Kun lapsi soittaa itkien hakemaan isänsä luota,.
voiko hakea kotiin? 10-v. lapsi ei tule toimeen exän nykyisen kanssa, lapsen mukaan nainen aina huutaa ja on vihainen. Lapsi pelkää ja oma sydän särkyy, kun pyytää itkien hakemaan. Exä sanoo minulle, että lapsi on hankala eikä usko mitään. Ja minä olen pilannut lapsen, sanoo tätä lapsellekin. "Kato peiliin, kato peiliin", tätä exä jaksaa hokea. Ikinä en puhu lapselle exästä enkä hänen puolisosta pahaa, en ylipäänsä puhu heistä, jos ei lapsi ota puheeksi. Viikonlopuista kysäisen, että miten meni ja oliko kivaa tms.
Kotona lapsi elää tavallista arkea harrastuksen ja kavereiden kanssa. On iloinen. Herää aina aamullakin iloisena kouluun. Eikä ole mitään hankaluusongelmia.
Joudun painostamaan jonkin verran lasta lähtemään isänsä luo. Entä kun tulee päivä ja ei tällä menolla kauan mee siihen, että kieltäytyy kokonaan lähtemästä. En tiedä mitä laki sanoo, jos on tapaamissopimus, saako lapsi itse päättää meneekö vai ei 🤔
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et hakis sitä lasta sieltä? Mitä sitten tapahtuu? Lapsen olis pakko asettua sinne, eikä äiti juoksis helmat paukkuen pelastamaan.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, todella julmalta kuulostat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et hakis sitä lasta sieltä? Mitä sitten tapahtuu? Lapsen olis pakko asettua sinne, eikä äiti juoksis helmat paukkuen pelastamaan.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, todella julmalta kuulostat.
Mitä julmaa siinä on? Eihän lasta voi alvariinsa pelastella koulusta tai påivähoidostakaan. Nythän tuo äidin asenne vain ruokkii sitä, ettei lapsi edes yritä sopeutua sinne isänsä luo. Ja tuo vanhempien ja aikuisten keskinäinen eripura luo suurta turvattomuuden tunnetta.
Pomppaamalla lapsen käskystä äiti nimenomaan viestii että isä on täyspaska. Hänen pitäisi viestiä ihan päinvastaista.
Inäkin pelkäsin lapsena isäni luona. Tuo ap:n teksti on kuin suoraan oma kokemukseni. Pelkäsin, koska hänen vaimonsa huusi ja käyttäytyi agressiivisesti kanssani, ei kuitenkaan käynyt käsiksi. Isä oli tossun alla eikä tehnyt mitään. Jouduin nukkumaan eteisen lattialla. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että kävin vain mukkumassa isän luona, päivät huitelin metsissä, poljin fillarilla pitkiä lenkkejä, tongin paperinkeräyksestä lehtiä ajankuluksi.
Onneksi äitini lopulta sanoi, ettei ole pakko mennä. Se oli suuri helpotus. Mutta särön se jätti, nimittäin itsetuntooni.
Ap, kuuntele lasta, yritä saada jokin tolkku tilanteeseen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et hakis sitä lasta sieltä? Mitä sitten tapahtuu? Lapsen olis pakko asettua sinne, eikä äiti juoksis helmat paukkuen pelastamaan.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, todella julmalta kuulostat.
Eikun kuulostan todella jumalalta.
Tuon ikäinen lapsi saa itse päättää, kenen luona haluaa ja saa olla. On tärkeintä kuunnella lasta. Lasta on autettava heti! Tapaamissopimusta ei tarvitse noudattaa, jos lapsi selvästi ilmaisee, ettei halua isälle.
Kyllä isän uudesta on vaikea pitää, tiedän omasta kokemuksesta.
Istuisin alas tytön, eksän ja nyksän kanssa ja puhuisin asian selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli tarinasta...
Niin. Ja sitten on olemassa vielä se kolmas puoli tarinasta. Lapsen näkökulma.
Miksi lasta itkettää? Miksi hänellä on paha olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli tarinasta...
Niin. Ja sitten on olemassa vielä se kolmas puoli tarinasta. Lapsen näkökulma.
Miksi lasta itkettää? Miksi hänellä on paha olla?
Muutos. Se että isällä onkin joku.
Se että joku vaaatiikin jotain.
Turvattomuus. Se että äiti tottelee häntä eikä toisinpäin.
Rajojen pitäminen ja käytöstapojen vaatiminen on rakkauta, vaikka lapset ei siitä pitäisikään.
Tuttava yh oli aikoinaan masentunut, eikä jaksanut pitää lapsille rajoja ja lapset pompottelivat häntä miten lystäsivät. Jossain vaiheessa lapset eivät olisi millään halunneet mennä etäisälle, koska isän luonna oli säännöt ja pitä käyttäytyä. Nyt kun lapset ovat aikuisia, niin he käyvät yhä säännöllisesti isänsä luona viikonloppuja, joten ei sen niin kamalaa sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli tarinasta...
Niin. Ja sitten on olemassa vielä se kolmas puoli tarinasta. Lapsen näkökulma.
Miksi lasta itkettää? Miksi hänellä on paha olla?
Muutos. Se että isällä onkin joku.
Se että joku vaaatiikin jotain.
Turvattomuus. Se että äiti tottelee häntä eikä toisinpäin.
Pitäisikö kuitenkin ottaa asiasta selvää, ennen kuin lyttää lapsen kokemukset? Kauheaa, jos lapsi oikeasti oireelee jostakin kaltoinkohtelusta ja aikuiset ei kuuntele häntä.
Kanna itse tekosi seuraukset kirjoitti:
Pakkokos se on pariutua kuin kanit ja heti erota, kun väliliha on lakannut vuotamasta...??
Herranjestas, millainen synnytys sinulla on ollut, jos välilihakin on vuotanut 10 vuotta! :O
Juttelisin rauhassa lapsen kanssa viikonlopusta, kun on tullut kotiin. Mikäli vielä ilmenee tarvetta juttelisin exän kanssa. Ellei tulisi selkoa asiaan ja huoli jatkuu tai pahenee, olisin yhteydessä lasuun. Kyllä osa lapsista kiukuttelee kotitöistä kummassakin kodissa, mutta tekee ne kuitenkin. Joskus lapsi voi päästä tilanteessa eteenpäin koulukuraattorin kanssa tapaillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli tarinasta...
Niin. Ja sitten on olemassa vielä se kolmas puoli tarinasta. Lapsen näkökulma.
Miksi lasta itkettää? Miksi hänellä on paha olla?
Muutos. Se että isällä onkin joku.
Se että joku vaaatiikin jotain.
Turvattomuus. Se että äiti tottelee häntä eikä toisinpäin.
Pitäisikö kuitenkin ottaa asiasta selvää, ennen kuin lyttää lapsen kokemukset? Kauheaa, jos lapsi oikeasti oireelee jostakin kaltoinkohtelusta ja aikuiset ei kuuntele häntä.
Juu. Kyllä se insesti on loogisin ja eka selitys.
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli tarinasta...
Toinen puoli tarinasta on se, ettei isän uusi nainen siedä exän kakaraa ja näyttää sen.
- Mutta eihän sellaista tapahdu. Vaihtuvat äitipuolet ovat toinen toistaan ihanampia.
Jos lapsi ei halua mennä isän luokse, lapsi ei mene isän luokse. Jos vähänkään epäilisin, että lapsella on siellä jokin hätä, en päästäisi.
Tällaisia tilanteita tulee kun epäkypsät ihmiset tekevät liian nuorina lapsia. Sitten erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa eteen ja hakeudutaan samantien uuteen laastarisuhteeseen.
No. Meillä miehen lapsi halusi pienempänä harmin, pettymyksen tullen soittaa äidilleen ja itki et ikävä ja haluu kotiin. Kyseessä oli ihan tavallisia tilanteita. Äidin korviin tietysti kuulosti siltä et lapsi kärsii meillä. Toki on myös mahdollista et perheessä ei mene hyvin ja silloin kumppanin lapset tuo lisää painetta ja siellä on oikeesti kurja olla. Ja vlihan äitipuoli olla oikeestikin kauhee ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Eikä exän kanssa voi neuvotella, tekee niin kuin huvittaa. Edellinen nainen hänellä oli erilaisempi, hänen kanssaan lapsikin tuli toimeen. Ja exän kanssakin oli silloin jonkinlainen puheyhteys. Naisystävä vaihtui ja on aivan eri meininki. Elareita ei enää haluaisi maksaa ja haluaisi vaihdella viikonloppuja jne.
Ihan tyypillistä. Minulla myös lähipiirissä vastaava tapaus, tosin lapsia kaksi, ja hiukan nuorempia. Miehellä oli naisystävä, joka oli tosi mukava lapsille, mutta kun meni jostain tosi pienestä sukset ristiin, mies lähti. Nyt on pirttihirmu talossa. Lapsista vanhempi on kertonut kesällä, että uusi ”äitipuoli” huutaa ja vaatii siivoamaan. Leikit pitää kuulemma raivata kesken pois, jos on ruoka-aika tulossa. Ennen mies osti myös vaatteita ja kenkiä ja elatusmaksussa oli se huomioitu, että osallistuu lasten kuluihin. Nykyinen nainen kuulemma sanoo, että mitään ei osteta ja kun äiti saa elatusmaksuja, ei kuulu ostaa mitään.
On kai tehty sopimus koskien lapsen elatusta ja kasvatusta ja sossu on vahvistanut tuon päätöksen. Ota tuohon sossuun t. hänen seuraajaansa yhteys ja kerro tilanne; lapsi pelkää eikä isä halua maksaa elareita.
Aikuisten kesken ei ole keskusteluvälejä, joten tarvitaan välittäjä. Sossut osaa (tai ainakin pitäisi) tunnistaa lapsen oikut ja aikuistenkin väärinymmärrysjutut. Lapsi voi kertoa oman näkemyksensä ja tapaamisia voidaan ainakin vähentää, jos isä ei halua tapaamisia välttämättä. Mahdollisesti tehdään uusi sopimus, jonka sossu vahvistaa?
Entä jos et hakis sitä lasta sieltä? Mitä sitten tapahtuu? Lapsen olis pakko asettua sinne, eikä äiti juoksis helmat paukkuen pelastamaan.