Naiset jättävät tekemättä lapset ja pakenevat hoito- ja opetusaloilta

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, että naisvaltaisilla aloilla ei mikään toimi...

Itse olen museo- ja arkisto/kirjastoalalla vakitöissä. Meidän kymmenestä työntekijästä (pikkuinen paikkakunta) kahdeksan on naisia, ja toinen niistä kahdesta miehestä on huoltomies-talkkari, jota harvemmin edes näkee. Kummasti täällä ei kuitenkaan närvi kyde. Luulen sen johtuvan siitä, että meillä on tarpeeksi työntekijöitä ja tarkasti määritetty ns. kahdeksasta neljään -työaika (on toki ilta-aukiolojakin, mutta niitäkin tekevillä on 8 tunnin työpäivä). Ei stressiä, ei riehuvia ja väkivaltaisia asiakkaita, ei jatkuvaa pelkoa siitä, että työt jäävät tekemättä jos sijaista ei löydy.

Palkat ovat toki todella pienet suhteessa vaikkapa insinööreihin tai paperimiehiin - mutta toisaalta taas työtaakka ei ole tappava tai näännyttävä. Eikä ole vuorotöitä! Kahvitauoilla on mukavaa ja kaikki pääsevät ajallaan syömään kaikessa rauhassa.

Kumma juttu, että koskaan näitä naisvaltaisia aloja nälvittäessä ei katsota sitä, mikä on työn kuormittavuus ja kuinka paljon työntekijät joutuvat tekemään myös palkattomia töitä (esimerkiksi päiväkotien hoitajat, jotka joutuvat iltaisin omalla ajallaan odottelemaan että vanhemmat suvaitsevat saapua hakemaan jälkikasvuaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huihai-miesten hälläväliä-eläminen ei niin paljon haittaa, mutta naisten haittaa, koska he ovat kuitenkin niitä, jotka saavat lapsia ja jotka ovat tunnollisesti suorittaneet opiskelunsa ja työnsä.  Asenteiden muuttuminen siten, että lapsia ei haluta eikä työntekokaan viehätä, on vakavampi ilmiö, koska siitä kirjoitetaan naistenlehdissä ihailevaan sävyyn ja niinpä yhä useampi nainen tuumaa lehtiä lukiessaan, että aha, näin onkin nyt tehtävä ollakseen trendikäs, ja tilaa liput Uuteenseelantiin leikkimään hobittia.  Aina parempi kun samaan voi yhdistää kyykkykävelyn ja riisikakun pureskelun ja Legolasin ja Boromirin tatskojen ottamisen käsivarsiin.

Oman kokemuksen mukaan naistelehtiä lukevat keski-ikäiset naiset, joille lasten hankkiminen ei ole enää ajankohtaista. En itsekään lukenut niitä parikymppisenä enkä tunne yhtään naista, joka noin vain ottaa jonkun toimittajan elämänkatsomuksen omakseen yhtään miettimättä. Jonkun matkakohteen esittelyä lukiessa saatan ajatella, että tuonnepa olisi kiva matkustaa, mutta en ala puuhata sinne muuttoa heti samoin tein.

Minun kokemuksen mukaan taas naistenlehtiä näyttävät lukevan (ja aivan hemmetin tarkkaan lukevatkin, ja kirjaimellisesti, kaiken todesta ottaen) nämä palstalle kirjoittelevat naisvihaiset miehet.

Tunntteko yhtään Uuteen-Seelantiin muutanutta naista? En minäkään.

Minä tunnen! Tai siis yksi opiskelukaveri muutti miehensä kanssa 6 vuotta sitten Australiaan, kun sai sieltä vakituisen työpaikan, ja hänellä oli siellä sukulaisiakin ennestään. Taisivat saada kaksi vuotta sitten ensimmäisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoito- ja opetustyö ei ole mitään paskahommaa, omista lapsista puhumattakaan. Vanhukset ja lapset  eivät voi olla kielitaidottomien filippiinorositojen hoteissa, eikä meillä voi taitamattomat hoitaa opetusta, koska korkea hyvä koulutus on meille elinehto. Näillä aloilla on palkkauskin ihan kohdillaan. Se pitäisi laittaa kuntoon, että resurssointi olisi riittävä ja opettajille pitäisi taata työrauha. 

Se, et naiset mieluummin menee talsimaan hikiseen viidakkoon tai surffaamaan on joku ihme toteutan itseäni ja pelastan planeetan-hullutus, joka  toivottavasti hetken muotina väistyy.  Kansakunta ei pärjää surffaamalla vaan ihan vanhaan kunnon tapaan työtä tekemällä. Väestöräjähdysten ja ilmastomuutosten syntipukit ovat muualla. Meillä olisi koulutettuna innovaatioita tekevänä kansana merkittävä paikka työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta ja meidän pitäisi ottaa sitä kautta vastuumme, ei sluibailemalla.

Mutta se olisi paljon työläämpi tie kuin tämä, että koska mullon tää yksi elämä, niin mieluummin suppailen sen läpi kuin teen mitään hyödyllistä, koska mä haluun eikä maailmalla sen jälkeen ole mitään väliä kun oon sitten pukkaamassa horsmaa.

Miksi sinä puhut vaan naisista? Eiköhän suurempi osa niistä viidakkoreissaajista ja rantapummeista ole miehiä. Ja ihan vapaasti saa ne miehetkin hakeutua hoiva- ja opetusaloille. Vaan ei taida kiinnostaa, kun arvostus on luokkaa "suojatyöpaikka jossa juodaan vaan veronmaksajien piikkiin kahvia" ja palkkauskin surkea. Itse en tosin noita jatkuvia solvauksia kuuntelisi isommallakaan liksalla.

Hoitajien ja opettajien palkat on ihan hyvät. Suojatyöpaikka-vinoilu on kärjistettynä totta siinä mielessä, että julkissektorin palkat pitää kustantaa yksityissektorin tuomalla ulkomaankaupalla tai velan ottamisella, mikä ei ole pidemmän päälle kovin järkevää. 

Kun sillä paperikoneenhoitajalle tulee aivokalvontulehdus, niin ei sitä hoideta yksityissairaalassa vaan julkisella puolella. Vai pitäisikö kustannusten säästämiseksi jättää hoitamatta? Vai onko kuitenkin niin, että yhteiskunnalle tulee säästöjä siitä, että työntekijä saadaan hoidettua mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoiseksi?

Se on nimen omaan juuri niin. Kumpikin puoli hyötyy ja elää toisen tehokkaasta työsuorituksesta. Ymmärrät kai kuitenkin, että jos se paperitehdas ei pyöri, ei sairaalan pyörittämiseen riitä rahaa.

Olen eri, mutta jos molempia kerran tarvitaan, niin miksi se paperitehdas jatkuvasti nostetaan sen sairaalan yläpuolelle? Tuossa pari kommenttia sitten sanottiin, että suojatyöpaikkavalitus pitää paikkaansa koska teollisuutta tarvitaan julkisalojen rahoittamiseen. Kätevästi vaan unohdetaan aina se toiseen suuntaan hyötyminen. Miksei yksityissektoria tai sen työntekijöitä haukuta siitä, että hekin tarvitsevat koulutusta ja terveyspalveluita, jos julkisten alojen työntekijöitä kerran saa vapaasti pilkata viennin verorahojen tarvitsemisesta?

Oikeastiko ihmettelet, miksi rahan tuottaja "nostetaan sairaalan yläpuolelle"?

Voit tietysti perustaa yksityissairaalan, joka tuottaa omistajilleen rahaa myymällä palveluitaan, eihän sitä mikään estä.  Julkisten alojen työntekijät nyt vain tarvitsevat yksityissektorin tuottaman rahoituksen, se on vain fakta, jonka toteaminen ei täytä pilkan tunnusmerkkejä. Julkissektorilla on myös yhtäläinen velvollisuus hakea ja toteuttaa toiminnan tehostamiseen liittyviä toimenpiteitä. Kannattaa muistaa, että yksityissektori paitsi rahoittaa julkissektorin myös ensimmäisenä sopeutuu talouden nousuihin ja laskuihin. Teollisuudesta on pienessä ajassa pysyvästi poistunut yli 100 000 työpaikkaa, esimerkiksi.

Taisit missata koko pointin ja jätit (tarkoituksella?) vastaamatta kysymykseen. Tuossahan oli jo tunnustettu, että julkiset alat tarvitsevat yksityissektorin rahoitusta. Kysyttiinkin, miksi sitä ei huomioida, että myös yksityinen sektori hyötyy julkisesta? Toki julkiset palvelut voidaan yksityistää, mutta toisin kuin te tunnutte luulevan, ei se suinkaan välttämättä tarkoita kustannusten laskua eikä varsinkaan poistumista. Joku ne yksityislääkärin ja -opettajan liksatkin maksaa. Suomessa keskipalkan ja elinkustannusten välinen suhde on sellainen, ettei tavallisella kansalaisella olisi mitenkään varaa maksaa koulutuksen, päivähoidon, terveyden- ja vanhustenhuollon todellisia kustannuksia itse. Ei, vaikka vaikka verot kevenisivät merkittävästi. Joko palkkoja pitäisi merkittävästi nostaa (eli kustannukset kaatuisivat vaan eri muodossa yksityisten työnantajien niskaan) tai - mikä todennäköisempää - vain rikkaille olisi varaa näihin palveluihin. Tämäkin järjestely tulisi yhteiskunnalle sekä taloudellisesti että inhimillisesti kalliiksi ja siksi meille on nykyinen järjestelmä valittu.

Mutta ei hätää, koko ajanhan tätä ollaan purkamassa. Parin kymmenen vuoden päästä pääset hymyssä suin maksamaan uuden luksusauton hinnan syöpäleikkauksesta tai uudesta lonkasta, mutta onneksi se ei haittaa sinua kun se maksetaan yksityisklinikalle. Nehän on hyviksiä ja tämä vanha typerä julkinen järjestelmä pahiksia.

Näin niinku ohimennen yksityisen puolen kustannuksista: oma isäni kävi syöpään sairastuttuaan yksityisellä Docrateksella sädehoidoissa. Viikossa kaksi kertaa. Kuukauden maksut tästä olivat n. 15 000 euroa, josta Kela muistaakseni maksoi pari tonnia takaisin. Kolmen kuukauden hoidoista siis hän maksoi omasta pussistaan yli 30 000 euroa. Onneksi oli oma asunto, jota vastaan otti pankkilainaa.

(Hoidoista ei enää ollut pelastajiksi, oli sen verran aggressiivinen syöpä mahassa ja suolistossa, levisi keuhkoihin ja aivoihin asti. Minä sitten olen hiljalleen maksellut pankille hoitolainaa takaisin.)

Tässä voitte sitten miettiä, että miten olisi varaa maksaa omaa tai oman lapsen, oman vanhemman tai oman puolison syöpähoitoja yksityisellä puolella. Ja tuossa siis vain sädehoidon kustannuksia, sytostaatit yms. maksavat sitten vielä lisää.

Ja tosiaan: jos julkinen puoli ajettaisiin alas kokonaan, ajettaisiin myös Kela eli korvauksia ei tulisi tuonkaan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaali- ja terveysalalle on aivan valtavat määrät hakijoita vuosittain. Suosituin ala AMK:ssa, hakijoita paljon enemmän kuin yliopistoaloille. Kyllä tulijoita riittäisi ovista ja ikkunoista, mutta ei päästetä sisään. Eli AP syy lienee jossain muualla. Kyllä niitä tulijoita riittäisi tolle alalle.. itsekin aikoinaan 3 kertaa hain kunnes luovutin ja hain muualle.

Pojaat eivät pääse opiskelemaan, koska siellä on niin paljon kympin tyyöjä hakemassa ja ovat parempia  -todistusten mukaan. Pojat eivät hanki niitä kiitettäviä arvosanoja, koska niillä ei  oikeastaan tee mitään, paitsi pyrinnöissä. Joten he hakevat jonkin muun ammatin. 

Näin opettajan valmistuslaitoksissa ja sairaanhoitoalalla.

Oma poikani ja hänen kaverinsa ovat kympin poikia. Ja pyrkivät muualle kuin hoitotyöhön. Mutta miksi kympin tytöt sitten hakeutuvat hoitoalalle, vaikka parempipalkkaisiin töihin olisi resursseja?

Eiväthän ne "kympin tytöt" enää hakeudukaan, siitähän koko tässä keskustelussa on kyse. En minäkään hakeutunut, vaikka ysärillä lama-aikaan työkkärin täti yritti siihen suuntaan painostaa kun ylppäreiden jälkeen olin nuorisotyöttömänä.

Onneksi pidin pääni enkä langennut siihen paska-ansaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huihai-miesten hälläväliä-eläminen ei niin paljon haittaa, mutta naisten haittaa, koska he ovat kuitenkin niitä, jotka saavat lapsia ja jotka ovat tunnollisesti suorittaneet opiskelunsa ja työnsä.  Asenteiden muuttuminen siten, että lapsia ei haluta eikä työntekokaan viehätä, on vakavampi ilmiö, koska siitä kirjoitetaan naistenlehdissä ihailevaan sävyyn ja niinpä yhä useampi nainen tuumaa lehtiä lukiessaan, että aha, näin onkin nyt tehtävä ollakseen trendikäs, ja tilaa liput Uuteenseelantiin leikkimään hobittia.  Aina parempi kun samaan voi yhdistää kyykkykävelyn ja riisikakun pureskelun ja Legolasin ja Boromirin tatskojen ottamisen käsivarsiin.

Oman kokemuksen mukaan naistelehtiä lukevat keski-ikäiset naiset, joille lasten hankkiminen ei ole enää ajankohtaista. En itsekään lukenut niitä parikymppisenä enkä tunne yhtään naista, joka noin vain ottaa jonkun toimittajan elämänkatsomuksen omakseen yhtään miettimättä. Jonkun matkakohteen esittelyä lukiessa saatan ajatella, että tuonnepa olisi kiva matkustaa, mutta en ala puuhata sinne muuttoa heti samoin tein.

Minun kokemuksen mukaan taas naistenlehtiä näyttävät lukevan (ja aivan hemmetin tarkkaan lukevatkin, ja kirjaimellisesti, kaiken todesta ottaen) nämä palstalle kirjoittelevat naisvihaiset miehet.

Tunntteko yhtään Uuteen-Seelantiin muutanutta naista? En minäkään.

Minä tunnen! Tai siis yksi opiskelukaveri muutti miehensä kanssa 6 vuotta sitten Australiaan, kun sai sieltä vakituisen työpaikan, ja hänellä oli siellä sukulaisiakin ennestään. Taisivat saada kaksi vuotta sitten ensimmäisen lapsen.

Saiko hän idean muuttoon luettuaan naistenlehdestä jutun jonkun pikkujulkkiksen tekemästä joogaretriitistä Uuteen-Seelantiin? Siitähän tässä on kyse.