Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.
Ja kun sinä et osaa kuvitella, sitä ei voi tapahtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.
Niin. Normaalit ihmiset toimivat noin. Ja onneksi suurin osa ihmisistä on normaaleja. Mutta tämä ketju käsitteleekin rajattomia ihmisiä, jotka ei kunnioita esim. äidin ja vauvan välistä sidettä ja vauvan tarpeita. Jos olet tavannut vain normaaleja ihmisiä, niin miksi kommentoit edes tähän ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.
Sinä et selvästi tiedä etkä ymmärrä tämän ketjun aiheena olevasta ilmiöstä yhtään mitään, etkä halua uskoa sen olevan todellinen kun sitä ei ole sinulle itsellesi tapahtunut.
Miksi tunnet tarvetta kirjoittaa tähän ketjuun, että sinä et osaa kuvitella tässä ketjussa kuvattuja asioita olevan olemassa??? Menetkö kirjoittamaan alkoholistivanhempia koskevaan ketjuun, että ei kukaan vanhempi juo koska sinulla oli raittiit vanhemmat? Tai perheväkivaltaketjuun, että et osaa kuvitella kenenkään lyövän puolisoaan???
Sorry nyt vaan, olen ilmeisesti sitten elänyt suurinpiirtein täyspäisten sukulaisten ja ystävien kanssa koko elämäni.
Tai sitten en ole ymmärtänyt näitä nyansseja joita jotkut täällä kertovat.
Edelleen en ymmärrä miksi joku estäisi äitiä imettämästä vauvaansa, en vaan ymmärrä. Tai juoksee vauvan kanssa karkuun?
Ja miksei äiti sitten mene ja rauhallisesti ota sitä vauvaa ja sano, että on vauvan ruoka-aika?
Ei kait ne karkuun nyt kilometrimääriä juokse sen vauvan kanssa?
Ja ei kait kukaan nyt ala tosissaan tappelemaan siitä vauvasta?
Anoppi kiskoo vauvaa jaloista ja äiti käsistä?
*Minä olen tämän vauvan äiti*!
*Ja minä olen tämän vauvan anoppi, älä luulekaan, että saat imettää tätä minun vauvaani! *
Ja vauva kiljuu siinä välissä?
Vakava asia varmaan, ymmärrän, mutta kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Sorry nyt vaan, olen ilmeisesti sitten elänyt suurinpiirtein täyspäisten sukulaisten ja ystävien kanssa koko elämäni.
Tai sitten en ole ymmärtänyt näitä nyansseja joita jotkut täällä kertovat.
Edelleen en ymmärrä miksi joku estäisi äitiä imettämästä vauvaansa, en vaan ymmärrä. Tai juoksee vauvan kanssa karkuun?
Ja miksei äiti sitten mene ja rauhallisesti ota sitä vauvaa ja sano, että on vauvan ruoka-aika?
Ei kait ne karkuun nyt kilometrimääriä juokse sen vauvan kanssa?
Ja ei kait kukaan nyt ala tosissaan tappelemaan siitä vauvasta?
Anoppi kiskoo vauvaa jaloista ja äiti käsistä?
*Minä olen tämän vauvan äiti*!
*Ja minä olen tämän vauvan anoppi, älä luulekaan, että saat imettää tätä minun vauvaani! *
Ja vauva kiljuu siinä välissä?Vakava asia varmaan, ymmärrän, mutta kuitenkin...
Ja syy siihen että nolaat itsesi tässä ketjussa on....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.
Pakko ilmeisesti vääntää ihan ratakiskosta: Meillä lasta on sylitelleet kaikki lähipiirin ihmiset noin ekan viikon jälkeen (joka oltiin sairaalassa erinäisistä syistä). Kaikki ovat toimineet mainitsemallasi tavalla, kun lapsi on alkanut kitistä ihan kunnolla. Siis ihan kaikki. PAITSI anoppi. Joka tarjoaa tuttia ja kun se ei kelpaa, vie lapsen eri huoneeseen, koska "äidin läsnäolo häiritsee". Ja sieltä toisesta huoneesta mun on se mummun aarre (eli hätäänsä parkuva lapseni) lopulta pakko käydä hakemassa, että voin imettää.
Siis jos anoppi toimisi kuten muut em. mainitut ihmiset, niin eihän tässä olisi mitään ongelmaa!
Anteeksi aggressiivinen sävy, mutta halusin olla selkeä (kasvattelen selkärankaa tässä samalla). En tietenkään voi pakottaa sinua uskomaan, että tällaista toimintaa esiintyy, joten tästä jankkaaminen riittää osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Sorry nyt vaan, olen ilmeisesti sitten elänyt suurinpiirtein täyspäisten sukulaisten ja ystävien kanssa koko elämäni.
Tai sitten en ole ymmärtänyt näitä nyansseja joita jotkut täällä kertovat.
Edelleen en ymmärrä miksi joku estäisi äitiä imettämästä vauvaansa, en vaan ymmärrä. Tai juoksee vauvan kanssa karkuun?
Ja miksei äiti sitten mene ja rauhallisesti ota sitä vauvaa ja sano, että on vauvan ruoka-aika?
Ei kait ne karkuun nyt kilometrimääriä juokse sen vauvan kanssa?
Ja ei kait kukaan nyt ala tosissaan tappelemaan siitä vauvasta?
Anoppi kiskoo vauvaa jaloista ja äiti käsistä?
*Minä olen tämän vauvan äiti*!
*Ja minä olen tämän vauvan anoppi, älä luulekaan, että saat imettää tätä minun vauvaani! *
Ja vauva kiljuu siinä välissä?Vakava asia varmaan, ymmärrän, mutta kuitenkin...
Kun on lusikalla annettu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun se sama järjettömyys toistuu kaikessa. Meillä esim mummo ei suostunut tulemaan lapsen synttäreille jotka äiti järjesti.
Hän väitti että lapdi toivoi toisenlaista kakkua jonka tekeminen on mummon oikeus.
Hän tuli viikkoa myöhemmin kuin muut sem lapsen ”oikeasti toivoman kakun” kanssa ”oikeille synttäreille”.
Ja trust me, lapsi ei oikeasti halunnut marsipaani-poni-kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitten mitenkin ottaa *epämiellyttävän tunkemisen*.
En ole kokenut että joku olisi tunkenut ja punkenut tilalleni.
Minä olin se äiti ja en koskaan ajatellut, että joku edes haluisi tulla siihen tilalleni.
Ei kukaan minun äitiyttäni ollut viemässä vaikka vauvaani välillä sylitteli ja hoiti.
Mahtavaa.
Tämä on sama kuin kommentoisi alkoholistin lapselle, että kyllä munkin äiti joskus joi lasillisen viiniä. Ei se ollut lainkaan ahdistavaa.
Jos oikeasti olisit kokenut rajattoman ihmisen sekaantumisen äitiyteesi, ymmärtäisit mistä AP ja muut kauhuanoppien miniät puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitten mitenkin ottaa *epämiellyttävän tunkemisen*.
En ole kokenut että joku olisi tunkenut ja punkenut tilalleni.
Minä olin se äiti ja en koskaan ajatellut, että joku edes haluisi tulla siihen tilalleni.
Ei kukaan minun äitiyttäni ollut viemässä vaikka vauvaani välillä sylitteli ja hoiti.Mahtavaa.
Tämä on sama kuin kommentoisi alkoholistin lapselle, että kyllä munkin äiti joskus joi lasillisen viiniä. Ei se ollut lainkaan ahdistavaa.Jos oikeasti olisit kokenut rajattoman ihmisen sekaantumisen äitiyteesi, ymmärtäisit mistä AP ja muut kauhuanoppien miniät puhuvat.
Ohiksena, mutta itse olen pienen vauvan äiti, ja lukenut tätä ketjua alusta saakka. Kukaan ei (onneksi) ikinä ole loukannut äitiyttäni tai rajattomasti sekaantunut äitiyteeni (eli en omakohtaisesti ole koskaan kokenut tämän ketjun asioita), mutta silti uskon täysin, että kuvatut asiat on totta ja äärimmäisen ahdistavia, ja tunnen suurta empatiaa ap:ta ja muita vastaavaa kokeneita kohtaan.
Tuo yksi ei vain HALUA ymmärtää.
Mikä tämä justiina on, joka koko ajan pyörii ketjussa komentelemassa "älä tuu tänne ketjuun kommentoimaan" - oletko sinä muutenkin kova päsmäröimään muita ihmisiä?
Paljon enemmän mua ärsyttää lukea justiinan jatkuvaa tyhjänpäiväistä älämölöä kuin joku yksittäinen "hyväksytystä" linjasta poikkeava kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.Sinä et selvästi tiedä etkä ymmärrä tämän ketjun aiheena olevasta ilmiöstä yhtään mitään, etkä halua uskoa sen olevan todellinen kun sitä ei ole sinulle itsellesi tapahtunut.
Miksi tunnet tarvetta kirjoittaa tähän ketjuun, että sinä et osaa kuvitella tässä ketjussa kuvattuja asioita olevan olemassa??? Menetkö kirjoittamaan alkoholistivanhempia koskevaan ketjuun, että ei kukaan vanhempi juo koska sinulla oli raittiit vanhemmat? Tai perheväkivaltaketjuun, että et osaa kuvitella kenenkään lyövän puolisoaan???
Jollekin syöpää sairastavalle nämä tyypit varmaan sanoo "mä niin tiedän miltä susta tuntuu, mulla oli nuha viime talvena".
Saattavat neuvoa, että se ei tunnu kovin pahalta kun ottaa välillä särkylääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.Sinä et selvästi tiedä etkä ymmärrä tämän ketjun aiheena olevasta ilmiöstä yhtään mitään, etkä halua uskoa sen olevan todellinen kun sitä ei ole sinulle itsellesi tapahtunut.
Miksi tunnet tarvetta kirjoittaa tähän ketjuun, että sinä et osaa kuvitella tässä ketjussa kuvattuja asioita olevan olemassa??? Menetkö kirjoittamaan alkoholistivanhempia koskevaan ketjuun, että ei kukaan vanhempi juo koska sinulla oli raittiit vanhemmat? Tai perheväkivaltaketjuun, että et osaa kuvitella kenenkään lyövän puolisoaan???
Jollekin syöpää sairastavalle nämä tyypit varmaan sanoo "mä niin tiedän miltä susta tuntuu, mulla oli nuha viime talvena".
Saattavat neuvoa, että se ei tunnu kovin pahalta kun ottaa välillä särkylääkettä.
Niin. Jos ei ole ollenkaan empatiakykyä niin sitten ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä justiina on, joka koko ajan pyörii ketjussa komentelemassa "älä tuu tänne ketjuun kommentoimaan" - oletko sinä muutenkin kova päsmäröimään muita ihmisiä?
Paljon enemmän mua ärsyttää lukea justiinan jatkuvaa tyhjänpäiväistä älämölöä kuin joku yksittäinen "hyväksytystä" linjasta poikkeava kommentti.
Sinä nyt vain olet väärässä. Koita hyväksyä se.
Äläkä enää tuu tähän ketjuun kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.Sinä et selvästi tiedä etkä ymmärrä tämän ketjun aiheena olevasta ilmiöstä yhtään mitään, etkä halua uskoa sen olevan todellinen kun sitä ei ole sinulle itsellesi tapahtunut.
Miksi tunnet tarvetta kirjoittaa tähän ketjuun, että sinä et osaa kuvitella tässä ketjussa kuvattuja asioita olevan olemassa??? Menetkö kirjoittamaan alkoholistivanhempia koskevaan ketjuun, että ei kukaan vanhempi juo koska sinulla oli raittiit vanhemmat? Tai perheväkivaltaketjuun, että et osaa kuvitella kenenkään lyövän puolisoaan???
Jollekin syöpää sairastavalle nämä tyypit varmaan sanoo "mä niin tiedän miltä susta tuntuu, mulla oli nuha viime talvena".
Saattavat neuvoa, että se ei tunnu kovin pahalta kun ottaa välillä särkylääkettä.
Kuule sinä olet tökerö kun vedät tuota syöpäkorttia pöytään jatkuvalla syötöllä. Mua alkoi inhottamaan sun pakko olla oikeessa ja vedämpä taas syöpäkortin kehiin. Jos olisit ollut siinä mankelissa niin et turhaan aiheella pelleilisi. Annahan olla koska tuo on loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sorry nyt vaan, olen ilmeisesti sitten elänyt suurinpiirtein täyspäisten sukulaisten ja ystävien kanssa koko elämäni.
Tai sitten en ole ymmärtänyt näitä nyansseja joita jotkut täällä kertovat.
Edelleen en ymmärrä miksi joku estäisi äitiä imettämästä vauvaansa, en vaan ymmärrä. Tai juoksee vauvan kanssa karkuun?
Ja miksei äiti sitten mene ja rauhallisesti ota sitä vauvaa ja sano, että on vauvan ruoka-aika?
Ei kait ne karkuun nyt kilometrimääriä juokse sen vauvan kanssa?
Ja ei kait kukaan nyt ala tosissaan tappelemaan siitä vauvasta?
Anoppi kiskoo vauvaa jaloista ja äiti käsistä?
*Minä olen tämän vauvan äiti*!
*Ja minä olen tämän vauvan anoppi, älä luulekaan, että saat imettää tätä minun vauvaani! *
Ja vauva kiljuu siinä välissä?Vakava asia varmaan, ymmärrän, mutta kuitenkin...
Et ole yksin ymmärtämättömyytesi kanssa.Lopetin edes yrittämästä n.500 kommenttia sitten.
Ymmärrän hyvin alkoholismin, väkivallan ja syövän.
Esimerkiksi suvustani on useampikin ihminen kuollut syöpään, esimerkiksi isäni.
Samoin tunnen alkoholisteja ja väkivallan uhreja. En toimi kuvaamallanne tavalla.
On ihan laidasta laitaan ollut elämässäni kaikkea ja tullut tutuiksi vaikeammin asiat.
Siksihän tätä juuri ihmettelen kun tämän ketjun kaltainen asia ei ole tullut vastaan näin voimakkaassa muodossa.
Toki aina vitsaillaan anopeista ja joku anoppi on hankala, mutta nämä täysin rajattomat anopit ovat minulle uusi ilmiö.
Ja olen sentään itsekin äiti ja isoäiti monellakin lapselle.
Samoin olen itse kummi ja suvussa ja tuttavapiirissä kaikenikäisiä ihmisiä.
Ihmettelen kun kukaan ei ole tämänkaltaista hankaluudesta kertonut, enkä ole huomannut mitään suurta skismaa vauvojen omimisesta puoleen tai toiseen kun näinkin paljon täällä nyt näitä samankaltaisia tuntuu olevan.
Onpas jännä sattuma, että tämä keskustelu täällä on aloitettu samana päivänä kun tuo Hesarin juttuun liittyvä kysely on avattu.
Kommentoin pikaisesti sivulta 62..
Mulla on periaatteessa ystävällinen anoppi, mutta hän on vain äärimmäisen typerä ja haluton ottamaan vastaan muuta kuin oman totuutensa asioihin. Ei siis välttämättä tarkoita pahaa mutta kun laukoo älyvapaita juttujaan (kuten esim epäsuorasti syytti minun vahingoittavan lapseni terveyttä toiminnallani ja oikaisin hänelle sen asian, hän loukkaantui. Hetken selvästi joku ratas haki uraansa, vastasi "jaa" ja poistui paikalta eikä samana päivänä enää puhunut mulle) niin lähes suuttuu kun oikaistaan (nk herne palkoineen nenään efekti).
Heidän "apunsa" vauva-aikana olisi juurikin ollut yöhoitamista ja vauvan möllytystä - jota en tarvinnut, olisin tarvinnut kyytiä neuvolaan kun en pystynyt sinne kävelemään, ruokaostoksilla tms käyttämistä, keskusteluja jne. Kerran pyysin, minut haukuttiin ja leimattiin ympäri kylää mielisairaaksi - jostain syystä en pyytänyt apua toiste. Vanhempani onneksi auttoivat mielellään ja osallistuivat kaikkeen, osin tästä syystä (toinen syy anopin järhettömät typeryydet, joilta päädyin itseäni suojaamaan) lapsellani on läheisemmät välit minun vanhempiini. Myöskin kun ajoittain tarvitsen hoitajaa, en edes harkitse appivanhempia, luottamustani ei ole ansaittu takaisin tuon "se on ihan mielisairas"-episodin jälkeen vaan vankistettu epäluottamusta kaikilla syyttelyillä ja kyseenalaistamisilla (he kokevat että lapsen pitää oppia mm sietämään pettymyksiä niin että lupaavat 120€ lelun ja eivät edes aio pitää lupausta (myönsi suoraan etteivät aio ostaa kun sanoin ettei niin kallista muuten vaan että ehkä jouluksi jos todella sen haluavat hankkia).
Olen tietämätön sitten varmaan, mutta en osaa kuvitella, että kukaan haluaa viedä itkevää vauvaa äidiltään karkuun.
Onko itkeminen minuutin, minuuttien vai pitemmän aikaa tapahtuvaa?
Yleensä nämä sylittelijät hyvinkin nopeasti palauttavat vauvan äidille tai isälle jos itku jatkuu hiukankin pidemmän aikaa.
*Nyt taitaa ollakin aika mennä äidin/isän syliin* jne.
Ihan suosiolla.