Mitä pitäisi tehdä: vanhempi jakaa ennakkoperintöjä vain osalle lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa toki käyttää omaa omaisuuttaan kuten haluaa. Tässä oli kuitenkin kyse isovanhemmilta tulleesta omaisuudesta. Jos kyseessä on jotain esineitä ja vastaavaa, pitäisi kuitenkin reiluna, että vanhemmat kysyisivät kaikilta lapsilta tasapuolisesti mitä haluavat, jos kyse on sukuperinnöstä.

Rahalliselle omaisuudelleen vanhemmat voivat tehdä mitä haluavat lain puitteissa (lahjavero). Siinäkin moraalisesti olisi mielestäni oikein puhua asia selväksi kaikkien lasten kanssa eli selittää miksi toinen saa enemmän kuin toinen.

Kun vanhempien poismeno lähestyy heidän kannattaa selvittää perintöä lasten kanssa. Arvotavaroihin voidaan etukäteen kiinnittä lappu kenelle se menee.

Vanhemmat voivat myös sijoittaa jokaiselle lapselle rahaa vakuutussäästösopimuksella. Sellainen raha on sitten verotonta lapselle. Reilua olisi tehdä tämänkin suht tasapuolisesti.

Vanhempien kuoltua vakuutuksesta saa rahat suhteellisen nopeasti. Valmiiksi merkityt tavarat voidaan heti jakaa. Tämä estää riitoja. Sitten loppuomaisuus on se vähä mikä pesästä realisoidaan kun hautaus- ja muut kulut vähennetään. Siitä jaetaan sitten jokaiselle ns. lakiosa, joka on aina tasapuolinen.

Lakiosa on käytössä silloin, kun testamentti on tehty jollekin muulle kuin rintaperilliselle. Sitä pitää myös vaatia. Normaaliin perinnönjakoon ei lakiosa kuulu.

Olet väärässä. Kyllä se lakiosa kuuluu rintaperillisille vaikkei testamenttia olisi tehty. Siihen viitataan vaan tuossa tapauksessa useimmiten termillä perintöosa. Jos omaisuus on testamentattu vaikkapa edesmenneen vanhemman toimesta jollekin muulle, käytetään perintöosasta termiä lakiosa korostamaan että rintaperillisillä on lain mukaan oikeus tiettyyn perintöosaan testamentistä huolimatta.

Miksi 12 ihmistä yläpeukuttaa tätä, vaikka kirjoittaja on väärässä. Lukekaa vaikka googlesta, mitä lakiosa tarkoittaa ja milloin termiä käytetään.

Ja perintöosa on eri asia kuin lakiosa (saattaa joskus toki olla sama osa, mutta määritteellisesti eri asia!)

Miniän kyylä näämmä huolestunut, kun jää nuolemaan näppejään. Anoppi tekee oikein, kun jättää ahneemman haaran ilman. Oikein!

Minä annan lapsilleni saman summan lahjaksi, mutta lapsenlapset saavat sitten ihan eri potista. Vanhimmalla lapsella on jo alakoululaiset lapset ja vasta nyt nuorempi sai ensimmäisensä. Tämä lapsi saa saman määrän kuin muutkin lapsenlapset.

"Tilanne on tämä: mieheni on monen mutkan kautta saanut tietoonsa, että äitinsä on jaellut isovanhempien perintöä vain osalle aikuisista lapsistaan."

Mun arvaus on, et mitään isovanhempien perintöä ei edes ole olemassa tai jos on, niin se on hyvin mitätön. Tällaiseen olen törmännyt: luullaan, että on jäänyt perintöä, vaikka oikeasti mitään perittävää ei alun alkaenkaan ole ollut.

Suosiolahja on perittävän antama lahja, joka on annettu joko perittävän perilliselle tai tämän puolisolle tarkoituksena suosia lahjan saajaa muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten kustannuksella. Suosiolahjan arvon lisääminen korottaa sekä jäämistön että rintaperillisille kuuluvien lakiosien arvoa.

Suosiolahjan huomioon ottaminen perinnönjaossa edellyttää, että joku rintaperillisistä vaatii sen huomioon ottamista. Laissa ei ole määrätty tarkkaa aikarajaa, jonka kuluessa suosiolahjaan tulisi vedota. Oikeuskirjallisuuden ja – käytännön parissa on otettu lähtökohdaksi kymmenen vuotta lahjoituksen tapahtumisesta. Sen rintaperillisen, joka vetoaa suosiolahjasäännökseen, on pystyttävä todistamaan, että lahjanantajalla on ollut nimenomainen tarkoitus pyrkiä suosimaan lahjan saajaa lakiosaperillisten kustannuksella. Suosimistarkoituksen todistaminen saattaa osoittautua haastavaksi tehtäväksi.

https://www.minilex.fi/a/milloin-kyseess%C3%A4-on-suosiolahja

Suosiolahjasääntelyn tarkoituksena on nimenomaan rintaperillisten suojaaminen yhden sukuhaaran suosimiselta. Sääntelyllä pyritään myös tasapainottamaan lakiosaperillisten välisiä suhteita. Kuten perinnönjakoa koskevassa sääntelyssä yleensäkin, myös suosiolahjaa koskevassa sääntelyssä pyritään tasajaon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseen.