Kun lapsi soittaa itkien hakemaan isänsä luota,.

Siis mitä hän siellä pelkää?

Niin missä se on mua parempi? Lapsen huonosti kohtelussa?

Vierailija kirjoitti:

Sua vaan vituttaa kun se nainen on sua kaikessa parempi. Mutta pilaat lapsen elämän ;-(

Tää on niin totta lähes aina tällaisissa jutuissa

Olisi hyvä, jos voisit exäsi kanssa neuvotella lapsen tilanteen uusiksi.

Pelkää huutamista, vihaista exää ja hänen puolisoa, jopa toinen isovanhemmista hokee lapselle että et tykkää isästäs ja haukkuu minua. Tähänkin exä sanoo, että minkä hän sille voi, kun olen sanonut että sanokaa minulle jos rassaa, ei lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Pelkää huutamista, vihaista exää ja hänen puolisoa, jopa toinen isovanhemmista hokee lapselle että et tykkää isästäs ja haukkuu minua. Tähänkin exä sanoo, että minkä hän sille voi, kun olen sanonut että sanokaa minulle jos rassaa, ei lapselle.

Ja mitä lapsi on tehnyt, kun huuto alkaa?

Kyllä sieltä uusperheestäkin voi vikaa löytyä.Varsinkin kun äitipuoli ei kestä mustasukkasuudessaan entisen lapsen paikallaoloa.Minä sanoisin ex:lle että lapsi saa päättää haluaako mennä vai ei.

Jos jotain oon oppinut elämässä, niin sen, että tarinoilla on aina kaksi puolta. Olisi kiva kuulla myös eksäsi versio hänen itsensä kertomanaan.

Eikä exän kanssa voi neuvotella, tekee niin kuin huvittaa. Edellinen nainen hänellä oli erilaisempi, hänen kanssaan lapsikin tuli toimeen. Ja exän kanssakin oli silloin jonkinlainen puheyhteys. Naisystävä vaihtui ja on aivan eri meininki. Elareita ei enää haluaisi maksaa ja haluaisi vaihdella viikonloppuja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkää huutamista, vihaista exää ja hänen puolisoa, jopa toinen isovanhemmista hokee lapselle että et tykkää isästäs ja haukkuu minua. Tähänkin exä sanoo, että minkä hän sille voi, kun olen sanonut että sanokaa minulle jos rassaa, ei lapselle.

Ja mitä lapsi on tehnyt, kun huuto alkaa?

Älkää edes aloittako tuolla lapsen syyttely -linjalla. Aikuiset ihmiset. Jos lapselle huudetaan, ongelma on aikuisten päässä. Niiden aikuisten, jotka kulloinkin läsnä ovat.

Olisiko joku ulkopuolinen taho joka voisi selvittää tilannetta? Muistaakseni 12v viimeistään pitää lasta kuunnella. Saa esim.valita kumman luona haluaa asua. Tsemppiä.

Ota lastensuojelun työntekijään yhteyttäja kerro huolesi.

Ota yhteys sossuun ja pyydä kutsua isä mukaan neuvotteluun.  Keskenänne ette tuota  saa selvitettyä, se on varmaa. 

Lapsen etu ensin, sitten muu. Lasta on kuunneltava, ja asialle on jotain tehtävä.  Tuo on jo henkistä pahoinpitelyä ja lapsi kärsii. Vanhemmat! Ryhdistäytykää ja vaatikaa lastenne parasta! Typerä keskenään tappelu ja syyttely ei mihinkään hyvään johda. Lapsi on tässä keskipiste, ette te. 

Vierailija kirjoitti:

Ota lastensuojelun työntekijään yhteyttäja kerro huolesi.

Älä missään nimessä nyt ainakaan lasun työntekijöihin ole yhteydessä. Lapsesi huostaanotetaan, etkä näe häntä enään koskaan.

Älä vaihda ikinä viikonloppua ja jos ei sovi lapsi jää kotiin. Lisäksi exä keskusteluun ulkopuolisen kanssa

Jos lapsi itkien haluaa pois isän luota niin jotain häntä ahdistavaa siellä tapahtuu. Itse muistan kuinka pelkäsin isän ja äitipuolen tappeluita. Myös minulle huudettiin syyttä. Kadun etten silloin kertonut kellekään miten paha olo oli käydä siellä.

Ota yhteyttä exääsi ja hänen nykyiseen puolisoonsa. Kerro, että nyt on tilanne sellainen, että lapsi kärsii ja teidän on aikuisina tehtävä asialle jotain. Ilman syyttelyä. Sitten kokoonnutte, tarvittaessa viranomaisen luo, puhumaan ja sopimaan asiat.

Toinen puoli tarinasta...

Menisin hakemaan lapsen pois, ehdottomasti. Lapsi on jo sen ikäinen että antaisin itse päättää missä ja miten isäänsä tapaa, osaa kyllä itse sen päätöksen tehdä. Näin minä tein oman lapseni kanssa. Eipä useinkaan halunnut sinne mennä kun isänsä kuitenkin meni omia menojaan vaikka lapsi hänen kotiinsa tulikin, eikä suostunut laittamaan ruokaakaan. Silti isä itki kaikille että hän ei saa lastaan tavata, vaikka itse päätti jättää lapsensa yksin kotiin ja lähteä omiin harrastuksiinsa. Lapsi jäi vielä kotiin ilman puhelinta eli ei mitään keinoa saada apua jos hätä olisi tullut.

Olin itse uusperheessä, jossa miehen lapset pelkäsivät minua. Kuulin tästä vasta siinä vaiheessa, kun miehen ex soitti ja kertoi asiasta. Että lapset pelkäävät meillä ollessaan, kun olen vihainen. Olin todella yllättynyt, varsinkin kun en ollut itse tätä mitenkään huomannut, ja siksikin, kun olen luonteeltani rauhallinen enkä huuda tms. Puhuin lasten kanssa ja selvittelimme asiaa, ja ilmeni että ongelma oli se, että kun heillä kotona äidin kanssa (ja exäni edeltävässä avioliitossa) mistään asioista ei puhuttu ja kaikki ongelmat vaiettiin, kun taas minä puhuin asioista. Esim. kun toinen lapsista jäi kiinni, ettei ollutkaan käyttänyt koiraa päivisin ollenkaan ulkona (mistä hänen isänsä vielä maksoi lapselle), niin totta kai sanoin ja suutuin tästä lapselle, mikä suututti molemmat vanhemmat. Että ei olisi saanut sanoa, kun lapsi oli jo joutunut kokemaan nolostumista tilanteessa jäädessään kiinni. Lapset eivät olleet tottuneet siihen, että heillä oli velvollisuuksia tai että heitä komennettiin ja kokivat pienenkin kehoituksen, pyynnön tms ”suuttumisena”. Onneksi lähdin tuosta sairaasta kuviosta. Monta vuotta myöhemmin tapasin toisen lapsista kaupungilla ja tuli halaamaan sanoen kuinka ikävä heillä on ollut ja kuinka olin ainoa ”järkevä” tuolloin heidän elämässään.