Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä laiskottelen koko päivän kotona
25.08.2018 |
Olen ollut työttömänä kaksi kuukautta mutta haen aktiivisesti töitä joka päivä.
Tänään mies ilmoitti että istun vain sohvalla päivät pitkät. Ei ole ilmeisesti huomannut että teen hänelle aamiaisen ja lounaan. Lämmin ruoka odottaa heti kun tulee kotiin. Tiskaan, pesen pyykit, vien roskat, käyn ruokaostoksilla. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla töiden jälkeen.
Pahinta tässä on että minä elätin meitä neljä vuotta ja hän teki vain päivällisen sen jälkeen kun minä olin käynyt töiden jälkeen kaupassa. Ei puhettakaan pyykkäyksestä tai imuroinnista.
Pitäisikö vaan lähteä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Miksi vain sinä kokkaat, pyykkäät, ilmeisesti siivoat ja teet ulkotöistä suuren osan? Onko sinullakin laiska mies?
ohis
Älä nyt hyvä ihminen minusta huolehdi! :) Minun parisuhteessani menee hyvin ja en valita turhista. Minun työpaikkani on kolmen kilometrin päässä ja mieheni työmatkaan menee tunti/suunta. Ehdin siis hyvin tehdä sapuskaa kerran pari viikossa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin teemme yhdessä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin, joten koko perhe yhdessä tehden saamme esimerkiksi viikkosiivouksen tehtyä tunnissa. Silloin koti jo kiiltää.
Meillä kaikelle on paikkansa ja tavaraa ei ole liikaa. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, joilla ei varmasti ole aikanaan omaan kotiin muuttaessa samanlaisia ongelmia kuin ap:lla.
En jaksa kuunnella yhtään turhista valittajaa, sillä yleensä heidän ongelmat ovat täysin mitättömiä. Pienellä ajattelulla ja järkeistämällä rutiineja ongelmat olisivat historiaa ja he voisivat keskittyä olennaiseen ja vaikka parisuhteeseen. Telkkaria tuijottamalla parisuhteen karikot eivät ratkea.
Miten sinä reagoisit jos oma miehesi väittäisi ettet tee mitään kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Mistä teitä taliaivoja tulee? Eihän kyse ole rankkuudesta vaan tasapuolisuudesta. Mies tässä valittaa tyhjästä ja nainen piikoo aikuista tervettä miestä.
Niin? Eli mistä olit kanssani eri mieltä? Miksi ap piiloon miestään? Pitääkö minun nyt ratkaista se asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo, että et tee mitään ja katsot vain telkkaria oli kärjistetty kommentti mieheltäsi, mutta luultavasti siinä oli totuuden siemen. Mieti sitä.
Toki kysyin mieheltä että mitä voisin sitten tehdä enemmän. Osoitti sitten keittiön pöytää jossa oli pari leivänmurua hänen jäljiltään. Häneltä ei tullut mitään rakentavaa palautetta. AP
Ehkä sitten eroat. Mene vaikka heti printtaamaan kaavake ja täytä se samantien. Jos parisuhteesi kerran on niin huono, niin eroa. Helppo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Eli mistä olit kanssani eri mieltä? Miksi ap piiloon miestään? Pitääkö minun nyt ratkaista se asia?
AP täällä. Piion miestäni koska arvostan sitä että hän käy töissä ja elättää meidät. Minusta minun kuuluukin siivota kotona. Se vain suoraan sanottuna vituttaa että miehen mukaan en tee täällä huushollissa mitään. Miehen ei siis tarvitse kotiin tullessaan tehdä mitään muuta kuin suoristaa jalkansa sohvalle jos niin mieli tekee. Sama tilanne ei ollut silloin kun minä kävin töissä ja mies oli kotona.
Kun jäin työttömäksi, hänellä ei ollut mitään ongelmaa siinä että olen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Miksi vain sinä kokkaat, pyykkäät, ilmeisesti siivoat ja teet ulkotöistä suuren osan? Onko sinullakin laiska mies?
ohis
Älä nyt hyvä ihminen minusta huolehdi! :) Minun parisuhteessani menee hyvin ja en valita turhista. Minun työpaikkani on kolmen kilometrin päässä ja mieheni työmatkaan menee tunti/suunta. Ehdin siis hyvin tehdä sapuskaa kerran pari viikossa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin teemme yhdessä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin, joten koko perhe yhdessä tehden saamme esimerkiksi viikkosiivouksen tehtyä tunnissa. Silloin koti jo kiiltää.
Meillä kaikelle on paikkansa ja tavaraa ei ole liikaa. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, joilla ei varmasti ole aikanaan omaan kotiin muuttaessa samanlaisia ongelmia kuin ap:lla.
En jaksa kuunnella yhtään turhista valittajaa, sillä yleensä heidän ongelmat ovat täysin mitättömiä. Pienellä ajattelulla ja järkeistämällä rutiineja ongelmat olisivat historiaa ja he voisivat keskittyä olennaiseen ja vaikka parisuhteeseen. Telkkaria tuijottamalla parisuhteen karikot eivät ratkea.
Sisälukutaitoon voisit ainakin panostaa. Toisaalta jos on kiire kirkastamaan omaa kruunuaan, niin eihän sitä aina jaksa edes lyhyttä avausta lukea, saati ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää, että jos ap tekee jo käytännössä kaikki päivittäiset kotityöt ja hakee sen lisäksi aktiivisesti töitä, niin mitä hänen pitäisi sillä loppuajalla tehdä jos telkkarin katsominen sohvalla on kerran kiellettyä?
Jättäisin äijän oman onnensa nojaan ja rakentaisin oman elämän uudestaan. Saat varmasti uuden duunin jossain vaiheessa, joten älä nyt sen takia ainakaan jää. Valitettavasti tuo on tyypillistä miesajattelua, että vaan tietokoneen edessä istuminen ja kokouksissa pönöttäminen on oikeaa työtä. Tapaamani duunarimiehet on yleensä vaan onnesta soikeana kun saa ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Miksi vain sinä kokkaat, pyykkäät, ilmeisesti siivoat ja teet ulkotöistä suuren osan? Onko sinullakin laiska mies?
ohis
Älä nyt hyvä ihminen minusta huolehdi! :) Minun parisuhteessani menee hyvin ja en valita turhista. Minun työpaikkani on kolmen kilometrin päässä ja mieheni työmatkaan menee tunti/suunta. Ehdin siis hyvin tehdä sapuskaa kerran pari viikossa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin teemme yhdessä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin, joten koko perhe yhdessä tehden saamme esimerkiksi viikkosiivouksen tehtyä tunnissa. Silloin koti jo kiiltää.
Meillä kaikelle on paikkansa ja tavaraa ei ole liikaa. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, joilla ei varmasti ole aikanaan omaan kotiin muuttaessa samanlaisia ongelmia kuin ap:lla.
En jaksa kuunnella yhtään turhista valittajaa, sillä yleensä heidän ongelmat ovat täysin mitättömiä. Pienellä ajattelulla ja järkeistämällä rutiineja ongelmat olisivat historiaa ja he voisivat keskittyä olennaiseen ja vaikka parisuhteeseen. Telkkaria tuijottamalla parisuhteen karikot eivät ratkea.
Miten sinä reagoisit jos oma miehesi väittäisi ettet tee mitään kotona?
Miksi hän nyt valehtelemaan alkaisi, aikuinen fiksu mies? Ei hän sellaista sanoisi, vaan jos näkee, että jotakin voisi tehdä vielä, niin tekee sen itse ja ohi mennessään halaa minua lämpimästi. Sellainen on meidän yli kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde. Otin hyvän miehen, en mitään kurjaa retaletta.
Jaahas, lähdemmekin kohta kävelylle yhdessä. Tapelkaahan täällä ihan rauhassa, en enää häiritse teitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää, että jos ap tekee jo käytännössä kaikki päivittäiset kotityöt ja hakee sen lisäksi aktiivisesti töitä, niin mitä hänen pitäisi sillä loppuajalla tehdä jos telkkarin katsominen sohvalla on kerran kiellettyä?
Ironisinta tässä on minusta se että monesti häärään keittiössä kun mies tulee kotiin. Eilen satuin istumaan sohvalla ja katsomaan telkkaria ja ilmeisesti se oli viimeinen niitti. Ruoka oli jo laitettu joten päätin katsoa jakson samalla kun odotan miestä syömään yhdessä. AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Miksi vain sinä kokkaat, pyykkäät, ilmeisesti siivoat ja teet ulkotöistä suuren osan? Onko sinullakin laiska mies?
ohis
Älä nyt hyvä ihminen minusta huolehdi! :) Minun parisuhteessani menee hyvin ja en valita turhista. Minun työpaikkani on kolmen kilometrin päässä ja mieheni työmatkaan menee tunti/suunta. Ehdin siis hyvin tehdä sapuskaa kerran pari viikossa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin teemme yhdessä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin, joten koko perhe yhdessä tehden saamme esimerkiksi viikkosiivouksen tehtyä tunnissa. Silloin koti jo kiiltää.
Meillä kaikelle on paikkansa ja tavaraa ei ole liikaa. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, joilla ei varmasti ole aikanaan omaan kotiin muuttaessa samanlaisia ongelmia kuin ap:lla.
En jaksa kuunnella yhtään turhista valittajaa, sillä yleensä heidän ongelmat ovat täysin mitättömiä. Pienellä ajattelulla ja järkeistämällä rutiineja ongelmat olisivat historiaa ja he voisivat keskittyä olennaiseen ja vaikka parisuhteeseen. Telkkaria tuijottamalla parisuhteen karikot eivät ratkea.
Hyvä, että teet työsi ja kotityöt.
Aloittajan syyllistämisen olisit voinut jättää väliin, koska kyse ei ollut tv:n tuijottamisesta, vaan reiluudesta. Hän ELÄTTI miestään NELJÄ vuotta ja on ollut työttömänä kaksi kuukautta.
Arvelen, että miehellä oli huono päivä töissä, joten hän kosti tilanteen aloittajalle.
(Olen aina pitänyt koomisena sitä, etteivät miehet myönnä olevansa vihaisia. Punainen naamataulu, nenästä ja korvista nousee savua, ääni on raivoisa, mutta koskaan he eivät ole kiukkuisia. Hehe.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole väittänyt että normaalin arjen pyörittäminen on vaikeaa. Tein sitä silloinkin kun olin töissä. Keskustelun aiheena on tämä kommentti jonka mukaan EN TEE MITÄÄN. En minä halua olla työttömänä, surettaa ihan hitosti kun oma mies sanoo että istun vain kotona ja katson telkkaria.
AP.
Sitten kun menet töihin, mene töiden jälkeen sohvalle makaamaan. Jos teitä mahtuu kaksi niin hyvä. Siinä köllöttelette kumpikin ja mietitte kuka kantaa ruokaa kotiin ja kuka laittaa päivällisen tänään kun mitään ei näy olevan valmiina. Mihäh miksei löydy kohta puhtaita vaatteita eikä pyyhkeitäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Miksi vain sinä kokkaat, pyykkäät, ilmeisesti siivoat ja teet ulkotöistä suuren osan? Onko sinullakin laiska mies?
ohis
Älä nyt hyvä ihminen minusta huolehdi! :) Minun parisuhteessani menee hyvin ja en valita turhista. Minun työpaikkani on kolmen kilometrin päässä ja mieheni työmatkaan menee tunti/suunta. Ehdin siis hyvin tehdä sapuskaa kerran pari viikossa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin teemme yhdessä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin, joten koko perhe yhdessä tehden saamme esimerkiksi viikkosiivouksen tehtyä tunnissa. Silloin koti jo kiiltää.
Meillä kaikelle on paikkansa ja tavaraa ei ole liikaa. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, joilla ei varmasti ole aikanaan omaan kotiin muuttaessa samanlaisia ongelmia kuin ap:lla.
En jaksa kuunnella yhtään turhista valittajaa, sillä yleensä heidän ongelmat ovat täysin mitättömiä. Pienellä ajattelulla ja järkeistämällä rutiineja ongelmat olisivat historiaa ja he voisivat keskittyä olennaiseen ja vaikka parisuhteeseen. Telkkaria tuijottamalla parisuhteen karikot eivät ratkea.
Miten sinä reagoisit jos oma miehesi väittäisi ettet tee mitään kotona?
Miksi hän nyt valehtelemaan alkaisi, aikuinen fiksu mies? Ei hän sellaista sanoisi, vaan jos näkee, että jotakin voisi tehdä vielä, niin tekee sen itse ja ohi mennessään halaa minua lämpimästi. Sellainen on meidän yli kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde. Otin hyvän miehen, en mitään kurjaa retaletta.
Jaahas, lähdemmekin kohta kävelylle yhdessä. Tapelkaahan täällä ihan rauhassa, en enää häiritse teitä. :)
Hyvä, koska olet väärässä ketjussa. Oman erinomaisuutensa korostajille on muut areenat täällä vauvallakin. Sinulla ei viestisi perusteella ole ap:n ongelmaa joten menekin lenkkeilemään viisasteluinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä kaksi kuukautta mutta haen aktiivisesti töitä joka päivä.
Tänään mies ilmoitti että istun vain sohvalla päivät pitkät. Ei ole ilmeisesti huomannut että teen hänelle aamiaisen ja lounaan. Lämmin ruoka odottaa heti kun tulee kotiin. Tiskaan, pesen pyykit, vien roskat, käyn ruokaostoksilla. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla töiden jälkeen.
Pahinta tässä on että minä elätin meitä neljä vuotta ja hän teki vain päivällisen sen jälkeen kun minä olin käynyt töiden jälkeen kaupassa. Ei puhettakaan pyykkäyksestä tai imuroinnista.
Pitäisikö vaan lähteä?
Missä ihmeen välissä etsit aktiivisesti töitä?
Ja miten ihmeessä teillä on niin älyttömän likaista, kun saat tuhrattua siivoukseen aikaa? Tai pyykinpesuun? Ruokaakin voi laittaa kerralla enemmän niin, että sitä ei tarvitse vääntää joka päivä. Ruokakaupassa voi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa, se riittää hyvin.
Miehesi on oikeassa. Yritä enemmän hakea töitä ja lopeta kokonaan marttyyriasenteella passaaminen. Kuinka monta tuntia sinulla menee mm. iltapäivälehtiä selatessa tai av:lla?
Kaupassa kaksi kertaa viikossa? Mistä mä tiedän tänään mitä haluan huomenna syödä?
T. käyn joka päivä vähintään kerran kaupassa
Kristus mikä retardi . . . .Kerran päivässä kauppaan . . . . .Elämän hallinta vissiin tuntematon käsite . . .
Vierailija kirjoitti:
Sinä elätit miestä NELJÄ vuotta ja hän kitisee nyt sinulle? Sinuna puhuisin hänelle kyseisestä ajasta.
miehen logiikalla tuo on täysin tasapuolista, naisen pitää tehdä kaikkea moninverroin enemmän kuin miehen ollakseen yhtä pätevä/ahkera/hyvä.
Ehkä hänelle tuli sellainen tulkinta, että olet pitkäänkin ollut sohvalla. Sellainen näky voi ärsyttää, jos itse on juuri tullut jotain tekemästä. Silti hänen väitteensä on täyttä potaskaa, koska haet töitä ja teet kotihommia. Mutta voishan sitä kokeilla, että ei ole vähään aikaan telkun ääressä hänen kotiutumisen aikana. Esitä vaikka lukevasi jotain oman alan kirjaa/lehteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Tämä keskustelu ei suoranaisesti liity kotitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Eli juurikin näin. Tässä on esimerkki AV-maatuskoille miten naisen kuuluu toimia. Siis silloin kun naisen voi todeta olevan normaali ja täysipäinen, eikä kuten AV-maatuskat jotka repivät sitä marttyyriviittaansa niskaan joka käänteessä.
Nainen tekee kaikki ilmaiset, mutta tarpeelliset työt kotona, joten miehellä jää aikaa työntekoon ja harrastuksiin?
Jätä nuo turhat maatuskakommentit. Toivottavasti et puhu äidillesi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Neljän lapsen ätinä ja kuuden lapsenlapsen aktiivisena työssäkäyvänä isoäitinä tiedän tasan tarkkaan, minkä verran mikin kotityövaihe kaikkinensa vie aikaa.
Aloituksessa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, vaan reiluudesta parisuhteessa, kun toisella osapuolella menee hiukan huonosti - kuten täällä on jo niin hyvin todettukin.
Kyllä sinuakin v*tuttaisi, jos miehesi vetäisi viivan tekemistesi yli. Vaikka viuhauttaisit taikasauvallasi pyykit kaappiin 10 sekunnissa, mutta kukaan ei antaisi sille arvoa sen enempää nopeuden kuin sen tähden, että teet sen muiden edestä, kyllä saattaisit hieman turhautua.
Minä omasta puolestani arvostan sekä työtyötäni, että panostani kotona, enkä antaisi kenenkään latistaa itsetuntoani väheksymällä kotona yhteiseksi hyväksi sekä omaksi iloksi tekemääni työtä.
Älä nyt hyvä ihminen minusta huolehdi! :) Minun parisuhteessani menee hyvin ja en valita turhista. Minun työpaikkani on kolmen kilometrin päässä ja mieheni työmatkaan menee tunti/suunta. Ehdin siis hyvin tehdä sapuskaa kerran pari viikossa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin teemme yhdessä. Myös lapset osallistuvat kotitöihin, joten koko perhe yhdessä tehden saamme esimerkiksi viikkosiivouksen tehtyä tunnissa. Silloin koti jo kiiltää.
Meillä kaikelle on paikkansa ja tavaraa ei ole liikaa. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia nuoria, joilla ei varmasti ole aikanaan omaan kotiin muuttaessa samanlaisia ongelmia kuin ap:lla.
En jaksa kuunnella yhtään turhista valittajaa, sillä yleensä heidän ongelmat ovat täysin mitättömiä. Pienellä ajattelulla ja järkeistämällä rutiineja ongelmat olisivat historiaa ja he voisivat keskittyä olennaiseen ja vaikka parisuhteeseen. Telkkaria tuijottamalla parisuhteen karikot eivät ratkea.