Mitä ajattelet siitä että varattu tunnustaa tunteensa mutta ei halua pettää?

Vierailija kirjoitti:

Tuommoinen tyyppi rakastaa lähinnä itseään ja sitä tunnetta, että joku on ihastunut häneen. En arvosta ja suoraselkäisyys on tuollaisilla ihan tuntematon ominaisuus. "juu-mutta-ei"-tyyppi. Miespuolinen antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. 

Sepä vasta suoraselkäistä ryhtyä pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoinen tyyppi rakastaa lähinnä itseään ja sitä tunnetta, että joku on ihastunut häneen. En arvosta ja suoraselkäisyys on tuollaisilla ihan tuntematon ominaisuus. "juu-mutta-ei"-tyyppi. Miespuolinen antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. 

Sepä vasta suoraselkäistä ryhtyä pettämään.

No enhän minä niin sanonut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ite toiminut noin. Sen avulla pääsin yli ihastuksesta, koska en voinut puhua siitä muille kuin ko. henkilölle, joka olisi halunnut kanssani seksisuhdetta. Tuskin tunteet tällä miehellä juurikaan mukana. Molemmat varattuja. Ja en pettänyt.

Käytit kolmatta osapuolta hyväksesi täysin häikäilemätämättömästi koska _tunteet_? Mahdat olla ylpeä itsestäsi ja olemattomasta ihmisyydestäsi. Kuvottava henkinen lutikka.

Rupea kännissä pommittelemaan, ehdottele kaikkea rivoa, soita vaimolle tai ainakin tekstaa joku härö viesti.

Kyllä se siitä sitten rakkaudeksi muuttuu, mies pääsee rumasta ja tyhmästä/lihavasta vaimostaan eroon ja sinä saat unelmiesi miehen :)

Näinhän ne menee? Eikö?

Kotona odottaa joku järjetön idiootti jonka kanssa ihan säälistä ollaan puoli elämää yhdessä oltu.

Tyhmä, tyhmä nainen.

Onnea valitsemallasi tiellä, toivottavasti miehesi ymmärtää minkä helmen on löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Totta puhuen ajattelen, että miehellä on jotain taka-ajatuksia. Muuten tuollainen tunteiden tunnustaminen on ihan turhaa. Sai sinut nyt vain sekaisin ja todennäköisesti hyötyy siitä nyt jotenkin. Ehkä valmistelee sinua tulevaa hyväksikäyttöä varten tai muuten tarvitsi lisäpisteitä sinun silmissäsi tai sitten vain boostasi egoaan. Mikä ihmeen motiivi tuossa muuten olisi? En minäkään kulje tuolla turuilla ja toreilla kertomassa ihmisille, mitä mieltä heistä olen, kun ei se muuta yhtään mitään. 

Jotkut boostaa omaa avioliittoaan hankkimalla epätoivoisia ihastujia avioliiton ulkopuolelta ja sitten kertomalla tämän avoimesti puolisolleen. Johan tulee yhtäkkiä pitkään liittoon säpinää kun puoliso tajuaa, että siitä toisesta käydään taistelua. 

Nämä kommentit täällä ovat todella kyynisiä. Ikäänkuin ihmiset ajattelisivat laskelmallisesti aina 2-5 askelta eteenpäin. Ihastuminenhan on hieno asia. Sehän merkitsee sitä, ettemme ole pelkästään lisääntymisrobotteja. Mutta tosiaankin monesti se ihastuminen kannattaa jättää ihastuksen tasolle. Elämä on ihmeellinen ja siitä voi nauttia monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kommentit täällä ovat todella kyynisiä. Ikäänkuin ihmiset ajattelisivat laskelmallisesti aina 2-5 askelta eteenpäin. Ihastuminenhan on hieno asia. Sehän merkitsee sitä, ettemme ole pelkästään lisääntymisrobotteja. Mutta tosiaankin monesti se ihastuminen kannattaa jättää ihastuksen tasolle. Elämä on ihmeellinen ja siitä voi nauttia monella tapaa.

Näinpä, mutta ap ei ole ymmärtänyt jättää ihastusta ihastuksen tasolle vaan torjunnasta huolimatta yrittää päästä tuhoamaan toisten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Ikävää miehen kannalta, koska hänellä ei ole avointa suhdetta. Nyt seuraa vain turhaa sydänsurua, haikailua ja kuitenkin jossain vaiheessa sitä "pettämistä".

Mitä veikkaat olisiko valmis pettämään ap:n kanssa koskaan, jos ehdottomasti sanoo että ei koskaan tule mitään tunteista huolimatta? Voiko mies olla niin ehdoton ja päättäväinen?

Voi ollakin päättäväinen ja tarvittaessa luikkia pakoon kuin säikky jänis koloonsa. Näin varmaan itse miehen tilanteessa tekisin, koska en ole hyvä hallitsemaan stressiä. Sivusuhteen pyörittäminen vasta henkisesti kuormittavaa olisikin.

Sen tiedän, että sitä sydänsurua ja haikailua mies ei voi välttää. Ja tiukka parisuhdenormisto ei varmasti tuota kaipuuta vähennä - tekee kielletystä hedelmästä vieläkin mehuukkaamman, ruohosta aidan toisella puolella vihreämmän jne.

Arvatenkin tästä on luvassa alapeukkua, mutta minä sovin pitkäaikaisen (useampi vuosikymmen) kumppanini kanssa avoimesta suhteesta, koska seksielämää ylipäänsä on meillä vähän ja luotamme toistemme kykyyn tehdä vastuullisia päätöksiä. Kas kummaa: kaikki menohalut minulla (vaimolla niitä tuntui olevan alun perinkin vähän) lopahtivat kuin seinään avoimen suhteemme "astuttua voimaan". En ole mikään naisia narraava riikinkukko muutenkaan, mutta kyllä kielletyn hedelmän houkutus lopahti, kun se hedelmä ei enää ollutkaan kielletty. Pikemminkin imelä. Juu, varmasti on maailma houkutuksia täynnä, mutta ei vaan kiinnosta aktiivisesti "toteuttaa" vapauttani. Se minkä luulin liittyvän seksiin, liittyikin enemmän kaipuuseeni henkisestä vapautumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

No eiköhän tässäkin pettäjä saanut vaan ansionsa mukaan. Mies sentään oli lopulta puolisolleen suoraselkäinen ja tunnusti, sinä kirjoituksesta päätellen et viitsinyt tehdä edes sitä. Silti ihmettelet, kun se unelmiesi mies ei halunnutkaan sielunkumppanikseen ihmistä joka kusettaa kumppaniaan. Onpa yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kommentit täällä ovat todella kyynisiä. Ikäänkuin ihmiset ajattelisivat laskelmallisesti aina 2-5 askelta eteenpäin. Ihastuminenhan on hieno asia. Sehän merkitsee sitä, ettemme ole pelkästään lisääntymisrobotteja. Mutta tosiaankin monesti se ihastuminen kannattaa jättää ihastuksen tasolle. Elämä on ihmeellinen ja siitä voi nauttia monella tapaa.

Näinpä, mutta ap ei ole ymmärtänyt jättää ihastusta ihastuksen tasolle vaan torjunnasta huolimatta yrittää päästä tuhoamaan toisten suhteen.

En nyt oikein usko, että ap haluaa tuhota sekä oman että ihastuksensa perheen. Hänellä nyt vain on vähän ristiriitaiset tuntemukset, eikä oikein ketään kelle voisi niistä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kommentit täällä ovat todella kyynisiä. Ikäänkuin ihmiset ajattelisivat laskelmallisesti aina 2-5 askelta eteenpäin. Ihastuminenhan on hieno asia. Sehän merkitsee sitä, ettemme ole pelkästään lisääntymisrobotteja. Mutta tosiaankin monesti se ihastuminen kannattaa jättää ihastuksen tasolle. Elämä on ihmeellinen ja siitä voi nauttia monella tapaa.

Näinpä, mutta ap ei ole ymmärtänyt jättää ihastusta ihastuksen tasolle vaan torjunnasta huolimatta yrittää päästä tuhoamaan toisten suhteen.

En nyt oikein usko, että ap haluaa tuhota sekä oman että ihastuksensa perheen. Hänellä nyt vain on vähän ristiriitaiset tuntemukset, eikä oikein ketään kelle voisi niistä puhua.

Niin siis ehkä tuo ap:n otsikko oli hiukan huono ja harhaanjohtava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Rakasti sinua, mutta vaimolla oli järeät aseet. Varmaan sanoi, että jos mies lähtee, ei ikinä enää näe lapsiaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Säälin häntä, joutuu elämään vanginvartijansa kanssa.

Aika harva minkään arvoinen mies pystyy lopulta rakastamaan vieraissa juoksevaa naista. Edes niistä, jotka ovat itsekin pettäneet. Näin se vaan on. Ihme kyllä ei päde niin hyvin toiseen suuntaan - monet naiset ovat ihan valmiita iskemään perheellisen miehen, ja sitten ihmetellään pari vuotta myöhemmin silmät pyöreinä kun se mies vaihtaa taas naista. Naiset ajattelee, että mies rakasti minua niiiiin paljon että petti minun takiani. Miehet eivät ole niin sinisilmäisiä. Miehet ajattelee, että rakasti tai ei, niin ei kannata valita elämänkumppania jonka moraali sallii puolison kusettamisen.

Miksi niin monet uskovat, että ihastuminen=pettäminen? Onko se jokin automaatio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

No eiköhän tässäkin pettäjä saanut vaan ansionsa mukaan.

Oletettavasti kasvatat lapsesikin niin, että on täysin ookoo lyödä ja kiusata, jos toinen aloitti ensin.

Onnea valitsemallasi älyllisen laiskuuden, moralisoivan mustavalkoisuuden ja henkisen kapeakatseisuuden polulla!

Luinko ihan oikeasti, että nainen teki aloitteen tunteiden tunnustamiseen sekä suutelemiseen, minkä jälkeen mies torjui.

Sitten nainen veivaa mielessään vaihtoehtoja miksi mies torjui ja jospa kuitenkin ehkä joskus jonain päivänä suostusi.

Ei noin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kommentit täällä ovat todella kyynisiä. Ikäänkuin ihmiset ajattelisivat laskelmallisesti aina 2-5 askelta eteenpäin. Ihastuminenhan on hieno asia. Sehän merkitsee sitä, ettemme ole pelkästään lisääntymisrobotteja. Mutta tosiaankin monesti se ihastuminen kannattaa jättää ihastuksen tasolle. Elämä on ihmeellinen ja siitä voi nauttia monella tapaa.

Niin. Ja tällainen tunteiden tunnustaja ei kyllä millään muotoa ole jättänyt tätä vain ihastuksen tasolle, vaan vei asian pidemmälle. Me "normaalit" ihmiset ihastumme ja pidämme ne tunteet omana tietonamme ja jatkamme elämää keräilemättä irtopisteitä jostain "suoraselkäisyydestä". 

Vierailija kirjoitti:

Luinko ihan oikeasti, että nainen teki aloitteen tunteiden tunnustamiseen sekä suutelemiseen, minkä jälkeen mies torjui.

Sitten nainen veivaa mielessään vaihtoehtoja miksi mies torjui ja jospa kuitenkin ehkä joskus jonain päivänä suostusi.

Ei noin.

Nyt kun itsekin luin tarkemmin, niin näin juuri taisi olla. Voimakkaassa ihastuksen myrskyssä tämä kohde ilmeisesti näytti naisesta siltä ainoalta oikealta. Ja sitten mies torjui, mistä propsit miehelle. Torjutuksi tuleminen tuntuu varmasti pahalta, varsinkin jos nainen on tottunut saamaan tahtonsa aina läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Sait mitä ansaitsitkin. Olisit miettinyt ennenkuin aloit pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kommentit täällä ovat todella kyynisiä. Ikäänkuin ihmiset ajattelisivat laskelmallisesti aina 2-5 askelta eteenpäin. Ihastuminenhan on hieno asia. Sehän merkitsee sitä, ettemme ole pelkästään lisääntymisrobotteja. Mutta tosiaankin monesti se ihastuminen kannattaa jättää ihastuksen tasolle. Elämä on ihmeellinen ja siitä voi nauttia monella tapaa.

Niin. Ja tällainen tunteiden tunnustaja ei kyllä millään muotoa ole jättänyt tätä vain ihastuksen tasolle, vaan vei asian pidemmälle. Me "normaalit" ihmiset ihastumme ja pidämme ne tunteet omana tietonamme ja jatkamme elämää keräilemättä irtopisteitä jostain "suoraselkäisyydestä". 

Millä ihmeen logiikalla on jotenkin normaalimpaa pitää tunteet omana tietonaan? Eiköhän se ole ihan ihmisen oma valinta ja persoonastakin kiinni. Hienoa että itse et keräile "irtopisteitä" ikinä etkä missään asiassa.

Ettei tässä olisi nyt kyse ihan vain sinun omasta "normaalistasi", jota haluat tuputtaa muille? Tosin lainausmerkeissähän sinäkin sen kirjoitit, että ehkä et sittenkään ole oikeasti niin yksioikoinen, miltä vaikutat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Sait mitä ansaitsitkin. Olisit miettinyt ennenkuin aloit pettämään.

Rikoin kirjesalaisuutta ja petin kumppanini luottamuksen lukemalla salaa hänen tekstareitaan. Mieheni hakkasi minut. Mutta sain mitä ansaitsinkin, itsepähän aloitin. Olisi pitänyt miettiä etukäteen.