Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä laiskottelen koko päivän kotona
25.08.2018 |
Olen ollut työttömänä kaksi kuukautta mutta haen aktiivisesti töitä joka päivä.
Tänään mies ilmoitti että istun vain sohvalla päivät pitkät. Ei ole ilmeisesti huomannut että teen hänelle aamiaisen ja lounaan. Lämmin ruoka odottaa heti kun tulee kotiin. Tiskaan, pesen pyykit, vien roskat, käyn ruokaostoksilla. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla töiden jälkeen.
Pahinta tässä on että minä elätin meitä neljä vuotta ja hän teki vain päivällisen sen jälkeen kun minä olin käynyt töiden jälkeen kaupassa. Ei puhettakaan pyykkäyksestä tai imuroinnista.
Pitäisikö vaan lähteä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä kaksi kuukautta mutta haen aktiivisesti töitä joka päivä.
Tänään mies ilmoitti että istun vain sohvalla päivät pitkät. Ei ole ilmeisesti huomannut että teen hänelle aamiaisen ja lounaan. Lämmin ruoka odottaa heti kun tulee kotiin. Tiskaan, pesen pyykit, vien roskat, käyn ruokaostoksilla. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla töiden jälkeen.
Pahinta tässä on että minä elätin meitä neljä vuotta ja hän teki vain päivällisen sen jälkeen kun minä olin käynyt töiden jälkeen kaupassa. Ei puhettakaan pyykkäyksestä tai imuroinnista.
Pitäisikö vaan lähteä?
Missä ihmeen välissä etsit aktiivisesti töitä?
Ja miten ihmeessä teillä on niin älyttömän likaista, kun saat tuhrattua siivoukseen aikaa? Tai pyykinpesuun? Ruokaakin voi laittaa kerralla enemmän niin, että sitä ei tarvitse vääntää joka päivä. Ruokakaupassa voi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa, se riittää hyvin.
Miehesi on oikeassa. Yritä enemmän hakea töitä ja lopeta kokonaan marttyyriasenteella passaaminen. Kuinka monta tuntia sinulla menee mm. iltapäivälehtiä selatessa tai av:lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen välissä etsit aktiivisesti töitä?
Ja miten ihmeessä teillä on niin älyttömän likaista, kun saat tuhrattua siivoukseen aikaa? Tai pyykinpesuun? Ruokaakin voi laittaa kerralla enemmän niin, että sitä ei tarvitse vääntää joka päivä. Ruokakaupassa voi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa, se riittää hyvin.
Miehesi on oikeassa. Yritä enemmän hakea töitä ja lopeta kokonaan marttyyriasenteella passaaminen. Kuinka monta tuntia sinulla menee mm. iltapäivälehtiä selatessa tai av:lla?
Ei minulla mene tuntikausia kotitöihin. Etsin töitä yleensä aamuisin, sen jälkeen siivoan, käyn kaupassa tms. Totta kai minulla on luppoaikaa mutta en todellakaan "vain laiskottele kotona". Eihän tämä tuntuisi niin pahalta jos mies olisi tehnyt samat hommat silloin kun minä olin töissä ja hän kotona. Ei minua odottanut lämmin ruoka tai puhdas kämppä, ihan sama kuinka paljon sitä pyysin.
Sinä elätit miestä NELJÄ vuotta ja hän kitisee nyt sinulle? Sinuna puhuisin hänelle kyseisestä ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä elätit miestä NELJÄ vuotta ja hän kitisee nyt sinulle? Sinuna puhuisin hänelle kyseisestä ajasta.
Hän tokaisi tämän minulle tänään, yritin keskustella asiasta mutta hän ei suostu "kuluttamaan viikonloppuaan turhaan riitelyyn" ja nyt olen pilannut hänen päivänsä. Juuh.
Ikävä kommentti mieheltäsi. Luulisi hänen mieluummin kannustavan ja tsemppaavan sinua tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä kaksi kuukautta mutta haen aktiivisesti töitä joka päivä.
Tänään mies ilmoitti että istun vain sohvalla päivät pitkät. Ei ole ilmeisesti huomannut että teen hänelle aamiaisen ja lounaan. Lämmin ruoka odottaa heti kun tulee kotiin. Tiskaan, pesen pyykit, vien roskat, käyn ruokaostoksilla. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla töiden jälkeen.
Pahinta tässä on että minä elätin meitä neljä vuotta ja hän teki vain päivällisen sen jälkeen kun minä olin käynyt töiden jälkeen kaupassa. Ei puhettakaan pyykkäyksestä tai imuroinnista.
Pitäisikö vaan lähteä?
Missä ihmeen välissä etsit aktiivisesti töitä?
Ja miten ihmeessä teillä on niin älyttömän likaista, kun saat tuhrattua siivoukseen aikaa? Tai pyykinpesuun? Ruokaakin voi laittaa kerralla enemmän niin, että sitä ei tarvitse vääntää joka päivä. Ruokakaupassa voi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa, se riittää hyvin.
Miehesi on oikeassa. Yritä enemmän hakea töitä ja lopeta kokonaan marttyyriasenteella passaaminen. Kuinka monta tuntia sinulla menee mm. iltapäivälehtiä selatessa tai av:lla?
Kaupassa kaksi kertaa viikossa? Mistä mä tiedän tänään mitä haluan huomenna syödä?
T. käyn joka päivä vähintään kerran kaupassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen välissä etsit aktiivisesti töitä?
Ja miten ihmeessä teillä on niin älyttömän likaista, kun saat tuhrattua siivoukseen aikaa? Tai pyykinpesuun? Ruokaakin voi laittaa kerralla enemmän niin, että sitä ei tarvitse vääntää joka päivä. Ruokakaupassa voi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa, se riittää hyvin.
Miehesi on oikeassa. Yritä enemmän hakea töitä ja lopeta kokonaan marttyyriasenteella passaaminen. Kuinka monta tuntia sinulla menee mm. iltapäivälehtiä selatessa tai av:lla?
Ei minulla mene tuntikausia kotitöihin. Etsin töitä yleensä aamuisin, sen jälkeen siivoan, käyn kaupassa tms. Totta kai minulla on luppoaikaa mutta en todellakaan "vain laiskottele kotona". Eihän tämä tuntuisi niin pahalta jos mies olisi tehnyt samat hommat silloin kun minä olin töissä ja hän kotona. Ei minua odottanut lämmin ruoka tai puhdas kämppä, ihan sama kuinka paljon sitä pyysin.
No voi voi... Eli nyt huomasit itsekin valituksesi turhaksi ja miehen märinän ihan aiheelliseksi. Onko teillä edes lapsia? Asutteko jossakin pikkuisessa kerrostaloasunnossa, jossa on neliöitä peräti 60?
En ole väittänyt että normaalin arjen pyörittäminen on vaikeaa. Tein sitä silloinkin kun olin töissä. Keskustelun aiheena on tämä kommentti jonka mukaan EN TEE MITÄÄN. En minä halua olla työttömänä, surettaa ihan hitosti kun oma mies sanoo että istun vain kotona ja katson telkkaria.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Miksi vain sinä kokkaat, pyykkäät, ilmeisesti siivoat ja teet ulkotöistä suuren osan? Onko sinullakin laiska mies?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä kaksi kuukautta mutta haen aktiivisesti töitä joka päivä.
Tänään mies ilmoitti että istun vain sohvalla päivät pitkät. Ei ole ilmeisesti huomannut että teen hänelle aamiaisen ja lounaan. Lämmin ruoka odottaa heti kun tulee kotiin. Tiskaan, pesen pyykit, vien roskat, käyn ruokaostoksilla. Hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla töiden jälkeen.
Pahinta tässä on että minä elätin meitä neljä vuotta ja hän teki vain päivällisen sen jälkeen kun minä olin käynyt töiden jälkeen kaupassa. Ei puhettakaan pyykkäyksestä tai imuroinnista.
Pitäisikö vaan lähteä?
Missä ihmeen välissä etsit aktiivisesti töitä?
Ja miten ihmeessä teillä on niin älyttömän likaista, kun saat tuhrattua siivoukseen aikaa? Tai pyykinpesuun? Ruokaakin voi laittaa kerralla enemmän niin, että sitä ei tarvitse vääntää joka päivä. Ruokakaupassa voi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa, se riittää hyvin.
Miehesi on oikeassa. Yritä enemmän hakea töitä ja lopeta kokonaan marttyyriasenteella passaaminen. Kuinka monta tuntia sinulla menee mm. iltapäivälehtiä selatessa tai av:lla?
Kaupassa kaksi kertaa viikossa? Mistä mä tiedän tänään mitä haluan huomenna syödä?
T. käyn joka päivä vähintään kerran kaupassa
Huokaus... Mitäs sitä sellaista voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Mistä teitä taliaivoja tulee? Eihän kyse ole rankkuudesta vaan tasapuolisuudesta. Mies tässä valittaa tyhjästä ja nainen piikoo aikuista tervettä miestä.
Vierailija kirjoitti:
En ole väittänyt että normaalin arjen pyörittäminen on vaikeaa. Tein sitä silloinkin kun olin töissä. Keskustelun aiheena on tämä kommentti jonka mukaan EN TEE MITÄÄN. En minä halua olla työttömänä, surettaa ihan hitosti kun oma mies sanoo että istun vain kotona ja katson telkkaria.
AP.
Ehkä tuo, että et tee mitään ja katsot vain telkkaria oli kärjistetty kommentti mieheltäsi, mutta luultavasti siinä oli totuuden siemen. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7: Koska kaikki tuo arjen eläminen mitä mainitsit (pyykit, ruuanlaitto, kaupassa käynti, kolaaminen) ja kaikki muukin (muu siivoaminen, lasten päiväkoti/harrastuskuskaukset, isot harvinaisemmat hommat kuten haravointi, nurmikon leikkuu, jääkaapin pesu, saunan pesu, suodattimien putsaus, autohommat, jne) on epämiellyttävää, pakollista raatamista josta ei ole mitään muuta iloa itselle kuin hetkellinen siisteys ja ehkä hyvä fiilis siitä että on saanut jotain tehtyä. INHOAN kaikkea mikä vain "pitää" tehdä ilman että siitä on suoranaista nautintoa minulle.
Voin puuhastella kerran pari viikossa pari tuntia, mutta kun se ei lapsiperheessä riitä yhtään mihinkään. Ja rakastan lapsiani tolkuttomasti enkä ikinä vaihtaisi heitä pois. Mutta silti inhoan kotitöitä ja kaikkea yllämainittua. Sen ajan jota en vietä lasten kanssa haluaisin maata sohvalla mietiskelemässä, lukea kirjaa, samoilla luonnossa, käydä konserteissa, ravintolassa, jne... Tätä teenkin, ja lopputulos on se ns. vähemmän siisti koti :/ Tykkäisin myös kauniista kodista, mutta en kaikesta toiminnasta mitä se vaatii.
Tämä oli ohis, mutta oli pakko kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo, että et tee mitään ja katsot vain telkkaria oli kärjistetty kommentti mieheltäsi, mutta luultavasti siinä oli totuuden siemen. Mieti sitä.
Toki kysyin mieheltä että mitä voisin sitten tehdä enemmän. Osoitti sitten keittiön pöytää jossa oli pari leivänmurua hänen jäljiltään. Häneltä ei tullut mitään rakentavaa palautetta. AP
Mies tuli paljastaneeksi sovinistisen asennemaailmansa ja sen, ettei hän kunnioita sinua vertaisenaan. Sen 4 v ajan, kun elätit häntä, hän on nähtävästi kerännyt sisäänsä loukatun itsetunnon nostattamaa vihaa sinua kohtaan ja se purkautuu nyt, kun olet heikommalls. Valitan. Psk a mies.
Aloittajan kannattaa jatkossa tehdä kaikki mitä tähän asti, mutta vain omalta osaltaan. Haet kaupasta itsellesi ruuat ja kokkaat vain itsellesi, peset omat pyykkisi ja tiskaat omat tiskisi. Kodista pidät siistinä vain ne kohdat, joissa itse tykkäät viettää aikaa. Jos mies nillittää, niin sano, että hoidat oman osasi kotitöistä. Ihan ekana lopetat miehelle aamiaisen teon, aikuinen mies saa tehtyä itselleen voileivät - jos on siis jaksanut käydä sitä ennen kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?
Ajattelepa asiaa järjen kannalta.
Pyykin pesee kone. Kun vaatteet laittaa pyykkikorista koneeseen, menee siinä kaikkineen noin minuutti. Pyykin kuivumaan laitossa/koneellinen menee max. 10 minuuttia. Puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin menee 5 minuuttia. Karmea homma siis...
Olen kolmen koululaisen äiti, käymme mieheni kanssa molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. Kotitöissä ei todellakaan mene kovinkaan kauan aikaa päivässä, koska kotimme on perussiisti. Ruokaa teen kerralla enemmän ja laitan pakastimeen. Leipää ja muuta saa joka ikinen otettua kaapista ihan itse, en valmista edes lapsille valmiiksi, vaan kaikki tekevät omansa. Ruokakaupassa käyn työmatkalla pari kertaa viikossa.
Sisätöiden lisäksi on vielä ulkotyöt, jotka hoituvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Viime talvena esimerkiksi lunta sataessa minä tulin ensin kotiin ja kolasin lumet niin pitkälle, että molemmat autot mahtuivat hyvin pihaan. Siinä vaiheessa mieskin oli tullut jo kotiin ja hän kolasi pihan loppuun. Se oli molemmille hyvää kuntoilua ja mukavaakin kaiken lisäksi. Lapset tulivat usein myös auttamaan ja harjasivat mm. rappuset.
Miten joillakin on normaalin arjen eläminen niin älyttömän vaikeaa??
Kerrotko vielä että kenelle se normaali arki on vaikeaa? Ap kun ei ole missään valittanut niiden kotitöiden määrää, ainoastaan sitä että miehen mielestä hän ei tee mitään muuta kuin makaa sohvalla. Minäkin olen työssäkäyvä perheenäiti, eikä kotityöt ole minulle mikään ongelma, mutta jos mieheni alkaisi esimerkiksi työttömyyden takia kotiin jäätyään tekemään ne kaikki, niin ei minulla olisi pokkaa valittaa kuinka hän katselee kaikki päivät telkkaria.
Hän tietenkin ajattelee tuota neljää vuotta ja vertaa sinua suoraan siihen ja olettaa ettet sinäkään nyt tee yhtään mitään samoinkuin hän itse.
Tee lista kotitöistä ja ehdota, että tehköön itse ne, jos niitä ei lasketa minkään arvoisiksi.
Ehkä hän on näitä mammanpoikia, joiden ei ole koskaan tarvinnut pyykkejään pestä, joten luulee, että se ym. kotityö hoituu itsestään.
Jos lähteminen on mielessä, niin ehkä se on se vaihtoehto.
Hyvin rakkaudettomalta tuntuu miehen suhtautuminen. Eikö hän huomannut niitä vuosia, jolloin sinä kannoit taloudellisen vastuun?