Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Sinä se hassu olet. Aika harva sosiaalityöntekijä haluaa perustaa perhekodin tai terapiayrityksen ("rahastuslaitoksen"). Ja aika harvaa sosiaalityöntekijää hyödyttää, jos "koneistossa kiertää lapsia tuottamassa rahaa" :D :D .
Ja jos nyt oletetaan, että kaikki kunnan sosiaalityöntekijät ehdottomasti haluaisivat ottaa huostaan ja sijoittaa laitoksiin kaikki lapset, joista on tehty lastensuojeluilmoitus, niin realiteetit iskisi aika nopeasti heidän silmillä. Noita sijoituspaikkoja on nimittäin olemassa vain noin prosentille siitä lapsimäärästä, josta tehdään lastensuojeluilmoitus.
Saisiko lähteen näille väitteille? Siis jotain faktapohjaa tälle satuilulle.
Sosiaaliala on ihan vaan ammatti. Joka käy tarpeekttomaksi jos ei ole asiakkaita.
Siksi on kaikkien alalla työskentelevien etu että niitä asiakkaita riittää ja pyörii ja pyörii siellä palveluissa.
Ei tarvitse ottaa huostaankaan, olihan sillä Eerikan isälläkin esim terapiafirma jolta kunnat osti palveluja. Myös se kunta jossa vaimonsa oli sosiaalijohtajana.
Koko Pohjois-Suomi täynnä näitä kytköksiä. Perheet elää sijoitetuilla lapsilla. Ja perhekodinhan se Paavo Väyrynenkin perusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Voi lopeta, mulla lirahtaa kohta naurun mukana poissa pöksyyn. Tyyppi väittää että sossutyypit vaan putkahtelee samanlaisina esiin koulusta kuin sarjatuotantokoneesta konsonaan. Ja rahahan se syynä, vaikka sijoittaminen on reilusti kalliimpaa kuin perheen tukeminen.
Pistä nyt se foliohattu päähän ja nappaan ne ilopillerisi, niin lopettaa alienitkin sun salakuuntelun.
Vai ootko nyt jo tuhdissakin humalassa?
Ahaa. Eli nyt heillä ei olekaan koulutusta. Henk koht mutulla mennään, niinkö?
Onko tuo enää hedelmällistä keskustelua? Voitteko lopettaa
Minä en suostu siihen että käsittämättömän raskas ja sairas kokemukseni mitätöidään eikä siitä saa edes nimettömänä netissä puhua ilman että minua solvataan ja haukutaan.
Tuo kinastelu täyttää sivut. Mikset avaa kokemustasi sen sijaan että väännät kättä tuon kanssa joka puolustaa lastensuojelun toimintaa? (Minä olen ehkä sitten naiivi mutta uskon ettei mielivaltaisia päätöksiä voida kovin helposti tehdä?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Voi lopeta, mulla lirahtaa kohta naurun mukana poissa pöksyyn. Tyyppi väittää että sossutyypit vaan putkahtelee samanlaisina esiin koulusta kuin sarjatuotantokoneesta konsonaan. Ja rahahan se syynä, vaikka sijoittaminen on reilusti kalliimpaa kuin perheen tukeminen.
Pistä nyt se foliohattu päähän ja nappaan ne ilopillerisi, niin lopettaa alienitkin sun salakuuntelun.
Vai ootko nyt jo tuhdissakin humalassa?
Ahaa. Eli nyt heillä ei olekaan koulutusta. Henk koht mutulla mennään, niinkö?
Onko tuo enää hedelmällistä keskustelua? Voitteko lopettaa
Minä en suostu siihen että käsittämättömän raskas ja sairas kokemukseni mitätöidään eikä siitä saa edes nimettömänä netissä puhua ilman että minua solvataan ja haukutaan.
Tuo kinastelu täyttää sivut. Mikset avaa kokemustasi sen sijaan että väännät kättä tuon kanssa joka puolustaa lastensuojelun toimintaa? (Minä olen ehkä sitten naiivi mutta uskon ettei mielivaltaisia päätöksiä voida kovin helposti tehdä?)
Minähän avasin. Sen jälkeen tämä kusipää ilmestyi tänne solvaamaan ja haukkumaan minua valehtelevaksi juopoksi yms.
hjälp,
olen lukenut koko ketjun ja jäänyt miettimään sinun identiteettisi uudellenmuodostumista. Lapsen saaminen on iso ja mullistava juttu johon liittyy aina kriisi: menneen elämän taaksejättäminen ja uuden rakentaminen. Pienen vauvan kanssa ollaan "asioiden äärellä", eli käydään paljon läpi sitä, kuka minä olen, mitä minä haluan, mikä on mahdollista, mikä on lapselleni parasta. Välttämätöntä on myös vaalia ajatusta unelman toteutumisesta, mikä kuitenkin monelle saattaa myös koitua sietämättömäksi taakaksi. Monet puskevat liian paljon ja liian nopeasti, ja keskenjääneet talonrakennusprojektit tai ikuinen raskauskilojen laihdutus ovat esimerkkejä siitä, miten unelmamme eivät ole aidosti omiamme, vaan kulttuurin ja yhteiskunnan odotusten lataamia.
Omaan äitiyteesi liittyvä kasvuprosessi on vasta hyvinkin alussa - tämä ei tietenkään tarkoita sitä ettetkö saisi olla nyt vapautunut - ja on tärkeää miettiä miksi anopin sairaan käyttäytymisen vastustaminen oli sinulle niin vaikeaa. Kyllä, hänellä oli henkinen ylivalta hyväksikäyttää tuoretta äitiä, mutta taustalla on varmasti myös kysymyksiä, jotka ovat puhtaasti omiasi, ja jotka ilmenevät myös muilla elämänalueillasi. Kaltaisellesi analyyttiselle naiselle äidiksi tuleminen saattaa tuottaa uudenlaista tunne-elämää: epävarmuutta ja herkistymistä intuitiolle, jota ei osaa älyllisesti purkaa. Hyvä vanhemmuus on itseluottamuksen lisäksi jatkuvaa itsensä kyseenalaistamista, sekä epäonnistumisten hyväksymistä. Ota anoppi esimerkiksi siitä, millainen äiti et tahdo itse olla, mutta älä kuvittele että hän olisi tyylinsä valinnut. Sääliä ei kukaan kaipaa, mutta omaan henkiseen kasvuun ja tasapainoisen elämän saavuttamiseen tämän alkuvaiheen jälkeen auttaa vain ja ainoastaan se, että opit katsomaan miehesi vanhempia uhreina: sekä psykologisessa että kultuurillisessa mielessä.
Minusta olisi nyt tärkeää, että kanavoisit synnytyksen jälkeen aktivoituneen havainnointikykysi ja itsetuntemuksesi nyt itseesi sen sijaan, että fokus on anopissa. Sinua on ahdistanut ja aiheesta, mutta lopun viimein ongelma ja tragedia appivanhempien kanssa on miehesi. Hänelle on lävähtänyt aivan hetki sitten peruuttamattomasti silmien eteen, että hänellä on koko elämänsä ollut manipulatiivinen äiti ja tukahduttava isä. Tuota traumaa ei kovin korpienkaan mies ratkaise vain sillä että hakee peräkärryllä tavarat. Todennäköisesti hänellä on edessä pitkä prosessi johon tulee sekoittumaan vihaa, katkeruutta, pelkoa, surua ja yksinäisyyttä. Sinun on käsitettävä, että vaikka teidän voimautunut perheyksikkönne voi antaa turvallisen sataman miehen irtautumiseen ja toipumiseen, on miehesi käytävä tuo polku yksin. Sinulla on oma polkusi, omat ongelmasi, oma suhde omiin vanhempiisi. (Et muuten ole kirjoittanut kai mitään isästäsi, ja ulkoistat oman äitisikin aivan kuin hänellä ei olisi juuri merkitystä elämäsi kannalta.)
Jotta pystyt lopullisesti empansipoitumaan anoppisi tukahduttavasta vallankäytöstä ja toimimaan miehellesi tukena, sinun on pystyttävä pitämään omat pelkosi ja kaunasi irti miehesi prosessista. Enkä usko että se on mahdollista ilman että tarkastelet kriittisesti myös omia odotuksiasi ja käsityksiäsi äitiydestä, pohdit omaa lapsuuttasi ja vanhempiasi, ja otat rauhassa aikaa sille, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi. Olisiko mahdollista että taloprojektissa ei ahdistanut ainoastaan appivanhempien vallankäyttö, vaan myös se symbolinen ele, että olisit juurruttanut itsesi vieraaseen maahan, miehesi maailmaan? Ja olisiko kuitenkin ihan hyvä ajatus käydä purkamassa näitä juttuja jonkun ammattilaisen kanssa, jonka seurassa saat olla vapaasti epävarma, epälooginen ja tunteellinen?
Parempaa jatkoa teidän perheellenne <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Voi lopeta, mulla lirahtaa kohta naurun mukana poissa pöksyyn. Tyyppi väittää että sossutyypit vaan putkahtelee samanlaisina esiin koulusta kuin sarjatuotantokoneesta konsonaan. Ja rahahan se syynä, vaikka sijoittaminen on reilusti kalliimpaa kuin perheen tukeminen.
Pistä nyt se foliohattu päähän ja nappaan ne ilopillerisi, niin lopettaa alienitkin sun salakuuntelun.
Vai ootko nyt jo tuhdissakin humalassa?
Ahaa. Eli nyt heillä ei olekaan koulutusta. Henk koht mutulla mennään, niinkö?
Onko tuo enää hedelmällistä keskustelua? Voitteko lopettaa
Minä en suostu siihen että käsittämättömän raskas ja sairas kokemukseni mitätöidään eikä siitä saa edes nimettömänä netissä puhua ilman että minua solvataan ja haukutaan.
Tuo kinastelu täyttää sivut. Mikset avaa kokemustasi sen sijaan että väännät kättä tuon kanssa joka puolustaa lastensuojelun toimintaa? (Minä olen ehkä sitten naiivi mutta uskon ettei mielivaltaisia päätöksiä voida kovin helposti tehdä?)
Kannatan ajatustasi, jos jaksan sille sivulle eksyä, ehkäpä jaksan pyytää tarkennusta miten paljon alkoholia kyseisellä tyypillä kului ja millaisia pillereitä nappailee ja kuinka monta niistäkin inhottavat kotihoitaja hänen uskomuksensa mukaan varastaa.
Itseä kiinnostaa enemmän kuulla mitä aplle kuuluu, onko ollut taistelurintamalla liikettä?
Ilmoitin asiattomiksi herjaavat viestisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Voi lopeta, mulla lirahtaa kohta naurun mukana poissa pöksyyn. Tyyppi väittää että sossutyypit vaan putkahtelee samanlaisina esiin koulusta kuin sarjatuotantokoneesta konsonaan. Ja rahahan se syynä, vaikka sijoittaminen on reilusti kalliimpaa kuin perheen tukeminen.
Pistä nyt se foliohattu päähän ja nappaan ne ilopillerisi, niin lopettaa alienitkin sun salakuuntelun.
Vai ootko nyt jo tuhdissakin humalassa?
Ahaa. Eli nyt heillä ei olekaan koulutusta. Henk koht mutulla mennään, niinkö?
Onko tuo enää hedelmällistä keskustelua? Voitteko lopettaa
Minä en suostu siihen että käsittämättömän raskas ja sairas kokemukseni mitätöidään eikä siitä saa edes nimettömänä netissä puhua ilman että minua solvataan ja haukutaan.
Tuo kinastelu täyttää sivut. Mikset avaa kokemustasi sen sijaan että väännät kättä tuon kanssa joka puolustaa lastensuojelun toimintaa? (Minä olen ehkä sitten naiivi mutta uskon ettei mielivaltaisia päätöksiä voida kovin helposti tehdä?)
Minähän avasin. Sen jälkeen tämä kusipää ilmestyi tänne solvaamaan ja haukkumaan minua valehtelevaksi juopoksi yms.
Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset vaikenevat kokemuksistaan? Kun jo täällä saa niskaansa tuollaista kuraa?
Minä olen kirjoittanut aiheesta romaanin ja aion sen julkaista kun lapset on täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Voi lopeta, mulla lirahtaa kohta naurun mukana poissa pöksyyn. Tyyppi väittää että sossutyypit vaan putkahtelee samanlaisina esiin koulusta kuin sarjatuotantokoneesta konsonaan. Ja rahahan se syynä, vaikka sijoittaminen on reilusti kalliimpaa kuin perheen tukeminen.
Pistä nyt se foliohattu päähän ja nappaan ne ilopillerisi, niin lopettaa alienitkin sun salakuuntelun.
Vai ootko nyt jo tuhdissakin humalassa?
Ahaa. Eli nyt heillä ei olekaan koulutusta. Henk koht mutulla mennään, niinkö?
Onko tuo enää hedelmällistä keskustelua? Voitteko lopettaa
Minä en suostu siihen että käsittämättömän raskas ja sairas kokemukseni mitätöidään eikä siitä saa edes nimettömänä netissä puhua ilman että minua solvataan ja haukutaan.
Tuo kinastelu täyttää sivut. Mikset avaa kokemustasi sen sijaan että väännät kättä tuon kanssa joka puolustaa lastensuojelun toimintaa? (Minä olen ehkä sitten naiivi mutta uskon ettei mielivaltaisia päätöksiä voida kovin helposti tehdä?)
Minähän avasin. Sen jälkeen tämä kusipää ilmestyi tänne solvaamaan ja haukkumaan minua valehtelevaksi juopoksi yms.
Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset vaikenevat kokemuksistaan? Kun jo täällä saa niskaansa tuollaista kuraa?
Jospa sitten avautuisit niistä kokemuksistasi. Ihan vaikka ikiomaan ketjuun. Kerro koko tarinasi ja miten tuhma lastensuojelun väki sua kiusasi. Mutta ehkäpä voisit nyt samalla myöntää, ettei yhden ihmisen kokema asia ole koko totuus eikä muissa tapauksissa vakio ja lopetat lastensuojelulla pelottelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikeastaan pelotellakaan lastensuojelulla, vaan sillä kahelilla anopilla tai isoäidillä. Yleensä ihmisiä kuitenkin uskotaan, jos ottavat yhteyttä ja ilmaisevat ”huolensa”. Näillä hulluilla on tapana kertoilla ihan omiaan, ja saattavat olla hyvinkin uskottavia.
Minun rajaton äitini esimerkiksi ”muistaa”asiat ihan omalla itse keksimällään tavalla. Viimeksi kun oltiin yhteyksissä, hän sanoi maksaneensa asian x kokonaan, ja väitti että minä en maksanut siitä mitään. Sanoi oikein, että hänellä on kuitit ja kaikki. Jouduin kaivamaan oman kuittikansioni esille, kun asia esitettiin niin vakuuttavasti. Ja sieltähän näkyi, että minä olin maksanut kyllä oman osuuteni ihan niin kuin pitikin.
Tällä välin hän oli ehtinyt sanoa siskolleni maksaneensa minulle asian x kokonaan, ja näin siskoni edelleen luulee. Kun äitini sanoi, että hänellä on kuitit ja kaikkea. Sisko ei halua kuulla mitään minun ”selityksiäni”, koska luottaa äitini sanaan.
Kun äitini jäi valheesta kiinni, hän seuraavaksi väittää, ettei ole ikinä sanonutkaan maksaneensa asiaa x. Onneksi kirjoitti asian sähköpostiin, muuten alkaisin epäillä omaa todellisuudentajuani.
Ei tuommoista jaksa. Estot on päällä taas.
Tummoinen kuittiasia on sinänsä tietysti helppo, kun voin todistaa, miten se oikeasti meni. Lastenhoitoon kohdistuvan satuilun kanssa on paljon vaikeampaa, koska syytöksiä ei voi todistaa selkeästi vääriksi.
Hyvin usein he itse uskovat itseensä ja juttuihinsa. Siksi ovat myös vakuuttavia. Koska eihän he valehtelekaan.
Lastensuojelun työntekijät on koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa. Vanhemmiltahan he lapsia suojelee.
Nämä kaksi elementtiä kun törmää niin jälki on rumaa.
Eli ajattelet lastensuojelun työntekijöiden olevan yksinkertaisia ja tyhmiä, kun noin vaan uskovat jonkun sanoja todeksi? Naapuri ilmoittaa että lapsia pahoinpidellään, lapset pois vaan? Ei tutkita eikä selvitellä, ei todeta että lapset ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei pahoinpitelyn jälkiä ja heillä normaali kiintymyssuhde vanhempiinsa?
Miksi ihmeessä väität heidän olevan koulutettu uskomaan vanhemmista pahaa, lyön vaikka satasesta vetoa ettei kuulu heidän koulutusohjelmaan kurssia, jossa suunnitellaan miten käännät valkoisen mustaksi ja varastat lapsen pois turvallisen perheensä luota.
Mutta ihan taatusti heitä opetetaan tulkitsemaan ihmisiä ja suhtautumaan kriittisesti kaikkiin kertomuksiin ja erityisesti nojautumaan faktoihin, ei uskomuksiin päätöksissään.
Mitäs viime aikojen uutisia mediassa on ollutkaan lastensuojelusta? Tarkastuksissa todettu jäätäviä puutteita ja väärinkäytöksiä lastensuojelulaitoksissa? Ketkäs ne niitä siellä tekee? No ne työntekijät. Ja lapsiasiavaltuutettu toivoi viime viikolla lastensuojelun työntekijöille tervettä järkeä ja osaamista...
Lastensuojelulaitos on aivan eri asia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka viranomaisena selvittää lastensuojeluilmoituksen pohjalta perheen tilannetta. Lastensuojelulaitokset on monesti yksityisiä pikkufirmoja, joilta kunnat hankkii ostopalveluna laitosasumisen tarpeessa olevien lasten asumispalvelua. Niissä voi olla töissä esim. lähihoitajia tai alalle kouluttamattomia ihmisiä. Maisterikoulutettu viranomainen on ihan eri asia ja tekee aivan eri työtä. Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita.
Tismalleen samoja työntekijöitä ne on. Tismalleen sama koulutus, tismalleen sama asenne.
Monet kiertävät kunnassa sosiaalityöntekijöinä ja perustavat sitten noita rahastuslaitoksia.
Kaikilla yhteisenä etuna saada paljon lapsia kiertämään koneistoon tuottamaan rahaa.
Vilja Eerikan isän suku eli kokonaan tällä. Toiset töissä kunnalla, toisilla terapiayrityksiä ja perhekoteja.
Voi lopeta, mulla lirahtaa kohta naurun mukana poissa pöksyyn. Tyyppi väittää että sossutyypit vaan putkahtelee samanlaisina esiin koulusta kuin sarjatuotantokoneesta konsonaan. Ja rahahan se syynä, vaikka sijoittaminen on reilusti kalliimpaa kuin perheen tukeminen.
Pistä nyt se foliohattu päähän ja nappaan ne ilopillerisi, niin lopettaa alienitkin sun salakuuntelun.
Vai ootko nyt jo tuhdissakin humalassa?
Ahaa. Eli nyt heillä ei olekaan koulutusta. Henk koht mutulla mennään, niinkö?
Onko tuo enää hedelmällistä keskustelua? Voitteko lopettaa
Minä en suostu siihen että käsittämättömän raskas ja sairas kokemukseni mitätöidään eikä siitä saa edes nimettömänä netissä puhua ilman että minua solvataan ja haukutaan.
Tuo kinastelu täyttää sivut. Mikset avaa kokemustasi sen sijaan että väännät kättä tuon kanssa joka puolustaa lastensuojelun toimintaa? (Minä olen ehkä sitten naiivi mutta uskon ettei mielivaltaisia päätöksiä voida kovin helposti tehdä?)
Minähän avasin. Sen jälkeen tämä kusipää ilmestyi tänne solvaamaan ja haukkumaan minua valehtelevaksi juopoksi yms.
Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset vaikenevat kokemuksistaan? Kun jo täällä saa niskaansa tuollaista kuraa?
Jospa sitten avautuisit niistä kokemuksistasi. Ihan vaikka ikiomaan ketjuun. Kerro koko tarinasi ja miten tuhma lastensuojelun väki sua kiusasi. Mutta ehkäpä voisit nyt samalla myöntää, ettei yhden ihmisen kokema asia ole koko totuus eikä muissa tapauksissa vakio ja lopetat lastensuojelulla pelottelun?
Minulla on täysi oikeus kirjoittaa se tänne. Kokemus rajattoman mt-ongelmaisen sukulaisen häirinnästä ja vainosta, johon lastensuojelu yhtyi.
Sen sijaan sinun satusi kulmapubin jaresta ei kuulu tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Aiiivan! My point exactly, jos luet tuonnyllämolevan viestini ajatuksella.
Normaalisti äiti voi mainita väsymyksestään ja vauva voi pulautella ja kakata, ja se on ihan okei, ja neuvola vain tukee. Mutta NÄIN EI OLE, jos joku perheen ulkopuolinen arvostettu henkilö on tehnyt äidistä virallisia ilmoituksia. Silloin äidin olemusta, sanomisia ja tekemisiä katsotaankin epäilevin silmin, ja etsimällä etsitään merkkejä siitä, ovatko ilmoitukset ja ”läheisen huoli” aiheellisia.
Silloin äiti ei saakaan enää tukea, vaan hänen on osoitettava koko ajan kelvollisuuttaan. Ja sitähän ei kukaan itselleen halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Aiiivan! My point exactly, jos luet tuonnyllämolevan viestini ajatuksella.
Normaalisti äiti voi mainita väsymyksestään ja vauva voi pulautella ja kakata, ja se on ihan okei, ja neuvola vain tukee. Mutta NÄIN EI OLE, jos joku perheen ulkopuolinen arvostettu henkilö on tehnyt äidistä virallisia ilmoituksia. Silloin äidin olemusta, sanomisia ja tekemisiä katsotaankin epäilevin silmin, ja etsimällä etsitään merkkejä siitä, ovatko ilmoitukset ja ”läheisen huoli” aiheellisia.
Silloin äiti ei saakaan enää tukea, vaan hänen on osoitettava koko ajan kelvollisuuttaan. Ja sitähän ei kukaan itselleen halua.
Voit uskoa noihin salaliittoteorioihisi ihan vapaasti, en jaksa enää vääntää sinun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.
Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Vastaan sinulle nyt sitten vielä sen verran, että ok, uskon puheesi että teillä oli tuollaista, kuulostaa rankalta. Itse asun pk-seudulla, ja täällä ei ole tuollaista, varmaan siksi että täällä ei ole mitenkään pienet piirit ja neuvolat ja lastensuojelut on isoja organisaatioita, joissa yhdellä työntekijällä ei ole paljoakaan sanavaltaa. Varmaan tuollaista tapahtuu jollain pikkupaikkakunnilla tai paikkakunnilla, joissa on vahva uskonnollinen (esim. jonkunherätysliikkeen) valta mm. kunnan päätöksenteossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Vastaan sinulle nyt sitten vielä sen verran, että ok, uskon puheesi että teillä oli tuollaista, kuulostaa rankalta. Itse asun pk-seudulla, ja täällä ei ole tuollaista, varmaan siksi että täällä ei ole mitenkään pienet piirit ja neuvolat ja lastensuojelut on isoja organisaatioita, joissa yhdellä työntekijällä ei ole paljoakaan sanavaltaa. Varmaan tuollaista tapahtuu jollain pikkupaikkakunnilla tai paikkakunnilla, joissa on vahva uskonnollinen (esim. jonkunherätysliikkeen) valta mm. kunnan päätöksenteossa.
Tämä tapahtui Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä lastensuojelusta, neuvolasta jne. varoittavat sitä tarkoita, että lapsi tai lapset suoran otettaisiin huostaan tai annettaisiin anopille. Olkiukkoilua väittääkään sellaista. Huolena on oikeasti tietysti se, että pelätään valvonnan kohteeksi joutumista. On aika inhottavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailluksi. Jokainen arkinen olenpa väsynyt -kommentti tulkitaan heti niin, että pettääkö siltä nyt kokonaan arjen hallinta. Jokainen tiskikasa keittiön pöydällä on potentiaalinen osoitus oletettujen mt-ongelmien eskaloitumisesta. Kaikkiin puheisiin suhtaudutaan hiukan epäillen. Lasta tarkkaillaan laiminlyönnin merkkien varalta, ja neuvolaan on parempi saapua puhtaassa potkupuvussa, joten ei olekaan ihan harmitonta, jos vauva pulauttaa rinnuksille matkalla neuvolaan tai turauttaa hirveän niskakakan odotushuoneessa.
Kuka sellaista haluaa?
Pikkulapsiperheessähän kuitenkin on aivan tavallista, että on nukuttu huonosti, kotona on epäjärjestystä, lapsi sotkee paikkoja nopeammin kuin vanhemmt ehtivät niitä siivota jne. Eli hetkittäin useimmissa kodeissa näyttää epäilyttävältä, jos joku haluaa epäillä.
Höpönlöpön. Minä ainakin olen ihan avoimesti neuvolassa puhunut uupumuksestani, parisuhdeongelmistani ja siitä, että jaksaminen on kovilla. Ja vauva ollut neuvolassa montakin kertaa puklut rinnuksilla ja niskakakatkin koettu juuri ennen vastaanottoajan alkua. Ei siitä ole seurannut mitään pahaa, ei lastensuojeluilmoitusta, ei tarkkailun alle joutumista tms. Kuuntelua ja tukea koen saaneeni kyllä.
Mihin tämä liittyy?
Tajuatko sinä nyt ollenkaan?
Jos se rajaton mummeli menee lastensuojeluun kertoilemaan että miehesi on väkivaltqiken juoppo, sinä jaksamaton mt-ongelmainen ja lapsi heitteillä ilman mummoa niin tajuatko sinä miltä nuo sinunkin tietosi alkavat näyttää siinä kehyksessä?
Olen väsymyksestä huolimatta asiallinen ja järkevä ihminen, joka pystyy perustelemaan valintansa ja todentamaan, että pitää hyvää huolta vauvastaan vaikka onkin uupunut. En pelkää neuvolaa enkä lastensuojelua. He näkevät kyllä, että olen ihan fiksu tyyppi vaikka väsynyt olenkin. Eivät he mene anopin / mummelin juttuihin mukaan siten, että uskoisivat mummelin höpinät kritiikittä.
Ja vaikka minulle nyt puhkeaisikin tässä esim. masennus enkä jaksaisi enää siivotakaan kotona jne jne ja lastensuojelu huolestuisi vauvani hyvinvoinnista, niin ei se anoppi / mummo meille silti pääsisi huseeraamaan eikä saisi vauvaa luokseen, vaan lastensuojelu osoittaisi minulle perhetyöntekijän meidän tueksi ja ehkä velvoittaisi, että käyn terapiakäynneillä hoitamassa sitä masennustani.
Kun minä en edes ollut väsynyt, mieheni ei ole juoppo.
Olemme akateemisesti koulutettuja, lapset täydellisiä, eikä ollut mitään ongelmaa.
Paitsi mummo.Silti ne mummon puheet upposi sinne
Ja tiedätkö että lastensuojelussa on työkaluna ns läheisten tuki eli kootaan sukulaisia jne ns tukemaan perhettä.
Meille ehdotettiin juurikin tätä. Että lastensuojelu tekee yhteistyötä mummon kanssa meidän ns tukemiseksemme.
Meidän olis pitänyt myös mennä sinne käymään keskusteluja mummon kanssa .
Ja kyse siis mummosta jolle oli haettu ja saatu laajennettu lähestymiskielto uhkailunnja aggressiivisen käytöksen takia.
Satoja uhkausviestejä, puistotyöntekijän, kerhon ohjaajan ja eskariopen todistkset hänen holtittomasta käytöksestään.
Mutta lastensuojelu uskoi häntä järkkymättä.
Että revi siitä ja ihmettele.
Ja varmasti kerroitte näistä tilanteista ja todisteista ja silti he yhä vaativat että uhkailuista ja aggressiivisesta käytöksestä laajennetun lähestymiskiellon saanut mummo osaksi tukeanne? Vaikka sanoitte että kyseinen mummo ei ole voimavara vaan voimavaras?
No johan on. (O. O)
Minä olen se numero 98 tai jotain, jolla on rajaton hirviöäiti. Näin jälkeenpäin ajateltuna monikin asia lapsuudessani olisi täyttänyt ihan rikostunnusmerkistönkin. Silti äitini pahuudesta ei ole jälkeäkään missään virallisissa asiakirjoissa.
Miksikö?
No siksi, että lapsi ei itse ihan helposti tee sitä lasuilmoitusta. Perheellämme oli kulissit kunnossa, niin ei tehnyt kukaan muukaan. Tiukan paikan tullen olisi ollutnsana sanaa vastaan, ja teinithän ovat tunnetusti vaikeita, eikä pienten lasten sanaan ole luottamista...
Pitkälle aikuisiälle jatkunut kiusaaminen on kaikki sellaista, mihin ei viranomainen voi puuttua. Siksi siitä ei ole minnekään ilmoitettukaan.
Kiusaamisen saa loppumaan laittamalla kaikki välit poikki. Se ei ole ollenkaan laitonta, eikä siitä synny mitään merkintää yhteenkään viralliseen rekisteriin. On minun oma asiani, kenet estän puhelimestani tai avaanko oven, kun ovikello soi. Toisaalta eipä siinä voi kukaan poliisi minua auttaa, ihan itse on homma hoidettava.
Äitini on ollut koulukiusaaja aikanaan, ja epäilen vahvasti hänen olleen myös työpaikkakiusaaja. Mutta ei sellaisestakaan yleensä mitään jälkeä jää mihinkään. Lähinnä olen huomannut, että jos ihmiset saavat tietää, kuka äitini on, he inhoavat minua suuresti vaikkeivät edes tunne minua. Äidilläni on ikävä kyllä laaja tuttavapiiri, hän on narsistiseen tapaan erittäin hyvin verkottunut ja pyrkii pätemään vähän joka foorumilla. Onneksi meillä on nykyään eri sukunimi.