Mitä naisen pitää tehdä, jotta saisi vielä 40-vuotiaana parisuhteen?
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tissien kirisths
Pilden kiristys
Naaman kiristys
Takapuolen rasvaimu
Jenkkakahvojen rasvaimu
...Rinnat eivät mulla roiku, sillä ovat B75, joten ehkä täytettä voisin laittaa lisää sinänsä.
Pilde-en ota kantaa (ehkä kiristys voisi aina olla ok, mutta missä niitä tehdään?)
Naamassanikaan ei ole vielä kiristettävää.
Peppuani voisi pienentää, kun kropan ainoat rasvat tuntuvat kerääntyvän peppuun ja reisiin.
Jenkkakahvoja ei ole.
T. Ap
No niin sieltä se syy tuli, kymppi kg pois, salille ja takalisto kuntoon. Hyväperäinen nainen ei jää koskaan miehiltä huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Taisi se ukkeli meinata että sun ikäiset naiset ovat ikäloppuja ei hän.
Itse olen myös tuon ikäinen. Kyllä se on aika henkilökohtaista tuo ikääntyminen. Monet kaverit ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa. Mitään ei jaksa tehdä. Kaljamaha rypyt ja kaljuus on.
Mitenkään noita ei voi verrata minuun. Hyvä kroppa, hiukset tallella. Käyn anti aging klinikoilla ulkomailla, personal trainer, joogaan, meditoin. Monta kymppitonnia menee vuodessa terveyteen.
Joku samanikäinen nainen kiinnostaa ainostaan jos on samanlainen kuin minä ja lapseton. Tyyliin joku kim kardashian.
Kim Kardashian ei ole lapseton. Kyllä se niin on, että sun ikäinen mies kiinnostaa nuorempia naisia vain, jos on pakka kunnossa. Ja ne naiset ei ole halpoja. Ne kymppitonnit joudut pistämään sen naisen ulkonäköön.
Ne tytöt joitten kanssa käyn treffeillä ovat niin nuoria ettei tarvetta ole mihinkään hoitoihin. Tietty jos joskus jään parisuhteeseen ja muija alkaa rupsahtamaan niin ei kyllä ollenkaan surettaisi laittaa kymppitonneja sen hoitoihin. Aika itsestäänselvä juttu itseasiassa. Ei tuollaiset naiset vilkaisisi toista kertaa jollei ole komea, rikas, osaa puhua jne. Kilpailu on kovaa parhaimmista.
Mä niin näen tämän komean ja rikkaan, kansainvälisen ja kiinnostavan nelikymppisen miehen käyttämässä vapaa-aikaansa Vauva-lehden aihe vapaa-palstalla. Samalla se meditoi, nauttii sunnuntaiaamun brunssiaan ranskalaisen loistohotellin aurinkoisella parvekkeella, vierellään se kaksikymppinen huippumalli, jonka mies on kantanut sänkyynsä vahvoilla ja ruskettuneilla käsivarsillaan ja rakastellut ihanasti koko viikonlopun. Kohta mies sanoo naiselleen Au revoir ja jättää naisen katselemaan kaihoisasti peräänsä, samalla kun hän itse viettää ensi yön seuraavan huippumallin seurassa.
Ok.
Miten minä, lähempänä 50v nainen, jolla on kaikkien tuttujen tiedossa oleva pitkäaikaissairaus, saan liiankin usein treffikutsuja? Tämä tosin tapahtuu reaalielämässä, ei netissä, jossa "ikänumero" on monille miehille Turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Taisi se ukkeli meinata että sun ikäiset naiset ovat ikäloppuja ei hän.
Itse olen myös tuon ikäinen. Kyllä se on aika henkilökohtaista tuo ikääntyminen. Monet kaverit ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa. Mitään ei jaksa tehdä. Kaljamaha rypyt ja kaljuus on.
Mitenkään noita ei voi verrata minuun. Hyvä kroppa, hiukset tallella. Käyn anti aging klinikoilla ulkomailla, personal trainer, joogaan, meditoin. Monta kymppitonnia menee vuodessa terveyteen.
Joku samanikäinen nainen kiinnostaa ainostaan jos on samanlainen kuin minä ja lapseton. Tyyliin joku kim kardashian.
Kim Kardashian ei ole lapseton. Kyllä se niin on, että sun ikäinen mies kiinnostaa nuorempia naisia vain, jos on pakka kunnossa. Ja ne naiset ei ole halpoja. Ne kymppitonnit joudut pistämään sen naisen ulkonäköön.
Ne tytöt joitten kanssa käyn treffeillä ovat niin nuoria ettei tarvetta ole mihinkään hoitoihin. Tietty jos joskus jään parisuhteeseen ja muija alkaa rupsahtamaan niin ei kyllä ollenkaan surettaisi laittaa kymppitonneja sen hoitoihin. Aika itsestäänselvä juttu itseasiassa. Ei tuollaiset naiset vilkaisisi toista kertaa jollei ole komea, rikas, osaa puhua jne. Kilpailu on kovaa parhaimmista.
Mä niin näen tämän komean ja rikkaan, kansainvälisen ja kiinnostavan nelikymppisen miehen käyttämässä vapaa-aikaansa Vauva-lehden aihe vapaa-palstalla. Samalla se meditoi, nauttii sunnuntaiaamun brunssiaan ranskalaisen loistohotellin aurinkoisella parvekkeella, vierellään se kaksikymppinen huippumalli, jonka mies on kantanut sänkyynsä vahvoilla ja ruskettuneilla käsivarsillaan ja rakastellut ihanasti koko viikonlopun. Kohta mies sanoo naiselleen Au revoir ja jättää naisen katselemaan kaihoisasti peräänsä, samalla kun hän itse viettää ensi yön seuraavan huippumallin seurassa.
Ok.
Hahaha. Oon kyllä lattareissa ja muikkelit on bailannut yön yli. En kyllä oo pannu niitä kumpaakaan vielä. En oo varma tuunko.
Aika kidutusta mulle mutta tuollaisia juttuja joutuu kestämään jos haluu nuorta.
Ehkä môde voi kertoa sulle mun ipeen jos kauniisti pyydät.
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Voin Ap:lle lohdutukseksi sanoa, että ei 35v eronneella miehelläkään ole yhtään sen helpompaa, pari vuotta alkaa olla itselläkin aikaa erosta. Ulkonäköä kun ei ole, olet ihan tavis ja tylsät harrastukset niin ei kiinnostu nuoremmat eikä vanhemmat naiset. Ei voi mitään, näin se vaan on tänä päivänä nämä parisuhdemarkkinat. En olisi kyllä ennen eroa uskonut.
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Voin Ap:lle lohdutukseksi sanoa, että ei 35v eronneella miehelläkään ole yhtään sen helpompaa, pari vuotta alkaa olla itselläkin aikaa erosta. Ulkonäköä kun ei ole, olet ihan tavis ja tylsät harrastukset niin ei kiinnostu nuoremmat eikä vanhemmat naiset. Ei voi mitään, näin se vaan on tänä päivänä nämä parisuhdemarkkinat. En olisi kyllä ennen eroa uskonut.
On se outoo kun naiset ja miehet valittaa samasta ongelmasta. Vaikka sopisivat yhteen niin eivät kohtaa tinderissä tai oikeassa elämässä.
Pitäisi tänne tehdä ketju missä voitte vaihtaa sähköposteja ja tuon jälkeen turha enää tulla tänne musuttamaan ettei ketään löydy.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Voin Ap:lle lohdutukseksi sanoa, että ei 35v eronneella miehelläkään ole yhtään sen helpompaa, pari vuotta alkaa olla itselläkin aikaa erosta. Ulkonäköä kun ei ole, olet ihan tavis ja tylsät harrastukset niin ei kiinnostu nuoremmat eikä vanhemmat naiset. Ei voi mitään, näin se vaan on tänä päivänä nämä parisuhdemarkkinat. En olisi kyllä ennen eroa uskonut.
On se outoo kun naiset ja miehet valittaa samasta ongelmasta. Vaikka sopisivat yhteen niin eivät kohtaa tinderissä tai oikeassa elämässä.
Pitäisi tänne tehdä ketju missä voitte vaihtaa sähköposteja ja tuon jälkeen turha enää tulla tänne musuttamaan ettei ketään löydy.
Kyllä kai ne Tinderissä kohtaa, mutta molemmat tai toinen puoli lyö raksia. Mulla ainakin näin, että ei Tinderistä ole mitään hyötyä. Täysin turha sovellus.
Valitettavasti se ei riitä, että vain laskee rimaa vaan se pitäisi ilmeisesti kaivaa hiekkaan. Olen mieluummin sinkku.
N40
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Voin Ap:lle lohdutukseksi sanoa, että ei 35v eronneella miehelläkään ole yhtään sen helpompaa, pari vuotta alkaa olla itselläkin aikaa erosta. Ulkonäköä kun ei ole, olet ihan tavis ja tylsät harrastukset niin ei kiinnostu nuoremmat eikä vanhemmat naiset. Ei voi mitään, näin se vaan on tänä päivänä nämä parisuhdemarkkinat. En olisi kyllä ennen eroa uskonut.
On se outoo kun naiset ja miehet valittaa samasta ongelmasta. Vaikka sopisivat yhteen niin eivät kohtaa tinderissä tai oikeassa elämässä.
Pitäisi tänne tehdä ketju missä voitte vaihtaa sähköposteja ja tuon jälkeen turha enää tulla tänne musuttamaan ettei ketään löydy.
Kyllä kai ne Tinderissä kohtaa, mutta molemmat tai toinen puoli lyö raksia. Mulla ainakin näin, että ei Tinderistä ole mitään hyötyä. Täysin turha sovellus.
Sama ongelma. Varmasti ihmiset kohtaa mutta eivät kelpuuta toisiaan.
Itselläkin tinder on täysin turha.
M32
Ei paljon mitään tarvitse tehdä. Tuon ikäiset miehet, ja sitä vanhemmat etsivät epätoivoisesti suhdetta, jos ovat sinkkuja. Kunhan vain menet uskaliaasti juttelemaan kasvotusten yksille, ja toisille verkossa. Tosin, suosittelisin kyllä sinkkuna pysymään, varsinkin jos on suomalaisista miehistä kyse - ne nalkuttaa ja valittaa niin paljon että onnellisempi olet ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Taisi se ukkeli meinata että sun ikäiset naiset ovat ikäloppuja ei hän.
Itse olen myös tuon ikäinen. Kyllä se on aika henkilökohtaista tuo ikääntyminen. Monet kaverit ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa. Mitään ei jaksa tehdä. Kaljamaha rypyt ja kaljuus on.
Mitenkään noita ei voi verrata minuun. Hyvä kroppa, hiukset tallella. Käyn anti aging klinikoilla ulkomailla, personal trainer, joogaan, meditoin. Monta kymppitonnia menee vuodessa terveyteen.
Joku samanikäinen nainen kiinnostaa ainostaan jos on samanlainen kuin minä ja lapseton. Tyyliin joku kim kardashian.
Kim Kardashian ei ole lapseton. Kyllä se niin on, että sun ikäinen mies kiinnostaa nuorempia naisia vain, jos on pakka kunnossa. Ja ne naiset ei ole halpoja. Ne kymppitonnit joudut pistämään sen naisen ulkonäköön.
Ne tytöt joitten kanssa käyn treffeillä ovat niin nuoria ettei tarvetta ole mihinkään hoitoihin. Tietty jos joskus jään parisuhteeseen ja muija alkaa rupsahtamaan niin ei kyllä ollenkaan surettaisi laittaa kymppitonneja sen hoitoihin. Aika itsestäänselvä juttu itseasiassa. Ei tuollaiset naiset vilkaisisi toista kertaa jollei ole komea, rikas, osaa puhua jne. Kilpailu on kovaa parhaimmista.
Käyt treffeillä? Mutta tuleeko koskaan niitä toisia treffejä? Kykenetkö oikeasti rakastumaan naiseen? Silloin ei rypyillä tai kiloilla ole juurikaan merkitystä, vaan rakastaa sitä toista epätäydellisenäkin. Jos olisin itse poikkeuksellisen hyvännäköinen, en edes haluaisi noin pinnallista miestä, vaan sellaisen miehen, jonka kanssa voi käydä meikittömänä metsäretkellä, grillata vaikka makkaraa ja nauttia elämästä. Siis vaikka olisinkin kaunis ja hoikka. Se, ettå kykenee rakastamaan toista ihmistå, on ihanampaa kuin mikään hetkellinen seksuaalinen kiihottuminen jonkun nuoren naisen kauneudesta. Rakkaus on kaunein asia elämässä.
T. Ap
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Voin Ap:lle lohdutukseksi sanoa, että ei 35v eronneella miehelläkään ole yhtään sen helpompaa, pari vuotta alkaa olla itselläkin aikaa erosta. Ulkonäköä kun ei ole, olet ihan tavis ja tylsät harrastukset niin ei kiinnostu nuoremmat eikä vanhemmat naiset. Ei voi mitään, näin se vaan on tänä päivänä nämä parisuhdemarkkinat. En olisi kyllä ennen eroa uskonut.
Kuulostaa erittäin tutulta. Tsemppiä sinne! Täytyy koettaa nauttia elämästä muutenkin; ehkä joskus onni sitten osuu omallekin kohdalle. Itse olen liian tylsä kotikissa kenellekään, mutta keskityn työhön ja muuhun elåmään parhaani mukaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun salaisuus siis oli etten edes käyttänyt aikaa noiden asioiden pähkäilyyn enkä säälinyt itseäni. Elämä toi polulleni miehen silloin kun sitä vähiten odotin. En etsinyt kumppania lainkaan.
Miten ihmiset viitsivät ladella tällaista soopaa?
Saattaa olla joidenkin mielestä soopaa, mutta joillekin ihan täyttä totta. Minulla on ollut neljä merkittävää suhdetta elämäni aikana (olen nyt 50 v.), ja kaikki ovat alkaneet yllättävissä paikoissa yllättävällä tavalla ja silloin kun en todellakaan olisi osannut mitään sellaista odottaa. Silloin harvoin, kun on ollut ns. haku päällä, niin ei mitään, mikä olisi johtanut mihinkään muuhun kuin yksiin tai kaksiin treffeihin, ja nekin nyt vähän sillä fiiliksellä, että voisihan tuon kanssa nyt vähän aikaa jutella ja katsoa, paljastuisiko siitä jotain oikeasti kiinnostavaa. No ei paljastunut.
Nettideittailua jaksoin muutaman päivän, tuntui liian pinnalliselta ja keinotekoiselta itselleni. Ja jo miesten profiileista 99% oli sellaisia, etteivät herättäneet pienintäkään mielenkiintoa.
En ylipäätään usko sellaiseen hakemalla hakemiseen. En myöskään näihin neuvoihin, että pitää mennä jonnekin tilaisuuteen tai alkaa harrastaa jotain, josta ei välttämättä ole edes kiinnostunut vain tutustuakseen potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin. Ihminen on mielestäni parhaimmillan ja viehättävimmillään silloin, kun se viihtyy ja tekee jotain, mistä se nauttii - ei silloin, kun se hakee epätoivoisesti miestä tai naista paikoista, joihin se ei muuten menisi.
Ja jos haluaa löytää oikeasti itselleen sopivan kumppanin, niin kannattaako kauheasti esittää ja tehdä itsestään jotain mitä ei ole?
Eri kuin edellä kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en todellakaan katso vanhempia naisia. Viikonloppuna menen tapaamaan 24v venäläistä. Nelikymppiset on ihan ikäloppuja, lisäksi monilla on lapsia yäk.
t. Mies 42v
Oletko sairas tai jotakin, jos tunnet itsesi ikälopuksi. Olen samanikäinen nainen ja tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi. No, monilla miehillä on tietysti aika huonot elintavat, mikä varmaan jo näkyy tuossa iässä.
Taisi se ukkeli meinata että sun ikäiset naiset ovat ikäloppuja ei hän.
Itse olen myös tuon ikäinen. Kyllä se on aika henkilökohtaista tuo ikääntyminen. Monet kaverit ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa. Mitään ei jaksa tehdä. Kaljamaha rypyt ja kaljuus on.
Mitenkään noita ei voi verrata minuun. Hyvä kroppa, hiukset tallella. Käyn anti aging klinikoilla ulkomailla, personal trainer, joogaan, meditoin. Monta kymppitonnia menee vuodessa terveyteen.
Joku samanikäinen nainen kiinnostaa ainostaan jos on samanlainen kuin minä ja lapseton. Tyyliin joku kim kardashian.
Kim Kardashian ei ole lapseton. Kyllä se niin on, että sun ikäinen mies kiinnostaa nuorempia naisia vain, jos on pakka kunnossa. Ja ne naiset ei ole halpoja. Ne kymppitonnit joudut pistämään sen naisen ulkonäköön.
Ne tytöt joitten kanssa käyn treffeillä ovat niin nuoria ettei tarvetta ole mihinkään hoitoihin. Tietty jos joskus jään parisuhteeseen ja muija alkaa rupsahtamaan niin ei kyllä ollenkaan surettaisi laittaa kymppitonneja sen hoitoihin. Aika itsestäänselvä juttu itseasiassa. Ei tuollaiset naiset vilkaisisi toista kertaa jollei ole komea, rikas, osaa puhua jne. Kilpailu on kovaa parhaimmista.
Mä niin näen tämän komean ja rikkaan, kansainvälisen ja kiinnostavan nelikymppisen miehen käyttämässä vapaa-aikaansa Vauva-lehden aihe vapaa-palstalla. Samalla se meditoi, nauttii sunnuntaiaamun brunssiaan ranskalaisen loistohotellin aurinkoisella parvekkeella, vierellään se kaksikymppinen huippumalli, jonka mies on kantanut sänkyynsä vahvoilla ja ruskettuneilla käsivarsillaan ja rakastellut ihanasti koko viikonlopun. Kohta mies sanoo naiselleen Au revoir ja jättää naisen katselemaan kaihoisasti peräänsä, samalla kun hän itse viettää ensi yön seuraavan huippumallin seurassa.
Ok.
Hahaha. Oon kyllä lattareissa ja muikkelit on bailannut yön yli. En kyllä oo pannu niitä kumpaakaan vielä. En oo varma tuunko.
Aika kidutusta mulle mutta tuollaisia juttuja joutuu kestämään jos haluu nuorta.
Ehkä môde voi kertoa sulle mun ipeen jos kauniisti pyydät.
Kuulostaa siltä, että tiedät sisimmässäsi olevasi ns. betamies, joten kohotat egoasi sillä, että jossain latinomaassa saisit eksoottisuutesi avulla nuoria naisia. Heitä kiinnostaa pääasiallisesti raha ja elättäjä ja latinomaissa kulttuuri on sellainen, että naiset satsaavat ulkonäköön saadakseen mahdollisimman varakkaan puolison. Tokihan siellä olet heidän mielestään varakas ja eksoottinenkin (valkoihoisia "länkkäreitä" pidetään aina varakkaina vähän köyhemmissä maissa). Ilmeisesti nuoren naisen saaminen on sinulle vaikeaa, joten toki iloitset siitä. Alfamies ei jaksa ottaa tuollaista egonkohotusjuttuna, vaan ääritilanteissa haluaa panna suunnilleen kaikkia sen mukaan miten jaksaa tai sitten nauttii elämästä vaimonsa kanssa. Alfa ei koe kolhuna egolle sitä, jos seurustelisi ikäisensä kanssa, sillä hän aina tietåå, että saisi haluamansa. Siksipä hän valitsee kumppanikseen myös henkisellä tasolla kiinnostavan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap
Totta tuo raskautumisen nopeus. Miettikää nyt jotain Meghan Marklea joka on jo huikeat 37 v ja sai silti kuninkaallisen kumppanin. Ja mitä veikataan että raskautuu viimeistään jouluna tai ensi kesänä eli vuoden päästä häistä.
Sanosin ap sulle että etsi nuorempi komea mies! Kyllä te ehditte vielä lapsenkin saada.
Meghan on paremman näköinen kuin 99% suomalaisista parikymppisistä. Jooh, noilla ihku suklaasimmuilla voi kyllä saada miljonääreja, nuoria komeita miehiä, kuninkaallisia jne.
Tässä nyt kuitenkin ap on tavallinen suomalainen keski ikäinen nainen. Täysin eri tasot. Antaisit nyt rehellisen neuvon.
50-60v suomalaiset miehet ja wokkiasukkaat taitavat olla ne mihin olisi realistiset mahikset. Ehkä joku muutaman vuoden nuorempi jos pelkkää seksiseuraa haluaa.
Mistä päättelet tavallisuuteni asteen? Itse asiassa mua monesti luullaan sekä nuoremmaksi kuin olen ja lisäksi ulkomaalaiseksikin (tosin lähinnä tsekkiläiseksi tai venäläiseksi, mitä pidän hieman loukkaavana sinänsä ja siis pukeudun peittävästi ja meikkaan hyvin kevyesti). Omasta mielestäni tavalliset suomalaiset keski-ikäiset naiset ovat kauniita, mutta en näytä välttämättä ihan keskiverrolta ja olen joskus (nuorempana tosin) ollut mallinakin.
Multa kysyttiin hiljattain henkilöpapereita kaupassa (tosin vahingossa), kun minun jälkeeni tullut nuorehko mies oli ostamassa olutta. Luuli ilmeisesti, että kuuluimme samaan porukkaan tms. USA:ssa matkalla taannoin mua luultiin reilusti alle kolmekymppiseksi, tosin siellä ikäiseni ihmiset ovat vähän vanhemman näköisiä kuin täällä kaamoksessa eläneet siloposket.
T. Ap
Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap
Totta tuo raskautumisen nopeus. Miettikää nyt jotain Meghan Marklea joka on jo huikeat 37 v ja sai silti kuninkaallisen kumppanin. Ja mitä veikataan että raskautuu viimeistään jouluna tai ensi kesänä eli vuoden päästä häistä.
Sanosin ap sulle että etsi nuorempi komea mies! Kyllä te ehditte vielä lapsenkin saada.
Meghan on paremman näköinen kuin 99% suomalaisista parikymppisistä. Jooh, noilla ihku suklaasimmuilla voi kyllä saada miljonääreja, nuoria komeita miehiä, kuninkaallisia jne.
Tässä nyt kuitenkin ap on tavallinen suomalainen keski ikäinen nainen. Täysin eri tasot. Antaisit nyt rehellisen neuvon.
50-60v suomalaiset miehet ja wokkiasukkaat taitavat olla ne mihin olisi realistiset mahikset. Ehkä joku muutaman vuoden nuorempi jos pelkkää seksiseuraa haluaa.
Mistä päättelet tavallisuuteni asteen? Itse asiassa mua monesti luullaan sekä nuoremmaksi kuin olen ja lisäksi ulkomaalaiseksikin (tosin lähinnä tsekkiläiseksi tai venäläiseksi, mitä pidän hieman loukkaavana sinänsä ja siis pukeudun peittävästi ja meikkaan hyvin kevyesti). Omasta mielestäni tavalliset suomalaiset keski-ikäiset naiset ovat kauniita, mutta en näytä välttämättä ihan keskiverrolta ja olen joskus (nuorempana tosin) ollut mallinakin.
Multa kysyttiin hiljattain henkilöpapereita kaupassa (tosin vahingossa), kun minun jälkeeni tullut nuorehko mies oli ostamassa olutta. Luuli ilmeisesti, että kuuluimme samaan porukkaan tms. USA:ssa matkalla taannoin mua luultiin reilusti alle kolmekymppiseksi, tosin siellä ikäiseni ihmiset ovat vähän vanhemman näköisiä kuin täällä kaamoksessa eläneet siloposket.
T. Ap
Ap, älä vastaa näille idiooteille. Sun ei tarvitse todistella ulkonäöstäsi kenelläkään satunnaiselle nettihuutelijalle yhtään mitään. Varmasti löydät jonkun miehen. Kunhan vain pidät huolen itsestäsi ja siitä, ettei kukaan enää koskaan satuta sua. Onnea matkaan!
Ap et ole terve, hae apua. Mitä pikemmin, sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksistasi saa sen vaikutelman, että itsetuntosi ei ole kovin hyvä ja sosiaaliset piirisi ovat aika pienet. Et ihan varmasti tarvitse mitään kauneusleikkauksia tai mitään muutakaan radikaalia toimenpidettä ulkonäköni parantamiseksi. Sen sijaan tarvitset radikaalin asennemuutoksen, rohkeutta lähestyä miehiä ja ylipäätään enemmän sosiaalista elämää ympärillesi. Vaihtoehtojen vähyydestä kertoo jotain se, että ainoa mies, jota olet pyytänyt treffeille, on ollut sinua 20 vuotta vanhempi, varattu lääkärisi.
Kerroit olleesi aiemmin väkivaltaisessa suhteessa. Miten olet työstänyt tätä asiaa? Oletko käynyt terapiassa? Ihmisen täytyy olla aika rikki tuollaisen kokemuksen jälkeen. Seuraava suhde ei ehkä ole edes mahdollinen ennen kuin olet parantunut edellisen suhteen aiheuttamista traumoista. Ylipäätään voisi olla parempi, että kehittäisit ensin itseluottamustasi, tutustuisit itseesi ja hankkisit ystäviä. Näin oppisit luottamaan ihmisiin ja saisit lopulta rohkeutta myös siihen, että lähestyt (oikeanlaisia) miehiä parisuhdemielessä. Ihminen voi saada parisuhteen ihan minkäikäisenä tahansa. Kumppanin löytämistä ja ns. normaalin parisuhteen syntymistä edesauttaa kuitenkin huomattavasti se, että oma nuppi on kunnossa ja uskaltaa lähestyä ihmisiä.
Mitäs jos ystävien saamiseen ja itsetunnon kehittämiseen menee 10 vuotta? Miehille ei nuoren ja nätin naisen itsetunto-ongelmat ole muuten mikään este, joten vanhempanakin ulkonäöllä pärjää.
Olen tuosta samasta aiheesta puhunut parhaan kaverini kanssa, kun siis kaverini mielestä minun pitäisi selvitellä kaikki itsetunto-ongelmat ja edellisen suhteen aiheuttamat mielipahani kunnolla ja pohjamutia myöten, ennen kuin saisin edes yrittäå tutustua keneenkään.
Se kieltämättä tuntui vähän lohduttomalta ja loukkaavaltakin, sillä hänen mukaansa siinä menisi monta vuotta plus mun pitäisi tehdä surutyö jne. menetetystä suhteesta jne. Sillä aikataululla ja sisällöllä menisi tosiaan varmaankin 10 vuotta. Itse olen hieman spontaanimpi sentään, vaikka harkitseva ja "järkevä" olenkin.
T. Ap
Olen kyllä kaverisi kanssa samaa mieltä siitä, että sinun olisi hyvä työstää itseäsi ja tuota traumaattista suhdettasi. Jos ei nyt aivan pohjamutia myöten (vaikka se olisi varmaan ihanteellisin vaihtoehto), niin ainakin jossain määrin. Tuolla itsetunnolla ja noin lytättynä on nimittäin se vaara, että jos löydät miehen, niin hän kohtelee sinua jälleen huonosti, jos ei heti, niin jossain vaiheessa myöhemmin. Ihmisillä on tapana toistaa samaa kaavaa ja/tai ajautua samankaltaisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin yhä uudelleen, elleivät he mene itseensä ja tee työtä itsensä kanssa ja sitä kautta löydä muutosta.
Eikä siihen prosessiin mene välttämättä vuosikausia, paljon riippuu omasta motivaatiostasi, sitoutuneisuudestasi ja siitä miten aktiivisesti työskentelet. Toisaalta prosessia ei voi myöskään pakottaa ja sie vie sen ajan, mitä se vie. Mutta sinuna miettisin myös, että onko oikeasti väliä sillä, oletko 40 tai esim. 43 tai 45, kun löydät sen miehen, jonka kanssa oikeasti viihdyt ja olet onnellinen. Hyvää kannattaa usein odottaa - ja nähdä sen eteen myös vaivaa.
4-kymppinen ei ole millään tavalla tai missään suhteessa liian vanha ja kelpaamaton parisuhteeseen. Ihmiset rakastuvat ja solmivat parisuhteita vielä vanhainkodeissakin. :)
Ne tytöt joitten kanssa käyn treffeillä ovat niin nuoria ettei tarvetta ole mihinkään hoitoihin. Tietty jos joskus jään parisuhteeseen ja muija alkaa rupsahtamaan niin ei kyllä ollenkaan surettaisi laittaa kymppitonneja sen hoitoihin. Aika itsestäänselvä juttu itseasiassa. Ei tuollaiset naiset vilkaisisi toista kertaa jollei ole komea, rikas, osaa puhua jne. Kilpailu on kovaa parhaimmista.