Lue keskustelun säännöt.
Mies ei juurikaan piitannut minun tarpeistani kuuteen vuoteen, nyt ihmettelee
27.08.2018 |
kun minä en enää ole kiinnostunut seurastaan tai jutuistaan, kun hän ilmeisesti on nyt vasta kasvamassa jokseenkin tähän lapsiperhearkeen jne..
Kun ei odota mitään; ei voi pettyä, sen olen vuosien varrella oppinut.
Enkä usko että tätä tilannetta saa enää korjattuakaan... ? Kokemuksia?
Kommentit (39)
Parisuhteessa voi olla yksinäinen ja oppia elämään omillaan. Opprtunisti miehet osaavat kyllä hyödyntää tilanteet. Ja joissain perheissä se on nainen, joka kantaa kaikki isoimmat vastuut ja huolet. Siihen väsähtää helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä taas sellainen kommenttiketju. Olette kaikki yhtä hölmöjä, kuin minä ennen eroani. Kyllä se todellisuus sitten tulee eteen.
A- mies ei jää itkemään ja asu sikolätissä eron jälkeen. Mies tapaa uuden naisen ja ovat onnellisia. Turhaan luulet, että tämä on joku kosto miehelle. Mies vain saa vapauden etsiä uuden naisen.
B- Sinäkään et ole ollut täydellinen. Sinussakin on huonoja puolia. Sinäkin olet välillä ihan surkea kumppani.
C- Eron todellisuus saavuttaa sinut, lasten suru ja hätä. Se on jotain ihan muuta, kuin mistä fantasioit. Miehen uusi nainen lasten äitipuolena. Taloudellisen tilanteen ankeus.
On se jännä kun vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen joku jaksaa syyllistää naista, jos mies on mennyt vapaaehtoisesti naimisiin, ollut mukana hankkimassa lasta ja sitten jättänyt lapsensa ja kotinsa vaimon hoidettavaksi eikä ole millään lailla ollut mukana parisuhteessa.
Kuulkaapas, kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta mitä tarkoittaa parisuhde, lapset ja kotitalous. Jos ei tajua, niin äijän oma syy.
Ap:n kannattaa erota. Ei hän niitä lapsia menetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua! Odotan vain, että lapset kasvavat ja lähtevät pesästä. En todellakaan jää kodinhengettäreksi enää sen jälkeen miehelleni. Olen tehnyt tämän kaiken lasten vuoksi, en mieheni. Hän on laskelmoinut kaikki nämä vuodet miten pääsee, kuin koira veräjästä perheen arjesta. Kovat ajat edessä hänelle, kun joutuu likaamaan kätensä kotitöihin. Ehkä joku toinen äiti ottaa hoteisiinsa mun mieheni kun alan elämään omaa elämääni vihdoinkin. Miehet on useimmat varsin lyhytnäköisiä näissä asioissa. Rakkauden voi todellakin kuluttaa pois huonolla kohtelulla.
Ihan nyt sanon sinulle nainen toiselle naiselle...mulla oli kanssa noita harhakuvitelmia, kun erottiin. NYT mies huomaa miten paljon minä tein. EI takuulla osaa pitää huolta huushollista. No kyllä osasi. Se olin minä, joka olin pulassa monessa asiassa, kun en voinut niitä miehelle lykätä. Lopulta oli vaihdettava omakotitalo kerrostaloon. En vain selvinnyt vanha talon kanssa ilman miestä.
Minä en ole itsekästä ukkoa kaivannut sohvalle röhnöttämään, rahoja tuhlaamaan kalliisiin reissuihinsa ja viikonlopputissuttelun vierestä seuraamiseen. Omakotitalossa pärjää ilman miestäkin. Tuttavat tulevat hätiin tarvittaessa tai voi käyttää edullisia omakotitalkkarin palveluja, jos itse ei jostain selviydy.
Eli et pärjää ilman miestä. Tarviit talkkarin ja tuttavien apua. Ei se ole itsenäisesti pärjäämistä. Itsenäistä olisi, jos opettelisit tekemään ne itse.
Tuttua. Me tehtiin vain 1, koska huomasin jo varhain, että mies ei todellakaan sisäistä perhe-elämää. Turhautui, jos lapsi ei heittänyt heti itkemästä ja kun lapsi pari vuotiaana tykästyi piirtämiseen mies jaksoi ehkä pari minuuttia ja piti sitä paperin tuhlaamisen, kun "eihän noista suruista saa mitään selvää". Joo olihan ne pelkkiä syheröitä, mutta lapsi tykkäsi piirtää niitä eikä paperi nyt kovin kallista ole. Nyt lapsi on 8 ja mies alkaa lopulta kasvaa isyyteen. Nyt se on kuulemma jopa kivaa olla lapsen kanssa ja nyt osaa sen. No kait sen osaa, kun lapsi lämmittää itse ruuan mikrossa, käy vessassa ja suihkussa, pukee vaatteet ja menee itse nukkumaan, eli elämä on nyt jo hyvin mutkatonta, kunhan viettää aikaa ja tekee jotain kivaa. Jahtaa vaikka pokemoneja. Silloin ei osannut eikä opetellut, kun piti oikeasti vielä vahtia ja hoitaa eikä varsinkaan silloin, kun lapsen puheesta vielä oikein ottanut tolkkua.
Mä nykyään lähinnä odotan, että lapsi on niin iso, että voin erota. En jaksa vieläkään odottaa mieheltä mitään, jos tekee jotain niin ihan kiva ylläri, mutta en laske mitään sen varaan, että mies hoitaa. Ei ole hoitanut tähänkään asti. Aina "unohtui" tai "mulla on vähä huono olo, voitko sä kuitenkin hoitaa". Ehkä oon kyyninen paska, mutta pessimisti ei pety enkä jaksa uskoa, että tämä on pysyvä olotila, että haluaa tulla mukaan esim. skolioosikontrolliin tai viedä harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kun vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen joku jaksaa syyllistää naista, jos mies on mennyt vapaaehtoisesti naimisiin, ollut mukana hankkimassa lasta ja sitten jättänyt lapsensa ja kotinsa vaimon hoidettavaksi eikä ole millään lailla ollut mukana parisuhteessa.
Kuulkaapas, kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta mitä tarkoittaa parisuhde, lapset ja kotitalous. Jos ei tajua, niin äijän oma syy.
Ap:n kannattaa erota. Ei hän niitä lapsia menetä.
Ap: han tässä lapselliselta vaikuttaa. Ei osaa edes kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas sellainen kommenttiketju. Olette kaikki yhtä hölmöjä, kuin minä ennen eroani. Kyllä se todellisuus sitten tulee eteen.
A- mies ei jää itkemään ja asu sikolätissä eron jälkeen. Mies tapaa uuden naisen ja ovat onnellisia. Turhaan luulet, että tämä on joku kosto miehelle. Mies vain saa vapauden etsiä uuden naisen.
B- Sinäkään et ole ollut täydellinen. Sinussakin on huonoja puolia. Sinäkin olet välillä ihan surkea kumppani.
C- Eron todellisuus saavuttaa sinut, lasten suru ja hätä. Se on jotain ihan muuta, kuin mistä fantasioit. Miehen uusi nainen lasten äitipuolena. Taloudellisen tilanteen ankeus.
Nro. 1. en ole eronnot juuri siksi etten halua jakaa lapsiani.
Nro. 2. en epäile hetkeäkään etteikö mies löytäisi uutta naikkosta ja nopeasti heti eromme jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Toimit todella väärin.
Et anna rakentavaa viestiä miehellesi. Tästä voi päätellä että olet alunperinkin ollut vilpillisin mielin liikkeellä.
Suosittelen kokeilemaan rehellisyyttä. Jos mies vaikuttaa nyt siltä, että olisi kiinnostunut panostamaan parisuhteeseen, niin menkää terapiaan ja kerro nuo ajatuksesi avoimesti hänelle. Voi olla, että katkeruus väistyy ja saatte vielä yhden mahdollisuuden pelastaa lastenne perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää naiset, ketkä luulee, että se ero on miehelle joku rangaistus 😂
Se ero tarkoitti mulle ainakin ( vihdoinkin) vilkasta seksielämää ja vuoroviikon ansiosta sain joka toinen viikko harrastaa rauhassa. Ennen oli kauhea nalkutus siitä. Pääsin vihdoin kuntoon salilla.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kokeilemaan rehellisyyttä. Jos mies vaikuttaa nyt siltä, että olisi kiinnostunut panostamaan parisuhteeseen, niin menkää terapiaan ja kerro nuo ajatuksesi avoimesti hänelle. Voi olla, että katkeruus väistyy ja saatte vielä yhden mahdollisuuden pelastaa lastenne perhe.
Tässä paras neuvo, jos et kuitenkaan ole eroamassa, vaikkakin sitten lasten vuoksi.
Ja juuri lasten vuoksi tulisi myös parisuhteen toimia, he kyllä vaistoavat mitä isommiksi tulevat äidin ja isän kylmät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää naiset, ketkä luulee, että se ero on miehelle joku rangaistus 😂
Se ero tarkoitti mulle ainakin ( vihdoinkin) vilkasta seksielämää ja vuoroviikon ansiosta sain joka toinen viikko harrastaa rauhassa. Ennen oli kauhea nalkutus siitä. Pääsin vihdoin kuntoon salilla.
Enhän minä ole edes tehnyt eropäätöstä? Vaikka uskon että se on tulossa.
Kieltämättä sitä itsekkin joskus haaveilee omista harrastuksista, kiihkeästä seksielämästä ja omasta ajasta. Vai mitäpä luulet, mitä se sun exäs tekee omilla vapaaviikoillaan? Ristipistotöitä ja raamatunlukua?
Pihalle mieslapsi ja vuoroviikkohoitoon kakarat. Siinähän opettelee yksin arkea ja yrittää reppana kulahtaneena etsiä ”juttukaveria”. Nautin aina kun joku tuollainen tulee jutulle, arvaan taustatarinan. Tiedustelen miksi ihmeessä hengaisin hänen kanssaan, kun edes lapsiensa äiti ei ole häntä sietänyt. Näin se menee, haisupallit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Toimit todella väärin.
Et anna rakentavaa viestiä miehellesi. Tästä voi päätellä että olet alunperinkin ollut vilpillisin mielin liikkeellä.
En ymmärrä miksi niitä miehiä pitäisi kouluttaa perhe-elämään, toisen huomioonottamiseen ja vastuuseen. Vai vielä rakentavaa viestiä... elämää jatketaan kuten ennen lapsia.
Meillä lasten ikäero 10 vuotta, en halunnut heti toista lasta kun tiesin, että ovat minun vastuulla. Luulin, että jaksan yksin huolehtia tämän toisenkin ja katsella kun mies menee miten haluaa. No, en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Tää kuulosti kyllä siltä, ettet ole siis kuuteen vuoteen sanonut mitään. Ollut vaan marttyyri ja miettinyt " et en kyllä sano mitään, itse pitää tajuta." Tosi lapsellinen asenne.
Ja jos nainen sanoo, se nalkuttaa, ja kuka mies nyt sellaista akkaa haluaa kattella!
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas sellainen kommenttiketju. Olette kaikki yhtä hölmöjä, kuin minä ennen eroani. Kyllä se todellisuus sitten tulee eteen.
A- mies ei jää itkemään ja asu sikolätissä eron jälkeen. Mies tapaa uuden naisen ja ovat onnellisia. Turhaan luulet, että tämä on joku kosto miehelle. Mies vain saa vapauden etsiä uuden naisen.
B- Sinäkään et ole ollut täydellinen. Sinussakin on huonoja puolia. Sinäkin olet välillä ihan surkea kumppani.
C- Eron todellisuus saavuttaa sinut, lasten suru ja hätä. Se on jotain ihan muuta, kuin mistä fantasioit. Miehen uusi nainen lasten äitipuolena. Taloudellisen tilanteen ankeus.
A- Minä en todellakaan halunnut että mies jäisi itkemään, halusin hänellekin parempaa elämää. Mutta olihan hän hyvin järkyttynyt ja surun murtama ptkään. Ja minun tapauksessani tiesin, että mies on minua parempi järjestyksen ylläpitäjä (vaikka minä sitten kuitenkin hoidin vähintään 80% kaikesta ollessamme yhdessä). Niin löysi. Muutamankin. Ihanaa. Mies näytti onnellisemmalta. Ja nyt on löytänyt aiavan ihanan kumppanin.
B- Todellakin. Tunnen omat huonot puoleni vähän liiankin hyvin. Eikä miehenkään tarvitse olla täydellinen. Se olisi jopa ahdistavaa. Mutta olisi ollut läsnä, arvostanut ja iloinnut siitä hyvästä mitä meillä on! Olisi edes jotenkin näyttänyt arvostavansa minua! Ja jos ei tosiaankaan pystynyt jonkinlaiseen tasapuoliseen vastuunkantoon, olisi edes pysytnyt rehellisesti siitä minun kanssani puhumaan. Minä arvostin häntä, lähes loppumetreille asti... Ja osoitin sen myös.
C- Kyllä, ero on surullinen asia, vaikka olen ihan äärettömän helpottunut päästessäni eroon siitä tukahduttavasta raskasmielisyydestä. Ja kyllä, on kamalaa olla vastuussa siitä, että on rikkonut lasten kodin. Varsinkin nuorimman kaivatessa isäänsä joudun nieleskelemään kyyneleitä. Mutta tilalle on tullut rennompi koti, jonne voi kutsua kavereita, jossa saa vähän riehuakkin, missä ei tarvitse kulkea varpaillaan, missä kaikki päätökset ei pyöri vain isän mukaan. Ja onnellinen ja iloinen äiti, joka jaksaa taas hassutella ja joka ei kiristele hampaitaan... Ja eksän uusi on todella mukava ja tykkää meidän lapsista. Vaikka tapaavatkin vain harvoin (pitkä välimatka, lapset asuvat 90% ajasta minun luonani). Ihanaa kun heillä on noin kiva aikuinen elämässään. Ja talous on minulla parempi nyt eksän jälkeen, hän ei tienasi juuri ja juuri tarpeeksi hoitaakseen omat tarpeensa. Nyt voin vapaammin suunnitella rahan menoa ja jopa säästää! Ollaan saatu tehtyä todella kivoja juttuja nyt yhdessä lasten kanssa ja kohta muutetaan uuteen kotiin!
T. kolmen yh, kaksi vuotta erosta
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas sellainen kommenttiketju. Olette kaikki yhtä hölmöjä, kuin minä ennen eroani. Kyllä se todellisuus sitten tulee eteen.
A- mies ei jää itkemään ja asu sikolätissä eron jälkeen. Mies tapaa uuden naisen ja ovat onnellisia. Turhaan luulet, että tämä on joku kosto miehelle. Mies vain saa vapauden etsiä uuden naisen.
B- Sinäkään et ole ollut täydellinen. Sinussakin on huonoja puolia. Sinäkin olet välillä ihan surkea kumppani.
C- Eron todellisuus saavuttaa sinut, lasten suru ja hätä. Se on jotain ihan muuta, kuin mistä fantasioit. Miehen uusi nainen lasten äitipuolena. Taloudellisen tilanteen ankeus.
Ajattelitko sinäyhtään mitään tuota kirjoittaessasi? Sinä kirjoitit, että mies ei asu sikolätissä, kun hän tapaa uuden naisen. Se uusi nainenko alkaa tuosta vaan hoitaa miehen huushollia kuten ex-vaimo aikoinaan? Joo, aivan varmasti mies asuu siistissä kodissa eikä hänen edelleenkään tarvitse tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Et sinä lapsistasi eroa, jos eroat miehestä. Yhteishuoltajuus määrätään, ellei jompikumpi ole suunnilleen pedofiili, sosiopaatti tai ammattijuoppo.
Minä en ole itsekästä ukkoa kaivannut sohvalle röhnöttämään, rahoja tuhlaamaan kalliisiin reissuihinsa ja viikonlopputissuttelun vierestä seuraamiseen. Omakotitalossa pärjää ilman miestäkin. Tuttavat tulevat hätiin tarvittaessa tai voi käyttää edullisia omakotitalkkarin palveluja, jos itse ei jostain selviydy.