Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Ihan varmasti tulen töppäämään tilanteessa missä unohdan varoa ja olen oma itseni.
Siis hetkinen, millainen ihminen oikein olet? Oletko se tyyppi, joka halveksii ja määräilee muita, se henkilö joka ei kuuntele mitä toiset hänelle sanovat? Oletko ihminen, jota ei kiinnosta, miltä muista tuntuu? Onko sinun pakko saada sanoa aina viimeinen sana ja kertoa kaikki ajatuksesi ääneen, vaikka tietäisit, että ajatuksesi ovat loukkaavia? Onko sinun aina pakko saada tahtosi läpi, jos ei muuten niin itkemällä ja valehtelemalla?
Jos et ole tällainen, voit varmasti ihan reilusti olla oma itsesi. On ihan normaalia, että ihmisillä on eriäviä mielipiteitä ja tapoja, ja toinen toisiaan kuunnellen ja asiallisesti keskustellen niistä ei tulee mitään isoja ongelmia saati välirikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Printtaa hammaslääkäriliiton sivuilta faktaa vauvoista ja karieksesta ja anna luettavaksi appivanhemmille.
En ole ap mutta minä tein tämän, ja vastaus oli, että "ei noita kaikkia hössötyksiä ja varoituksia kannata uskoa, nykyään kaikesta varoitellaan mutta ei ne varoitukset totta ole". Tietyntyyppisiin ihmisiin ei vain pure järkipuhe eikä edes viralliset suositukset, he ovat päättäneet pitää kiinni siitä omasta mielipiteestä ja sitä ei käännä mikään.
Asioiden perusteleminen on antanut appivanhemmille väärän viestin koko ajan. He eivät edes lukisi mitään hammaslääkäriliiton tekstiä, vaan toteaisivat suoralta kädeltä, aivan pokkana "ei pidä paikkaansa". Ja asia on loppuunkäsitelty. Sen jälkeen pussailu jatkuisi ja hammaslääkäriliiton tekstiä siteerattaisiin vitsinä pussailun lomassa. Minulle v**tuiltaisiin siitä edes tyylillä "oho, voikohan näitä pullia syödä, kysyppäs *minun nimi* hammaslääkäriliitolta" ja kaikilla olisi niiiiin ratkiriemukasta taas ääliön vouhottaja-miniän takia. Se on ollut tätä koko ajan!
Tunnistan tämän ihmistyypin ja ikävä kyllä kyse on puhtaasta ilkeydestä ja tietoisesta vittui*lusta. He kyllä tietävät hammaslääkäriliiton olevan oikeassa (vaikka esittävät päinvastaista), mutta se on koko jutussa sivuseikka. Ei nimittäin ole kyse hampaista, terveydestä eikä suosituksista heidän näkökulmastaan. Vaan ainoastaan mahdollisuudesta taas saada yksi hyvä aihe vittui*lulle. Ilkeitä pahansuopia ihmisiä, jotka etsivät koko ajan keinoja toteuttaa sitä ilkeyttään.
Minun appeni toteutti tästä ns kasvissyöjäversiota. Minä olen kasvissyöjä, joten AINA ruokapöydässä jauhettiin Afrikan nälkää näkevistä joille kyllä kelpaa vaikka minä olenkin nirso ja jauhettiin pupun heinistä jne. Anoppilassa tarjolla oli AINA tarjolla vain lihaa. Siis jopa salaattiin oli laitettu lihaa. Sitten sitä liharuokalajia tarjottiin suurieleisesti minulle ja kieltäydtyttyäni käynnistyi juurikin taas se sama pupun vihneet -vittuilu.
Aapua, en olis kyllä menny ehkä toista kertaa enempää jos ei kerta olla edes niin vieraan varaisia, että huomioitaisiin toisen ruokavalio, positiivisella tavalla. Kamalaa!
Hui mitä tarinoita täällä kyllä on ollut. Saa oman tehopakkaus anoppini kuulostamaan vain tehopakkaukselta, ei niin pahalta kuin ennen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Printtaa hammaslääkäriliiton sivuilta faktaa vauvoista ja karieksesta ja anna luettavaksi appivanhemmille.
En ole ap mutta minä tein tämän, ja vastaus oli, että "ei noita kaikkia hössötyksiä ja varoituksia kannata uskoa, nykyään kaikesta varoitellaan mutta ei ne varoitukset totta ole". Tietyntyyppisiin ihmisiin ei vain pure järkipuhe eikä edes viralliset suositukset, he ovat päättäneet pitää kiinni siitä omasta mielipiteestä ja sitä ei käännä mikään.
Asioiden perusteleminen on antanut appivanhemmille väärän viestin koko ajan. He eivät edes lukisi mitään hammaslääkäriliiton tekstiä, vaan toteaisivat suoralta kädeltä, aivan pokkana "ei pidä paikkaansa". Ja asia on loppuunkäsitelty. Sen jälkeen pussailu jatkuisi ja hammaslääkäriliiton tekstiä siteerattaisiin vitsinä pussailun lomassa. Minulle v**tuiltaisiin siitä edes tyylillä "oho, voikohan näitä pullia syödä, kysyppäs *minun nimi* hammaslääkäriliitolta" ja kaikilla olisi niiiiin ratkiriemukasta taas ääliön vouhottaja-miniän takia. Se on ollut tätä koko ajan!
Tunnistan tämän ihmistyypin ja ikävä kyllä kyse on puhtaasta ilkeydestä ja tietoisesta vittui*lusta. He kyllä tietävät hammaslääkäriliiton olevan oikeassa (vaikka esittävät päinvastaista), mutta se on koko jutussa sivuseikka. Ei nimittäin ole kyse hampaista, terveydestä eikä suosituksista heidän näkökulmastaan. Vaan ainoastaan mahdollisuudesta taas saada yksi hyvä aihe vittui*lulle. Ilkeitä pahansuopia ihmisiä, jotka etsivät koko ajan keinoja toteuttaa sitä ilkeyttään.
Minun appeni toteutti tästä ns kasvissyöjäversiota. Minä olen kasvissyöjä, joten AINA ruokapöydässä jauhettiin Afrikan nälkää näkevistä joille kyllä kelpaa vaikka minä olenkin nirso ja jauhettiin pupun heinistä jne. Anoppilassa tarjolla oli AINA tarjolla vain lihaa. Siis jopa salaattiin oli laitettu lihaa. Sitten sitä liharuokalajia tarjottiin suurieleisesti minulle ja kieltäydtyttyäni käynnistyi juurikin taas se sama pupun vihneet -vittuilu.
Minä karppaan ja olen onnistunut pudottamaan painoa sillä 20 kiloa. Anoppi tietää että karppaan, ja kun hän kutsuu meidät syömään on ruokana aina jotain lihaperunasoselaatikkoa tai makaronilaatikkoa ja vaaleaa leipää. Ja sitten suurieleisesti loukkaannutaan kun en voi ottaa ruokaa.
Anoppi on itsekin karpannut, joten tuntee tuon ruokavalion rajoitteet hyvin. Hän vaan ei onnistunut laihtumaan sillä koska sortui koko ajan hiilareihin. Olen sanonut hänelle, että minulle ei tarvitse laittaa ruokaa kun karppaan, mutta hän ehdottomasti vaatii saada laittaa "mummon herkkuruokia" minulle. Ennen karppaamistani ne hänen laittamat ruoat eivät olleet mitään hiilarihöttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Printtaa hammaslääkäriliiton sivuilta faktaa vauvoista ja karieksesta ja anna luettavaksi appivanhemmille.
En ole ap mutta minä tein tämän, ja vastaus oli, että "ei noita kaikkia hössötyksiä ja varoituksia kannata uskoa, nykyään kaikesta varoitellaan mutta ei ne varoitukset totta ole". Tietyntyyppisiin ihmisiin ei vain pure järkipuhe eikä edes viralliset suositukset, he ovat päättäneet pitää kiinni siitä omasta mielipiteestä ja sitä ei käännä mikään.
Asioiden perusteleminen on antanut appivanhemmille väärän viestin koko ajan. He eivät edes lukisi mitään hammaslääkäriliiton tekstiä, vaan toteaisivat suoralta kädeltä, aivan pokkana "ei pidä paikkaansa". Ja asia on loppuunkäsitelty. Sen jälkeen pussailu jatkuisi ja hammaslääkäriliiton tekstiä siteerattaisiin vitsinä pussailun lomassa. Minulle v**tuiltaisiin siitä edes tyylillä "oho, voikohan näitä pullia syödä, kysyppäs *minun nimi* hammaslääkäriliitolta" ja kaikilla olisi niiiiin ratkiriemukasta taas ääliön vouhottaja-miniän takia. Se on ollut tätä koko ajan!
Tunnistan tämän ihmistyypin ja ikävä kyllä kyse on puhtaasta ilkeydestä ja tietoisesta vittui*lusta. He kyllä tietävät hammaslääkäriliiton olevan oikeassa (vaikka esittävät päinvastaista), mutta se on koko jutussa sivuseikka. Ei nimittäin ole kyse hampaista, terveydestä eikä suosituksista heidän näkökulmastaan. Vaan ainoastaan mahdollisuudesta taas saada yksi hyvä aihe vittui*lulle. Ilkeitä pahansuopia ihmisiä, jotka etsivät koko ajan keinoja toteuttaa sitä ilkeyttään.
Minun appeni toteutti tästä ns kasvissyöjäversiota. Minä olen kasvissyöjä, joten AINA ruokapöydässä jauhettiin Afrikan nälkää näkevistä joille kyllä kelpaa vaikka minä olenkin nirso ja jauhettiin pupun heinistä jne. Anoppilassa tarjolla oli AINA tarjolla vain lihaa. Siis jopa salaattiin oli laitettu lihaa. Sitten sitä liharuokalajia tarjottiin suurieleisesti minulle ja kieltäydtyttyäni käynnistyi juurikin taas se sama pupun vihneet -vittuilu.
Aapua, en olis kyllä menny ehkä toista kertaa enempää jos ei kerta olla edes niin vieraan varaisia, että huomioitaisiin toisen ruokavalio, positiivisella tavalla. Kamalaa!
Hui mitä tarinoita täällä kyllä on ollut. Saa oman tehopakkaus anoppini kuulostamaan vain tehopakkaukselta, ei niin pahalta kuin ennen :D
Anoppi kehitti tästä ”Kamalaa, ne myrkyttää minut Helsingissä” -version. Tulivat kylään (kutsumatta). Tarjosin vaihtoehtoa että käydään kauppatorilla ostamassa kala ja vihanneksia yms ja laitellaan ruokaa meillä kotona. Ei, ei käynyt. Anoppi halusi ulos syömään, koska ei voi syödä kasvisruokaa. Siis kalaa ja perunaa. Kiersimme noin 30 ravintolan ovella, eikä yksikään tarjonnut anopille kelpaavaa ruokaa. Lopulta hän suostui tulemaan yhteen ja mitä hän tilasi siellä? Kasvismunakkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Printtaa hammaslääkäriliiton sivuilta faktaa vauvoista ja karieksesta ja anna luettavaksi appivanhemmille.
En ole ap mutta minä tein tämän, ja vastaus oli, että "ei noita kaikkia hössötyksiä ja varoituksia kannata uskoa, nykyään kaikesta varoitellaan mutta ei ne varoitukset totta ole". Tietyntyyppisiin ihmisiin ei vain pure järkipuhe eikä edes viralliset suositukset, he ovat päättäneet pitää kiinni siitä omasta mielipiteestä ja sitä ei käännä mikään.
Asioiden perusteleminen on antanut appivanhemmille väärän viestin koko ajan. He eivät edes lukisi mitään hammaslääkäriliiton tekstiä, vaan toteaisivat suoralta kädeltä, aivan pokkana "ei pidä paikkaansa". Ja asia on loppuunkäsitelty. Sen jälkeen pussailu jatkuisi ja hammaslääkäriliiton tekstiä siteerattaisiin vitsinä pussailun lomassa. Minulle v**tuiltaisiin siitä edes tyylillä "oho, voikohan näitä pullia syödä, kysyppäs *minun nimi* hammaslääkäriliitolta" ja kaikilla olisi niiiiin ratkiriemukasta taas ääliön vouhottaja-miniän takia. Se on ollut tätä koko ajan!
Tunnistan tämän ihmistyypin ja ikävä kyllä kyse on puhtaasta ilkeydestä ja tietoisesta vittui*lusta. He kyllä tietävät hammaslääkäriliiton olevan oikeassa (vaikka esittävät päinvastaista), mutta se on koko jutussa sivuseikka. Ei nimittäin ole kyse hampaista, terveydestä eikä suosituksista heidän näkökulmastaan. Vaan ainoastaan mahdollisuudesta taas saada yksi hyvä aihe vittui*lulle. Ilkeitä pahansuopia ihmisiä, jotka etsivät koko ajan keinoja toteuttaa sitä ilkeyttään.
Minun appeni toteutti tästä ns kasvissyöjäversiota. Minä olen kasvissyöjä, joten AINA ruokapöydässä jauhettiin Afrikan nälkää näkevistä joille kyllä kelpaa vaikka minä olenkin nirso ja jauhettiin pupun heinistä jne. Anoppilassa tarjolla oli AINA tarjolla vain lihaa. Siis jopa salaattiin oli laitettu lihaa. Sitten sitä liharuokalajia tarjottiin suurieleisesti minulle ja kieltäydtyttyäni käynnistyi juurikin taas se sama pupun vihneet -vittuilu.
Aapua, en olis kyllä menny ehkä toista kertaa enempää jos ei kerta olla edes niin vieraan varaisia, että huomioitaisiin toisen ruokavalio, positiivisella tavalla. Kamalaa!
Hui mitä tarinoita täällä kyllä on ollut. Saa oman tehopakkaus anoppini kuulostamaan vain tehopakkaukselta, ei niin pahalta kuin ennen :DAnoppi kehitti tästä ”Kamalaa, ne myrkyttää minut Helsingissä” -version. Tulivat kylään (kutsumatta). Tarjosin vaihtoehtoa että käydään kauppatorilla ostamassa kala ja vihanneksia yms ja laitellaan ruokaa meillä kotona. Ei, ei käynyt. Anoppi halusi ulos syömään, koska ei voi syödä kasvisruokaa. Siis kalaa ja perunaa. Kiersimme noin 30 ravintolan ovella, eikä yksikään tarjonnut anopille kelpaavaa ruokaa. Lopulta hän suostui tulemaan yhteen ja mitä hän tilasi siellä? Kasvismunakkaan!
Miten se appesi kestää vaimoaan, joka vaatii kiertää 30 ravintolaa ennen kuin kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan usein se anopin virhe kuvitella, että miniän pitää neuvotella ja tehdä kompromissejä siitä miten paljon anoppi saa määrätä lapsensa perheessä. Kun oikeasti ei tarvitse, ei ketään sukulaista tarvitse päästää perheeseen vaikka kuinka se haluaisi ja lupaisi olla ihan kiltisti.[/quote]
Tämä on todella hyvä ja tärkeä pointti. Anoppi voisi aina kysyä toimisiko hän samoin ystävänsä luona. Oma anoppini on mm. suuttunut ja vaikertanut kun hän oli kysymättä kutonut lapsen huoneeseen maton. Lapsi oli kuitenkin saanut mieleisen elokuva-aiheisen maton ja anopin matto jäi käyttämättä. Koko suku sai kuulla kiittämättömästä miniästä.
Toisen sisustukseen, rahankäyttöön, lastenhoitoon jne puuttuminen perheen ulkopuolisena on yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Samoin liian tiiviiden tapaamisten vänkääminen väkipakolla marttyyrinä vollottaen. Jos ystäväsi sanoo vaikka että nähdään vaikka kuun lopulla, osaat siitä lukea että hänellä on kiireitä tai haluaa omaa tilaa. Se on sitä kunnioitusta, että mietit myös sitä mitä toinen haluaa.
Kukaan ei halua olla sellaisen ystävä joka ryysii toisen kotiin huutelemaan että mitä sä tuollaisen kalliin maton ostit kun mähän olisin kutonut sulle tai tuollaisiako välipaloja lapsellesi annat kun minä tekisin sitä mehua tai kun ei lasta viedä virikkeisiin niin minä vien sen huomenna teatteriin, liput jo ostettu.
Oma anoppini on ollut todellinen matriarkka kotiäiti, hänen on mahdotonta ottaa toisia huomioon. Hän tietää kaiken ja siksi kaiken on mentävä niinkuin hän haluaa. Kyläillessään rupeaa emännöimään, pöytäliinan vaihtaa omin päin pöytään. Lasten kanssa olostaan tekee sellaisen numeron että koen sen kilpailuna itseni kanssa. Hokee että mummon kanssa on kivaa, mummo vie sut sentään sinne ja sinne
Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tähän ketjuun, vaikka olen sitä seurannut jo useamman päivän. Onnea ap:lle siitä, että olette puolisosi kanssa uskaltaneet viheltää pelin poikki kestämättömässä tilanteessa! Yritetäänpä seuraavaksi mitä tahansa älytöntä appivanhempien taholta, olen todella iloinen ja helpottunut puolestanne.
Ymmärrän tämän ketjun luettuani, kuinka onnekas olen itse ollut omassa lapsuuden perheessäni. Meillä oli jotenkin itsestään selvää ja luontevaa se, että isoäitini oli tiiviisti mukana arjessa. Puhuimme vähintään puhelimessa joka päivä ja tapasimme monta kertaa viikossa. Isoäiti hoiti meitä, ja me taas autoimme häntä hänen tarvitsemissaan asioissa. Olimme sellainen kolmen sukupolven perheyksikkö, jossa oli kaikkien hyvä olla. Se tuntui ihanalta ja turvalliselta, ja soisin kaikkien lasten kokevan vastaavaa. Olen pahoillani, että se ei aina ole mahdollista.
Itselläni ei ole lapsia, mutta sisareni on juuri saanut vauvan (olen pyörinyt täällä mammapalstalla, jotta saisin vähän ikkunaa äitien sielunmaailmaan). Hänen appivanhempansa ovat sinänsä mukavia ihmisiä, mutta olen huolissani tuoreiden vanhempien puolesta. Appivanhemmat ovat sellaisia ihmisiä, jotka sekaantuvat auttamisen ja kristillisen lähimmäisenrakkauden nimissä toisten ihmisten asioihin pyytämättä ja lupaa kysymättä. He tietävät omasta mielestään parhaiten, mikä on toisille hyväksi. Heille on myös ollut kova paikka se, että vauvaa ei kasteta kirkkoon. Siskoni on aika kipakka luonne eikä varmaan salli appivanhempien kävellä ylitseen lastenkasvatusasioissa. Olen kuitenkin varma, että siskon ja hänen kumppaninsa toiveista huolimatta appivanhemmat yrittävät aivopestä lasta uskonnolla ja omilla arvoillaan. Suututtaa tuoreen perheen puolesta jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Printtaa hammaslääkäriliiton sivuilta faktaa vauvoista ja karieksesta ja anna luettavaksi appivanhemmille.
En ole ap mutta minä tein tämän, ja vastaus oli, että "ei noita kaikkia hössötyksiä ja varoituksia kannata uskoa, nykyään kaikesta varoitellaan mutta ei ne varoitukset totta ole". Tietyntyyppisiin ihmisiin ei vain pure järkipuhe eikä edes viralliset suositukset, he ovat päättäneet pitää kiinni siitä omasta mielipiteestä ja sitä ei käännä mikään.
Asioiden perusteleminen on antanut appivanhemmille väärän viestin koko ajan. He eivät edes lukisi mitään hammaslääkäriliiton tekstiä, vaan toteaisivat suoralta kädeltä, aivan pokkana "ei pidä paikkaansa". Ja asia on loppuunkäsitelty. Sen jälkeen pussailu jatkuisi ja hammaslääkäriliiton tekstiä siteerattaisiin vitsinä pussailun lomassa. Minulle v**tuiltaisiin siitä edes tyylillä "oho, voikohan näitä pullia syödä, kysyppäs *minun nimi* hammaslääkäriliitolta" ja kaikilla olisi niiiiin ratkiriemukasta taas ääliön vouhottaja-miniän takia. Se on ollut tätä koko ajan!
Tunnistan tämän ihmistyypin ja ikävä kyllä kyse on puhtaasta ilkeydestä ja tietoisesta vittui*lusta. He kyllä tietävät hammaslääkäriliiton olevan oikeassa (vaikka esittävät päinvastaista), mutta se on koko jutussa sivuseikka. Ei nimittäin ole kyse hampaista, terveydestä eikä suosituksista heidän näkökulmastaan. Vaan ainoastaan mahdollisuudesta taas saada yksi hyvä aihe vittui*lulle. Ilkeitä pahansuopia ihmisiä, jotka etsivät koko ajan keinoja toteuttaa sitä ilkeyttään.
Minun appeni toteutti tästä ns kasvissyöjäversiota. Minä olen kasvissyöjä, joten AINA ruokapöydässä jauhettiin Afrikan nälkää näkevistä joille kyllä kelpaa vaikka minä olenkin nirso ja jauhettiin pupun heinistä jne. Anoppilassa tarjolla oli AINA tarjolla vain lihaa. Siis jopa salaattiin oli laitettu lihaa. Sitten sitä liharuokalajia tarjottiin suurieleisesti minulle ja kieltäydtyttyäni käynnistyi juurikin taas se sama pupun vihneet -vittuilu.
Aapua, en olis kyllä menny ehkä toista kertaa enempää jos ei kerta olla edes niin vieraan varaisia, että huomioitaisiin toisen ruokavalio, positiivisella tavalla. Kamalaa!
Hui mitä tarinoita täällä kyllä on ollut. Saa oman tehopakkaus anoppini kuulostamaan vain tehopakkaukselta, ei niin pahalta kuin ennen :DAnoppi kehitti tästä ”Kamalaa, ne myrkyttää minut Helsingissä” -version. Tulivat kylään (kutsumatta). Tarjosin vaihtoehtoa että käydään kauppatorilla ostamassa kala ja vihanneksia yms ja laitellaan ruokaa meillä kotona. Ei, ei käynyt. Anoppi halusi ulos syömään, koska ei voi syödä kasvisruokaa. Siis kalaa ja perunaa. Kiersimme noin 30 ravintolan ovella, eikä yksikään tarjonnut anopille kelpaavaa ruokaa. Lopulta hän suostui tulemaan yhteen ja mitä hän tilasi siellä? Kasvismunakkaan!
Miten se appesi kestää vaimoaan, joka vaatii kiertää 30 ravintolaa ennen kuin kelpaa?
Kas kun hehän ei syö ravintoloissa. Sekin olen vain minä. Minä syön vain ravintoloissa ja sillä lailla heidän poikansa ajautuu perikatoon, kun sillä on niin tuhlaavainen vaimo. Tässä siis sukulaisille kerrottu versio. Eli kun on tahtoa, kaiken saa käännettyä mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavuudestaan huolimatta ,nyt ollaan kyllä jo lähellä toistoa,mun täytynee lopettaa tämän keskustelun seuraaminen.Myönnän olen koukussa,mutta huomaan lukemisen aiheuttavan minussa v *tutusta,masentumista,epätoivoa ja ennenkaikkea tämä tappanut uskoni ihmisiin,perheeseen , normaaleihin ihmissuhteisiin.Lisäksi olen alkanut pelätä miten selviän jos minun pitää tulevaisuudessa kävellä munankuorilla ,en ole kovin hyvä siinä.
Anteeksi, en tiedä oletko aiemmin kirjoittanut ketjuun, mutta oletko itse anoppi/mummo?
Sillä ihan puhtaalla ystävyydestä haluan sanoa sinulle, että jos tästä ketjusta herää tuollaisia tunteita, niin ehkä olet itse ylittänyt rajoja ja nyt se on vaikeaa sietää? Saatan myös käsittää viestisi väärin, jos näin, niin pahoittelut.
Jos olet esimerkiksi käyttäytynyt kuin lapsenlapsen saanti olisi sinulle suurempi juttu kuin äidiksi tulo miniälle, käyttäytynyt kuin lapsenlapsi olisi sinun omasi, pyytänyt vauvaa hoitoon useammin kuin kerran kieltäytymisestä huolimatta, vaatinut saada sylitellä vauvaa vaikka miniästä se on tuntunut epämukavalta, lähestynyt lapsenlapsia nimenomaan sinun toiveista ja haluista käsin, jopa kutsunut itseä äidiksi lapsenlapselle (ym. mitä tässä keskustelussa on tullut vastaan), niin olet ylittänyt rajoja selvästi.
Mutta ei hätää jos näin on. Avoin keskustelu osapuolten kesken ja itsetutkiskelu voi vielä auttaa tilanteeseen. Ylipäätään olisi tärkeintä tiedostaa, että lapsenlapsen läheisyys ja hoito yms. ei ole isovanhemman oikeus, vaan se on jotain mikä tapahtuu luonnostaan, jos vanhempien roolia kunnioitetaan ja lapsia lähestytään aitoina ja tuntevina ihmisinä, jotka erityisesti vauvana tarvitsevat äitinsä läheisyyttä ja syliä. Kenenkään ulkopuolisen vuoksi ei pitäisi lapsen joutua olemaan erossa vanhemmistaan, vaan se lähtee aina vanhempien tarpeesta ja lapsen kyvystä olla erossa. Jos tuon tiedät tai opit, niin ei ole syytä masentua.
En ole isoäiti enkä virallinen anoppi.Potentiaaliset lapsenlapset eivät ajatuksissani pyöri.Voi joskus ilmestyä tai olla ilmestymättä.
Kertomani tuntemukset kumpuavat omasta kokemuksesta.
Meillä kaikki oli päinvastoin.Omassa lapsuudessa ja lapseni lapsuudessa.Täällä kerrottu ahdistaa!
Olen nyt jo yli varovainen etten vain sotkeutuisi mihinkään ,mitä ei kysytä minulta ym.Siitä nuo munankuoret.Ihan varmasti tulen töppäämään tilanteessa missä unohdan varoa ja olen oma itseni.Tuo munankuori-neuroosi haiskahtaa nyt hieman marttyyrinviitan kainolta asettelulta olkapäille. Normaali, toista ihmistä ja toisen ihmisen tilaa kunnioittava käytös ei ole mitään rakettitiedettä.
Rajattoman lyttääjän puhettahan tuo on. Lähtökohtaisesti jo lytätään ja pilkataan. Ja tosiaan orjantappurat jo hiertää ohimoita. Auts, auts.
Auts todellakin.Tätä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa vain sen, että moni rajaton ihminen ei yhtään tajua olevansa rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vain sen, että moni rajaton ihminen ei yhtään tajua olevansa rajaton.
NO Kun he hyvää hyvyyttään ja itsenä uhraten ja sitten ei yhtään arvosteta. Nyyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vain sen, että moni rajaton ihminen ei yhtään tajua olevansa rajaton.
NO Kun he hyvää hyvyyttään ja itsenä uhraten ja sitten ei yhtään arvosteta. Nyyh.
Mutta he saattavat kaikessa rajattomuudessaan ja hulluudessaan ihan oikeasti itse kuvitella juuri noin. Siksi mikään järkikeskustelu ei heihin tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vain sen, että moni rajaton ihminen ei yhtään tajua olevansa rajaton.
NO Kun he hyvää hyvyyttään ja itsenä uhraten ja sitten ei yhtään arvosteta. Nyyh.
Mutta he saattavat kaikessa rajattomuudessaan ja hulluudessaan ihan oikeasti itse kuvitella juuri noin. Siksi mikään järkikeskustelu ei heihin tehoa.
Olen miettinyt tätä.
Luulen että perussyy on jokin oma mielenterveydellinen vinksahdus, jonka takia he eivät suunnilleen ole olemassa ilman tätä ”hyväntekeväisyyttään”. Siis siellä pohjalla on jokin oma suuri tarve, pohjaton aukko täytettävänä.
Koska itseään he loppujen lopuksi palvelevat, esim ne lapsenlapsetkin on ihan vaan käsikassaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vain sen, että moni rajaton ihminen ei yhtään tajua olevansa rajaton.
NO Kun he hyvää hyvyyttään ja itsenä uhraten ja sitten ei yhtään arvosteta. Nyyh.
Mutta he saattavat kaikessa rajattomuudessaan ja hulluudessaan ihan oikeasti itse kuvitella juuri noin. Siksi mikään järkikeskustelu ei heihin tehoa.
Olen miettinyt tätä.
Luulen että perussyy on jokin oma mielenterveydellinen vinksahdus, jonka takia he eivät suunnilleen ole olemassa ilman tätä ”hyväntekeväisyyttään”. Siis siellä pohjalla on jokin oma suuri tarve, pohjaton aukko täytettävänä.
Koska itseään he loppujen lopuksi palvelevat, esim ne lapsenlapsetkin on ihan vaan käsikassaroita.
Olet oikeilla jäljillä.
Vähän saman tyyppistä ilmenee ihmisissä, jotka julistavat hurmoksessaan omaa uskontoaan muille. Samalla lailla hekin vinksahduksissaan uskottelevat itselleen, että he uhrautuvat muiden hyväksi ja hyvää hyvyyttään toimivat. Mutta se on eräänlainen savuverho. He uskovat siihen omaan valheeseensa itse 100 %. Mutta todellisuudessa he eivät toimi muiden hyväksi vaan he käyttävät muita hyväkseen omien tarpeidensa täyttäjinä. Kieroutunut monimutkainen kuvio, josta on vaikea ketään käräyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vain sen, että moni rajaton ihminen ei yhtään tajua olevansa rajaton.
NO Kun he hyvää hyvyyttään ja itsenä uhraten ja sitten ei yhtään arvosteta. Nyyh.
Mutta he saattavat kaikessa rajattomuudessaan ja hulluudessaan ihan oikeasti itse kuvitella juuri noin. Siksi mikään järkikeskustelu ei heihin tehoa.
Olen miettinyt tätä.
Luulen että perussyy on jokin oma mielenterveydellinen vinksahdus, jonka takia he eivät suunnilleen ole olemassa ilman tätä ”hyväntekeväisyyttään”. Siis siellä pohjalla on jokin oma suuri tarve, pohjaton aukko täytettävänä.
Koska itseään he loppujen lopuksi palvelevat, esim ne lapsenlapsetkin on ihan vaan käsikassaroita.
Olet oikeilla jäljillä.
Vähän saman tyyppistä ilmenee ihmisissä, jotka julistavat hurmoksessaan omaa uskontoaan muille. Samalla lailla hekin vinksahduksissaan uskottelevat itselleen, että he uhrautuvat muiden hyväksi ja hyvää hyvyyttään toimivat. Mutta se on eräänlainen savuverho. He uskovat siihen omaan valheeseensa itse 100 %. Mutta todellisuudessa he eivät toimi muiden hyväksi vaan he käyttävät muita hyväkseen omien tarpeidensa täyttäjinä. Kieroutunut monimutkainen kuvio, josta on vaikea ketään käräyttää.
Isosiskoni aina valitti miten hän joutuu uhrautumaan pikkusiskoni vuoksi isäni kuoltua. Kuubtelin sitä valitusta ja syyllistämistä vuosikaudet.
KAs kun pikkusiskoni varttui aikuiseksi, ei mennyt kuin viikko kun isosiskoni olikin syöpäsairaan entisen työkaverin saattohoitajana.
Ja taas loputon valitus.
Sitten löytyi ns aviomies, jonkinlainen mt-kuntoutuja, jolle siskoni voitelee leivätkin ja jonka opiskelut minun olisi pitänyt maksaa. Taaaaaas sitä syyllistämistä.
Sitten hän koki töissä burnoutin koska yllätten oli sielläkin korvaamaton.
Ja sitren haukansilmät keksivät minun esikoiseni.... millä kiihkolla yritettiin palata siihen pikkusiskoni paapomiseen. Aivan kuin valo oliis syttynyt silmissä. Elämälle tarkoitus, uhrautumisen arvoinen!
Minun on jo monesti pitänyt sanoa, että aloittajan kirjoitustyylistä tulee mieleen sama ihminen (toimittaja?) Joka kertoi vieraalla paikkakunnalla poiketessaan huoltoasemalla miehensä autossa olleesta nuoresta tatuoidusta naisesta.
Ei voi mitään, mutta samanlaiset fibat tulee nyt tästä kun luen aloittajan pitkiä, huolellisesti muotuiltuja viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Minun on jo monesti pitänyt sanoa, että aloittajan kirjoitustyylistä tulee mieleen sama ihminen (toimittaja?) Joka kertoi vieraalla paikkakunnalla poiketessaan huoltoasemalla miehensä autossa olleesta nuoresta tatuoidusta naisesta.
Ei voi mitään, mutta samanlaiset fibat tulee nyt tästä kun luen aloittajan pitkiä, huolellisesti muotuiltuja viestejä.
Hesarillahan oli juuri tänään tästä samasta aiheesta juttu. Liekö tuo toimittaja itse tehnyt tämän avauksen, samoihin aikoihin Hesarin juttuun pyydettiin lukijoiden kertomuksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua täällä on käyty.
Ihan vähän pistää silmään asenne, että tässä ketjussa saa ainoastaan haukkua anoppeja ja kehua miniöitä.
Rikkaampaa olisi varmaan jos voitaisiin keskustella monelta kantilta, enkä usko, että kaikki miniätkään ovat virheettömiä. Kyllä aika moni nuoren naisen itsevarmuudella voi pahentaa tilannetta, erityisesti sen oman miehensä kohdalla.
Kärsimystä näissä tilanteissa riittää, ja se on ikävää. En minä hulluja anoppejakaan tässä puolusta.
Jotenkin tuntuu vaan, että ei ole kovin rakentavaa, jos kostonhimo on päällimäinen tunne ja viha sanelee ratkaisut.
Ihmisiä tietysti kaikki vain ollaan.
Olen ihan samaa mieltä ja hiiteen tuo polkyannalla ratsastava, hänellä ei riitä kapasiteetti ymmärtämään etteivät asiat ole mustia eivätkä valkoisia - ymmärrys ja kehittyminen jää kesken. Mikä on surullista. Ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen ja ymmärtämällä tarkoitan syiden ja seurauksien ymmärtämistä.
Polkyannan vihaajalle, ymmärsit (tietenkin) hänetkin väärin. It's not a state of mind, but rather a skill that becomes stronger with practice. When you're hunting for the glad things, you sort of forget the other kind." Welcome to the 21st century, Pollyanna. You'll fit right in.
Mikä on polkyanna? Vastaat näemmä jo itse itsellesi.
Mene muualle, jos ketju ei miellytä.
Mitä jos itse menisit muualle jos keskustelijat eivät miellytä :D mainitsitko mitkä kommentit ovat sinun niin voin mielenkiinnosta katsoa millaista antia olet itse tuonut tähän keskusteluun, kiitos!
Vain sinä häiritset minua ja kaikkia muita.
Mene vaikka kiusaamaan jotakuta irl ja jätä tämä ketju rauhaan.
Ja ei. Ei tarvitse erotella oksennuksiasi täällä. Ne erottaa kyllä.
Pöhkö, täällä on useampi ihminen (kuin sinä). Et sinä erota juuri minun kirjoituksiani :D vaan sinä se et yhtään tykkää jos joku on eri mieltä kuin sinä. Ihan kuule hirviöanoppiainesta - hui!
Sinun tekstisi kyllä erottaa. Ääliö.
Pelottavaahan tässä on, että sinä todella luulet niin mutta minä taas tiedän, että vastasin toiselle asioita laajemmin käsittävälle ihmiselle. Osa meistä luonteensa, koulutuksensa ja töidensä kautta haluavat ymmärtää kokonaisuuksia, syitä ja seurauksia, eri ihmisiä.
Kannattaa kiinnittää huomiota mikä sinua draivaa eteenpäin, onko se ratkaisukeskeinen käyttäytyminen vai viha, kosto, valta.
Sun tyyli on vähän sellainen "täällä keskustelen vain minä!" Ja sehän ei ihmissuhteissa toimi ollenkaan kuten olet varmasti itsekin nähnyt ja kokenut.
Vastaan vaan tähän että useimmat tässä ketjussa jo ovat yrittäneet ymmärtää ja keksiä ratkaisuja, mutta vastapuoli ei ole ottanut koppia vaan jatkanut samaa käytöstä. Eikä asiaa tarvitse "ymmärtää". Jostain syystä vain yhden puolen pitää tässä olla se joka etsii ratkaisuja eikä saa olla vihainen tai pahalla mielellä. Minä yritin ymmärtää oman äitini käytöstä pitkään - miksi joku ihminen toimii kun hän toimi - ja lopulta tulin siihen tulokseen että tämä ihminen on niin erilainen luonteeltaan, maailmankuvaltaan ja kasvatukseltaan että en koskaan ymmärtäisi häntä kuin korkeintaan pinnallisesti vaikka kuinka yrittäisin. Tiesin miksi hän toimi niinkuin toimi, pitkällisen pohdinnan jälkeen, mutta en koskaan ymmärtänyt.
Yritit ymmärtää oman äitisi käytöstä, mutta et kuitenkaan voinut, koska teidän ksvatuksenne on ollut niin erilaista... Eikö äitisi kasvattanut sinua? Voiko olla, että kuitenkin toimit kuten äitisi, mutta et vain tiedosta sitä?
Minun appeni toteutti tästä ns kasvissyöjäversiota. Minä olen kasvissyöjä, joten AINA ruokapöydässä jauhettiin Afrikan nälkää näkevistä joille kyllä kelpaa vaikka minä olenkin nirso ja jauhettiin pupun heinistä jne. Anoppilassa tarjolla oli AINA tarjolla vain lihaa. Siis jopa salaattiin oli laitettu lihaa. Sitten sitä liharuokalajia tarjottiin suurieleisesti minulle ja kieltäydtyttyäni käynnistyi juurikin taas se sama pupun vihneet -vittuilu.