Lue keskustelun säännöt.
Mitä naisen pitää tehdä, jotta saisi vielä 40-vuotiaana parisuhteen?
25.08.2018 |
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä kuumia tai vähän kuumia ne nelikymppiset miehet ovat.
Älytöntä vihapuhetta täällä taas kesi-ikäisistä naisista.
Todellakin, kuinka moni tuon ikäinen mies on hyvässä fyysisessä kunnossa, komea, poikkeuksellisen nuorekas ja vieläpä hyvä tyyppi? No ei kovin moni ja ne jotka ovat, on luonnollisesti jo napattu talteen pois sinkkumarkkinoilta kuleksimasta. Loput ovat, no nätisti sanottuna, vähän sellaisia jämäpaloja, joita ei ole kukaan itselleen huolinut. On vatsaa, kaljuuntuvaa päälakea, päihdeongelmia, vaikeuksia elämänhallinnan suhteen, luonnevikoja jne.
Tuon ikäinen nainen kelpaa siinä missä muutkin. Tärkeintä on että olet oppinut nauttimaan elämästä ja tunnet itsesi. Nalkuttavaa naista ei halua kukaan, muut kelpaavat aina. Tuon ikäisenä tietysti pitää olla jo oppinut että toista ei kannata koittaa muuttaa, eikä määräillä. Tämä tietysti puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vastasit itse itsellesi. Olet vähän katkeroitunut miehille. Et uskalla puhua heille ja pidät itseäsi ulkonäöltä sellaisena josta miehet ei kiinnostu. Vältteletkin heitä.
Asennetta ja itsetuntoa voi korjata! ei kaikkia miehiä todellakaan kiinnosta isotissi blondit.
Heittäydy bimboksi! Kyllä onnistuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 40+ ja olen nyt tapaillut kohta kuukauden verran yhtä 29-vuotiasta (ja ei, ei olla harrastettu edes seksiä vielä, eli tuskin on vaan "sen yhden" perässä). Sitä ennen treffimarkkinoilla muutaman kuukauden, koskaan ollut seurasta puute, ennen tätä ei vaan ole kemiat natsanneet.
Tosin en huoli omanikäisistä enää, parhaimmat miehet on kolmen kympin molemmin puolin. Ja niitä on tarjolla enemmän kuin riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
Hakemaan mistä? Kotoako? No ei todellakaan. Itse en saa minkäänlaista huomiota, vaikka olisin esillä kuinka paljon tahansa. Ei kaikkia naisia liehitellä koko ajan, etkö ole muka koskaan kuullut naisista, jotka eivät saa miehiltä huomiota? Itse olen yksi tällainen nainen. Olen miehille ilmeisesti jotenkin sukupuoleton, ei tule iskuyrityksiä, flirttiä, ei kysellä puhelinnumeoa tai pyydetä treffeille, ei tule ihailua, kehuja ja huomiota. Ei mitään, koskaan, missään. Minä vain olen näkymätön, näin se vain on. Omat lähestymiseni miesten suuntaan on otettu vastaan aggressiolla ja halveksunnalla. Olen kai sitten niin epämiellyttävän näköinen ja oloinen, ettei kanssani haluta olla missään tekemisissä. Tämä siis kaverisuhteissakin. Jos tarjolla on ns. parempaa seuraa, saan jäädä täysin yksin. Kanssani ei mielellään haluta näyttäytyä julkisilla paikoilla. Ei minulla mitään sosiaalista elämää enää olekaan.
Tähtää 50+ -miehiin. He kokevat saavansa nuorempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
Hakemaan mistä? Kotoako? No ei todellakaan. Itse en saa minkäänlaista huomiota, vaikka olisin esillä kuinka paljon tahansa. Ei kaikkia naisia liehitellä koko ajan, etkö ole muka koskaan kuullut naisista, jotka eivät saa miehiltä huomiota? Itse olen yksi tällainen nainen. Olen miehille ilmeisesti jotenkin sukupuoleton, ei tule iskuyrityksiä, flirttiä, ei kysellä puhelinnumeoa tai pyydetä treffeille, ei tule ihailua, kehuja ja huomiota. Ei mitään, koskaan, missään. Minä vain olen näkymätön, näin se vain on. Omat lähestymiseni miesten suuntaan on otettu vastaan aggressiolla ja halveksunnalla. Olen kai sitten niin epämiellyttävän näköinen ja oloinen, ettei kanssani haluta olla missään tekemisissä. Tämä siis kaverisuhteissakin. Jos tarjolla on ns. parempaa seuraa, saan jäädä täysin yksin. Kanssani ei mielellään haluta näyttäytyä julkisilla paikoilla. Ei minulla mitään sosiaalista elämää enää olekaan.
Voi olla että olet näkymätön miehille, mutta itse veikkaan että et flirttaile yhtään tai hymyile yms ole niin sanotusti tyrkyllä. Tiedän erään naisen joka valittelee pikkujouluissa ja muissa miten on aina ilman miesten iskuyrityksiä. Naama aina peruslukemilla ja jotenkin vihaisen näköinen. En koskaan ole nähnyt hänen oikeasti hymyilevän miehelle.
Jos tuon vertaa ei nainen voi uhrautua seuran eteen niin parempi että olette yksin. Kyllä miehet jotain kimmoketta tarvitsevat tai rohkaisua että on sopivaa edes yrittää. Tietenkin nuorilla on vientiä aina ja moni nuori nainen onkin paljon positiivisemman oloinen kuin vanhempi nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
Hakemaan mistä? Kotoako? No ei todellakaan. Itse en saa minkäänlaista huomiota, vaikka olisin esillä kuinka paljon tahansa. Ei kaikkia naisia liehitellä koko ajan, etkö ole muka koskaan kuullut naisista, jotka eivät saa miehiltä huomiota? Itse olen yksi tällainen nainen. Olen miehille ilmeisesti jotenkin sukupuoleton, ei tule iskuyrityksiä, flirttiä, ei kysellä puhelinnumeoa tai pyydetä treffeille, ei tule ihailua, kehuja ja huomiota. Ei mitään, koskaan, missään. Minä vain olen näkymätön, näin se vain on. Omat lähestymiseni miesten suuntaan on otettu vastaan aggressiolla ja halveksunnalla. Olen kai sitten niin epämiellyttävän näköinen ja oloinen, ettei kanssani haluta olla missään tekemisissä. Tämä siis kaverisuhteissakin. Jos tarjolla on ns. parempaa seuraa, saan jäädä täysin yksin. Kanssani ei mielellään haluta näyttäytyä julkisilla paikoilla. Ei minulla mitään sosiaalista elämää enää olekaan.
Luitko yhtään mihin vastasin? Siinä ei mistään kotona olemisesta puhuttu. Suurinosa naisista odottaa vain esim. baarissa, että miehet lähestyy. Itse olen kyllä jo lyönyt noiden lähestymisten suhteen hanskat tiskiin.
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
Hakemaan mistä? Kotoako? No ei todellakaan. Itse en saa minkäänlaista huomiota, vaikka olisin esillä kuinka paljon tahansa. Ei kaikkia naisia liehitellä koko ajan, etkö ole muka koskaan kuullut naisista, jotka eivät saa miehiltä huomiota? Itse olen yksi tällainen nainen. Olen miehille ilmeisesti jotenkin sukupuoleton, ei tule iskuyrityksiä, flirttiä, ei kysellä puhelinnumeoa tai pyydetä treffeille, ei tule ihailua, kehuja ja huomiota. Ei mitään, koskaan, missään. Minä vain olen näkymätön, näin se vain on. Omat lähestymiseni miesten suuntaan on otettu vastaan aggressiolla ja halveksunnalla. Olen kai sitten niin epämiellyttävän näköinen ja oloinen, ettei kanssani haluta olla missään tekemisissä. Tämä siis kaverisuhteissakin. Jos tarjolla on ns. parempaa seuraa, saan jäädä täysin yksin. Kanssani ei mielellään haluta näyttäytyä julkisilla paikoilla. Ei minulla mitään sosiaalista elämää enää olekaan.
Luitko yhtään mihin vastasin? Siinä ei mistään kotona olemisesta puhuttu. Suurinosa naisista odottaa vain esim. baarissa, että miehet lähestyy. Itse olen kyllä jo lyönyt noiden lähestymisten suhteen hanskat tiskiin.
Joo todellakin vain odottelee! Ei ota välttämättä edes katsekontaktia miehiin tai hymyile. Miksi sellaisia lähestyisi kukaan? Voisi edes jotain vinkkiä antaa että kiinnostaa!
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.
Oletpas negatiivinen!? Itse olen kaunis nainen ja en ole ulkonäkökeskeinen (vaikka täällä jankataan aina tasoista). Monesti tullaan juttelemaan jos olen baarissa, eikä se haittaa lainkaan. Mulle luonne on tärkein.
Mielestäni olisit ihan kuranttia naista vielä. t. Markku 76v
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.
Oletpas negatiivinen!? Itse olen kaunis nainen ja en ole ulkonäkökeskeinen (vaikka täällä jankataan aina tasoista). Monesti tullaan juttelemaan jos olen baarissa, eikä se haittaa lainkaan. Mulle luonne on tärkein.
Joo mutta ethän sinä mene juttelemaan, vaan miehet tulevat luoksesi. Tässä ero. Ei tavalliset miehet saa baareissa mitään aloitteita naisilta.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.
No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.
Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.
Oletpas negatiivinen!? Itse olen kaunis nainen ja en ole ulkonäkökeskeinen (vaikka täällä jankataan aina tasoista). Monesti tullaan juttelemaan jos olen baarissa, eikä se haittaa lainkaan. Mulle luonne on tärkein.
No ei tuo nyt mikään yllätys ole jos sinua lähestytään vai mitä tässä haettiin?
Minä elän tuollaista elämää, ja olen 24-vuotias. En ole koskaan virallisesti seurustellut ja seksikokemuksia on kertynyt 0 kappaletta. On tässä tilanteessa nuorempiakin, sellaisia joita ei miehet yksinkertaisesti ns. omakseen halua. Seksiin kyllä kelpaisimme joskus, siinäpä se. Yksin on vain pakko olla, minkäs teet. En ole edes tottunut seurusteluun ja jonkun kanssa yhdessä olemiseen ja elämiseen, joten en oikeastaan edes tiedä että mistä jään paitsi. Tämä on itselleni luonnollinen tila ja seurustelu olisi outoa/epätodellista, eli siis päinvastainen tilanne kuin mitä suurimmalla osalla ihmisistä on. Olen hyvin epäsosiaalinen tapaus muutenkin, joten en tiedä tottuisinko koskaan suhteessa elämiseen. Sellaista joskus haikailen, mutta läheisyys toisaalta myös ahdistaa todella paljon.