Lue keskustelun säännöt.
Miltä läheisen ihmisen seurassa tuntuu?
01.08.2023 |
Tai ehkä sama vähän toisin ilmaistuna: miltä emotionaalinen läheisyys tuntuu?
Kommentit (23)
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Etkö oo koskaan kokenut? Surullista!
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Sinulla on outoja tunteita. Miten ihmeessä mukamas voi "tuntea" esim että "minä tulen kuulluksi" tai "minua ymmärretään tarpeeksi"? Eivät nuo mielestäni ole tunteita, vaan käsityksiä/johtopäätöksiä/teorioita. Ja jos päädyt tuollaisiin käsityksiin tunteidesi kautta niin todennäköisesti menee todella pahasti päin mäntyä, sinulla on pelkkiä väärinkäsityksiä. Tuollaisiin käsityksiin tulisi pikemminkin päätyä ajattelemalla tai siis loogisesti päättelemällä. Siis valitse kriteereitä joita voit tarkkailla/mittailla, ja niistä kriteereistä lähtöisin voit sitten päätellä, tehdä arvion siitä, että kuinka hyvin sinut kuullaan tai ymmärretään.
Rentoutuneen "olotilan" tai tunteen tiedän, se on minulle tuttu. Tuo "hyväksyntä" taas on minulle täyttä hepreaa, tai siis että onpas ihmisillä outoja tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Tuo kuulostaa vain narsistin käsitykseltä läheisyydestä. Tuon saman asianhan voi muotoilla näin: "Minut on huomattu, huomioitu. Minuun on kohdistettu huomiota, olen saanut huomiota. Kylläpäs tuntuu hyvältä, onpas lämmin läheinen olo, olemme läheisiä". Koska ainoastaan narsistillehan huomio on kaikki kaikessa. Ainoastaan narsistille huomio ja "läheisyys" ovat sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle läheisyys hyvän kumppanin kanssa tuntuu samalla tavalla hyvältä kuin liikunnan ja saunan jälkeinen hyvä olo. Tunnistan myös tuon aikaisemmissa viesteissä mainitun rentouden tunnun, ei tarvitse esittää mitään vaan voi olla luonnollisesti. Tällä hetkellä en seurustele, joten harrastan ehkä siksikin paljon liikuntaa.
Ystävyyssuhteissa läheisyys tuntuu useimmiten kuplivalta ja innostuneelta. Vähän kuin olisi seikkailulla.
Perheen kanssa läheisyys tuntuu helpolta, he tuntevat omituisuuteni pitkältä ajalta ja itsen esittäminen toisenlaisena olisi siis hyvin koomista ja siitä jäisi heti kiinni.
Kaikissa läheisissä ihmissuhteissa kannattelee kiitollisuuden ja arvostuksen pohjavire siitä, että saan jakaa näitä hetkiä luottamuksellisissa ihmissuhteissa. Kiitollisuus ja toisen arvostaminen auttaa ylittämään myös turhat ärsytyksen tunteet, joita kaikissa ihmissuhteissa välillä ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Etkö oo koskaan kokenut? Surullista!
On loputtomasti ihmisiä jotka eivät ole koskaan saaneet kokea läheisyyttä. Kyllä, se on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sosiopaatti kyselemässä miltä tunteet tuntuu, sitten kun toinen vastaa niin aloittaa haukkumisen. Ylilaudalta tullut tänne, selkeästi. Ei makkarabileet kelvanneet, ei ollut riittävästi naisia kiusattavina niin piti sitten tulle tänne.
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Kuin olisi taas lapsi käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmän tyypin tuntee, hän pitää sinua käsivarren mitan päässä. Onneks pääsin hänestä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Joku sosiopaatti kyselemässä miltä tunteet tuntuu, sitten kun toinen vastaa niin aloittaa haukkumisen. Ylilaudalta tullut tänne, selkeästi. Ei makkarabileet kelvanneet, ei ollut riittävästi naisia kiusattavina niin piti sitten tulle tänne.
1. "Hei voitteko auttaa mua, voitteko neuvoa, voitteko kertoa... miten tää asia nyt oikein menee? Kiitos jos autatte, mä nyt ihan oikeasti tarvitsen teidän apua, olette hyviä ystäviä jos autatte".
2. Ja sitten kun muut auttavat niin reaktio onkin "Tsiisus te ootte kakkoja, varmaan narsisteja, voi että te olette sairaita ja häiriintyneitä, hyi ällöttävää minkälaista sakkia, menkää hoitoon!"
--
Ensin kysytään jotain, pyydetään puhumaan ja auttamaan. Mutta sitten kun puhuu ja auttaa niin saakin vasten kasvoja sellaisen loukkausmölytörkyhuutomaratoonin että ei kyllä varmana enää ikinä uskalla puhua eikä auttaa. Hauska leikki! Sosiopaatin omaa kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyys on sitä että voi pahoinpidellä toista ihmistä kaikin mahdollisin tavoin - fyysisesti, emotionaalisesti, seksuaalisesti,... - ihan loputtoman paljon, ja mitä enemmän pahoinpitelee niin sitä rakastetummalta itsestä tuntuu. Rakkaus on ihanaa. On ihanaa olla rakastettu. Mutta rakkaus vaatii vaivannäköä: pitää olla itse valmis näkemään se vaiva että sitä pahoinpitelemistä tekee. Se on itsestä kiinni. Ei ne pahoinpitelyt itsestään tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Sinulla on outoja tunteita. Miten ihmeessä mukamas voi "tuntea" esim että "minä tulen kuulluksi" tai "minua ymmärretään tarpeeksi"? Eivät nuo mielestäni ole tunteita, vaan käsityksiä/johtopäätöksiä/teorioita. Ja jos päädyt tuollaisiin käsityksiin tunteidesi kautta niin todennäköisesti menee todella pahasti päin mäntyä, sinulla on pelkkiä väärinkäsityksiä. Tuollaisiin käsityksiin tulisi pikemminkin päätyä ajattelemalla tai siis loogisesti päättelemällä. Siis valitse kriteereitä joita voit tarkkailla/mittailla, ja niistä kriteereistä lähtöisin voit sitten päätellä, tehdä arvion siitä, että kuinka hyvin sinut kuullaan tai ymmärretään.
Rentoutuneen "olotilan" tai tunteen tiedän, se on minulle tuttu. Tuo "hyväksyntä" taas on minulle täyttä hepreaa, tai siis että onpas ihmisillä outoja tunteita.
Tuntea voi paljon muutakin kuin tunteita. Mistä ne tunteet revit, tuosta omasta tunteellisuudestasiko mitä tuo purkauksesi ilmentää? Ps. Purkauksiakin on monenlaisia. Sanoilla on paljon merkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Tuo kuulostaa vain narsistin käsitykseltä läheisyydestä. Tuon saman asianhan voi muotoilla näin: "Minut on huomattu, huomioitu. Minuun on kohdistettu huomiota, olen saanut huomiota. Kylläpäs tuntuu hyvältä, onpas lämmin läheinen olo, olemme läheisiä". Koska ainoastaan narsistillehan huomio on kaikki kaikessa. Ainoastaan narsistille huomio ja "läheisyys" ovat sama asia.
On ihmisen yksi tavallisimpia tarpeita kokea tulevansa huomioiduksi. Läheisissä suhteissa se on molemminpuoleista, ihminen antaa huomiota toiselle ja toinen antaa huomiota hänelle. Molemmat tekevät sen omasta vapaasta tahdostaan ja molemmilla on hyvä olla toisensa huomioimana.
No tietyllä tavallahan on niin, ettei kaikkein läheisimpien kanssa oleminen tunnu usein miltään. Toisten ihmisten kanssa on aina vähän jännittynyt, varuillaan, kyllästynyt, utelias, ärtynyt, itsestään tietoinen jne. Läheisen kanssa ei mieti, että pitääkö pitää puhetta yllä tai koska voisi lähteä tai tykkääköhän tuokin minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuneelta. Hyväksytyltä. Siltä, että voi sanoa ajatuksensa ääneen ja toinen kuulee ne. Ei pelkää toisen reaktiota, tuntee tulevansa kuulluksi ja tarpeeksi ymmärretyksi.
Tuo kuulostaa vain narsistin käsitykseltä läheisyydestä. Tuon saman asianhan voi muotoilla näin: "Minut on huomattu, huomioitu. Minuun on kohdistettu huomiota, olen saanut huomiota. Kylläpäs tuntuu hyvältä, onpas lämmin läheinen olo, olemme läheisiä". Koska ainoastaan narsistillehan huomio on kaikki kaikessa. Ainoastaan narsistille huomio ja "läheisyys" ovat sama asia.
On ihmisen yksi tavallisimpia tarpeita kokea tulevansa huomioiduksi. Läheisissä suhteissa se on molemminpuoleista, ihminen antaa huomiota toiselle ja toinen antaa huomiota hänelle. Molemmat tekevät sen omasta vapaasta tahdostaan ja molemmilla on hyvä olla toisensa huomioimana.
Maapallolla on juuri nyt 8 miljardia ihmistä. Ja loputtoman paljon ihmisiä jotka kärsivät kipua, sairautta, hätää, sotaa, nälkää, sortoa,...
Ja sinun mielestäsi läheinen suhde on sitä että minä kohdistaisin erityisen paljon huomiota kumppaniani tms kohtaan - kaikkien muiden ihmisten kustannuksella? Jos sinä ja minä olisimme "läheisessä suhteessa" niin sinä toivoisit että minä kohdistaisin huomiotani sinuun... vaikka se tarkoittaisi sitä että silloin saattaisin kohdistaa vähemmän huomiota maailman satoihin miljooniin hädänalaisiin ihmisiin? Tuotako sinä tarkoitat? "Ole minulle läheinen, kohdista huomiotasi minuun, unohda ja jätä heitteille maailman hädänalaiset ihmiset, älä mene heitä auttamaan vaan ole täällä minun kanssani" - noinko sinä minulle sanoisit? Minkälainen psykopaatti sinä oikein olet? Miten sinulla voi olla hyvä olla jos tiedät että sinun takiasi - jotta sinun "huomiontarpeesi" täyttyisi - hätää kärsivät ihmiset jäävät vaille sitä apua jota epätoivoisesti tarvitsevat?
Mitä Jeesus tekisi? No Jeesus ei ainakaan jäisi "kohdistamaan huomiota" johonkin "mukaläheiseen"... vaan Jeesus lähtisi pois luotasi, menisi heidän luokseen jotka tarvitsevat häntä eniten. Jos "läheisyys" kanssasi vaatii sitä että Jeesus jättäisi heitteille hädänalaiset ihmiset - niin Jeesus ei voi olla läheinen sinun kanssasi. Yksikään rakastava ihminen ei voi koskaan olla kanssasi läheinen, koska jokainen rakastava ihminen menee pois auttamaan hädänalaisia eli heitä jotka apua eniten tarvitsevat. Ja vaikka minä en mikään Jeesus olekaan niin en voi minäkään olla läheinen kanssasi.
Etsi itsellesi kaltaisiasi psykopaattiläheisiä.
Vierailija kirjoitti:
No tietyllä tavallahan on niin, ettei kaikkein läheisimpien kanssa oleminen tunnu usein miltään. Toisten ihmisten kanssa on aina vähän jännittynyt, varuillaan, kyllästynyt, utelias, ärtynyt, itsestään tietoinen jne. Läheisen kanssa ei mieti, että pitääkö pitää puhetta yllä tai koska voisi lähteä tai tykkääköhän tuokin minusta.
Ylivoimaisesti paras vastaus tähän mennessä! Sinä olet nero!
Lapsena jouduin aina pelkäämään isääni. Ei se muuta tehnytkään kuin vain huusi mulle ja pahoinpiteli mua ja jatkuvasti vain kävi mun kimppuun. Aivan sairasta mölyämistä ja hakkaamista ihan aina. Elin pelossa. Eräänä päivänä meillä oli kylässä erittäin etäinen enoni jota en ollut melkein koskaan nähnyt, en edes tunnistanut häntä ulkonäöltä, en edes tiennyt missä hän asui. Me olimme kahdestaan jonkin aikaa pihalla yhdessä hakkaamassa halkoja. Ihan normaaliin tapaan, hiljaa, tyyninä, rauhassa,... ja se tuntui minusta oudolta. Oudolta!
Ensimmäistä kertaa koskaan minun ei tarvinnut pelätä henkeni edestä, ei tarvinnut pelätä että pian saan turpiin. Vaan sain olla ihan normaalin turvallisen aikuisen seurassa tekemässä yhdessä jotain ihan normaalia asiaa. Sinä varmaan sanoisit: "se tuntui normaalilta tai siis ei oikein miltään". Niin, mutta kun tuo oli ensimmäinen kerta elämässäni kun sain olla tuollaisessa tilanteessa, tuollaisessa "ei oikein miltään" tunteessa. Ensimmäinen kerta elämässäni kun minun ei tarvinnut olla pelossa. Siksi tuo "normaali" tunne oli minulle niin outoa.
Tuo minulle lähes täysin ventovieras enoni oli minulle silloin läheinen. Hänen seurassaan tunsin normaalia "ei oikein miltään" tunnetta. Isäni ei ollut minulle läheinen. Hänen seurassaan tunsin vain pelkoa.
Ja tuo toinen juttusi että läheisen kanssa ei mieti että pitäiskö puhua, tykkääköhän tuo toinen musta, jne. Niin, eihän se läheisyyttä ole jos tuollaisia aina joutuu pohtimaan, vaan se on "draamailua" tai tiesmitä. Mutta jos tämän palstan useimpia "parisuhde-aloituksia" yms on uskominen niin tuo "draamailu" on juurikin "normaalia hyvää parisuhde-elämää". Minun mielestäni: nuo kaikki ihmiset jotka tuollaisia joutuvat ihmissuhteissaan pohtimaan ovat valinneet itselleen täysin väärän kumppanin. Ovat valinneet itselleen ihmissuhdevaikeuksia. Ovat valinneet täyttää elämänsä draamailulla, ovat valinneet tuhlata elämänsä siten että kaikki aika kuluu turhuuksien pähkäilyyn. Läheisen kanssa ei ole pähkäilyä, aprikoimista, ihmettelyä, spekuloimista, selvittelyä, oman pään sisäisten epäselvyyksien vatvomista, toisen epäilemistä,...
Nosto. Ihan oikeasti vakavissani asiallisesti kysyn aloitukseni asiaa.
ap