Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko oli jo kuollut ja anoppi pitkälle dementoitunut, kun saimme lapsen. Mutta vauvauutiset menivät jostain syystä anopille perille, kuin täysjärkiselle. Anoppi ja appi ottivat minut poikansa tyttöystävänä aikoinaan hyvin lämpimästi vastaan.
Siskoni sai kaksi lasta, syntyivät 4 v ja 1.5 vuotta ennen meidän lasta. Näitä lapsia kävivät hoitamassa 400 km päästä, kun lapset olivat sairaina ja vanhempien piti päästä töihin, vaikka vanhempien työnantaja olisi kustantanut lastenhoitajan. Osallistuivat lasten päiväkotien isovanhempien tapahtumiin yms. Siskon lapset viettivät monesti viikonkin mummolassa koulun loma-aikona. Meidän lasta eivät koskaan hoitaneet kuin korkeintaan sen ajan, kun piipahdimme kaupassa mummoloassa ollessa. Eivät koskaan tulleet päiväkodin tai koulun tapahtumiin.
Siskon lapset vieraileva edelleen mummolassa mielellään, toinen täysi-ikäinen ja toinekin 17-v. Meidän lapsi ei ole suostunut enää pariin vuoteen lähtemään mummolavierailuille.
Miten appivanhempasi hoitivat siskosi lapsia?
Tekstistä voi mielestäni päätellä siitä puuttuvan sanat "omat vanhempani" tai "vanhempamme".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hassuimmista ohjeista, jonka olen saanut rajattomalta läheiseltä koski sitä miten lapselleni pitäisi puhua.
Ko. lapsi on hyvin rauhallinen, tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kuuntelee mitä hänelle sanotaan ja on sellainen kenen kanssa on helppo toimia. Se on oma kokemukseni lapsesta ja palaute jota olen saanut niin päiväkodista kuin koulustakin on linjassa oman käsitykseni kanssa. Mukava lapsi jonka kanssa on helppo tulla toimeen.
Se rajattoman kommentti oli aika erilainen. Hän sanoi, että "Tuo xxx on sitten vaikea, samanlainen kuin sinä". Sitten hän selitti pitkään siitä kuinka tällaisen vaikean ihmisen kanssa tulee toimia. Kun sellaisen kanssa ei voi toimia niinkuin normaalisti ihmisten kanssa. Sitten sain kuulla yksityiskohtaiset neuvot siitä mitä lapselle pitää sanoa missäkin tilanteessa. Se oli hyvin hämmentävää.
Tällä rajattomalla on tapana löytää ongelmia sellaisista paikoista missä kukaan muu ei näe ongelmia. Sitten hän pyrkii korjaamaan löytämiään ongelmia ja kääntää kaiken sekaisin, ja usein saakin jonkun ongelman aikaan. Sitten pääsee sanomaan että hän oli oikeassa alusta lähtien vaikka kukaan ei ensin uskonut häntä.
Yksi aiheuttamansa ongelma oli meidän keraamisen lieden sotkeminen. Tämä on pieni asia mutta samoin hän toimii suurissakin jutuissa.
Hän oli meillä kylässä kun lämmitin ruokaa. Lieteen tuli siinä tahra, ja rajattoman piti päästä puhdistamaan se tuoreeltaan vaikka sanoin että pitää odottaa lieden jäähtymistä. Ei odottanut vaan ryntäsi puhdistamaan kun minulla silmä vältti.
Ainakin puoli tuntia meni sitten sen tiskirätin irrottamiseen lieden pinnasta ja lieteen jäi ikuinen tahra, sellainen samea kohta jota ei saa pois sillä lieden pinta vaurioitui.
Pienestä tahrasta tuli iso ongelma. Samalla taktiikalla hän toimii elämässä muutenkin.
Ja draamaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hassuimmista ohjeista, jonka olen saanut rajattomalta läheiseltä koski sitä miten lapselleni pitäisi puhua.
Ko. lapsi on hyvin rauhallinen, tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kuuntelee mitä hänelle sanotaan ja on sellainen kenen kanssa on helppo toimia. Se on oma kokemukseni lapsesta ja palaute jota olen saanut niin päiväkodista kuin koulustakin on linjassa oman käsitykseni kanssa. Mukava lapsi jonka kanssa on helppo tulla toimeen.
Se rajattoman kommentti oli aika erilainen. Hän sanoi, että "Tuo xxx on sitten vaikea, samanlainen kuin sinä". Sitten hän selitti pitkään siitä kuinka tällaisen vaikean ihmisen kanssa tulee toimia. Kun sellaisen kanssa ei voi toimia niinkuin normaalisti ihmisten kanssa. Sitten sain kuulla yksityiskohtaiset neuvot siitä mitä lapselle pitää sanoa missäkin tilanteessa. Se oli hyvin hämmentävää.
Tällä rajattomalla on tapana löytää ongelmia sellaisista paikoista missä kukaan muu ei näe ongelmia. Sitten hän pyrkii korjaamaan löytämiään ongelmia ja kääntää kaiken sekaisin, ja usein saakin jonkun ongelman aikaan. Sitten pääsee sanomaan että hän oli oikeassa alusta lähtien vaikka kukaan ei ensin uskonut häntä.
Yksi aiheuttamansa ongelma oli meidän keraamisen lieden sotkeminen. Tämä on pieni asia mutta samoin hän toimii suurissakin jutuissa.
Hän oli meillä kylässä kun lämmitin ruokaa. Lieteen tuli siinä tahra, ja rajattoman piti päästä puhdistamaan se tuoreeltaan vaikka sanoin että pitää odottaa lieden jäähtymistä. Ei odottanut vaan ryntäsi puhdistamaan kun minulla silmä vältti.
Ainakin puoli tuntia meni sitten sen tiskirätin irrottamiseen lieden pinnasta ja lieteen jäi ikuinen tahra, sellainen samea kohta jota ei saa pois sillä lieden pinta vaurioitui.
Pienestä tahrasta tuli iso ongelma. Samalla taktiikalla hän toimii elämässä muutenkin.
Ja draamaa riittää.
Hö - et kertonut parasta kohtaa, että mitä tuo ihminen sitten sanoi ja käyttäytyi kun tiskirätti jäi lieteen kiinni ja lieteen jäi ikuinen tahra?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hassuimmista ohjeista, jonka olen saanut rajattomalta läheiseltä koski sitä miten lapselleni pitäisi puhua.
Ko. lapsi on hyvin rauhallinen, tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kuuntelee mitä hänelle sanotaan ja on sellainen kenen kanssa on helppo toimia. Se on oma kokemukseni lapsesta ja palaute jota olen saanut niin päiväkodista kuin koulustakin on linjassa oman käsitykseni kanssa. Mukava lapsi jonka kanssa on helppo tulla toimeen.
Se rajattoman kommentti oli aika erilainen. Hän sanoi, että "Tuo xxx on sitten vaikea, samanlainen kuin sinä". Sitten hän selitti pitkään siitä kuinka tällaisen vaikean ihmisen kanssa tulee toimia. Kun sellaisen kanssa ei voi toimia niinkuin normaalisti ihmisten kanssa. Sitten sain kuulla yksityiskohtaiset neuvot siitä mitä lapselle pitää sanoa missäkin tilanteessa. Se oli hyvin hämmentävää.
Tällä rajattomalla on tapana löytää ongelmia sellaisista paikoista missä kukaan muu ei näe ongelmia. Sitten hän pyrkii korjaamaan löytämiään ongelmia ja kääntää kaiken sekaisin, ja usein saakin jonkun ongelman aikaan. Sitten pääsee sanomaan että hän oli oikeassa alusta lähtien vaikka kukaan ei ensin uskonut häntä.
Yksi aiheuttamansa ongelma oli meidän keraamisen lieden sotkeminen. Tämä on pieni asia mutta samoin hän toimii suurissakin jutuissa.
Hän oli meillä kylässä kun lämmitin ruokaa. Lieteen tuli siinä tahra, ja rajattoman piti päästä puhdistamaan se tuoreeltaan vaikka sanoin että pitää odottaa lieden jäähtymistä. Ei odottanut vaan ryntäsi puhdistamaan kun minulla silmä vältti.
Ainakin puoli tuntia meni sitten sen tiskirätin irrottamiseen lieden pinnasta ja lieteen jäi ikuinen tahra, sellainen samea kohta jota ei saa pois sillä lieden pinta vaurioitui.
Pienestä tahrasta tuli iso ongelma. Samalla taktiikalla hän toimii elämässä muutenkin.
Ja draamaa riittää.Hö - et kertonut parasta kohtaa, että mitä tuo ihminen sitten sanoi ja käyttäytyi kun tiskirätti jäi lieteen kiinni ja lieteen jäi ikuinen tahra?
Syytti tietenkin minua kun en heti ollut siivonnut tahraa pois.
Ongelmalta oltaisiin hänen mukaansa vältytty, jos osaisin toimia niinkuin normaali ihminen ja siivota tahran pois heti tuoreeltaan.
Siitä tuli yllättävän iso draama hänen puoleltaan.
Usein hän moittii minua sanomalla "olet niinkuin miehet". Myös tämän tahran kanssa sain kuulla olevani niinkuin miehet 🙄
Tulen kyllä ihan hyvin toimeen miesten(kin) kanssa. Ehkä se johtuu siitä salaisesta"miehisyydestäni" 😂
Ongelmia minulla on vain sen rajattoman kanssa.
Pari sivua aiemmin oli maininta siitä, miten täällä neuvona on vain "välit poikki". Itse asiassa minä ajauduin keskustelua lukemaan ja myös kommentoimaan alun perin siitä syystö, että meillä on ollut paikoitellen todella karikkoista isovanhempien kanssa mutta lapsen takia en ole valmis välirikkoon. Asia on yllättävän arka ja vaikea, eikä neuvoa voi oikein lähipiiristä kysyä, koska se väkisinkin tuntuu vähän vastapuolen mustamaalaamiselta tai valittamiselta. Luin artikkeleita ja googlasin vaikka mistä apuja, mutta neuvoina löytyi vain sama välien katkaisu tai sitten "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos", joka ainakin itselleni on jossain kohti mahdotonta.
Kirjoittamieni juttujen myötä sain avattua ongelmaa kunnolla itselleni ja miehelleni ja itkettyä ison, kauan patoutuneen, itkun siitä, kuinka paljon koen tulleeni vähäteltynä äitinä, aikuisena ja ylipäänsä toisena ihmisenä vuosien mittaan. Sen jälkeen päätin, että ikinä enää en suostu tuntemaan noin. Välejä ei katkaistu, mutta sanoimme selkeästi, missä meillä menevät rajat. HS:n jutun avulla myös hyväksyin sen, että voin vältellä heitä, jos se on itselleni liian raskasta eikä minun tarvitse syyllistyä siitä. Lapsen suhdetta isovanhempiin kuitenkin tuen kaikin mahdollisin tavoin. Iso taakka putosi harteilta, paljon isompi kuin olin tajunnutkaan. Vaikea ihmissuhde, josta ei oikein voi irrottautua, syö resursseja ja jaksamista melkoisesti. Olisinpa vain tajunnut kaiken tämän vaikka 5 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1744- oletko varma, että tuosta ihmissuhteesta on positiivista vaikutusta edes lapsille? Ei riitä että ko henkilö kohtelee lapsia hyvin (oletko aina paikalla vahtimassa?), vaan hänen pitäisi kohdella myös muita hyvin. Muuten lapset saavat hyvin kyseenalaisen mallin ihmisten välisestä kanssakäymisesta...
Ihmissuhteiden arvo on siinä, mitä niistä saa. Jos se on positiivista, kannattaa suhdetta ylläpitää. Jos negatiivista, ei sitä tarvitse kannatella vain siksi, että ko suhde (vaikka se isovanhemmuus) norminomaisesti "kuuluu" olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan varma, että lapsi hyötyy, muuten en suhdetta omalla kustannuksellani yrittäisi ylläpitää. Anoppini ei ole paha ihminen, vain hyvin erilainen kuin minä. Hänellä on ehkä eri käsitys yksityisyyden rajoista ja siitä, miten omaa aikuista lasta tuetaan vanhemmuudessa ja elämässä ylipäänsä, mutta tiedän hänen yrittävän parhaansa omalla tavallaan. En silti hyväksy mitä tahansa, meidän vanhempien sääntöjen ylitse ei ylikävellä eikä niitä (tai meitä) kritisoida lapsen kuullen. Jos tästä ei pysty pitämään kiinni, lapsi ei ole valvomatta heidän kanssaan. Mun pitää pystyä luottamaan heihin ja heidän täytyy kunnioittaa minua.
Meni silti vuosia, ennen kuin pystyin tähän, ja kriiseilin asian kanssa paljon. Silti olen iloinen, että edes lopulta saimme asetettua rajat katkomatta välejä. Toivon lapseni oppivan empatiaa, konfliktinkäsittelytaitoja ja tasapainoisuutta ihmissuhteissa paremmin ja aiemmin kuin minä tai anoppini, joten ehkä hänelle tekee hyvää nähdä, että erilaiset ihmiset voivat halutessaan pärjätä keskenään.
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua aiemmin oli maininta siitä, miten täällä neuvona on vain "välit poikki". Itse asiassa minä ajauduin keskustelua lukemaan ja myös kommentoimaan alun perin siitä syystö, että meillä on ollut paikoitellen todella karikkoista isovanhempien kanssa mutta lapsen takia en ole valmis välirikkoon. Asia on yllättävän arka ja vaikea, eikä neuvoa voi oikein lähipiiristä kysyä, koska se väkisinkin tuntuu vähän vastapuolen mustamaalaamiselta tai valittamiselta. Luin artikkeleita ja googlasin vaikka mistä apuja, mutta neuvoina löytyi vain sama välien katkaisu tai sitten "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos", joka ainakin itselleni on jossain kohti mahdotonta.
Kirjoittamieni juttujen myötä sain avattua ongelmaa kunnolla itselleni ja miehelleni ja itkettyä ison, kauan patoutuneen, itkun siitä, kuinka paljon koen tulleeni vähäteltynä äitinä, aikuisena ja ylipäänsä toisena ihmisenä vuosien mittaan. Sen jälkeen päätin, että ikinä enää en suostu tuntemaan noin. Välejä ei katkaistu, mutta sanoimme selkeästi, missä meillä menevät rajat. HS:n jutun avulla myös hyväksyin sen, että voin vältellä heitä, jos se on itselleni liian raskasta eikä minun tarvitse syyllistyä siitä. Lapsen suhdetta isovanhempiin kuitenkin tuen kaikin mahdollisin tavoin. Iso taakka putosi harteilta, paljon isompi kuin olin tajunnutkaan. Vaikea ihmissuhde, josta ei oikein voi irrottautua, syö resursseja ja jaksamista melkoisesti. Olisinpa vain tajunnut kaiken tämän vaikka 5 vuotta sitten.
Mä olen katkaissut 99% suhteet anoppiin. Mies välttelee äitiään, mutta "tavan vuoksi" kutsuu äitinsä pilaamaan lasten synttärit, lisäksi käydään pikaisesti jouluna.
Mä olen todennut, että mun lapset eivät tuolla rajattomalla mielenvikaisella akalla tee yhtään mitään. Luottamusta häneen ei ole, ja anoppi ihan taatusti juoruakkana käyttäisi lapsia hyväkseen, jotta voi nyhtää tietoja pojastaan ja minusta. Ei häntä oikeasti kiinnosta mikään muu kuin asiat, joita voi vähän värittää ja kauhistella muiden kaltaistensa kanssa. Jostain syystä anopille ei meidän asioista kerrota.
Anoppi oikeasti välittää vain itsestään. Koko maailma (tai maalima, kuten tämä ällötys sanoo) on hänen palveluskuntaansa. Ja voi sitä parkaa, joka uskaltaa anopin vaatimuksia uhmata...
Vierailija kirjoitti:
Selvä kuvio: anoppi määräilee muiden elämästä ja on tehnyt tätä samaa omalle pojallee. Ukkokullan oma tahto ei ole päässyt kehittymään missään vaiheessa. Kysypä häneltä, millainen hän oli murrosikäisenä ... sanoiko koskaan vastaan, suuttuiko näkyvästi mistään vai oliko samanlainen helppo ja kiva poika äidilleen kuin nytkin? Olen melko varma, että aikuiseksi kasvaminen on jäänyt puolitiehen. SItä voi kuitenkin opetella, kun ensin tiedostaa ongelman.
Mun miehen kohdalla on juurikin näin. Ja kyllä ne lapsuuden arvet näkyvät, vaikka ikää on jo yli 40. Esimerkiksi on täysin kykenemätön riitelemään, ja päätösten teko on vaikeaa. Toki ravintolassa osaa valita mitä haluaa, mutta isommissa asioissa on vaikea sanoa mitä haluaa. Lapsuudessaan varmaan ei ole ikinä saanut edes ilmaista tahtoaan, kun kaikki on jyrätty äitinsä toimesta ennen kuin on ehtinyt miettimään mitä mieltä oikeastaan olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hassuimmista ohjeista, jonka olen saanut rajattomalta läheiseltä koski sitä miten lapselleni pitäisi puhua.
Ko. lapsi on hyvin rauhallinen, tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kuuntelee mitä hänelle sanotaan ja on sellainen kenen kanssa on helppo toimia. Se on oma kokemukseni lapsesta ja palaute jota olen saanut niin päiväkodista kuin koulustakin on linjassa oman käsitykseni kanssa. Mukava lapsi jonka kanssa on helppo tulla toimeen.
Se rajattoman kommentti oli aika erilainen. Hän sanoi, että "Tuo xxx on sitten vaikea, samanlainen kuin sinä". Sitten hän selitti pitkään siitä kuinka tällaisen vaikean ihmisen kanssa tulee toimia. Kun sellaisen kanssa ei voi toimia niinkuin normaalisti ihmisten kanssa. Sitten sain kuulla yksityiskohtaiset neuvot siitä mitä lapselle pitää sanoa missäkin tilanteessa. Se oli hyvin hämmentävää.
Tällä rajattomalla on tapana löytää ongelmia sellaisista paikoista missä kukaan muu ei näe ongelmia. Sitten hän pyrkii korjaamaan löytämiään ongelmia ja kääntää kaiken sekaisin, ja usein saakin jonkun ongelman aikaan. Sitten pääsee sanomaan että hän oli oikeassa alusta lähtien vaikka kukaan ei ensin uskonut häntä.
Yksi aiheuttamansa ongelma oli meidän keraamisen lieden sotkeminen. Tämä on pieni asia mutta samoin hän toimii suurissakin jutuissa.
Hän oli meillä kylässä kun lämmitin ruokaa. Lieteen tuli siinä tahra, ja rajattoman piti päästä puhdistamaan se tuoreeltaan vaikka sanoin että pitää odottaa lieden jäähtymistä. Ei odottanut vaan ryntäsi puhdistamaan kun minulla silmä vältti.
Ainakin puoli tuntia meni sitten sen tiskirätin irrottamiseen lieden pinnasta ja lieteen jäi ikuinen tahra, sellainen samea kohta jota ei saa pois sillä lieden pinta vaurioitui.
Pienestä tahrasta tuli iso ongelma. Samalla taktiikalla hän toimii elämässä muutenkin.
Ja draamaa riittää.Hö - et kertonut parasta kohtaa, että mitä tuo ihminen sitten sanoi ja käyttäytyi kun tiskirätti jäi lieteen kiinni ja lieteen jäi ikuinen tahra?
Syytti tietenkin minua kun en heti ollut siivonnut tahraa pois.
Ongelmalta oltaisiin hänen mukaansa vältytty, jos osaisin toimia niinkuin normaali ihminen ja siivota tahran pois heti tuoreeltaan.
Siitä tuli yllättävän iso draama hänen puoleltaan.Usein hän moittii minua sanomalla "olet niinkuin miehet". Myös tämän tahran kanssa sain kuulla olevani niinkuin miehet 🙄
Tulen kyllä ihan hyvin toimeen miesten(kin) kanssa. Ehkä se johtuu siitä salaisesta"miehisyydestäni" 😂
Ongelmia minulla on vain sen rajattoman kanssa.
Yllättäen vika ei ollut tämän rajattoman, vaan jonkun muun :D
Anopin liesi oli mennyt rikki, ja kovasti kyseli multa, millainen liesi mulla oli ollut kun sitä kaiholla muistelin avoliittoni alkamisen jälkeen (muutin siis mieheni luo). Kerroin, että itsepuhdistavaa uunia ja kiertoilmaa oli ikävä. Anoppi sit kävi ostamassa varmaan kalleimman induktiolieden mitä Gigantista löytyy. Yllättäen suurin osa vanhoista kattiloista ei sit sen uuden, hienon lieden kanssa toimineet. Kenen vika? Mun tietysti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
No tämä juuri. En tiedä mitä saati MITEN voin tänne kirjoittaa, ilman että viestini aiheuttaa väärinymmärtämistä tai kyseenalaistamista (kyseenalaistamisen ilosta?) tai minuun kohdistuvaa, *veitsenterävää* keittiöpsykologista analyysia. Ei ole enää rentouttavaa kirjoittaa kun joudun miettimään jokaista sanaa.
Olen ottanut eston pois puhelimesta. Eilisen aikana tuli neljä viestiä anopilta. Kahden viestin lopussa "suukkoja mummon kullalle". Viestitteli tavalla joka sanoi "no niin unohdetaanpas nyt tuo asia". Eli niitä tuttuja, innokkaita ja näennäisen kohteliaita viestejä. Ihan koska tahansa voi tulla viesti "5min niin siellä, tulen katsomaan mummon mössykkä pössykkäistä ennen kuin rakas vallan unohtaa mummon! ;)" Tuntuu että anoppi on nyt venynyt äärimmilleen malttinsa kanssa ja edessä on totaalinen räjähdys jos joudun sanomaan että tänään ei käy. Hän selvästi ajattelee että "hups, tuommoinen tilanne sitten" mutta elämä jatkuu ennallaan. No, ei kyllä jatku.
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
No tämä juuri. En tiedä mitä saati MITEN voin tänne kirjoittaa, ilman että viestini aiheuttaa väärinymmärtämistä tai kyseenalaistamista (kyseenalaistamisen ilosta?) tai minuun kohdistuvaa, *veitsenterävää* keittiöpsykologista analyysia. Ei ole enää rentouttavaa kirjoittaa kun joudun miettimään jokaista sanaa.
Olen ottanut eston pois puhelimesta. Eilisen aikana tuli neljä viestiä anopilta. Kahden viestin lopussa "suukkoja mummon kullalle". Viestitteli tavalla joka sanoi "no niin unohdetaanpas nyt tuo asia". Eli niitä tuttuja, innokkaita ja näennäisen kohteliaita viestejä. Ihan koska tahansa voi tulla viesti "5min niin siellä, tulen katsomaan mummon mössykkä pössykkäistä ennen kuin rakas vallan unohtaa mummon! ;)" Tuntuu että anoppi on nyt venynyt äärimmilleen malttinsa kanssa ja edessä on totaalinen räjähdys jos joudun sanomaan että tänään ei käy. Hän selvästi ajattelee että "hups, tuommoinen tilanne sitten" mutta elämä jatkuu ennallaan. No, ei kyllä jatku.
No en ihmettele, itseäkin ihan vaan kommentoineena ja seuraavana ärsyttää nuo ihmiset, toivottavasti pysyvät poissa. En käsitä, että jos ei oma tilanne ole samanlainen tai ei ole samaa mieltä, miksi pitää jäädä jankuttamaan? Sanoisi olevansa eri mieltä ja lopettaisi siihen. Jotkut vain eivät kestä sitä totuutta, että kaikilla ei ole asiat ruusuilla tanssimista, kuten heillä.
Muista vaan pitää ovi lukossa, niin eiköhän kaikki mene hyvin. Ja pidät pääsi, sanot ettei käy kun ei käy. Anoppi ei selkeästi käsitä tilannetta. Olin juuri yksi niistä, joka arveli, että ykskaks käykin näin; mitään ei ole anopin mielestä tapahtunut. Varmasti yrittää jossain vaiheessa ängetä sinne ja sitten on varmaan h*lvetti irti kun sanot ettei käy. Jos ei lähde ovelta tai alkaa riehumaan siellä, soita vaan arastelematta poliisit, johan vauvakin säikähtää jos alkaa kauhea huuto ja pauke.
Sinulla menee kyllä oikeasti todella hyvin tämän tilanteen kanssa, jatka samaan malliin niin elämä vielä tasoittuu =) Aikaa tosin se voi viedä, meillä rauhoittui vasta kun välimatkaa tuli 200km. Ja silti anoppi vain paukahti pihaan pari kertaa ilmoittamatta. Lopetti muuten, kun kylmästi ensimmäisellä kerralla lähdettiin kauppaan ja sanottiin, että meillä on menoa. Sinne jäi ihmettelmään ja oli poissa kun tultiin takaisin. Toisella kerralla sanottiin, ettei käy ja ovi kiinni. Puolisen tuntia ihmetteli pihalla ja lähti. Molemmilla kerroilla tietysti soitti itkien äidilleen, miten olimme tuhmia mieheni kanssa ja ilkeitä hänelle. Mutta loppui se ilmoittamatta pelmahtelu.
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
No tämä juuri. En tiedä mitä saati MITEN voin tänne kirjoittaa, ilman että viestini aiheuttaa väärinymmärtämistä tai kyseenalaistamista (kyseenalaistamisen ilosta?) tai minuun kohdistuvaa, *veitsenterävää* keittiöpsykologista analyysia. Ei ole enää rentouttavaa kirjoittaa kun joudun miettimään jokaista sanaa.
Olen ottanut eston pois puhelimesta. Eilisen aikana tuli neljä viestiä anopilta. Kahden viestin lopussa "suukkoja mummon kullalle". Viestitteli tavalla joka sanoi "no niin unohdetaanpas nyt tuo asia". Eli niitä tuttuja, innokkaita ja näennäisen kohteliaita viestejä. Ihan koska tahansa voi tulla viesti "5min niin siellä, tulen katsomaan mummon mössykkä pössykkäistä ennen kuin rakas vallan unohtaa mummon! ;)" Tuntuu että anoppi on nyt venynyt äärimmilleen malttinsa kanssa ja edessä on totaalinen räjähdys jos joudun sanomaan että tänään ei käy. Hän selvästi ajattelee että "hups, tuommoinen tilanne sitten" mutta elämä jatkuu ennallaan. No, ei kyllä jatku.
Hmmm.. sä et tiedä miten olla ja sanoa anoppilassa ja et tiedä mitä ja miten voit palstalle kirjoittaa ja pitää miettiä joka sana. Kuule rentoudu, ihmiset on erilaisia ajatuksiltaan ja käytökseltään niin eihän sun tarvitse kuin päättää mitä mieltä itse olet ja toimia sitten sen mukaan. Sun ongelma on, että yrität miellyttää tai huomioida muita ihmisiä etkä niinkään itseäsi. Lopeta tuo turha säätäminen ja ole reippaalla tavalla itsekäs, sillä se menee, muusta liikenteestä piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
No tämä juuri. En tiedä mitä saati MITEN voin tänne kirjoittaa, ilman että viestini aiheuttaa väärinymmärtämistä tai kyseenalaistamista (kyseenalaistamisen ilosta?) tai minuun kohdistuvaa, *veitsenterävää* keittiöpsykologista analyysia. Ei ole enää rentouttavaa kirjoittaa kun joudun miettimään jokaista sanaa.
Olen ottanut eston pois puhelimesta. Eilisen aikana tuli neljä viestiä anopilta. Kahden viestin lopussa "suukkoja mummon kullalle". Viestitteli tavalla joka sanoi "no niin unohdetaanpas nyt tuo asia". Eli niitä tuttuja, innokkaita ja näennäisen kohteliaita viestejä. Ihan koska tahansa voi tulla viesti "5min niin siellä, tulen katsomaan mummon mössykkä pössykkäistä ennen kuin rakas vallan unohtaa mummon! ;)" Tuntuu että anoppi on nyt venynyt äärimmilleen malttinsa kanssa ja edessä on totaalinen räjähdys jos joudun sanomaan että tänään ei käy. Hän selvästi ajattelee että "hups, tuommoinen tilanne sitten" mutta elämä jatkuu ennallaan. No, ei kyllä jatku.
Hmmm.. sä et tiedä miten olla ja sanoa anoppilassa ja et tiedä mitä ja miten voit palstalle kirjoittaa ja pitää miettiä joka sana. Kuule rentoudu, ihmiset on erilaisia ajatuksiltaan ja käytökseltään niin eihän sun tarvitse kuin päättää mitä mieltä itse olet ja toimia sitten sen mukaan. Sun ongelma on, että yrität miellyttää tai huomioida muita ihmisiä etkä niinkään itseäsi. Lopeta tuo turha säätäminen ja ole reippaalla tavalla itsekäs, sillä se menee, muusta liikenteestä piittaamatta.
Kusipää idiootti.
Tää ketju on avautumiskanava meille jotka kamppailemme kamalien sukulaisten kanssa. Sitten tääkin pitää pilata tällä haukkumisella. Lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Mikset päivitä tilannetta?
Voi olla tilanne päällä, eikä muista tätä ketjua juuri silloin. Tai sitten se vaihtoehto, jota minä veikkaan; on saanut tarpeekseen näistä parista jankkaajasta, jotka ovat pesiytyneet ketjuun ja täyttävät ketjun jankutuksellaan, miten HE pitäisivät ap.n tilanteesta. Ja sitten ei sovi unohtaa näitä paria tahallaan väärinymmärtäjää ja ap.n lyttääjää/haukkujaa. Itsekään en enää katso tätä ketjua niin usein, juuri mainitsemieni henkilöiden takia, kun ketju täyttyy heidän viesteistään, ei olla enää monen sivun aikana pysytty aiheessa.
No tämä juuri. En tiedä mitä saati MITEN voin tänne kirjoittaa, ilman että viestini aiheuttaa väärinymmärtämistä tai kyseenalaistamista (kyseenalaistamisen ilosta?) tai minuun kohdistuvaa, *veitsenterävää* keittiöpsykologista analyysia. Ei ole enää rentouttavaa kirjoittaa kun joudun miettimään jokaista sanaa.
Olen ottanut eston pois puhelimesta. Eilisen aikana tuli neljä viestiä anopilta. Kahden viestin lopussa "suukkoja mummon kullalle". Viestitteli tavalla joka sanoi "no niin unohdetaanpas nyt tuo asia". Eli niitä tuttuja, innokkaita ja näennäisen kohteliaita viestejä. Ihan koska tahansa voi tulla viesti "5min niin siellä, tulen katsomaan mummon mössykkä pössykkäistä ennen kuin rakas vallan unohtaa mummon! ;)" Tuntuu että anoppi on nyt venynyt äärimmilleen malttinsa kanssa ja edessä on totaalinen räjähdys jos joudun sanomaan että tänään ei käy. Hän selvästi ajattelee että "hups, tuommoinen tilanne sitten" mutta elämä jatkuu ennallaan. No, ei kyllä jatku.
Hmmm.. sä et tiedä miten olla ja sanoa anoppilassa ja et tiedä mitä ja miten voit palstalle kirjoittaa ja pitää miettiä joka sana. Kuule rentoudu, ihmiset on erilaisia ajatuksiltaan ja käytökseltään niin eihän sun tarvitse kuin päättää mitä mieltä itse olet ja toimia sitten sen mukaan. Sun ongelma on, että yrität miellyttää tai huomioida muita ihmisiä etkä niinkään itseäsi. Lopeta tuo turha säätäminen ja ole reippaalla tavalla itsekäs, sillä se menee, muusta liikenteestä piittaamatta.
Kusipää idiootti.
Tää ketju on avautumiskanava meille jotka kamppailemme kamalien sukulaisten kanssa. Sitten tääkin pitää pilata tällä haukkumisella. Lopeta.
Pitäisikö teidän treenata sitten vähän enemmän sitä kamppailulajia niin olisitte vähän vähemmän aikaa tatamissa?
Siis meilläkin anoppi yritti konfliktin jälkeen käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mies sanoi kyllä heti, että tämä ei käy. Ei voi loukata minua, sen jälkeen pitää radiohiljaisuutta vähän aikaa (odoteltiin anopin keskustelunaloitusta, niin oli sitten kertonut muille, miten me nyt mökötetään) ja sitten vaan alkaa kysellä "mummukan murusen" kuulumisia niin kuin ei mitään. Anopin vastaus tähän oli aika kaukana täydellisestä, pahoitteli ilmaisutapaansa, mutta oli ollut niin pettynyt mun toimintaan, että oli ollut pakko avautua... Siihen mies totesi, että hänellä ei ole yhtään mitään oikeutta olla harmissaan meidän tekemisistä, kun ne eivät hänelle kuulu, eikä meidän tarvitse tuollaista puhetta kuunnella.
Olen antanut anteeksi ja jos anoppi jatkossa miettii hetken ennen suunsa avaamista, niin voidaan jatkaa elämää. Hirveästi ei tee mieli avautua enää omista asioista, mutta katsotaan, tekeekö aika tehtävänsä. Viileän asialliset välitkin kelpaavat minulle. Paljon helpompaa, kun ei tarvitse kuunnella jatkuvaa kommentointia.
Keksitty tarina. Mutta miksi?