"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Nimenomaan ei ole tasa-arvoisempaa alemmilla tasoilla siinä mielessä, että nuori ei välttämättä edes lähde lukioon, jos kotoa ei tule kannustusta. Myöskään lukion opintokokonaisuutta ei ilman vanhempien tukea opiskeleva oppilas osaa koota yhtä hyvin kuin oppilas, jonka vanhemmat pystyvät avaamaan enemmän sitä mikä kannattaa ja mikä ei. Viimeistään lukiossa myös opitaan kunnon opiskelutavat ja -taidot. Niidenkin oppimisessa voi vanhemmilla olla suuri merkitys.

Yliopistossa nuoreen ovat vanhempien antamat opit jo uponneet sen minkä ovat uponneet. Jos ajattelen esim, omia lapsiani, niin ihan muiden yliopisto-opiskelijoiden tapaan poika koodaa ja tyttö harjoittelee labrassa. Ei heillä ole siellä mitään käyttöä kodin akateemisella tai vähemmän akateemisella taustalla. Kavereiden kanssa nuoret puhuvat tenteistä ja muista nuorten jutuista. Kotona olevat porukat ovat aika sivussa koko touhusta. 

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Tässä yksi duunaritaustainen historioitsija, enkä ole ainoa. Tämä koko keskustelun aihe on vanhentunut, yliopistot ovat jo hyvinkin tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Nimenomaan ei ole tasa-arvoisempaa alemmilla tasoilla siinä mielessä, että nuori ei välttämättä edes lähde lukioon, jos kotoa ei tule kannustusta. Myöskään lukion opintokokonaisuutta ei ilman vanhempien tukea opiskeleva oppilas osaa koota yhtä hyvin kuin oppilas, jonka vanhemmat pystyvät avaamaan enemmän sitä mikä kannattaa ja mikä ei. Viimeistään lukiossa myös opitaan kunnon opiskelutavat ja -taidot. Niidenkin oppimisessa voi vanhemmilla olla suuri merkitys.

Yliopistossa nuoreen ovat vanhempien antamat opit jo uponneet sen minkä ovat uponneet. Jos ajattelen esim, omia lapsiani, niin ihan muiden yliopisto-opiskelijoiden tapaan poika koodaa ja tyttö harjoittelee labrassa. Ei heillä ole siellä mitään käyttöä kodin akateemisella tai vähemmän akateemisella taustalla. Kavereiden kanssa nuoret puhuvat tenteistä ja muista nuorten jutuista. Kotona olevat porukat ovat aika sivussa koko touhusta. 

No tuskin ne lukiovaiheessa karsiutuneet enää yliopistoon missään vaiheessa pompsahtaa. Heidät on karsittu jo aiemmin. Yliopistossa karsitaan sitten lisää niistä jotka vielä onnistuivat ylittämään lukiorajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin tunnistin itseni tekstistä. Ei ollut helppoa mennä duunariperheestä yliopistoon. Jotenkin et kuulunut ''joukkoon''.  Kaikki oli erilaista puhetavasta lähtien aina kotikeskusteluihin asti. Toisaalta en kuulunut enää kotiinkaan. Arvomaailmani muuttui perheestäni huomattavasti sekä koulutustani suorastaan pilkattiin kotona ja pidettiin turhana.

”Myös Käyhkö on havainnut tutkimuksissaan, että yksilön vierauden tunnetta on sekä entiseen taustaan että uuteen ympäristöön.”

Voisiko olla, että duunareiden lapsista ne vähän epäsosiaalisemmat, ulkoisesti ei-viehättävät ja muutenkin ei-pärjäävät ihmiset, jotka eivät pärjää duunarien maailmassa sosiaalisesti ja muutenkaan, lähtevät yliopistoon ajatellen sieltä löytävänsä porukan, johon he kuuluisivat? Kun eivät sopeudu sinnekään, alkavat syyttää yhteiskuntaluokkaa sen sijaan, että katsoisivat peiliin? Jos ette sopeudu mihinkään porukkaan, teissä on jotain sellaista, josta muut eivät pidä. Ei se muutu porukkaa ja sosiaalista ympäristöä vaihtamalla, jos olette luusereita.

Ja itse en siis ole varakkaasta perheestä, juuri siksi en teitä ymmärräkään, kun väitätte taustanne olevan este sopeutumiselle.

Entä jos sinä katsoisit peiliin? Pääsykokeisiin joutuu sen verran lukemaan ja opinnoissa vuosia tuhlaamaan, että ei sellaiseen hakeudu jos ala ei kiinnosta. Kuinka moni on käynyt lukion + maisteritutkinnon vain hengaillakseen luokkatovereiden kanssa? Miten ala valitaan, missä pääsee hengailemaan eniten? Teologia vai kasvatustiede?

Sinä itse olet osa ongelmaa kun oikeutat ihmisten tuomitsemisen sosiaalisten taitojen tai ulkonäön perusteella ja luokittelet ihmisiä luusereiksi. Teet juuri sitä mistä he puhuvat, osoitat heille, että he eivät täytä sinun kriteerejäsi, joista he eivät tietäisi jos sinä et kuuluttaisi niitä suureen ääneen. Taustastaan riippumatta tohtorit eivät ole kaikki miss suomia tai mister finlandeja ja miksi pitäisi olla? Tutkijalle tärkeintä on ammattitaito omalla tieteenalallaan, ei ulkonäkö tai sosiaaliset taidot.

Henriikan ulkonäössä ei ole mitään vikaa!

Ainakin ekonomiopiskelijat ovat tosi itsetietoisia ja korostavat taustaansa. Olen sellainen 10 tyttö ja luen, harrastan monenlaista. Vanhempani eivät ole akateemisia, äiti siivooja, isä tehdastyössä. Kyllä mä saan kokea sen nahoissani, jostain syystä mun seurassa korostetaan tohtoriksiväitelleitä kaukaisempiakin sukulaisia... Hauskinta on, että yksi kaveri aina epäilee etten ymmärrä näkemääni teatteriesitystä (käymme yhdessä teatterissa). Hänen vanhempansa ovat opettajia ja ei-kulttuurikodin kasvatti ei ehkä voi ymmärtää hienoimpia nyansseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Nimenomaan ei ole tasa-arvoisempaa alemmilla tasoilla siinä mielessä, että nuori ei välttämättä edes lähde lukioon, jos kotoa ei tule kannustusta. Myöskään lukion opintokokonaisuutta ei ilman vanhempien tukea opiskeleva oppilas osaa koota yhtä hyvin kuin oppilas, jonka vanhemmat pystyvät avaamaan enemmän sitä mikä kannattaa ja mikä ei. Viimeistään lukiossa myös opitaan kunnon opiskelutavat ja -taidot. Niidenkin oppimisessa voi vanhemmilla olla suuri merkitys.

Yliopistossa nuoreen ovat vanhempien antamat opit jo uponneet sen minkä ovat uponneet. Jos ajattelen esim, omia lapsiani, niin ihan muiden yliopisto-opiskelijoiden tapaan poika koodaa ja tyttö harjoittelee labrassa. Ei heillä ole siellä mitään käyttöä kodin akateemisella tai vähemmän akateemisella taustalla. Kavereiden kanssa nuoret puhuvat tenteistä ja muista nuorten jutuista. Kotona olevat porukat ovat aika sivussa koko touhusta. 

No tuskin ne lukiovaiheessa karsiutuneet enää yliopistoon missään vaiheessa pompsahtaa. Heidät on karsittu jo aiemmin. Yliopistossa karsitaan sitten lisää niistä jotka vielä onnistuivat ylittämään lukiorajan.

Voivat vaikka pompsahtaa ammatillisen tutkinnon kautta :)

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/amiksesta-yliopistoon-harv…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Nimenomaan ei ole tasa-arvoisempaa alemmilla tasoilla siinä mielessä, että nuori ei välttämättä edes lähde lukioon, jos kotoa ei tule kannustusta. Myöskään lukion opintokokonaisuutta ei ilman vanhempien tukea opiskeleva oppilas osaa koota yhtä hyvin kuin oppilas, jonka vanhemmat pystyvät avaamaan enemmän sitä mikä kannattaa ja mikä ei. Viimeistään lukiossa myös opitaan kunnon opiskelutavat ja -taidot. Niidenkin oppimisessa voi vanhemmilla olla suuri merkitys.

Yliopistossa nuoreen ovat vanhempien antamat opit jo uponneet sen minkä ovat uponneet. Jos ajattelen esim, omia lapsiani, niin ihan muiden yliopisto-opiskelijoiden tapaan poika koodaa ja tyttö harjoittelee labrassa. Ei heillä ole siellä mitään käyttöä kodin akateemisella tai vähemmän akateemisella taustalla. Kavereiden kanssa nuoret puhuvat tenteistä ja muista nuorten jutuista. Kotona olevat porukat ovat aika sivussa koko touhusta. 

No tuskin ne lukiovaiheessa karsiutuneet enää yliopistoon missään vaiheessa pompsahtaa. Heidät on karsittu jo aiemmin. Yliopistossa karsitaan sitten lisää niistä jotka vielä onnistuivat ylittämään lukiorajan.

Voivat vaikka pompsahtaa ammatillisen tutkinnon kautta :)

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/amiksesta-yliopistoon-harv…;

Öh. Harvoin käytetty sanotaan jo otsikossa.

Ei pidä paikkaansa ainakaan pienissä maaseutuyliopistoissa. Sitä en osaa sanoa, millaista on Aalto-yliopistossa, Hankenilla ja sellaisissa, kun niistä mulla ei ole kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

Löytyy aika monta, mutta miksi heidän pitäisi kuuluttaa duunariperhettään? Jokainen voi googlata tunnettuja ihmisiä ja katsoa heidän taustojaan, sieltähän noita löytyy.

Lätkänpelaajat ja formukakuskit eivät ole akateemisia.

Sehän kertoo vain sinun sivistystasostasi jos et muita tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Ei meidän lapsille ainakaan ole paljon ollut soluasunnossa ahkeroidessaan väliä missä välissä illallisilla pidetään puheita. Pukeutumiskoodikin tarkoittaa heille sitä, että jos on kylmä, puetaan enemmän päälle kun lähdetään yliopistolle.

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä eroa on perhetaustalla opiskeluissa enää tuossa vaiheessa. Aikaisemmassa vaiheessa vanhempien avulla on varmaan suurikin merkitys opinnoissa, mutta yliopistossa jokainen opiskelee omillaan jo. Kaikkihan tulevat yliopistoon kuitenkin uusina opiskelijoina ja joutuvat oppimaan yliopiston käytännöt ja se miten opiskelut etenevät. Ainakaan omat lapseni eivät ole mistään tapakulttuureista puhuneet yhtään mitään. Opiskelukavereiden kanssa ovat opiskelleet ihan samalla tavalla riippumatta kotitaustoista. 

Päinvastoin. Peruskoulussa ja lukiossa on tasa-arvoisempaa, koska lapsena ja teininä ei vielä osaa/ei kiinnosta kiinnittää huomiota ihmisten taustoihin niin paljoa. Samassa porukassa voi silloin olla lääkärin ja duunarin lapsia ilman sen kummempia muttia. Lisäksi opiskeltavat asiat lukiossakin on vielä niin helppoja, että niihin ei ole juuri etua paremmasta taustasta, koska ne voi omaksua ilmankin mitään vanhemmilta tulevaa hyötyä. Yliopistossa tilanne on sitten jo toinen. Siellä on ilman muuta helpompaa, jos kotona on ollut akateeminen meininki jo lapsesta saakka.

Nimenomaan ei ole tasa-arvoisempaa alemmilla tasoilla siinä mielessä, että nuori ei välttämättä edes lähde lukioon, jos kotoa ei tule kannustusta. Myöskään lukion opintokokonaisuutta ei ilman vanhempien tukea opiskeleva oppilas osaa koota yhtä hyvin kuin oppilas, jonka vanhemmat pystyvät avaamaan enemmän sitä mikä kannattaa ja mikä ei. Viimeistään lukiossa myös opitaan kunnon opiskelutavat ja -taidot. Niidenkin oppimisessa voi vanhemmilla olla suuri merkitys.

Yliopistossa nuoreen ovat vanhempien antamat opit jo uponneet sen minkä ovat uponneet. Jos ajattelen esim, omia lapsiani, niin ihan muiden yliopisto-opiskelijoiden tapaan poika koodaa ja tyttö harjoittelee labrassa. Ei heillä ole siellä mitään käyttöä kodin akateemisella tai vähemmän akateemisella taustalla. Kavereiden kanssa nuoret puhuvat tenteistä ja muista nuorten jutuista. Kotona olevat porukat ovat aika sivussa koko touhusta. 

No tuskin ne lukiovaiheessa karsiutuneet enää yliopistoon missään vaiheessa pompsahtaa. Heidät on karsittu jo aiemmin. Yliopistossa karsitaan sitten lisää niistä jotka vielä onnistuivat ylittämään lukiorajan.

Voivat vaikka pompsahtaa ammatillisen tutkinnon kautta :)

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/amiksesta-yliopistoon-harv…;

Öh. Harvoin käytetty sanotaan jo otsikossa.

Kommentoija sanoi "tuskin", hän oli siis VÄÄRÄSSÄ, koska he EIVÄT ole karsiutuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa esimerkki alle 40-vuotiaasta korkeakoulutetusta, joka on syntyisin duunariperheestä ja on Suomessa laajalti tunnettu? Entä alle 50-vuotiaissa? Yli viiskymppisissä on Sarasvuo ja Zysse nuorimmat. 70-80-luvulla opiskelleita.

Ei taida esimerkkiä löytyä.

Löytyy aika monta, mutta miksi heidän pitäisi kuuluttaa duunariperhettään? Jokainen voi googlata tunnettuja ihmisiä ja katsoa heidän taustojaan, sieltähän noita löytyy.

Lätkänpelaajat ja formukakuskit eivät ole akateemisia.

Sehän kertoo vain sinun sivistystasostasi jos et muita tiedä.

Tiedän kaikki Suomen menestyneet alle 40v akateemiset.

Vierailija kirjoitti:

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Tämä kertonee kaiken oleellisen. Kai ymmärrät, että akateemisten ja kouluttamattomien välille mahtuu monenlaista koulutustasoa? On myös eri koulutustasoa olevia pareja sekä pitkin elämää kouluttautuvia.

Vierailija kirjoitti:

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Se on selvä, etteivät nallekarkit mene tasan maailmassa. Kyse onkin siitä, että kun sinne yliopistoon on päästy, ei siellä ole väliä oletko professorin tenava vai siivoojan. Tietenkin voi olla hauskempaa opiskella vanhempien sijoitusasunnosta käsin kuin pienestä soluasunnosta ponnistaa, mutta outolinnuksi ei yliopistolla tarvitse tuntea itseään vain siitä syystä, että ei ole akateemisesta perheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Se on selvä, etteivät nallekarkit mene tasan maailmassa. Kyse onkin siitä, että kun sinne yliopistoon on päästy, ei siellä ole väliä oletko professorin tenava vai siivoojan. Tietenkin voi olla hauskempaa opiskella vanhempien sijoitusasunnosta käsin kuin pienestä soluasunnosta ponnistaa, mutta outolinnuksi ei yliopistolla tarvitse tuntea itseään vain siitä syystä, että ei ole akateemisesta perheestä. 

Ihmisillä on muitakin huono-osaisia taustoja kuin vanhempien kouluttamattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Se on selvä, etteivät nallekarkit mene tasan maailmassa. Kyse onkin siitä, että kun sinne yliopistoon on päästy, ei siellä ole väliä oletko professorin tenava vai siivoojan. Tietenkin voi olla hauskempaa opiskella vanhempien sijoitusasunnosta käsin kuin pienestä soluasunnosta ponnistaa, mutta outolinnuksi ei yliopistolla tarvitse tuntea itseään vain siitä syystä, että ei ole akateemisesta perheestä. 

Kysehän ei ole siitä tarvitseeko tuntea vaan siitä, että niin ihmiset tuntevat. Ehkä ei haluta olla ekslusiivisia, mutta sellainen on joka tapauksessa lopputulema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttumatta poikkeuksiin, joita aina ilmenee, voidaan katsoa jo peruskodeissa selvä ero kouluttamattomien ihmisten koteihin versus akateemisiin koteihin. Ensimmäisessä ryhmässä on hyvät medialaitteet, jälkimmäisestä voi löytyä kirjoja. Peruskoulusta on todettu, että akateemisten lapset menestyvät paremmin kuin kouluttamattomien. Eivät älynsä tai ahkeruutensa vuoksi, vaan koska vanhemmat osaavat ohjata heitä erilaisille erityisluokille. Rahvas sitten istuu luokissa, jonne on integroitu kaikki erityisryhmät ja oppiminen on hitaampaa. Yliopistoon tulee moni valmennuskurssien jälkeen, suhteellisen kalliita maksaa nekin. Lienee sanomattakin selvää, että duunarilapsien yliopistoon päätyvä prosentti on jotain aivan muuta kuin akateemisten perheiden vesojen prosentit. Tilannetta muuttaa vielä yliopiston valinta. Kainuusta ei välttämättä ole varaa hakeutua Helsinkiin, jossa opettajan palkoilla ei osteta lapselle opiskelijaboksia. Sen sijaan professorin lapsi voi opiskella joko kotoa käsin tai isän sijoitusasunnosta käsin. Sitä minä en kyllä ymmärrä miksi täällä menee niin vahvasti joillain herne nenään kerrottaessa, että kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet opiskella eivätkä kaikki saa kannustusta luontevasti yliopistoon hakeutua ja siellä menestyä.

Se on selvä, etteivät nallekarkit mene tasan maailmassa. Kyse onkin siitä, että kun sinne yliopistoon on päästy, ei siellä ole väliä oletko professorin tenava vai siivoojan. Tietenkin voi olla hauskempaa opiskella vanhempien sijoitusasunnosta käsin kuin pienestä soluasunnosta ponnistaa, mutta outolinnuksi ei yliopistolla tarvitse tuntea itseään vain siitä syystä, että ei ole akateemisesta perheestä. 

Olen eri mieltä. Miksi mm. proffat kyselisivät vanhempien ammatteja, asuinpaikkaa ym. jossei sillä olisi merkitystä mielipiteenmuodostukselle. Minulta kysytty opiskelijana työhaastattelussakin mitä vanhemmat tekevät. Sanoin aina että yrittäjiä. Totuus on että yritys on, mutta toinen makaa vain kotona, on mt-ongelmainen. Toinen tekee töitä, mutta ulosotossa jatkuvasti. Ulosottomiehenkin ehdin lapsena tavata, oikeudeltakaan ei vältytty jne. Kyllä tämä aiheuttanut epäluuloja akateemisissa miesystävissä aikoinaan. Muutama sanonut että luultiin joksikin köyhäksi vaatteiden perusteella (hm, zara jne). muilla gant ja paljon vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa jutusta päätellen Henriikalla olla kyllä omaa projisointia pelissä tässä käsityksessään. Edes HY:n valtsikka ei ole todellakaan ole mikään "eliittilinja", siellä kyllä riittää kaikenkarvaista opiskelijaa. Veikkaan että tuo tarve perustella miksi on duunariperheen lapsena yliopistossa tulee ihan sisäsyntyisesti ja käsittää opiskelijakavereiden kyselyt jonain rajanjakona. Eivät yliopistot nykyaikana ole mitään mahtavia laitoksia joissa parempien perheen lapset nostelevat nokkaansa työläisille, enemmänkin ovat jo suurin piirtein samalla tasolla ammattikorkeiden kanssa kun melkein jokainen teini sinne pääsee jos oikeasti haluaa ja valmistuu maisteriksi jos vain jaksaa tehdä töitä. Ja tämä oli valtiolla tavoitteenakin kun päätettiin korkeakouluttaa valtaosa väestöstä 90-luvulta lähtien.

Ymmärrän kyllä että jos on sukunsa ensimmäinen akateeminen niin kehittää asiasta jonkinlaisen kompleksin ja uskoo kaikkien olevan itseään vastaan tavalla tai toisella.

Luulen, että ne palstalla amk-vihamielisiä akateemiskeskusteluja virittävät ovat juuri noita kompleksinoituneita suvun ensimmäisiä yliopistoon menneitä.

Ei vaan juuri niitä usean sukupolven akateemisia, jotka dissaavat ensimmäistä suvun akateemista korostaen, että heillä perheessä on nämä "hienot akateemiset" tavat, kuten juomalaulut lasten juhlissa...

Itse olen pienellä maatilalla kasvanut akateeminen ja juuri sosiaalisissa jutuissa juuri huomasin eron kaupunkilaisten akateemisten perheiden opiskelukavereiden kanssa jo silloin 80-luvulla ennen lamaa ja leikkauksia. Esimerkiksi varakkaiden ekonomi/DI/lääkäriperheiden lapset matkustelivat kesäisin ulkomailla siinä missä minä tein töitä kesät opintojen rahoittamiseksi. He asuivat kotonaan, vanhempien omistamassa tai suvulta perityssä kämpässä, meikäläinen rähjäisessä solu-asunnossa.

Sitten eri juttu vielä nämä ties kuinka monennen polven proffaperheiden kakarat, jotka kinusivat tenttien läpipääsyä sukutaustan perusteella. Toinen on nyt itse proffa, ei tosin Helsingissä ja toinen korkea valtion virkamies.

ja viimeistään kun muut käyvät sitzeillä ym., reissaavat, asuvat hienommin yksiöissään niin loistat joukossa etkä eduksesi. Et reissaa, laskettele, käy ravintoloissa, leffoissa jne. Et lähde vaihtoon, istu kahvilla joka päivä jne.