Mitä ajattelet siitä että varattu tunnustaa tunteensa mutta ei halua pettää?

Eikai pikku pusu ole pettämistä? Ja jos kukaan ei saa tietää, voihan sitä tapailla lisää.

Vierailija kirjoitti:

Eikai pikku pusu ole pettämistä? Ja jos kukaan ei saa tietää, voihan sitä tapailla lisää.

Oletko ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Huoripukkius ja reiluus eivät mahdu samaan henkilöön.

”Minä en ole mikään hyväntekijä!”

M54

Oletko linjoilla ap? Olis kiva kuulla sun kommentteja tähän vilkkaaseen keskusteluun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Huoripukkius ja reiluus eivät mahdu samaan henkilöön.

”Minä en ole mikään hyväntekijä!”

M54

Amen ❤️

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Olet hullu. Ei pidä erota ihastumisen vuoksi. Vain jos yksinkin oleminen on parempi kuin huonossa suhteessa.

Hän halusi kertoa tunteistaan, mutta kertoi suoraan, ettei aio tehdä mitään niiden eteen, vaan pikemmin töitä oman liittonsa eteen.

Fiksu mies. Jätä hänet rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Rakasti sinua, mutta vaimolla oli järeät aseet. Varmaan sanoi, että jos mies lähtee, ei ikinä enää näe lapsiaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Säälin häntä, joutuu elämään vanginvartijansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Rakasti sinua, mutta vaimolla oli järeät aseet. Varmaan sanoi, että jos mies lähtee, ei ikinä enää näe lapsiaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Säälin häntä, joutuu elämään vanginvartijansa kanssa.

Lapset jo täysi-ikäisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja perheellisiä ja olleet pitkän aikaa todella ihastuneita toisiimme. Mies tunnusti tunteensa, suuteli ja pyysi sen jälkeen että emme ole yhteydessä muuten kuin tilanteissa joissa pakko olla.

Tämä sattuu aivan liikaa.

Miksi mies tunnusti tunteensa? Miksi emme voi olla tekemisissä? Mitä ajattelet miehestä?

On vieläkin niin ikävä. Olisin tainnut olla valmis menettämään ihan kaiken.

Miten tuo tunnustaminen tapahtui? Entä suuteleminen, missä tilanteessa? Päättikö mies vasta sen jälkeen, ettei halua olla kanssasi tekemisissä? 

Jos vaimo on saanut tietää, siinä on se syy miksei mies halua olla tekemisissa. Vai olisiko omalle aviomiehellesi ok, että tapailisit rakastajaa?

Tai sinä itse, sallisitko saman miehellesi? Ihmettelisitkö yhtä lailla, jos hän ei haluaisi pettää sinua? Elämä on nimittäin valintoja, kaikkea ei voi saada. 

Tunnustaminen tapahtui kun sanoin että meillä taitaa molemmilla olla tunteita toisiamme kohtaan ja mies sanoi, ettei hän voi sitä kieltää. Sitten juteltiin jonkun aikaa ja sitten suutelin. Eipä se mies estellytkään. Juteltiin ja hän totesi että meillä olisi molemmilla liian paljon menetettävää. Niinhän se onkin, mutta vielä enemmän menetän kun en saa olla hänen kanssa.

En periaatteessa hyväksy pettämistä enkä ole koskaan pettänyt miestäni. Tuo suudelma kuulostaa varmaan liialta, mutta ajattelen, että tunteet joita meillä oli/on ovat paljon pahempi asia. Ei tuollainen pettämiskuvio olisi varmaan onnistunut/sopinut kummallekaan. Olisi pitänyt luopua omista perheistä, joihin kumpikaan ei ollut valmis.

Nää ei ole niin musta-valkoisia asioita kun omalle kohdalle sattuu. Sattuu tottakai myös miehen vaimon ja oman miehen puolesta. 

Tuo mies on varmasti aivan hepulissa tapahtuneesta ja pelkää että vaimonsa saa tietää. Pitää etäisyyttä perheensä takia. Tai voi ehkä luulla että minä en olisi valmis jättämään perhettäni ja hän olisi ehkä halunnut koko paketin tai ei mitään. Vaikea sanoa. Raastavaa. 

Jos on hepulissa, että vaimo saa tietää, niin todellakaan ei ole aikonut kanssasi mitään. Arvostaa liittoaan ja vaimoaan.

Aika laimealta kuulostaa hänen puolelta, ei mitään isoja rakkaudentunnustuksia, ei kiihkeää intohimoa, salli sinun tunnustaa rakkautta ja suudella.

Katso mieluummin peiliin, mikä sinussa ja suhteessasi on vikana, että ihastut silmittömästi mieheen, joka ei edes ole tuon kiinnostuneempi? Millaisella taustalla ihmisellä tulee noin huomiota ja hyväksyntää janoava? Sellainen jolla ei edes ole vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Rakasti sinua, mutta vaimolla oli järeät aseet. Varmaan sanoi, että jos mies lähtee, ei ikinä enää näe lapsiaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Säälin häntä, joutuu elämään vanginvartijansa kanssa.

Lapset jo täysi-ikäisiä

Sinulla ei ole lapsia? Kyllä täysi-ikäistenkin lasten mielen voi myrkyttää, eikä näe lapsenlapsiaan.

Tai menee omaisuus, ehkä firma, ehkä kaikki ystävät. Kova vaihtokauppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Rakasti sinua, mutta vaimolla oli järeät aseet. Varmaan sanoi, että jos mies lähtee, ei ikinä enää näe lapsiaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Säälin häntä, joutuu elämään vanginvartijansa kanssa.

Lapset jo täysi-ikäisiä

Sinulla ei ole lapsia? Kyllä täysi-ikäistenkin lasten mielen voi myrkyttää, eikä näe lapsenlapsiaan.

Tai menee omaisuus, ehkä firma, ehkä kaikki ystävät. Kova vaihtokauppa.

Lue mihin tuo kommentti liittyi ennen kuin  alat sättiä. Eli rakastettuni vaimo ei voinut kiristää lasten tapaamisilla koska lapset ovat jo parissäkymmenissä.

Suutelu ja tunteiden tunnustaminen on mielestäni jo pettämistä. Kuulostaa siltä, että tässä pedataan valmiiksi petiä pettämiselle, kun oli niiiiiin vahvat tunteet ettei voinut mitään ym ym paskaa. Paskoja ihmisiä olette molemmat aloittaja ja mies, epärehellisiä huori(pukkej)a. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muutama vuosi sitten sutinat varatun miehen kanssa, itsekin olen perheellinen. Tapailimme aika pitkään ja mies tuntui jumaloivan minua. Niinkuin minäkin häntä, olin todella rakastunut. Meillä molemmilla oli ongelmia omissa liitoissamme, sekin yhdisti meitä. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudestakin ja moneen kertaan totesimme olevamme ainutlaatuiset sielunkumppanit.

Kunnes sitten yhtäkkiä mies sai rehellisyyden puuskan ja kertoi kaiken vaimolleen. Siitä syntyi hirveä soppa, vaimo ilmeisesti lateli pöytään madon luvut, kun mies käänsikin kelkkansa täysin. Hän kertoi sekä mulle että vaimolleen vain leikitelleensä kanssani, ei kuulemma koskaan ole ollut uteliaisuutta enempää tunteita minua kohtaan ja vaimo kertomansa mukaan olikin kaikki kaikessa.

Hän lopetti kuin seinään kaiken kanssakäymisen. Olin tuosta käänteestä sekoamisen partaalla, olinhan riskeerannut oman pitkän liittoni hänen takiaan. Yritin saada häneltä jotain selitystä mutta hän ei enää vastannut viesteihini mitään tai vastasi tosi lyhyesti ja tylysti. Lähinnä pyysi saada olla rauhassa minulta. 

Olimme koko tuttavuutemme ajan olleet eräässä yhteisessä vapaa-ajan projektissa. Sinne hän hommasi minulle potkut vaikka asia oli erityisesti minulle tärkeä. Se oli varmaan vaimon vaatimus mutta niin loukatuksi ja halvaksi en ole vielä koskaan oloani tuntenut. 

Jäin miettimään että miten kukaan ihminen voi kohdella toista noin epäreilusti. Olin aina tuntenut hänet erittäin ystävällisenä ja hyväkäytöksisenä tyyppinä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että olisi minulle noin törkeä.

Odotit reilua peliä pettäjältä?

Odotin reilua peliä hyvältä ystävältäni ja rakkaalta ihmiseltä, sielunkumppaniltani.

Lue oma kirjoituksesi ajatuksella. - Pohdi sielunkumppanuuden käsitettä.

Ennen tuota käännettä minulla oli täysi syy uskoa hänestä ihmisenä hyvää. Asia on todella kipeä, sattuu kovasti edelleen. Ja vieläkin jollain tasolla rakastan häntä.

Rakasti sinua, mutta vaimolla oli järeät aseet. Varmaan sanoi, että jos mies lähtee, ei ikinä enää näe lapsiaan. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Säälin häntä, joutuu elämään vanginvartijansa kanssa.

Lapset jo täysi-ikäisiä

Sinulla ei ole lapsia? Kyllä täysi-ikäistenkin lasten mielen voi myrkyttää, eikä näe lapsenlapsiaan.

Tai menee omaisuus, ehkä firma, ehkä kaikki ystävät. Kova vaihtokauppa.

Lue mihin tuo kommentti liittyi ennen kuin  alat sättiä. Eli rakastettuni vaimo ei voinut kiristää lasten tapaamisilla koska lapset ovat jo parissäkymmenissä.

Rakastettusi rakastaa vaimoaan. Sorry.

Voi voi, ja ihan aikuinen olet? Pakkeja et ymmärtänyt etkä sitä ettet tainutkaan olla niin ihana ja haluttava että tuohon leikkiin olisi kanssasi ryhtynyt?

Harvemmin nuo uusperhe kuviot kiinnostavat miestä jolla  parikymppiset "lapset"

Miksiköhän ?

Minkä ikäinen/ikäiset lapset ap.lla mahtanee olla?

Elellään niitä ruuhkavuosia ja kuvitellaan elämä  erinlaiseksi jonkun muun kanssa.

Ei taatusti rakasta vaimoaan, sinua vaan. 

mitä paskaa....

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, ja ihan aikuinen olet? Pakkeja et ymmärtänyt etkä sitä ettet tainutkaan olla niin ihana ja haluttava että tuohon leikkiin olisi kanssasi ryhtynyt?

Harvemmin nuo uusperhe kuviot kiinnostavat miestä jolla  parikymppiset "lapset"

Miksiköhän ?

Minkä ikäinen/ikäiset lapset ap.lla mahtanee olla?

Elellään niitä ruuhkavuosia ja kuvitellaan elämä  erinlaiseksi jonkun muun kanssa.

Ei taatusti rakasta vaimoaan, sinua vaan. 

mitä paskaa....

Ei hän vaimoaankaan rakasta, puhumattakaan lapsistaan. Hän rakastaa itseään, omaa valtaansa tehdä päätöksiä. Perus narsisti.

Totta puhuen ajattelen, että miehellä on jotain taka-ajatuksia. Muuten tuollainen tunteiden tunnustaminen on ihan turhaa. Sai sinut nyt vain sekaisin ja todennäköisesti hyötyy siitä nyt jotenkin. Ehkä valmistelee sinua tulevaa hyväksikäyttöä varten tai muuten tarvitsi lisäpisteitä sinun silmissäsi tai sitten vain boostasi egoaan. Mikä ihmeen motiivi tuossa muuten olisi? En minäkään kulje tuolla turuilla ja toreilla kertomassa ihmisille, mitä mieltä heistä olen, kun ei se muuta yhtään mitään. 

Tuommoinen tyyppi rakastaa lähinnä itseään ja sitä tunnetta, että joku on ihastunut häneen. En arvosta ja suoraselkäisyys on tuollaisilla ihan tuntematon ominaisuus. "juu-mutta-ei"-tyyppi. Miespuolinen antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. 

Olen ite toiminut noin. Sen avulla pääsin yli ihastuksesta, koska en voinut puhua siitä muille kuin ko. henkilölle, joka olisi halunnut kanssani seksisuhdetta. Tuskin tunteet tällä miehellä juurikaan mukana. Molemmat varattuja. Ja en pettänyt.