"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä uskon, että "työläisyys" on jäänyt menneisyyteen. Eihän auton korjaaja enää väännä kampea, vaan lähinnä katsoo läppäriltä missä vika on. Ei huoltomies enää kolaa lunta käsin, vaan ajaa pihan bobcatilla. Ehkä ainoa duunari nykyään on portsari. Se edelleen käsin vääntää kakkakikkeli-ihmisiä pois juomasta kaljaa.

Ja toisaalta suuri osa akateemisesti koulutetuista on duunareita, eikä yhteisönsä merkkihenkilöitä kuten joskus ennen vanhaan. Työläistaustasta puhuminen on kaikua siltä ajalta, ei nykyaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:

- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri). 

-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?

-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.

-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?

- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.

Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi. 

Niinpä niin. Sinä olet siis itse akateemisesta perheestä, eli sokeutunut sille että kaikilla ei ole ne samat lähtökohdat. Kukaan ei oleta vitsikkäästi, että sivistyssanakirjaa luetaan iltasaduksi. Ei tarvitse, kun todennäköisesti se arkikäytössä oleva sanasto on jo rikkaampaa. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaisia lähtökohtia ihmisillä on. Samat makaronilaatikot on kaikilla, mutta erot onkin siinä onko esimerkiksi kotona käytetty rikasta kieltä, onko ylipäätään luettu mitään, onko se sosiaalinen verkosto muita keskiluokkaisia vaiko kenties peruspersurekkamiehenvakolaisia. Mutta ei sitä tajua jos ei halua. Aina pääsee ylöspäin jos haluaa, mutta kyse onkin siitä että onko se yhtä helppoa vai onko toisille taustansa vuoksi helpompaa.

Todella alentavaa olettaa, että ei-akateeminen ei voisi puhua lapselleen rikasta kieltä tai lukea hänelle. Työväenluokassako sanotaan lapselle "ugh" ja luetaan vain seiskaa? Köyhällä voi olla todella hyvä tukiverkosto, antoisa lapsuus ja virikkeellinen kasvuympäristö. Aika alentavaa myös kertoa vastauksena lyhyeen postaukseen että toisella ei ole "mitään käsitystä" ihmisten erilaisista lähtökohdista. t. maisteri joka alkaa kohta katsomaan höpösarjojen uusintoja telkkarista ja kuuntelee sitten asiaohjelmaa radiosta.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Minulla on hyvä itsetunto, en todellakaan ota itseeni nuista lyttääjistä. Kyllähän se kertoo enemmän lyttääjän älykkyydestä kuin omastani. Esimerkkejä: puhuttu alemmasta koulutuksesta ja viitattu suoraan siihen, että minun täytyy olla tyhmempi, kerta en ole edes yliopistossa. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun otan osaa keskusteluun johon minulla on oikeasti jotain sanottavaakin. Yleensä tämän jälkeen aletaan viljelemään sivistyssanoja ja naureskellaan, kun kyselen mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ja naureskellaan, jos en tiedä jotain filosofia nimeltä tai tunne hänen ajatuksiaan. Nämä vähän kuin esimerkkinä. Ja on ihan suoraan naurahdettu, kun olen kertonut oman koulutukseni. Eikä siinä mitään, yleensä olen omalla sanallisella annillani ja analyysilläni saanut ihmisen tavalla tai toisella lopettamaan naureskelun. Minä nimittäin tiedän olevani ihan kohtuu älykäs, vaikka en omistakaan maisterin papereita tai tohtorin hattua. Otan selvää itse asioista, joista haluan tietää, luen ja katson dokumentteja.

Tuo on sivistymätöntä ja huonoa käytöstä, simply. Akateemisuus ei vaadi korkeaa älykkyyttä, eivät ainakaan kaikki alat, että siinä mielessä ainakin turha kokea alemmuutta. Hyvin harva ajattelee, että akateemisuus olisi jotenkin tae älykkyydestä, ylipäätään akateemisuuden merkitys on vähentynyt, kun niin moni sitä on. Itse en arvosta niin paljon tuota älykkyyttäkään. Ei sekään takaa, että elämä menisi hyvin, sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämpiä työelämässäkin.

Kai se nyt jonkinlaista älykkyyttä vaatii, vaikka pääsykokeet ja koulumenestys ei suinkaan ole tae kaikista älykkyyden lajeista, kuten juuri sosiaalisesta älystä. Vai tyhmimmätkö yliopistoon menevät?  Monissa duunariammateissakin vaaditaan kyllä älyä ja hahmottamiskykyä, esim. koneistaja ja muurari. 

Nyt ei ole viitettä liitteeksi, mutta muistelen että jossain on tehty tutkimus jonka mukana juuri ne vähemmän älykkäimmät arvioivat usein oman älynsä yläkanttiin. Näitä älykköjä löytyy vaikka Iltalehden kommenttiosiosta tai Vauvalta;). 

En kirjoittanut, että tyhmimmät menevät yliopistoon. Itselleni oli yllätys, että monilla oli vaikeuksia selviytyä, en tiedä olivatko millaisista perheistä, mutta eivät saaneet kursseja läpi kovallakaan työllä. Yliopistoon pääsee normaaliälyinen, mutta mitenkään erityisen älykäs ei tarvitse olla. Oman älykkyyteni jos sitä on olen perinyt faijaltani (ei-akateeminen), mutta en pidä älykkyyttä ratkaisevana siinä miten työelämässä sijoittuu. Totta on, että jokainen pitää itseään muita älykkäämpänä, mutta tosiasia on sekin, että on olemassa merkittävästi muita älykkäämpiä ihmisiä. Siitä voi joskus olla haittaakin. 

En alkuun seurannut tuloslistoja, mutta kun aloin seuraamaan niin hämmästyin. En halua alaa toitottaa, mutta pienin osa läpäisee kurssit. Jako on yleensä 1-2 vitosta ja kurssista riippuen toiseksi eniten on 3-4 tai 1-2. Yleensä enemmistöllä on 1-2. Suurin osa kurssille ilmoittautuneista ei edes osallistu tentteihin, koska kun vertaa osallistujamäärää tuloslistoihin, niin sieltä voi olla vaikka 50 osallistujaa kateissa.

Alkuun ajattelin, että olen se ainoa, joka ei uskalla heti tenttiin, mutta alkaessani tehdä hyvää tulosta ja katsoessani listoja läpi, huomasin, että en ole ainoa. En voi tietää mistä muilla kiikastaa, mutta en tosiaan liittäisi sitä ensimmäisenä älykkyyteen, vaan muihin syihin, esimerkiksi uuden opiskelutekniikan haltuunottoon jne. Se mikä tepsi lukiossa, ammattikoulussa tai ammattikorkeassa ei välttämättä toimi yliopistossa. Kun 2 viikon kurssilla lyödään 1000 sivua eteen ja se pitäisi hallita tentissä, niin yksi jos toinenkin voi yllättyä.

En seurannut niin tarkasti muiden numeroita, mutta oikeastaan siihen mennessä en ollut käsittänyt, että älykkyyseroja on. Kuulostaa hölmöltä, mutta kuvittelin, että muut eivät vain keskity tarpeeksi, sillä olen voimakkaasti arvomaailmaltani tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattaja. Totta kai opiskelijoilla on paljon mt-ongelmia sun muuta mikä vaikuttaa opintomenestykseen, mutta matemaattisella alalla erot älykkyydessä tulevat esille ehkä selkeämmin. Toiset käsittävät asian sekunnissa, osa ei käsitä vielä kahden tunninkaan kuluttua. Mutta se ei ole osoitus huonoudesta, liiasta älystä voi olla haittaakin.  

Ehkä teknillinen fysiikka tms. on oikeasti vaikeaa, suurin osa yliopisto-opinnoista kysyy eniten sinnikkyyttä. Moni ei vaivaudu hankkimaan kirjoja, ei jaksa lukea tai pitäydy suunnitelmassa. Tai mitään suunnitelmaa ei edes ole. Minulla oli aina lukuvuoden alussa tarkka suunnitelma kaikista kursseista ja tenteistä päivämäärineen, paljonko vaatii lukemista päivässä jne. Pieni tietopläjäys: kaikki eivät tähtää edes parhaisiin arvosanoihin! Minulle oli se ja sama minkä arvosanan sain esimerkiksi markkinoinnin 5ov kurssista, pääaineeseeni keskityin enemmän. Jos viikonlopun lukupanoksella saa 5ov se oli minulle aivan fine. Moni laiskempi toki keskeytti päivän luvut kun olivat esim. krapulassa, eivät vain jaksaneet lukea, oli muuta kiinnostavampaa, väsytti jne. Mutta niin se menee aina, toiset saavat aikaiseksi ja on itsekuria, toisilla sitä ei ole. Kaikki eivät myöskään aina tähtää hyvään tulokseen mutta kyllä yliopistossa opinahjosta riippuen on paljon vetelyyttä. Ainakin kaupallinen ala omien kokemusteni mukaan melkoinen löysäilytarha.

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Myös akateemisen perheen lapsi voi kokea "toiseutta" yliopistolla, etenkin jos tulee pieneltä paikkakunnalta ja/tai lähtee opiskelemaan toista alaa kuin omat vanhemmat. Väitän myös, että äärimmäisen harvoissa perheissä, joissa vanhemmilla on akateeminen koulutus, opetetaan lapsille latinaa, akateemisia juomalauluja, väitöstilaisuuden etikettiä tms. mitä täällä on nostettu esimerkeiksi. Lisäksi akateemisten vanhempien tuki opiskeluissa on yleensä vähäistä jo ihan siitä syystä, että yliopisto-opinnot ovat radikaalisti muuttuneet viimeisen 30 vuoden aikana eikä niistä äidin ja isän opiskeluaikojen muisteluista ole mitään käytännön hyötyä nykynuorelle.

Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta sekä omalta opiskeluajaltani että nyt kun omat lapseni ovat tulossa yliopistoikään. Tuki, jota sain itse ja jota annan lapsilleni ei liity suoraan akateemisuuteen, vaan samanlaista tukea voi antaa kuka tahansa vanhempi, jolla on oma elämä hallinnassa: lapselle luetaan ja lauletaan, hänen koulunkäyntiään seurataan alusta asti ja kannustetaan hyviin tuloksiin, ongelmiin puututaan heti ja haetaan aktiivisesti apua, tarjotaan harrastuksia (ei tarvitse olla kalliita) jne.

Paremmat piirit täynnä itsestään selvyyksiä ja sanatonta viestintää ja protokollat ja tavat opittu.Myös tärkeää keitä tuntee ja ketkä sukua piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Minulla on hyvä itsetunto, en todellakaan ota itseeni nuista lyttääjistä. Kyllähän se kertoo enemmän lyttääjän älykkyydestä kuin omastani. Esimerkkejä: puhuttu alemmasta koulutuksesta ja viitattu suoraan siihen, että minun täytyy olla tyhmempi, kerta en ole edes yliopistossa. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun otan osaa keskusteluun johon minulla on oikeasti jotain sanottavaakin. Yleensä tämän jälkeen aletaan viljelemään sivistyssanoja ja naureskellaan, kun kyselen mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ja naureskellaan, jos en tiedä jotain filosofia nimeltä tai tunne hänen ajatuksiaan. Nämä vähän kuin esimerkkinä. Ja on ihan suoraan naurahdettu, kun olen kertonut oman koulutukseni. Eikä siinä mitään, yleensä olen omalla sanallisella annillani ja analyysilläni saanut ihmisen tavalla tai toisella lopettamaan naureskelun. Minä nimittäin tiedän olevani ihan kohtuu älykäs, vaikka en omistakaan maisterin papereita tai tohtorin hattua. Otan selvää itse asioista, joista haluan tietää, luen ja katson dokumentteja.

Tuo on sivistymätöntä ja huonoa käytöstä, simply. Akateemisuus ei vaadi korkeaa älykkyyttä, eivät ainakaan kaikki alat, että siinä mielessä ainakin turha kokea alemmuutta. Hyvin harva ajattelee, että akateemisuus olisi jotenkin tae älykkyydestä, ylipäätään akateemisuuden merkitys on vähentynyt, kun niin moni sitä on. Itse en arvosta niin paljon tuota älykkyyttäkään. Ei sekään takaa, että elämä menisi hyvin, sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämpiä työelämässäkin.

Kai se nyt jonkinlaista älykkyyttä vaatii, vaikka pääsykokeet ja koulumenestys ei suinkaan ole tae kaikista älykkyyden lajeista, kuten juuri sosiaalisesta älystä. Vai tyhmimmätkö yliopistoon menevät?  Monissa duunariammateissakin vaaditaan kyllä älyä ja hahmottamiskykyä, esim. koneistaja ja muurari. 

Nyt ei ole viitettä liitteeksi, mutta muistelen että jossain on tehty tutkimus jonka mukana juuri ne vähemmän älykkäimmät arvioivat usein oman älynsä yläkanttiin. Näitä älykköjä löytyy vaikka Iltalehden kommenttiosiosta tai Vauvalta;). 

En kirjoittanut, että tyhmimmät menevät yliopistoon. Itselleni oli yllätys, että monilla oli vaikeuksia selviytyä, en tiedä olivatko millaisista perheistä, mutta eivät saaneet kursseja läpi kovallakaan työllä. Yliopistoon pääsee normaaliälyinen, mutta mitenkään erityisen älykäs ei tarvitse olla. Oman älykkyyteni jos sitä on olen perinyt faijaltani (ei-akateeminen), mutta en pidä älykkyyttä ratkaisevana siinä miten työelämässä sijoittuu. Totta on, että jokainen pitää itseään muita älykkäämpänä, mutta tosiasia on sekin, että on olemassa merkittävästi muita älykkäämpiä ihmisiä. Siitä voi joskus olla haittaakin. 

En alkuun seurannut tuloslistoja, mutta kun aloin seuraamaan niin hämmästyin. En halua alaa toitottaa, mutta pienin osa läpäisee kurssit. Jako on yleensä 1-2 vitosta ja kurssista riippuen toiseksi eniten on 3-4 tai 1-2. Yleensä enemmistöllä on 1-2. Suurin osa kurssille ilmoittautuneista ei edes osallistu tentteihin, koska kun vertaa osallistujamäärää tuloslistoihin, niin sieltä voi olla vaikka 50 osallistujaa kateissa.

Alkuun ajattelin, että olen se ainoa, joka ei uskalla heti tenttiin, mutta alkaessani tehdä hyvää tulosta ja katsoessani listoja läpi, huomasin, että en ole ainoa. En voi tietää mistä muilla kiikastaa, mutta en tosiaan liittäisi sitä ensimmäisenä älykkyyteen, vaan muihin syihin, esimerkiksi uuden opiskelutekniikan haltuunottoon jne. Se mikä tepsi lukiossa, ammattikoulussa tai ammattikorkeassa ei välttämättä toimi yliopistossa. Kun 2 viikon kurssilla lyödään 1000 sivua eteen ja se pitäisi hallita tentissä, niin yksi jos toinenkin voi yllättyä.

En seurannut niin tarkasti muiden numeroita, mutta oikeastaan siihen mennessä en ollut käsittänyt, että älykkyyseroja on. Kuulostaa hölmöltä, mutta kuvittelin, että muut eivät vain keskity tarpeeksi, sillä olen voimakkaasti arvomaailmaltani tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattaja. Totta kai opiskelijoilla on paljon mt-ongelmia sun muuta mikä vaikuttaa opintomenestykseen, mutta matemaattisella alalla erot älykkyydessä tulevat esille ehkä selkeämmin. Toiset käsittävät asian sekunnissa, osa ei käsitä vielä kahden tunninkaan kuluttua. Mutta se ei ole osoitus huonoudesta, liiasta älystä voi olla haittaakin.  

Oletko muuten koskaan miettinyt miksi matemaattisesti lahjakkailla on yleensä niin rajoittunut käsitys älystä?

Vierailija kirjoitti:

Paremmat piirit täynnä itsestään selvyyksiä ja sanatonta viestintää ja protokollat ja tavat opittu.Myös tärkeää keitä tuntee ja ketkä sukua piireissä.

Sitä en käsitä miksi ne protokollat ja tavat olisivat niitä parempia? Samoin en käsitä miksi jokaisen pitäisi kokea AKATEEMINEN kännibussikuljetus lähialueen juoppoloihin, mainostaa baareja haalareissaan ja pitää törkyisiä kännibileitä, joissa silloin tällöin tapahtuu ylilyöntejä esimerkisi niin, että naisia markkinoidaan lihana.... Mitä eroa siinä on amiskojen kännibileisiin? Se, että amiskoilla ei ole haalareita yllä? Oksennus haalarit päällä on sivistynyt oksennus?

Minä olen varmasti sitten ihan superjuntti kun en edes ymmärrä millaisissa tilanteissa nuo perhetaustasta johtuvat asiat vaikuttavat. Mitä ne asiat, mistä tässä puhutaan, siis ihan konkreettisesti on? 

Ihan rehellisesti oman kokemukseni mukaan luokkaeroa tekevät eniten nimenomaan niistä katkerista, köyhistä perheistä tulevat duunareiden lapset. Akateemisille ja toimeentuleville perheille se ei "niin justiinsa", toisin kuin lastenpiirretyissä ja elokuvissa esitetään. 

Ja artikkelissa haastatellun Henriikan kokemus kieltämättä tuntuu tältä:

Opiskelukaveri: Meetkö vanhemmille jouluna? Mä olen menossa Espooseen vanhempien luo.

Duunarin lapsi: Miks toi hieroo naamaan hyvätulosuuttaan, enhän mä saa ees lahjoja jouluna kun YH-mutsilla ei ole varaa ja meillä syödään einesmaksalaatikkoa, noilla on varmaan cateringpalvelulta ruoat ja juodaan hienoja viinejä kun ne asuu Espoossakin, niitä ne sitten juo samalla kun puhuu politiikasta ja siteeraa Nietzscheä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään duunariperheiden kasvatit tekee sen eron, akateemisten lapsille se on vähemmän tärkeää. Tämän olen huomannut ennenkin.

Kannattaisi pyrkiä eroon luokka-ajattelusta, jottei jää sen vangiksi.

Minä en enää nykyisin luokkaani huomaa, ellen joudu kasvotusten todella ylimielisten ihmisten kanssa, jotka arvottavat ihmisiä nimenomaan koulutustaustan ja perhetaustan perusteella. Kyllä näitä pinnallisia ihmisiä vain yliopistossa on jonkin verran. Jos et ole törmännyt, niin luultavasti pyörivät eri piireissä tai ovat seurassasi hiljaa. Avaavat suunsa ja kertovat ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsevät tylyttämään jotakin ja asettumaan koulutuksensa varjolla toisen yläpuolelle.

Voitko kertoa esimerkkejä miten sinua on tylytetty ja asetuttu yläpuolellesi? Jos sellaista on tapahtunut, niin kyse on rehentelijän alemmuudentunteesta. Tai sitten on kyse omasta alemmuudentunteestasi, jos esimerkiksi olet jossain tilanteessa tuntenut itsesi tietämättömäksi jonkin kysymyksen seurauksena. Esimerkki valaisisi asiaa millaisia tilanteita oikein tarkoitat. Jos joku leveilee isin ferrarilla, niin onhan se melko lapsellista, miksi siitä ottaa itseensä? Mutta jos kyse on siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi, niin siinä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen sanomisten kanssa. 

Minulla on hyvä itsetunto, en todellakaan ota itseeni nuista lyttääjistä. Kyllähän se kertoo enemmän lyttääjän älykkyydestä kuin omastani. Esimerkkejä: puhuttu alemmasta koulutuksesta ja viitattu suoraan siihen, että minun täytyy olla tyhmempi, kerta en ole edes yliopistossa. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun otan osaa keskusteluun johon minulla on oikeasti jotain sanottavaakin. Yleensä tämän jälkeen aletaan viljelemään sivistyssanoja ja naureskellaan, kun kyselen mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ja naureskellaan, jos en tiedä jotain filosofia nimeltä tai tunne hänen ajatuksiaan. Nämä vähän kuin esimerkkinä. Ja on ihan suoraan naurahdettu, kun olen kertonut oman koulutukseni. Eikä siinä mitään, yleensä olen omalla sanallisella annillani ja analyysilläni saanut ihmisen tavalla tai toisella lopettamaan naureskelun. Minä nimittäin tiedän olevani ihan kohtuu älykäs, vaikka en omistakaan maisterin papereita tai tohtorin hattua. Otan selvää itse asioista, joista haluan tietää, luen ja katson dokumentteja.

Tuo on sivistymätöntä ja huonoa käytöstä, simply. Akateemisuus ei vaadi korkeaa älykkyyttä, eivät ainakaan kaikki alat, että siinä mielessä ainakin turha kokea alemmuutta. Hyvin harva ajattelee, että akateemisuus olisi jotenkin tae älykkyydestä, ylipäätään akateemisuuden merkitys on vähentynyt, kun niin moni sitä on. Itse en arvosta niin paljon tuota älykkyyttäkään. Ei sekään takaa, että elämä menisi hyvin, sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämpiä työelämässäkin.

Kai se nyt jonkinlaista älykkyyttä vaatii, vaikka pääsykokeet ja koulumenestys ei suinkaan ole tae kaikista älykkyyden lajeista, kuten juuri sosiaalisesta älystä. Vai tyhmimmätkö yliopistoon menevät?  Monissa duunariammateissakin vaaditaan kyllä älyä ja hahmottamiskykyä, esim. koneistaja ja muurari. 

Nyt ei ole viitettä liitteeksi, mutta muistelen että jossain on tehty tutkimus jonka mukana juuri ne vähemmän älykkäimmät arvioivat usein oman älynsä yläkanttiin. Näitä älykköjä löytyy vaikka Iltalehden kommenttiosiosta tai Vauvalta;). 

En kirjoittanut, että tyhmimmät menevät yliopistoon. Itselleni oli yllätys, että monilla oli vaikeuksia selviytyä, en tiedä olivatko millaisista perheistä, mutta eivät saaneet kursseja läpi kovallakaan työllä. Yliopistoon pääsee normaaliälyinen, mutta mitenkään erityisen älykäs ei tarvitse olla. Oman älykkyyteni jos sitä on olen perinyt faijaltani (ei-akateeminen), mutta en pidä älykkyyttä ratkaisevana siinä miten työelämässä sijoittuu. Totta on, että jokainen pitää itseään muita älykkäämpänä, mutta tosiasia on sekin, että on olemassa merkittävästi muita älykkäämpiä ihmisiä. Siitä voi joskus olla haittaakin. 

En alkuun seurannut tuloslistoja, mutta kun aloin seuraamaan niin hämmästyin. En halua alaa toitottaa, mutta pienin osa läpäisee kurssit. Jako on yleensä 1-2 vitosta ja kurssista riippuen toiseksi eniten on 3-4 tai 1-2. Yleensä enemmistöllä on 1-2. Suurin osa kurssille ilmoittautuneista ei edes osallistu tentteihin, koska kun vertaa osallistujamäärää tuloslistoihin, niin sieltä voi olla vaikka 50 osallistujaa kateissa.

Alkuun ajattelin, että olen se ainoa, joka ei uskalla heti tenttiin, mutta alkaessani tehdä hyvää tulosta ja katsoessani listoja läpi, huomasin, että en ole ainoa. En voi tietää mistä muilla kiikastaa, mutta en tosiaan liittäisi sitä ensimmäisenä älykkyyteen, vaan muihin syihin, esimerkiksi uuden opiskelutekniikan haltuunottoon jne. Se mikä tepsi lukiossa, ammattikoulussa tai ammattikorkeassa ei välttämättä toimi yliopistossa. Kun 2 viikon kurssilla lyödään 1000 sivua eteen ja se pitäisi hallita tentissä, niin yksi jos toinenkin voi yllättyä.

En seurannut niin tarkasti muiden numeroita, mutta oikeastaan siihen mennessä en ollut käsittänyt, että älykkyyseroja on. Kuulostaa hölmöltä, mutta kuvittelin, että muut eivät vain keskity tarpeeksi, sillä olen voimakkaasti arvomaailmaltani tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattaja. Totta kai opiskelijoilla on paljon mt-ongelmia sun muuta mikä vaikuttaa opintomenestykseen, mutta matemaattisella alalla erot älykkyydessä tulevat esille ehkä selkeämmin. Toiset käsittävät asian sekunnissa, osa ei käsitä vielä kahden tunninkaan kuluttua. Mutta se ei ole osoitus huonoudesta, liiasta älystä voi olla haittaakin.  

Oletko muuten koskaan miettinyt miksi matemaattisesti lahjakkailla on yleensä niin rajoittunut käsitys älystä?

Mistä tiedät, että näin on? Itselläsi lienee kysymykseesi vastaus, jos olet mielipiteesi valmiiksi miettinyt, joten anna tulla :)

Kyllä ainakin tunnistin itseni tekstistä. Ei ollut helppoa mennä duunariperheestä yliopistoon. Jotenkin et kuulunut ''joukkoon''.  Kaikki oli erilaista puhetavasta lähtien aina kotikeskusteluihin asti. Toisaalta en kuulunut enää kotiinkaan. Arvomaailmani muuttui perheestäni huomattavasti sekä koulutustani suorastaan pilkattiin kotona ja pidettiin turhana.

''Etuoikeutetussa asemassa olevat ihmiset eivät useinkaan havaitse tai ymmärrä sitä, että kyse on myös kotiympäristöstä opituista erilaisista arvostuksista. Hyväosaisten arvostukset määrittyvät yhteiskunnan keskiluokkaisessa kulttuurissa automaattisesti "oikeiksi" valinnoiksi.'' 

Tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

No mitä se laajalti tunnettu sitten kertoo? Kummallinen kommentti.

Helppo ymmärtää, jos akateeminen maailma tuntuu vieraalta. Suurin jakolinja ei kuitenkaan uskoakseni ole nykypäivänä duunari vs. akateeminen vaan se millainen kulttuuri kotipuolessa on. Perheitä on monenlaisia ja väittäisin, että etenkin duunariperheiden välillä on melko suuria eroja siinä, millaiset eväät annetaan kouluttautumiseen ja akateemiseen maailmaan. Keskiluokkaisissa perheissä hajonta lienee hieman pienempi.

Olisin itse varsin hyvätuloisesta akateemisesta perheestä kotoisin olevana kaivannut vieläkin enemmän tapakulttuurin ja sivistyksen korostamista, vaikka meillä paljon luettiinkin. Kotoa saadut vaikutteet ovat alkaneet näkyä voimakkaammin lähinnä opintojen loppupuolta ja työelämää koskevien valintojen osalta. Ero duunaritaustaisiin näkyy usein siinä, että minun kaltaisesta taustasta tulevat ovat yleensä opiskelleet mieluummin niitä aloja, joissa status ja ansaintapotentiaali on korkeampi kuin niitä, joita on kiva opiskella. Minulle perustutkinto oli kirjaimellisesti perustutkinto ja vasta tohtorintutkinto alkoi tuntui varsinaisesti kouluttautumiselta.  Puoliso löytyi aikalailla samoista piireistä. Promootiomatrikkeleista näkee muuten hyvin, kuinka tämä ilmiö on kohtuullisen yleinen ns. kovilla aloilla.

Omalle jälkikasvulle yritän tietty tukea vastaavat mahdollisuudet kuin olen itse saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

No mitä se laajalti tunnettu sitten kertoo? Kummallinen kommentti.

Jos tuollainen olisi yleistä niin varmaan edes yksi tapaus löytyisi tunnetuista henkilöistä. Plus että koulutus yleensä lisää mahdolliusuuksia menestykseen, jolloin menestyneissä luulisi olevan automaattisesti eri taustoista tulevia, jos opiskelijoissakin on tasainen määrä kaikkia.

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

Löytyy aika monta, mutta miksi heidän pitäisi kuuluttaa duunariperhettään? Jokainen voi googlata tunnettuja ihmisiä ja katsoa heidän taustojaan, sieltähän noita löytyy.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

Löytyy aika monta, mutta miksi heidän pitäisi kuuluttaa duunariperhettään? Jokainen voi googlata tunnettuja ihmisiä ja katsoa heidän taustojaan, sieltähän noita löytyy.

Lätkänpelaajat ja formukakuskit eivät ole akateemisia.