"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Taitaa jutusta päätellen Henriikalla olla kyllä omaa projisointia pelissä tässä käsityksessään. Edes HY:n valtsikka ei ole todellakaan ole mikään "eliittilinja", siellä kyllä riittää kaikenkarvaista opiskelijaa. Veikkaan että tuo tarve perustella miksi on duunariperheen lapsena yliopistossa tulee ihan sisäsyntyisesti ja käsittää opiskelijakavereiden kyselyt jonain rajanjakona. Eivät yliopistot nykyaikana ole mitään mahtavia laitoksia joissa parempien perheen lapset nostelevat nokkaansa työläisille, enemmänkin ovat jo suurin piirtein samalla tasolla ammattikorkeiden kanssa kun melkein jokainen teini sinne pääsee jos oikeasti haluaa ja valmistuu maisteriksi jos vain jaksaa tehdä töitä. Ja tämä oli valtiolla tavoitteenakin kun päätettiin korkeakouluttaa valtaosa väestöstä 90-luvulta lähtien.

Ymmärrän kyllä että jos on sukunsa ensimmäinen akateeminen niin kehittää asiasta jonkinlaisen kompleksin ja uskoo kaikkien olevan itseään vastaan tavalla tai toisella.

VMP

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ns. oma kokemus, jolla selitetään sitä, että ei kyetä menemään pois omalta mukavuusalueelta. Ei muillakaan ole kotona professoreja vanhempina, harva akateeminen muistelee omaa opiskeluaikaansa ja tuputa sitä lapselleen (tai ainakin tajuaa sen, että 80-luvulla oli toisin kuin nyt). Ei opettaja ja hammaslääkäri keskustele aamupalapöydässä lastensa kanssa tieteenfilosofiasta tai metodiopeista, mutta se työläistaustainen kuvittelee niin tapahtuvan.

Työläistaustaiset tuovat hurjan usein esille sen, että heiltä yliopistoon pääsy vaati lähes mahdottomia. Insinöörin ja sairaanhoitajan lapsi ei tuo esille vanhempien ammattia vedotessaan siihen, miksi hylätty tentti pitää saada hyväksytyksi.

 

Mulle kyllä yliopistoon pääsy oli älyttömän helppoa ja yhtään tenttiä en koskaan reputtanut. Se sosiaalinen elämä oli vaikeaa. Paras opiskelukaverini oli lähtöisin professoriperheestä ja kyllä heillä myös ne kotikeskusteluaiheet olivat aivan erilaiset kuin meillä. Kiitos hänen, kasvoin jonkin verran paremmin sisään akateemiseen maailmaan ihan pienissä asioissa, kuten vaikka siinä, että kirjoja voi ostaa itselleen, eikä vain lainata kirjastosta. :) -2

Ikävää, ettei ostaminen ole tullut sinulle aiemmin mieleen.

T. duunariperheen lapsi 600 kirjan kirjahyllyllä, joka nykyään sisältää myös yliopiston kurssikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa jutusta päätellen Henriikalla olla kyllä omaa projisointia pelissä tässä käsityksessään. Edes HY:n valtsikka ei ole todellakaan ole mikään "eliittilinja", siellä kyllä riittää kaikenkarvaista opiskelijaa. Veikkaan että tuo tarve perustella miksi on duunariperheen lapsena yliopistossa tulee ihan sisäsyntyisesti ja käsittää opiskelijakavereiden kyselyt jonain rajanjakona. Eivät yliopistot nykyaikana ole mitään mahtavia laitoksia joissa parempien perheen lapset nostelevat nokkaansa työläisille, enemmänkin ovat jo suurin piirtein samalla tasolla ammattikorkeiden kanssa kun melkein jokainen teini sinne pääsee jos oikeasti haluaa ja valmistuu maisteriksi jos vain jaksaa tehdä töitä. Ja tämä oli valtiolla tavoitteenakin kun päätettiin korkeakouluttaa valtaosa väestöstä 90-luvulta lähtien.

Ymmärrän kyllä että jos on sukunsa ensimmäinen akateeminen niin kehittää asiasta jonkinlaisen kompleksin ja uskoo kaikkien olevan itseään vastaan tavalla tai toisella.

Luulen, että ne palstalla amk-vihamielisiä akateemiskeskusteluja virittävät ovat juuri noita kompleksinoituneita suvun ensimmäisiä yliopistoon menneitä.

Ainahan niitä rikkaiden kakaroita on ollut ja kyllä ne erottaa ovat niin pinnallisia kun ei ole tarvinnut juuri mitään tehdä.Täytyy vaan ne sosiaalisetkontaktit hakea muualta kuin sieltä koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö muka tehdään jakoa työläisiin ja ei-työläisiin? Eikö tuo jäänyt ummehtuneelle 1900-luvulle? Itse en tiennyt kenenkään opiskelukaverin perheen "työläisstatusta" eikä olisi voinut vähempää edes kiinnostaa. Eihän ne vanhemmat siellä kanssani opiskelleet.

https://yle.fi/uutiset/3-10352417

.

Kuinka sitten käyttäytyä ja toimia kuten akateemisten vanhempien jälkeläinen toimii luonnostaan? Mistä saa ja mistä ei saa puhua? Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Miltä pitää näyttää ja pitääkö omistaa statustuotteita?

Olen työkäistaustaisesta perheestä mutta pääsin heittämällä Helsinkiin ja Jyväskylään. Jäin Jyväskylään, mutta armeijan takia vasta vuotta myöhemmin kun muut kaverit. Huomasin sitten olevani aika yksin enkä osannut sosialisoitiin muiden kanssa ja opiskelu lopahti täysin.

En usko että taustalla oli merkitystä. Monet kavereistani olivat myös työläistaustaisia ja menivät yliopistoon. Introverttinä en vain päässyt opiskelurytmiin samalla kun armeijavuosi oli nollannut kaikki lukiossa opitut asiat.

Ei sillä kyllä väliä. Nykyään olen hyväpalkkaisessa ammatissa ilman tutkintoa. Sen sijaan eräs duunaritaustainen yliopiston suorittanut lukion ajan kaveri on DNA:n myyjänä... en jäänyt kyselemään mutta ilmeisesti fyysikoille ei ole juuri töitä täällä. Lapsuuden kaverini meni amikseen kone- ja metallilinjalle ja on töissä paperitehtaalla, palkka 70000€/vuosi.

Eli ei se yliopistokoulutus takaa kaikille työtä ja toisaalta ihan amisduuneillakin voi tienata hyvin. Viime kädessä jokainen on oman onnensa seppä.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Mjaa, katsotaas... Minulla on kasvatustieteiden, biologian, metsätieteiden, kulttuuritieteiden, oikeustieteiden, yhteiskuntatieteiden ja politiikan opintoja ja olen duunariperheestä, jotta miten lienee?

Vierailija kirjoitti:

Jutussa jo vastattiin siihen, miksi ap et huomaa:

 "Etuoikeutetussa asemassa olevat ihmiset eivät useinkaan havaitse tai ymmärrä sitä, että kyse on myös kotiympäristöstä opituista erilaisista arvostuksista. Hyväosaisten arvostukset määrittyvät yhteiskunnan keskiluokkaisessa kulttuurissa automaattisesti "oikeiksi" valinnoiksi."

Voisiko joku ystävällisesti listat nämä arvostuksenkohteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Mjaa, katsotaas... Minulla on kasvatustieteiden, biologian, metsätieteiden, kulttuuritieteiden, oikeustieteiden, yhteiskuntatieteiden ja politiikan opintoja ja olen duunariperheestä, jotta miten lienee?

12  op löytyy sitä historiaakin, mutta ei kiinnostanut sen pidemmälle.

Ainakin se, että selittää kuinka paljon jollain amistutkinnolla tienaa, osoittaa, ettei ole kovin akateemisista piireistä kotoisin. :)

Oikeasti taustalla ei ole merkitystä kuin siinä, että jos vanhemmat ovat työttömiä sossun elättejä, ei lapsiakaan kannusteta opiskelemaan. Sitähän on tutkittu, että juuri tällainen tausta periytyy seuraavillekin polville. Mutta töissä olevat ammatin opiskelleet ovat samanlaisia duunareita, oli sitten amiksen käynyt tai maisteri tai jotain siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Toisaalta USA:n tilannetta ei voi verrata, koska Suomessa kaikki saavat tarvittaessa työttömyyskorvausta ja sosiaaliturvaa, joten opiskelualaa valitessa ykkösenä ei ole mielessä sen työllistävyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa jutusta päätellen Henriikalla olla kyllä omaa projisointia pelissä tässä käsityksessään. Edes HY:n valtsikka ei ole todellakaan ole mikään "eliittilinja", siellä kyllä riittää kaikenkarvaista opiskelijaa. Veikkaan että tuo tarve perustella miksi on duunariperheen lapsena yliopistossa tulee ihan sisäsyntyisesti ja käsittää opiskelijakavereiden kyselyt jonain rajanjakona. Eivät yliopistot nykyaikana ole mitään mahtavia laitoksia joissa parempien perheen lapset nostelevat nokkaansa työläisille, enemmänkin ovat jo suurin piirtein samalla tasolla ammattikorkeiden kanssa kun melkein jokainen teini sinne pääsee jos oikeasti haluaa ja valmistuu maisteriksi jos vain jaksaa tehdä töitä. Ja tämä oli valtiolla tavoitteenakin kun päätettiin korkeakouluttaa valtaosa väestöstä 90-luvulta lähtien.

Ymmärrän kyllä että jos on sukunsa ensimmäinen akateeminen niin kehittää asiasta jonkinlaisen kompleksin ja uskoo kaikkien olevan itseään vastaan tavalla tai toisella.

Luulen, että ne palstalla amk-vihamielisiä akateemiskeskusteluja virittävät ovat juuri noita kompleksinoituneita suvun ensimmäisiä yliopistoon menneitä.

Ei vaan juuri niitä usean sukupolven akateemisia, jotka dissaavat ensimmäistä suvun akateemista korostaen, että heillä perheessä on nämä "hienot akateemiset" tavat, kuten juomalaulut lasten juhlissa...

Eihän ne taustat edes tule esille yleensä. Kaikki köyhäilijöitä ja alastaan innokkaita nuoria.

T. Englantilainen filologia pääaineena 80-luvulla

Ainakin teknillisissä yliopistoissa meno on sen verran amismaista, että siellä nimenomaan akateemisesta taustasta tuleva tuntee olonsa ulkopuoliseksi.

Minä olen työläisperheestä, opiskellut Helsingin yliopistossa sekä valtiotieteellisessä että humanistisessa tiedekunnassa, ja allekirjoitan täysin tuon artikkelin. Hyvin samanlaisia kokemuksia itselläni. En muista, että vanhempieni ammatteja olisi koskaan kysytty, mutta usein oli helppoa tunnistaa muut työläistaustaiset opiskelijat. Heidän seurassaan oli usein luontevampi olla, vaikka muutkin olivat mukavampia.

Mieheni on professorisperheestä, ja ole vuosien mittaan huomannut, että hänellä on lapsuudesta alkaen hyvin erilaisia kokemuksia kuin minulla. Hänen kotonaan esim. pidettiin itsestäänselvänä, että lapset menevät yliopistoon. Minä taas olen meidän suvun outolintu. Miehen suvussa voidaan sujuvasti ja luonnollisesti keskustella perhepäivällisillä vaikka kirjallisuuden klassikoista tai ajankohtaisista asioista syvällisemmällä tasolla, kun meillä puhutaan naapurin Pirkosta, ja poliittinen kommentointi on luokkaa ”se Soinin Timo kyllä puhuu paljon paskaa”. Vaikea selittää eroa, mutta se on yllättävän suuri. Meni jokunen vuosi tottua.

Vierailija kirjoitti:

Olen työkäistaustaisesta perheestä mutta pääsin heittämällä Helsinkiin ja Jyväskylään. Jäin Jyväskylään, mutta armeijan takia vasta vuotta myöhemmin kun muut kaverit. Huomasin sitten olevani aika yksin enkä osannut sosialisoitiin muiden kanssa ja opiskelu lopahti täysin.

En usko että taustalla oli merkitystä. Monet kavereistani olivat myös työläistaustaisia ja menivät yliopistoon. Introverttinä en vain päässyt opiskelurytmiin samalla kun armeijavuosi oli nollannut kaikki lukiossa opitut asiat.

Ei sillä kyllä väliä. Nykyään olen hyväpalkkaisessa ammatissa ilman tutkintoa. Sen sijaan eräs duunaritaustainen yliopiston suorittanut lukion ajan kaveri on DNA:n myyjänä... en jäänyt kyselemään mutta ilmeisesti fyysikoille ei ole juuri töitä täällä. Lapsuuden kaverini meni amikseen kone- ja metallilinjalle ja on töissä paperitehtaalla, palkka 70000€/vuosi.

Eli ei se yliopistokoulutus takaa kaikille työtä ja toisaalta ihan amisduuneillakin voi tienata hyvin. Viime kädessä jokainen on oman onnensa seppä.

Siis mitä ihmeen sosialisointia et osannut? Minä en ole kertaakaan yliopisto-opintojen aikana joutunut sosialisoimaan mitään, joten millaista siellä Jyväskylässä oikein on, jos vasemmistoaate on noin läpitunkeva.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti taustalla ei ole merkitystä kuin siinä, että jos vanhemmat ovat työttömiä sossun elättejä, ei lapsiakaan kannusteta opiskelemaan. Sitähän on tutkittu, että juuri tällainen tausta periytyy seuraavillekin polville. Mutta töissä olevat ammatin opiskelleet ovat samanlaisia duunareita, oli sitten amiksen käynyt tai maisteri tai jotain siltä väliltä.

Sanoisin tämä. Sen takia jokaisella lapsella pitäisi olla se aikuinen, joka sanoo, että juuri sinä pystyt juuri siihen mitä haluat. Juoppvanhempien lapsi, haluat siis olla eläinlääkäri? Sinä pystyt siihen kun opiskelet matikan, fysiikan, biologian jne. hyvin. Unohtamatta sitä, että matkalla tarvitsee kannustusta ja henkistä kasvua. Ei lapsissa itsessään ole vikaa, vaan ympäristössä, joka dissaa heitä. Isoin osa on sillä jos lapsi jätetään yksin. Heitäkin on, jotka ovat tehneet kaiken yksin, mutta temperamentit ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat tukea tai kaari hidastuu tai pysähtyy. Sosiaalitoimen pitäisi antaa sossuperheiden lapsille tulevaisuustreeniä.