Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.Niin. Kun se vaan on niin että rajattoman narsistin kanssa se ainoa keino on poistaa hänet elämästään. Varsinkin jos on lapsia, joita pitää suojella.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Ne ei ymmärrä jolla ei oo kokemusta. Narsisti ei ole normaali ihminen. Sen kanssa ei voi neuvotella, sopia mistään. Siihen ei voi luottaa, se ei toimi sovitusti. Ainoo tosiaan on välit poikki. Mulla on välit poikki sekä omiin että appivanhempiin. Yli 10v yritin neuvotella, joustaa, tulla vastaan, olla sopuisa ja rakentavasti etsiä ratkaisua. Sitä ei vaan voi tehdä yksin, se toinenkin tarvitaan.
Vasta kun on kohdannut nassen, tietää miten sen kanssa vaan ei neuvotella tai ratkota riitoja. Ja oppii myös sen että riitaan tarvitaan vain YKSI. Narsisti kehittää riidan vaikka olisin pois paikalta300km päässä.Aika mielenkiintoista että sinulle on sattunut näin paljon näitä nasseja ympäristöösi ja elämääsi.
Vai onko se sattumaa?
Vai ovatko ne nasseja? Vai kukakohan se voisi muu olla? Öö...
Huono ärsytysyritys. Mun vanhemmista toinen on narsisti, väkivaltainen psykopaatti. Toinen normaali, mutta sen kanssa ei voi olla tekemisissä kun narsisti kieltää.
Appivanhemmissa sama, toinen narsisti, toinen ei. Jälleen kerran narsisti estää kanssakäymisen sen normaalin kanssa.
Narskuja on 5-10% ihmisistä ja on hyvin tavallista että suvussa voi olla useampikin.
Jännää että minulla on paljon ystäviä ja olen pidetty. Näillä narsisteilla on välit poikki kaikkiin. Ja sinä syytät ongelmista minua? Paljastit juuri että olet narsisti ITSE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin tyypillinen kostokeino on juuri käskeä hovin jäsenten lopettamaan yhtydenpito ”rikkuriin” joka laittoi poikki väkit narsistiin. Eli jos aikuinen lapsi viimein katkaisee välit, niin narsisti kieltää puolisoltaan yhteydenpidon ja mahdollisilta kotona asuvilta pikkusisaruksilta yhteydenpidon. Ajatuksena se että välit katkonut nöyrtyisi ja tulisi madellen ja itkien anomaan armoa ja anteeksi. Tää on narsistin ykkösfantasia!
Lapsena narsistipaska pakotti lapsensa polvilleen rukoilemaan kädet ristissä anteeksi ja piti myös suudella isän kenkiä. Nöyryytyksestä narsisti saa voimaa!
Vierailija kirjoitti:
Narsistin tyypillinen kostokeino on juuri käskeä hovin jäsenten lopettamaan yhtydenpito ”rikkuriin” joka laittoi poikki väkit narsistiin. Eli jos aikuinen lapsi viimein katkaisee välit, niin narsisti kieltää puolisoltaan yhteydenpidon ja mahdollisilta kotona asuvilta pikkusisaruksilta yhteydenpidon. Ajatuksena se että välit katkonut nöyrtyisi ja tulisi madellen ja itkien anomaan armoa ja anteeksi. Tää on narsistin ykkösfantasia!
Lapsena narsistipaska pakotti lapsensa polvilleen rukoilemaan kädet ristissä anteeksi ja piti myös suudella isän kenkiä. Nöyryytyksestä narsisti saa voimaa!
Kyllä. Juuri näin.
Meillä narsisti mustamaalasi koko suvulle.
Narsisti siis katkaisee välit ja kieltää myös puolisoltaan yhteydenpidon epämieluisaan henkilöön?
Niinhän täällä juuri nämä ketjun ihmiset ovat toimineet, neuvovat toimimaan ja aloittajakin itse toimii?
Ovatko siis hekin silloin itse narsisteja?
Ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti siis katkaisee välit ja kieltää myös puolisoltaan yhteydenpidon epämieluisaan henkilöön?
Niinhän täällä juuri nämä ketjun ihmiset ovat toimineet, neuvovat toimimaan ja aloittajakin itse toimii?
Ovatko siis hekin silloin itse narsisteja?Ristiriitaista.
Narsisti ei katkaise välejä. Hän roikkuu saaliissaan kaikin keinoin. Hän katkoo uhriltaan yhteyksiä tämän läheisiin ja kiristää tällä tavoin. Saattaa mustamaalata myös viranomaisiin (neuvola, koulu, päivähoito, lastensuojelu, verovirasto jne) ja työpaikalle.
Se että uhri katkaisee välit piinaajaansa on äärimmäinen suojakeino.
Mutta tämänhän sinä varmaan tieädtkin jo, koska vaikutat aivan piinaajalta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti siis katkaisee välit ja kieltää myös puolisoltaan yhteydenpidon epämieluisaan henkilöön?
Niinhän täällä juuri nämä ketjun ihmiset ovat toimineet, neuvovat toimimaan ja aloittajakin itse toimii?
Ovatko siis hekin silloin itse narsisteja?Ristiriitaista.
Saivartelija olet.
Minä olen joutunut laittamasn välit poikki väkivaltaiseen riehuvaan isääni joka on käynyt useaan otteeseen kiinni minuun. Äitini olisin halunnut säilyttää. Ei onnistu, isä kieltää.
Siksi välit on poikki molempiin, vaikken sitä olisi tahtonut.
Sama menee toisinpäin, joku narsisti anoppi suuttuu kun miniä pitääkin puolensa ja katkaisee välit pojan perheeseen. Se syytön appi haluaisi pitää välit poikaansa ei onnistu kun narsisti kieltää.
Tajuatko että molemmissa esimerkeissä se on narsisti joka tekee kanssakäymisen mahdottomaksi? Ei siis se normaali kiltti ihminen.
Ihan tahallaan on pakko käsittää väärin, niinkö?
Onkin ristiriitaista, ihan aidosti.
Kun perheessä on narsistisia käytösmalleja, siellä ei oikein ole sellaista tervettä roolia yhtään kenellekään. Varsinkin, jos on elänyt epäterveessä ympäristössä lapsesta asti, on todella vaikea erottaa, kuka siellä on se ”hullu”, ja kuka taas ainoastaan reagoi epäterveeseen ympäristöön periaatteessa terveellä tavalla. On tavallaan ihan tervettä pohtia rehellisesti sitäkin vaihtoehtoa, että itse on se epäkelpo yksilö.
Ja sitten on tämä epämiellyttävä ja pohjattoman epäreilu asia, että narsisimin kerrotaan johtuvan hunoista varhaislapsuuden ihmissuhteista. Jos siis oma vanhempi on vahvasti narsistinen, miten voisi itse olla ihan normaali?
Siksi välien laittaminen poikki on ihan oikeasti tarpeen. On päästävä irti siitä epäterveestä vuorovaikutuksesta ja kuviosta, jotta oma perhe-elämä voisi mitenkään toimia terveellä tavalla. Hommasta ei vaan tule mitään, jos kaukosäädinmummo soittelee jatkuvasti, ”sopii” asioita suoraan lasten kanssa, tai ovesta lappaa ees taas sukulaisia, jotka sabotoivat lastenkasvatusta, kodinhoitoa ja avioelämää. Heikoilla eväillä liikuttaessa on mietittävä tarkkaan, mihin voi lähteä ja mihin eivät eväät kerta kaikkiaan riitä.
On myös pakko olla realisti. Jos omassa tai puolison lapsuuden perheessä on isoja häröjä, ei yhdessä sukupolvessa saa kaikkea korjattua. Oma lapsuus ei ehkä kerta kaikkiaan tarjoa riittäviä eväitä täydelliseen pehe-elämään, vaikka rauhoittaisi perheensä ulkopuolisilta riidankylväjiltä miten hyvin. Varhain opittu narsistinen käytösmalli voi joskus löytyä myös peilistä, vaikka miten yrittäisi sitä välttää. Voi toki pyrkiä parantamaan asioita mahdollisimman paljon, mutta on pakko myös olla itselleen lempeä siinä, että ei ole yhden ihmisen tehtävä korjata kaikkea kerralla.
Siitä olen samaa mieltä, että se varsinainen narsisti ei katkaise välejä, vaan pyrkii päin vastoin olemaan uhrinsa ainoa pysyvä ihmissuhde. Narsistivanhempi yrittää hajottaa lapsensa avioliiton, kääntää lapsenlapsensa vanhempiaan vastaan, hän vastustaa lapsensa ystävyyssuhteiden ylläpitoa ja lietsoo riitoja sisarusten välille, sekä mustamaalaa lastansa sukulaisille. Mutta hän itse kyllä soittelee ja ilmestyy oven taakse, lähettää viestejä ja sähköposteja ja vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjälp kirjoitti:
Olen analyyttinen työssäni ja osaan kirjoittaa ajatuksiani ja tuntemuksiani ilmeisen ymmärrettävään muotoon. Mutta oikeassa elämässä, ihmisten kanssa, olen introvertti ja melko estynyt persoona. Pelkään pettymyksen tuottamista ihmisille. Pelkäsin pettymyksen tuottamista appivanhemmilleni. Minua ahdistaa ajatella mitä muut puhuvat minusta.
Tämä ketju on nostanut minua todella paljon. Ehkä lukijan näkökulmasta liikaakin. Mutta omassa elämässäni olen edelleen se sama vaivautunut pohtija, joka tosin sai vedettyä (vapisevin käsin) rajoja appivanhemmille. Tämä on ehkä radikaalein ihmissuhteisiin liittyvä "puolustautuminen" koko elämäni aikana. Minä en todellakaan ole mikään pärjääjä, sanavalmis ja napakka nainen. Älyllinen kapasiteettini on osittain valunut hukkaan koska mm. opinnot olivat vaikeita - en ymmärtänyt, että olemalla mieliksi kaikille en ole oikeasti mieliksi kellekään.
Hei ap, tunnistan paljon itseäni tekstistäsi. Minunkin on helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin kasvotusten. Esim. sähköpostin välityksellä on helpompi muotoilla se kohtelias kiitos mutta ei kiitos kuin livenä. Töissä joskus päällikkötason ihmiset pyytää apuani tekstin muotoiluun kun taas neuvottelutilanteessa en pärjää niin hyvin.
Kiitos tästä ketjusta. Kirjoitin tänne paljon aiemmin mieheni rajattomasta ex-vaimosta. Että kuinka rajattomuus ei ole vain suurten ikäluokkien ongelma. Tuo ex-vaimo on tehnyt minulle jotakuinkin samat jutut kuin täällä anopit miniöilleen: Tunkenut kotiin, määräillyt perheessäni asioista (jotka eivät liity mitenkään lapsiin), hyppyyttänyt minua ja miestä, ajatellut olevansa aina miehen ykkösprioroteetti maailman tappiin asti.
Tästä ketjusta rohkaistuneena otin erään tapauksen uudelleen puheeksi mieheni kanssa. Mies kertoi vasta nyt, että silloin siinä tapauksessa, kun olin sanonut exälle, ettei noin voi toimia, oli tämä ex soittanut itkupuhelun miehelle, että xx on ilkeä hänelle. Tästä en aiemmin tiennytkään. Ihan samat ”anoppikeinot” ovat näköjään käytössä! En ollut tätä ennen tavannut rajatonta henkilöä, joten olin hämmentynyt kuinka toimia. Tästä ketjusta olen saanut paljon uutta rohkeutta ja keinoja hänen kanssaan toimimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. Kirjoitin tänne paljon aiemmin mieheni rajattomasta ex-vaimosta. Että kuinka rajattomuus ei ole vain suurten ikäluokkien ongelma. Tuo ex-vaimo on tehnyt minulle jotakuinkin samat jutut kuin täällä anopit miniöilleen: Tunkenut kotiin, määräillyt perheessäni asioista (jotka eivät liity mitenkään lapsiin), hyppyyttänyt minua ja miestä, ajatellut olevansa aina miehen ykkösprioroteetti maailman tappiin asti.
Tästä ketjusta rohkaistuneena otin erään tapauksen uudelleen puheeksi mieheni kanssa. Mies kertoi vasta nyt, että silloin siinä tapauksessa, kun olin sanonut exälle, ettei noin voi toimia, oli tämä ex soittanut itkupuhelun miehelle, että xx on ilkeä hänelle. Tästä en aiemmin tiennytkään. Ihan samat ”anoppikeinot” ovat näköjään käytössä! En ollut tätä ennen tavannut rajatonta henkilöä, joten olin hämmentynyt kuinka toimia. Tästä ketjusta olen saanut paljon uutta rohkeutta ja keinoja hänen kanssaan toimimiseen.
Ai niin lisään vielä, että itkupuhelun sisältö oli: ”Miksi xx sanoo minulle noin? Mitään pahaa en ole tehnyt. Sinun täytyy sanoa xx:lle, ettei niin saa sanoa.”
Selvä kuvio: anoppi määräilee muiden elämästä ja on tehnyt tätä samaa omalle pojallee. Ukkokullan oma tahto ei ole päässyt kehittymään missään vaiheessa. Kysypä häneltä, millainen hän oli murrosikäisenä ... sanoiko koskaan vastaan, suuttuiko näkyvästi mistään vai oliko samanlainen helppo ja kiva poika äidilleen kuin nytkin? Olen melko varma, että aikuiseksi kasvaminen on jäänyt puolitiehen. SItä voi kuitenkin opetella, kun ensin tiedostaa ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sinä aloittaja! Oletko sama, joka kitisee täällä anopin leipomasta kakusta? Tähän on vain yksi ratkaisu: sun ei olisi pitänyt mennä ollenkaan naimisiin. Elämäsi on mennyt tosi hyvin, koska jos sinulla ei ole pohjimmiltaan todellisia ongelmia. On ihmisiä jotka eivät ole ikinä kiitollisia mistään. Sitä saa kyllä ihmetellä.
kasva aikuiseksi kirjoitti:
Hei sinä aloittaja! Oletko sama, joka kitisee täällä anopin leipomasta kakusta? Tähän on vain yksi ratkaisu: sun ei olisi pitänyt mennä ollenkaan naimisiin. Elämäsi on mennyt tosi hyvin, koska jos sinulla ei ole pohjimmiltaan todellisia ongelmia. On ihmisiä jotka eivät ole ikinä kiitollisia mistään. Sitä saa kyllä ihmetellä.
Jos ap:n lapsi on muutaman kuukauden inäinen ja sen toisen ketjun ap on järjestämässä ties kuinmonensia lasten synttäreitä niin onko sama? Ei ole.
Heitä kyllä yhdistää rajaton anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap valitettavasti tekstistäsi huokui ylimielisyys. Olet ilmeisesti ympäristössä, joka on sinulle uutta ja sinulla ei kovin paljon kontakteja. Sitten määrittelet miehesi turhan yksinkertaisella tavalla, mies metsästää, kalastaa ja on hyvä sängyssä. Miten tuo liittyi mitenkään mitä yritit sanoa?
> Olen huolestunut anoppini suhtautumisesta vauvaani. Kirjoittelen vauva-palstalle, provoilen ja minua kiinnostaa ihmisten reaktiot. Jään usein ylianalysoimaan tilanteita ja olen mielelläni huomion keskipisteenä. Minua kiinnostaa isovanhempien oikeudet lapsenlapsiinsa, joten tällä aloituksella saan tietää ihmisten mielipiteitä ja tarinoita.
Olet Jekyll & Hyde tyyppinen persoona. Arka anoppisi ja appesi seurassa sitten taas vahva ja osittain hyökkäävä ilmaisussasi palstalla. Määrittelet miehesi tossuksi ja ihmettelet onko teillä toivoa, ja kuitenkin odotat häneltä sankaritekoja ja ratkaisua tilanteeseen - ja samalla sukupuoli ei muka vaikuta mitenkään tilanteeseen. Salli minun nauraa ja poistua tästä provosta, tämä on jatkunut turhan pitkään ja keskustelun sävy on muuttunut epämiellyttäväksi.
Aloittaja, tajuatko miten rasittava voit livenä olla? Ole vaan ylianalyyttinen työssäsi, se on hyvä piirre, mutta älä oikeasti ala halkomaan saivareita silloin kun olet tekemisissä ihmisten kanssa. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä, että muillakin ihmisillä on tunteet?
Minäkin olen ylianalyyttinen työssäni. Mutta jos olisin ollut tuollainen saivareenhalkoja kuin ap, olisin saanut anoppini ja monet muutkin ihmiset vihaamaan itseäni. Jos tuhlaat elämäsi tuollaiseen, omapahan on valintasi.
Appiukko oli jo kuollut ja anoppi pitkälle dementoitunut, kun saimme lapsen. Mutta vauvauutiset menivät jostain syystä anopille perille, kuin täysjärkiselle. Anoppi ja appi ottivat minut poikansa tyttöystävänä aikoinaan hyvin lämpimästi vastaan.
Siskoni sai kaksi lasta, syntyivät 4 v ja 1.5 vuotta ennen meidän lasta. Näitä lapsia kävivät hoitamassa 400 km päästä, kun lapset olivat sairaina ja vanhempien piti päästä töihin, vaikka vanhempien työnantaja olisi kustantanut lastenhoitajan. Osallistuivat lasten päiväkotien isovanhempien tapahtumiin yms. Siskon lapset viettivät monesti viikonkin mummolassa koulun loma-aikona. Meidän lasta eivät koskaan hoitaneet kuin korkeintaan sen ajan, kun piipahdimme kaupassa mummoloassa ollessa. Eivät koskaan tulleet päiväkodin tai koulun tapahtumiin.
Siskon lapset vieraileva edelleen mummolassa mielellään, toinen täysi-ikäinen ja toinekin 17-v. Meidän lapsi ei ole suostunut enää pariin vuoteen lähtemään mummolavierailuille.
Ap mitä kuuluu? Oletteko saaneet olla rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Appiukko oli jo kuollut ja anoppi pitkälle dementoitunut, kun saimme lapsen. Mutta vauvauutiset menivät jostain syystä anopille perille, kuin täysjärkiselle. Anoppi ja appi ottivat minut poikansa tyttöystävänä aikoinaan hyvin lämpimästi vastaan.
Siskoni sai kaksi lasta, syntyivät 4 v ja 1.5 vuotta ennen meidän lasta. Näitä lapsia kävivät hoitamassa 400 km päästä, kun lapset olivat sairaina ja vanhempien piti päästä töihin, vaikka vanhempien työnantaja olisi kustantanut lastenhoitajan. Osallistuivat lasten päiväkotien isovanhempien tapahtumiin yms. Siskon lapset viettivät monesti viikonkin mummolassa koulun loma-aikona. Meidän lasta eivät koskaan hoitaneet kuin korkeintaan sen ajan, kun piipahdimme kaupassa mummoloassa ollessa. Eivät koskaan tulleet päiväkodin tai koulun tapahtumiin.
Siskon lapset vieraileva edelleen mummolassa mielellään, toinen täysi-ikäinen ja toinekin 17-v. Meidän lapsi ei ole suostunut enää pariin vuoteen lähtemään mummolavierailuille.
Miten appivanhempasi hoitivat siskosi lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Koska aloittaja on noin fiksu ja analyyttinen henkilö, niin en usko ollenkaan, että hän esimerkiksi olis suostunut tuon puoli vuotta menemään joka viikonloppu anoppilaan.
Miten noin koulutettu, aloitteellinen ja sanavalmis ihminen ei keksi muka mitään valkoista valhetta tai sano suoraan, että meillä on nyt suunniteltu muuta menoa vikkonlopuksi?Ja eikö heillä ole mitään muuta elämää ihan oikeasti? Ystäviä, muita sukulaisia tai omaa keskinäistä reissua. Ei kukaan ihminen mene nöyrästi vastentahtoisesti joka ainut viikonloppu kyläilemään, oli se paikka sitten anoppila tai mikä muu tahansa.
Koska lapsi onko puolivuotias ei ole enää pikkuvauva aan melko porta, ainakin niin on presidenttiparimme noin puolivuotias lapsi kuvissa.
Tämänikäisen kanssa on jo ollut helppo liikkua, liikkuuhan nykyäidit muutenkin heti julkisilla paikoilla, päätellen muutamista julkiseen imetykseen liittyvistä ketjuista.Ristiriita on aloittajan kirjoitustyylissä ja itse aiheessa, siis hän ei muka ole osannut tai pystynyt sanomaan anopilleen vastaan, lähinnä vierailuista.
Kirjoituksen perusteella miestään ei ole mikään *tossu* vaan järkevä ihminen.
Aloittaja ei edes olisi alottanut ja ollut tossun miehen kanssa, koska miehen tossuus olisi näin analyyttisesti tarkkailevalle ihmiselle jo näkynyt ennen vauvaa, ainakin sen 9 kuukautta, jos on heti tärpännyt, muussa tapauksessa vielä kauemmin.
Tai ainakin hän olisi laittanut miehen ruotuun jo aiemmin kun vauva syntyi.Myös kerronta jotenkin koko ajan laitettiin ja sitä mukaa kun tämä pitkä tarina etenee, niin jatkuu kuin romaani, eli aina löytyy uusi sivuston tai selitys lisää.
Hyvin psykologisesti kirjoitettu koska monet ihmisiä uskoo tähän tyyliin, kuten aikaisemmatkin aloitukset täällä, ovat saaneet hyvin kannatusta ja ilmeisesti se on joko tarkoituskin ja tuo aloittajalle jotain mielihyvää tai sitten on toimittajan keksimä.
Minä olen aina ollut sanavalmis ihminen ja en ole välittänyt muiden mielipiteistä.
Anopin ja apin kohdalla kävi toisin.
Halusin, että he pitävät minusta ja tulisimme toimeen, joten mietin käyttymistä ja sanomisiani kokoajan.
Kun haukkuminen, mitätöinti ja muu p*ska alkoi niin en laittanut siinä ollenkaan vastaan, en yrittänyt vetää rajoja kotiin tunkeutumisen kanssa yms, koska ajattelin, että kyllä kaikki jossain välissä helpottaa ja tilanne ns. "Normalisoituu".
Yritin koko ajan korjata välejä ja olla ystävällinen vaikka minua vain haukuttiin.
En olisi voinut satuttaa rakkaan mieheni vanhempia tai loukata miestäni panemalla anopille ja apelle hanttiin.
Lopulta kun sen tein niin olimme hetken asumuserossa, mies sai valita ja valitsi minut.
Ei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa kun ovat niin paljon p*skaa jo aiheuttaneet.
Anoppi tälläkin hetkellä mustamaalaa minua pitkin kaupunkia.
Terveisin joku joka pyysi anopilta sata kertaa anteeksi vaikken tehnyt mitään ja anoppi ei koskaan pyytänyt tai tule pyytämään anteeksi mitään.
Olen eri, mutta sanonpa vain, että ei se sattumaa ole. Jos toinen vanhemmista (tai molemmat) on narsisti, niin herkästi sitä sitten aikuistuttuaan päätyy parisuhteeseen narsistin kanssa tai ystävyyssuhteisiin narsistien kanssa. Koska se vuorovaikutustapa on se mihin on tottunut ja se tuntuu tutulta ja siksi vetää puoleensa. Sitten taas sellaiset ihmiset, joiden lähipiirissä ei ole ollut narsisteja osaavat yleensä suojautua narsisteilta aikuisissa ihmissuhteissaan.