Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Nin ketä tarkoitat kaikilla, vissiin äitiä? Isä ei niin välitä jonkun vaatteen väristä ja vauva nyt ei ainakaan. Se on se niuho äiti, joka haluaa softin coralin gugguun wholesuitin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Nin ketä tarkoitat kaikilla, vissiin äitiä? Isä ei niin välitä jonkun vaatteen väristä ja vauva nyt ei ainakaan. Se on se niuho äiti, joka haluaa softin coralin gugguun wholesuitin..
Kaikkia.
Miksi väkisin annat epämieluisan lahjan?
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa ja heillä on tuo sinun asenteesi. Kun eivät ole äitejä, eivät sitten esim ymmärrä, millainen lastenvaate toimii. Lahjat on hankalia pukea, napit työläitä, koko väärä jne.
Miksi on niin vaikeaa olla kysymättä mikä olisi hyvä. Siis mitä se tyydyttää että saa antaa ikävän lahjan? Sen sijaan että kysyisi ja antaisi mitä toivotaan. Itse teen aina noin tai annan rahaa. Enkä koe menettäväni mitään.
Enkä koskaan väkisin tuputa jotain saati tunge toisen kotiin pukemaan jotain toisen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Nin ketä tarkoitat kaikilla, vissiin äitiä? Isä ei niin välitä jonkun vaatteen väristä ja vauva nyt ei ainakaan. Se on se niuho äiti, joka haluaa softin coralin gugguun wholesuitin..
Kaikkia.
Miksi väkisin annat epämieluisan lahjan?
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa ja heillä on tuo sinun asenteesi. Kun eivät ole äitejä, eivät sitten esim ymmärrä, millainen lastenvaate toimii. Lahjat on hankalia pukea, napit työläitä, koko väärä jne.
Miksi on niin vaikeaa olla kysymättä mikä olisi hyvä. Siis mitä se tyydyttää että saa antaa ikävän lahjan? Sen sijaan että kysyisi ja antaisi mitä toivotaan. Itse teen aina noin tai annan rahaa. Enkä koe menettäväni mitään.
Enkä koskaan väkisin tuputa jotain saati tunge toisen kotiin pukemaan jotain toisen lapselle.
Otin kantaa vain väriin, käytännöllinen ja sopiva pitää olla. Mutta merkit, värit yms. hifistely alkaa jo riittämään. Ymmärrän, että joku äiti haluaa somistaa lapsensa siinä missä sisustaa kotinsa. Olen vain kyllästynyt millimetrin tarkkoihin määrityksiä millaisesta heidän vauvansa (huokaus) pitää erityisesti kun siinä oikeasti toteutetaan vain äidin varsin nirsoa makua. Joten, ostan sopivaa ja kätevää, väreihin ja merkkiin en ota toiveita vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Lahja on lahja, mutta jos se olisi tarkoitettu sovinnon eleeksi niin kyllä perheen mieltymykset kannattaisi ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Lahja on lahja, mutta jos se olisi tarkoitettu sovinnon eleeksi niin kyllä perheen mieltymykset kannattaisi ottaa huomioon.
En usko, että vaate oli sovinnon ele vaan lahja lapselle. Miksi aina kuvitella jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Nin ketä tarkoitat kaikilla, vissiin äitiä? Isä ei niin välitä jonkun vaatteen väristä ja vauva nyt ei ainakaan. Se on se niuho äiti, joka haluaa softin coralin gugguun wholesuitin..
Kaikkia.
Miksi väkisin annat epämieluisan lahjan?
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa ja heillä on tuo sinun asenteesi. Kun eivät ole äitejä, eivät sitten esim ymmärrä, millainen lastenvaate toimii. Lahjat on hankalia pukea, napit työläitä, koko väärä jne.
Miksi on niin vaikeaa olla kysymättä mikä olisi hyvä. Siis mitä se tyydyttää että saa antaa ikävän lahjan? Sen sijaan että kysyisi ja antaisi mitä toivotaan. Itse teen aina noin tai annan rahaa. Enkä koe menettäväni mitään.
Enkä koskaan väkisin tuputa jotain saati tunge toisen kotiin pukemaan jotain toisen lapselle.
Otin kantaa vain väriin, käytännöllinen ja sopiva pitää olla. Mutta merkit, värit yms. hifistely alkaa jo riittämään. Ymmärrän, että joku äiti haluaa somistaa lapsensa siinä missä sisustaa kotinsa. Olen vain kyllästynyt millimetrin tarkkoihin määrityksiä millaisesta heidän vauvansa (huokaus) pitää erityisesti kun siinä oikeasti toteutetaan vain äidin varsin nirsoa makua. Joten, ostan sopivaa ja kätevää, väreihin ja merkkiin en ota toiveita vastaan.
Se merkkikin on usein tärkeä. Esim minulla hoikilla lapsilla pitkät raajat. Heille käy käytännössä vain yksi haalarimerkki ja vain yhdestä kaupasta on löytynyt vyötäröstä tarpeeksi kapeita housuja.
Toisella on aistiyliherkkyys, joten mikä tahansa materiaali ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Nin ketä tarkoitat kaikilla, vissiin äitiä? Isä ei niin välitä jonkun vaatteen väristä ja vauva nyt ei ainakaan. Se on se niuho äiti, joka haluaa softin coralin gugguun wholesuitin..
Kaikkia.
Miksi väkisin annat epämieluisan lahjan?
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa ja heillä on tuo sinun asenteesi. Kun eivät ole äitejä, eivät sitten esim ymmärrä, millainen lastenvaate toimii. Lahjat on hankalia pukea, napit työläitä, koko väärä jne.
Miksi on niin vaikeaa olla kysymättä mikä olisi hyvä. Siis mitä se tyydyttää että saa antaa ikävän lahjan? Sen sijaan että kysyisi ja antaisi mitä toivotaan. Itse teen aina noin tai annan rahaa. Enkä koe menettäväni mitään.
Enkä koskaan väkisin tuputa jotain saati tunge toisen kotiin pukemaan jotain toisen lapselle.
Otin kantaa vain väriin, käytännöllinen ja sopiva pitää olla. Mutta merkit, värit yms. hifistely alkaa jo riittämään. Ymmärrän, että joku äiti haluaa somistaa lapsensa siinä missä sisustaa kotinsa. Olen vain kyllästynyt millimetrin tarkkoihin määrityksiä millaisesta heidän vauvansa (huokaus) pitää erityisesti kun siinä oikeasti toteutetaan vain äidin varsin nirsoa makua. Joten, ostan sopivaa ja kätevää, väreihin ja merkkiin en ota toiveita vastaan.
Se merkkikin on usein tärkeä. Esim minulla hoikilla lapsilla pitkät raajat. Heille käy käytännössä vain yksi haalarimerkki ja vain yhdestä kaupasta on löytynyt vyötäröstä tarpeeksi kapeita housuja.
Toisella on aistiyliherkkyys, joten mikä tahansa materiaali ei käy.
En ostaisi sitten haalareita tai housuja, osta itse, ostaisin paidan tai pipon. Tai en vaatteita ollenkaan, jotain muuta. Ei sen lahjan tarvitse olla käyttövaate. Vanhemmat osaavat ne vaatteet ostaa oikein hyvin lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Ja mikä sun mielestä sen lahjan funktio tarkalleen ottaen on? Aiheuttaa mielipahaa kaikissa?
Nin ketä tarkoitat kaikilla, vissiin äitiä? Isä ei niin välitä jonkun vaatteen väristä ja vauva nyt ei ainakaan. Se on se niuho äiti, joka haluaa softin coralin gugguun wholesuitin..
Kaikkia.
Miksi väkisin annat epämieluisan lahjan?
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa ja heillä on tuo sinun asenteesi. Kun eivät ole äitejä, eivät sitten esim ymmärrä, millainen lastenvaate toimii. Lahjat on hankalia pukea, napit työläitä, koko väärä jne.
Miksi on niin vaikeaa olla kysymättä mikä olisi hyvä. Siis mitä se tyydyttää että saa antaa ikävän lahjan? Sen sijaan että kysyisi ja antaisi mitä toivotaan. Itse teen aina noin tai annan rahaa. Enkä koe menettäväni mitään.
Enkä koskaan väkisin tuputa jotain saati tunge toisen kotiin pukemaan jotain toisen lapselle.
Otin kantaa vain väriin, käytännöllinen ja sopiva pitää olla. Mutta merkit, värit yms. hifistely alkaa jo riittämään. Ymmärrän, että joku äiti haluaa somistaa lapsensa siinä missä sisustaa kotinsa. Olen vain kyllästynyt millimetrin tarkkoihin määrityksiä millaisesta heidän vauvansa (huokaus) pitää erityisesti kun siinä oikeasti toteutetaan vain äidin varsin nirsoa makua. Joten, ostan sopivaa ja kätevää, väreihin ja merkkiin en ota toiveita vastaan.
Se merkkikin on usein tärkeä. Esim minulla hoikilla lapsilla pitkät raajat. Heille käy käytännössä vain yksi haalarimerkki ja vain yhdestä kaupasta on löytynyt vyötäröstä tarpeeksi kapeita housuja.
Toisella on aistiyliherkkyys, joten mikä tahansa materiaali ei käy.
En ostaisi sitten haalareita tai housuja, osta itse, ostaisin paidan tai pipon. Tai en vaatteita ollenkaan, jotain muuta. Ei sen lahjan tarvitse olla käyttövaate. Vanhemmat osaavat ne vaatteet ostaa oikein hyvin lapsilleen.
Niinähn minä ostankin. Ja sitten saamme niitä vaatteita lahjaksi koska ”lahjahevosen suuhun ei ole katsominen” ja ”antaja päättää mitä antaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosta haalarista, jos se olis aito sovinnon ele niin anoppi olis kertonut haluavansa tämmöisen tehdä ja kysynyt värin ja mallin perheeltä (esim vaaleankeltainen ainaoikeaa napeilla tai vaaleanvihreä palmikkoa vetoketjulla). Mutta kun hän halusi tehdä sellaisen kuin halusi niin teki. Plus tässä kohtaa sopivaksi tehty on ennen joulua pieni.
Sori, ei se mene niin. Lahja on lahja. Lahjahevosta ei katsota suuhun. Nykyiset minäminäminäihmiset luulevat, että koska kyseessä on heidän lapsensa he voivat vaikuttaa ihan kaikkeen mikä maailmassa tai universumissa ympäröi heidän lapsensa. Ei se vaan mene niin, sataa vaikka piti olla piknik ja mummo neulo haalarin kyselemättä tarkemmin värejä.
Jos minä ostan kummilapselle jotain vaatetta ja kyse on vauvasta niin todellakaan en kysele vanhemmilta värejä tai merkkejä. Jos on vanhemmilla lahjasta hapan naama niin eipä tarvitse enää kiittämättömille ostella.
Lahja on lahja, mutta jos se olisi tarkoitettu sovinnon eleeksi niin kyllä perheen mieltymykset kannattaisi ottaa huomioon.
En usko, että vaate oli sovinnon ele vaan lahja lapselle. Miksi aina kuvitella jotain muuta?
Juu en minäkään usko, vauvan isä vain luuli niin, halusi tietenkin ajatella äidistään hyvää. Luultavasti se oli vain tekosyy päästä katsomaan vauvaa, muutoinhan lahjan olisi voinut vain ojentaa vanhemmille.
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Mitkä tässä siis ovat ne kulttuurierot mielestäsi?
Kun minä en ainakaan näe kuin ihan vaan mt-ongelmaa ja häiriintynyttä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena mietin millä älynlahjoilla ihmiset täällä keskustelevat? Jos pari maltillista ihmistä mainitsee kulttuurierot niin alkaa aggressiivinen tivaaminen missä suorat käytöshäiriöt liitetään kulttuuriin vaikka pointti oli, että myös kulttuuri vaikuttaa käytökseen. Käytös, käytöshäiriöt = eri asiat, puhutaan kahdesta eri asiasta. Luulen, että osa on tosissaan kommenteissaan eikä vain provoile. Aika hurjaa, siis ihmisten typeryys. Aina välillä hämmästelen tätä kun itse keskustelen useimmiten tiedeyhteisössä ja keskustelu liikkuu 5G ja virtuaalitodellisuudessa, nyt olen äippälomalla.
Tiedän, että saamelainen kulttuuri on erittäin sukukeskeinen, ja tuoretta äitiä ei jätetä yksin. Perhekäsitys on paljon ydinperhettä laajempi: siihen kuuluvat myös isovanhemmat, isovanhempien sisarukset ja kummit. Erityisen keskeinen osa on kummeilla, joita saamelaislapsella saattaa olla kymmenkunta.
Saamelaisuudessa on muuten tapana kastaa lapsi mahdollisimman pian, viimeistään kolmen-neljän viikon ikäisenä. Lapsi saa itselleen 5-10 kummia, jotka on valittu perhepiiristä ja läheisistä ystävistä: yleensä jokaisella kummilla on jokin oma taitonsa jonka hän lupaa välittää kummilapselleen.
Nyt niitä kummeja kaivattaisiin perheen tueksi niin tätä piirrettä saamelaiskulttuurissa voisi hyödyntää.
No kyllä se tyhmältä kuulostaa kun puhe on huonokäytöksisestä anopista niin joku tulee sanomaan, että se on ne kulttuurierot vaan hyväksyttävä. En usko, että missään kulttuurissa vaalittaisiin huonoa käytöstä hyveenä.
Ja jos todella oltaisiin suku- ja perhekeskeisiä niin varmaankin sitten osattaisiin tukea nuorta äitiä tuoreessa äitiydessään. Ellei sukukeskeisyys sitten tarkoita, että suvussa on aina se yksi itsensä valitsema matriarkka jolle on oltava mielinkielin tai muuten hylätään kulttuuri.
No jos ajattelee tyhmästi niin tyhmällehän se kuulostaa. Kulttuuriero voi tässä vaikuttaa esim. ymmärretäänkö täysin tunnetasolla käsite ydinperhe ja sitä mitä asioita liittyy poroihin. Ei ollut minulle erityisen vaikeaa ymmärtää. Saamelaisuus ei varmaankaan tarkoita, että geeneissä on koodattuna huono käytös niin kuin ehdotit. Tarkista toki vielä Wikipediasta niin voit olla varma.
Ps en tarkoittanut äskeisellä, että ydinperhe sisältää porot, tarkoitin, että ydinperhe omistaa porot ja sitten sitä mitä tunnesiteitä miehellä liittyy poroihin - pakko tarkentaa ettei joku taas selitä, että ydinperhe on tässä tapauksessa vanhemmat ja lapsi, ei ne porot kuulu ydinperheeseen
Mun kamalat appivanhemmat myös vetoaa noihin kulttuurieroihin.
Sillä on selitetty niin kaappien penkominen, solvaaminen, herjaaminen ja yleinen haukkuminen kuin kutsumatta kylään tunkeminen aamukuudelta pyhäpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena mietin millä älynlahjoilla ihmiset täällä keskustelevat? Jos pari maltillista ihmistä mainitsee kulttuurierot niin alkaa aggressiivinen tivaaminen missä suorat käytöshäiriöt liitetään kulttuuriin vaikka pointti oli, että myös kulttuuri vaikuttaa käytökseen. Käytös, käytöshäiriöt = eri asiat, puhutaan kahdesta eri asiasta. Luulen, että osa on tosissaan kommenteissaan eikä vain provoile. Aika hurjaa, siis ihmisten typeryys. Aina välillä hämmästelen tätä kun itse keskustelen useimmiten tiedeyhteisössä ja keskustelu liikkuu 5G ja virtuaalitodellisuudessa, nyt olen äippälomalla.
Tiedän, että saamelainen kulttuuri on erittäin sukukeskeinen, ja tuoretta äitiä ei jätetä yksin. Perhekäsitys on paljon ydinperhettä laajempi: siihen kuuluvat myös isovanhemmat, isovanhempien sisarukset ja kummit. Erityisen keskeinen osa on kummeilla, joita saamelaislapsella saattaa olla kymmenkunta.
Saamelaisuudessa on muuten tapana kastaa lapsi mahdollisimman pian, viimeistään kolmen-neljän viikon ikäisenä. Lapsi saa itselleen 5-10 kummia, jotka on valittu perhepiiristä ja läheisistä ystävistä: yleensä jokaisella kummilla on jokin oma taitonsa jonka hän lupaa välittää kummilapselleen.
Nyt niitä kummeja kaivattaisiin perheen tueksi niin tätä piirrettä saamelaiskulttuurissa voisi hyödyntää.
No kyllä se tyhmältä kuulostaa kun puhe on huonokäytöksisestä anopista niin joku tulee sanomaan, että se on ne kulttuurierot vaan hyväksyttävä. En usko, että missään kulttuurissa vaalittaisiin huonoa käytöstä hyveenä.
Ja jos todella oltaisiin suku- ja perhekeskeisiä niin varmaankin sitten osattaisiin tukea nuorta äitiä tuoreessa äitiydessään. Ellei sukukeskeisyys sitten tarkoita, että suvussa on aina se yksi itsensä valitsema matriarkka jolle on oltava mielinkielin tai muuten hylätään kulttuuri.No jos ajattelee tyhmästi niin tyhmällehän se kuulostaa. Kulttuuriero voi tässä vaikuttaa esim. ymmärretäänkö täysin tunnetasolla käsite ydinperhe ja sitä mitä asioita liittyy poroihin. Ei ollut minulle erityisen vaikeaa ymmärtää. Saamelaisuus ei varmaankaan tarkoita, että geeneissä on koodattuna huono käytös niin kuin ehdotit. Tarkista toki vielä Wikipediasta niin voit olla varma.
Ps en tarkoittanut äskeisellä, että ydinperhe sisältää porot, tarkoitin, että ydinperhe omistaa porot ja sitten sitä mitä tunnesiteitä miehellä liittyy poroihin - pakko tarkentaa ettei joku taas selitä, että ydinperhe on tässä tapauksessa vanhemmat ja lapsi, ei ne porot kuulu ydinperheeseen
On eri asia se että miten käsitetään ydinperhe ja se miten sitä omaa käsitystä ilmennetään. Varsinkin kun huomataan että sen ydinperheen varsinainen jäsen näkee asian toisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena mietin millä älynlahjoilla ihmiset täällä keskustelevat? Jos pari maltillista ihmistä mainitsee kulttuurierot niin alkaa aggressiivinen tivaaminen missä suorat käytöshäiriöt liitetään kulttuuriin vaikka pointti oli, että myös kulttuuri vaikuttaa käytökseen. Käytös, käytöshäiriöt = eri asiat, puhutaan kahdesta eri asiasta. Luulen, että osa on tosissaan kommenteissaan eikä vain provoile. Aika hurjaa, siis ihmisten typeryys. Aina välillä hämmästelen tätä kun itse keskustelen useimmiten tiedeyhteisössä ja keskustelu liikkuu 5G ja virtuaalitodellisuudessa, nyt olen äippälomalla.
Tiedän, että saamelainen kulttuuri on erittäin sukukeskeinen, ja tuoretta äitiä ei jätetä yksin. Perhekäsitys on paljon ydinperhettä laajempi: siihen kuuluvat myös isovanhemmat, isovanhempien sisarukset ja kummit. Erityisen keskeinen osa on kummeilla, joita saamelaislapsella saattaa olla kymmenkunta.
Saamelaisuudessa on muuten tapana kastaa lapsi mahdollisimman pian, viimeistään kolmen-neljän viikon ikäisenä. Lapsi saa itselleen 5-10 kummia, jotka on valittu perhepiiristä ja läheisistä ystävistä: yleensä jokaisella kummilla on jokin oma taitonsa jonka hän lupaa välittää kummilapselleen.
Nyt niitä kummeja kaivattaisiin perheen tueksi niin tätä piirrettä saamelaiskulttuurissa voisi hyödyntää.
No kyllä se tyhmältä kuulostaa kun puhe on huonokäytöksisestä anopista niin joku tulee sanomaan, että se on ne kulttuurierot vaan hyväksyttävä. En usko, että missään kulttuurissa vaalittaisiin huonoa käytöstä hyveenä.
Ja jos todella oltaisiin suku- ja perhekeskeisiä niin varmaankin sitten osattaisiin tukea nuorta äitiä tuoreessa äitiydessään. Ellei sukukeskeisyys sitten tarkoita, että suvussa on aina se yksi itsensä valitsema matriarkka jolle on oltava mielinkielin tai muuten hylätään kulttuuri.No jos ajattelee tyhmästi niin tyhmällehän se kuulostaa. Kulttuuriero voi tässä vaikuttaa esim. ymmärretäänkö täysin tunnetasolla käsite ydinperhe ja sitä mitä asioita liittyy poroihin. Ei ollut minulle erityisen vaikeaa ymmärtää. Saamelaisuus ei varmaankaan tarkoita, että geeneissä on koodattuna huono käytös niin kuin ehdotit. Tarkista toki vielä Wikipediasta niin voit olla varma.
Ps en tarkoittanut äskeisellä, että ydinperhe sisältää porot, tarkoitin, että ydinperhe omistaa porot ja sitten sitä mitä tunnesiteitä miehellä liittyy poroihin - pakko tarkentaa ettei joku taas selitä, että ydinperhe on tässä tapauksessa vanhemmat ja lapsi, ei ne porot kuulu ydinperheeseen
On eri asia se että miten käsitetään ydinperhe ja se miten sitä omaa käsitystä ilmennetään. Varsinkin kun huomataan että sen ydinperheen varsinainen jäsen näkee asian toisin.
Tarkoititko poroa?
No kyllä se tyhmältä kuulostaa kun puhe on huonokäytöksisestä anopista niin joku tulee sanomaan, että se on ne kulttuurierot vaan hyväksyttävä. En usko, että missään kulttuurissa vaalittaisiin huonoa käytöstä hyveenä.
Ja jos todella oltaisiin suku- ja perhekeskeisiä niin varmaankin sitten osattaisiin tukea nuorta äitiä tuoreessa äitiydessään. Ellei sukukeskeisyys sitten tarkoita, että suvussa on aina se yksi itsensä valitsema matriarkka jolle on oltava mielinkielin tai muuten hylätään kulttuuri.