Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet siitä että varattu tunnustaa tunteensa mutta ei halua pettää?
29.08.2018 |
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.
Kommentit (162)
Minäkin tunsin nuorena tällaisen en voi pettää -pussailijan. Kävi ilmi että kyseessä oli enemmänkin elämänhallintaongelma ja potentiaalisia rakastumisen kohteita löytyi joka korttelista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.Ikävää miehen kannalta, koska hänellä ei ole avointa suhdetta. Nyt seuraa vain turhaa sydänsurua, haikailua ja kuitenkin jossain vaiheessa sitä "pettämistä".
Mitä veikkaat olisiko valmis pettämään ap:n kanssa koskaan, jos ehdottomasti sanoo että ei koskaan tule mitään tunteista huolimatta? Voiko mies olla niin ehdoton ja päättäväinen?
ap, joka taitaa loppuelämänsä odottaa turhaan
Tai sitten vaan kasvatte aikuisiksi ja ajattelette edes lapsianne kun puolisolla ei näytä olevan väliä. Ihastumisia tulee ja menee, älykkäät ihmiset eivät mene niihin mukaan. Tekoja voi kontrolloida vaikka tunteita ei voikaan. Tässä nykyisessä minä-minä maailmassa kaikki ja vielä enemmän pitäisi vaan saada heti
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunsin nuorena tällaisen en voi pettää -pussailijan. Kävi ilmi että kyseessä oli enemmänkin elämänhallintaongelma ja potentiaalisia rakastumisen kohteita löytyi joka korttelista.
Voisipa antaa enemmän kuin yhden yläpeukun.
Se voi olla että hän halusi vaan ”synnin pois sydämeltään”. Ajatteli ehkä niin, että jos hän sanoo sen ääneen, tunne menee pois. En turhaan haikailisi. Olette kaiken lisäksi molemmat varattuja, perheellisiä. Jos pitää alkaa sotkemaan toisten selän takana niin eihän teidänkään parisuhteissa kovin hyvin voi mennä. Aina voi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.
Minä arvostaisin kyseistä henkilöä. Tunteilleen ei voi mitään, joskus sitä vaan ihastuu. Halusi avoimesti kertoa sinulle. Arvostan häntä siinä asiassa, että hän ei halua kuitenkaan pettää. Itsekin ajattelen, että parempi, etten ole tekemisissä kiinnostavien ihmisten kanssa, koska riski pettämiseen (tms) on suuri. Lapset, koti, perhe ja elämä painavat niin paljon vaakakupissa. Ei kannata alkaa rikkomaan elämäänsä.
En kovin korkeasti ajattele. Ajattelen, että haluaa paistatella siinä imartelun tunteessa, kun toinenkin on ihastunut. Haluaa pitää kakun mutta syödä sen. Tai sitten kokeilee kepillä jäätä ja olisi ehkä (tietämättään) kuitenkin valmis pettämään, jos vastakaikua löytyy. Ehkä haluaa nauttia kutkuttavasta salaisuudesta.
Inhimillistä toki. Raastavaa kun on ihastunut, mutta ei voi kenellekään puhua. Mutta miksi edes avata se keskustelu, jos ei halua mitään tapahtuvan. Miksi rikkoa se viaton asiantila, kun ei kumpikaan ole tunnustanut ihastustaan (vaikka molemmat ehkä toisen silmistä arvaavat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.Minä arvostaisin kyseistä henkilöä. Tunteilleen ei voi mitään, joskus sitä vaan ihastuu. Halusi avoimesti kertoa sinulle. Arvostan häntä siinä asiassa, että hän ei halua kuitenkaan pettää. Itsekin ajattelen, että parempi, etten ole tekemisissä kiinnostavien ihmisten kanssa, koska riski pettämiseen (tms) on suuri. Lapset, koti, perhe ja elämä painavat niin paljon vaakakupissa. Ei kannata alkaa rikkomaan elämäänsä.
Niin. Ja tuo että on tuollainen saa mut entistä enemmän arvostamaan, haluamaan ja ikävoimään häntä.
Me voitaisi olla yhdessä enemmän kuin puolisoidemme kanssa. Vain lapset ehkä voisi ehkä kärsiä. Tai ehkä lapsetkin voisi olla onnellisia onnellisista vanhemmista ja saada sitä kautta enemmän.
ap
Kasi jatkaa:
Jos on ihastunut toiseen mutta ei halua pettää, ihastuksen tunnustamisella voi olla vain kolme lopputulemaa, mikään niistä ei ole hyvä.
1. Ihastuksen kohde sanoo (totuudenmukaisesti tai ei), ettei ole vastakaikua. Nolottaa.
2. On vastakaikua, kumpikaan ei halua pettää. Mitä auttaa siis edes keskustella asiasta. Kakkosvaihtoehto luisuu aika helposti kolmoseksi:
3. On vastakaikua, ruvetaan pettämään. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kovin korkeasti ajattele. Ajattelen, että haluaa paistatella siinä imartelun tunteessa, kun toinenkin on ihastunut. Haluaa pitää kakun mutta syödä sen. Tai sitten kokeilee kepillä jäätä ja olisi ehkä (tietämättään) kuitenkin valmis pettämään, jos vastakaikua löytyy. Ehkä haluaa nauttia kutkuttavasta salaisuudesta.
Inhimillistä toki. Raastavaa kun on ihastunut, mutta ei voi kenellekään puhua. Mutta miksi edes avata se keskustelu, jos ei halua mitään tapahtuvan. Miksi rikkoa se viaton asiantila, kun ei kumpikaan ole tunnustanut ihastustaan (vaikka molemmat ehkä toisen silmistä arvaavat).
Niin, minä ap, nainen siis avasin keskustelun. Hän myönsi tilanteen. Minä ehkä sitten halusin että jotain tapahtuu vaikka me molemmat puoliksi vakuuteltiin ettei muka halutakaan. Ihan sekopäistä teinimeininkiä kahdelta aikuiselta, joilla pitkät parisuhteet takana. Mutta tunteet. Ne näkee silmistä eikä ne mene pois eikä unohdu.
Ei pysty olemaan täysin rehellinen tunteilleen että haluaa toisen omakseen, ei pysty pettämään, ei mitään. Vain raastava tunne ja odotus, että toinen rikkoisi jään ja sanoisi että kyllä meidän pitää yrittää. Ja sitä ei koskaan ehkä tulekaan koska on muka liian paljon menetettävää. Ei ole rohkeutta mihinkään. Ei eroon, ei pettämiseen, ei mihinkään. Tyytyy vain omaan suhteeseen koska kaiken uuden aloittaminen on niin vaikeaa.
Minulla on samankaltainen tilanne meneillään erään kanssa, mutta kumpikaan ei ole tehnyt mitään konkreettista. Tiedämme vain olevamme molemmat ihastuneita toisiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.
Miten tuo tunnustaminen tapahtui? Entä suuteleminen, missä tilanteessa? Päättikö mies vasta sen jälkeen, ettei halua olla kanssasi tekemisissä?
Jos vaimo on saanut tietää, siinä on se syy miksei mies halua olla tekemisissa. Vai olisiko omalle aviomiehellesi ok, että tapailisit rakastajaa?
Tai sinä itse, sallisitko saman miehellesi? Ihmettelisitkö yhtä lailla, jos hän ei haluaisi pettää sinua? Elämä on nimittäin valintoja, kaikkea ei voi saada.
Typerä mies, joka petti vaimoaan.
Ihmeellistä, että haluat kierrätysmiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän oli suoraselkäinen fiksu mies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kovin korkeasti ajattele. Ajattelen, että haluaa paistatella siinä imartelun tunteessa, kun toinenkin on ihastunut. Haluaa pitää kakun mutta syödä sen. Tai sitten kokeilee kepillä jäätä ja olisi ehkä (tietämättään) kuitenkin valmis pettämään, jos vastakaikua löytyy. Ehkä haluaa nauttia kutkuttavasta salaisuudesta.
Inhimillistä toki. Raastavaa kun on ihastunut, mutta ei voi kenellekään puhua. Mutta miksi edes avata se keskustelu, jos ei halua mitään tapahtuvan. Miksi rikkoa se viaton asiantila, kun ei kumpikaan ole tunnustanut ihastustaan (vaikka molemmat ehkä toisen silmistä arvaavat).
Niin, minä ap, nainen siis avasin keskustelun. Hän myönsi tilanteen. Minä ehkä sitten halusin että jotain tapahtuu vaikka me molemmat puoliksi vakuuteltiin ettei muka halutakaan. Ihan sekopäistä teinimeininkiä kahdelta aikuiselta, joilla pitkät parisuhteet takana. Mutta tunteet. Ne näkee silmistä eikä ne mene pois eikä unohdu.
Ei pysty olemaan täysin rehellinen tunteilleen että haluaa toisen omakseen, ei pysty pettämään, ei mitään. Vain raastava tunne ja odotus, että toinen rikkoisi jään ja sanoisi että kyllä meidän pitää yrittää. Ja sitä ei koskaan ehkä tulekaan koska on muka liian paljon menetettävää. Ei ole rohkeutta mihinkään. Ei eroon, ei pettämiseen, ei mihinkään. Tyytyy vain omaan suhteeseen koska kaiken uuden aloittaminen on niin vaikeaa.
Miten niin ei ole rohkeutta pettämiseen? Sehän se pahinta pelkuruutta vasta onkin. Vaikka mistä sinä sen tajuaisit kun itse olet näemmä ihan valmis peuhaamaan puolisosi selän takana. Oletko ajatellut, ettei ihastuksesi kohde halua vaihtaa kumppaniin jolla on tuollainen moraali?
Miten ei halua pettää, mutta suuteli kuitenkin? Pettämistä sekin yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.
Tämä sattuu aivan liikaa.
Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?
On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.Miten tuo tunnustaminen tapahtui? Entä suuteleminen, missä tilanteessa? Päättikö mies vasta sen jälkeen, ettei halua olla kanssasi tekemisissä?
Jos vaimo on saanut tietää, siinä on se syy miksei mies halua olla tekemisissa. Vai olisiko omalle aviomiehellesi ok, että tapailisit rakastajaa?
Tai sinä itse, sallisitko saman miehellesi? Ihmettelisitkö yhtä lailla, jos hän ei haluaisi pettää sinua? Elämä on nimittäin valintoja, kaikkea ei voi saada.
Tunnustaminen tapahtui kun sanoin että meillä taitaa molemmilla olla tunteita toisiamme kohtaan ja mies sanoi, ettei hän voi sitä kieltää. Sitten juteltiin jonkun aikaa ja sitten suutelin. Eipä se mies estellytkään. Juteltiin ja hän totesi että meillä olisi molemmilla liian paljon menetettävää. Niinhän se onkin, mutta vielä enemmän menetän kun en saa olla hänen kanssa.
En periaatteessa hyväksy pettämistä enkä ole koskaan pettänyt miestäni. Tuo suudelma kuulostaa varmaan liialta, mutta ajattelen, että tunteet joita meillä oli/on ovat paljon pahempi asia. Ei tuollainen pettämiskuvio olisi varmaan onnistunut/sopinut kummallekaan. Olisi pitänyt luopua omista perheistä, joihin kumpikaan ei ollut valmis.
Nää ei ole niin musta-valkoisia asioita kun omalle kohdalle sattuu. Sattuu tottakai myös miehen vaimon ja oman miehen puolesta.
Tuo mies on varmasti aivan hepulissa tapahtuneesta ja pelkää että vaimonsa saa tietää. Pitää etäisyyttä perheensä takia. Tai voi ehkä luulla että minä en olisi valmis jättämään perhettäni ja hän olisi ehkä halunnut koko paketin tai ei mitään. Vaikea sanoa. Raastavaa.
Ajattelisin että varattu on vslintansa tehnyt. En jäisi odottelemasn ditä muuttaako hän joskus mielensä vai ei.
Niin ja sori, tietenkin suuteleminen on pettämistä, mutta tarkoitan ettei sellaista suunnitelmallista pitkäaikaista pettämistä.
Ymmärrän myös, että tuo mies ei halua naista joka on valmis pettämään miestään vaikka musta kai aika paljon tykkäsikin. Monimutkaista on elämä.
ap
Ikävää miehen kannalta, koska hänellä ei ole avointa suhdetta. Nyt seuraa vain turhaa sydänsurua, haikailua ja kuitenkin jossain vaiheessa sitä "pettämistä".