Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä: vanhempi jakaa ennakkoperintöjä vain osalle lapsista?
29.08.2018 |
Tilanne on tämä: mieheni on monen mutkan kautta saanut tietoonsa, että äitinsä on jaellut isovanhempien perintöä vain osalle aikuisista lapsistaan. On annettu rahaa ja materiaalista omaisuutta ns. pöydän alta. Asioista ei ole hiiskuttu. Kun mieheni on joskus vuosia sitten avoimesti kysynyt asioista, äitinsä on kieltänyt kaiken.
Nyt sitten sisarensa lipsautti, miten asiat ovat oikeasti menneet. Jo viimeiset 10 vuotta on jaettu omaisuutta etukäteen, mutta vain osalle lapsista. ”Muut eivät tarvitse” anopin logiikan mukaan. Mitä mieheni voi tässä tilanteessa tehdä? Ei mitään? Tyytyä kohtaloonsa?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa toki käyttää omaa omaisuuttaan kuten haluaa. Tässä oli kuitenkin kyse isovanhemmilta tulleesta omaisuudesta. Jos kyseessä on jotain esineitä ja vastaavaa, pitäisi kuitenkin reiluna, että vanhemmat kysyisivät kaikilta lapsilta tasapuolisesti mitä haluavat, jos kyse on sukuperinnöstä.
Rahalliselle omaisuudelleen vanhemmat voivat tehdä mitä haluavat lain puitteissa (lahjavero). Siinäkin moraalisesti olisi mielestäni oikein puhua asia selväksi kaikkien lasten kanssa eli selittää miksi toinen saa enemmän kuin toinen.
Kun vanhempien poismeno lähestyy heidän kannattaa selvittää perintöä lasten kanssa. Arvotavaroihin voidaan etukäteen kiinnittä lappu kenelle se menee.
Vanhemmat voivat myös sijoittaa jokaiselle lapselle rahaa vakuutussäästösopimuksella. Sellainen raha on sitten verotonta lapselle. Reilua olisi tehdä tämänkin suht tasapuolisesti.
Vanhempien kuoltua vakuutuksesta saa rahat suhteellisen nopeasti. Valmiiksi merkityt tavarat voidaan heti jakaa. Tämä estää riitoja. Sitten loppuomaisuus on se vähä mikä pesästä realisoidaan kun hautaus- ja muut kulut vähennetään. Siitä jaetaan sitten jokaiselle ns. lakiosa, joka on aina tasapuolinen.
Lakiosa on käytössä silloin, kun testamentti on tehty jollekin muulle kuin rintaperilliselle. Sitä pitää myös vaatia. Normaaliin perinnönjakoon ei lakiosa kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa toki käyttää omaa omaisuuttaan kuten haluaa. Tässä oli kuitenkin kyse isovanhemmilta tulleesta omaisuudesta. Jos kyseessä on jotain esineitä ja vastaavaa, pitäisi kuitenkin reiluna, että vanhemmat kysyisivät kaikilta lapsilta tasapuolisesti mitä haluavat, jos kyse on sukuperinnöstä.
Rahalliselle omaisuudelleen vanhemmat voivat tehdä mitä haluavat lain puitteissa (lahjavero). Siinäkin moraalisesti olisi mielestäni oikein puhua asia selväksi kaikkien lasten kanssa eli selittää miksi toinen saa enemmän kuin toinen.
Kun vanhempien poismeno lähestyy heidän kannattaa selvittää perintöä lasten kanssa. Arvotavaroihin voidaan etukäteen kiinnittä lappu kenelle se menee.
Vanhemmat voivat myös sijoittaa jokaiselle lapselle rahaa vakuutussäästösopimuksella. Sellainen raha on sitten verotonta lapselle. Reilua olisi tehdä tämänkin suht tasapuolisesti.
Vanhempien kuoltua vakuutuksesta saa rahat suhteellisen nopeasti. Valmiiksi merkityt tavarat voidaan heti jakaa. Tämä estää riitoja. Sitten loppuomaisuus on se vähä mikä pesästä realisoidaan kun hautaus- ja muut kulut vähennetään. Siitä jaetaan sitten jokaiselle ns. lakiosa, joka on aina tasapuolinen.
Lakiosa on käytössä silloin, kun testamentti on tehty jollekin muulle kuin rintaperilliselle. Sitä pitää myös vaatia. Normaaliin perinnönjakoon ei lakiosa kuulu.
Olet väärässä. Kyllä se lakiosa kuuluu rintaperillisille vaikkei testamenttia olisi tehty. Siihen viitataan vaan tuossa tapauksessa useimmiten termillä perintöosa. Jos omaisuus on testamentattu vaikkapa edesmenneen vanhemman toimesta jollekin muulle, käytetään perintöosasta termiä lakiosa korostamaan että rintaperillisillä on lain mukaan oikeus tiettyyn perintöosaan testamentistä huolimatta.
Lakiosa= puolet siitä perinnöstä, jonka rintaperillinen olisi saanut ilman testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä osa lapsista sai asuntoja ostaessaan ennkkoperintöjä, mutta isä kyllä teki sen lakien ja setusten mukaan. Ja varsinaisessa perinnönjaossa nämä otettiin huomioon. Toki rahanarvon alenemista ei täysin voitu komopensoida.
Mites se suu sitten pannaan, kun vanhemmat ovat lahjoittaneet osalle lapsista jo kaiken perittävän, eikä varsinaisessa kuolinpesässä olekaan enää mitään jaettavaa näille jotka eivät ennakkoa saaneet? Maksaako ennakkoperintöä saaneet sitten omasta pussistaan näille jotka ilman jäivät?
Lahja katsotaan ennakkoperinnöksi vain jos se on verollinen eli riittävän iso ja annettu tarpeeksi lähellä perittävän kuolemaa. Olikohan 10 vuoden sisällä kuolemasta ja verollisuuden raja on 4000 €/kalenterivuosi. Näyttää taas kerran asia vaivaavan eniten sitä, jolle se kaikkein vähiten kuuluu: miniää.
Ihmisellä on lupa lahjoittaa omaisuutensa ihan mihin ja miten tahansa, kunhan lahjasta maksetaan lahjavero ja ihminen on täysissä tolkuissaan lahjoitusta tehdessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, äitini (joka on aina ollut tahditon) lipsautti kerran, että ollaan me tolle Jussille (nimi muutettu) annettu rahaa ja kaikkea mitä ovat tarvineet. Sitten jouduin itse sairaalaan ja maksut olivat kovia, joten pyysin lainaksi 300€:a, en saanut. Meitä on vaan kaksi. Jussilla on lapsia ja mulla ei.
Miten lapseton ei pysty säästämän 300€?!
Jussi saattaa olla myös läheisempi äidin kanssa. Auttaa, näkee usein, soittelee jne. Totta kai lapsenlapset vaikuttavat asiaan.
Miten niin totta kai lapsenlapset vaikuttavat? Esim. minulla on kolme lasta ja isosiskoni on lapseton. Siskon kanssa saadaan aina ja kaikessa tasan saman verran, esim. jouluna. Minun osuuteni pitää riittää viidelle ihmiselle jos miehenikin lasketaan.
Ei se automaattisesti vaukutakaan mutta moni haluaa antaa enemmän sille jolla on lapsenlapsia, usein nämä voivat olla jopa rakkaimpia kun omat lapset. Miksi ei omia lapsenlapsia saisi huomioida myös. Onhan ihan eri asia tietty summa yhdelle aikuiselle kun yhdelle aikuiselle ja muutamalle lapselle. Lakisääteisesti ei ole pakko jakaa 50/50. Mielestäni oikea suhde olisi niin että perintö jaetaan lapsien ja lastenlasten suhteen tasan. Eli lapsenlapset saavat oman siivunsa kuten lapsetkin.
Mitä ihmettä miehesi tulevat perinnöt sinua huolettavat. Et tule olemaan
kuolinpesän osakas hänen äitinsä kuoleman jälkeen.
Anna miehesi hoitaa asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, äitini (joka on aina ollut tahditon) lipsautti kerran, että ollaan me tolle Jussille (nimi muutettu) annettu rahaa ja kaikkea mitä ovat tarvineet. Sitten jouduin itse sairaalaan ja maksut olivat kovia, joten pyysin lainaksi 300€:a, en saanut. Meitä on vaan kaksi. Jussilla on lapsia ja mulla ei.
Miten lapseton ei pysty säästämän 300€?!
Jussi saattaa olla myös läheisempi äidin kanssa. Auttaa, näkee usein, soittelee jne. Totta kai lapsenlapset vaikuttavat asiaan.
Miten niin totta kai lapsenlapset vaikuttavat? Esim. minulla on kolme lasta ja isosiskoni on lapseton. Siskon kanssa saadaan aina ja kaikessa tasan saman verran, esim. jouluna. Minun osuuteni pitää riittää viidelle ihmiselle jos miehenikin lasketaan.
Ajattelet jotenkin pieleen. Vanhempasi antavat rahaa sinulle ja siskollesi saman verran. Vanhempasi antavat sinulle ja siskollesi rahaa koska olette heidän lapsiaan. Miehesi ja lapsesi eivät ole vanhempasi lapsia.
Eivät olekaan, mutta he eivät saa joulu- tai synttärilahjoja niin kuin mielestäni läheisiä tavataan muistaa. Vaan esimerkiksi jouluna äiti sanoo minulle, että jaat sitten se oma osuutesi myös muille. Näin ollen siis jos vaikka siskoni saisi 1000 eur ja minä saisin 1000 eur, niin minun tonnini onkin oikeasti vain 200.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä miehesi tulevat perinnöt sinua huolettavat. Et tule olemaan
kuolinpesän osakas hänen äitinsä kuoleman jälkeen.Anna miehesi hoitaa asiansa.
Ymmärrän että joidenkin on vaikea kuvitella että jotkut avioparit keskustelevat asioista mitkä liittyvät vain toiseen heistä. Se on ns. Tukena olemista toiselle.
Esim. Kun minun anoppini kuoli kyllä minä autoin miestäni järjestelemään asioita ja otin selvää parhaani mukaan. Vaikka se ei välttämättä minun asiani olisikaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvokkain omaisuus on mielenrauha. Jos katkeroittaa mielensä jonkun toisen rahojen takia, sitä ei korvaa rahakaan.
Miten joku voi olla kateellinen jos se kenellä on lapsia saa enemmän perintöä kun lapseton? Todella itsekäs ja kylmä ihminen. Miten voi olla vaikea ymmärtää että ne lapsenlapsetkin on sukua ja hyvin läheistä sellaista. Toisin kun miniät ja appiukot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat halus antaa lapsenlapsille (mun aikuiset lapset) joka kuukausi summan tilille. Tämä kahdelle lapsenlapselle menevä yhteissumma haluttiin antaa myös mun sinkulle siskolle kuukausirahana "kompensaationa". Meitä on siis vain kaksi sisarusta.
Vaikka vanhemmat saa jakaa rahojaan mielensä mukaan, niin menikö loogisesti, kuten he halusivat toimia?
Vierailija kirjoitti:
Lahja katsotaan ennakkoperinnöksi vain jos se on verollinen eli riittävän iso ja annettu tarpeeksi lähellä perittävän kuolemaa. Olikohan 10 vuoden sisällä kuolemasta ja verollisuuden raja on 4000 €/kalenterivuosi. Näyttää taas kerran asia vaivaavan eniten sitä, jolle se kaikkein vähiten kuuluu: miniää.
Ihmisellä on lupa lahjoittaa omaisuutensa ihan mihin ja miten tahansa, kunhan lahjasta maksetaan lahjavero ja ihminen on täysissä tolkuissaan lahjoitusta tehdessään.
Verottomasti saa lahjoittaa max 4999 kerran kolmessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat halus antaa lapsenlapsille (mun aikuiset lapset) joka kuukausi summan tilille. Tämä kahdelle lapsenlapselle menevä yhteissumma haluttiin antaa myös mun sinkulle siskolle kuukausirahana "kompensaationa". Meitä on siis vain kaksi sisarusta.
Vaikka vanhemmat saa jakaa rahojaan mielensä mukaan, niin menikö loogisesti, kuten he halusivat toimia?
Mun logiikalla meni ainakin ihan oikein ja oikeudenmukaisesti. Toimisin itse samoin.
Olisihan se ollut väärin siskoasi kohtaan, että sinun sukuhaarasi aikuisten lastesi kautta olisi saanut rahalahjoja ja siskosi ei.
Jos siskosi joku päivä saa lapsia, he varmasti jakavat tuon siskosi saaman summan.
Voi kun munkin vanhempani olisivat yhtä fiksuja ja oikeudenmukaisia!
Eihän tuo ole oikeastaan ennakkoperintöä vaan lahjoja. Jos siellä on sellasita omaisuutta johon verottaja pääsee kiinni, niin kannattaa antaa vinkki että tuollaista on tapahtunut, saavatpahan ainakin lahjaverot maksettavakseen.
Se on kyllä paska juttu jos on epäreilut vanhemmat.
Mun isä siirsi alkuvuodesta asunnon sisarukseni nimiin. Asunto on vuokrattu, ja siitä tulee vuokratuloa muutama satanen kuukaudessa. Mitään papereita kuten ennakkoperintö tai lahjakirja ei ole tehty jos joku, kutenverottaja tms., kysyy jotain niin he sanovat että sisarukseni lyhentää asuntoa isällemme. Kai siitä sitten kauppakirja tai velkakirja on esittää, pitäisikö olla myös tositteita velan lyhennyksistä, jos vaikka verottaja tosiaan kysyy, en tiedä. Isä on aina avoimesti suosinut toista sisarusta ja hänen perhettään. Pahalta tuntuu, mutta en voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä, äitini (joka on aina ollut tahditon) lipsautti kerran, että ollaan me tolle Jussille (nimi muutettu) annettu rahaa ja kaikkea mitä ovat tarvineet. Sitten jouduin itse sairaalaan ja maksut olivat kovia, joten pyysin lainaksi 300€:a, en saanut. Meitä on vaan kaksi. Jussilla on lapsia ja mulla ei.
Miten lapseton ei pysty säästämän 300€?!
Jussi saattaa olla myös läheisempi äidin kanssa. Auttaa, näkee usein, soittelee jne. Totta kai lapsenlapset vaikuttavat asiaan.
Miten niin totta kai lapsenlapset vaikuttavat? Esim. minulla on kolme lasta ja isosiskoni on lapseton. Siskon kanssa saadaan aina ja kaikessa tasan saman verran, esim. jouluna. Minun osuuteni pitää riittää viidelle ihmiselle jos miehenikin lasketaan.
Ei se automaattisesti vaukutakaan mutta moni haluaa antaa enemmän sille jolla on lapsenlapsia, usein nämä voivat olla jopa rakkaimpia kun omat lapset. Miksi ei omia lapsenlapsia saisi huomioida myös. Onhan ihan eri asia tietty summa yhdelle aikuiselle kun yhdelle aikuiselle ja muutamalle lapselle. Lakisääteisesti ei ole pakko jakaa 50/50. Mielestäni oikea suhde olisi niin että perintö jaetaan lapsien ja lastenlasten suhteen tasan. Eli lapsenlapset saavat oman siivunsa kuten lapsetkin.
Minusta se olisi aika omituista jos isovanhemmat laskisivat esimerkiksi niin että koska pojalla on yksi poika, niin hän saa 100€ synttärilajaksi ja koska tyttärellä on neljä tyrärtä, niin heidän synttärilahjansa on 25€, jolloin kumpikin perhe saa saman verran. Ei ainakaan uppoa meikäläisen oikeustajuun.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä siirsi alkuvuodesta asunnon sisarukseni nimiin. Asunto on vuokrattu, ja siitä tulee vuokratuloa muutama satanen kuukaudessa. Mitään papereita kuten ennakkoperintö tai lahjakirja ei ole tehty jos joku, kutenverottaja tms., kysyy jotain niin he sanovat että sisarukseni lyhentää asuntoa isällemme. Kai siitä sitten kauppakirja tai velkakirja on esittää, pitäisikö olla myös tositteita velan lyhennyksistä, jos vaikka verottaja tosiaan kysyy, en tiedä. Isä on aina avoimesti suosinut toista sisarusta ja hänen perhettään. Pahalta tuntuu, mutta en voi mitään.
Et vain tiedä miten he ovat tuon omaisuuden siirron tehneet. Asuntoja ei nimittäin noin vaan siirrellä toisen nimiin, vaan verottaja haluaa osansa varainsiirtoverona kun asuntoosakeet tai kiinteistö vaihtaa omistajaa. Kiinteistökaupat pitää myös vahvistaa muodollisesti oikein tai ne ovat mitättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat halus antaa lapsenlapsille (mun aikuiset lapset) joka kuukausi summan tilille. Tämä kahdelle lapsenlapselle menevä yhteissumma haluttiin antaa myös mun sinkulle siskolle kuukausirahana "kompensaationa". Meitä on siis vain kaksi sisarusta.
Vaikka vanhemmat saa jakaa rahojaan mielensä mukaan, niin menikö loogisesti, kuten he halusivat toimia?Mun logiikalla meni ainakin ihan oikein ja oikeudenmukaisesti. Toimisin itse samoin.
Olisihan se ollut väärin siskoasi kohtaan, että sinun sukuhaarasi aikuisten lastesi kautta olisi saanut rahalahjoja ja siskosi ei.
Jos siskosi joku päivä saa lapsia, he varmasti jakavat tuon siskosi saaman summan.Voi kun munkin vanhempani olisivat yhtä fiksuja ja oikeudenmukaisia!
No ei mene reilusti ainakaan minun oikeustajun mukaan. Minusta lapset ovat yksilöitä, eikä mitään sukuhaaroja.
Jokuhan tuossa asiassa sitä miehen äitiäkin epäilyttää, koska se pitää tehdä selän takana valehdellen.
Jos hän olisi itsekin sinut asian kanssa ja kokisi toimivansa moraalisesti oikein, kai tuo asia tehtäisiin avoimesti, salailematta? Nyt anoppi siis jakaa lahjoja tietyille lapsilleen ja osa jää ilman?
Meillä tilanne on se, että vanhempieni lempilapsi, veljeni, asuu vaimoineen n 300 kilometrin päässä vanhemmistani. Käyvät vanhempieni luona kylässä maksimissaan 5 kertaa vuodessa, koska ”bensaan ei ole varaa”. Silti nämä matkustelevat monta kertaa vuodessa ulkomailla, ostelevat, vaihatavat autoa parin vuoden välein, elävät sellaista ihan normaalia keskituloisen ihmisen elämää josta minä voin vaan haaveilla.
Yritän säästää, teen paljon itse, en matkustele koska ylimääräistä ei vaan ole. Silti vanhempani antavat näitä rahalahjoja vain veljelleni, koska ”hänellä menee niin huonosti”. Mitä ihmettä? Jos menisi ”huonosti”, ei varmaan olisi varaa elää sellaista elämää kuin nyt elävät? Kaikki on suhteellista ja lempilapsi on aina lempilapsi.