Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Pakko tulla avautumaan anopin uusimmasta keksinnöstä...
Ollaan siis rajattu nyt anopin tapaamisia niin että mies käy lapsen kanssa kahdestaan anopin luona koska en jaksa kuunnella mun haukkumista. No anoppi onki nyt sit viikon sisään tunkenu meille kotiin kahdesti. Ensin piti lainata ompelukonetta ja sit oli puhelimessa vikaa... Eilen meinas oikeesti mennä taas kuppi nurin ku anoppi alotti lapselle "koskas tuut mummolle yötä?"- jankkaamisen sekä meinas että hän menee ens kerralla lapsen kanssa äiti-lapsi jumppaan mun sijasta koska pitäähän mummonki päästä mukaan. Just kun ajattelin että oon saanu rajat asetettua anopille niin se alottaa uudelleen saman homman. Anopilla on ihan lääkärillä diagnosoitu mt-ongelma, jota ei hoida ja dokaa kaikki illat eli lasta ei todellakaan voi päästää olemaan anopin kanssa kahdestaan missään tilanteessa.
Ärähdin anopille hänen loukkaavasta käytöksestä alkuvuonna (en ees viitti ruveta kirjottaa niitä tänne ku menis ikä ja terveys niitä kirjottaessa) mut nyt meinaa taas luisua samoille raiteille kun aikasemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
No sepä se juuri. Rajattomilla ihmisillä on taito uskoa itse omiin satuihinsa ja taito jättää kaikki vastakkaiset asiat pois. Heillä on niin pohjattoman itsekeskeinen ajatusmaailma, että vain heidän omat käsityksensä ovat heille tosia, ja jos he muuttavat mieltään, myös faktat muuttuvat heidän mielessään hupsista keikkaa päinvastaisiksi.
Normalit ohmset ovat jotenkin täysin aseettomia tällaisen edessä, koska yleensä on tapana uskoa, jos joku esittää selvän faktaväitteen.
Vierailija kirjoitti:
Pakko tulla avautumaan anopin uusimmasta keksinnöstä...
Ollaan siis rajattu nyt anopin tapaamisia niin että mies käy lapsen kanssa kahdestaan anopin luona koska en jaksa kuunnella mun haukkumista. No anoppi onki nyt sit viikon sisään tunkenu meille kotiin kahdesti. Ensin piti lainata ompelukonetta ja sit oli puhelimessa vikaa... Eilen meinas oikeesti mennä taas kuppi nurin ku anoppi alotti lapselle "koskas tuut mummolle yötä?"- jankkaamisen sekä meinas että hän menee ens kerralla lapsen kanssa äiti-lapsi jumppaan mun sijasta koska pitäähän mummonki päästä mukaan. Just kun ajattelin että oon saanu rajat asetettua anopille niin se alottaa uudelleen saman homman. Anopilla on ihan lääkärillä diagnosoitu mt-ongelma, jota ei hoida ja dokaa kaikki illat eli lasta ei todellakaan voi päästää olemaan anopin kanssa kahdestaan missään tilanteessa.
Ärähdin anopille hänen loukkaavasta käytöksestä alkuvuonna (en ees viitti ruveta kirjottaa niitä tänne ku menis ikä ja terveys niitä kirjottaessa) mut nyt meinaa taas luisua samoille raiteille kun aikasemmin.
Meillä tungetaan lasten juhliin. Miljoona kertsa selitetty että esim koulu rajaa yleisön määrää tilanpuutteen takia. Ei mene perille.
hjälp kirjoitti:
Haluan uskoa että nuo "ei minua ainakaan haittaisi..."-kommentit ovat tahallista väärinymmärtämistä. Aivan kaikki psyykkisesti terveet aikuiset ihmiset tietävät että äidille ja vauvalle annetaan se tietty oma tila. Se ei ole pelkkä kohteliaisuus- tai etikettiasia vaan oikeasti tärkeää. Äiti on vauvan kiintopiste tässä maailmassa ja sen asian kunnioittaminen kumpuaa jo alkeellisesta sosiaalisesta älystä, kyvystä asettua sekä äidin että ennenkaikkea vauvan asemaan. Tämän vuoksi tilanne, jossa esimerkiksi puolison vanhemmat käyttäytyvätkin täysin vastoin yleistä normistoa, tulee shokkina. Se on myös hyvin vaivaannuttavaa. Itseään joutuu tarkastelemaan suurennuslasilla - kuuluuko tämä ahdistus asiaan, ylireagoinko minä, pilaanko minä nyt isovanhempien ilon. Asiaa on vaikea ottaa puheeksi kenenkään kanssa. Kunnes tilanne on tulehtunut niin pahoin että tuore äiti ei enää voi hyvin ja stressaa ilman syytäkin, myös oman perheen parissa (=äiti, isä, vauva).
Kaksi esimerkkiä. Samankaltainen tilanne voi tapahtua hyvin erilaisin, erilaisia asioita tarkoittavin nyanssein - äitiä ja vauvaa kunnioittaen tai ahdistaen.
1. Äiti istuu vauva sylissään appivanhempien olohuoneessa. Anoppi lähestyy, istuu viereiselle sohvalle. Nojaa käsinojaan, katselee äitiä ja vauvaa. "Voi, onko hyvä olla siinä äitin sylissä? Niin on, katso kun on rauhallinen! Ihana. On kyllä jännästi teidän molempien näköä, jääköhän silmät noin sinisiksi?" Äiti jutustelee anopin kanssa, vauva on rentoutunut. Anoppi sanoo "Tuossa olisi tuoretta kahvia, haluaisikohan *vauvan nimi* olla hetken mummin sylissä että äiti saa juotua kahvin?" Äiti sanoo että joisi mielellään kahvin, ojentaa vauvan anopille. Anoppi ottaa vauvan syliinsä, kääntää heti kasvot ulospäin ja juttelee vauvalle: "Äiti juo kahvin, annetaanko me äitin juoda rauhassa kahvi, häh" kutittelee vauvaa jne. Kävelee vauva sylissään keittiöön jossa äiti on. "Eteisessä on iso peili, tykkääköhän *vauvan nimi* jo katsella peilikuvaa?" Äiti huomaa että vauva on tyytyväisen näköinen. Hän sanoo: "tykkää varmasti! Onkin jännä nähdä mummi peilin kautta"! Anoppi käy eteisessä vauvan kanssa. Kohta vauva alkaa vääntelehtiä ja tuhertaa pientä itkua. Anoppi tulee vauva sylissään keittiöön, istuu tuolille äidin viereen ja sanoo vauvalle: "katso, ei hätää! Kohta pääsetkin äidin syliin. Olet sinä kyllä ihana pikku kaveri!"
2. Äiti istuu vauva sylissään appivanhempien olohuoneessa. Anoppi lähestyy heitä. Anoppi tuijottaa vauvaa, ei vilkaisekaan äitiä. Aloittaa jo kaukaa "voi mummin kulta rakas, mummin kulta-vauva, tule tänne, tule, tule pikku rakas! Olen kaivannut sinua niin, nyt pääset mummin syliin" Anoppi ojentaa kätensä, tarttuu vauvaan, nostaa vauvan syliinsä, puristaa rintaansa vasten autuas ilme kasvoillaan. Kääntyy heti selin vauvan äitiin, lähtee kulkemaan pois olohuoneesta. Nurkan takaa kuuluu kiivas suukottelu ja mummin rakas-kuiskaukset. Ne vaimenevat, anoppi laittaa kenkiä jalkaan, ulko-ovi aukeaa. Vauvan äiti nousee hermostuneena, menee eteiseen, näkee pihamaalla anopin loittonevan selän, kuulee vauvansa itkevän. Anoppi menee kauemmaksi ja kauemmaksi, ei vilkaisekaan taakseen. Äiti pukee kengät ja menee heidän peräänsä. Vauvan kasvot ovat punaiset, hän pyörittää päätään, "missä äiti on". Anoppi suhahtaa vauvan äidille "Siellä on kahvia, mene ottamaan. Me olemme nyt kahden".
Jälkimmäinen on omasta elämästäni. Ensimmäinen on haaveilua.
Jälkimmäinen teksti oli kuin suoraan kauhuleffasta.
Mitään ahdistavampaa ja pelottavimpaa ei ole kuin se, että oma lapsi/vauva itkee ja ei saa ottaa syliin!
Tiedän tämän, sillä olen kokenut sen pakon edessä. 6 päivän ikäinen vauvani oli suonensisäisellä antibiootilla ja olimme päässeet kotisairaanhoitoon. Päässä ollut suoniyhteys meni tukkeen ja jouduimme menemään päivystykseen jotta uusi tippayhteys saatiin laitettua. En saanut koskea lapseen kun tippayhteys laitettiin päähän. Lääkäri ei heti löytänyt sopivaa suonta ja vasta kolmas suoni oli oikeanlainen ja tippaneula kiinnitettiin päähän. Koko tämän ajan yritin rauhoittaa vauvaani puheella, joka itki kivusta ja epämukavuudesta kun häntä pidettiin hoitopöydällä. Minun piti pitää kädet ristissä rinnalla, sillä halu ottaa lapsi syliin takaisin oli iso.
Kun hoitotoimenpide oli ohi ehkä noin 5 minuutissa, sain lapsen syliini ja olin hikoillut hirveästi ja sydämensykkeeni oli pilvissä. Ja tämä kaikki oli pakko tehdä jotta vauvani paranisi. Jos tämä lapsen itketys, ja se että vauvaa ei anneta äidilleen, tapahtuisi jonkun tekemänä tahallaan niin olisin aivan kauhuissani.
Oletteko nähneet leffan kuka kehtoa keinuttaa? Kertoo juuri äidin kauhusta kun joku yrittää ottaa hänen paikkansa.
Meillä tuo oli niin päin, että se oli vaimoni äiti joka ei tervehtinyt ikinä minua, ei puhunut minulle, katseli naamaa väännellen kun hoidon vauvaa. Oli vain vauva, tytär ja äiti. Minut ikäänkuin pyyhkäistiin yhtälöstä, tai olisi pyyhkäisty mutta en antanut. Sanoin tästä vaimolle, anopille lapsellisuuksissani vähän jopa kettuilin, jota hieman häpeän. Se oli anopin ensimmäinen lapsenlapsi, jonka lisäksi oli juuri eroamassa miesystävästään, ja olenkin ajatellut hänen tavallaan purkaneen kriisiään näin. Nykyään olemme oikein lämpimissä väleissä. Asiallisissa, mutta lämpimissä ja uskon tämän toisaalta johtuvan tilanteen tasoittumisesta, toisen lapsen syntymästä ja myös siitä, etten antanut hänen olla se matriarkka meidän perheessämme, joka hän omassaan oli ollut. Se on meidän, minun, vaimoni ja lastemme perhe. Ei kummankaan puolen appivanhempien.
Sen sijaan vaimo kokee äitinsä edelleen jollain tavalla arvostelevan äitiyttään, joskus sanoilla, joskus eleillä. Olen ollut hänen tukenaan tässä sen kuin voin, ja mielestäni se napanuora on vihdoin katkennut. Vanhempien on kai sitten joskus vaikea luopua siitä vanhemman roolista. Omien vanhempieni kohdalla ei ole ollut ongelmia, koska itsenäistyin melko leimuavasti silloin teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä vauvan kaappaus tapahtui? Voisikohan siitä yhä tehdä rikosilmoutuksen? Minusta ehdottomasti kannattaisi! Helpottaisi myös mahdollisen lähestymiskiellon saamista.
Tuo tilanne kuulostaa niin kamalalalta, että tekee ihan fyysisesti pahaa..
Siitä on nyt jonkusen aikaa, pitää ottaa miehen kanssa tänään illalla puheeksi, että jos nyt tosissaan tehtäisiin rikosilmoitus, ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu.
Koska en jotenkin usko, että anoppi jättää asian tähän, jos on jo noin pitkälle valmis menemään.Lisäksi olen pitkään nähnyt tuon kauppa episodin jälkeen unia, etten löydä vauvaani tai hukkaan sen yhtäkkiä, vaikka se oli silmieni alla koko ajan.
En uskalla enää kodin ulkopuolella päästää vauvaa näkökentästäni kun pelkään, että jotain tapahtuu tai vauva katoaa.
Kaupassakin käydessä emme enää laske kantokoppaa käsistä.Pyydä neuvolan kautta lähete perheneuvolapsykologille. Tuo kaappaus on selvästi ollut traumaattinen kokemus sinulle, eikä ihme, se olisi sitä kelle vain. Pääset purkamaan tuota traumaa ja pääsette miehen kanssa miettimään ammattilaisen avulla, että miten perheenne selviää tästä perheen ulkopuolisesta uhkatekijästä. Lisäksi siitä voi olla hyötyä mahdollista oikeusprosessia varten, jos tilannetta on jouduttu käsittelemään psykologin tuella (anoppi aiheuttanut niin vakavaa henkistä kärsimystä, että on tarvinnut tukea siihen) ja hyötyä voi olla myös siitä, että asiat on kirjattu ammattilaisten toimesta.
Ei, ei, ei.
Miksi ei ei ei?
Koska tuo antaa väylän tehdä lasuja perheedtä äidin mielenterveyteen vedoten.
Ja kääntää keskustelun äidin ominaisuuksiin, ei anopin hulluuteen.
Kaikki ns ammattilaiset ei tod ole perheen puolella vaan anopin.
Meillä oli jo laajennettu lähestymiskielto ja sossu vaati mritä neuvotteluihin ja sovitteluihin aggressiivisen häirikön kanssa silti.
Höpsis. Se ei todellakaan anna väylää tehdä lasuja äidin mielenterveyteen vedoten, vaan pikemminkin suojaa niiltä. Perheneuvolapsykologi on ammattilainen, joka kyllä näkee, että äidin mielenterveys on kunnossa mutta anopin toiminta kuormittaa nuorta perhettä. Jos anoppi päättäisi tehdä lasuja vauvasta, niin perheneuvolassa olisi jo tiedossa, että anoppi sekoilee ja äiti on normaali ja lasu jäisi siihen.
Ammattilaiset ei ole anopin puolella vaan vauvan ja hänen vanhempien puolella.
Ja sossu on eri asia kuin perheneuvolapsykologi.
Sinä sotket nyt asioita pahemman kerran.
Jos lastensuojelu ottaa perheen hampaisiinsa, huoli äidin jaksamisesta on siihen mitä pätevin syy. Silloin anopin ei enää itse tarvitse kiusata, viranomainen hoitaa sen hänen puolestaan,
Itse olet naiivi.
Älä jaksa viljellä tuollaista "lastensuojelu kiusaa" -juttua. Lastensuojelun tarkoitus on tukea ja auttaa perheitä, joissa on tuen tarvetta. Lastensuojelu ei ota aiheettomasti hampaisiinsa eikä viranomaiset kiusaa. Tietenkin jos perheessä on vaikka perheväkivaltaa, niin viranomaiset puuttuu tilanteeseen ihan aiheesta, ja silloin se lyöjä saattaa kokea, että viranomaiset kiusaa, vaikka todellisuudessa kyse ei ole mistään kiusaamisesta vaan lapsen turvallisuuden varmistamisesta.
Lastensuojelulla pelotteleminen on todella typerää.
Älä viitsi itse jauhaa täydellistä paskaa. Esimerkiksi ap:n tapauksessa se anoppi on jo valmiiksi tuttu esim terveydenhuollon ja sosiaali-ihmisten kanssa. Heistä anoppi on kiva ja järkevä.
Eli vaikka miniä kuinka muuta selittäisi, anopilla olisi suuri valta saada lastensuojelu pienellä paikkakunnalla uskoa itseensä.
Jos miniältä löytyisi jaksamisongelmiin viittaavia tai sellaisiksi käännettäviä merkintöjä, tilanne voisi pahimmillaan kääntyä siihen, että lastensuojelu sijoittaa lapsen anopille. Vähintään pakotetaan sukulaisneuvotteluun ja anopin kanssa toimimiseen.
Meistä mt-ongelmainen aggressiivinen läheinen teki ilmoituksia ja vaikka hän oli ihan selkeästi todella, todella, todella sekaisin ja saimme häntä vastaan laajennetun lähestymiskiellon, lastensuojelu asettui hänen puolelleen.
Vielä senkin jälkeen kun laatensuojelu oli itse todennut kaikki 70 ilmoitusta aiheettomiksi, se käynnisti meistä vielä uudelleen lastnesuojelutarpeen selvityksen, koska 1,5 vuoden rääkkäämisen jälkeen he oli sitten jo huolestuneita siitä miten me jaksamme hullua sukulaista - jonka kiusaamisen virasto itse oli mahdollistanut.
Että tämän jälkeen turha tulla selittämään, miten Suomssa lapsia suojellaan.
Siis lopeta tuo ihmisten pelottelu. Sulla ei ole mitään kokemusta tuommoisesta prosessista. Anopille ei lasta noin vain anneta vaikka perheessä äiti myöntäisikin väsymyksensä ja vaikka isä tekisikin reissutyötä.
Kyllä lapsi halutaan pitää omassa perheessä jos hänen on siellä turvallista olla ja väsyneelle äidille annetaan tukea kotiin tulevallea hoitajalla ja jos lapsella ikää tarpeeksi, hänelle voidaan myöntää päivähoitopaikka jotta äiti saa hetken levättyä.
Ja tiedän tämän, en luule, sillä olen saanut apuja jaksamisen kanssa, eikä kukaan ole pelotellut että lapsen olisi parempi kuin minun kanssani.
Jos vaikka pikkukunnassa olisikin huseeraaja anoppi hyvää pataa kyseisten tyyppien kanssa, niin ei se lapsi hänen käsiinsä putoa millään, ensin tuetaan perhettä. Jos se lapsi anopille menisi, siinä oijottaisiin kulmia niin rutkasti, että asiasta saisi rikosilmoituksen tehdä.
Ainoa anoppi jonka tiedän lapsenlapsestaan huolehtivan äitinsä ja isänsä sijasta on sellainen, jossa hän on alusta asti ollutkin se päävastuussa oleva, isä vetänyt yliannostuksen ja kuollut ja äiti pitkän matkan narkomaani myös. Ap ja monen muun väsyneen vanhemman tilanne on miljoonia kilometrejä kaukana tuosta.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä vauvan kaappaus tapahtui? Voisikohan siitä yhä tehdä rikosilmoutuksen? Minusta ehdottomasti kannattaisi! Helpottaisi myös mahdollisen lähestymiskiellon saamista.
Tuo tilanne kuulostaa niin kamalalalta, että tekee ihan fyysisesti pahaa..
Siitä on nyt jonkusen aikaa, pitää ottaa miehen kanssa tänään illalla puheeksi, että jos nyt tosissaan tehtäisiin rikosilmoitus, ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu.
Koska en jotenkin usko, että anoppi jättää asian tähän, jos on jo noin pitkälle valmis menemään.Lisäksi olen pitkään nähnyt tuon kauppa episodin jälkeen unia, etten löydä vauvaani tai hukkaan sen yhtäkkiä, vaikka se oli silmieni alla koko ajan.
En uskalla enää kodin ulkopuolella päästää vauvaa näkökentästäni kun pelkään, että jotain tapahtuu tai vauva katoaa.
Kaupassakin käydessä emme enää laske kantokoppaa käsistä.Pyydä neuvolan kautta lähete perheneuvolapsykologille. Tuo kaappaus on selvästi ollut traumaattinen kokemus sinulle, eikä ihme, se olisi sitä kelle vain. Pääset purkamaan tuota traumaa ja pääsette miehen kanssa miettimään ammattilaisen avulla, että miten perheenne selviää tästä perheen ulkopuolisesta uhkatekijästä. Lisäksi siitä voi olla hyötyä mahdollista oikeusprosessia varten, jos tilannetta on jouduttu käsittelemään psykologin tuella (anoppi aiheuttanut niin vakavaa henkistä kärsimystä, että on tarvinnut tukea siihen) ja hyötyä voi olla myös siitä, että asiat on kirjattu ammattilaisten toimesta.
Ei, ei, ei.
Miksi ei ei ei?
Koska tuo antaa väylän tehdä lasuja perheedtä äidin mielenterveyteen vedoten.
Ja kääntää keskustelun äidin ominaisuuksiin, ei anopin hulluuteen.
Kaikki ns ammattilaiset ei tod ole perheen puolella vaan anopin.
Meillä oli jo laajennettu lähestymiskielto ja sossu vaati mritä neuvotteluihin ja sovitteluihin aggressiivisen häirikön kanssa silti.
Höpsis. Se ei todellakaan anna väylää tehdä lasuja äidin mielenterveyteen vedoten, vaan pikemminkin suojaa niiltä. Perheneuvolapsykologi on ammattilainen, joka kyllä näkee, että äidin mielenterveys on kunnossa mutta anopin toiminta kuormittaa nuorta perhettä. Jos anoppi päättäisi tehdä lasuja vauvasta, niin perheneuvolassa olisi jo tiedossa, että anoppi sekoilee ja äiti on normaali ja lasu jäisi siihen.
Ammattilaiset ei ole anopin puolella vaan vauvan ja hänen vanhempien puolella.
Ja sossu on eri asia kuin perheneuvolapsykologi.
Sinä sotket nyt asioita pahemman kerran.
Jos lastensuojelu ottaa perheen hampaisiinsa, huoli äidin jaksamisesta on siihen mitä pätevin syy. Silloin anopin ei enää itse tarvitse kiusata, viranomainen hoitaa sen hänen puolestaan,
Itse olet naiivi.
Älä jaksa viljellä tuollaista "lastensuojelu kiusaa" -juttua. Lastensuojelun tarkoitus on tukea ja auttaa perheitä, joissa on tuen tarvetta. Lastensuojelu ei ota aiheettomasti hampaisiinsa eikä viranomaiset kiusaa. Tietenkin jos perheessä on vaikka perheväkivaltaa, niin viranomaiset puuttuu tilanteeseen ihan aiheesta, ja silloin se lyöjä saattaa kokea, että viranomaiset kiusaa, vaikka todellisuudessa kyse ei ole mistään kiusaamisesta vaan lapsen turvallisuuden varmistamisesta.
Lastensuojelulla pelotteleminen on todella typerää.
Älä viitsi itse jauhaa täydellistä paskaa. Esimerkiksi ap:n tapauksessa se anoppi on jo valmiiksi tuttu esim terveydenhuollon ja sosiaali-ihmisten kanssa. Heistä anoppi on kiva ja järkevä.
Eli vaikka miniä kuinka muuta selittäisi, anopilla olisi suuri valta saada lastensuojelu pienellä paikkakunnalla uskoa itseensä.
Jos miniältä löytyisi jaksamisongelmiin viittaavia tai sellaisiksi käännettäviä merkintöjä, tilanne voisi pahimmillaan kääntyä siihen, että lastensuojelu sijoittaa lapsen anopille. Vähintään pakotetaan sukulaisneuvotteluun ja anopin kanssa toimimiseen.
Meistä mt-ongelmainen aggressiivinen läheinen teki ilmoituksia ja vaikka hän oli ihan selkeästi todella, todella, todella sekaisin ja saimme häntä vastaan laajennetun lähestymiskiellon, lastensuojelu asettui hänen puolelleen.
Vielä senkin jälkeen kun laatensuojelu oli itse todennut kaikki 70 ilmoitusta aiheettomiksi, se käynnisti meistä vielä uudelleen lastnesuojelutarpeen selvityksen, koska 1,5 vuoden rääkkäämisen jälkeen he oli sitten jo huolestuneita siitä miten me jaksamme hullua sukulaista - jonka kiusaamisen virasto itse oli mahdollistanut.
Että tämän jälkeen turha tulla selittämään, miten Suomssa lapsia suojellaan.
Siis lopeta tuo ihmisten pelottelu. Sulla ei ole mitään kokemusta tuommoisesta prosessista. Anopille ei lasta noin vain anneta vaikka perheessä äiti myöntäisikin väsymyksensä ja vaikka isä tekisikin reissutyötä.
Kyllä lapsi halutaan pitää omassa perheessä jos hänen on siellä turvallista olla ja väsyneelle äidille annetaan tukea kotiin tulevallea hoitajalla ja jos lapsella ikää tarpeeksi, hänelle voidaan myöntää päivähoitopaikka jotta äiti saa hetken levättyä.
Ja tiedän tämän, en luule, sillä olen saanut apuja jaksamisen kanssa, eikä kukaan ole pelotellut että lapsen olisi parempi kuin minun kanssani.
Jos vaikka pikkukunnassa olisikin huseeraaja anoppi hyvää pataa kyseisten tyyppien kanssa, niin ei se lapsi hänen käsiinsä putoa millään, ensin tuetaan perhettä. Jos se lapsi anopille menisi, siinä oijottaisiin kulmia niin rutkasti, että asiasta saisi rikosilmoituksen tehdä.
Ainoa anoppi jonka tiedän lapsenlapsestaan huolehtivan äitinsä ja isänsä sijasta on sellainen, jossa hän on alusta asti ollutkin se päävastuussa oleva, isä vetänyt yliannostuksen ja kuollut ja äiti pitkän matkan narkomaani myös. Ap ja monen muun väsyneen vanhemman tilanne on miljoonia kilometrejä kaukana tuosta.
Eri
Kokemukseni on tosi. Olet typerä.
Jätä se sika. Mies on kelvoton vätys, kun munattomana alistuu sinun tahtosi, haukkumisesi ja pompottelusi alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Täällä pääkaupunkiseudulla se on pitkä matka kyllä, mutta alottaja kertoi aiemmin asuvansa aivan pienellä paikkakunnalla. Pohjoisessahan tuommoinen matka ei kai ole juuri mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä vauvan kaappaus tapahtui? Voisikohan siitä yhä tehdä rikosilmoutuksen? Minusta ehdottomasti kannattaisi! Helpottaisi myös mahdollisen lähestymiskiellon saamista.
Tuo tilanne kuulostaa niin kamalalalta, että tekee ihan fyysisesti pahaa..
Siitä on nyt jonkusen aikaa, pitää ottaa miehen kanssa tänään illalla puheeksi, että jos nyt tosissaan tehtäisiin rikosilmoitus, ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu.
Koska en jotenkin usko, että anoppi jättää asian tähän, jos on jo noin pitkälle valmis menemään.Lisäksi olen pitkään nähnyt tuon kauppa episodin jälkeen unia, etten löydä vauvaani tai hukkaan sen yhtäkkiä, vaikka se oli silmieni alla koko ajan.
En uskalla enää kodin ulkopuolella päästää vauvaa näkökentästäni kun pelkään, että jotain tapahtuu tai vauva katoaa.
Kaupassakin käydessä emme enää laske kantokoppaa käsistä.Pyydä neuvolan kautta lähete perheneuvolapsykologille. Tuo kaappaus on selvästi ollut traumaattinen kokemus sinulle, eikä ihme, se olisi sitä kelle vain. Pääset purkamaan tuota traumaa ja pääsette miehen kanssa miettimään ammattilaisen avulla, että miten perheenne selviää tästä perheen ulkopuolisesta uhkatekijästä. Lisäksi siitä voi olla hyötyä mahdollista oikeusprosessia varten, jos tilannetta on jouduttu käsittelemään psykologin tuella (anoppi aiheuttanut niin vakavaa henkistä kärsimystä, että on tarvinnut tukea siihen) ja hyötyä voi olla myös siitä, että asiat on kirjattu ammattilaisten toimesta.
Ei, ei, ei.
Miksi ei ei ei?
Koska tuo antaa väylän tehdä lasuja perheedtä äidin mielenterveyteen vedoten.
Ja kääntää keskustelun äidin ominaisuuksiin, ei anopin hulluuteen.
Kaikki ns ammattilaiset ei tod ole perheen puolella vaan anopin.
Meillä oli jo laajennettu lähestymiskielto ja sossu vaati mritä neuvotteluihin ja sovitteluihin aggressiivisen häirikön kanssa silti.
Höpsis. Se ei todellakaan anna väylää tehdä lasuja äidin mielenterveyteen vedoten, vaan pikemminkin suojaa niiltä. Perheneuvolapsykologi on ammattilainen, joka kyllä näkee, että äidin mielenterveys on kunnossa mutta anopin toiminta kuormittaa nuorta perhettä. Jos anoppi päättäisi tehdä lasuja vauvasta, niin perheneuvolassa olisi jo tiedossa, että anoppi sekoilee ja äiti on normaali ja lasu jäisi siihen.
Ammattilaiset ei ole anopin puolella vaan vauvan ja hänen vanhempien puolella.
Ja sossu on eri asia kuin perheneuvolapsykologi.
Sinä sotket nyt asioita pahemman kerran.
Jos lastensuojelu ottaa perheen hampaisiinsa, huoli äidin jaksamisesta on siihen mitä pätevin syy. Silloin anopin ei enää itse tarvitse kiusata, viranomainen hoitaa sen hänen puolestaan,
Itse olet naiivi.
Älä jaksa viljellä tuollaista "lastensuojelu kiusaa" -juttua. Lastensuojelun tarkoitus on tukea ja auttaa perheitä, joissa on tuen tarvetta. Lastensuojelu ei ota aiheettomasti hampaisiinsa eikä viranomaiset kiusaa. Tietenkin jos perheessä on vaikka perheväkivaltaa, niin viranomaiset puuttuu tilanteeseen ihan aiheesta, ja silloin se lyöjä saattaa kokea, että viranomaiset kiusaa, vaikka todellisuudessa kyse ei ole mistään kiusaamisesta vaan lapsen turvallisuuden varmistamisesta.
Lastensuojelulla pelotteleminen on todella typerää.
Älä viitsi itse jauhaa täydellistä paskaa. Esimerkiksi ap:n tapauksessa se anoppi on jo valmiiksi tuttu esim terveydenhuollon ja sosiaali-ihmisten kanssa. Heistä anoppi on kiva ja järkevä.
Eli vaikka miniä kuinka muuta selittäisi, anopilla olisi suuri valta saada lastensuojelu pienellä paikkakunnalla uskoa itseensä.
Jos miniältä löytyisi jaksamisongelmiin viittaavia tai sellaisiksi käännettäviä merkintöjä, tilanne voisi pahimmillaan kääntyä siihen, että lastensuojelu sijoittaa lapsen anopille. Vähintään pakotetaan sukulaisneuvotteluun ja anopin kanssa toimimiseen.
Meistä mt-ongelmainen aggressiivinen läheinen teki ilmoituksia ja vaikka hän oli ihan selkeästi todella, todella, todella sekaisin ja saimme häntä vastaan laajennetun lähestymiskiellon, lastensuojelu asettui hänen puolelleen.
Vielä senkin jälkeen kun laatensuojelu oli itse todennut kaikki 70 ilmoitusta aiheettomiksi, se käynnisti meistä vielä uudelleen lastnesuojelutarpeen selvityksen, koska 1,5 vuoden rääkkäämisen jälkeen he oli sitten jo huolestuneita siitä miten me jaksamme hullua sukulaista - jonka kiusaamisen virasto itse oli mahdollistanut.
Että tämän jälkeen turha tulla selittämään, miten Suomssa lapsia suojellaan.
Siis lopeta tuo ihmisten pelottelu. Sulla ei ole mitään kokemusta tuommoisesta prosessista. Anopille ei lasta noin vain anneta vaikka perheessä äiti myöntäisikin väsymyksensä ja vaikka isä tekisikin reissutyötä.
Kyllä lapsi halutaan pitää omassa perheessä jos hänen on siellä turvallista olla ja väsyneelle äidille annetaan tukea kotiin tulevallea hoitajalla ja jos lapsella ikää tarpeeksi, hänelle voidaan myöntää päivähoitopaikka jotta äiti saa hetken levättyä.
Ja tiedän tämän, en luule, sillä olen saanut apuja jaksamisen kanssa, eikä kukaan ole pelotellut että lapsen olisi parempi kuin minun kanssani.
Jos vaikka pikkukunnassa olisikin huseeraaja anoppi hyvää pataa kyseisten tyyppien kanssa, niin ei se lapsi hänen käsiinsä putoa millään, ensin tuetaan perhettä. Jos se lapsi anopille menisi, siinä oijottaisiin kulmia niin rutkasti, että asiasta saisi rikosilmoituksen tehdä.
Ainoa anoppi jonka tiedän lapsenlapsestaan huolehtivan äitinsä ja isänsä sijasta on sellainen, jossa hän on alusta asti ollutkin se päävastuussa oleva, isä vetänyt yliannostuksen ja kuollut ja äiti pitkän matkan narkomaani myös. Ap ja monen muun väsyneen vanhemman tilanne on miljoonia kilometrejä kaukana tuosta.
Eri
Vilja Eerikan äidiltä vietiin lapsi koska anoppi oli toisessa kunnassa sosiaalijohtajana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Täällä pääkaupunkiseudulla se on pitkä matka kyllä, mutta alottaja kertoi aiemmin asuvansa aivan pienellä paikkakunnalla. Pohjoisessahan tuommoinen matka ei kai ole juuri mitään?
Mun mielestä ap kyllä sanoi että anoppilaan on matkaa 50km per suunta, eli yhteensä 100km. 50km taas ei ole matka eikä mikään etelässäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Täällä pääkaupunkiseudulla se on pitkä matka kyllä, mutta alottaja kertoi aiemmin asuvansa aivan pienellä paikkakunnalla. Pohjoisessahan tuommoinen matka ei kai ole juuri mitään?
Jos nyt ei ihan Lapissa asu, niin kyllä se on pitkä matka. Johonkin Rovaniemen korkeudelle kun sataan kilometriin mahtuu jo kolme tai neljä kylää väliin... Ei niiden asioita samassa neuvolassa hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Ikäsi? Koulutusasteesi?
16? Keskenjäänyt peruskoulu?
Kirjoitat itse ihan pelkkää mutua. Ihan varppina on niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Täällä pääkaupunkiseudulla se on pitkä matka kyllä, mutta alottaja kertoi aiemmin asuvansa aivan pienellä paikkakunnalla. Pohjoisessahan tuommoinen matka ei kai ole juuri mitään?
Jos nyt ei ihan Lapissa asu, niin kyllä se on pitkä matka. Johonkin Rovaniemen korkeudelle kun sataan kilometriin mahtuu jo kolme tai neljä kylää väliin... Ei niiden asioita samassa neuvolassa hoideta.
Olet ilmeisesti aika pihalla nykyajan kuntaliitoksista ja palveluiden keskittymisestä? Juurikin Lapissa kohta kaikki synnyttävät Rovaniemellä ja esimerkiksi Jyväskylä ja Kuopio ovat laajentuneet suuresti kuntaliitosten myötä. Jokaisessa kylässä ei tosiaankaan ole omaa neuvolaa ja hallinnollisesti varsinkin asiat ovat yhdistetty.
Ap:lle ja teille muille voimia, rohkeutta ja kiitokset. Tämä ketju on helpottanut paljon omia ajatuksiani. Ihanaa tietää, että en ole yksin. Olisinpa itse osannut kysyä tuon kysymyksesi esikoisen synnyttyä jostain ja saanut tällaisia vastauksia.
Oma anoppini on myös rajaton (hävytön) ja ilmeisen ylpeä siitä.
Ap, sivusta seuraavana sympatiseeraajana koen ylpeyttä sinun ja miehesi toiminnasta. Sinä olet etsinyt ratkaisuja ja analysoinut tilannetta tyylillä, jota katson ihaillen. Tilanne on kai vaikea, uusi ja yllättävä miehellekin, ja on minusta hienoa, että hän kuitenkin kohtalaisen lyhyessä ajassa pystyi ottamaan linjan ja vastuuta asian selvittämisestä.
Omalla puolisollani meni vuosia saada oma näkemyksensä siihen, miten asiattomien ja rajattomien sukulaisten kanssa toimia ja miten priorisoida perheemme hyvinvointi. Tarvittiin parisuhdeterapeuttia selkiyttämään tilannetta, ja vieläkin luottamuspulani voi nousta esiin tilanteissa, joissa pitäisi olla "Yhtenä rintamana ja selkäranka suorana".
Toivotan teille paljon rakkautta ja turvan tunnetta ❤ perheeseenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Täällä pääkaupunkiseudulla se on pitkä matka kyllä, mutta alottaja kertoi aiemmin asuvansa aivan pienellä paikkakunnalla. Pohjoisessahan tuommoinen matka ei kai ole juuri mitään?
Jos nyt ei ihan Lapissa asu, niin kyllä se on pitkä matka. Johonkin Rovaniemen korkeudelle kun sataan kilometriin mahtuu jo kolme tai neljä kylää väliin... Ei niiden asioita samassa neuvolassa hoideta.
Tähän asiaan en voi ottaa kantaa. Suomen kartta nenän eteen ja laskemaan 1+1 jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu ihmettele sitä, miten anoppilaan on 100km matkaa, mutta silti anoppi on muka apn kotipaikalla tunnettu henkilö. 100km päässä? Siinähän ehtii olla useampi kylä ja kaupunki välissä...
Täällä pääkaupunkiseudulla se on pitkä matka kyllä, mutta alottaja kertoi aiemmin asuvansa aivan pienellä paikkakunnalla. Pohjoisessahan tuommoinen matka ei kai ole juuri mitään?
Jos nyt ei ihan Lapissa asu, niin kyllä se on pitkä matka. Johonkin Rovaniemen korkeudelle kun sataan kilometriin mahtuu jo kolme tai neljä kylää väliin... Ei niiden asioita samassa neuvolassa hoideta.
Olet ilmeisesti aika pihalla nykyajan kuntaliitoksista ja palveluiden keskittymisestä? Juurikin Lapissa kohta kaikki synnyttävät Rovaniemellä ja esimerkiksi Jyväskylä ja Kuopio ovat laajentuneet suuresti kuntaliitosten myötä. Jokaisessa kylässä ei tosiaankaan ole omaa neuvolaa ja hallinnollisesti varsinkin asiat ovat yhdistetty.
Ja itse asiassa pk-seudullakin työmatkojen pituuksien takia voi helposti olla niin, että henkilö on tunnettu työnsä vuoksi paikkakunnalla x, vaikka asuu 50 km päässä. On esim. Helsingissä töissä ja näin ollen tunnettu Helsingissä, mutta asuu Orimattilassa, Lohjalla, Vihdissä tms.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.