Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Sinään saat ihan vapaasti opettaa sen omalle lapsellesi.

Ap sitten ihan samalla tavalla valitsee mitä hän opettaa omalle lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Kuuluuko saamelaiseen kulttuuriin myös toisten ihmisten vähättely, manipulointi ja haukkuminen?

Toisen naisen lapsen omiminen?

Jos niin omakin anoppini taitaa olla henkisesti osittain saamelainen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Tavat kuten ilmoittamatta kylään tunkeminen, uskomukset kuten anoppi määrää, luonnossa liikkuminen eli sienten löytäminen puolivuotiaalle lapselle syötettäväksi sekä suvun yleinen erinomaisuus muihin (etenkin miniän sukuun) verrattuna

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Kuuluuko saamelaiseen kulttuuriin myös toisten ihmisten vähättely, manipulointi ja haukkuminen?

Toisen naisen lapsen omiminen?

Jos niin omakin anoppini taitaa olla henkisesti osittain saamelainen.

Oliko mielestäsi hyvä veto vai tiesitkö itsekin kirjoittavasi skeidaa? En viitsinyt omassa kommentissani edes eritellä mutta mietin, että lähteeköhän joku tampio haastamaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Kuuluuko saamelaiseen kulttuuriin myös toisten ihmisten vähättely, manipulointi ja haukkuminen?

Toisen naisen lapsen omiminen?

Jos niin omakin anoppini taitaa olla henkisesti osittain saamelainen.

Oliko mielestäsi hyvä veto vai tiesitkö itsekin kirjoittavasi skeidaa? En viitsinyt omassa kommentissani edes eritellä mutta mietin, että lähteeköhän joku tampio haastamaan :D

Millä tavoin tuon ap:n anoppi on käytökesellään ilmentänyt saamelaisuutta?

Kun mun pohjoiskarjalainen anoppini on just samanlainen, eikä hänessä ole takuulla pätkääkään saamelaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Sinään saat ihan vapaasti opettaa sen omalle lapsellesi.

Ap sitten ihan samalla tavalla valitsee mitä hän opettaa omalle lapselleen.

Eipä sinullakaan tai ap:lla ole siihen mitään sanomista kun isä opettaa saamelaisuuden lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Kuuluuko saamelaiseen kulttuuriin myös toisten ihmisten vähättely, manipulointi ja haukkuminen?

Toisen naisen lapsen omiminen?

Jos niin omakin anoppini taitaa olla henkisesti osittain saamelainen.

Oliko mielestäsi hyvä veto vai tiesitkö itsekin kirjoittavasi skeidaa? En viitsinyt omassa kommentissani edes eritellä mutta mietin, että lähteeköhän joku tampio haastamaan :D

Olisit sitten suoraan sanonut ettet arvosta apn miestä kun ei pysty tukemaan kumppaninsa kulttuuria ja tapoja vaan antaa äitinsä jyrätä omillaan.

Vai mikä siis oli kommenttisi pointti?

Wikipediasta voi jokainen käydä tarkistamassa mikä kuuluu saamelaisuuteen, en jaksa naputella. Googlaa vaikka ja käytä hakusanaa "saamelaisuus" niin en käytä omaa aikaani turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Sinään saat ihan vapaasti opettaa sen omalle lapsellesi.

Ap sitten ihan samalla tavalla valitsee mitä hän opettaa omalle lapselleen.

Eipä sinullakaan tai ap:lla ole siihen mitään sanomista kun isä opettaa saamelaisuuden lapselleen.

Vanhemmat päättävät yhdessä. Sinä et päätä mitään muiden perheessä.

Mikä tuossa ap:n anopin käytöksessä oli sitä saamelaisuutta? Ylikävely, mielenvikaisuus, kusipäisyys, solvaaminen, kiristäminen, uhkailu vai takana päin haukkuminen?

Sivuhuomautuksena mietin millä älynlahjoilla ihmiset täällä keskustelevat? Jos pari maltillista ihmistä mainitsee kulttuurierot niin alkaa aggressiivinen tivaaminen missä suorat käytöshäiriöt liitetään kulttuuriin vaikka pointti oli, että myös kulttuuri vaikuttaa käytökseen. Käytös, käytöshäiriöt = eri asiat, puhutaan kahdesta eri asiasta. Luulen, että osa on tosissaan kommenteissaan eikä vain provoile. Aika hurjaa, siis ihmisten typeryys. Aina välillä hämmästelen tätä kun itse keskustelen useimmiten tiedeyhteisössä ja keskustelu liikkuu 5G ja virtuaalitodellisuudessa, nyt olen äippälomalla.

Tiedän, että saamelainen kulttuuri on erittäin sukukeskeinen, ja tuoretta äitiä ei jätetä yksin. Perhekäsitys on paljon ydinperhettä laajempi: siihen kuuluvat myös isovanhemmat, isovanhempien sisarukset ja kummit. Erityisen keskeinen osa on kummeilla, joita saamelaislapsella saattaa olla kymmenkunta.

Saamelaisuudessa on muuten tapana kastaa lapsi mahdollisimman pian, viimeistään kolmen-neljän viikon ikäisenä. Lapsi saa itselleen 5-10 kummia, jotka on valittu perhepiiristä ja läheisistä ystävistä: yleensä jokaisella kummilla on jokin oma taitonsa jonka hän lupaa välittää kummilapselleen.

Nyt niitä kummeja kaivattaisiin perheen tueksi niin tätä piirrettä saamelaiskulttuurissa voisi hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Kuuluuko saamelaiseen kulttuuriin myös toisten ihmisten vähättely, manipulointi ja haukkuminen?

Toisen naisen lapsen omiminen?

Jos niin omakin anoppini taitaa olla henkisesti osittain saamelainen.

Ainakin Oddasatin eli saamelaisten uutisten mukaan ovat kovia riitelemään jo ihan keskenäänkin XD 

Mulle on kyllä ollut ihan selvää alusta asti, että aloittaja asuu pohjoisessa muun muassa noiden pitkien välimatkojen takia :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.

Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.

Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.

Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?

Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.

Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.

Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.

Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.

Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.

Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.

Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.

Miksi se olisi ikävää miehelle?

En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.

Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".

> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellen

Minä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.

Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.

No alpakan villasta tehty haalari ei ole mitään saamelaista kulttuuriperintöä. Vai yrittääkö anoppi nyt omia niiden kulttuuriperintöä, johon kuuluu alpakanvillasta valmistetut vaatteet. Hyihyi.

Lisäksi missään ei tule ilmi, ettei esimerkiksi aloittajan sukuun ja kulttuuriin kuuluisi villavaatteiden neulominen lapsille; se on kyllä ihan suomalaista kulttuuriperintöä. 

Lisäksi pyytettömän lahjan antaja ei korosta materiaalien hintaan, etenkään kun alpakkalanka ei todellakaan ole mistään kalleimasta päästä. Dropsin Alpaca maksaa muutaman euron ja niitä ei montaa vauvan haalariin mene. Lisäksi, en neulojana tekisi kyllä pistelevästä ja kutittavasta alpakasta vauvalle mitään.

Mua ihan alkoi ahdistaa, kun ap kertoi tuosta haalarista ja anopin vierailusta. Ja tuo porojuttu on todella törkeää kiristämistä ja henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Meidän esikoiselle tuli anopilta myös haalari. Kysyi jopa etukäteen, minkälaista haalaria haluaisin pienelle. Emme siinä vaiheessa vielä tienneet vauvan sukupuolta, niin sanoin että keltainen tai valkoinen olisi kiva. Kunhan ei ole ruskea eikä beige. Ja mieluusti vetoketju, niin on näppärämpi käyttää. Anoppi oli samaa mieltä. Saatiin sit hyvin hankalilla napeilla varustettu beigeruskearaidallinen haalari, joka oli aivan valtaisa kooltaan. Lisäksi vähän pienempi villatakki, samaa väritystä. Tässä oli yksi nappi. Mitä tekee moisella vauva, joka ei osaa istua? Malli oli varmaan vuodelta 1970, todella epäkäytännöllinen ja ruma. Eivät päässeet käyttöön. Ja tämä johtuu siitä kun miniälle ei kelpaa... ei siitä, että anoppi teki sellaista juuri sellaiset, jotka ovat toivomusten vastaiset. Miksi edes kysyi mieltymyksiä ja toiveita, kun oli jo päättänyt tehdä "samanlaiset kuin isällään 37 vuotta sitten".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, saamelainen identiteetti on monelle ylpeydenaihe. Silloin se myös tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, että sen siirtäminen eteenpäin omille lapsille on kunniatehtävä. En arvosta ihmistä, joka yrittäisi häivyttää puolisonsa kulttuurin. Tavat ja uskomukset, luonnossa liikkumisen taito ja suvun historian tuntemus ovat tärkeitä. Myös perinteisten elinkeinojen osaaminen on yhä arvossaan.

Kuuluuko saamelaiseen kulttuuriin myös toisten ihmisten vähättely, manipulointi ja haukkuminen?

Toisen naisen lapsen omiminen?

Jos niin omakin anoppini taitaa olla henkisesti osittain saamelainen.

Oliko mielestäsi hyvä veto vai tiesitkö itsekin kirjoittavasi skeidaa? En viitsinyt omassa kommentissani edes eritellä mutta mietin, että lähteeköhän joku tampio haastamaan :D

Millä tavoin tuon ap:n anoppi on käytökesellään ilmentänyt saamelaisuutta?

Kun mun pohjoiskarjalainen anoppini on just samanlainen, eikä hänessä ole takuulla pätkääkään saamelaista.

Mun anoppi on Etelä-Pohjanmaalta, ja kuvaus sopii häneen kuin nenä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.

Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.

Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.

Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?

Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.

Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.

Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.

Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.

Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.

Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.

Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.

Miksi se olisi ikävää miehelle?

En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.

Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".

> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellen

Minä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.

Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.

No alpakan villasta tehty haalari ei ole mitään saamelaista kulttuuriperintöä. Vai yrittääkö anoppi nyt omia niiden kulttuuriperintöä, johon kuuluu alpakanvillasta valmistetut vaatteet. Hyihyi.

Lisäksi missään ei tule ilmi, ettei esimerkiksi aloittajan sukuun ja kulttuuriin kuuluisi villavaatteiden neulominen lapsille; se on kyllä ihan suomalaista kulttuuriperintöä. 

Lisäksi pyytettömän lahjan antaja ei korosta materiaalien hintaan, etenkään kun alpakkalanka ei todellakaan ole mistään kalleimasta päästä. Dropsin Alpaca maksaa muutaman euron ja niitä ei montaa vauvan haalariin mene. Lisäksi, en neulojana tekisi kyllä pistelevästä ja kutittavasta alpakasta vauvalle mitään.

Etkö ole kuullut laamapaidasta, sehän tulee kansallispuvun alle. Porot, laamat ja alpakat kuuluvat kiinteänä osana saamelaiskulttuuriin, samoin marsut. Kun puhutaan milloin voi antaa lapselle kiinteitä niin tarkoitetaan juuri kiinteitä kulttuurin osia kuten porotöppöset, alpakkahaalari ja marsumyssy. Oma myssysi on voinut jo lapsesta asti kiristää, tiukka neulos, halvin Tokmannin akryylilanka, kusenvärinen. Perulaisuus ja saamelaisuus ovat samaa ugrilaisalakuloista heimoperintöä ja niitä on vaalittava. Silmukka silmukalta. Harmi kun lapsessa on kehäkolmosen geenejä koska se aiheuttaa usein kutinaa, herkkähipiäisyyttä.

Pahoittelen kommenttini pistävyyttä ja karkeutta, mutta minun hipiääni ei ärsytä mikään niin pahasti kuin mukanokkelat leukojat, joita kuitenkin voi viedä kuin litran mittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.

Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.

Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.

Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?

Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.

Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.

Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.

Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.

Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.

Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.

Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.

Miksi se olisi ikävää miehelle?

En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.

Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".

> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellen

Minä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.

Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.

No alpakan villasta tehty haalari ei ole mitään saamelaista kulttuuriperintöä. Vai yrittääkö anoppi nyt omia niiden kulttuuriperintöä, johon kuuluu alpakanvillasta valmistetut vaatteet. Hyihyi.

Lisäksi missään ei tule ilmi, ettei esimerkiksi aloittajan sukuun ja kulttuuriin kuuluisi villavaatteiden neulominen lapsille; se on kyllä ihan suomalaista kulttuuriperintöä. 

Lisäksi pyytettömän lahjan antaja ei korosta materiaalien hintaan, etenkään kun alpakkalanka ei todellakaan ole mistään kalleimasta päästä. Dropsin Alpaca maksaa muutaman euron ja niitä ei montaa vauvan haalariin mene. Lisäksi, en neulojana tekisi kyllä pistelevästä ja kutittavasta alpakasta vauvalle mitään.

Etkö ole kuullut laamapaidasta, sehän tulee kansallispuvun alle. Porot, laamat ja alpakat kuuluvat kiinteänä osana saamelaiskulttuuriin, samoin marsut. Kun puhutaan milloin voi antaa lapselle kiinteitä niin tarkoitetaan juuri kiinteitä kulttuurin osia kuten porotöppöset, alpakkahaalari ja marsumyssy. Oma myssysi on voinut jo lapsesta asti kiristää, tiukka neulos, halvin Tokmannin akryylilanka, kusenvärinen. Perulaisuus ja saamelaisuus ovat samaa ugrilaisalakuloista heimoperintöä ja niitä on vaalittava. Silmukka silmukalta. Harmi kun lapsessa on kehäkolmosen geenejä koska se aiheuttaa usein kutinaa, herkkähipiäisyyttä.

Pahoittelen kommenttini pistävyyttä ja karkeutta, mutta minun hipiääni ei ärsytä mikään niin pahasti kuin mukanokkelat leukojat, joita kuitenkin voi viedä kuin litran mittaa.

Sinun kommenttisi kiristävästä Tokmannin myssystä on kyllä hieno esimerkki mukanokkelan leukojan kommentista. Jätit muun muassa huomiotta kommenttini omasta käsityöharrastaneisuudestani, joka on kulkenut suvussamme sukupolvien ajan. Meillä vauvat eivät ole pitäneet kuivailemasi kaltaisia neuletuotteita. Lisäksi meidän sukumme kulttuuriin ei kuulu lahjojen hinnan korostaminen, ehkäpä se johtuu siitä, että rahaa on ollut aina sen verran, ettei tuotteiden hinnat ole niin merkittäviä. 

Lisäksi mikä tärkeintä, meidän suvussamme käsityötaitojen lisäksi kulkee kunnioitus ja ymmärrys ja suvun tarjoama apu ei ole vastikkeellista eikä nuorempia sukupolvia kiristetä omaisuudella, joka on hankittu oikean yrittäjyyden kautta eikä verovaroin hengitetyn "yrittäjyyden".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies ei voi sopia vanhempiensa vierailua kysymättä ap:lta mutta ap ei voi olla sopimatta vierailua, tähän sovitte syklin.

Mummo paukkasi liian aikaisin niin ei voi herätellä lasta, mutta ei kai tuo kurkkaaminen olisi haitannut, nyt alettiin heti vääntämään kuka määrää, ne sodat täytyy valita. Jos taas mummo ei nätisti kurkista vaan höpöttää ja menee viereen niin siitä sitten noottia. Lapsen on herättävä tutun ihmisen turvassa niin tuo oli hyvä juttu kun vaan piditte kannastanne ja tässä valitettavassa tapauksessa myös vauvastanne kiinni, sietämätöntä varmaan hermolle mummolle kun oli jo joutunut odottamaan heräämistä.

Mummon lapsen syliin reuhtominen oli väärin mutta sille mummolle pitää sanoa suoraan, lapsi saa nyt herätä vanhemman sylissä, odotapa nyt vartti. Ap oli mahtava kun sanoi suoraan kontaktin ja kääntämisen, juuri näitä suoraan sanomisia mitä sinä teet ja teot läpinäkyviksi, hermostumatta. Johdonmukaista auktoriteettiä, vanhemmat tietää mitä tekee, vanhemmat näkee mitä mummo yrittää, vanhemmat päättää, ei ole vaihtoehtoja.

Siellä nyt vaan alkoi tunnelmat ahdistumaan kun odottelitte että vink vink toimii no ei toimi. Ja itseasiassa aika kesyssä tilanteessa alkoivat patoutuneet tunteet eskaloitua. Mistähän se mummo kilahti, että a) hänen lapsi keskittyy nyt mummoon eikä saisi ottaa katsekontaktia vanhempiin tai varsinkaan äitiin torpattiin, tai b) pelkää, että lapsi alkaa vierastamaan tai c) pelkää ettei saa nähdä lasta vai d) poika korotti ääntään, vastustaa ja valitsee vaimonsa eikä äitiään? Vai yhdistelmä näistä?

Roskiin ei pidä haalaria laittaa, se oli rumasti tehty. Porot ovat ongelma, ei niiden kautta saa hallita, se on ihan sekopäistä vanhemmilta mutta voisiko palkata jonkun teinin tai porotalkkarin tekemään homman vähäksi aikaa? Joko tilanne rauhoittuu tai laitatte porot lihoiksi tai sitten löytyy kompromissi, porotalkkari.

Yhtä tyhmää on miettiä eroa jos teillä on ongelmia teidän perheen lähipiiristä, ei keskinäisiä ongelmia. Vaikea tilanne niin mitä te toisillenne huudatte, te olette samalla puolella. Ei se helppoa ole miehillekään ja hän yritti parhaansa mutta vielä hajosi toiminta. Minä en odottaisi että mies alkaa äidilleen huutamaan että miten niin riivinrauta, osaat sinä itsekin sanoa, että ei haukku haavaa tee mutta koitahan toisen kotona olla suu supussa. Vauvaa ei pidä pelästyttää. Miksi sinä annat valtaa toiselle ihmiselle painella sinun tunnenappeja? Älä anna.

Rehellisesti sanottuna ap olisit voinut itsekin edesauttaa tilannetta paremmin, sinun täytyy kasata voimaa ja näyttää esimerkkiä. Hakkaa halkoja puoli tuntia ennen tapaamisia niin saat vähän puhtia olla terästä. Ei ole anoppi ja appi helpoimmasta päästä mutta mitäpä odotit. Ei sinua hyväksytä koskaan niin älä sitä edes vaadi, vaadi vain että sinua totellaan. Miehesi vuoksi voit olla oikeudenmukainen vaikka sinulle ei olla.

Ap saa vaikka polttaa sen motherfucking haalarin ja joulumaton saamelaisuutusten päälähetyksessä ja silti ei olisi tasoissa anopin kanssa.

Noup. Koska se olisi ikävää myös miestä kohtaan eikä se nuttu ollut ap:lle vaan vauvalle. Maton voi kiikuttaa lepikkoon mutta nuttu on vauvalle tarkoitettu ja lämmin, vauva arvostaa. Ja käsin neulottu vauvaa ajatellen, hyvällä, olitpa ihmisestä mitä mieltä tahansa niin on hyviä tekoja ja huonoja tekoja. Hyviin tekoihin kannustetaan ja huonot teot ja tavat kitketään.

Sinä onneksi sanoit itse missä mättää, ei elämässä ja ihmissuhteissa pyritä olemaan tasoissa, se on sitä valtataistelua ja sitä kannattaa välttää. Vähän tyyliin kuin fiksu selviää niistä tilanteista mihin viisas ei joudu.

Tunnenapeista sen verran, että eipä se ihmistä keikauta pahemmin vaikka sanovat ja tekevät ihmiset mitä tahansa kun tietää itse sanovansa rehellisesti mitä mieltä on. Onni on kun luopuu valtataistelusta ja pyrkii balanssiin.

Miksi se olisi ikävää miehelle?

En viitsisi omia tätä ketjua niin vastaan vielä sinulle, minusta se olisi ikävää miehelle sen perusteella mitä ap kirjoitti ja sen perusteella mitä tilanteesta ymmärrän.

Miehen mielestä tämä oli oikein ystävällinen, sovitteleva ele ja ilahtui silminnähden siitä että anoppi oli valinnut tällaisen "pehmeän" lähestymistavan asiaan. . "On juu hyvä haalari, mutta on tuo nyt helvetti kun sie et tajua vaikka miten sanois. Älä kääntele sitä vauvaa, etkö sie tajua ettei tuo tykkää kun ei näe äitiänsä".

> miehestä haalari oli hyvä juttu ja hänen äitinsä on sen käsin neulonut, vauvaa ajatellen

Minä nyt arvostan kun yritetään tehdä hyvää vaikka tyyppi olisi pimeä, arvostan myös kädentaitoja. Jos nakkaan nutun roskiin niin kerron miehelle etten arvosta yritystä tehdä hyvää, äitiäsi, sukuasi, juuriasi - mitään mistä sinä olet kotoisin ja mistä sinä olet tehty. Poroistasi puhumattakaan. Käristys on hyvää mutta minä pärjään ilman sitä. Me pärjätään ilman sinun äitiäsi, vanhempiasi sukuasi, sukujuuriasi, historiaasi, maatasi, vapauttasi.

Pärjätään kyllä mutta entä se surusi kun ei eletä elämäämme sovussa. Vaikea tilanne, mutta jos rakastan ja kestän niin sitten teen enemmän niitä korjaavia asioita kuin hajoittavia asioita, jos suinkin pystyn ja tiettyyn rajaan asti. Pahoittelen jos ei miellytä, tämä nyt on vain minun mielipiteeni ja tapani.

No alpakan villasta tehty haalari ei ole mitään saamelaista kulttuuriperintöä. Vai yrittääkö anoppi nyt omia niiden kulttuuriperintöä, johon kuuluu alpakanvillasta valmistetut vaatteet. Hyihyi.

Lisäksi missään ei tule ilmi, ettei esimerkiksi aloittajan sukuun ja kulttuuriin kuuluisi villavaatteiden neulominen lapsille; se on kyllä ihan suomalaista kulttuuriperintöä. 

Lisäksi pyytettömän lahjan antaja ei korosta materiaalien hintaan, etenkään kun alpakkalanka ei todellakaan ole mistään kalleimasta päästä. Dropsin Alpaca maksaa muutaman euron ja niitä ei montaa vauvan haalariin mene. Lisäksi, en neulojana tekisi kyllä pistelevästä ja kutittavasta alpakasta vauvalle mitään.

Etkö ole kuullut laamapaidasta, sehän tulee kansallispuvun alle. Porot, laamat ja alpakat kuuluvat kiinteänä osana saamelaiskulttuuriin, samoin marsut. Kun puhutaan milloin voi antaa lapselle kiinteitä niin tarkoitetaan juuri kiinteitä kulttuurin osia kuten porotöppöset, alpakkahaalari ja marsumyssy. Oma myssysi on voinut jo lapsesta asti kiristää, tiukka neulos, halvin Tokmannin akryylilanka, kusenvärinen. Perulaisuus ja saamelaisuus ovat samaa ugrilaisalakuloista heimoperintöä ja niitä on vaalittava. Silmukka silmukalta. Harmi kun lapsessa on kehäkolmosen geenejä koska se aiheuttaa usein kutinaa, herkkähipiäisyyttä.

Pahoittelen kommenttini pistävyyttä ja karkeutta, mutta minun hipiääni ei ärsytä mikään niin pahasti kuin mukanokkelat leukojat, joita kuitenkin voi viedä kuin litran mittaa.

Sinun kommenttisi kiristävästä Tokmannin myssystä on kyllä hieno esimerkki mukanokkelan leukojan kommentista. Jätit muun muassa huomiotta kommenttini omasta käsityöharrastaneisuudestani, joka on kulkenut suvussamme sukupolvien ajan. Meillä vauvat eivät ole pitäneet kuivailemasi kaltaisia neuletuotteita. Lisäksi meidän sukumme kulttuuriin ei kuulu lahjojen hinnan korostaminen, ehkäpä se johtuu siitä, että rahaa on ollut aina sen verran, ettei tuotteiden hinnat ole niin merkittäviä. 

Lisäksi mikä tärkeintä, meidän suvussamme käsityötaitojen lisäksi kulkee kunnioitus ja ymmärrys ja suvun tarjoama apu ei ole vastikkeellista eikä nuorempia sukupolvia kiristetä omaisuudella, joka on hankittu oikean yrittäjyyden kautta eikä verovaroin hengitetyn "yrittäjyyden".

Tekstiäsi voi lukea kuten huijarin myynti-ilmoitusta, vapaus vaikuttaa pohjaratkaisuun tarkoittaa suomeksi ei kantavia seiniä.

Teidän suvun käsityöharrastuneisuus sukupolvien ajan tarkoittaa lähinnä pihtaamista sen jälkeen kun lapsiluku on täynnä. Olette rohkaissut oman käden taitoihin ihan pelkkää pihuuttanne. Ellet tarkoita niitä hirveitä ristipistostauluja missä on jämälangoilla kursittu taistelevat metsot. Silmiä särkee ne punaviherkeltaiset metsäkanalinnut. Suomen luonto ja latu tekee ensi talvena kuulemma suksiratsioita mökeille, että ne tekeleet saadaan tuhottua ennen kuin Kiinan turistit näkee ne.

Keskustalainen kaksoisleuan tutina heilahti tänne asti kun melskasit, että meidän suku se on mahtisuku ja rahaa on niin, että persaus rutkuu. Yrittäjähenkisyyttähän se on, että vaikka kuinka yrittää niin mikään ei onnistu ja se toinen puoli suvusta kuolee viinaan. Jos vinkkasin kylillä, että ne valkoiset paalit pellolla ovat kuoriutumattomia kepulsisia niin semmoset kokoontumisajot notta että.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan alkoi ahdistaa, kun ap kertoi tuosta haalarista ja anopin vierailusta. Ja tuo porojuttu on todella törkeää kiristämistä ja henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Meidän esikoiselle tuli anopilta myös haalari. Kysyi jopa etukäteen, minkälaista haalaria haluaisin pienelle. Emme siinä vaiheessa vielä tienneet vauvan sukupuolta, niin sanoin että keltainen tai valkoinen olisi kiva. Kunhan ei ole ruskea eikä beige. Ja mieluusti vetoketju, niin on näppärämpi käyttää. Anoppi oli samaa mieltä. Saatiin sit hyvin hankalilla napeilla varustettu beigeruskearaidallinen haalari, joka oli aivan valtaisa kooltaan. Lisäksi vähän pienempi villatakki, samaa väritystä. Tässä oli yksi nappi. Mitä tekee moisella vauva, joka ei osaa istua? Malli oli varmaan vuodelta 1970, todella epäkäytännöllinen ja ruma. Eivät päässeet käyttöön. Ja tämä johtuu siitä kun miniälle ei kelpaa... ei siitä, että anoppi teki sellaista juuri sellaiset, jotka ovat toivomusten vastaiset. Miksi edes kysyi mieltymyksiä ja toiveita, kun oli jo päättänyt tehdä "samanlaiset kuin isällään 37 vuotta sitten".

Meillä ei ole kotona mitään ruskeaa.

Silti anoppi aina lahjoittaa meille ruskeita sisustusesineitä. Kamalia möhkälelaseja, heikkotasoista ruskatoritaidetta, beessit verhot.

Saattaa soittaa ja kysyä mitä haluaisimme. Ja tuoda tismalleen päinvastaisen esineen. Joka on ruskea.

Olen moneen kertaan sanonut, että inhoan ruskeaa. Hän nyt sitten eriksern kertoi sivistävändä minua sisustamaan. Olen sisustusarkkitehti, ikäni sisustanut ja isäni perintönä kiinnostus sisustamiseen tulee koko suvultani. Setäni on mm suunnitellut kokonaisen ison kiitetyn asuinalueen. Keittäjäanoppini katsoo silti nyt asiakseen opettaa mulle sisustusvärit.