Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Jee, ihanaa ap, että tulit takaisin.
Aina kun on käynyt kurkkaamassa ketjua eikä päivityksiä ole tullut on ollut olo kuin silloin kun telkkarista odottaisi lempisarjaansa ja tilalla näytettäisiinkin yllättäen urheilua 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun sijainti ja "etnisyys" selvisivät, on helpompi nähdä kuvioki. Olet ap aina se etelän tyttö, todennäköisesti appivanhemmillasi oli ihan mut suunnitelmat pojalleen. Vauva-asia vain nosti pinnanalaiset esille. Nyt he käyttäytyvät kuin vanhassa suomalaisessa elokuvassa, kielletään perintöoikeus ja porot. Nyt on miehesi aika toimia samoin, laittaa pystyyn oma draama. "Jos ette tätä vaimoani hyväksy ja häntä kunnioita, met lähdemme etelään ja takaisin emme tule".
En tiedä, vieras kulttuuri tuo saamelaisuus, mutta jotenkinhan tämä tilanne on ratkaistava, vaikka sitten samoin asein. Toivottavasti saatte taottua appivanhemmille, että sinua ei mitätöidä, sinulla on määräysvaltaa ja sinä olet miehesi ehdoton ykkösnainen. Joulumatto takasin heille.
Voi elämä, joulumatto kruunaa farssin.
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Tuossa vaiheessa ei anopilta oteta mitään vastaan.
Anopin pitää ensin osoittaa ymmärtävänsä rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aloittajan aiheen, mutta mites tuo kiintymys suhde, kun vanhemmat Ovat eronneet kun lapsi melko pieni.
Sitten kummallakin on uudet kumppanit.
Lapsi vaikka viikko ja viikko, niin kyllä siihen äidin tai isän uuteen kumppaniin tulee usein melko vahva kiintymyssuhde.Tässä ketjussa nyt aika paljon oletetaan tai lähdetään siitä, että vanhemmat elävät ydinperheessä.
Pienen lapsen kanssa ei juuri tästä syystä suositellakaan sitä viikko/viikkosysteemiä.
Se sopii parhaiten murrosikäisten kanssa.
Kovin sekavat järjestelyt pienen lapsen kanssa ovat iso riski.
Me mieheni kanssa yritetään saada miehen lapset meille kokoaikaisesti (=lähivanhemmalleen) ja äitilleen vain kahtena viikonloppuna kuussa. Perusteltiin juurikin sillä, että lasten on parempi olla yhdessä rakastavassa kodissa kuin sekavassa viikko-viikko-järjestelyssä, jossa on iso riski.
Äiti oli ehdotuksestamme aika pöyristynyt eikä siihen suostunut, koska haluaa nähdä lapsensa säännöllisesti ja olla heidän elämässään mukana niin paljon kuin mahdollista. Mielestäni aika itsekästä ja hänen pitäisi ajatella lastensa parasta. Voisihan tuota viikko-viikko-järjestelyä harkita sitten kun lapset ovat murrosikäisiä.Anteeksi, meni täysin ohi aiheen.
Siis mitä v*ttua? Pidät lasten omaa äitiä itsekkäänä kun haluaa olla lastensa kanssa säännöllisesti? Apua, olet pelottava. Hirveää, että olet lasten elämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.
Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".
> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellen
Minä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.
Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.
No nyt kaikki nämä ap:n kertomat tapahtumat saivat uuden valon!
Itsehhän olin maatalon miniä aikanaan... Anopin tunnetilojen vartiointi ja hyvällä mielellä pitäminen rytmittivät koko perheen arkea. Erityisesti appiukon.
Anoppi ei ollut kummoinen työntekijä maatilalla, jos nyt totta puhutaan... Hänen hommiaan sai usein olla tarkkomassa, mikä tuli kuitenkin tehdä niin sensitiivisesti ettei anoppi huomannut sillä hän loukkaantui pienimmästäkin vihjeestä.
Elämä oli todellista munankuorilla kävelyä!
Lisäksi anopilla oli oikeus tietää kaikki kaikkien perheenjäsenten asioista, esimerkiksi missä vietti joku vapaapäivänsä ja kenen kanssa. Jos vaikkapa kyseinen vapaa päivä oli ollut anopin standardeilla liian mukava ilman häntä, piti hän monen viikon mykkäkoulun. Näin kävi usein minullekkin ja jos hänellä oli huono päivä niin käytännössä sonta valuu alaspäin kohti ketäpä mutakaan kuin miniää kohti :(
Anoppi ei tullut käytännössä oikeastaan kenenkään kanssa toimeen, jotka tunsivat hänet oikeasti. Satunnaisille tutuille oli helpompi esittää mukavaa.
Summa summarum asiat kuitenkin päättyivät hyvin, rajan vedot pidettiin eikä anoppi enää ole elämässämme tai tilanpidossa mukana. Näitä on näitä maatilojen / pohjoisen anoppeja meillä muillakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.
Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".
> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellenMinä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.
Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.
Kyseinen haalari ei ollut millään tavalla sovitteleva ele, vaan ihan sitä samaa ylikävelyä kuin aiemminkin.
Mummo tekee mielensä mukaan jotain jonka pukee lapselle kuin lapsi olisi hänen lapsensa.
Et tajua jyt lainkaan tätä kuviota.
Sovitteleva ele olisi antaa jotain ap:lle, jotain ap:n mielen mukaista, jotain ap:n äitiyttä vahvistavaa ja sen selkeästi tunnustavaa. Jotain joka viestisi anopin ymmärtäneen eri osapuolten roolit. Nythän hän vain jatkoi jyräämistä ja esiintyi äitinä äidin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.
Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".
> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellenMinä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.
Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.
Tuohon vallankäyttöön ja eri asioilla kiristämiseen voi ainoastaan vastata, että ne eivät tehoa. Ne ovat tehottomia. Ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.
Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".
> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellenMinä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.
Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.
Kyseinen haalari ei ollut millään tavalla sovitteleva ele, vaan ihan sitä samaa ylikävelyä kuin aiemminkin.
Mummo tekee mielensä mukaan jotain jonka pukee lapselle kuin lapsi olisi hänen lapsensa.
Et tajua jyt lainkaan tätä kuviota.
Sovitteleva ele olisi antaa jotain ap:lle, jotain ap:n mielen mukaista, jotain ap:n äitiyttä vahvistavaa ja sen selkeästi tunnustavaa. Jotain joka viestisi anopin ymmärtäneen eri osapuolten roolit. Nythän hän vain jatkoi jyräämistä ja esiintyi äitinä äidin sijaan.
Nimenomaan. Ei tuo haalari ollut mikään hieno ele, vaan keino luikerrella takaisin toteuttamaan (iso)äitiyttään, jossa lapsen vanhempien sanomisilla ei ole mitään merkitystä.
Ap:tä tsempaten totean että kulttuurieroja on olemassa ja siellä pohjoisessa eivät ihmiset elä ihan niin kuin etelän keskuksissa. Josta kommentoijat taitavat olla. Tämä näkyy juurikin vaikka perheen dynamiikassa ja isovanhempien roolissa. Siinä mikä on sopivaa ja normaalia. Vaikeaa on, mutta olisiko syytä muistaa että miehesi on tuosta kulttuurista lähtöisin ja lapsesi puoliksi myös. Siis ennen kuin lyöt välit lopullisesti poikki moneen suuntaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.
Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".
> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellenMinä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.
Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.
Kyseinen haalari ei ollut millään tavalla sovitteleva ele, vaan ihan sitä samaa ylikävelyä kuin aiemminkin.
Mummo tekee mielensä mukaan jotain jonka pukee lapselle kuin lapsi olisi hänen lapsensa.
Et tajua jyt lainkaan tätä kuviota.
Sovitteleva ele olisi antaa jotain ap:lle, jotain ap:n mielen mukaista, jotain ap:n äitiyttä vahvistavaa ja sen selkeästi tunnustavaa. Jotain joka viestisi anopin ymmärtäneen eri osapuolten roolit. Nythän hän vain jatkoi jyräämistä ja esiintyi äitinä äidin sijaan.
Et sinä opeta vanhalle koiralle uusia temppuja. Ei tuo muori tule vahvistamaan miniänsä äitiyttä millään tavalla tai tuomaan jotain sellaista mikä osuisi kohdilleen, vaativa rasti. Nuttu oli parasta mihin hän pystyi ja hyvä olikin. Tietääkseni vauvoille tuodaan vaatteita ja mikä parasta jos itse tehtyä.
Minä en ainakaan härkäpäisenä oleta, että tyyli muuttuisi muorilla kokonaan mutta edistymistä voi tapahtua. Ehdottomuus on paha juttu jos vielä kuvittelee, että elämä menee kuin oppikirjoissa. Kunhan pidetään isoista asioista kiinni, vauvan tärkein kontakti on äiti ja isä, sitä ei estetä niin nuttu menee ihan ok. Jos muoria syynätään ja pienestäkin rikkeestä tulee penaltya milloin minkäkin käytöshäiriöteorian mukaan niin ylläpidetään vain vaikeaa tilannetta. Minusta ei kannata toimia niin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:tä tsempaten totean että kulttuurieroja on olemassa ja siellä pohjoisessa eivät ihmiset elä ihan niin kuin etelän keskuksissa. Josta kommentoijat taitavat olla. Tämä näkyy juurikin vaikka perheen dynamiikassa ja isovanhempien roolissa. Siinä mikä on sopivaa ja normaalia. Vaikeaa on, mutta olisiko syytä muistaa että miehesi on tuosta kulttuurista lähtöisin ja lapsesi puoliksi myös. Siis ennen kuin lyöt välit lopullisesti poikki moneen suuntaan
Lapsi on kotoisin siitä hänen vanhempiensa kulttuurista. He päättävät sen, mikä on perheen ns kulttuuriperintö.
Eikä mitään törkeää käytöstä tarvitse sietää ”kulttuurin” nimissä. Paskat tavat joutaa historiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.
Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.
Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.
Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?
Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.
Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.
Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.
Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.
Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.
Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.
Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.
Miksi se olisi ikävää miehelle?
En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.
Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".
> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellenMinä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.
Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.
Kyseinen haalari ei ollut millään tavalla sovitteleva ele, vaan ihan sitä samaa ylikävelyä kuin aiemminkin.
Mummo tekee mielensä mukaan jotain jonka pukee lapselle kuin lapsi olisi hänen lapsensa.
Et tajua jyt lainkaan tätä kuviota.
Sovitteleva ele olisi antaa jotain ap:lle, jotain ap:n mielen mukaista, jotain ap:n äitiyttä vahvistavaa ja sen selkeästi tunnustavaa. Jotain joka viestisi anopin ymmärtäneen eri osapuolten roolit. Nythän hän vain jatkoi jyräämistä ja esiintyi äitinä äidin sijaan.
Et sinä opeta vanhalle koiralle uusia temppuja. Ei tuo muori tule vahvistamaan miniänsä äitiyttä millään tavalla tai tuomaan jotain sellaista mikä osuisi kohdilleen, vaativa rasti. Nuttu oli parasta mihin hän pystyi ja hyvä olikin. Tietääkseni vauvoille tuodaan vaatteita ja mikä parasta jos itse tehtyä.
Minä en ainakaan härkäpäisenä oleta, että tyyli muuttuisi muorilla kokonaan mutta edistymistä voi tapahtua. Ehdottomuus on paha juttu jos vielä kuvittelee, että elämä menee kuin oppikirjoissa. Kunhan pidetään isoista asioista kiinni, vauvan tärkein kontakti on äiti ja isä, sitä ei estetä niin nuttu menee ihan ok. Jos muoria syynätään ja pienestäkin rikkeestä tulee penaltya milloin minkäkin käytöshäiriöteorian mukaan niin ylläpidetään vain vaikeaa tilannetta. Minusta ei kannata toimia niin.
Miksi sitten väitit sitä sovinnon eleeksi kun seuraavassa hetkessä toteat, että muori ei muutu?
Jos muori ei muutu, eikä opettele käyttäytymään niin muori on out.
Ja totaalinen aggressiivinen ja jatkuva ylikävely ei ole mikään ”pieni rike”.
Luulo ei ole tiedon väärti.