Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi soittaa itkien hakemaan isänsä luota,.
26.08.2018 |
voiko hakea kotiin? 10-v. lapsi ei tule toimeen exän nykyisen kanssa, lapsen mukaan nainen aina huutaa ja on vihainen. Lapsi pelkää ja oma sydän särkyy, kun pyytää itkien hakemaan. Exä sanoo minulle, että lapsi on hankala eikä usko mitään. Ja minä olen pilannut lapsen, sanoo tätä lapsellekin. "Kato peiliin, kato peiliin", tätä exä jaksaa hokea. Ikinä en puhu lapselle exästä enkä hänen puolisosta pahaa, en ylipäänsä puhu heistä, jos ei lapsi ota puheeksi. Viikonlopuista kysäisen, että miten meni ja oliko kivaa tms.
Kotona lapsi elää tavallista arkea harrastuksen ja kavereiden kanssa. On iloinen. Herää aina aamullakin iloisena kouluun. Eikä ole mitään hankaluusongelmia.
Joudun painostamaan jonkin verran lasta lähtemään isänsä luo. Entä kun tulee päivä ja ei tällä menolla kauan mee siihen, että kieltäytyy kokonaan lähtemästä. En tiedä mitä laki sanoo, jos on tapaamissopimus, saako lapsi itse päättää meneekö vai ei 🤔
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain oon oppinut elämässä, niin sen, että tarinoilla on aina kaksi puolta. Olisi kiva kuulla myös eksäsi versio hänen itsensä kertomanaan.
Ja mä taas oon oppinut, että riitaan ei todelakaan tarvita kahta, yksi mielenvikainen kyllä saa aikaiseksi ihan mielettömän sopan halutessaan.
yksi mielenvikainen voi sairastuttaa koko perheen, ja eron jälkeen käyttää 10 vuotta vain ja ainoastaan kaiken mahdollisen hankalaksi tekemiseen.
JA ei, siinä ei auta keskustelu, ei joustaminen, ei ystävällisyys, ei omaan arvoon jättäminen. Siinä auttaa lopulta vaan niin täydellinen välien poikki pistäminen ja kaikesta ylimääräisestä kommunikaatiosta kieltäytyminen. Ja kaikki pakollinen kommunikaatio aina niin, että jää jälki, eli s-postilla, viesteillä jne.
En ota kantaa ap:n tilanteeseen, ja yllä kuvaamani ei ole omasta elämästäni, vaan tilanteesta, jossa tunnen molemmat osapuolet hyvin läheisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirin lapsi (nepsy- piirteinen) soittaa vuoroin äidilleen ja vuoroin isälleen, että hakekaa pois, kun joku asia ei mene oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isän uudesta on vaikea pitää, tiedän omasta kokemuksesta.
Minusta tässä on asian ydin. Isän uudesta on vaikea pitää oli hän millainen tahansa. Ne isien uudet ovat ihan tavallisia naisia, kuten äiditkin. Mutta jotenkin ihmiset on rakennettu niin, että tietyssä roolissa olevaa vastaan hyökätään.
Lähipiirissäni on todella fiksu ja sydämellinen nainen äitipuolena. Äiti on taas pettävä ja valehteleva itsekäs ihminen. Lapset kuitenkin palvovat äitiään ja hyökkäävät äitipuoltaan vastaan. Jotenkin meidät on vaan rakennettu sellaisiksi.
Höpö höpö. ON myös ihan normaaleja ihmisiä kuten minä, joka todella olen aina tykännyt ja rakastanut äitipuoltani, joka on ihana ihminen. Rakastan myös äitiäni, joka on todella hankala ja kusipäinen ihminen.
Pidän myös vilpittömästi exäni uudesta vaimosta, ja kannustan lapsiani luomaan häneen hyvän suhteen, minkä ovatkin tehneet. Nuorin ajattelee häntä toisena äitinään.
Asian ydin lienee tarpeeksi hyvä itsetunto. En hetkeäkään pelkää, että lapseni valitsisivat mieluummin jonkun muun kuin minut, koska heidän ei tarvitse. Kukaan ei kannusta heitä kilpailemaan rakkaudesta, vaan sitä voi saada ja antaa monelle ihmiselle yhtä aikaa laittamatta heitä sen kummemmin arvojärjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain oon oppinut elämässä, niin sen, että tarinoilla on aina kaksi puolta. Olisi kiva kuulla myös eksäsi versio hänen itsensä kertomanaan.
Ja mä taas oon oppinut, että riitaan ei todelakaan tarvita kahta, yksi mielenvikainen kyllä saa aikaiseksi ihan mielettömän sopan halutessaan.
yksi mielenvikainen voi sairastuttaa koko perheen, ja eron jälkeen käyttää 10 vuotta vain ja ainoastaan kaiken mahdollisen hankalaksi tekemiseen.
JA ei, siinä ei auta keskustelu, ei joustaminen, ei ystävällisyys, ei omaan arvoon jättäminen. Siinä auttaa lopulta vaan niin täydellinen välien poikki pistäminen ja kaikesta ylimääräisestä kommunikaatiosta kieltäytyminen. Ja kaikki pakollinen kommunikaatio aina niin, että jää jälki, eli s-postilla, viesteillä jne.
En ota kantaa ap:n tilanteeseen, ja yllä kuvaamani ei ole omasta elämästäni, vaan tilanteesta, jossa tunnen molemmat osapuolet hyvin läheisesti.
Juuri näin. Ja harva ihminen kykenee suhtautumaan omaan toimintaansa kriittisesti ja hakee omalle toiminnalleen oikeutusta - vaikka vääristelemällä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Sinun velvollisuutesi äitinä on huolehtia lapsesi hyvinvoinnista ja turvallisuudentunteesta. Isä ehkä haluaa miellyttää hankalaa huutavaa uutta kumppaniaan ja väittää lapsen liioittelevan. Tuo lapsesi käytös itkuineen on hätähuuto.
Tai ehkäpä tuolla isän uudella ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa, vaikka AV-filosofiaan kuuluu äitipuolen demonisointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun velvollisuutesi äitinä on huolehtia lapsesi hyvinvoinnista ja turvallisuudentunteesta. Isä ehkä haluaa miellyttää hankalaa huutavaa uutta kumppaniaan ja väittää lapsen liioittelevan. Tuo lapsesi käytös itkuineen on hätähuuto.
Hankala huutava uusi kumppani😂
Siis ex kumppanin määritelmän mukaan. Tämä kertoo tilanteesta kaiken...
Siihen exäsi naisystävä tod.näk. pyrkiikin. Eristämään lapsen isästään. Laittaa exäsi valitsemaan puolensa. Ja ukko on niin munaton tossu ettei pidä lapsensa puolta vaan hyppii nyxän pillin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV -sanakirja
Isän uusi kumppani = Juuri kaikkea sitä, mitä isän ex kehtaa väittää.
Äiti ja ex = aina oikeassa, pysyy aina totuudessa. Täydellinen, paitsi jos joskus muuttuu jonkun uudeksi kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Siihen exäsi naisystävä tod.näk. pyrkiikin. Eristämään lapsen isästään. Laittaa exäsi valitsemaan puolensa. Ja ukko on niin munaton tossu ettei pidä lapsensa puolta vaan hyppii nyxän pillin mukaan.
Tuskinpa vaan. Yleensä vanhemman ja lapsen suhde on just se, miksi se on aikanaan rakentunut. Ongelmat vaan on hankalampi peittää ydinperheen hajottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isän uudesta on vaikea pitää, tiedän omasta kokemuksesta.
Minusta tässä on asian ydin. Isän uudesta on vaikea pitää oli hän millainen tahansa. Ne isien uudet ovat ihan tavallisia naisia, kuten äiditkin. Mutta jotenkin ihmiset on rakennettu niin, että tietyssä roolissa olevaa vastaan hyökätään.
Lähipiirissäni on todella fiksu ja sydämellinen nainen äitipuolena. Äiti on taas pettävä ja valehteleva itsekäs ihminen. Lapset kuitenkin palvovat äitiään ja hyökkäävät äitipuoltaan vastaan. Jotenkin meidät on vaan rakennettu sellaisiksi.
Höpö höpö. ON myös ihan normaaleja ihmisiä kuten minä, joka todella olen aina tykännyt ja rakastanut äitipuoltani, joka on ihana ihminen. Rakastan myös äitiäni, joka on todella hankala ja kusipäinen ihminen.
Pidän myös vilpittömästi exäni uudesta vaimosta, ja kannustan lapsiani luomaan häneen hyvän suhteen, minkä ovatkin tehneet. Nuorin ajattelee häntä toisena äitinään.
Asian ydin lienee tarpeeksi hyvä itsetunto. En hetkeäkään pelkää, että lapseni valitsisivat mieluummin jonkun muun kuin minut, koska heidän ei tarvitse. Kukaan ei kannusta heitä kilpailemaan rakkaudesta, vaan sitä voi saada ja antaa monelle ihmiselle yhtä aikaa laittamatta heitä sen kummemmin arvojärjestykseen.
AV -mittakaavassa et ole normaali vaan harvinaisen fiksu. Täällä kuuluu haukkua äitipuolet, exän nyxät ja mitä niitä nyt oli.
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lasten äiti on vaatinut minua ja lasten isää milloin mihinkin hoitoon ja terapiaan ja viranomaisuhkailut olleet arkipäivää. Syynä se ettei ole saanut määrätä millaista meillä on. Koskaan ei ole katsonut peiliin ja miettinyt olisko hänellä itsellään jotain (isohkoja) ongelmia. Aikamoista sekoilua kuitenkin ollut. Kun hänelle on sanottu ei, jonkinlainen raivokohtaus tai viranomaisuhkaus seuraa vääjäämättä. Minkäänlaiseen asialliseen keskusteluun ei ole kyennyt. Tai näkemään omaa osuuttaan missään. Voin kuvitella, millaisia kauhukuvia hän on meistä maalaillut. Mut hänellä taitaakin olla joku häiriö. Mikä lie.
Miksihän tätäkin on alapeukutettu? Jos saman kertoisi äidin ja äitipuolen roolit vaihtaen niin päästäisiin kierroksille äitipuolen hankaluuksista, mutta ei, äiti ei voi olla sellainen. Vain äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös Täällä vastikään ollut Gallup ketju missä äitipuoli ihmiset vastasivat miten kokevat lapsen.
Ex sanoo että lapsi on hankala ja lapsi haluaa pois silloin siellä näyttää jokin.
Mitä sille teet on Sun asia. Jos on pokkaa hae lapsi pois, ellei ex keksi siitä tehdä poliisiin ilmoituksia tms...
Väärä valinta isäksi harmin paikka, kuitenkin lapsen isä ja puhuu noin eikä siis jaksa lasta pitää tai suhtautuu negatiivisesti. Kunnon mies kestäisi ja keksisi keinot viikonlopun luonapitoon.
Olen itse lapsena toiminut samalla tavalla, eli soittanut itkien äidille, että hakisi minut pois isäni ja hänen uuden kumppaninsa kodista tapaamispäivinä. Tämä siitä huolimatta, että isän luona minulle oltiin aivan ystävällisiä ja minua kohdeltiin hyvin. Mutta jo lapsena vaistosin äidistä, että hän vihasi isääni, enkä halunnut antaa äidilleni kuvaa, että minun ja isän suhde oli oikeasti ihan toimiva. Äiti oli hyvin manipuloiva ja halusin miellyttää häntä lapsena "valitsemalla" hänet isän sijasta. Kyllä jo hyvin pienetkin lapset vaistoavat eronneiden vanhempien keskinäisen suhteen laadun, vaikka vanhempi ei varsinaisesti haukkuisikaan toista lapselle. Omat muistoni ovat 80-luvulta. Joten oma ohjeeni ap:lle on: pohdiskele syvällisesti omaa osuuttasi asiassa ja tue aidosti lapsen js isän keskinäistä suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai tehty sopimus koskien lapsen elatusta ja kasvatusta ja sossu on vahvistanut tuon päätöksen. Ota tuohon sossuun t. hänen seuraajaansa yhteys ja kerro tilanne; lapsi pelkää eikä isä halua maksaa elareita.
Aikuisten kesken ei ole keskusteluvälejä, joten tarvitaan välittäjä. Sossut osaa (tai ainakin pitäisi) tunnistaa lapsen oikut ja aikuistenkin väärinymmärrysjutut. Lapsi voi kertoa oman näkemyksensä ja tapaamisia voidaan ainakin vähentää, jos isä ei halua tapaamisia välttämättä. Mahdollisesti tehdään uusi sopimus, jonka sossu vahvistaa?
Ei ne sossut kyl aina osaa. Oikeesti eivät voi tehdä yhtään mitään jos vanhemmat huonoissa väleissä. Mun mies joutui aikanaan käymään vuosikausia uuvuttavaa kamppailua saadakseen tapaamissopimuksen. Lasten äiti ei halunnut sopimusta, vaan halusi tilanteen pysyvän auki jotta voisi kontrolloida ja pompotella tapaamisia mielensä mukaan. Hän teki kiusaa, viivytteli, mitä kaikkea keksikään. Kaikki sossun toimet olivat käytössä, mutta he eivät voineet auttaa miestä mitenkään. Pelkkää lässytystä, eivätkä tajunneet että äiti tahallaan teki kiusaa. Lisäksi joka kerta oli uusi tyyppi joka ei tiennyt mistään mitään. Lähettivät väärin kirjattuja papereita jne. Monta kertaa tuli mieleen et lastenvsljojat ja muut on täysin turha ja ammattitaidoton porukka. Tapaamissopimuksen mies sai sitten ihan muilla keinoin.[/quote
Tai sitten sinä äitipuolena kuvittelet että tahallaan tekee, mutta asia on taas vain sinun näkemyksesi. Näin meidän lähipiirissä 2 tapausta.
Tietysti kaikilla on oma näkemyksensä asioista. Isän tukena olin sen mitä tarvitsi. En nyt viitsi tässä avata mitä kaikkea asiaan sisältyi. Moni oli ihan konkreettisia, kaikille näkyviä tekoja. Äidistä tehtiin myös erään viranomaistahon puolesta lastensuojeluilmoitus asiattoman käytöksen takia. Ongelma tosiaan onkin siinä et objektiivisia totuuksia on kovin vaikea löytää kun jokaiselka on vahva käsitys siitä et juuri se oma maailma omine luuloineen on se oikea. Varsinkin vaaltataiatelua käyvät ihmiset sokaistuvat pahan kerran.
Johtuisiko siitä että sossu on lasten suojelua varten ei mikään oikeudellinen instanssi. Sossu ei voi auttaa riiteleviä rikottuja perheitä. Veitkö lapsilta perheen, ehkä anteeksipyyntö veisi asioita eteenpäin.
Uhuohhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai tehty sopimus koskien lapsen elatusta ja kasvatusta ja sossu on vahvistanut tuon päätöksen. Ota tuohon sossuun t. hänen seuraajaansa yhteys ja kerro tilanne; lapsi pelkää eikä isä halua maksaa elareita.
Aikuisten kesken ei ole keskusteluvälejä, joten tarvitaan välittäjä. Sossut osaa (tai ainakin pitäisi) tunnistaa lapsen oikut ja aikuistenkin väärinymmärrysjutut. Lapsi voi kertoa oman näkemyksensä ja tapaamisia voidaan ainakin vähentää, jos isä ei halua tapaamisia välttämättä. Mahdollisesti tehdään uusi sopimus, jonka sossu vahvistaa?
Ei ne sossut kyl aina osaa. Oikeesti eivät voi tehdä yhtään mitään jos vanhemmat huonoissa väleissä. Mun mies joutui aikanaan käymään vuosikausia uuvuttavaa kamppailua saadakseen tapaamissopimuksen. Lasten äiti ei halunnut sopimusta, vaan halusi tilanteen pysyvän auki jotta voisi kontrolloida ja pompotella tapaamisia mielensä mukaan. Hän teki kiusaa, viivytteli, mitä kaikkea keksikään. Kaikki sossun toimet olivat käytössä, mutta he eivät voineet auttaa miestä mitenkään. Pelkkää lässytystä, eivätkä tajunneet että äiti tahallaan teki kiusaa. Lisäksi joka kerta oli uusi tyyppi joka ei tiennyt mistään mitään. Lähettivät väärin kirjattuja papereita jne. Monta kertaa tuli mieleen et lastenvsljojat ja muut on täysin turha ja ammattitaidoton porukka. Tapaamissopimuksen mies sai sitten ihan muilla keinoin.[/quote
Tai sitten sinä äitipuolena kuvittelet että tahallaan tekee, mutta asia on taas vain sinun näkemyksesi. Näin meidän lähipiirissä 2 tapausta.
Tietysti kaikilla on oma näkemyksensä asioista. Isän tukena olin sen mitä tarvitsi. En nyt viitsi tässä avata mitä kaikkea asiaan sisältyi. Moni oli ihan konkreettisia, kaikille näkyviä tekoja. Äidistä tehtiin myös erään viranomaistahon puolesta lastensuojeluilmoitus asiattoman käytöksen takia. Ongelma tosiaan onkin siinä et objektiivisia totuuksia on kovin vaikea löytää kun jokaiselka on vahva käsitys siitä et juuri se oma maailma omine luuloineen on se oikea. Varsinkin vaaltataiatelua käyvät ihmiset sokaistuvat pahan kerran.
Johtuisiko siitä että sossu on lasten suojelua varten ei mikään oikeudellinen instanssi. Sossu ei voi auttaa riiteleviä rikottuja perheitä. Veitkö lapsilta perheen, ehkä anteeksipyyntö veisi asioita eteenpäin.
Eipä se lastensuojelukaan tuolla tyylillä oikein onnistu. Paitsi tämän kumppanini, myös erään ystäväni taistelua seuratessa sossulla ei ole mitään eväitä tunnistaa esimerkiksi vieraannuttamista tai persoonallisuushäiriötä. Ystäväni exässä semmoinen tunnistettiin, ja sossut ja lastensuojelun ihmiset pelkäsivät häntä ja hyssyttelivät asioita. Että silloin kun se lastensuojelu olisi oikeasti tarpeen, sossusta ei kyllä näytä olevan yhtään mihinkään.
Mitä tulee tuohon rikottuun perheeseen, niin kyllähän sen rikkovat ihan osapuolet itse, ei kukaan ulkopuolinen voi toisten perhettä rikkoa. Mikäli perheessä on kaksi vastuullista, oikeustoimikelpoista aikuista jotka päättävät itse omista asioistaan. Tässä asiassa ei ole mitään anteeksipyydettävä. Olen kyllä pyytänyt anteeksi, jos on ollut syytä. Ja vastaan olen saanut ainoastaan epäasiallista kielenkäyttöä. Olen kyllä jo ajat sitten ymmärtänyt etten ole tekemisissä ihan tasapainoisen ja mielenterveydeltään kunnossa olevan ihmisen kanssa. Että se siitä.
Mää kyllä kertoisin suoraan exälle kuinka paha lapsen on olla ja kuinka paha mieli hänellä on. Ja kysyisin suoraan että haluaako hän oikeasti lasta tavata, jos kaikki kiukku ja pettymys pitää lapsen päälle kaataa? Meinaan ei ole pakko, jos ei halua. Asiasta voidaan keskustella myös lastenvalvojan luona ja hakea sieltä ratkaisua.
No tietysti soitat exälle ja sovit vaikka lounaan jonnekin ravintolaan. Molemmat ottavat uudet puolisot mukaan ja kun ollaan vieraalla maaperällä niin tuskin pystyy kukaan räyhäämään. Näin viisaat aikuiset selvittäisivät asian. Mahdollisia syitä mitä mulle tulee mieleen on:
- Exä laittaa vastuun teidän lapsesta tälle uudelle naiselle joko rahallisesti tai ajallisesti eikä hän ole tätä vastuuta valmis ottamaan
- Perheissänne on niin erilaiset rutiinit, että lapsi ärsyyntyy kun ei tiedä päivän kulkua
- Exän uudella on jokin sairaus jonka vuoksi rasittuu pienen lapsen kanssa
- Exän ja uuden suhde on kriisissä ja tästä johtuen huutavat
- Exän ja uusi yrittävät lasta eivätkä jostain syystä ole onnistuneet joten teidän lapsen kohtaaminen on uudella ylitsepääsemättömän vaikeaa
- Exän uusi on idiootti (kannattaa miettiä ensin muut vaihtoehdot läpi)
Aikuisetkin ovat ihmisiä joilla on erilaisia tunteita. Puhuminen auttaa mutta se vaatii jokaiselta kykyä ymmärtää toista.
Meillä oli noin usean vuoden ajan ja isä piti oikeudestaan tavata lapset joka toinen viikonloppu ja lapset tottelivat kiltisti, vaikka uusperheessä oli heillä ainaista riitelyä, milloin mistäkin.
Kun vanhin tytär täytti 16v ja nuorin n.13v he kieltäytyivät tapaamisesta ja pyysivät isäänsä soittamaan poliisit.
Sulla on hankalassa iässä lapsi, viranomaiset saattavat 10v pakottaa isä tapaamiseen, mutta ei enää muutaman vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli tarinasta...
Niin. Ja sitten on olemassa vielä se kolmas puoli tarinasta. Lapsen näkökulma.
Miksi lasta itkettää? Miksi hänellä on paha olla?
Muutos. Se että isällä onkin joku.
Se että joku vaaatiikin jotain.
Turvattomuus. Se että äiti tottelee häntä eikä toisinpäin.
Pitäisikö kuitenkin ottaa asiasta selvää, ennen kuin lyttää lapsen kokemukset? Kauheaa, jos lapsi oikeasti oireelee jostakin kaltoinkohtelusta ja aikuiset ei kuuntele häntä.
Juu. Kyllä se insesti on loogisin ja eka selitys.
Aika helkkarin ylivilkas mielikuvitus saa olla jos tuo on loogisin selitys.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin pojalla oli vaihe, että ei halunnut isälleen ja siellä kaikki oli huonosti. Ei siellä mitään pahaa ollut, poika oli vaan vielä niin kiintynyt minuun, että halusi olla kotona. Kehityksen myötä on oppinut kestämään muutostakin.