Lue keskustelun säännöt.
Mitä naisen pitää tehdä, jotta saisi vielä 40-vuotiaana parisuhteen?
25.08.2018 |
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Kommentit (162)
Olen nelikymppinen, eikä mulla ole mitään vaikeuksia löytää seuraa. Ei se ole iästä kiinni, vaikka täällä kuinka jotkut sitä ylikypsää kinkkua huutelevat. Minulla on jopa kaksi lastakin ex-liitosta, eikä sekään ole pelottanut miehiä pois ympäriltäni. Tällä hetkellä olen parisuhteessa itseäni nuoremman, lapsettoman miehen kanssa. Ei pelottanut tai pelota edelleenkään ikäni tai lapseni häntäkään. Tasaisin väliajoin joku mies ottaa yhteyttä, kysellen olenko vapaa, haluaisinko tavata. Jotkut näistä ovat miehiä menneisyydestä, jotkut uusia tuttavuuksia.
Mistä se sitten johtuu, vaikea minun on tietysti itse sitä arvioida. Olen ihan nätti, mutta en mitenkään unohtumattoman kaunis kasvoiltani. Olen aina harrastanut liikuntaa, aika tavoitteellisestikin, joten kroppa on hyvässä kuosissa, ainakin ikäisekseni ;) mutta ei sekään virheetön ole. Olen kai aika helposti lähestyttävä, ehkä se on se ratkaiseva tekijä. Olen kiinnostunut ihmisistä ja olen hyvä kuuntelemaan. Enkä todellakaan pyytele anteeksi ikääni tai itseäni yleensä ottaenkaan. Ehkä se jostain sellaisesta sitten johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankaluutesi miehen löytämisessä eivät liity mitenkään ikääsi vaan siihen, ettet käy missään, et itse tee aloitteita etkä halua yrittää etsiä seuraa netissäkään. Miten ihmeessä kuvittelet voivasi tutustua kehenkään? Pitäisikö miehen tulla sinua kotoa hakemaan? Jos et itse ole yhtään valmis näkemään vaivaa ja laittamaan itseäsi peliin, jäät valitettavasti yksin.
Näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä 50-vuotiaana hyvän miehen löytänyt olin E-kontaktissa useita eri kertoja: kävin kymmenillä treffeillä. Lisäksi kävin yöelämässä, mutta se oli rankkaa eikä sopinut minulle vaikka menin aktiivisesti juttelemaan miehille niitä näitä. Miehet miltei poikkeuksetta ilahtuivat. Joku luuli tietysti heti, että tulen iskemään.Useimpien kanssa noin 10 minuutin juttelun jälkeen toivottelin heille mukavaa illan jatkoa. En ole pitänyt pakkien antamista enkä saamistakaan kovin suurena asiana. Ja yleensä menin juttelemaan, vaan ihan mitä sulle kuuluu -tyylillä miettimättä etukäteen, haluanko muuta kuin pienen rupattelutuokion. Minulla on ilmeisesti ihan kohtuullinen itsetunto. Olen hyvässä työssä oleva, lapset omillaan ja kroppa kohtuukunnossa. Niin sen hyvän miehen löysin sieltä E-kontaktista. Täytyy vaan jaksaa selailla: suosittelen kävelylenkkitreffejä.
Tämä piristi päivääni. Perässä tullaan...
Vierailija kirjoitti:
söpis kirjoitti:
Leikkauta nenäs
Jahas. Täytyy tehdä se. Nenäni on kohtalainen, mutta sen leikkauttaminen muuttaisi kyllä ulkonäköäni radikaalisti parempaan suuntaan. Nyt tuli nimimerkkiä myöten niin täsmäkommenttia, että taidan tuntea sinut? Tai sitten tunnet minut ilman että olen itse siitä tietoinen.
T. Ap
Älä usko kaikkea, ei sun tartte mihinkään leikkaukseen mennä!
Maaseudulta vois paremmin löytyä kumppani kuin Hesasta, mutta oletko valmis muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksistasi saa sen vaikutelman, että itsetuntosi ei ole kovin hyvä ja sosiaaliset piirisi ovat aika pienet. Et ihan varmasti tarvitse mitään kauneusleikkauksia tai mitään muutakaan radikaalia toimenpidettä ulkonäköni parantamiseksi. Sen sijaan tarvitset radikaalin asennemuutoksen, rohkeutta lähestyä miehiä ja ylipäätään enemmän sosiaalista elämää ympärillesi. Vaihtoehtojen vähyydestä kertoo jotain se, että ainoa mies, jota olet pyytänyt treffeille, on ollut sinua 20 vuotta vanhempi, varattu lääkärisi.
Kerroit olleesi aiemmin väkivaltaisessa suhteessa. Miten olet työstänyt tätä asiaa? Oletko käynyt terapiassa? Ihmisen täytyy olla aika rikki tuollaisen kokemuksen jälkeen. Seuraava suhde ei ehkä ole edes mahdollinen ennen kuin olet parantunut edellisen suhteen aiheuttamista traumoista. Ylipäätään voisi olla parempi, että kehittäisit ensin itseluottamustasi, tutustuisit itseesi ja hankkisit ystäviä. Näin oppisit luottamaan ihmisiin ja saisit lopulta rohkeutta myös siihen, että lähestyt (oikeanlaisia) miehiä parisuhdemielessä. Ihminen voi saada parisuhteen ihan minkäikäisenä tahansa. Kumppanin löytämistä ja ns. normaalin parisuhteen syntymistä edesauttaa kuitenkin huomattavasti se, että oma nuppi on kunnossa ja uskaltaa lähestyä ihmisiä.
Mitäs jos ystävien saamiseen ja itsetunnon kehittämiseen menee 10 vuotta? Miehille ei nuoren ja nätin naisen itsetunto-ongelmat ole muuten mikään este, joten vanhempanakin ulkonäöllä pärjää.
Olen tuosta samasta aiheesta puhunut parhaan kaverini kanssa, kun siis kaverini mielestä minun pitäisi selvitellä kaikki itsetunto-ongelmat ja edellisen suhteen aiheuttamat mielipahani kunnolla ja pohjamutia myöten, ennen kuin saisin edes yrittäå tutustua keneenkään.
Se kieltämättä tuntui vähän lohduttomalta ja loukkaavaltakin, sillä hänen mukaansa siinä menisi monta vuotta plus mun pitäisi tehdä surutyö jne. menetetystä suhteesta jne. Sillä aikataululla ja sisällöllä menisi tosiaan varmaankin 10 vuotta. Itse olen hieman spontaanimpi sentään, vaikka harkitseva ja "järkevä" olenkin.
T. Ap
Jouduit parisuhdeväkivallan uhriksi ja puhut suhteen aiheuttamasta "mielipahasta". No, vain sinä tiedät, mitä on tapahtunut. Tietenkin on eri asia, tönäiseekö joku kerran vai lyökö toistuvasti nyrkillä. Joka tapauksessa vakava parisuhdeväkivalta on traumatisoivaa, se ei aiheuta vain "mielipahaa". Jo väkivaltaiseen suhteeseen joutuminen kertoo itsearvostuksen puutteesta ja jonkinlaisesta itsetunto-ongelmasta. Tapahtunutta pitää työstää siksi, ettei joudu samaan tilanteeseen uudestaan.
Jos et uskalla lähestyä miehiä, vaikka haluaisit parisuhteen, minusta sinulla on ongelma. Eikä se ole mikään ikään liittyvä ongelma. Tähän ongelmaan sinun pitäisi löytää ratkaisu. Et sinä välttämättä tarvitse mitään vuosien terapiaa mutta jotain keskusteluapua ehkä. Itseään voi kehittää ja itsetuntoaan parantaa ja siinä sivussa etsiä myös parisuhdetta. Ei niiden tarvitse olla peräkkäisiä prosesseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee aloite ja löydät miehen. Ei se sen vaikeampaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, eikä mulla ole mitään vaikeuksia löytää seuraa. Ei se ole iästä kiinni, vaikka täällä kuinka jotkut sitä ylikypsää kinkkua huutelevat. Minulla on jopa kaksi lastakin ex-liitosta, eikä sekään ole pelottanut miehiä pois ympäriltäni. Tällä hetkellä olen parisuhteessa itseäni nuoremman, lapsettoman miehen kanssa. Ei pelottanut tai pelota edelleenkään ikäni tai lapseni häntäkään. Tasaisin väliajoin joku mies ottaa yhteyttä, kysellen olenko vapaa, haluaisinko tavata. Jotkut näistä ovat miehiä menneisyydestä, jotkut uusia tuttavuuksia.
Mistä se sitten johtuu, vaikea minun on tietysti itse sitä arvioida. Olen ihan nätti, mutta en mitenkään unohtumattoman kaunis kasvoiltani. Olen aina harrastanut liikuntaa, aika tavoitteellisestikin, joten kroppa on hyvässä kuosissa, ainakin ikäisekseni ;) mutta ei sekään virheetön ole. Olen kai aika helposti lähestyttävä, ehkä se on se ratkaiseva tekijä. Olen kiinnostunut ihmisistä ja olen hyvä kuuntelemaan. Enkä todellakaan pyytele anteeksi ikääni tai itseäni yleensä ottaenkaan. Ehkä se jostain sellaisesta sitten johtuu.
Peloton ja juuri siksi niin kaunis ja elämä sinussa virtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo että pari vuotta sitten erosit eikä ole tullut treffikutsuja... On se varmaan vanheneminen rankkaa niillä jotka nuorena ovat hyvännäköisiä.
Itse 28 eikä yksikään mies ole koskaan tullut jutuille tai varsinkaan heitellyt mitään treffikutsua :DHassua, ehkä sitten joskus olin tietämättäni hyvännäköinen. Olen aina pitänyt itseäni rumana. Ehkä noin 23-vuotiaaksi Suomessa sain luikkia juttusille tulevia miehiä pakoon ja ulkomailla matkoilla ja muissa maissa asuessa noin kolmekymppiseksi saakka sekä työpaikan pikkujouluissa ehkä siihen saakka, kunnes menin naimisiin päälle kolmekymppisenä. Mutta naimisiinmenon jälkeen ja eronkin jälkeen on ollut todella hiljaista.
T. Ap
Tajuat varmaan itsekin, että kaksi ensimmäistä lausetta on täydessä ristiriidassa muun kirjoituksen kanssa. Vai oikein pidit itseäsi rumana vaikka miehiä sai oikein juosta karkuun, sallikaa nyt minun nauraa oikeasti :'D
Luulin, että he halusivat ainoastaan seksiä, mutta eivät minua tositarkoituksella puolisokseen. Ja kuulemma rumiakin voidaan "jahdata" seksitarkoituksissa, varsinkin jos se ruma nainen on nuori. Silloin sellaista pidetään ehkäpä helppona ulkonäkönsä vuoksi. Mutta en ollut helppo siltikään, sillä irtosuhteet eivät kiinnostaneet pätkääkään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksistasi saa sen vaikutelman, että itsetuntosi ei ole kovin hyvä ja sosiaaliset piirisi ovat aika pienet. Et ihan varmasti tarvitse mitään kauneusleikkauksia tai mitään muutakaan radikaalia toimenpidettä ulkonäköni parantamiseksi. Sen sijaan tarvitset radikaalin asennemuutoksen, rohkeutta lähestyä miehiä ja ylipäätään enemmän sosiaalista elämää ympärillesi. Vaihtoehtojen vähyydestä kertoo jotain se, että ainoa mies, jota olet pyytänyt treffeille, on ollut sinua 20 vuotta vanhempi, varattu lääkärisi.
Kerroit olleesi aiemmin väkivaltaisessa suhteessa. Miten olet työstänyt tätä asiaa? Oletko käynyt terapiassa? Ihmisen täytyy olla aika rikki tuollaisen kokemuksen jälkeen. Seuraava suhde ei ehkä ole edes mahdollinen ennen kuin olet parantunut edellisen suhteen aiheuttamista traumoista. Ylipäätään voisi olla parempi, että kehittäisit ensin itseluottamustasi, tutustuisit itseesi ja hankkisit ystäviä. Näin oppisit luottamaan ihmisiin ja saisit lopulta rohkeutta myös siihen, että lähestyt (oikeanlaisia) miehiä parisuhdemielessä. Ihminen voi saada parisuhteen ihan minkäikäisenä tahansa. Kumppanin löytämistä ja ns. normaalin parisuhteen syntymistä edesauttaa kuitenkin huomattavasti se, että oma nuppi on kunnossa ja uskaltaa lähestyä ihmisiä.
Mitäs jos ystävien saamiseen ja itsetunnon kehittämiseen menee 10 vuotta? Miehille ei nuoren ja nätin naisen itsetunto-ongelmat ole muuten mikään este, joten vanhempanakin ulkonäöllä pärjää.
Olen tuosta samasta aiheesta puhunut parhaan kaverini kanssa, kun siis kaverini mielestä minun pitäisi selvitellä kaikki itsetunto-ongelmat ja edellisen suhteen aiheuttamat mielipahani kunnolla ja pohjamutia myöten, ennen kuin saisin edes yrittäå tutustua keneenkään.
Se kieltämättä tuntui vähän lohduttomalta ja loukkaavaltakin, sillä hänen mukaansa siinä menisi monta vuotta plus mun pitäisi tehdä surutyö jne. menetetystä suhteesta jne. Sillä aikataululla ja sisällöllä menisi tosiaan varmaankin 10 vuotta. Itse olen hieman spontaanimpi sentään, vaikka harkitseva ja "järkevä" olenkin.
T. Ap
Jouduit parisuhdeväkivallan uhriksi ja puhut suhteen aiheuttamasta "mielipahasta". No, vain sinä tiedät, mitä on tapahtunut. Tietenkin on eri asia, tönäiseekö joku kerran vai lyökö toistuvasti nyrkillä. Joka tapauksessa vakava parisuhdeväkivalta on traumatisoivaa, se ei aiheuta vain "mielipahaa". Jo väkivaltaiseen suhteeseen joutuminen kertoo itsearvostuksen puutteesta ja jonkinlaisesta itsetunto-ongelmasta. Tapahtunutta pitää työstää siksi, ettei joudu samaan tilanteeseen uudestaan.
Jos et uskalla lähestyä miehiä, vaikka haluaisit parisuhteen, minusta sinulla on ongelma. Eikä se ole mikään ikään liittyvä ongelma. Tähän ongelmaan sinun pitäisi löytää ratkaisu. Et sinä välttämättä tarvitse mitään vuosien terapiaa mutta jotain keskusteluapua ehkä. Itseään voi kehittää ja itsetuntoaan parantaa ja siinä sivussa etsiä myös parisuhdetta. Ei niiden tarvitse olla peräkkäisiä prosesseja.
Noissa asioissa on aina vaikeaa valita oikeuta sanoja, jos yrittää puhua asiasta etäisen sivistyneesti. Toki olen traumatisoitunut ja monellakin tavoin, mutta yritän silti selvitä arjen velollisuuksista kunniallisesti. En halua antaa joidenkin ikävien asioiden tuhota muutakin elämääni, vaan haluan päästä eteenpäin. Exä löi ja töni useita kertoja, nöyryytti ja alisti. Pahimpina ehkä ne, kun jouduin vaatteet päällä makaamaan kylpyhuoneen lattialla (vaatteet päällä) ja hän heitti likavettä päälleni tai se kun hän talloi jalallaan päätäni siten, että sattui oikeasti. Tai se kun hän rikkoi silmieni edessä minulle tärkeitä tavaroita. Exäni oli/on sellainen henkilö, että kaikki nyt vain menee hänen ehdoillaan tai jos ei mene, hänellä on oikeus väkivalloin saada tahtonsa läpi. Eromme myötä annoin hänelle vapaan päätäväntävallan aivan kaikkeen, joten hän päätti vapaasti aivan kaikesta. En olisi edes uskaltanut asettua poikkiteloin, enkä tunne ketään, joka olisi minua puolustanut.
Hän nyös mursi luitani ja aiheutti pari aivotärähdystä sekä heitteli mua tavaroilla, jos suuttui sekä alisti taloudellisesti ja määräsi aivan kaikesta sekä nöyryytti minua siksi, kun en ollut häntä riittävän monta vuotta nuorempi. Kroppani oli vääränlainen, kun hän tykkäsikin Y-kirjaimen muotoisesta kropasta naisilla (mahdollisimman kapea lantio ja pieni peppu, leveät hartiat, vahvat käsivarret ja suuret rinnat).
Niitä kiusaamisen aiheita riitti ja riittää periaatteessa edelleenkin. Kuulemma minun vain naisena piti sellaista kaikkea sietää tyytyväisenä, kun olin mennyt naimisiin. On mulla joo joitain traumoja, mutta en halua kerjätä mitään sääliä tai liioitella niillä jutuilla ja mun on vain pakko olla järkevä ja hoitaa asiat. En sentään sairaalahoitoon joutunut kuin kerran tutkittavaksi ja toisen kerran paikattavaksi, enkä menettänyt tajuntaani tms. Ilmeisesti monet naiset (mm. exäni oma äiti) kestävät pahempaakin vuosikymmeniä. Suhteemme kuitenkin kesti noin seitsemän vuotta ja alussa oli hyvääkin aikaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Ap, kuulostaa tosi rankalta väkivallalta. Hae nyt ihmeessä apua esim.terapeutin kanssa juttelemalla. Ei ole ihme että tuollaisten kokemusten jälkeen on itsetunto alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa tosi rankalta väkivallalta. Hae nyt ihmeessä apua esim.terapeutin kanssa juttelemalla. Ei ole ihme että tuollaisten kokemusten jälkeen on itsetunto alhaalla.
Kävin siihen liittyen muutaman kerran juttelemassa ammattilaisen kanssa, mutta se suhtautuminen oli jotenkin niin "käänteisaggressiivista" (oli sitä mieltä, että mun pitäisi pitää puoliani miestä vastaan paljon kovemmin), että se alkoi lähinnä ahdistaa. Ei mulla ollut sellaiseen voimia, halusin vain eroon koko suhteesta. En haluaisi tavallaan avata niitä haavoja yhtään, enkä suututtaa exääni jälkikäteen mitenkään. Olen onnellisimmillani silloin, kun elämä on vakaata ja tasaista, eikä tarvitse pelätä mitään. Siihen olen pyrkinytkin ja saanutkin monet muut elämän perusasiat kohdilleen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap
Totta tuo raskautumisen nopeus. Miettikää nyt jotain Meghan Marklea joka on jo huikeat 37 v ja sai silti kuninkaallisen kumppanin. Ja mitä veikataan että raskautuu viimeistään jouluna tai ensi kesänä eli vuoden päästä häistä.
Sanosin ap sulle että etsi nuorempi komea mies! Kyllä te ehditte vielä lapsenkin saada.
Meghan on paremman näköinen kuin 99% suomalaisista parikymppisistä. Jooh, noilla ihku suklaasimmuilla voi kyllä saada miljonääreja, nuoria komeita miehiä, kuninkaallisia jne.
Tässä nyt kuitenkin ap on tavallinen suomalainen keski ikäinen nainen. Täysin eri tasot. Antaisit nyt rehellisen neuvon.
50-60v suomalaiset miehet ja wokkiasukkaat taitavat olla ne mihin olisi realistiset mahikset. Ehkä joku muutaman vuoden nuorempi jos pelkkää seksiseuraa haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksistasi saa sen vaikutelman, että itsetuntosi ei ole kovin hyvä ja sosiaaliset piirisi ovat aika pienet. Et ihan varmasti tarvitse mitään kauneusleikkauksia tai mitään muutakaan radikaalia toimenpidettä ulkonäköni parantamiseksi. Sen sijaan tarvitset radikaalin asennemuutoksen, rohkeutta lähestyä miehiä ja ylipäätään enemmän sosiaalista elämää ympärillesi. Vaihtoehtojen vähyydestä kertoo jotain se, että ainoa mies, jota olet pyytänyt treffeille, on ollut sinua 20 vuotta vanhempi, varattu lääkärisi.
Kerroit olleesi aiemmin väkivaltaisessa suhteessa. Miten olet työstänyt tätä asiaa? Oletko käynyt terapiassa? Ihmisen täytyy olla aika rikki tuollaisen kokemuksen jälkeen. Seuraava suhde ei ehkä ole edes mahdollinen ennen kuin olet parantunut edellisen suhteen aiheuttamista traumoista. Ylipäätään voisi olla parempi, että kehittäisit ensin itseluottamustasi, tutustuisit itseesi ja hankkisit ystäviä. Näin oppisit luottamaan ihmisiin ja saisit lopulta rohkeutta myös siihen, että lähestyt (oikeanlaisia) miehiä parisuhdemielessä. Ihminen voi saada parisuhteen ihan minkäikäisenä tahansa. Kumppanin löytämistä ja ns. normaalin parisuhteen syntymistä edesauttaa kuitenkin huomattavasti se, että oma nuppi on kunnossa ja uskaltaa lähestyä ihmisiä.
Mitäs jos ystävien saamiseen ja itsetunnon kehittämiseen menee 10 vuotta? Miehille ei nuoren ja nätin naisen itsetunto-ongelmat ole muuten mikään este, joten vanhempanakin ulkonäöllä pärjää.
Olen tuosta samasta aiheesta puhunut parhaan kaverini kanssa, kun siis kaverini mielestä minun pitäisi selvitellä kaikki itsetunto-ongelmat ja edellisen suhteen aiheuttamat mielipahani kunnolla ja pohjamutia myöten, ennen kuin saisin edes yrittäå tutustua keneenkään.
Se kieltämättä tuntui vähän lohduttomalta ja loukkaavaltakin, sillä hänen mukaansa siinä menisi monta vuotta plus mun pitäisi tehdä surutyö jne. menetetystä suhteesta jne. Sillä aikataululla ja sisällöllä menisi tosiaan varmaankin 10 vuotta. Itse olen hieman spontaanimpi sentään, vaikka harkitseva ja "järkevä" olenkin.
T. Ap
Jouduit parisuhdeväkivallan uhriksi ja puhut suhteen aiheuttamasta "mielipahasta". No, vain sinä tiedät, mitä on tapahtunut. Tietenkin on eri asia, tönäiseekö joku kerran vai lyökö toistuvasti nyrkillä. Joka tapauksessa vakava parisuhdeväkivalta on traumatisoivaa, se ei aiheuta vain "mielipahaa". Jo väkivaltaiseen suhteeseen joutuminen kertoo itsearvostuksen puutteesta ja jonkinlaisesta itsetunto-ongelmasta. Tapahtunutta pitää työstää siksi, ettei joudu samaan tilanteeseen uudestaan.
Jos et uskalla lähestyä miehiä, vaikka haluaisit parisuhteen, minusta sinulla on ongelma. Eikä se ole mikään ikään liittyvä ongelma. Tähän ongelmaan sinun pitäisi löytää ratkaisu. Et sinä välttämättä tarvitse mitään vuosien terapiaa mutta jotain keskusteluapua ehkä. Itseään voi kehittää ja itsetuntoaan parantaa ja siinä sivussa etsiä myös parisuhdetta. Ei niiden tarvitse olla peräkkäisiä prosesseja.
Noissa asioissa on aina vaikeaa valita oikeuta sanoja, jos yrittää puhua asiasta etäisen sivistyneesti. Toki olen traumatisoitunut ja monellakin tavoin, mutta yritän silti selvitä arjen velollisuuksista kunniallisesti. En halua antaa joidenkin ikävien asioiden tuhota muutakin elämääni, vaan haluan päästä eteenpäin. Exä löi ja töni useita kertoja, nöyryytti ja alisti. Pahimpina ehkä ne, kun jouduin vaatteet päällä makaamaan kylpyhuoneen lattialla (vaatteet päällä) ja hän heitti likavettä päälleni tai se kun hän talloi jalallaan päätäni siten, että sattui oikeasti. Tai se kun hän rikkoi silmieni edessä minulle tärkeitä tavaroita. Exäni oli/on sellainen henkilö, että kaikki nyt vain menee hänen ehdoillaan tai jos ei mene, hänellä on oikeus väkivalloin saada tahtonsa läpi. Eromme myötä annoin hänelle vapaan päätäväntävallan aivan kaikkeen, joten hän päätti vapaasti aivan kaikesta. En olisi edes uskaltanut asettua poikkiteloin, enkä tunne ketään, joka olisi minua puolustanut.
Hän nyös mursi luitani ja aiheutti pari aivotärähdystä sekä heitteli mua tavaroilla, jos suuttui sekä alisti taloudellisesti ja määräsi aivan kaikesta sekä nöyryytti minua siksi, kun en ollut häntä riittävän monta vuotta nuorempi. Kroppani oli vääränlainen, kun hän tykkäsikin Y-kirjaimen muotoisesta kropasta naisilla (mahdollisimman kapea lantio ja pieni peppu, leveät hartiat, vahvat käsivarret ja suuret rinnat).
Niitä kiusaamisen aiheita riitti ja riittää periaatteessa edelleenkin. Kuulemma minun vain naisena piti sellaista kaikkea sietää tyytyväisenä, kun olin mennyt naimisiin. On mulla joo joitain traumoja, mutta en halua kerjätä mitään sääliä tai liioitella niillä jutuilla ja mun on vain pakko olla järkevä ja hoitaa asiat. En sentään sairaalahoitoon joutunut kuin kerran tutkittavaksi ja toisen kerran paikattavaksi, enkä menettänyt tajuntaani tms. Ilmeisesti monet naiset (mm. exäni oma äiti) kestävät pahempaakin vuosikymmeniä. Suhteemme kuitenkin kesti noin seitsemän vuotta ja alussa oli hyvääkin aikaa.
T. Ap
Miten sinä olet tuosta kaikesta selvinnyt? Oletko selvinnyt? Oletko päässyt miehestä lopullisesti eroon? Teitkö koskaan rikosilmoitusta miehen väkivallasta? Tuollaisen suhteen jälkeen lähtökohdat uuden suhteen etsimiseen ja löytämiseen ovat aivan erilaiset kuin ns. normaalin väkivallattoman suhteen jälkeen.
Kerroit tuolla edellä kelpuuttavasi suhteeseen melkeinpä kenet tahansa ihmisen (edes sukupuolella ei ole väliä?) monen kymmenen vuoden ikähaarukalla. Kuitenkin itse olet valmis muuttamaan esim. ulkonäköäsi radikaalistikin, jotta kelpaisit jollekulle. (Ymmärsin, että ulkonäössäsi ei ole mitään erityistä vikaa.) Tämä ei ole itseään arvostavan, normaalilla itsetunnolla varustetun ihmisen puhetta. Se, mitä sinun on muutettava, on asenteesi itseäsi kohtaan.
Aloituksessasi puhut iästäsi ja pohdit, oletko liian vanha löytämään parisuhteen. Kun viestejäsi lukee, ongelmasi todellinen laajuus alkaa hahmottua. Siinä on kyse jostain muusta kuin iästäsi eikä siihen riitä ratkaisuksi baariin tai Tinderiin meneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap
Totta tuo raskautumisen nopeus. Miettikää nyt jotain Meghan Marklea joka on jo huikeat 37 v ja sai silti kuninkaallisen kumppanin. Ja mitä veikataan että raskautuu viimeistään jouluna tai ensi kesänä eli vuoden päästä häistä.
Sanosin ap sulle että etsi nuorempi komea mies! Kyllä te ehditte vielä lapsenkin saada.
Meghan on paremman näköinen kuin 99% suomalaisista parikymppisistä. Jooh, noilla ihku suklaasimmuilla voi kyllä saada miljonääreja, nuoria komeita miehiä, kuninkaallisia jne.
Tässä nyt kuitenkin ap on tavallinen suomalainen keski ikäinen nainen. Täysin eri tasot. Antaisit nyt rehellisen neuvon.
50-60v suomalaiset miehet ja wokkiasukkaat taitavat olla ne mihin olisi realistiset mahikset. Ehkä joku muutaman vuoden nuorempi jos pelkkää seksiseuraa haluaa.
Taidat olla jotenkin mielenvikainen. Ainakin olet totaalisen empatiakyvytön. Ap kirjoittaa kokemastaan rankasta parisuhdeväkivallasta, sinä vastaat suoltamalla tällaista p-skaa. Kaikki nelikymppiset miehet eivät voi saada kolmekymppistä naista. Itse asiassa suurin osa pariutuu kuitenkin suht omanikäisen kanssa.
Minä olen eronnut 50-vuotias ja mulle tulee kyllä treffikutsuja ihan kasvotustenkin kuten myös somen kautta. Eikä somen kautta tulevat ole mitään nigerialaiskutsuja vaan työssä tapaamiani henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Taisi se ukkeli meinata että sun ikäiset naiset ovat ikäloppuja ei hän.
Itse olen myös tuon ikäinen. Kyllä se on aika henkilökohtaista tuo ikääntyminen. Monet kaverit ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa. Mitään ei jaksa tehdä. Kaljamaha rypyt ja kaljuus on.
Mitenkään noita ei voi verrata minuun. Hyvä kroppa, hiukset tallella. Käyn anti aging klinikoilla ulkomailla, personal trainer, joogaan, meditoin. Monta kymppitonnia menee vuodessa terveyteen.
Joku samanikäinen nainen kiinnostaa ainostaan jos on samanlainen kuin minä ja lapseton. Tyyliin joku kim kardashian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Taisi se ukkeli meinata että sun ikäiset naiset ovat ikäloppuja ei hän.
Itse olen myös tuon ikäinen. Kyllä se on aika henkilökohtaista tuo ikääntyminen. Monet kaverit ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa. Mitään ei jaksa tehdä. Kaljamaha rypyt ja kaljuus on.
Mitenkään noita ei voi verrata minuun. Hyvä kroppa, hiukset tallella. Käyn anti aging klinikoilla ulkomailla, personal trainer, joogaan, meditoin. Monta kymppitonnia menee vuodessa terveyteen.
Joku samanikäinen nainen kiinnostaa ainostaan jos on samanlainen kuin minä ja lapseton. Tyyliin joku kim kardashian.
Kim Kardashian ei ole lapseton. Kyllä se niin on, että sun ikäinen mies kiinnostaa nuorempia naisia vain, jos on pakka kunnossa. Ja ne naiset ei ole halpoja. Ne kymppitonnit joudut pistämään sen naisen ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap
Totta tuo raskautumisen nopeus. Miettikää nyt jotain Meghan Marklea joka on jo huikeat 37 v ja sai silti kuninkaallisen kumppanin. Ja mitä veikataan että raskautuu viimeistään jouluna tai ensi kesänä eli vuoden päästä häistä.
Sanosin ap sulle että etsi nuorempi komea mies! Kyllä te ehditte vielä lapsenkin saada.
Meghan on paremman näköinen kuin 99% suomalaisista parikymppisistä. Jooh, noilla ihku suklaasimmuilla voi kyllä saada miljonääreja, nuoria komeita miehiä, kuninkaallisia jne.
Tässä nyt kuitenkin ap on tavallinen suomalainen keski ikäinen nainen. Täysin eri tasot. Antaisit nyt rehellisen neuvon.
50-60v suomalaiset miehet ja wokkiasukkaat taitavat olla ne mihin olisi realistiset mahikset. Ehkä joku muutaman vuoden nuorempi jos pelkkää seksiseuraa haluaa.
Taidat olla jotenkin mielenvikainen. Ainakin olet totaalisen empatiakyvytön. Ap kirjoittaa kokemastaan rankasta parisuhdeväkivallasta, sinä vastaat suoltamalla tällaista p-skaa. Kaikki nelikymppiset miehet eivät voi saada kolmekymppistä naista. Itse asiassa suurin osa pariutuu kuitenkin suht omanikäisen kanssa.
Joopajoo toiko sitten on tervettä antaa toivoa johonkin lottovoittoon? Ei kyllä vanhemmassa miehessä mitään vikaa ole. Noi wokkelit ovat mitä ovat.
Siinä kyllä olet oikeassa ettei minulta kyllä löydy paljon empatiaa naista kohtaan joka pysyy väkivaltaisessa suhteessa vuosikausia. Turha valittaa kun itse on miehensä valinnut ja mikään ei estä pakkaamasta laukut.
Suvi Teräsniska sanoo laulussaan "Kaunis ja peloton" mielestäni sen kaikkein oleellisimman:" ..miten elämä sun silmissä virtaa...". Itse olen kokenut tämän, täytyy löytyä se tuike kasvoista ja silmistä, mikä herättää kiinnostuksen toisessa ihmisessä. Vaikka kuinka olisit trimmannut (sekin tosin helpottaa) ulkoisesti kaikki kohdallaan, mutta puuttuu tuo "elämän virtaus" niin eipä auta, ei sinua huomata, eikä huomioida. Erottuani puolisosta olen kokenut, että saan kyllä miesten huomion halutessani, ja olen sentään jo viidenkympin ylittänyt.