Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Minullakin meni mielenkiinto pois ketjusta, asia oli hyvää mutta muutama huutelija aiheutti tympääntymisen keskustelun tasoon, ei vain jaksa kahden lauseen aivopieruja loputtomiin. Mutta hyvää jatkoa maltillisemmille keskustelijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan ketjussa paljon hyvinkin aggressiivista keskustelua ja kovin innokkaasti jopa ilkeästi kehotetaan niitä poistumaan jotka kyseenalaistavat tai ovat hiukankaam eri mieltä.
Ja hyvin alentavasti ja loukkaavasti sanotaan niille, jotka ihan asiallisesti kirjoittavat, vaikka erilaisen mielipiteen, niin paljon ilkeämmän, halventavan ja agressiivisen vastakommentin hän saa kuin mitä itse kirjoitti.
Samoin anopeista kirjoitetaan välillä jopa pelottavaa sävyyn, terveellä lukijalla on tietyt suodattimet, mutta täällä voi olla niitäkin jotka lukevat suodattamatta ja kyseenalaistamatta asioita.
Ahaa. Eli sinä olet taaaaaaas se ihmettelijä.
Minusta se toisen kokemuksen mitätöinti on ERITTÄIN AGGRESSIIVISTA käytöstä.
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.
Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.
En voi tietää onko ap trolli vai ei, mutta pelkän kirjoitustyylin perusteella en häntä trolliksi väittäisi. Tai toimittajaksi. Ihan aidolla asiallakin olevat voivat osata kirjoittaa laadullisesti taitavaa kieltä, jossa on psykologisesti taitavasti mietitty ja hyvin jäsennelty sisältö. Esimerkiksi itse harrastan kirjoittamista, kirjoitan työkseni tieteellisiä tekstejä ja vapaa-ajalla kirjoittelen novelleja, olen ammatiltani tutkija. Olen opiskellut sivuaineena psykologiaa ja käynyt terapiassa, joten itsereflektiokykyni ja psykologisten ilmiöiden havainnointikykyni on kai keskimääräistä korkeampi. Olen kirjoittanut tänne palstalle muutaman aloituksen, joissa pohdin perusteellisin sanankääntein tilannettani ja analysoin sitä monelta kantilta, ja ketjujen venyessä monisivuisiksi tarjoan lisää informaatiota tilanteestani (eli joku kokee minun "muuttuvan ja keksivän lisää" ketjun edetessä). Yhtään provo- tai trolliketjua en ole tänne kuitenkaan tehnyt, vaikka ketjujani on moni väittänyt pelkäksi trollailuksi ja porvoosta käsin kirjoitetuksi. Kun on aidolla asialla ja kertoo todellisesta ahdistavasta tilanteestaan, niin tulee paha mieli siitä, että väitetään provoksi. Vaikka ei tietenkään pitäisi pahoittaa mieltään tuntemattomien nettihuutelusta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.
Niin. Kun se vaan on niin että rajattoman narsistin kanssa se ainoa keino on poistaa hänet elämästään. Varsinkin jos on lapsia, joita pitää suojella.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi tavallaan hauskaa ohjata ketjua en vain viitsi sortua manipulointiin, hyi ap.
Vierailija kirjoitti:
Moni isovanhempi kadehtii lapsiaan. Esimerkiksi meillä tuntui ne meidän tutkinnot olevan jonkinlainen peruste painaa meitä alas, varsinkin kaikissa kädentaidoissa piti koko ajan toitottaa, miten "ei se maisteri nyt tällaista osaa".
Ja sama koskee montaa äitiä. Tytärtä kohtaan tunnetaan ihan puhdasta kateutta. Tabu tämäkin.
Juuri tämä! Oma äitini katkerana vittuilee akateemisesta koulutuksestani koko ajan. ”Akateemiset ei saa kengännauhojakaan solmittua”. Työtäni vähättelee myös. Olen vp ( varatoimitusjohtaja) jolla oma iso vastuualue ja aika monta alaista. Äitini mukaan olen toimarin assistentti. Sukulaisillekin kertoo miten olen sihteeri ja apulainen.
Äitini on katkera ja pahansuopa. Itse ei viitsinyt käydä kuin ”elämäm kolun” (loistava av-termi!) ja kun omasta lapsesta tuli akateeminen uralla menestynyt niin lasta poljetaan lokaan joka käänteessä.
Mun äiti ei tod halua mulle hyvää. Sehaluaa mullehuonoa, vaikauksia ja kurjuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.
Ehkä tuollaiset tilanteet ei ratkea rakentavasti? Ehkä ainoa toimiva keino on se välien poikkilaittaminen?
t. eräs, joka on laittanut välit poikki narsistisesti käyttäytyvään perheenjäseneen yritettyään ensin vuosikausia ratkaista asiaa rakentavasti
1700, ei ole ihmettelyä, vaan toteamus, tosiasia.
Miksi ei saa sanoa tosiasiaa?
Ja hyvin aggressiivisen vastaanoton näytti toteamus saavan.
Eli todistit itse heti, että oli totta, mitä kirjoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1700, ei ole ihmettelyä, vaan toteamus, tosiasia.
Miksi ei saa sanoa tosiasiaa?Ja hyvin aggressiivisen vastaanoton näytti toteamus saavan.
Eli todistit itse heti, että oli totta, mitä kirjoitin.
Niin. Koska olit itse äärimmäisen aggressiivinen. Lyttäävä, moittiva, paheksuva, haukkuva ja ikävä.
Myös mitätöinti on aggressiivisuutta. Myös näennäiseen lässytykseen verhottuna.
1706, onhan niinkin.
Ja ehkä täällä eivät kirjoittele ne, jotka ovat saaneet tilanteen ratkeamaan muulla tavoin kuin välien poikki laittamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni isovanhempi kadehtii lapsiaan. Esimerkiksi meillä tuntui ne meidän tutkinnot olevan jonkinlainen peruste painaa meitä alas, varsinkin kaikissa kädentaidoissa piti koko ajan toitottaa, miten "ei se maisteri nyt tällaista osaa".
Ja sama koskee montaa äitiä. Tytärtä kohtaan tunnetaan ihan puhdasta kateutta. Tabu tämäkin.
Juuri tämä! Oma äitini katkerana vittuilee akateemisesta koulutuksestani koko ajan. ”Akateemiset ei saa kengännauhojakaan solmittua”. Työtäni vähättelee myös. Olen vp ( varatoimitusjohtaja) jolla oma iso vastuualue ja aika monta alaista. Äitini mukaan olen toimarin assistentti. Sukulaisillekin kertoo miten olen sihteeri ja apulainen.
Äitini on katkera ja pahansuopa. Itse ei viitsinyt käydä kuin ”elämäm kolun” (loistava av-termi!) ja kun omasta lapsesta tuli akateeminen uralla menestynyt niin lasta poljetaan lokaan joka käänteessä.
Mun äiti ei tod halua mulle hyvää. Sehaluaa mullehuonoa, vaikauksia ja kurjuutta.
Minä olen filosofian maisteri. Veljeäni en tapaa kertaakaan, etteikö hän kertoisi miten paikallisen marketin kassalla on filosofian maistereita töissä ja miten hänenkin sihteerinsä on filosofian maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.Ehkä tuollaiset tilanteet ei ratkea rakentavasti? Ehkä ainoa toimiva keino on se välien poikkilaittaminen?
t. eräs, joka on laittanut välit poikki narsistisesti käyttäytyvään perheenjäseneen yritettyään ensin vuosikausia ratkaista asiaa rakentavasti
Niinpä. Tietäisipä nämä kommentoijat, millaista oikeasti on elää narsistin kanssa. Yrittää ja yrittää, hakea syytä itsestään ja aina kuvitella, että nyt se sujuu.
Ei se suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.Niin. Kun se vaan on niin että rajattoman narsistin kanssa se ainoa keino on poistaa hänet elämästään. Varsinkin jos on lapsia, joita pitää suojella.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Ne ei ymmärrä jolla ei oo kokemusta. Narsisti ei ole normaali ihminen. Sen kanssa ei voi neuvotella, sopia mistään. Siihen ei voi luottaa, se ei toimi sovitusti. Ainoo tosiaan on välit poikki. Mulla on välit poikki sekä omiin että appivanhempiin. Yli 10v yritin neuvotella, joustaa, tulla vastaan, olla sopuisa ja rakentavasti etsiä ratkaisua. Sitä ei vaan voi tehdä yksin, se toinenkin tarvitaan.
Vasta kun on kohdannut nassen, tietää miten sen kanssa vaan ei neuvotella tai ratkota riitoja. Ja oppii myös sen että riitaan tarvitaan vain YKSI. Narsisti kehittää riidan vaikka olisin pois paikalta300km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.Niin. Kun se vaan on niin että rajattoman narsistin kanssa se ainoa keino on poistaa hänet elämästään. Varsinkin jos on lapsia, joita pitää suojella.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Ne ei ymmärrä jolla ei oo kokemusta. Narsisti ei ole normaali ihminen. Sen kanssa ei voi neuvotella, sopia mistään. Siihen ei voi luottaa, se ei toimi sovitusti. Ainoo tosiaan on välit poikki. Mulla on välit poikki sekä omiin että appivanhempiin. Yli 10v yritin neuvotella, joustaa, tulla vastaan, olla sopuisa ja rakentavasti etsiä ratkaisua. Sitä ei vaan voi tehdä yksin, se toinenkin tarvitaan.
Vasta kun on kohdannut nassen, tietää miten sen kanssa vaan ei neuvotella tai ratkota riitoja. Ja oppii myös sen että riitaan tarvitaan vain YKSI. Narsisti kehittää riidan vaikka olisin pois paikalta300km päässä.
Juuri näin.
Minun narsistini riiteli kanssani mm niin, että lähetteli yli sata solvausta jotka selkeästi oli vastauksia johonkin, jotka hän kuvitteli. Eli riiteli kanssani tavallaan puhelimitse ilman että minä osallistuin mitenkään.
1704, nyt todella sorruit ylimielisyyteen ja itsesi muiden yläpuolelle nostamiseen. (Tahallista?)
Nyt meni loppukin uskottavuus, sorry, menit liian pitkälle.
Viet tai viette täällä ihmisiä kuin pässiä narussa ja katsotte kuinka kauan ihmiset jaksavat uskoa.
No, sen olemme kait ansainneet, tämän on some.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.Niin. Kun se vaan on niin että rajattoman narsistin kanssa se ainoa keino on poistaa hänet elämästään. Varsinkin jos on lapsia, joita pitää suojella.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Ne ei ymmärrä jolla ei oo kokemusta. Narsisti ei ole normaali ihminen. Sen kanssa ei voi neuvotella, sopia mistään. Siihen ei voi luottaa, se ei toimi sovitusti. Ainoo tosiaan on välit poikki. Mulla on välit poikki sekä omiin että appivanhempiin. Yli 10v yritin neuvotella, joustaa, tulla vastaan, olla sopuisa ja rakentavasti etsiä ratkaisua. Sitä ei vaan voi tehdä yksin, se toinenkin tarvitaan.
Vasta kun on kohdannut nassen, tietää miten sen kanssa vaan ei neuvotella tai ratkota riitoja. Ja oppii myös sen että riitaan tarvitaan vain YKSI. Narsisti kehittää riidan vaikka olisin pois paikalta300km päässä.
Aika mielenkiintoista että sinulle on sattunut näin paljon näitä nasseja ympäristöösi ja elämääsi.
Vai onko se sattumaa?
Vai ovatko ne nasseja? Vai kukakohan se voisi muu olla? Öö...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni isovanhempi kadehtii lapsiaan. Esimerkiksi meillä tuntui ne meidän tutkinnot olevan jonkinlainen peruste painaa meitä alas, varsinkin kaikissa kädentaidoissa piti koko ajan toitottaa, miten "ei se maisteri nyt tällaista osaa".
Ja sama koskee montaa äitiä. Tytärtä kohtaan tunnetaan ihan puhdasta kateutta. Tabu tämäkin.
Juuri tämä! Oma äitini katkerana vittuilee akateemisesta koulutuksestani koko ajan. ”Akateemiset ei saa kengännauhojakaan solmittua”. Työtäni vähättelee myös. Olen vp ( varatoimitusjohtaja) jolla oma iso vastuualue ja aika monta alaista. Äitini mukaan olen toimarin assistentti. Sukulaisillekin kertoo miten olen sihteeri ja apulainen.
Äitini on katkera ja pahansuopa. Itse ei viitsinyt käydä kuin ”elämäm kolun” (loistava av-termi!) ja kun omasta lapsesta tuli akateeminen uralla menestynyt niin lasta poljetaan lokaan joka käänteessä.
Mun äiti ei tod halua mulle hyvää. Sehaluaa mullehuonoa, vaikauksia ja kurjuutta.
Tuttua. Mun äiti on ollut kateellinen mun onnellisesta avioliitostani. Siitä on pitänyt ikävästi kuittailla. Vanhempien vaikea avioliitto päättyi riitaisaan eroon, käräjäoikeudessakin ratkoivat riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä taitava ja osaa itsekin manipuloida, viimwisimmässä viestissään hän erittäin hienosti osasi taas palata tähän *rooliinsa* joka välillä pahasti lipsuu, muutamat tämän ovat huomanneetkin.
Tämä ketju on aloitettu 27. 8 . Tulee mieleen kirjoittaakohan tätä *jatkokertomusta* useat eri henkilöt?
Se selittäisi kirjoittajan tyylimuutokset.
Yhä vahvemmin tuntuu, että on keksitty tai toimittajien kirjoittama *ihmiskoe*, kuinka helppoa on ihminen saada mukaan ja kuka ei.Asia on kuitenkin joillekin vakava, mutta tämä tyyli ja osittainen viestien epäasiallisuus vie pohjan.
Myös se, että ainoa *neuvo* on useinkin välien poikki laittaminen.
Olisi paljon mielenkiintoisempaa ja uskottavampaa lukea myös niitä kertomuksia, joissa asiat ovat ratkenneet rakentavasti.Niin. Kun se vaan on niin että rajattoman narsistin kanssa se ainoa keino on poistaa hänet elämästään. Varsinkin jos on lapsia, joita pitää suojella.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Ne ei ymmärrä jolla ei oo kokemusta. Narsisti ei ole normaali ihminen. Sen kanssa ei voi neuvotella, sopia mistään. Siihen ei voi luottaa, se ei toimi sovitusti. Ainoo tosiaan on välit poikki. Mulla on välit poikki sekä omiin että appivanhempiin. Yli 10v yritin neuvotella, joustaa, tulla vastaan, olla sopuisa ja rakentavasti etsiä ratkaisua. Sitä ei vaan voi tehdä yksin, se toinenkin tarvitaan.
Vasta kun on kohdannut nassen, tietää miten sen kanssa vaan ei neuvotella tai ratkota riitoja. Ja oppii myös sen että riitaan tarvitaan vain YKSI. Narsisti kehittää riidan vaikka olisin pois paikalta300km päässä.Aika mielenkiintoista että sinulle on sattunut näin paljon näitä nasseja ympäristöösi ja elämääsi.
Vai onko se sattumaa?
Vai ovatko ne nasseja? Vai kukakohan se voisi muu olla? Öö...
Kas, lisää mitätöintiä. Kuinka yllättävää!
Monesti narsisti haistaa "sopivan" uhrin. Siksi se narsistin kasvattama helposti kerää ympärilleen lisää niitä narsisteja.
t. ohis
Onhan ketjussa paljon hyvinkin aggressiivista keskustelua ja kovin innokkaasti jopa ilkeästi kehotetaan niitä poistumaan jotka kyseenalaistavat tai ovat hiukankaam eri mieltä.
Ja hyvin alentavasti ja loukkaavasti sanotaan niille, jotka ihan asiallisesti kirjoittavat, vaikka erilaisen mielipiteen, niin paljon ilkeämmän, halventavan ja agressiivisen vastakommentin hän saa kuin mitä itse kirjoitti.
Samoin anopeista kirjoitetaan välillä jopa pelottavaa sävyyn, terveellä lukijalla on tietyt suodattimet, mutta täällä voi olla niitäkin jotka lukevat suodattamatta ja kyseenalaistamatta asioita.