Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(

Samaa kokenut kirjoitti:

Minusta sinun olis nyt viisain ottaa aikalisä appivanhemmista ja miettiä asiaa. Älkää käykö kylässä. Älkää ottako heitä kylään. Sanokaa, että "Me emme nyt ota tänne teitä kylään. Minulla on paha olla teidän seurassa ja me pidämme teistä taukoa niin pitkäksi aikaa kun on tarpeen". Ottakaa taukoa niin pitkäksi aikaa kun sinusta itsestä tuntuu. Vaikka vuosi :D Tämä on sinun elämä ja sinulla on ihmisarvo. Ja sinua tulee kohdella kunnioittavasti. Ei niin kuin keisaria, mutta terveellä, normaalilla ihmiskunnioituksella ja ihmisen rajojen ja oman tahdon kunnioituksella.

Mullakin on nössö mies. Ei se ole uskaltanut ottaa härkää sarvista ja sillä meni varmaan 10 vuotta ennen kuin se uskalsi sanoa mitään vastasanaa äidilleen. Minun piti itse sanoa kaikki. Mutta tiedätkö mikä siinä on hyvää kun itse joutuu tekemään? Se, että joutuu väkisin opettelemaan omia rajoja ja omaa tervettä ihmisarvoa. Ja sitä kuka minä olen ja mitä minä haluan. Jos mies tekis kaikki minun puolesta ja seisois edessä keihäs kädessä puolustamassa minua, niin en minä itse siinä mitään olis oppinut. Luulen, että sinunkin pitäisi nyt itse oppia itsesi puolustaminen ja oma arvo. Omat rajat. Aikalisä auttaa siihen.

Olisko sulla ketään tuttua naista, vaikka itseäsi vanhempaa, johon voi luottaa, että sillä ei salaisuus karkaa? Sinä tarvisit jonku sellaisen henkilön, jolle voi soittaa ja kysyä miten teen tässä ja tässä tilanteessa ja jolta saat viisaita neuvoja. Joka niin ku kasvattaa sinua elämässä eteenpäin. Sen pitäis olla sellainen henkilö, että sen kanssa vois jutella tuntikausia - ei välttämättä mikään kallis terapeutti, mutta joku muu tuttu. Kannattaa valita sellainen henkilö, joka on itse vakaa ja jonka elämänvaellus on ollut hyvä. Semmonen henkilö on nimittäin tehnyt jotain oikein ja siksi sen tilanne on niin hyvä. Ja siksi siitä voi ottaa oppia. Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta olisko vaikka jotain diakonissaa jolle jutella? Minä olen joskus jutellut sellaiselle hädässä. Nehän on sitä varten ja ovat ilmaisia.

Ja mitä tulee appivanhempien käymiseen teillä ja teidän heillä: Niin minusta vaikuttaa siltä, että he eivät vaan halua tulla teille, koska ehkä teillä on ruuhkaista ja vaikea ajaa? Hankala löytää parkkipaikkoja? Joka tapauksessa he ajattelevat siinä vain ja ainoastaan itseään. Älä antaudu enää palvelemaan heidän itsekkäitä halujaan ja ajele heille silloin kun he haluavat.

Ja Hjälp, 1000km on tosi hyvä välimatka appivanhempiin! Mene vain käymään kotopuolessa. Appivanhempasi ja miehesi antavat sinulle hienon tilaisuuden käydä omien vanhempiesi luona. Omat vanhempasi ja suku näkevät vauvaa ja saat itse hengähtää. Ja nyt kun vauva on pieni, niin sullahan ei ole töitäkään eikä mikään velvoita sinua palaamaan kotiin. Kyllä se mies pärjää siellä. Sekin joutais siellä itsenäistymään vähän sillä aikaa ;)

Kaikki sympatia sinun puolellasi!

t. Samaa kokenut

Itse en ottaisi uskottua, jonka motiiveja en tiedä kuuntelulle ja tuelle. Ammattihenkilö on yleensä paras, kun pyrkii toimimaan ammattietiikan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun on jo monesti pitänyt sanoa, että aloittajan kirjoitustyylistä tulee mieleen sama ihminen (toimittaja?) Joka kertoi vieraalla paikkakunnalla poiketessaan huoltoasemalla miehensä autossa olleesta nuoresta tatuoidusta naisesta.

Ei voi mitään, mutta samanlaiset fibat tulee nyt tästä kun luen aloittajan pitkiä, huolellisesti muotuiltuja viestejä.

Olen vähän imarreltu siitä että vertaat kirjoitustyyliäni ammattikirjoittajaan. Jäin kuitenkin miettimään että miksi HS:n jutussa ei julkaistu yhtäkään tämän ketjun (kenen tahansa toimittajan näkökulmasta herkullisista) kokemuksista rajattomien isovanhempien kanssa? Miksei toimittaja tekisi aloitusta rehellisesti toimittajana? Ei tulisi "täyteviesteiksi" minun omia tuntemuksiani? 

Yritän kirjoittaa mahdollisimman tarkasti ja ymmärrettävästi koska itseäni häiritsee vaikealukuinen teksti. Löysää folioitasi siis huoletta. (Vaikka oletkin epäilemättä kaveripiirisi oma Sherlock Holmes ja havaitset palaneen käryä herkemmin kuin palohälytin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Koska se tuntuu pahalta, kun joku tietoisesti erottaa (pienen)vauvan äidistään ja äidin vauvastaan vain jotta saa olla sen vauvan kanssa ilman sen vanhempia.

Se epätietoisuus mitä vauvalle tapahtuu, mitä sille tehdään tuntuu inhottavalta tunnetasolla vaikka järjellä ajateltuna mitään ei välttämättä tapahdukaan.

Se tuntuu myös epäkunnioittavalta aivan kuin toinen ajattelisi, ettei vauva tarvitse äitiään. Äiti ja vauva ovat alussa vielä täysin symbioosissa, se vauva on juuri ollut n. 9kk äidin sisällä 24/7 tunnettavissa ja aistittavissa eikä se tunnu hyvältä jos joku kysymättä pyrkii itsekkäästi rikkomaan sen yhteyden.

Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Ajattele, että sinulle kaikkein tärkein asia on äärimmäisen särkyvä, olet juuri saanut sen itsellesi ja joku vain ottaa sen ja vie pois, etkä yhtään tiedä mitä sille tehdään. Osaako se "riistäjä" käsitellä sitä oikein, ja jos ei osaa ja se kallisarvoisin rikkoontuu et koskaan saa sitä korjattua, etkä voi saada uutta tilalle. Et ikinä voisi antaa itsellesi anteeksi, ettet tehnyt mitään suojellaksesi sitä sinulle tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Koska evoluutio. Koska aivot ja selviytymismekanismit ja kehityspsykologia ja hormonit. Mitä tekee simpanssiäiti jos viet siltä poikasen sylistä ja häivyt näkymättömiin? Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Vajaa 60 isäni työnteli alle puolivuotista lastani useampaankin otteeseen ympäri kylää.En ahdistunut , päinvastoin.

Ymmärrän jos kyseessä joku vakavasti sairas ,korvien välistä tai fyysisesti vajavainen.

Miksi se täytyisi viedä toiseen huoneeseen on eri juttu.

PS.ei ahdista enää.Olen hyväksynyt , että en ymmärrä eikä minun tässä elämän vaiheessa edes tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää keskustelua täällä on käyty.

Ihan vähän pistää silmään asenne, että tässä ketjussa saa ainoastaan haukkua anoppeja ja kehua miniöitä.

Rikkaampaa olisi varmaan jos voitaisiin keskustella monelta kantilta, enkä usko, että kaikki miniätkään ovat virheettömiä. Kyllä aika moni nuoren naisen itsevarmuudella voi pahentaa tilannetta, erityisesti sen oman miehensä kohdalla.

Kärsimystä näissä tilanteissa riittää, ja se on ikävää. En minä hulluja anoppejakaan tässä puolusta.

Jotenkin tuntuu vaan, että ei ole kovin rakentavaa, jos kostonhimo on päällimäinen tunne ja viha sanelee ratkaisut.

Ihmisiä tietysti kaikki vain ollaan.

Olen ihan samaa mieltä ja hiiteen tuo polkyannalla ratsastava, hänellä ei riitä kapasiteetti ymmärtämään etteivät asiat ole mustia eivätkä valkoisia - ymmärrys ja kehittyminen jää kesken. Mikä on surullista. Ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen ja ymmärtämällä tarkoitan syiden ja seurauksien ymmärtämistä.

Polkyannan vihaajalle, ymmärsit (tietenkin) hänetkin väärin. It's not a state of mind, but rather a skill that becomes stronger with practice. When you're hunting for the glad things, you sort of forget the other kind." Welcome to the 21st century, Pollyanna. You'll fit right in.

Mikä on polkyanna? Vastaat näemmä jo itse itsellesi.

Mene muualle, jos ketju ei miellytä.

Mitä jos itse menisit muualle jos keskustelijat eivät miellytä :D mainitsitko mitkä kommentit ovat sinun niin voin mielenkiinnosta katsoa millaista antia olet itse tuonut tähän keskusteluun, kiitos!

Vain sinä häiritset minua ja kaikkia muita.

Mene vaikka kiusaamaan jotakuta irl ja jätä tämä ketju rauhaan.

Ja ei. Ei tarvitse erotella oksennuksiasi täällä. Ne erottaa kyllä.

Pöhkö, täällä on useampi ihminen (kuin sinä). Et sinä erota juuri minun kirjoituksiani :D vaan sinä se et yhtään tykkää jos joku on eri mieltä kuin sinä. Ihan kuule hirviöanoppiainesta - hui!

Sinun tekstisi kyllä erottaa. Ääliö.

Pelottavaahan tässä on, että sinä todella luulet niin mutta minä taas tiedän, että vastasin toiselle asioita laajemmin käsittävälle ihmiselle. Osa meistä luonteensa, koulutuksensa ja töidensä kautta haluavat ymmärtää kokonaisuuksia, syitä ja seurauksia, eri ihmisiä.

Kannattaa kiinnittää huomiota mikä sinua draivaa eteenpäin, onko se ratkaisukeskeinen käyttäytyminen vai viha, kosto, valta.

Sun tyyli on vähän sellainen "täällä keskustelen vain minä!" Ja sehän ei ihmissuhteissa toimi ollenkaan kuten olet varmasti itsekin nähnyt ja kokenut.

Vastaan vaan tähän että useimmat tässä ketjussa jo ovat yrittäneet ymmärtää ja keksiä ratkaisuja, mutta vastapuoli ei ole ottanut koppia vaan jatkanut samaa käytöstä. Eikä asiaa tarvitse "ymmärtää". Jostain syystä vain yhden puolen pitää tässä olla se joka etsii ratkaisuja eikä saa olla vihainen tai pahalla mielellä. Minä yritin ymmärtää oman äitini käytöstä pitkään - miksi joku ihminen toimii kun hän toimi - ja lopulta tulin siihen tulokseen että tämä ihminen on niin erilainen luonteeltaan, maailmankuvaltaan ja kasvatukseltaan että en koskaan ymmärtäisi häntä kuin korkeintaan pinnallisesti vaikka kuinka yrittäisin. Tiesin miksi hän toimi niinkuin toimi, pitkällisen pohdinnan jälkeen, mutta en koskaan ymmärtänyt. 

Yritit ymmärtää oman äitisi käytöstä, mutta et kuitenkaan voinut, koska teidän ksvatuksenne on ollut niin erilaista... Eikö äitisi kasvattanut sinua? Voiko olla, että kuitenkin toimit kuten äitisi, mutta et vain tiedosta sitä?

Minä kyllä stressaantuneena omasta mielestäni muistutan häntä paljon. Mutta minä tiedostan tämän ja yritän korjata noita puolia. Itse taas olen huomannut että äitini ei ole tiedostava ihminen. Hän ei tiedä miksi mitäkin tapahtuu ja miksi hän on sellainen kun on. Tällaista ihmistä on hankala ymmärtää. Ja hänen äitinsä kasvatti hänet eri tavalla kuin äitini minut. Kummassakin oli rajattomuutta, mutta hän oli ns.likaämpäri, kun taas minä olin kultainen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Vajaa 60 isäni työnteli alle puolivuotista lastani useampaankin otteeseen ympäri kylää.En ahdistunut , päinvastoin.

Ymmärrän jos kyseessä joku vakavasti sairas ,korvien välistä tai fyysisesti vajavainen.

Miksi se täytyisi viedä toiseen huoneeseen on eri juttu.

PS.ei ahdista enää.Olen hyväksynyt , että en ymmärrä eikä minun tässä elämän vaiheessa edes tarvitse.

Et ahdistunut siitä, että isäsi sovitusti vaunutteli lapsesi kanssa.

Mutta olisitkohan ahdistunut jos puolisisi isä olisi tullut katsomaan vauvaa, ottanut sen syliinsä ja mitään sanomatta kantanut lapsen pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Vajaa 60 isäni työnteli alle puolivuotista lastani useampaankin otteeseen ympäri kylää.En ahdistunut , päinvastoin.

Ymmärrän jos kyseessä joku vakavasti sairas ,korvien välistä tai fyysisesti vajavainen.

Miksi se täytyisi viedä toiseen huoneeseen on eri juttu.

PS.ei ahdista enää.Olen hyväksynyt , että en ymmärrä eikä minun tässä elämän vaiheessa edes tarvitse.

Et ahdistunut siitä, että isäsi sovitusti vaunutteli lapsesi kanssa.

Mutta olisitkohan ahdistunut jos puolisisi isä olisi tullut katsomaan vauvaa, ottanut sen syliinsä ja mitään sanomatta kantanut lapsen pois?

En olisi.Jos hän näin olisi tehnyt ,he tod.näk olisivat menneet katsomaan koiraa tms.Olettaen,että tämä kaappaus olisi tehty silmieni edessä eikä sängystä lapsen -vihdoinkin-nukkuessa.

Mutta tilanteeni ja suhteeni omiin ja appivanhempiini olivat ei-tähän-ketjuun kuuluvat.

Onko ap tänään tapahtunut jotakin anopin suunnalta, vai oletko saanut olla rauhassa? Toivottavasti mies nyt ainakin saa olla rauhassa, kun töissä kerran on, ainakin jos ajaa työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap tänään tapahtunut jotakin anopin suunnalta, vai oletko saanut olla rauhassa? Toivottavasti mies nyt ainakin saa olla rauhassa, kun töissä kerran on, ainakin jos ajaa työkseen.

Tänään on ollut täysin hiljaista. Mikä energia onkaan mennyt hukkaan, kun olen stressannut anopin viestejä ja tuntenut jatkuvaa syyllisyyttä sinne ajamisesta - "kohta pitäis taas mennä". Se ahdistus ennen lähtöä! Onneksi heräsin tähän touhuun. Jännittää kyllä anopin kohtaaminen sitten joskus. Kaikki on kuitenkin niin hyvin nyt verrattuna aiempaan. Mutta kuluneita kuukausia, pikkuvauva-aikaa, ei saa takaisin :(

Täytyy nyt todeta, että olen ilmeisesti ollut aivan pönttö, kun en ole lainkaan ymmärtänyt ahdistua, pelästyä saati luulla, että vauva ryöstetään tai viedään minulta kun lapseni ollessa vauva sukulaiset ja ystävät ottivat syliin ja kuljettivat ympäri huoneita.

Jopa sinne pelätylle pihalle.

Pois näkyvistäni.

Olin jopa kiitollinen kun joskus ottivat ja veivät vaunuajelulle, että sain ottaa nokoset tai vain olla rauhassa. Olin nimittäin aika väsynyt välillä.

Olisin tullut hulluksi siitä, jos koko ajan 24 tuntia olisi pitänyt olla kiinni vauvassa ja vauva minun näkyvilläni.

Ihan mielelläni saivat välillä hoitaa, eihän se ollut minulta pois, päinvastoin, aikuisena ja järkevänä ihmisenä tiesin koko ajan, että vauva oli minun ja mieheni, miksi ei olisi ollut?

Eihän nämä asiat poissulje toisiaan.

Mitenkähän on kun seuraava sukupolvi 30-vuoden päästä taas vuorostaan kritisoi ja ihmettelee näiden tämänhetkisten äitien vauvanhoitotapoja?

Sukupolvien kuilu on aina olemassa ja joka ikäluokka tekee omasta mielestään oikein, niin ne teidän tulevat miniännekin.

Minusta on erikoista, että anoppini muistelee yhä pahalla oman äitinsä ja anoppinsa puuttumista heidän elämäänsä aikanaan ja nyt on sitten samanlainen meille. Eikä se edes vaikuta tarkoitukselliselta, "laitetaanpa vahinko kiertämään" -tyyppiseltä meiningiltä vaan mulla on tunne siitä, että hän oikeasti on huolissaan, haluaa auttaa ja kokeekin auttavansa. Ja sitten on aidosti järkyttynyt, pahoilla mielin ja loukkaantunut, kun me ei koeta tuppautumista, kritisointia, neuvomista ja meiltä kysymättä perhettämme koskevien asioiden päättämistä elämää helpottavina juttuina. Kyseessä ei mun kokemukseni ja järkeni mukaan ole mitenkään paha ihminen, vaan pelkästään ymmärtämätön (ei kykene millään asettumaan toisen asemaan, ei vaikka on itse ollut juuri samassa tilanteessa). En kyllä kestäisi, jos päätyisin vastaavanlaiseksi kaiken tämän koettuanikin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy nyt todeta, että olen ilmeisesti ollut aivan pönttö, kun en ole lainkaan ymmärtänyt ahdistua, pelästyä saati luulla, että vauva ryöstetään tai viedään minulta kun lapseni ollessa vauva sukulaiset ja ystävät ottivat syliin ja kuljettivat ympäri huoneita.

Jopa sinne pelätylle pihalle.

Pois näkyvistäni.

Olin jopa kiitollinen kun joskus ottivat ja veivät vaunuajelulle, että sain ottaa nokoset tai vain olla rauhassa. Olin nimittäin aika väsynyt välillä.

Olisin tullut hulluksi siitä, jos koko ajan 24 tuntia olisi pitänyt olla kiinni vauvassa ja vauva minun näkyvilläni.

Ihan mielelläni saivat välillä hoitaa, eihän se ollut minulta pois, päinvastoin, aikuisena ja järkevänä ihmisenä tiesin koko ajan, että vauva oli minun ja mieheni, miksi ei olisi ollut?

Eihän nämä asiat poissulje toisiaan.

Mitenkähän on kun seuraava sukupolvi 30-vuoden päästä taas vuorostaan kritisoi ja ihmettelee näiden tämänhetkisten äitien vauvanhoitotapoja?

Sukupolvien kuilu on aina olemassa ja joka ikäluokka tekee omasta mielestään oikein, niin ne teidän tulevat miniännekin.

Olet todella valikoiva sisälukija.

Kyse on epämiellyttävästä tunkemisesta äidin paikalle.

Minun lapseton siskoni teki tuota, suunnilleen telaketjutankin tavoin vyöryi sisään, ei nähnyt ei kuullut mitään ja kaappasi lapsen. Saattoi istua köpertyneenä pimeällä pihalla saadakseen olla nimenomaan kahden lapsen kanssa. Sellainen sairaalloinen ilme naamalla. Joka asiassa punki ja tunki tilalleni.

Tuntui äärettömän epämiellyttävältä. Ymmärrän ap:ta erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton kysyy miksi vauvaa ei saa viedä toiseen huoneeseen?

Saa viedä (yleensä ihan mielellään!), jos kyseessä on ihminen ja tilanne, joka tuntuu turvalliselta. 

Jos luottamus on rikottu vähättelemällä vanhempia, menemällä itkevän vauvan kanssa karkuun ja kieltäytymällä antamasta vauvaa takaisin vanhemmilleen, on ihan normaalia, jos vanhempaa alkaa ahdistaa. Äiti ei halua, että hänet yritetään väkisin erottaa vauvasta.

Tuolle yhdelle aiemmalle kommentoijalle, luitkohan ketjua ollenkaan? Eiköhän tuo poisvienti ole vain yksi juttu niistä monista, ja siitä paljoudesta se epämiellyttävä olo kumpuaa. Itse ahdistuin siitä, että itkevää vauvaa ei annettu takaisin (muitten ketjuun osallistuneiden tunteitten puolesta en voi puhua toki). Se fyysinen olo itsessään oli jo kamala, saati sitten, että pitäisi siinä alkaa vielä vaatimaan lastaan takaisin, kun nätti tapa sanoa ei tuota mitään reaktiota. Pienen vauvan tarpeisiin vastaaminen on yleensä äidille aika voimakas tunne. Meillä ehkä 10 päivän ikäistä lasta ei meinattu millään antaa mulle imetettäväksi, vaan eiku tuttia tarjoamaan ja toiseen huoneeseen, millään ei voinut omasta sylittelyhetkestä luopua lapsen tarpeen takia. Tuli ihan kamala fiilis silloin ja tulee oikeastaan vieläkin kun muistelen sitä.

Mutta olen aina ollut huono suhtautumaan tosi päällekäyviin ihmisiin, en osaa olla aggressiivinen takaisin vaan lamaannun. Siksi ajattelen, että olen oikeasti liian heikko ja yritän tässä kasvatella selkärankaa. Aika vaikeaa on ollut. Huono tuuri kävi, että sattui just mulle just tällainen anoppi, monilta itkuilta olisi säästytty puolin ja toisin...

Kuka sitten mitenkin ottaa *epämiellyttävän tunkemisen*.

En ole kokenut että joku olisi tunkenut ja punkenut tilalleni.

Minä olin se äiti ja en koskaan ajatellut, että joku edes haluisi tulla siihen tilalleni.

Ei kukaan minun äitiyttäni ollut viemässä vaikka vauvaani välillä sylitteli ja hoiti.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitten mitenkin ottaa *epämiellyttävän tunkemisen*.

En ole kokenut että joku olisi tunkenut ja punkenut tilalleni.

Minä olin se äiti ja en koskaan ajatellut, että joku edes haluisi tulla siihen tilalleni.

Ei kukaan minun äitiyttäni ollut viemässä vaikka vauvaani välillä sylitteli ja hoiti.

No sitten et ole sitä kokenut.

Minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitten mitenkin ottaa *epämiellyttävän tunkemisen*.

En ole kokenut että joku olisi tunkenut ja punkenut tilalleni.

Minä olin se äiti ja en koskaan ajatellut, että joku edes haluisi tulla siihen tilalleni.

Ei kukaan minun äitiyttäni ollut viemässä vaikka vauvaani välillä sylitteli ja hoiti.

Annettiinko vauva sinulle aina takaisin kun pyysit vai menivätkö karkuun? Yritettiinkö sinua estää imettämästä nälkäistä vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitten mitenkin ottaa *epämiellyttävän tunkemisen*.

En ole kokenut että joku olisi tunkenut ja punkenut tilalleni.

Minä olin se äiti ja en koskaan ajatellut, että joku edes haluisi tulla siihen tilalleni.

Ei kukaan minun äitiyttäni ollut viemässä vaikka vauvaani välillä sylitteli ja hoiti.

Sä et vain halua ymmärtää. Ehkä kukaan ei ole yrittänyt tulla sun tilalle sun ja vauvan väliin. Jos olisi, niin ymmärtäisit. Vai kutsuiko anoppisi itseään koko ajan sinun vauvan äidiksi?? Ja puhuiko sinun anoppisi sinun vauvallesi kaikkien kuullen koko ajan miten hän on parempi vauvalle kuin sinä?? Jos et ole tällaista kokenut, niin ole hiljaa tässä ketjussa.