Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen täti ja setä ovat pari kuvaa meidän lapsista laittaneet facebookiin (ilman vanhempien lupaa), itse en yhtään sellaista, josta lapsen voisi tunnistaa. Mies ei edes ole facebookissa, eikä muussakaan somekanavassa. En kuitenkaan ole nostanut mekkalaa postatuista kuvista, vaikka en niiden julkaisusta tykkääkään. Mutta tuo, että mummu ei saa näyttää kuvia työpaikallakaan, niin menee jo ehkä vähän hysterian puolelle. Ne mummelin työkaveritko ovat uhka lapselle, jos mummu on vastahakoisille työkavereille lapsen kuvan vilauttanut?
Sen verran voin asiaa avata, ettei nyt kaikkia rajattomia ihmisiä jää asia häiritsemään niin kovasti, että mummu näyttelee kuvia myös tuntemattomille ihmisille, asiakkaille. Ongelmahan on siinä, että mummu ei tunne näitä ihmisiä lainkaan, eikä tiedä ketä he saattavat tuntea, kenelle he saattavat puhua jne. Kuten sanoin, tällainen toiminta vaarantaa lapsen ja piste.
Entä jos käytte ruokakaupassa? Sielläkin tuntemattomat ihmiset näkevät teidät, ettekä tiedä keitä he saattavat tuntea ja kenelle saattavat puhua. Tämä kuulostaa minustakin nyt hieman hysteeriseltä. Ja minä olen itse tähän ketjuun kirjoittanut myös omasta anopistani, en ole itse anoppi tai rajaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen täti ja setä ovat pari kuvaa meidän lapsista laittaneet facebookiin (ilman vanhempien lupaa), itse en yhtään sellaista, josta lapsen voisi tunnistaa. Mies ei edes ole facebookissa, eikä muussakaan somekanavassa. En kuitenkaan ole nostanut mekkalaa postatuista kuvista, vaikka en niiden julkaisusta tykkääkään. Mutta tuo, että mummu ei saa näyttää kuvia työpaikallakaan, niin menee jo ehkä vähän hysterian puolelle. Ne mummelin työkaveritko ovat uhka lapselle, jos mummu on vastahakoisille työkavereille lapsen kuvan vilauttanut?
Sen verran voin asiaa avata, ettei nyt kaikkia rajattomia ihmisiä jää asia häiritsemään niin kovasti, että mummu näyttelee kuvia myös tuntemattomille ihmisille, asiakkaille. Ongelmahan on siinä, että mummu ei tunne näitä ihmisiä lainkaan, eikä tiedä ketä he saattavat tuntea, kenelle he saattavat puhua jne. Kuten sanoin, tällainen toiminta vaarantaa lapsen ja piste.
Nyt on kyllä niin outoa että ei mitään rajaa.
Vauvan turvallisuus vaarantuu siitä, että mummo näyttää hänen kuvansa tuntemattomalle ihmiselle, joka sitten *kertoo muille että on nähnyt jonkun vauvan kuvan*???
Hommaa hyvä ihminen apua.
Eiköhän tämä sivupolku riitä? Jokainen tekee yksityisyyden suhteen omat päätöksensä ja turhaksi hysteerikoksi leimaaminen tuskin vie keskustelua mihinkään suuntaan. Osa ihmisistä ei ole somessa ollenkaan tietoturvauhkien takia, osa jakaa lapsensa kylpy- ja vaippakuviakin ja suurin osa lienee jossain välimaastossa. Pointti kuitenkin tässäkin tarinassa on se, että vanhempien pyyntöä, josta lapselle ei ole mitään haittaa, tulisi kunnioittaa, vaikkei sitä ymmärtäisikään tai siitä samaa mieltä olisikaan. Vai kuinka moni julkaisisi vaikka työkaverinsa kuvan somessa vastoin nimenomaista kieltoa?
Aiheeseen palatakseni, ollaan nyt juteltu kavereiden kanssa perhesuhteista (omaa tilannetta sen suuremmin avaamatta). Se on auttanut tuomaan perspektiiviä tähän tilanteeseen, kun on saatu kuulla tarinoita yhtäältä välirikoista ja vuosien puhumattomuudesta liian puuttumisen seurauksena ja toisaalta tosi läheisistä suhteista, joissa vanhemmat kunnioittaa ja uskoo omia aikuisia lapsiaan, ja osaa antaa tilaa elää omannäköistä elämää. Tui jälkimmäinen olisi ihan unelma. :D
Ahhahaha, olipas kiva keskustelu (taas).
Mies: "Meille olisi tärkeää, ettette vähättelisi sääntöjämme ja tapojamme, etenkään lapsen kuullen."
Mummo: "Aivan kohtuutonta! Parempi minun on olla näkemättä lasta ollenkaan sitten, kuin ruveta varomaan joka sanaa."
...
Eli meidän vapaa kritisoiminen on tärkeämpää kuin lapsen näkeminen? Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen täti ja setä ovat pari kuvaa meidän lapsista laittaneet facebookiin (ilman vanhempien lupaa), itse en yhtään sellaista, josta lapsen voisi tunnistaa. Mies ei edes ole facebookissa, eikä muussakaan somekanavassa. En kuitenkaan ole nostanut mekkalaa postatuista kuvista, vaikka en niiden julkaisusta tykkääkään. Mutta tuo, että mummu ei saa näyttää kuvia työpaikallakaan, niin menee jo ehkä vähän hysterian puolelle. Ne mummelin työkaveritko ovat uhka lapselle, jos mummu on vastahakoisille työkavereille lapsen kuvan vilauttanut?
Sen verran voin asiaa avata, ettei nyt kaikkia rajattomia ihmisiä jää asia häiritsemään niin kovasti, että mummu näyttelee kuvia myös tuntemattomille ihmisille, asiakkaille. Ongelmahan on siinä, että mummu ei tunne näitä ihmisiä lainkaan, eikä tiedä ketä he saattavat tuntea, kenelle he saattavat puhua jne. Kuten sanoin, tällainen toiminta vaarantaa lapsen ja piste.
Nyt on kyllä niin outoa että ei mitään rajaa.
Vauvan turvallisuus vaarantuu siitä, että mummo näyttää hänen kuvansa tuntemattomalle ihmiselle, joka sitten *kertoo muille että on nähnyt jonkun vauvan kuvan*???Hommaa hyvä ihminen apua.
En ole tuo jota lainaat mutta ottakaapa huomioon että tilanteita on erilaisia. Mun pitää esim suojella lapsiani isältäni, on varallinen ja uhannut usein. On psykopaatti ja yäysin arvaamaton. Siksi pitää olla hälytysjärjestelmät, salaiset numerot, päiväkoti tarkoituksella eri paikassa eli ei se lähin, siksi en jaa lasteni kuvia jne. Normaalissa suvussa elävä ei tajua mitä mielipuolia onkaan olemassa. Esim narsistivanhempi, hullu ex, liivijengikerho menneisyydestä jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus. Anoppi alkoi omia esikoista omakseen tämän synnyttyä. En tajunnut tilannetta ja nyt kun lapsi on 3v, en tunne enää yhtään mitään äidillistä häntä kohtaan. Koen että hän on appivanhempien ja miehen perhettä, minä ulkopuolinen.
Meille syntyi toinen lapsi, poika, jota appivanhemmat ei hyysää ollenkaan. Jää pahasti siskonsa taakse. Ärsyttää käydä kun eivät huomioi vauvaa ollenkaan.
Luulen että tämä johtuu siitä että appivanhemmat on menettäneet tyttönsä joskus. Näkevät tuon tytön sitten lapsenlapsessa.
Yleisellä tasolla, esim syyttäjien, asianajajien, tuomareiden, poliisien ja lääkäreiden lapsilla on usein kuvauskielto. Näiden ammattien edustajat saattavat työnsä takia kohdata uhkailua lapseen perustuen jos lapsi on tunnistettavissa kuvan perusteella.
Kuinka moni ilahtuisi jos tuntemattomalta tulee kuva lapsestasi esim päiväkodin pihalla ja viitteenä "onpa hän söpö, toivottavasti mitään pahaa ei pääse tapahtumaan" ja on itse vaikka töissä evännyt opiaattireseptin/todistanut rikollista vastaan (kuka tahansa voi sattumalta joutua todistamaan rikosta) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisellä tasolla, esim syyttäjien, asianajajien, tuomareiden, poliisien ja lääkäreiden lapsilla on usein kuvauskielto. Näiden ammattien edustajat saattavat työnsä takia kohdata uhkailua lapseen perustuen jos lapsi on tunnistettavissa kuvan perusteella.
Kuinka moni ilahtuisi jos tuntemattomalta tulee kuva lapsestasi esim päiväkodin pihalla ja viitteenä "onpa hän söpö, toivottavasti mitään pahaa ei pääse tapahtumaan" ja on itse vaikka töissä evännyt opiaattireseptin/todistanut rikollista vastaan (kuka tahansa voi sattumalta joutua todistamaan rikosta) jne.
Ohis mutta meillä oli lapsena puhelinnumero salainen juurikin vanhempien ammatin takia. Koulussa ihmeteltiin kovaan ääneen miksi meidän kotinumeroa ei saanut antaa luokalle jaettavalle listalle ja vaikka syy tähän selitettiin oli opettajan vastaus "eihän ne ihmiset niin vaarallisia voi olla" Valitettavasti tähän maailmaan mahtuu jos jonkinnäköstä sekopäätä niin ymmärän hyvin miksi kielletään ottamasta valokuvia ja levittelemästä niitä ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus. Anoppi alkoi omia esikoista omakseen tämän synnyttyä. En tajunnut tilannetta ja nyt kun lapsi on 3v, en tunne enää yhtään mitään äidillistä häntä kohtaan. Koen että hän on appivanhempien ja miehen perhettä, minä ulkopuolinen.
Meille syntyi toinen lapsi, poika, jota appivanhemmat ei hyysää ollenkaan. Jää pahasti siskonsa taakse. Ärsyttää käydä kun eivät huomioi vauvaa ollenkaan.
Luulen että tämä johtuu siitä että appivanhemmat on menettäneet tyttönsä joskus. Näkevät tuon tytön sitten lapsenlapsessa.
En nyt halua millään muotoa syyllistää sinua, mutta mietipä miltä lapsestasi tuntuu, jos sinustakin tuntuu tuolta? Lapsesi on kuitenkin mitä todennäköisimmin muodostanut ensisijaisen kiintymyssuhteen aikanaan sinuun. Se että toiset ovat tehneet teistä vieraat toisillenne on oikeasti todella haitallista hänelle. Sä olet äitinä tyttäresi kehitykselle tärkein ihminen, tyttäresi samaistuu sinuun äitiinsä, ja äidin rakkautta ei yksikään sekopäämummo voi korvata. Älä anna muiden jatkaa tuota vieraannuttamista! Sinä olet tärkeä, älä usko muuta!
Voit tehdä vielä paljonkin. Voit varata esim. perheneuvolaan ajan, jossa alat purkaa asiaa miehesi kanssa. Sitten radikaalisti vähennätte anoppisi osallistumista lapsenne elämään. Tiedätkö juuri nyt vauvan äitinä olet herkillä tätä käsittelemään ja purkamaan, luomaan suhdetta uudelleen tyttöösi. Koska asia on vaikuttanut noin vahvasti sinuun, niin samalla olisi hyvä käsitellä omaa äitisuhdettasi. Tyttäresi ei ole miehesi suvun lapsi, vaan sinun ja miehesi oma pikku tyttö. Älä usko muuta. Jos sä olet häntä eniten hoitanut vauva-aikana, niin kukaan ei voi sinua äitinä korvata.
Ja mitä sitten vaikka appikset ei huomioi vauvaasi. Sehän on vain hyvä tuossa tapauksessa. Ei tuollaisten isovanhempien osallistuminen ole hyväksi lasten kehitykselle.
Minä itse tiedän, että minulle olisi käynyt noin, jos en olisi huomannut "omimisesta" merkkejä ja olisin vain alistunut isovanhempien hössötykseen ja sekoiluun. Joten koen suurta sympatiaa sinua kohtaan. Älä enää alistu tuohon. Vihellä peli nyt poikki kun vielä voit, luo suhde tyttäreesi ja puhu miehellesi ja hanki ammattiapua. Kun sanot tuon, ettet tunne äidillisiä tunteita lastasi kohtaan anoppisi omimisen vuoksi, niin hyvä terapeutti voi varmasti auttaa sinua ja tarvittaessa teidän parisuhdettakin, jos mies on kovin sokea tilanteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailij[quote=Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
No tämä juuri. En tiedä mitä saati MITEN voin tänne kirjoittaa, ilman että viestini aiheuttaa väärinymmärtämistä tai kyseenalaistamista (kyseenalaistamisen ilosta?) tai minuun kohdistuvaa, *veitsenterävää* keittiöpsykologista analyysia. Ei ole enää rentouttavaa kirjoittaa kun joudun miettimään jokaista sanaa.
Olen ottanut eston pois puhelimesta. Eilisen aikana tuli neljä viestiä anopilta. Kahden viestin lopussa "suukkoja mummon kullalle". Viestitteli tavalla joka sanoi "no niin unohdetaanpas nyt tuo asia". Eli niitä tuttuja, innokkaita ja näennäisen kohteliaita viestejä. Ihan koska tahansa voi tulla viesti "5min niin siellä, tulen katsomaan mummon mössykkä pössykkäistä ennen kuin rakas vallan unohtaa mummon! ;)" Tuntuu että anoppi on nyt venynyt äärimmilleen malttinsa kanssa ja edessä on totaalinen räjähdys jos joudun sanomaan että tänään ei käy. Hän selvästi ajattelee että "hups, tuommoinen tilanne sitten" mutta elämä jatkuu ennallaan. No, ei kyllä jatku.
Hmmm.. sä et tiedä miten olla ja sanoa anoppilassa ja et tiedä mitä ja miten voit palstalle kirjoittaa ja pitää miettiä joka sana. Kuule rentoudu, ihmiset on erilaisia ajatuksiltaan ja käytökseltään niin eihän sun tarvitse kuin päättää mitä mieltä itse olet ja toimia sitten sen mukaan. Sun ongelma on, että yrität miellyttää tai huomioida muita ihmisiä etkä niinkään itseäsi. Lopeta tuo turha säätäminen ja ole reippaalla tavalla itsekäs, sillä se menee, muusta liikenteestä piittaamatta.
Kusipää idiootti.
Tää ketju on avautumiskanava meille jotka kamppailemme kamalien sukulaisten kanssa. Sitten tääkin pitää pilata tällä haukkumisella. Lopeta.
Mieluummin kusipää kuin onneton hattarapää. Kusipää on kuitenkin aktiivinen eikä vain passiivisena valita. Keinot selviytyä ovat lopulta yksinkertaisia niin miksi et käytä niitä? Kuka idiootti (aikuinen) valitsee olla itselleen haitallisessa tilanteessa tai vuorovaikutuksessa eikä pyri siitä aktiivisesti pois - siis tee jotain asialle.
Minä en edes "haukkunut" ap:ta vaan sanoin, että hän miettii liikaa muita ihmisiä kuin itseään. Reipas ja rohkea ihminen, hetkinen siis se sinun mielestäsi kusipää idiootti päättää mitä mieltä on ja toimii sen mukaan. Eikä jää vellomaan josko se solmu itsekseen avautuisi. Mitä järkeä vain avautua palstoilla jos ei tee mitään? Sori kärkevästä vastauksesta.
Missä on sanottu ettei tekisi mitään? Silti voi olla tarve myös puhua asiasta.
Ihan olen reipas ja rohkea ja aikaansaapa ihminen. Silti olen joutunut hullun vainoamaksi.
Sinä olet just sellainen ihminen joka raiskatulta alkaa ekana kysellä, miten hän aiheutti raiskauksen itse.
Enemmänkin kysyisin että onko pakko hengata tunnetun raiskaajan kanssa koska kaikkea voi sattua, siinä tilanteessa kun tyyppi voivottelee että on lähdössä raiskaajan kanssa bilettämään ja vapaaehtoisesti..
Jos se tunnettu raiskaaja on oma vanhempasi, jonka luomassa ilmapiirissä olet kasvanut koko ikäsi, sinulla saattaa itselläsi olla maailmasta täysin väärä ja sairas kuva, joka silti sinulle on se ainoa tuntempasi ns normaali.
Siksikin tämä ketju on tärkeä, koska täällä moni saa oikeasti keskustella olostaan ja kuulla, että vika ei ole sinussa (kuten sinulle on vauvasta asti tolkutettu), vaan että se vanhempi on sairas.
Nyt on kyseessä tuore äiti, jonka anoppi yrittää päteä aloittajan äitiyden yli ja lähes omia vauvan. Sun ongelmille on varmaan parempikin ketju olemassa. Tsemppiä silti.
Ap:n miehen tilanne on tismalleen sama kuin minun. Hän on pitänyt normaalina sairasta käytöstä ja suorastaan pakottanut vaimoaankin sietämään sitä.
Josko sitten löytyisi ap:n miehen aloittama ketju? Minua kiinnostaa vain tuoreen äidin kokemukset ja miten hän tästä selviää, hänen näkökulma ja tilanne - ei oikein muut jaarittelut. Narsismista ja rajattomista kärsivät vaan yrittävät vohkia joka ketjun joka vähänkin liippaa aiheeseen ja sitten keskustelu hajoaa alkuperäisestä aiheesta. Pysytään ketjun aiheessa kiitos!
Ap on vasta törmännyt tähän asiaan. Se että ihmiset kertovat siitä oikeasti, auttaa häntä huomattavasti paremmin, mm ymmärtämään miestään, kuin nuo "ryhdistäydy, tyhmä paska" -kehotukset.
Aika herkän tai varautunut täytyy ihmisen olla jos ymmärtää sanat "päätä mitä mieltä itse olet ja toimi sitten sen mukaan. Sun ongelma on, että yrität miellyttää tai huomioida muita ihmisiä etkä niinkään itseäsi." > sanoiksi "ryhdistäydy tyhmä paska". Anteeksi, hieman nauratti.
Ketään ei kiinnosta. Lopeta jo.
Nyt on jo yli 120 sivua keskustelua otsikon alla, eli vaikuttaa joitain kiinnostavankin tämä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus. Anoppi alkoi omia esikoista omakseen tämän synnyttyä. En tajunnut tilannetta ja nyt kun lapsi on 3v, en tunne enää yhtään mitään äidillistä häntä kohtaan. Koen että hän on appivanhempien ja miehen perhettä, minä ulkopuolinen.
Meille syntyi toinen lapsi, poika, jota appivanhemmat ei hyysää ollenkaan. Jää pahasti siskonsa taakse. Ärsyttää käydä kun eivät huomioi vauvaa ollenkaan.
Luulen että tämä johtuu siitä että appivanhemmat on menettäneet tyttönsä joskus. Näkevät tuon tytön sitten lapsenlapsessa.
En nyt halua millään muotoa syyllistää sinua, mutta mietipä miltä lapsestasi tuntuu, jos sinustakin tuntuu tuolta? Lapsesi on kuitenkin mitä todennäköisimmin muodostanut ensisijaisen kiintymyssuhteen aikanaan sinuun. Se että toiset ovat tehneet teistä vieraat toisillenne on oikeasti todella haitallista hänelle. Sä olet äitinä tyttäresi kehitykselle tärkein ihminen, tyttäresi samaistuu sinuun äitiinsä, ja äidin rakkautta ei yksikään sekopäämummo voi korvata. Älä anna muiden jatkaa tuota vieraannuttamista! Sinä olet tärkeä, älä usko muuta!
Voit tehdä vielä paljonkin. Voit varata esim. perheneuvolaan ajan, jossa alat purkaa asiaa miehesi kanssa. Sitten radikaalisti vähennätte anoppisi osallistumista lapsenne elämään. Tiedätkö juuri nyt vauvan äitinä olet herkillä tätä käsittelemään ja purkamaan, luomaan suhdetta uudelleen tyttöösi. Koska asia on vaikuttanut noin vahvasti sinuun, niin samalla olisi hyvä käsitellä omaa äitisuhdettasi. Tyttäresi ei ole miehesi suvun lapsi, vaan sinun ja miehesi oma pikku tyttö. Älä usko muuta. Jos sä olet häntä eniten hoitanut vauva-aikana, niin kukaan ei voi sinua äitinä korvata.
Ja mitä sitten vaikka appikset ei huomioi vauvaasi. Sehän on vain hyvä tuossa tapauksessa. Ei tuollaisten isovanhempien osallistuminen ole hyväksi lasten kehitykselle.
Minä itse tiedän, että minulle olisi käynyt noin, jos en olisi huomannut "omimisesta" merkkejä ja olisin vain alistunut isovanhempien hössötykseen ja sekoiluun. Joten koen suurta sympatiaa sinua kohtaan. Älä enää alistu tuohon. Vihellä peli nyt poikki kun vielä voit, luo suhde tyttäreesi ja puhu miehellesi ja hanki ammattiapua. Kun sanot tuon, ettet tunne äidillisiä tunteita lastasi kohtaan anoppisi omimisen vuoksi, niin hyvä terapeutti voi varmasti auttaa sinua ja tarvittaessa teidän parisuhdettakin, jos mies on kovin sokea tilanteelle.
Miksi pitää tuputtaa noita neuvoloita yms joka puheemvuoroon? Niistä ei ole kuin vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän tarkoittaa sitä, että mä en salli lapsille mitään hyvää.
Aika askeettista elämään noin syömisten suhteen teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän anna perinteinen jatkua.
20 - 30 vuoden kuluttua on ainakin n.2000 parempaa anoppia ja isovanhempaa.Olemme jo vanhempina miljoona kertaa parempia kuin kummankaan ns vanhemmat
Ootappas kun saatte miniöitä, olettekin yhtäkkiä narsisteja ja isovanhempia, joihin ei kannata pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän anna perinteinen jatkua.
20 - 30 vuoden kuluttua on ainakin n.2000 parempaa anoppia ja isovanhempaa.Olemme jo vanhempina miljoona kertaa parempia kuin kummankaan ns vanhemmat
Ootappas kun saatte miniöitä, olettekin yhtäkkiä narsisteja ja isovanhempia, joihin ei kannata pitää yhteyttä.
Kylläpä sitä nyt uhriudutaan urakalla. Katso peiliin. Siellä se syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän anna perinteinen jatkua.
20 - 30 vuoden kuluttua on ainakin n.2000 parempaa anoppia ja isovanhempaa.Olemme jo vanhempina miljoona kertaa parempia kuin kummankaan ns vanhemmat
Ootappas kun saatte miniöitä, olettekin yhtäkkiä narsisteja ja isovanhempia, joihin ei kannata pitää yhteyttä.
Eiköhän tää keskustelu käyty jo monta sivua sitte
Te ketjuun vastaajat olette niitä anoppeja 20-30 vuoden päästä, ja silloin on varmasti taas lastenhoito-ohjeet muuttuneet monelta kantilta. Mutta te pidätte kiinni näistä 2000-luvun alun ohjeista, ja saatte aikaiseksi riidan anopin ja miniän välillä. Kun ei se miniä hoida, niin kuin silloin ennen lapsia hoidettiin!
Vierailija kirjoitti:
Te ketjuun vastaajat olette niitä anoppeja 20-30 vuoden päästä, ja silloin on varmasti taas lastenhoito-ohjeet muuttuneet monelta kantilta. Mutta te pidätte kiinni näistä 2000-luvun alun ohjeista, ja saatte aikaiseksi riidan anopin ja miniän välillä. Kun ei se miniä hoida, niin kuin silloin ennen lapsia hoidettiin!
Juu. Juuri tästähän tässä on kyse. Not.
Mites sujuu ap? Onko "tapaamissopimus" lappusia ilmestynyt postilaatikkoon?
Ap tuntuu kadonneen linjoilta :(
Olen muuten törmännyt kahteen aivan erityyppiseen ajattelutapaan tästä sukupolvien kiertokulusta.
Ensimmäinen: "Koska jouduin aikanaan kestämään kaikenlaista, niin on reilua, että minunkin lapseni joutuu sietämään saman."
Toinen: "Koska jouduin aikanaan kestämään kaikenlaista, niin on reilua, etten laita lastani sietämään samaa."
Valitettavasti anoppini ajattelee tuon ykkösesimerkin tavoin, itse toivon täydestä sydämestäni olevani tuota jälkimmäistä tyyppiä joskus tulevaisuudessa (jos sellainen skenaario ylipäänsä tulee ikinä ajankohtaiseksi).
Alue: Aihe vapaa
Sen verran voin asiaa avata, ettei nyt kaikkia rajattomia ihmisiä jää asia häiritsemään niin kovasti, että mummu näyttelee kuvia myös tuntemattomille ihmisille, asiakkaille. Ongelmahan on siinä, että mummu ei tunne näitä ihmisiä lainkaan, eikä tiedä ketä he saattavat tuntea, kenelle he saattavat puhua jne. Kuten sanoin, tällainen toiminta vaarantaa lapsen ja piste.