäin uutinen, siis kyse oli pk-seudusta (Helsinki, Espoo, Vantaa, ei koko Uusimaa).
Jutussa oli myös tilastoa siitä, miten alueet pk-seudun sisällä olivat eriytyneet. Sikäli sekin on yleistys, että pk-seudulla lähes kaikki ovat akateemisia, ei niin, vaan joillakin alueilla kaikki, toisaalla taas vähemmistö, kun kyse on keskiarvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työläisperheestä, opiskellut Helsingin yliopistossa sekä valtiotieteellisessä että humanistisessa tiedekunnassa, ja allekirjoitan täysin tuon artikkelin. Hyvin samanlaisia kokemuksia itselläni. En muista, että vanhempieni ammatteja olisi koskaan kysytty, mutta usein oli helppoa tunnistaa muut työläistaustaiset opiskelijat. Heidän seurassaan oli usein luontevampi olla, vaikka muutkin olivat mukavampia.
Mieheni on professorisperheestä, ja ole vuosien mittaan huomannut, että hänellä on lapsuudesta alkaen hyvin erilaisia kokemuksia kuin minulla. Hänen kotonaan esim. pidettiin itsestäänselvänä, että lapset menevät yliopistoon. Minä taas olen meidän suvun outolintu. Miehen suvussa voidaan sujuvasti ja luonnollisesti keskustella perhepäivällisillä vaikka kirjallisuuden klassikoista tai ajankohtaisista asioista syvällisemmällä tasolla, kun meillä puhutaan naapurin Pirkosta, ja poliittinen kommentointi on luokkaa ”se Soinin Timo kyllä puhuu paljon paskaa”. Vaikea selittää eroa, mutta se on yllättävän suuri. Meni jokunen vuosi tottua.
Allekirjoitan tämän, minulla sama tausta, opiskelupaikka, oppiaineet sekä miehenkin tausta.
Yksi vieraannuttava tekijä itselläni oli yliopistolla se, että termit ja kaikki oli uutta. Opintojen suunnittelu, osakuntatoiminta (juomalaulut), tenteistä sopiminen ym. Akateeminen kulttuuri, joka miehelleni oli tuttua pelkistä kotitaustoista ja ruokapöytäkeskusteluista, oli minulle täysin vieras maailma. Näihin en saanut kotoa apua.
Jollakin tasolla oma tausta myös nolotti, en kehdannut siitä ainakaan kenellekään sanoa.
Kuten tuossa joku jo aikaisemmin kertoikin on aika suuri osa suomalaisista tuosta väliltä oli koulutus mikä vaan.
Juomalaulut? Isä, opeta minulle helan går! Hei, ei me olla Hämeen-Anttiloita. Minäkään en kuule saanut edellämainittuihin apuja (kaikilla meillä on kuule rajoitteemme...), vaikka olen akateeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on vieraalla maalla 2018 jos on edelleen työläistaustainen ja sellaisista kuvioista, joissa tuollaisia asioita korostetaan ja jaotellaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Todella alentavaa olettaa, että ei-akateeminen ei voisi puhua lapselleen rikasta kieltä tai lukea hänelle. Työväenluokassako sanotaan lapselle "ugh" ja luetaan vain seiskaa? Köyhällä voi olla todella hyvä tukiverkosto, antoisa lapsuus ja virikkeellinen kasvuympäristö. Aika alentavaa myös kertoa vastauksena lyhyeen postaukseen että toisella ei ole "mitään käsitystä" ihmisten erilaisista lähtökohdista. t. maisteri joka alkaa kohta katsomaan höpösarjojen uusintoja telkkarista ja kuuntelee sitten asiaohjelmaa radiosta.
Arvasin että joku repii pelihousunsa tästä.
Vastaan sulle tismalleen saman kuin toisellekin:
Kun puhutaan massoittain jonkun ihmisryhmä keskimääräisistä piirteistä, puhutaan massoista. Ryhmistä. Jokaikisen ryhmän sisällä on yksilöitä ja poikkeuksia. Se ei poista sitä totuutta, että esimerkiksi 90 % todennäköisyydellä akateemisesta tai keskiluokkaisesta perhetaustasta on enemmän hyötyä korkeakouluopintoja aloittavalla opiskelijalle. Verrattuna duunariperheen opiskelijan perhetaustan antamaan henkiseen tai fyysiseen taustapääomaan, 90 % todennäköisyydellä hänellä on enemmän erilaisia pieniä tai suuria sopeutumishaasteita.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että yksilöstä puhuttaessa ero voi olla huomattavasti toisenlainen (pienempi tai suurempi) kuin puhuttaessa kokonaisten ryhmien eroista ja ryhmien sisälläkin voi olla erilaisia ääripäitä.
---
Tottakai kai duunariperheessä voidaan olla sivistyneitä ja akateemisessa perheessä ei. Kuitenkin, edelleen kun puhutaan massoista ja todennäköisyyksistä: toisessa ryhmässä on enemmän niitä joilla sivistyksen mitta on erilainen.
Ai niin itse olen duunariperheestä. Oman perheen puolella aina on kannustettu opiskelemaan, on luettu paljon jne. En silti ole sokea sille, miten erilaiset lähtökohdat oli monilla lapsuudenkavereiden perheillä, jotka kuuluivat siihen 10 000 asukkaan kaupunginosa parempaan väkeen. On se ihan erilaista. Mutta sille voi sulkea silmät ja ottaa vain yksilöitä esimerkiksi, jos niin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielenkiintoista, että joillain ihmisillä on pokkaa dissata toisten omakohtaisia kokemuksia siitä miltä tuntuu olla yliopistolla ilman kodin antamaa esimerkkiä ja tukea. Kiistättekö toisten kokemuksia noin laajemminkin?
Kerropa yksikin esimerkki jossa dissataan jonkun kokemusta?
Sen sijaan sitä kritisoidaan, että näihin kokemuksiin näkyy sisältyvän sisäänrakennettu kokemus siitä, että akateemisten perheiden lapset saavat automaattisesti kotonaan esimerkkiä(?) ja tukea yliopisto-opiskeluihin. Joku voi saadakin, jotkut taas eivät kuten täällä on kerrottu myös omakohtaisena kokemuksena. Ikinä en ollut yliopistolla käynyt ennenkuin sinne pääsin.
Mikä on esimerkki akateemisuudesta jonka saa kotoa? Se että vanhempi on 30 vuotta sitten suorittanut eri alan yliopistotutkinnon. Miten se helpottaa opiskelua? Mikä tuki? Minä sain äidiltä joskus rahaa talvitakkiin mutta niin sai duunarin lapsikin, ja rikkaan kauppiaan. Lukiokurssit valitsin itse, ei prepattu jne.
Varmaan suvun ekana opiskelijana voi kohdata epäluuloja ja ennenkaikkea omassa suvussa jos kukaan ei ole käynyt peruskoulua pidempään. Elämä on. Rivien välistä voi lukea, että akateemisten perheiden lapsia jotenkin epäsuorasti syyllistetään perhetaustastaan -kyllä sulla on helppoa jne. tietämättä kenenkään taustoja. Lisäksi tähän joidenkin tuntemaan huonouden tunteeseen liitetään aina jokin ilmassa leijuva yhteiskunnallinen ulottuvuus mutta ei ratkaisuja. Mitä tälle nyt pitäisi sitten tehdä, kielletäänkö akateemisuus ettei kukaan tule akateemisesta perheestä? Näyttäkää maa jossa ei ole minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia.
Suurin osa meistä on parin sukupolven takaa torppareiden ja pieneläjien jälkeläisiä, niin minäkin. Isoisäni aloitti työuransa tehtaan apupoikana. En jaksa tuntea huonommuutta.
Huutelen vähän sivusta, pahoittelut. Tuskin kukaan tarkoittaa, että kaikki akateemiset perheet ovat sellaisia ja tällaisia ja kaikissa tuetaan ja tehtaillaan lapsista tohtoreita. Se vain on yleisempää, mitä muissa perheissä. Eikä ulkopuolisuuden tunteet ja eri taustojen pohdinnoista kannata ottaa itseensä, ei se ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Eikä siinä ole mitään väärää, jos lähtökohdat ovat valoisammat ja helpommat mitä joillakin muilla, ei se tee ketään huonommaksi. Erilaiset lähtökohdat on silti hyvä tiedostaa, ettei unohdu politikkojen tapaan sinne omaan kuplaansa, että tottakai kaikilla on samat mahdollisuudet. Siis tätä jokainen voi olla mestari jos vain haluaa -lätinää. On hyvä tiedostaa, että ihmisillä on eri taustoja. Ja itse kunkin voi olla hyvä miettiä niitä omia taustojaan suhteessa muihin. Neutraalisti, ei syyllistäen tai syyllistyen.
En minä ainakaan syyllistä tai panettele ihmisiä, joilla elämä on ollut helpompaa. En todellakaan halua muille samoja lähtökohtia mitä itselleni. Mutta omalle ulkopuolisuuden tunteelle ei oikein mahda mitään. (En nyt muista omaa numeroa)
Ei tarvitse pahoitella. Helposti keskustelu näkyy vaan kääntyvän samaa toistavaan nillittämiseen puolin ja toisin.
Korjaisin vain sen että ihmisen elämä ei välttämättä ole helppoa vaikka vanhemmilla on akateeminen tausta ja tulot kohtalaiset. Ihmisillä on sairauksia, päihdeongelmia, traagisia kuolemia. Ei tästä sen enempää. Tämä on aiheen vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Akateemisia ovat nykyisin lähes kaikki, pk-seudulla yli puolet väestöstä. Se ei selitä oikein mitään enää vanhempien taustasta puhumattakaan. Itse olen ei-akateemisesta perheestä ja menestynyt huomattavasti paremmin työelmässä kuin muutama opiskelukaveri, jolle siis sinun mukaasi olisi pitänyt olla kaikki helppoa, mutta eivät vain ole saaneet tuulta siipiensä alle. Typeriä tuollaiset yleistykset.
Tämähän on täyttä sontaa. Lähes 30%:lla maan väestöstä ei ole edes peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Uudellamaalla korkea-asteen on suorittanut noin 37% väestöstä, mikä on korkein koulutusaste maakunnallisessa vertailussa. Korkeakoulutuksen on muissa kunnissa Uuttamaata ja Pirkanmaata lukuunottamatta suorittanut korkeintaan 30% eli alle kolmasosa väestöstä.
https://www.stat.fi/til/vkour/2016/vkour_2016_2017-11-02_tie_001_fi.html .
Hesarissa oli tuosta äskettäin uutinen, siis kyse oli pk-seudusta (Helsinki, Espoo, Vantaa, ei koko Uusimaa).
Mielenkiintoista. Löydätkö linkin?
Ei ainakaan nopealla haulla löytynyt linkkiä, en muista jutun varsinaista aihetta, mutta nimenomaan naisissa on jo enemmistö akateemisia. En muista tarkkaa prosenttilukua. Toivottavasti joku muu linkkaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.
Kuinka moni hyvätuloinen muka oikeasti ostaa tai maksaa asumisen lapselleen opiskeluaikana tai sijoittaa lapsilisiä? Tunne paljon varakkaista perheistä tulevia ja tähän mennessä vain yksi on asunut vanhempien omistamassa asunnossa. Samaten jokainen on joutunut tekemään ne paskaduunit koulun ohella ja marssimaan kesätöihin tienaamaan. Katkerat ihmiset aina kuvittelevat tällä palstalla että hyvätuloisten lapset elävät jotain yltäkylläisyyttä ja vanhemmat maksavat kaikki viulut.
Omista läheisimmistä opiskelukavereista noin puolella oli käytössä juuri häntä varten ostettu asunto tai suvun omistama asunto. Puolet asui Hoasilla tms.
Olen opiskellut sekä oikiksessa että Hankenilla ja eipä niissä kovin moni kituuttanut missään opiskelija-asunnoissa. Nekin jotka asuivat hoasilla, asuivat yksiöissä. Suurin osa vanhempien ostamissa asunnoissa tai vanhempien heille vuokraamissa yksityisissä vuokra-asunnoissa yliopiston lähiseuduilla. Käytännössä asuivat kaikki kävelymatkan päässä. En todellakaan tuonut köyhää taustaani esiin, mutta kun muut reissasivat, minä en. Muut lähtivät vaihtoon, ostivat autoja jne., minä en. Ihmettelyä herätti, miksen ollut käynyt vaihdossa. Moni oli, useaan kertaan. Käytännössä lomailivat suurimmaksi osaksi, kiertelivät euroopan nähtävyyksiä ja pitivät hauskaa. Hauskanpito oli se suurin ero: siihen minulla ei ollut aikaa eikä varaa. Moni varakas ihmetteli, miksi luen koko ajan. Oli pakko valmistua asap taloudellisen tilanteen takia. Tausta tulee muutenkin esiin, mm. proffat ja työhaastattelijat varsinkin nuorilta kysyvät mitä vanhemmat tekevät työkseen. Kysymys vielä asetellaan että onko isäsikin lakimies, nimi on tuttu... Ehkä asiakas, ei todellakaan lakimies.
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.
Juurikin näin! Tai jos pyytää opiskelukaveriaan (tai seurustelukumppaniaan) käymään vierailulla kotonaan, niin millaisia eroavaisuuksia siellä on? Kehtaatko edes pyytää käymään?
Istuuko siellä lähiössä isäsi verkkareissaan TV:n äärellä IKEAn kalustossa ja äitisi valittelee villakoiria ahtaissa, vähäneliöisissä nurkissa vai löytyykö äitisi jugendtalon salongin perintörokokoosohvalta kullattu teekuppi kädessään ja isäsi kirjastohuoneesta soittamasta flyygeliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Akateemisia ovat nykyisin lähes kaikki, pk-seudulla yli puolet väestöstä. Se ei selitä oikein mitään enää vanhempien taustasta puhumattakaan. Itse olen ei-akateemisesta perheestä ja menestynyt huomattavasti paremmin työelmässä kuin muutama opiskelukaveri, jolle siis sinun mukaasi olisi pitänyt olla kaikki helppoa, mutta eivät vain ole saaneet tuulta siipiensä alle. Typeriä tuollaiset yleistykset.
Jännä juttu, yliopistot käytynä ja silti on epäselvää, mikä on tieteellisen tiedon ja arkikokemuksen/mutun ero.
No, mikä kenestäkin jännää on. Toki omaa näkökulmaa tässä vääristää se, että asun alueella jolla kaikki todella ovat akateemisia ja hyvätuloisia, jolloin akateemisuus on normi eikä mitään ihmeellistä, sillä akateemisuus ei vielä ole tae mistään, vaan kilpailu on tosi kovaa. Olen tuonut keskustelussa esille sen (ystäviltäni nähtyäni ja kuultuani), ettei varakas, akateeminen tausta ole välttämättä sen helpompi kuin itselläni (ei-akateeminen tausta). Paineet ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Todella alentavaa olettaa, että ei-akateeminen ei voisi puhua lapselleen rikasta kieltä tai lukea hänelle. Työväenluokassako sanotaan lapselle "ugh" ja luetaan vain seiskaa? Köyhällä voi olla todella hyvä tukiverkosto, antoisa lapsuus ja virikkeellinen kasvuympäristö. Aika alentavaa myös kertoa vastauksena lyhyeen postaukseen että toisella ei ole "mitään käsitystä" ihmisten erilaisista lähtökohdista. t. maisteri joka alkaa kohta katsomaan höpösarjojen uusintoja telkkarista ja kuuntelee sitten asiaohjelmaa radiosta.
Arvasin että joku repii pelihousunsa tästä.
Vastaan sulle tismalleen saman kuin toisellekin:
Kun puhutaan massoittain jonkun ihmisryhmä keskimääräisistä piirteistä, puhutaan massoista. Ryhmistä. Jokaikisen ryhmän sisällä on yksilöitä ja poikkeuksia. Se ei poista sitä totuutta, että esimerkiksi 90 % todennäköisyydellä akateemisesta tai keskiluokkaisesta perhetaustasta on enemmän hyötyä korkeakouluopintoja aloittavalla opiskelijalle. Verrattuna duunariperheen opiskelijan perhetaustan antamaan henkiseen tai fyysiseen taustapääomaan, 90 % todennäköisyydellä hänellä on enemmän erilaisia pieniä tai suuria sopeutumishaasteita.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että yksilöstä puhuttaessa ero voi olla huomattavasti toisenlainen (pienempi tai suurempi) kuin puhuttaessa kokonaisten ryhmien eroista ja ryhmien sisälläkin voi olla erilaisia ääripäitä.---
Tottakai kai duunariperheessä voidaan olla sivistyneitä ja akateemisessa perheessä ei. Kuitenkin, edelleen kun puhutaan massoista ja todennäköisyyksistä: toisessa ryhmässä on enemmän niitä joilla sivistyksen mitta on erilainen.
Ai niin itse olen duunariperheestä. Oman perheen puolella aina on kannustettu opiskelemaan, on luettu paljon jne. En silti ole sokea sille, miten erilaiset lähtökohdat oli monilla lapsuudenkavereiden perheillä, jotka kuuluivat siihen 10 000 asukkaan kaupunginosa parempaan väkeen. On se ihan erilaista. Mutta sille voi sulkea silmät ja ottaa vain yksilöitä esimerkiksi, jos niin haluaa
Keskustelu polarisoituu helposti seitsemännen polven akateeminen - köyhä duunari-tasolle. Entäs nämä:
- Vanhemmat akateemista köyhälistöä, toinen työtön ja toinen pätkätöissä, ei ehkä edes akateemisella alalla. Uudelleenkouluttautumista harkitaan.
-Kummatkin tai toinen vanhemmista hyvätuloisessa duunariammatissa, vakituinen työsuhde. Toisella voi olla AMK-tutkinto tai vanhanmallinen opistotutkinto, hyväpalkkainen virka. Lapsia kannustetaan opiskeluun, voi olla myös hieman nousukasmaisuutta ilmassa tai sitten ei.
- Akateemiset vanhemmat, sukutaustassa ei muuten yhtään koulutettuja, juureva maalais- tai duunaritausta
- Suvussa sillan alla asujasta professoriin, toinen vanhemmista akateeminen, toinen ei
Ja jokerina juoppoutta, perintöjä, itsemurhia, erilaisia asenteita ja harrastuksia, sairautta, isoja ja pieniä perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.
Juurikin näin! Tai jos pyytää opiskelukaveriaan (tai seurustelukumppaniaan) käymään vierailulla kotonaan, niin millaisia eroavaisuuksia siellä on? Kehtaatko edes pyytää käymään?
Istuuko siellä lähiössä isäsi verkkareissaan TV:n äärellä IKEAn kalustossa ja äitisi valittelee villakoiria ahtaissa, vähäneliöisissä nurkissa vai löytyykö äitisi jugendtalon salongin perintörokokoosohvalta kullattu teekuppi kädessään ja isäsi kirjastohuoneesta soittamasta flyygeliä?
Ei yhtään kärjistämistä, ei yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.
Juurikin näin! Tai jos pyytää opiskelukaveriaan (tai seurustelukumppaniaan) käymään vierailulla kotonaan, niin millaisia eroavaisuuksia siellä on? Kehtaatko edes pyytää käymään?
Istuuko siellä lähiössä isäsi verkkareissaan TV:n äärellä IKEAn kalustossa ja äitisi valittelee villakoiria ahtaissa, vähäneliöisissä nurkissa vai löytyykö äitisi jugendtalon salongin perintörokokoosohvalta kullattu teekuppi kädessään ja isäsi kirjastohuoneesta soittamasta flyygeliä?
Tämä. Oma alkkisperheeni verrattuna miehen akateemiseen sukuun...voiko räikempää ristiriitaa olla :D. Mieheni sukulaisista monet ovat korkeakoulutettuja, mieheni molemmat vanhemmat ovat hyvin arvostetuissa, pitkää koulutusta vaativissa töissä. Ensinnäkin jo puhetyyli eroaa, heillä puhutaan aika sivistyneesti (en väitä että kaikissa akateemisissa perheissä näin olisi). Ovat tutustuneet minun puolen sukuun vain vähän ja ovat olleet hieman järkyttyneitä. Onneksi miehen äiti on sellaisella alalla ettei asiat nyt ihan täysin vieraita ole. Olen aika hämmästellen katsellut sitä valtavaa eroa, sitä on edes vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että tuossa on jotain samaa mitä minulla, vaikka olenkin vain ammattikorkeakoululainen. Tulen epävakaasta, alkoholistisesta ja väkivaltaisesta kodista. Sinällään meillä oli kulissit kunnossa, isä ei ollut katujuoppo silloin, mutta kotiolot oli täysin erilaiset, mitä monilla muilla. Jouduin jo ihan pienestä pitäen huolehtimaan itsestäni, kodin tilanne oli sellainen, ettei keskittyminen opiskeluihin onnistunut.
Törmään ulkopuolisuuden tunteeseen harva se päivä, kun olen tekemisissä ns. normaalien kanssa. Kiinnitän eri asioihin huomiota, olen kiinnostunut eri asioista johtuen taustastani, en ole huoleton ja vapaa, vaan vakava, varuillani. Puheenaiheet on erilaisia. Kun muut puhuvat perheestä, siis lapsuuden perheestä, en voi olla muuta kuin hiljaa, koska omasta perheestäni ei ole mitään kivaa sanottavaa. Mitä isäsi tekee? Noh, kuolee kohta alkoholiin. Kusi taas eilen allensa ja rähisi kotona. Käyttekö koskaan vanhemmillasi? No ei oikeastaan, isä on humalassa aamusta iltaan kunnes sammuu. Kun muut soittavat äidille/isälle ihan mistä tahansa, minä muistelen edellistä puhelua joitakin vuosia sitten, kun isä pyysi rahaa lainaan (alkoholiin), muuta asiaa hänellä ei ollut.
Kyllä se ulkopuolisuud on käsinkosketeltavaa, koska toisenlaisista taistoista tulevilla on monissa asioissa myös todella naiivi tapa ajatella. Tai he olettavat samanlaisen helpon elämän, helpot valinnat ja muut koskemaan kaikkia. Kun taas itse on nähnyt sen raadollisuuden ja tajunnut, ettei moniinkaan asioihin ole yksinkertaisia vastauksia.
Luokkajutuissa voi olla paljon samaa, puheenaiheet, painotukset ja arvostukset, kiinnostuksenkohteet voivat olla todella erilaisia. Kuin vieraasta maasta. Ymmärrän hyvin tuon ulkopuolisuuden tunteen, minä tunsin sitä jopa anmattikoulussa. On vaikeaa löytää ihmisiä samalla taustalla monistakaan koulutusasteista.
Tuo varmasti on todella tosi kokemus, mutta onhan alkoholisteja akateemisissakin perheissä. Seuraukset ovat lapselle ihan samoja, vaikka puitteet ovat fiinimmät. Sitä juuri tarkoitin, että pohjimmiltaan ei ole kyse yhteiskuntaluokista, vaan tunne erilaisuudesta ja huonommuudesta on peräisin psyykestä, koskee laajemmin sitä perhekonstellaatiota.
Jos akateemisesta varakkaasta perheestä oleva "putoaa" ovat seuraukset psyykkisesti ehkä kovemmatkin kuin ei-akateemisella taustalla. Ja näin käy yhä useammalle, nimenomaan on niin, että taustan avulla ei saa yhtään mitään, koska akateemisia on nykyään niin paljon, kilpailu on paljon kovempaa kuin ennen. Jo opiskeluaikoina pitää päästä oman alan töihin tai muuten tulee myöhemmin vaikeuksia saada töitä.
Väkivaltaisia alkoholisteja on ihan jokaisessa yhteiskuntaluokassa. En korostanut tuota erikseen, koska itselleni se on niin itsestään selvää. Olen huomannut, että vanhempien edes jonkinlainen hyvä status (työpaikka, koulutus) antaa todennäköisemmin lapsille paremmat eväät, mitä niiden väkivaltaisten alkkisten, jotka ovat työttömiä ja ns. sossupummeja. Minäkin opin paskasta lapsuudesta huolimatta edes ponnistelemaan, opin tekemään kovasti töitä, koska sitä perheessä arvostettiin. On epätodennäköisenpää nousta mukaan yhteiskunnan normaaliin pyörimiseen mukaan, jos ei ole oppinut työntekoa, kotona ei ole arvostettu opiskelua. Että siinä mielessä akateemisten juoppojen lapsilla on kyllä tulevaisuudessa yleensä helpompaa, koska mm. koulutustausta periytyy. Ihan tutkimustenkin mukaan. Sossupummien lapsista tulee yleensä sossupummeja, ajateemisten lapsista yleensä akateemisia.
Näinhän se on. Kuitenkaan se ei ole niin yksioikoista, että tausta estäisi tai automaattisesti toisi tietyn lopputuloksen. Kun koulutus on ilmaista, niin muilla tekijöillä (älykkyys, persoonallisuus, perheolot) kuin varakkuudella ja yhteiskuntaluokalla on enemmän merkitystä kuin maissa, joissa jengi jakautuu jo alakoulussa yksityisiin ja julkisiin kouluihin vanhempien varallisuuden mukaan. Tasaisten tuloerojen maissa voi sitten julkaista kohujuttuja siitä, että luokkaeroja on.
En ole missään vaiheessa väittänytkään sen olevan yksioikoista. Siksi käytin sanaa yleensä. Poikkeuksia mahtuu aina joukkoon ja ihminen on moninutkainen kokonaisuus. Omien lähtökohtien positiiviset vaikutukset on hyvä tunnistaa. Omalla kohdallani työnarkomaani isä oli sittenkin osittainen pelastus. Jos hän olisi ollut sossupummi, tuskin olisin tässä. Olisin luultavasti narkkaamassa, lopettanut koulun oppivelvollisuuden päätyttyä, kaikista todennäköisimmin olisin jo kuollut. Eli minäkin olen tavallaan hyväosainen joihinkin muihin verrattuna.
''
Olen samaa mieltä. Todennäköisyydet pätevät väestötasolla, mutta sekä omien että muiden lähtökohdissa on paljon yksilöllistä, enemmän kuin nuo väestötason tilastot kertovat. Tuloeroja tasaavassa yhteiskunnassa on helpompi menestyä vaatimattomasta taustastakin käsin, jolloin nuo muut tekijät korostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?
Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.
Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:
- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri).
-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?
-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.
-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?
- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.
Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi.
Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.
Todella alentavaa olettaa, että ei-akateeminen ei voisi puhua lapselleen rikasta kieltä tai lukea hänelle. Työväenluokassako sanotaan lapselle "ugh" ja luetaan vain seiskaa? Köyhällä voi olla todella hyvä tukiverkosto, antoisa lapsuus ja virikkeellinen kasvuympäristö. Aika alentavaa myös kertoa vastauksena lyhyeen postaukseen että toisella ei ole "mitään käsitystä" ihmisten erilaisista lähtökohdista. t. maisteri joka alkaa kohta katsomaan höpösarjojen uusintoja telkkarista ja kuuntelee sitten asiaohjelmaa radiosta.
Arvasin että joku repii pelihousunsa tästä.
Vastaan sulle tismalleen saman kuin toisellekin:
Kun puhutaan massoittain jonkun ihmisryhmä keskimääräisistä piirteistä, puhutaan massoista. Ryhmistä. Jokaikisen ryhmän sisällä on yksilöitä ja poikkeuksia. Se ei poista sitä totuutta, että esimerkiksi 90 % todennäköisyydellä akateemisesta tai keskiluokkaisesta perhetaustasta on enemmän hyötyä korkeakouluopintoja aloittavalla opiskelijalle. Verrattuna duunariperheen opiskelijan perhetaustan antamaan henkiseen tai fyysiseen taustapääomaan, 90 % todennäköisyydellä hänellä on enemmän erilaisia pieniä tai suuria sopeutumishaasteita.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että yksilöstä puhuttaessa ero voi olla huomattavasti toisenlainen (pienempi tai suurempi) kuin puhuttaessa kokonaisten ryhmien eroista ja ryhmien sisälläkin voi olla erilaisia ääripäitä.---
Tottakai kai duunariperheessä voidaan olla sivistyneitä ja akateemisessa perheessä ei. Kuitenkin, edelleen kun puhutaan massoista ja todennäköisyyksistä: toisessa ryhmässä on enemmän niitä joilla sivistyksen mitta on erilainen.
Ai niin itse olen duunariperheestä. Oman perheen puolella aina on kannustettu opiskelemaan, on luettu paljon jne. En silti ole sokea sille, miten erilaiset lähtökohdat oli monilla lapsuudenkavereiden perheillä, jotka kuuluivat siihen 10 000 asukkaan kaupunginosa parempaan väkeen. On se ihan erilaista. Mutta sille voi sulkea silmät ja ottaa vain yksilöitä esimerkiksi, jos niin haluaa
Keskustelu polarisoituu helposti seitsemännen polven akateeminen - köyhä duunari-tasolle. Entäs nämä:
- Vanhemmat akateemista köyhälistöä, toinen työtön ja toinen pätkätöissä, ei ehkä edes akateemisella alalla. Uudelleenkouluttautumista harkitaan.
-Kummatkin tai toinen vanhemmista hyvätuloisessa duunariammatissa, vakituinen työsuhde. Toisella voi olla AMK-tutkinto tai vanhanmallinen opistotutkinto, hyväpalkkainen virka. Lapsia kannustetaan opiskeluun, voi olla myös hieman nousukasmaisuutta ilmassa tai sitten ei.
- Akateemiset vanhemmat, sukutaustassa ei muuten yhtään koulutettuja, juureva maalais- tai duunaritausta
- Suvussa sillan alla asujasta professoriin, toinen vanhemmista akateeminen, toinen ei
Ja jokerina juoppoutta, perintöjä, itsemurhia, erilaisia asenteita ja harrastuksia, sairautta, isoja ja pieniä perheitä.
Mitä alapeukuttamista tässä oli?
Alue: Aihe vapaa
Hesarissa oli tuosta äskettäin uutinen, siis kyse oli pk-seudusta (Helsinki, Espoo, Vantaa, ei koko Uusimaa).