Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen täti ja setä ovat pari kuvaa meidän lapsista laittaneet facebookiin (ilman vanhempien lupaa), itse en yhtään sellaista, josta lapsen voisi tunnistaa. Mies ei edes ole facebookissa, eikä muussakaan somekanavassa. En kuitenkaan ole nostanut mekkalaa postatuista kuvista, vaikka en niiden julkaisusta tykkääkään. Mutta tuo, että mummu ei saa näyttää kuvia työpaikallakaan, niin menee jo ehkä vähän hysterian puolelle. Ne mummelin työkaveritko ovat uhka lapselle, jos mummu on vastahakoisille työkavereille lapsen kuvan vilauttanut?
Sen verran voin asiaa avata, ettei nyt kaikkia rajattomia ihmisiä jää asia häiritsemään niin kovasti, että mummu näyttelee kuvia myös tuntemattomille ihmisille, asiakkaille. Ongelmahan on siinä, että mummu ei tunne näitä ihmisiä lainkaan, eikä tiedä ketä he saattavat tuntea, kenelle he saattavat puhua jne. Kuten sanoin, tällainen toiminta vaarantaa lapsen ja piste.
Nyt on kyllä niin outoa että ei mitään rajaa.
Vauvan turvallisuus vaarantuu siitä, että mummo näyttää hänen kuvansa tuntemattomalle ihmiselle, joka sitten *kertoo muille että on nähnyt jonkun vauvan kuvan*???Hommaa hyvä ihminen apua.
En ole tuo jota lainaat mutta ottakaapa huomioon että tilanteita on erilaisia. Mun pitää esim suojella lapsiani isältäni, on varallinen ja uhannut usein. On psykopaatti ja yäysin arvaamaton. Siksi pitää olla hälytysjärjestelmät, salaiset numerot, päiväkoti tarkoituksella eri paikassa eli ei se lähin, siksi en jaa lasteni kuvia jne. Normaalissa suvussa elävä ei tajua mitä mielipuolia onkaan olemassa. Esim narsistivanhempi, hullu ex, liivijengikerho menneisyydestä jne jne.
Ystäväni on työssä, jossa joutuu tekemään päätöksiä, jotka usein eivät ole mieleisiä juuri tällaisille ihmisille (liivijengi, lasten pahoinpitelijät, murhaajat yms.). Hänelle on ihan validi pelko, että joku ”asiakkaansa” tulisi ja kostaisi lapsilleen, jos heistä tietäisi. Siksi hänelläkin on tiukka kielto lasten kuviin. Itse ei edes ole missään somessa tuon takia. En kyllä itsekään haluaisi, että joku jakaisi/näyttäisi hänestä ja minusta yhteiskuvia sanoen, että tässäpä xx ja paras ystävä. Ei ole ollenkaan hullu ajatus, että kosto tulisi ystävälle ja tämän perheelle.
Pointtini on, että ihmiset eivät aina avaa tilannettaan kaikille juurta jaksain. Silti kieltoa pitää kunnioittaa, vaikkei ymmärtäisikään. Sille on hyvin todennäköisesti erittäin hyvät syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän anna perinteinen jatkua.
20 - 30 vuoden kuluttua on ainakin n.2000 parempaa anoppia ja isovanhempaa.Olemme jo vanhempina miljoona kertaa parempia kuin kummankaan ns vanhemmat
Ootappas kun saatte miniöitä, olettekin yhtäkkiä narsisteja ja isovanhempia, joihin ei kannata pitää yhteyttä.
Kylläpä sitä nyt uhriudutaan urakalla. Katso peiliin. Siellä se syy.
Ei huvita ,on niin rupsahtanut naama.
Olisiko tämä tässä vai vieläkö löytyy suljetulle kuuluvia anoppeja?
Sinnehän täällä kerrotut kuuluisivat .
Mieheni äiti soitti eilen miehelleni haastaaksene riitaa, kuten aika usein tekee. Hän ei pidä meidän säännöistämme ja siitä, että hänelle sanotaan aika rumastikin, jos ei muuten usko. On todella rajaton ihminen ja joskus joutuu ihan fyysisesti lasta häneltä "suojelemaan", kun ei usko.
No kuitenkin, soitti miehelleni ja itki, miten minä olen niin ilkeä aina hänelle, olen aivopessyt mieheni jne. Ajattelin että jaaha, taas tämä alkaa. N.5 vuotta sitten, anoppi teki saman. Hän haukkui minut ympäri kyliä h*oraksi, hulluksi, narkkariksi, sekopääksi, hyväksikäyttäjäksi ja vaikka miksi, kun yritti kaikin mahdollisin tavoin saada meidät eroamaan poikansa kanssa. Kolmisen vuotta sitten luovutti, kun tajusi, ettei onnistu ja on vain sietänyt minua tähän asti, vaikka esittääkin pitävänsä minusta, mutta kyllä sen esityksen läpi olen aina nähnyt. Ja tietysti pelkäsi, etten anna nähdä lastamme, jos ei ole mielinkielin minulle.
Hän oli sitä mieltä, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri, eikä ymmärtänyt lainkaan, kun mies käski miettiä mitä on snaonut ja tehnyt, kun ei hän ole mitään muuta yrittänyt, kuin vain hyvää meille. Lisäksi hänen mielestään kiristäminen on mielipide, hän siis kiristi miestäni viimeksi kun näimme. Suoraan häntä lainatakseni, hän snaoi näin; "Olisin antanu vähän rahhaa, mutten sitten anna kun en kerran saa (lapsen nimi) hoitoon". Kun mies sanoi tästä puhelimessa, anoppi sanoi, ettei hän kiristänyt, hän sanoi vain mielipiteensä. Kenen mielestä tuo on mielipide? Ei ainakaan minun.
Olenko paha ihminen, kun olin niin tyytyväinen, kun kuuntelin miten ilkeästi mieheni puhui äidilleen? Mies osaa olla todella paha suustaan, varsinkin äidilleen kun aina ärsyttää miestä ja haastaa riitaa hänen kanssaan. Aina jos soittaa miehelle, haastaa riitaa, ihan joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen täti ja setä ovat pari kuvaa meidän lapsista laittaneet facebookiin (ilman vanhempien lupaa), itse en yhtään sellaista, josta lapsen voisi tunnistaa. Mies ei edes ole facebookissa, eikä muussakaan somekanavassa. En kuitenkaan ole nostanut mekkalaa postatuista kuvista, vaikka en niiden julkaisusta tykkääkään. Mutta tuo, että mummu ei saa näyttää kuvia työpaikallakaan, niin menee jo ehkä vähän hysterian puolelle. Ne mummelin työkaveritko ovat uhka lapselle, jos mummu on vastahakoisille työkavereille lapsen kuvan vilauttanut?
Sen verran voin asiaa avata, ettei nyt kaikkia rajattomia ihmisiä jää asia häiritsemään niin kovasti, että mummu näyttelee kuvia myös tuntemattomille ihmisille, asiakkaille. Ongelmahan on siinä, että mummu ei tunne näitä ihmisiä lainkaan, eikä tiedä ketä he saattavat tuntea, kenelle he saattavat puhua jne. Kuten sanoin, tällainen toiminta vaarantaa lapsen ja piste.
Nyt on kyllä niin outoa että ei mitään rajaa.
Vauvan turvallisuus vaarantuu siitä, että mummo näyttää hänen kuvansa tuntemattomalle ihmiselle, joka sitten *kertoo muille että on nähnyt jonkun vauvan kuvan*???Hommaa hyvä ihminen apua.
En ole tuo jota lainaat mutta ottakaapa huomioon että tilanteita on erilaisia. Mun pitää esim suojella lapsiani isältäni, on varallinen ja uhannut usein. On psykopaatti ja yäysin arvaamaton. Siksi pitää olla hälytysjärjestelmät, salaiset numerot, päiväkoti tarkoituksella eri paikassa eli ei se lähin, siksi en jaa lasteni kuvia jne. Normaalissa suvussa elävä ei tajua mitä mielipuolia onkaan olemassa. Esim narsistivanhempi, hullu ex, liivijengikerho menneisyydestä jne jne.
Ystäväni on työssä, jossa joutuu tekemään päätöksiä, jotka usein eivät ole mieleisiä juuri tällaisille ihmisille (liivijengi, lasten pahoinpitelijät, murhaajat yms.). Hänelle on ihan validi pelko, että joku ”asiakkaansa” tulisi ja kostaisi lapsilleen, jos heistä tietäisi. Siksi hänelläkin on tiukka kielto lasten kuviin. Itse ei edes ole missään somessa tuon takia. En kyllä itsekään haluaisi, että joku jakaisi/näyttäisi hänestä ja minusta yhteiskuvia sanoen, että tässäpä xx ja paras ystävä. Ei ole ollenkaan hullu ajatus, että kosto tulisi ystävälle ja tämän perheelle.
Pointtini on, että ihmiset eivät aina avaa tilannettaan kaikille juurta jaksain. Silti kieltoa pitää kunnioittaa, vaikkei ymmärtäisikään. Sille on hyvin todennäköisesti erittäin hyvät syyt.
Kiitos näistä kommenteista, nuo hysteerikoksi ja vainoharhaiseksi leimaavat kommentit eivät tuntuneet kovin hyviltä, kun halusin jakaa yhden tarinan lisää. Meilläkin on ihan painavat syyt tälle kuvauskiellolle ja ne jotka eivät sitä ymmärrä, eivät niitä kuvia saa. En ymmärrä, miksi lastaan kaikin tavoin suojeleva vanhempi olisi hullu tai hysteerinen. Se on vanhemman tärkein tehtävä.
Niille, jotka eivät ymmärrä tuota yhden kommentoijan kuvauskieltoa, koska mummu näyttelee niitä muille, otetaanpa tällainen skenaario.
Mummulla on kuva x:n lapsesta, jonka näyttää työpaikallaan asiakkaalle. Asiakas tunnistaa lapsen/vanhemman kuvasta, tuntee jonkun jonka takia kuvauskielto on, tai "asiakkaan", joka kantaa kaunaa vanhemmalle. Kertoo tälle tutulleen/kaverilleen, että x:llä on lapsi, jonka mummu työskentelee liikkeessä y ja näyttelee lapsen kuvaa asiakkaille. Tämä kaunaa kantava menee liikkeeseen kun mummu on siellä ja hups, mummu näyttää hällekin kuvan lapsesta. Hän painaa mieleensä, miltä lapsi näyttää ja kas, on nähnyt tämän jossakin päiväkodissa/tutun lapsi samassa päiväkodissa/tutun lapsen kaveri tmv.
Ja muita mahdollisia skenaarioita on vaikka kuinka paljon, mutta tuossa nyt yksi. Että kyllä sillä voi vahinkoa tehdä lapselle, jos näyttelee täysin tuntemattomille ihmisille muiden lasten kuvia. Olkaa tyytyväisiä, kun olette niin hyvässä asemassa, ettette kykene ymmärtämään tällaista lapsen suojelua. Ja vaikka ette ymmärtäisi, sitä kieltoa pitää silti kunnioittaa. Kuten kirjoittajan tapauksessa, mummu ei kunnioita kieltoa joten ei saa ottaa kuvia, mutta isomummu kunnioittaa joten saa ottaa kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti soitti eilen miehelleni haastaaksene riitaa, kuten aika usein tekee. Hän ei pidä meidän säännöistämme ja siitä, että hänelle sanotaan aika rumastikin, jos ei muuten usko. On todella rajaton ihminen ja joskus joutuu ihan fyysisesti lasta häneltä "suojelemaan", kun ei usko.
No kuitenkin, soitti miehelleni ja itki, miten minä olen niin ilkeä aina hänelle, olen aivopessyt mieheni jne. Ajattelin että jaaha, taas tämä alkaa. N.5 vuotta sitten, anoppi teki saman. Hän haukkui minut ympäri kyliä h*oraksi, hulluksi, narkkariksi, sekopääksi, hyväksikäyttäjäksi ja vaikka miksi, kun yritti kaikin mahdollisin tavoin saada meidät eroamaan poikansa kanssa. Kolmisen vuotta sitten luovutti, kun tajusi, ettei onnistu ja on vain sietänyt minua tähän asti, vaikka esittääkin pitävänsä minusta, mutta kyllä sen esityksen läpi olen aina nähnyt. Ja tietysti pelkäsi, etten anna nähdä lastamme, jos ei ole mielinkielin minulle.
Hän oli sitä mieltä, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri, eikä ymmärtänyt lainkaan, kun mies käski miettiä mitä on snaonut ja tehnyt, kun ei hän ole mitään muuta yrittänyt, kuin vain hyvää meille. Lisäksi hänen mielestään kiristäminen on mielipide, hän siis kiristi miestäni viimeksi kun näimme. Suoraan häntä lainatakseni, hän snaoi näin; "Olisin antanu vähän rahhaa, mutten sitten anna kun en kerran saa (lapsen nimi) hoitoon". Kun mies sanoi tästä puhelimessa, anoppi sanoi, ettei hän kiristänyt, hän sanoi vain mielipiteensä. Kenen mielestä tuo on mielipide? Ei ainakaan minun.
Olenko paha ihminen, kun olin niin tyytyväinen, kun kuuntelin miten ilkeästi mieheni puhui äidilleen? Mies osaa olla todella paha suustaan, varsinkin äidilleen kun aina ärsyttää miestä ja haastaa riitaa hänen kanssaan. Aina jos soittaa miehelle, haastaa riitaa, ihan joka kerta.
Miksi te olette lainkaan tekemisissä jos henkilö mm. haukkuu sinua ja saa miehenkin hermostumaan niin, että käyttäytyy rumasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti soitti eilen miehelleni haastaaksene riitaa, kuten aika usein tekee. Hän ei pidä meidän säännöistämme ja siitä, että hänelle sanotaan aika rumastikin, jos ei muuten usko. On todella rajaton ihminen ja joskus joutuu ihan fyysisesti lasta häneltä "suojelemaan", kun ei usko.
No kuitenkin, soitti miehelleni ja itki, miten minä olen niin ilkeä aina hänelle, olen aivopessyt mieheni jne. Ajattelin että jaaha, taas tämä alkaa. N.5 vuotta sitten, anoppi teki saman. Hän haukkui minut ympäri kyliä h*oraksi, hulluksi, narkkariksi, sekopääksi, hyväksikäyttäjäksi ja vaikka miksi, kun yritti kaikin mahdollisin tavoin saada meidät eroamaan poikansa kanssa. Kolmisen vuotta sitten luovutti, kun tajusi, ettei onnistu ja on vain sietänyt minua tähän asti, vaikka esittääkin pitävänsä minusta, mutta kyllä sen esityksen läpi olen aina nähnyt. Ja tietysti pelkäsi, etten anna nähdä lastamme, jos ei ole mielinkielin minulle.
Hän oli sitä mieltä, että minä olen kaiken pahan alku ja juuri, eikä ymmärtänyt lainkaan, kun mies käski miettiä mitä on snaonut ja tehnyt, kun ei hän ole mitään muuta yrittänyt, kuin vain hyvää meille. Lisäksi hänen mielestään kiristäminen on mielipide, hän siis kiristi miestäni viimeksi kun näimme. Suoraan häntä lainatakseni, hän snaoi näin; "Olisin antanu vähän rahhaa, mutten sitten anna kun en kerran saa (lapsen nimi) hoitoon". Kun mies sanoi tästä puhelimessa, anoppi sanoi, ettei hän kiristänyt, hän sanoi vain mielipiteensä. Kenen mielestä tuo on mielipide? Ei ainakaan minun.
Olenko paha ihminen, kun olin niin tyytyväinen, kun kuuntelin miten ilkeästi mieheni puhui äidilleen? Mies osaa olla todella paha suustaan, varsinkin äidilleen kun aina ärsyttää miestä ja haastaa riitaa hänen kanssaan. Aina jos soittaa miehelle, haastaa riitaa, ihan joka kerta.
Miksi te olette lainkaan tekemisissä jos henkilö mm. haukkuu sinua ja saa miehenkin hermostumaan niin, että käyttäytyy rumasti?
Minun vanhemmistani ei ole mitenkään päin isovanhemmiksi, joten ajattelin, että olisi edes yksi isovanhempi lapsella. Minulla oli kultaiset isovanhemmat, vaikka oma äitini oli mitä oli, olisin halunnut lapselleni suoda saman ilon.
Ja on anopista joskus ollut hyötyäkin, kun on esim. ostanut jonkin tavaran, jota olemme kovasti tarvinneet, mutta ei ole ollut varaa sillä hetkellä. Eipä siihen oikein muita syitä ole.
Eilen kyllä aloin miettiä, ettei välttämättä tarvitse enää nähdä lasta, kun lapsi tuosta kasvaa, olen ihan varma että anoppi alkaa minua haukkumaan suoraan lapselle, jos korva välttää. Mietin myös sitä, että anoppi on aika epävakaa ihminen, että milloin alkaa käyttäytyä niin myös lapsen läsnäollessa. Tähän asti käyttäytynyt suht normaalisti, jos lapsi on paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Tämäpä tämä. Meilläkin on näitä, että ilmeisesti pitäisi vaan hyväksyä se, että lapselle aiheutuu kurja olo tai jopa vaaraa siitä, että anopin täytyy saada tehdä oman mielensä mukaan. Tähän vedin rajan niin että tuntui. Rakastava isovanhempi ottaisi lapsen edun huomioon, piste. Ja SILTI tämä isovanhempi ei näe mitään vikaa toiminnassaan, ei vaikka kuinka selitettäisiin. Ihan käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Tämäpä tämä. Meilläkin on näitä, että ilmeisesti pitäisi vaan hyväksyä se, että lapselle aiheutuu kurja olo tai jopa vaaraa siitä, että anopin täytyy saada tehdä oman mielensä mukaan. Tähän vedin rajan niin että tuntui. Rakastava isovanhempi ottaisi lapsen edun huomioon, piste. Ja SILTI tämä isovanhempi ei näe mitään vikaa toiminnassaan, ei vaikka kuinka selitettäisiin. Ihan käsittämätöntä.
No just tämä. Mitäpä väliä lapsen tunteilla/terveydellä kunhan anopille tulee hyvä mieli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi henkilöä pitäisi kunnioittaa siksi, että on onnistunut elämään pitkään ja/tai lisääntymään?
Ja miten se on loukkaamista, jos miniä tekee moniallergiselle lapselle eväät, jotta lapsi voi lähteä mummun kanssa retkelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän anna perinteinen jatkua.
20 - 30 vuoden kuluttua on ainakin n.2000 parempaa anoppia ja isovanhempaa.Olemme jo vanhempina miljoona kertaa parempia kuin kummankaan ns vanhemmat
Ootappas kun saatte miniöitä, olettekin yhtäkkiä narsisteja ja isovanhempia, joihin ei kannata pitää yhteyttä.
Jos käyttäydyn samalla tavalla kuin anoppini, niin syystäkin lapseni puolisoineen ottavat etäisyyttä.
Ap kerro!!!! Miten menee??? Miä ihan täällä elän jännityksessä ja joka päivä katon ootko vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kerro!!!! Miten menee??? Miä ihan täällä elän jännityksessä ja joka päivä katon ootko vastannut.
Mä myös odotan tilannetietoja ap:ltä!
Siltäpä tämä nyt vaikuttaa että Ap oli joku toimittaja tai provo joka halusi herättää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi henkilöä pitäisi kunnioittaa siksi, että on onnistunut elämään pitkään ja/tai lisääntymään?
Ja miten se on loukkaamista, jos miniä tekee moniallergiselle lapselle eväät, jotta lapsi voi lähteä mummun kanssa retkelle?
Me ollaan itseasiassa anopin kanssa jopa käyty keskustelua tästä kunnioituksesta. Erään tapauksen jälkeen kun hän jauho tätä ”ole vanhempi sun pitää kunnioittaa mua.”
Totesin että niin kauan kun hän ei kunnioita mua poikansa puolisona eikä lapsenlapsensa äitinä niin turha luulla että mä kunnioitan häntä. Arvostan kyllä niitä hetkiä kun hän oikeesti tukee meitä mutta koska häntä ei kiinnosta kunnioittaa mua vaan haukkuu ja alentaa jokaisessa käänteessä niin mun on tosi vaikee kunnioittaa häntä. Se että hän on vanhempi ei automaattisesti tarkoita että häntä pitää kunniottaa huolimatta siitä kuinka huonosti hän muita ihmisiä kohtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi henkilöä pitäisi kunnioittaa siksi, että on onnistunut elämään pitkään ja/tai lisääntymään?
Ja miten se on loukkaamista, jos miniä tekee moniallergiselle lapselle eväät, jotta lapsi voi lähteä mummun kanssa retkelle?Me ollaan itseasiassa anopin kanssa jopa käyty keskustelua tästä kunnioituksesta. Erään tapauksen jälkeen kun hän jauho tätä ”ole vanhempi sun pitää kunnioittaa mua.”
Totesin että niin kauan kun hän ei kunnioita mua poikansa puolisona eikä lapsenlapsensa äitinä niin turha luulla että mä kunnioitan häntä. Arvostan kyllä niitä hetkiä kun hän oikeesti tukee meitä mutta koska häntä ei kiinnosta kunnioittaa mua vaan haukkuu ja alentaa jokaisessa käänteessä niin mun on tosi vaikee kunnioittaa häntä. Se että hän on vanhempi ei automaattisesti tarkoita että häntä pitää kunniottaa huolimatta siitä kuinka huonosti hän muita ihmisiä kohtelee.
Mitä anoppi vastasi sulle tähän kunnioitusasiaan? Miksi hänen mielestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi henkilöä pitäisi kunnioittaa siksi, että on onnistunut elämään pitkään ja/tai lisääntymään?
Ja miten se on loukkaamista, jos miniä tekee moniallergiselle lapselle eväät, jotta lapsi voi lähteä mummun kanssa retkelle?Me ollaan itseasiassa anopin kanssa jopa käyty keskustelua tästä kunnioituksesta. Erään tapauksen jälkeen kun hän jauho tätä ”ole vanhempi sun pitää kunnioittaa mua.”
Totesin että niin kauan kun hän ei kunnioita mua poikansa puolisona eikä lapsenlapsensa äitinä niin turha luulla että mä kunnioitan häntä. Arvostan kyllä niitä hetkiä kun hän oikeesti tukee meitä mutta koska häntä ei kiinnosta kunnioittaa mua vaan haukkuu ja alentaa jokaisessa käänteessä niin mun on tosi vaikee kunnioittaa häntä. Se että hän on vanhempi ei automaattisesti tarkoita että häntä pitää kunniottaa huolimatta siitä kuinka huonosti hän muita ihmisiä kohtelee.Mitä anoppi vastasi sulle tähän kunnioitusasiaan? Miksi hänen mielestään?
omasta mielestään hän kunnioittaa mua ja oon vaan liian herkkä ja loukkaannun turhasta kun hän mua kritisoi kaikesta mitä teen. Hänen mielestään hänellä on oikeus haukkua mua ja miehelle jatkuvasti sanoa että mies olis onnellisempi jonkun muun kun mun kanssa. Kun nostin pöydälle mun äitiyden vähättelyn niin vastaus oli "mutta ainahan mä sanon kuinka nätisti sun lapsi on puettu!" ja tämä pitäisi siis tulkita niin että vaikka hän haukkui mun synnytyksen, imetyksen, lapsen sylissä pitämisen, lapsen ruokkimisen, lapsen komentamisen ja about kaiken mitä teen äitinä niin sehän on kehu kun hän sanoo että lapsi on aina siististi puettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh alkaa menee jo hermo anoppiin. Joku aika sitten tuli viestiä kuinka hän niin kovasti haluais viettää lapsen kanssa iltapäivän kahdestaan. Veis puistoon ja syömään. Tässä ei sikäli ois mitään ongelmaa jos anoppi muistais meidän lapsen hengenvaaralliset allergiat ja osais ottaa ne huomioon. Nyt yritän kuumeisesti miettiä miten sanoisin nätisi et muuten kävis mutkun ei käy...
Toi on jo ihan kauniisti sanottu. Ajattele jos sanoisit saman omalle äidillesi tai kaverillesi.
Ihan hyvin voisi sanoa, että "olisi muuten kiva ajatus, mutta Helmin allergiat on sinulle niin hankalat muistaa etten uskalla päästää." Tuohon voisi halutessaan lisätä, että "voidaan kyllä kaikki mennä yhdessä joku päivä".No siis jos järjellä ajattelee niin se on nätisti sanottu. Mutta anopille kun ollaan näistä niin monen monta kertaa sanottu niin vastaus on ollu luokkaa "kannattaahan sitä kokeilla jos on menny allergia ohi". Ei oo yks eikä kaks kertaa kun tällanen kokeilu on johtanu meillä sairaalaan.
No toihan on sitten ihan tosi hyvä vastaus, paitsi "muistaa" sanan tilalle "ymmärtää".
Ja jos jotain lisähuomautuksia tulee niin ei niihin tarvitse reagoida.Näin ulkopuolelta katsoen toi tilanne näyttäytyy ihan selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta ymmärän kyllä täysin miten tuntuu siltä, että olisi jotenkin velvollinen selittelemään tai pehmentämään "ei"-vastausta.
Mutta kun pitää vain mielessä, että ei on ei vaikka sen kuorrurttaisi sokerilla, neuvotteluvaraa ei ole kun lapsen turvallisuus on kyseessä :)Niinhän se on ettei neuvotteluvaraa ole kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Ei vaan jaksais enää anopin marttyyrikohtauksia kun sanoo tiukasti niin sit tulee näitä "mitenhän sen nyt nätisti sanois"- tilanteita. :)
Ongelma ratkennut... Sanoin että laitan lapselle allergioiden takia eväät mukaan että pääsevät puistoilemaan niin anoppi vastas "Menee näköjään liian hankalaksi niin antaa olla." Eväiden mukaan laittamisessa ei oo mulle mitään ongelmaa mutta tokihan siitä voi vetää herneen nenään..
Ei muuten ratkennutkaan, tai tavallaan. Mies kysyi äidiltään että oliko tässä nyt joku ongelma niin anoppi totes, että hän ei enää halua että minä loukkaan häntä eikä aio madella mun edessä. Mies tähän sitten totes että kyse on nyt kuitenkin meidän lapsen turvallisuudesta, jolloin anoppi totes että "nyt kyllä minua pitää kunnioittaa, olenhan sun äiti ja vanhempi ihminen!" Ei vaan pysty ymmärtämään miten anopin tunteet menee hänen päässään meidän lapsen hengen ja turvallisuuden edelle.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi henkilöä pitäisi kunnioittaa siksi, että on onnistunut elämään pitkään ja/tai lisääntymään?
Ja miten se on loukkaamista, jos miniä tekee moniallergiselle lapselle eväät, jotta lapsi voi lähteä mummun kanssa retkelle?Me ollaan itseasiassa anopin kanssa jopa käyty keskustelua tästä kunnioituksesta. Erään tapauksen jälkeen kun hän jauho tätä ”ole vanhempi sun pitää kunnioittaa mua.”
Totesin että niin kauan kun hän ei kunnioita mua poikansa puolisona eikä lapsenlapsensa äitinä niin turha luulla että mä kunnioitan häntä. Arvostan kyllä niitä hetkiä kun hän oikeesti tukee meitä mutta koska häntä ei kiinnosta kunnioittaa mua vaan haukkuu ja alentaa jokaisessa käänteessä niin mun on tosi vaikee kunnioittaa häntä. Se että hän on vanhempi ei automaattisesti tarkoita että häntä pitää kunniottaa huolimatta siitä kuinka huonosti hän muita ihmisiä kohtelee.Mitä anoppi vastasi sulle tähän kunnioitusasiaan? Miksi hänen mielestään?
omasta mielestään hän kunnioittaa mua ja oon vaan liian herkkä ja loukkaannun turhasta kun hän mua kritisoi kaikesta mitä teen. Hänen mielestään hänellä on oikeus haukkua mua ja miehelle jatkuvasti sanoa että mies olis onnellisempi jonkun muun kun mun kanssa. Kun nostin pöydälle mun äitiyden vähättelyn niin vastaus oli "mutta ainahan mä sanon kuinka nätisti sun lapsi on puettu!" ja tämä pitäisi siis tulkita niin että vaikka hän haukkui mun synnytyksen, imetyksen, lapsen sylissä pitämisen, lapsen ruokkimisen, lapsen komentamisen ja about kaiken mitä teen äitinä niin sehän on kehu kun hän sanoo että lapsi on aina siististi puettu.
Kehulla siis tarkoitan että mun pitäis tulkita siitä että hänen mielestään olen hyvä äiti vaikka onkin koko lapsen eliniän haukkunu kaiken mitä teen lapsen kanssa. Esim. meidän lapsi viihtyi vauvana ainoastaan sylissä mikä ei mulle ollu mikään ongelma mut anopin kommentit joka ikinen kerta kun nähtiin oli "vauvaa ei saa pitää sylissä koko aikaa ettei se vaan totu siihen sylittelyyn ja pilalle hemmotteluun. Kyllä ihan hyvin voi huutaa vähän vaunuissa, ei se siihen kuole." Lapsella oli refluksi eikä siks viihtyny makuuasennossa mut anopin mielestä on hemmottelua jos pitää sylissä ja asenossa missä lapsella on hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Me mieheni kanssa yritetään saada miehen lapset meille kokoaikaisesti (=lähivanhemmalleen) ja äitilleen vain kahtena viikonloppuna kuussa. Perusteltiin juurikin sillä, että lasten on parempi olla yhdessä rakastavassa kodissa kuin sekavassa viikko-viikko-järjestelyssä, jossa on iso riski.
Äiti oli ehdotuksestamme aika pöyristynyt eikä siihen suostunut, koska haluaa nähdä lapsensa säännöllisesti ja olla heidän elämässään mukana niin paljon kuin mahdollista. Mielestäni aika itsekästä ja hänen pitäisi ajatella lastensa parasta. Voisihan tuota viikko-viikko-järjestelyä harkita sitten kun lapset ovat murrosikäisiä.
Anteeksi, meni täysin ohi aiheen.