Mitä ajattelet siitä että varattu tunnustaa tunteensa mutta ei halua pettää?

Ehkä tämä mies pelästyi, kun teit konkreettisen aloitteen. Tähän asti oli saanut pitää sinut vain fantasioissaan oman päänsä sisällä ja flirttailla kanssasi? Nyt kun hänellä olisi mahdollisuus tosi toimiin, pelästyi että jää kiinni vaimolleen. Turvallisempaa se on mielessään ihastella sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Miten tuo tunnustaminen tapahtui? Entä suuteleminen, missä tilanteessa? Päättikö mies vasta sen jälkeen, ettei halua olla kanssasi tekemisissä? 

Jos vaimo on saanut tietää, siinä on se syy miksei mies halua olla tekemisissa. Vai olisiko omalle aviomiehellesi ok, että tapailisit rakastajaa?

Tai sinä itse, sallisitko saman miehellesi? Ihmettelisitkö yhtä lailla, jos hän ei haluaisi pettää sinua? Elämä on nimittäin valintoja, kaikkea ei voi saada. 

Tunnustaminen tapahtui kun sanoin että meillä taitaa molemmilla olla tunteita toisiamme kohtaan ja mies sanoi, ettei hän voi sitä kieltää. Sitten juteltiin jonkun aikaa ja sitten suutelin. Eipä se mies estellytkään. Juteltiin ja hän totesi että meillä olisi molemmilla liian paljon menetettävää. Niinhän se onkin, mutta vielä enemmän menetän kun en saa olla hänen kanssa.

En periaatteessa hyväksy pettämistä enkä ole koskaan pettänyt miestäni. Tuo suudelma kuulostaa varmaan liialta, mutta ajattelen, että tunteet joita meillä oli/on ovat paljon pahempi asia. Ei tuollainen pettämiskuvio olisi varmaan onnistunut/sopinut kummallekaan. Olisi pitänyt luopua omista perheistä, joihin kumpikaan ei ollut valmis.

Nää ei ole niin musta-valkoisia asioita kun omalle kohdalle sattuu. Sattuu tottakai myös miehen vaimon ja oman miehen puolesta. 

Tuo mies on varmasti aivan hepulissa tapahtuneesta ja pelkää että vaimonsa saa tietää. Pitää etäisyyttä perheensä takia. Tai voi ehkä luulla että minä en olisi valmis jättämään perhettäni ja hän olisi ehkä halunnut koko paketin tai ei mitään. Vaikea sanoa. Raastavaa. 

Tai mies ei halua mitään kanssasi vaan haluaa jatkaa omaa elämäänsä rauhassa. Siksi haluaa ottaa etäisyyttä sinuun, et vaan tunnu sitä ymmärtävän. Kuinka kauan aiot rypeä tuossa tunteessa vaikka tulit jo kohteliaasti torjutuksi?

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten vaan kasvatte aikuisiksi ja ajattelette edes lapsianne kun puolisolla ei näytä olevan väliä. Ihastumisia tulee ja menee, älykkäät ihmiset eivät mene niihin mukaan. Tekoja voi kontrolloida vaikka tunteita ei voikaan. Tässä nykyisessä minä-minä maailmassa kaikki ja vielä enemmän pitäisi vaan saada heti

Joskus täälläkin törmää asiallisiin ohjeisiin. Propsit kirjoittajalle.

Siis kumpi teistä teki aloitteen? Millaisia merkkejä noista molemminpuolisista tunteista oli nähtävillä? Millainen tuo suudelma oli?

Vierailija kirjoitti:

Siis kumpi teistä teki aloitteen? Millaisia merkkejä noista molemminpuolisista tunteista oli nähtävillä? Millainen tuo suudelma oli?

Minä ap nainen.

Vaikka mitä.

Suudelma oli kevyt kiltti keskipitkä kielisuudelma, mutta ei intohimoinen. Ehkä sellainen toisesta välittävä, ei niinkään sellainen että pannaan heti. Yleensä kielisuudelmat ovat himokkaampia, tuo oli tosi unenomaisen kevyt, vähän kuin perhosen lento. Hyvä mutta liian kevyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Miten tuo tunnustaminen tapahtui? Entä suuteleminen, missä tilanteessa? Päättikö mies vasta sen jälkeen, ettei halua olla kanssasi tekemisissä? 

Jos vaimo on saanut tietää, siinä on se syy miksei mies halua olla tekemisissa. Vai olisiko omalle aviomiehellesi ok, että tapailisit rakastajaa?

Tai sinä itse, sallisitko saman miehellesi? Ihmettelisitkö yhtä lailla, jos hän ei haluaisi pettää sinua? Elämä on nimittäin valintoja, kaikkea ei voi saada. 

Tunnustaminen tapahtui kun sanoin että meillä taitaa molemmilla olla tunteita toisiamme kohtaan ja mies sanoi, ettei hän voi sitä kieltää. Sitten juteltiin jonkun aikaa ja sitten suutelin. Eipä se mies estellytkään. Juteltiin ja hän totesi että meillä olisi molemmilla liian paljon menetettävää. Niinhän se onkin, mutta vielä enemmän menetän kun en saa olla hänen kanssa.

En periaatteessa hyväksy pettämistä enkä ole koskaan pettänyt miestäni. Tuo suudelma kuulostaa varmaan liialta, mutta ajattelen, että tunteet joita meillä oli/on ovat paljon pahempi asia. Ei tuollainen pettämiskuvio olisi varmaan onnistunut/sopinut kummallekaan. Olisi pitänyt luopua omista perheistä, joihin kumpikaan ei ollut valmis.

Nää ei ole niin musta-valkoisia asioita kun omalle kohdalle sattuu. Sattuu tottakai myös miehen vaimon ja oman miehen puolesta. 

Tuo mies on varmasti aivan hepulissa tapahtuneesta ja pelkää että vaimonsa saa tietää. Pitää etäisyyttä perheensä takia. Tai voi ehkä luulla että minä en olisi valmis jättämään perhettäni ja hän olisi ehkä halunnut koko paketin tai ei mitään. Vaikea sanoa. Raastavaa. 

Hankkiuduitteko kuitenkin jonnekin kahden kesken missä tuo tunnustaminen ja suutelu tapahtui? Oletteko sen jälkeen olleet missään tekemisissä, esimerkiksi viestitelleet? Jos olette, välittyykö miehestä enää mitään lämpöä sinua kohtaan?

Ja ajatteletko ettei miehen vaimo tiedä? Tuollaista on kuitenkin aika vaikea pitää sisällään silloin, kun suhde puolisoiden välillä on niin läheinen että halutaan yhteinen tulevaisuus.

Mistä päättelit molemminpuoliset tunteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Miten tuo tunnustaminen tapahtui? Entä suuteleminen, missä tilanteessa? Päättikö mies vasta sen jälkeen, ettei halua olla kanssasi tekemisissä? 

Jos vaimo on saanut tietää, siinä on se syy miksei mies halua olla tekemisissa. Vai olisiko omalle aviomiehellesi ok, että tapailisit rakastajaa?

Tai sinä itse, sallisitko saman miehellesi? Ihmettelisitkö yhtä lailla, jos hän ei haluaisi pettää sinua? Elämä on nimittäin valintoja, kaikkea ei voi saada. 

Tunnustaminen tapahtui kun sanoin että meillä taitaa molemmilla olla tunteita toisiamme kohtaan ja mies sanoi, ettei hän voi sitä kieltää. Sitten juteltiin jonkun aikaa ja sitten suutelin. Eipä se mies estellytkään. Juteltiin ja hän totesi että meillä olisi molemmilla liian paljon menetettävää. Niinhän se onkin, mutta vielä enemmän menetän kun en saa olla hänen kanssa.

En periaatteessa hyväksy pettämistä enkä ole koskaan pettänyt miestäni. Tuo suudelma kuulostaa varmaan liialta, mutta ajattelen, että tunteet joita meillä oli/on ovat paljon pahempi asia. Ei tuollainen pettämiskuvio olisi varmaan onnistunut/sopinut kummallekaan. Olisi pitänyt luopua omista perheistä, joihin kumpikaan ei ollut valmis.

Nää ei ole niin musta-valkoisia asioita kun omalle kohdalle sattuu. Sattuu tottakai myös miehen vaimon ja oman miehen puolesta. 

Tuo mies on varmasti aivan hepulissa tapahtuneesta ja pelkää että vaimonsa saa tietää. Pitää etäisyyttä perheensä takia. Tai voi ehkä luulla että minä en olisi valmis jättämään perhettäni ja hän olisi ehkä halunnut koko paketin tai ei mitään. Vaikea sanoa. Raastavaa. 

Tuohon en usko. Oikeasti rakastunut mies toimii kyllä eikä jää mitään noin oleellista "luulemaan".

Valitettavasti moni varsinkin pitkässä liitossa elänyt mies etsii vain vähän jännitystä ja seikkailua elämäänsä, eikä kyse ole sen vakavammasta. Se usein ymmärtämättömäksi kuvattu vaimo onkin sitten yllättävän kovassa kurssissa jos valinnan paikka tulee.

Ei varmasti ollut mies niin kiinnostunut mitä ajattelet. Suudelmakin sen kertoo. Ei kemiaa.

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

PItkässä suhteessa on normaalia ihastua muihin. Jos oma suhde on kunnossa ja ei halua pettää, niin järkevintä on jättää tunteet tunnustamatta ja jatkaa elämää normaaliin tapaan. Suutelu on mun mielestä jo pettämistä. Ihastus kyllä hiipuu ajan myötä jos sitä ei ruoki. 

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti ollut mies niin kiinnostunut mitä ajattelet. Suudelmakin sen kertoo. Ei kemiaa.

Juuri näin. Miestä ei oikeasti pitele mikään jos hän tunteidensa kanssa tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kovin korkeasti ajattele. Ajattelen, että haluaa paistatella siinä imartelun tunteessa, kun toinenkin on ihastunut. Haluaa pitää kakun mutta syödä sen. Tai sitten kokeilee kepillä jäätä ja olisi ehkä (tietämättään) kuitenkin valmis pettämään, jos vastakaikua löytyy. Ehkä haluaa nauttia kutkuttavasta salaisuudesta.

Inhimillistä toki. Raastavaa kun on ihastunut, mutta ei voi kenellekään puhua. Mutta miksi edes avata se keskustelu, jos ei halua mitään tapahtuvan. Miksi rikkoa se viaton asiantila, kun ei kumpikaan ole tunnustanut ihastustaan (vaikka molemmat ehkä toisen silmistä arvaavat).

Niin, minä ap, nainen siis avasin keskustelun. Hän myönsi tilanteen. Minä ehkä sitten halusin että jotain tapahtuu vaikka me molemmat puoliksi vakuuteltiin ettei muka halutakaan. Ihan sekopäistä teinimeininkiä kahdelta aikuiselta, joilla pitkät parisuhteet takana. Mutta tunteet. Ne näkee silmistä eikä ne mene pois eikä unohdu.

Ei pysty olemaan täysin rehellinen tunteilleen että haluaa toisen omakseen, ei pysty pettämään, ei mitään. Vain raastava tunne ja odotus, että toinen rikkoisi jään ja sanoisi että kyllä meidän pitää yrittää. Ja sitä ei koskaan ehkä tulekaan koska on muka liian paljon menetettävää. Ei ole rohkeutta mihinkään. Ei eroon, ei pettämiseen, ei mihinkään. Tyytyy vain omaan suhteeseen koska kaiken uuden aloittaminen on niin vaikeaa.

Tai sitten mies vaan oli tyytyväinen tilanteeseensa eikä olisi ollut missään tilanteessa valmis vaihtamaan sitä sinuun. Moni mies sortuu hiukan leikittelemään helpon naisen kanssa mutta oikeasti rakastaa ja arvostaa omaa vaimoaan. Siksi hän ei jätä perhettään ja siksi hänen on myös helppo sanoa, ettei halua pitää mitään yhteyttä ja myös päättäväisesti pysyä siinä.

Meille naisille tällainen kaikki on vaikeampaa koska me yleensä rakastumme jos lähdemme suhteeseen, eikä silloin mikään ole kevyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Minä arvostaisin kyseistä henkilöä. Tunteilleen ei voi mitään, joskus sitä vaan ihastuu. Halusi avoimesti kertoa sinulle. Arvostan häntä siinä asiassa, että hän ei halua kuitenkaan pettää. Itsekin ajattelen, että parempi, etten ole tekemisissä kiinnostavien ihmisten kanssa, koska riski pettämiseen (tms) on suuri. Lapset, koti, perhe ja elämä painavat niin paljon vaakakupissa. Ei kannata alkaa rikkomaan elämäänsä.

Niin. Ja tuo että on tuollainen saa mut entistä enemmän arvostamaan, haluamaan ja ikävoimään häntä.

Me voitaisi olla yhdessä enemmän kuin puolisoidemme kanssa. Vain lapset ehkä voisi ehkä kärsiä. Tai ehkä lapsetkin voisi olla onnellisia onnellisista vanhemmista ja saada sitä kautta enemmän.

ap

Joo, kaikki lapset toivoo, että äiti/isä rupeis olemaan onnellinen naapurin äidin/isän kanssa.

Jos olisit fiksumpi, vois sanoa tyhmäksi, on tuo niin luokatonta älyvapauden julistusta.

Mies sanoillaan yritti vääntää sulle jotain rautalangasta. Ei tainnut mennä perille. Etkä voi todella tietää, minkä verran hän sinusta välittää saati oletko ainut sivusilmäiltävä. Ihastuminen on tyhjän pääsi sisällä. Se, että sekoitat jo lastenkin "onnen" haihatteluihisi, kertoo sekoamisesi svyydestä.

Mieti, pystytkö tekemään sen oman miehesi/lapsesi onnellisiksi ihan normaalin arjen kuvioissa. Ellei onnistu, onnistuu vielä heikommin rikkomalla kaksi perhettä.

Ja kuten mies on jo sinulle lempeästi sanonut: "ei". Mietipä sitä.

Tunteiden tunnustaminen ja toive, että ei juuri tämän vuoksi enää oltaisi pakollisia enempää tekemisissä kuulosti todella kypsältä, fiksulta ja omaa suhdetta kunnioittavalta. Suuteleminen taas meni jo sen pettämisen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Minä arvostaisin kyseistä henkilöä. Tunteilleen ei voi mitään, joskus sitä vaan ihastuu. Halusi avoimesti kertoa sinulle. Arvostan häntä siinä asiassa, että hän ei halua kuitenkaan pettää. Itsekin ajattelen, että parempi, etten ole tekemisissä kiinnostavien ihmisten kanssa, koska riski pettämiseen (tms) on suuri. Lapset, koti, perhe ja elämä painavat niin paljon vaakakupissa. Ei kannata alkaa rikkomaan elämäänsä.

Niin. Ja tuo että on tuollainen saa mut entistä enemmän arvostamaan, haluamaan ja ikävoimään häntä.

Me voitaisi olla yhdessä enemmän kuin puolisoidemme kanssa. Vain lapset ehkä voisi ehkä kärsiä. Tai ehkä lapsetkin voisi olla onnellisia onnellisista vanhemmista ja saada sitä kautta enemmän.

ap

Joo, kaikki lapset toivoo, että äiti/isä rupeis olemaan onnellinen naapurin äidin/isän kanssa.

Jos olisit fiksumpi, vois sanoa tyhmäksi, on tuo niin luokatonta älyvapauden julistusta.

Mies sanoillaan yritti vääntää sulle jotain rautalangasta. Ei tainnut mennä perille. Etkä voi todella tietää, minkä verran hän sinusta välittää saati oletko ainut sivusilmäiltävä. Ihastuminen on tyhjän pääsi sisällä. Se, että sekoitat jo lastenkin "onnen" haihatteluihisi, kertoo sekoamisesi svyydestä.

Mieti, pystytkö tekemään sen oman miehesi/lapsesi onnellisiksi ihan normaalin arjen kuvioissa. Ellei onnistu, onnistuu vielä heikommin rikkomalla kaksi perhettä.

Ja kuten mies on jo sinulle lempeästi sanonut: "ei". Mietipä sitä.

Naiset ja miehet eroaa toisistaan tässä suhteessa. Varattu mies ei yleensä kaipaa pientä seikkailua enempää ja se onnistuu oikein hyvin, vaikkei mukana ole erityisiä tunteita. Naiset taas kehittää samasta jutusta heti suuren tarinan, funtsii miehen jokaista jalkaterän asentoa ja tulkitsee ne tajunnan räjäyttävän ihastumisen merkiksi.

Ap on hyvä esimerkki, jopa suora ja avoin torjunta on hänen mittarillaan merkki elämää suuremmasta rakkaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnustaminen ja toive, että ei juuri tämän vuoksi enää oltaisi pakollisia enempää tekemisissä kuulosti todella kypsältä, fiksulta ja omaa suhdetta kunnioittavalta. Suuteleminen taas meni jo sen pettämisen puolelle.

Ap sanoi itse suudelleensa miestä. Mies oli ottanut naisen suudelman vastaan laimean intohimottomasti.

Enpä pitäisi pettämisenä miehen puolelta, naisen puolelta tietysti kyllä. Onhan hänelläkin puoliso. Nainenhan olisi valmis pettämään lisääkin mutta mies ei suostu.

Luultavasti ap on yrittänyt olla yhteyksissä mieheen paljon enemmän kuin  näistä kirjoituksista ilmenee.

Minäkin olen joskus ollut miehelle salaisena kakkosheitukkana ja sännännyt sitten hänen kanssaan parisuhteeseen (kun heillä tuli ero miehen vaimon löydettyä toisen, mistä mies oli aivan raivoissaan). Jotenkin ajattelin olleeni niin erityinen, että mies siksi riskeerasi liittonsa, mutta jossakin vaiheessa huomasin, että miehellä oli koko ajan verkot vetämässä ja sivutypyköitä samaan malliin kuin ennenkin. Näin paljosta kivasta sinäkin jäät paitsi, kun suosiolla lopetat aidan takaisen ruohon kyttäämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.