Mitä naisen pitää tehdä, jotta saisi vielä 40-vuotiaana parisuhteen?
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Jos tinderiin menet, tiedät että häpeä kantaa hautaan asti.
Mitä tarkoitat? Oletko tosissasi? Itse koen "vain" vastenmielisyyttä sitä kohtaan. En sinänsä uskoisi kokevani häpeää sellaisesta, ehkä poikkeuksena se, jos joku tuttu näkisi. Mutta enemmänkin käytännössä koen sen vain vääränä ja epäkiinnostavana (liian pinnallinen ja seksikeskeinen) kuin sinänsä häpeällisenä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon näitä maahantulleita miehiä,joille kelpaavat vanhemmat naiset. He ovat vailla oleskelulupaa. Itsekin, 50+, olen saanut näiltä epätoivoisilta miehiltä huomiota. Heille kelpaa kuka vaan. He yleensä kuvittelevat, että vanhemmat naiset ovat varakkaita ja helppoja kohteita.
Jännää, mutta minuun he eivät ole koskaan ottaneet kontaktia. Edellisen asuinpaikkani lähellä Helsingissä oli vastaanottokeskus ja ne miehet eivät suunnilleen edes vilkaisseet suuntaani, tosin en koskaan nähnyt heidän vikittelevän oikein muitakaan naisia ainakaan kadulla tai ruokakaupassa -- he liikkuivat lähinnä omissa pienissä kaveriporukoissaan. Olin varmaankin liian tylsän ja nörttimäisen oloinen.
T. Ap
Onnea sinulle. Täällä Vantaalla kyseiset miehet ovat kyllä erittäin aktiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Oon varmaan joo epätoivoinen, mutta olen tässä höllentänyt kriteerejäni: ikä n. 25-70, sukupuolena mies tai nainen, paino mielellään alle 100kg, pituus mielellään yli 165cm, joku koulutus oman mielenkiinnon mukaan, mielellään jossain työssä tai elättää muuten itsensä, synnyinmaalla ei väliä. Saa olla paljonkin lapsia ja kirjava suhdetausta. Saa tupakoida ja käyttää alkoholia (tosin en halua alkoholistia tai päihdeongelmaista). Saa olla syvästi uskovainen tai ateisti jne. Saa omistaa ison liudan vaikeahoitoisia lemmikkejä jne. Hiusten, silmien tai ihonvärillä ei väliä. Saa olla omasta mielestäni "huono" musiikki- ja leffamaku. Jos joku tuohon "haarukkaan" mahtuva pyytäisi treffeille, niin suostuisin.
T. Ap
Lähdetkö kanssani treffeille ensi viikolla?
Iloinen olemus kutsuu tutustumaan ja aktiivinen elämä auttaa myös. Jos et nykyisissä harrastuksissasi ole löytänyt kumppania, voisitko ajatella kokeilevasi jotain muuta, uutta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Ei niin. Tässäkin ketjussa on jo yksi treffipyyntö ap:lle.
Et mitenkään, olen kaunis, norm pain, en polta, älykäs, hauska, pitkä tukka, liikun jne jne. Mikään ei auta kun on tämän ikäinen. Treffeillä olen ollut, mies ehdotti tiettyä paikkaa. Syy selvisi äkkiä, miehen ex ja lasten äiti jne ilmestyi ns vahingossa samaan paikkaan ja näin miehellä tietynlaisen ilmeen. Lopouillasta mies olikin ns kadonnut. Heh ilmeisesti muuta seuraa löytyi. Ei viestin viestiä lähdöstä. Olen myös yrittänyt mennä treffeille mutta mies laittoi viestiä et yöllä tuli putkirikko kun paikalla ollessa jo kysyin minsei tule. Vauvan kuva näkyi sitten fb:ssä. Joo toki seksiä varmasti saat, se on se asia mihin miehet ei pidä liian vanhana. Mutta löheiset ihmiset kannattaa hommata muualta. Jos on 40v nainen eikä ystäviä, sukua jne niin henkisesti, seurallisesti ja välittämismielessä on yksin.
Ensi kaudelle Ensitreffit alttarille- formaattiin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt, kukaan mies joka haluaa vielä perheen, eli lapsia ei ala seurustelemaan tositarkoituksella enää 40 vuotiaan kanssa. Tämä siksi, että viidessä vuodessa pitäisi tehdä hätiköity päätös hankkia lapsia ennen kuin on jo liian myöhäistä naiselle. Ja jos alkaa seurustelemaan, tiedät mitä hän haluaa, rakkautta se ei ainakaan ole.
Luonnon laki, etkä voi totuudelle mitään. Elit elämäsi ja teit vääriä päätöksiä, kannattiko?
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap
Totta tuo raskautumisen nopeus. Miettikää nyt jotain Meghan Marklea joka on jo huikeat 37 v ja sai silti kuninkaallisen kumppanin. Ja mitä veikataan että raskautuu viimeistään jouluna tai ensi kesänä eli vuoden päästä häistä.
Sanosin ap sulle että etsi nuorempi komea mies! Kyllä te ehditte vielä lapsenkin saada.
Ei kiinnosta, todennäköisyys on että pariutumisen jälkeen leikkaat tukkasi ja otat tatuoinnin. Olet todennäköisesti kiertänyt jo maailmaakin ja jaksat vain paasata reissuistasi jotka eivät olleet yhteisiä. Jokainen paikka jossa kävisimme on koettu, toteaisit vain että ”silloin viimekerralla...” ilman että vosimme yhdessä oivaltaa enää mitään.
Ap mistä löysit eksäsi? Olen kanssa sitä mieltä että ota nuorempi mies.
Minä 50-vuotiaana hyvän miehen löytänyt olin E-kontaktissa useita eri kertoja: kävin kymmenillä treffeillä. Lisäksi kävin yöelämässä, mutta se oli rankkaa eikä sopinut minulle vaikka menin aktiivisesti juttelemaan miehille niitä näitä. Miehet miltei poikkeuksetta ilahtuivat. Joku luuli tietysti heti, että tulen iskemään.Useimpien kanssa noin 10 minuutin juttelun jälkeen toivottelin heille mukavaa illan jatkoa. En ole pitänyt pakkien antamista enkä saamistakaan kovin suurena asiana. Ja yleensä menin juttelemaan, vaan ihan mitä sulle kuuluu -tyylillä miettimättä etukäteen, haluanko muuta kuin pienen rupattelutuokion. Minulla on ilmeisesti ihan kohtuullinen itsetunto. Olen hyvässä työssä oleva, lapset omillaan ja kroppa kohtuukunnossa. Niin sen hyvän miehen löysin sieltä E-kontaktista. Täytyy vaan jaksaa selailla: suosittelen kävelylenkkitreffejä.
Jos joku mainostaa nettideiteillä, ihan syystä pitäisi hälytyskellojen soida. Joillekin se on likainen harrastus, ja joku saa tästä välistä vielä rahat ratsastaen toisten epätoivolla.
Vierailija kirjoitti:
Iloinen olemus kutsuu tutustumaan ja aktiivinen elämä auttaa myös. Jos et nykyisissä harrastuksissasi ole löytänyt kumppania, voisitko ajatella kokeilevasi jotain muuta, uutta?
Iloinen olemus = on onnellinen ilman miestä = ei kiitos
Aktiivinen elämä = ei aikaa miehelle = ei kiitos
Sama jos rakastaa matkustelua = EI KIITOS! (vaikka sinänsä tykkään matkustella, harvoin pystyn)
Sosiaalinen = miehenkin on oltava = ei kiitos (omat piirit riittää hyvin)
Vierailija kirjoitti:
Mun salaisuus siis oli etten edes käyttänyt aikaa noiden asioiden pähkäilyyn enkä säälinyt itseäni. Elämä toi polulleni miehen silloin kun sitä vähiten odotin. En etsinyt kumppania lainkaan.
Miten ihmiset viitsivät ladella tällaista soopaa?
söpis kirjoitti:
Leikkauta nenäs
Jahas. Täytyy tehdä se. Nenäni on kohtalainen, mutta sen leikkauttaminen muuttaisi kyllä ulkonäköäni radikaalisti parempaan suuntaan. Nyt tuli nimimerkkiä myöten niin täsmäkommenttia, että taidan tuntea sinut? Tai sitten tunnet minut ilman että olen itse siitä tietoinen.
T. Ap
Otsikon kysymykseen:
1. Tee aloite. 100% varmasti saat pian parisuhteen.
2. Ole tarjolla. Naisella tämäkin neuvo toimii.
Jos etsit jotain taianomaista kipinää, niin sit voi olla jo haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 vuotias mies ja tiedän muutaman naisen, jotka kelpuuttaisin parisuhteeseen ja joille minä kelpaisin, oon tosin aviossa joten hivenen teoreettinen tämä minun tarkasteluni. Yhdistävä tekijä kaikilla on hoikkuus, eli löytyy vyötärö. Tämän lisäksi kaikki ovat korkeasti koulutettuja ja harrastavat aktiivisesti liikuntaa, joka selittää hoikkuuden. Kukaan ei tupakoi eikä läträä Alkon kanssa. Kaikilla on vähintään puolipitkät hiukset, ovat sinkkuja, eikä kellään ole lapsia. Ikähaitari 33-40 v. Ihania naisia. On minulla tosin ihana nainen kotonakin.
On mulla kapea vyötärö, en käytä alkoholia juurikaan koskaan (joskus aniharvoin ruoan kanssa viinilasillinen tai shampanjaa joissain juhlissa). En ole koskaan tupakoinut myöskään. En harrasta kovinkaan aktiivisesti liikuntaa, mutta liikun päivittäin (hölkkään, juoksen, kävelen) -- mikään sportti-intoilija en ole kylläkään ja olen pysynyt melko luontaisesti hoikkana ihan tavallisellakin ruoalla. Olen jotenkin kohtuuteen taipuvainen generalisti kaikessa ja siinä mielessä ns. tylsä. Rakastan kyllä kirjoja, uusien asioiden oppimista ja matkailuakin tietyssä määrin.
T. Ap
No sulla on sitten kaikki onnistumisen edellytykset:)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku mainostaa nettideiteillä, ihan syystä pitäisi hälytyskellojen soida. Joillekin se on likainen harrastus, ja joku saa tästä välistä vielä rahat ratsastaen toisten epätoivolla.
Kannattaa kirjoitella jonkin aikaa ja tosiaan vaikka kävelyttää niitä miehiä. Ravintoloissa vasta niitä pelkän seksin perässä olijoita onkin. Nettitreffailu on paljon halvempaa kuin ravintoloissa notkuminen. Ehkä tuo nettikirjoittelu vaatii hiukan kirjoitusten analysointikykyä, jotta osaa karsia ikävät tyypit pois.
Onko päätös viidessä vuodessa hätiköity? Monet naimisiin mentyään koettavat välittömästi saada lapsia. Mielestäni viimeistään noin 1-2 vuodessa jo tietää, haluaako perheen sen seurustelukumppaninsa kanssa, jopa nopeammin. Itseäni ei haittaisi lainkaan se, jos miehellä olisi jo ennestään isokin liuta lapsia.
Tein vääriä päätöksiä aiemmin (väärä puolisovalinta ja aikailin aikaisemmin puolison etsimisessä liian kauan tai jatkoin suhdetta epäsopivan kanssa), mutta miten tässä tilanteessa minun kannattaisi toimia?
T. Ap