Tutkin perinnölllisiä sairauksia lapsilta ja 10% lapsista ei ole sen miehen lapsia jonka äiti väittää

Vierailija kirjoitti:

Onko äiti yleensä oikea?

Ei, jos hän on kimeeri.. maailmassa on muutama tällainen hyvin harvinainen tapaus. Eräältä äidiltä vietiin huoltajuus, kun testien mukaan (testi tarvittiin sossurahojen maksua varten) hän ei ollut synnyttämiensä lasten äiti. Tällaisella ihmisellä on toisen ihmisen DNA ja syntyvä lapsi voi olla "siskon", jota ei ole olemassakaan.

Muistelenpa jokin aika sitten lukeneeni että äiti ei ollutkaan testin mukaan vastasyntyneen lapsensa äiti, sairaalassa oli testattu "luotettavalla" testillä heti syntymän jälkeen jotain muuta  asiaa ja tämä oli tullut ilmi siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äiti yleensä oikea?

Ei, jos hän on kimeeri.. maailmassa on muutama tällainen hyvin harvinainen tapaus. Eräältä äidiltä vietiin huoltajuus, kun testien mukaan (testi tarvittiin sossurahojen maksua varten) hän ei ollut synnyttämiensä lasten äiti. Tällaisella ihmisellä on toisen ihmisen DNA ja syntyvä lapsi voi olla "siskon", jota ei ole olemassakaan.

Tarkennuksena, ihmisessä on tällöin kahden eri olion DNA:ta.

Nyt Iltalehden artikkelista mulle selvisi että mieskin voi olla kimeeri:

Viime vuonna yhdysvaltalainen pariskunta iloitsi saatuaan terveen poikavauvan.

Ilo muuttui hämmennykseksi ja järkytykseksi, kun selvisi, ettei lapsen veriryhmä ole voinut periytyä kummaltakaan heistä. Tuoreet vanhemmat epäilivät välittömästi, että koeputkihedelmöityksessä oli tapahtunut sekaannus, mutta totuus osoittautui paljon erikoisemmaksi.

DNA-testi paljasti, ettei mies ollut lapsen biologinen isä. Hän oli lapsen setä.

Perinnöllisyystieteilijä Barry Starr ymmärsi heti, että kyse on harvinaisesta ilmiöstä nimeltä kimeeri. Miehen ollessa äitinsä kohdussa raskauden alkuvaiheessa kaksosveljen DNA oli sulautunut häneen. Syntymättömän kaksosveljen DNA oli yhä 34 vuotta myöhemmin osa miestä ja vaikutti pariskunnan lapsen perimään.

Tähän mennessä tiedossa on vain 100 tapausta, joissa kimeeriyttä on todettu ihmisellä. Suurin osa tapauksista on tullut ilmi sattumalta.

Reilu kymmenen vuotta sitten yhdysvaltalainen Lydia Fairchild joutui oikeuteen asti, kun DNA-testit osoittivat, ettei hän olisi kolmen lapsensa äiti. Fairchildia syytettiin petoksesta. Hänen epäiltiin nostaneen ylimääräisiä tukia käyttäen hyväkseen muiden lapsia tai syyllistyneen kohdunvuokraukseen liittyvään huijaukseen. Tapaus selvisi, kun puolustusasianajaja kuuli toisesta naisesta, joka oli kimeeri. Tämän jälkeen Fairchildin lähisukulaiset laitettiin DNA-testeihin. Niissä selvisi, että Fairchildin lasten DNA:t sopivat yhteen Fairchildin äidin DNA:n kanssa, ja että vaikka Fairchildin ihon ja hiusten DNA ei täsmännyt hänen lastensa DNA-han, irtosolunäytteestä otettu DNA täsmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaappas arvon tutkija miten moni henkisesti sairaan miehen vaimo saa elää tämän jutun jälkeen taas pelossa siitä, milloin mies seuraavan kerran aloittaa sen isyytensä kyseenalaistamisen ja helvetillisen henkisen pahoinpitelyn vaimoaan kohtaan? Joillekin kun ei riitä edes se, että käskee miestään hankkimaan isyystestauksen lapsista epäilyksiensä selvittämiseen. Kas kun sairas mieli ei usko edes niiden testien oikeellisuuteen! Tiedän, kaikki kehoittaa, että eroa. Se on jo tehty, mutta tiedän tässä maassa olevan lukemattomia uskollisia naisia, joiden henkisesti sairas aviopuoliso sai juuri bensaa mielelleen tästä jutusta. Ja kaikki eivät uskalla edes erota.

Ja sen selvittämisessä ei varmasti olisi tuollaisessa tapauksessa esteenä, muuta kuin naisen tahto.

Ainoa este on se, että vässykkämies ei saa aikaiseksi tehdä mitään muuta kuin soittaa suuta. Vässykkämies odottaa, että nainen hoitaa kaikki testaukseen liittyvät käytännön asiat. Miehet ei saa aikaan muuta kuin ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äiti yleensä oikea?

Äitien kohdalla luku on vain 1,5% eli miehet ovat paljon uskollisempia.

ap

Valehtelija asialla.

-ap

Mä olen lukenut tästä aiheesta ja juuri tuosta samasta prosentista minkä ap mainitsi. Onhan se hurja ajatus. Olen tuntenutkin eronneen kahden lapsen isän joka epäili joskus nuorimmaistaan vieraan tekemäksi. Hän ei siitä kuitenkaan enempää melua pitänyt, epäili vain syystä tai toisesta. Jokainen mies ymmärrettävästi haluaa olla varma isyydestään. Sitä en ymmärrä miksi nämä muutamat kommentoijat täällä ap lle raivoavat. Osuuko lähelle?

Vierailija kirjoitti:

Vaitiolovelvollisuuden takia en saa kertoa lapsen huoltajille, että lapsi ei ole "isän" ja sitten "isä" pelkää, että hänellekin voi puhjeta kyseinen sairaus.

Yeah, right... mutta ihan hyvin keksitty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaappas arvon tutkija miten moni henkisesti sairaan miehen vaimo saa elää tämän jutun jälkeen taas pelossa siitä, milloin mies seuraavan kerran aloittaa sen isyytensä kyseenalaistamisen ja helvetillisen henkisen pahoinpitelyn vaimoaan kohtaan? Joillekin kun ei riitä edes se, että käskee miestään hankkimaan isyystestauksen lapsista epäilyksiensä selvittämiseen. Kas kun sairas mieli ei usko edes niiden testien oikeellisuuteen! Tiedän, kaikki kehoittaa, että eroa. Se on jo tehty, mutta tiedän tässä maassa olevan lukemattomia uskollisia naisia, joiden henkisesti sairas aviopuoliso sai juuri bensaa mielelleen tästä jutusta. Ja kaikki eivät uskalla edes erota.

Ja sen selvittämisessä ei varmasti olisi tuollaisessa tapauksessa esteenä, muuta kuin naisen tahto.

Ainoa este on se, että vässykkämies ei saa aikaiseksi tehdä mitään muuta kuin soittaa suuta. Vässykkämies odottaa, että nainen hoitaa kaikki testaukseen liittyvät käytännön asiat. Miehet ei saa aikaan muuta kuin ulinaa.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että naiset ovat onnistuneet hyvin kuohimaan länsimaalaiset miehet. Jäljellä enää varjo, ja sillekin tuodaan etelästä ja idästä korvaava tuote. Länsimaalaisen miehen piikkiin tietenkin sekin.

Itselleni on itsestäänselvyys, että testi tehdään. Se päätös on otettu vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuulin totuuden tästä aiheesta. Paljon ennen kuin tapasin nykyisen. Näistä asioista pitää vaan puhua ajoissa, vankkumattomana ja anteeksi pyytämättä. Faktana. Siinä ei ole tunteilla puolisoa kohtaan tai luottamuksen asteella mitään tekemistä.

Ugh.

Mun entinen miesystävä oli just tollanen. Sen suosikkipuheenaihe oli, miten kaikki naiset pettävät miehiään koko ajan eikä naisiin voi luottaa ja 10 % lapsista on ihan eri miehelle siitetty. 

Äijä ei itse halunnut seksiä ollenkaan, suurin piirtein juoksi karkuun, jos siihen koski. Olis varmaan ruvennut itkemään, jos olis pillun nähnyt. 

Jos ap on perinnöllisten sairauksien tutkija, niin minä olen edesmennyt Kofi Annan.

Olen lukenut tutkimuksen varpusista, joiden on pitkään uskottu olevan monogamisia ja solmivan elinikäisen parisuhteen yhteen lintuun. Uudempi tutkimus on osoittanut, että joka kymmenes varpuspoikanen on silti vieraan koiraan siittämä. Tämä saattaa selittyä raiskauksilla, jotka ovat lintujen keskuudessa yleisiä. Esim. sinisorsakoiraat raiskaavat jatkuvasti naaraita. 

Oikea prosenttiluku lienee 1-2. Näissäkin tapauksissa nainen varmaan suoraan myöntää, ettei tiedä, kenen lasta odottaa, mutta veikkaa jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaappas arvon tutkija miten moni henkisesti sairaan miehen vaimo saa elää tämän jutun jälkeen taas pelossa siitä, milloin mies seuraavan kerran aloittaa sen isyytensä kyseenalaistamisen ja helvetillisen henkisen pahoinpitelyn vaimoaan kohtaan? Joillekin kun ei riitä edes se, että käskee miestään hankkimaan isyystestauksen lapsista epäilyksiensä selvittämiseen. Kas kun sairas mieli ei usko edes niiden testien oikeellisuuteen! Tiedän, kaikki kehoittaa, että eroa. Se on jo tehty, mutta tiedän tässä maassa olevan lukemattomia uskollisia naisia, joiden henkisesti sairas aviopuoliso sai juuri bensaa mielelleen tästä jutusta. Ja kaikki eivät uskalla edes erota.

Ja sen selvittämisessä ei varmasti olisi tuollaisessa tapauksessa esteenä, muuta kuin naisen tahto.

Ainoa este on se, että vässykkämies ei saa aikaiseksi tehdä mitään muuta kuin soittaa suuta. Vässykkämies odottaa, että nainen hoitaa kaikki testaukseen liittyvät käytännön asiat. Miehet ei saa aikaan muuta kuin ulinaa.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että naiset ovat onnistuneet hyvin kuohimaan länsimaalaiset miehet. Jäljellä enää varjo, ja sillekin tuodaan etelästä ja idästä korvaava tuote. Länsimaalaisen miehen piikkiin tietenkin sekin.

Itselleni on itsestäänselvyys, että testi tehdään. Se päätös on otettu vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuulin totuuden tästä aiheesta. Paljon ennen kuin tapasin nykyisen. Näistä asioista pitää vaan puhua ajoissa, vankkumattomana ja anteeksi pyytämättä. Faktana. Siinä ei ole tunteilla puolisoa kohtaan tai luottamuksen asteella mitään tekemistä.

Ugh.

Sinun täytyy hankkia lapset keinohedelmöityksellä, sillä koska vaimosi ramppaa alvariinsa vieraissa, et voi tietää, mitä tauteja hänessä muhii. Paljaalla et voi pistellä koskaan vaan joudut käyttämään joka kerta kondomia. Turha puhua mitään puhtaista tautitesteistä, vaimosi ehtii käydä vieraissa testeistä kotiin tullessakin.

Jos vaimollasi on järkeä päässä, niin hän ei myöskään halua olla kanssasi ilman kondomia. Ei vaimosikaan usko vaikka väität olleesi uskollinen.

Vierailija kirjoitti:

Muistelenpa jokin aika sitten lukeneeni että äiti ei ollutkaan testin mukaan vastasyntyneen lapsensa äiti, sairaalassa oli testattu "luotettavalla" testillä heti syntymän jälkeen jotain muuta  asiaa ja tämä oli tullut ilmi siinä sivussa.

Äiti on ollut khimera eli 2 hedelmöittynyttä munasolua on sulautunut yhteen. Tälläisen ihmisen elimistössä on kahta erilaista perimää. Siitä seuraa ongelmia terveyteen. Testi on kyllä luotettava, kunhan se tehdään oikein.

Jos mieheni ei luottaisi minuun, olisi aika vaikea ajatella elävänsä hänen kanssaan onnellista yhteiseloa. En myöskään haluaisi elää miehen kanssa, jos en luottaisi häneen.

Kun lapsesta tulee aikuinen, voi hänelle olla aikamoinen yllätys jos väärä isuus paljastuu vasta myöhemmin. Nykyisinkin moni saa tällaisen yllätystuloksen tutkittuaan sukulinjojaan, mutta lähivuosina tulee saatavilla mm. nanoporesekvensserit, joilla kuka tahansa voi tehdä dna-testejä ihan itse. Tällöin on helppoa todeta sukulaisuus. FamilyTreeDNA ja 23AndMe tietokannoissa on miljoonien ihmisten tiedot ja joka päivä tulee 10 uutta geenitestiä saataville https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2018/05/07/medicines-wild-w…

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lukenut tästä aiheesta ja juuri tuosta samasta prosentista minkä ap mainitsi. Onhan se hurja ajatus. Olen tuntenutkin eronneen kahden lapsen isän joka epäili joskus nuorimmaistaan vieraan tekemäksi. Hän ei siitä kuitenkaan enempää melua pitänyt, epäili vain syystä tai toisesta. Jokainen mies ymmärrettävästi haluaa olla varma isyydestään. Sitä en ymmärrä miksi nämä muutamat kommentoijat täällä ap lle raivoavat. Osuuko lähelle?

Mistä sinä tiedät mitä "jokainen" mies haluaa? Ymmärrätkö, että on olemassa miehiä jotka tietoisesti kasvattavat jonkun toisen biologista jälkeläistä omanaan? Pienenä vähemmistönä toki, mutta et sitä silti voi täällä julistaa mitä kaikki muut haluavat tai ajattelevat. Sinä haluat olla varma, fine, sinä teet isyystestin. Joku muu ei halua joten ei tee. Ja sitten on olemassa muutama tuntemasi miehen kaltainen pöljä, joka ehkä haluaisi tietää muttei vaivaudu testauttamaan, mutta heidän saamattomuutensa ei ole veronmaksajien ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virittelin täällä pari viikkoa sitten asiallista keskustelua dna-testauksesta (mieheni lasten äiti kielsi lasten testauksen) ja viestiketju poistettiin. Ilmeisesti aihe on todella arka joillekin - minkä katson viittaavan tämänkin keskusteluaiheen aloituksen pitävän paikkansa.

Onko osa ihmisistä aidosti näin yksinkertaisia, ettei kertakaikkiaan ymmärrä että ihmisillä voi olla mielipiteitä myös sellaisista asioista joiden suhteen ei ole ns. oma lehmä ojassa? Minä ainakin vastustan henkeen ja vereen näitä joidenkin vaatimia pakollisia isyystestejä, koska minusta asian selvittäminen tai selviämättä jättäminen on perheen oma päätös ja intiimi yksityisasia.

Meillä mies sanoi jo naimisiin mennessä haluavansa sitten aikanaan isyystestin ja minä suostuin ilman minkäänlaista draamaa. Koskaan en ole miestäni pettänyt eikä minulla ollut mitään salattavaa. Mutta ei ole yhteiskunnan asia tulla sanelemaan näitä asioita yhdellekään parille.

Ihan mielenkiinnosta, miksi menit naimisiin ihmisen kanssa, joka ei selvästi luottanut sinuun yhtään? Itse en olisi mennyt, vaan laittanut suhteen poikki jo ennen kun mitään testattavaa olisi tulossakaan...

Miten niin ei luottanut yhtään? Tietysti hän luotti, mutta hänellä oli hyvä syy epäillä omaa hedelmällisyyttään, ja sen valossa minusta oli täysin inhimillistä että etenkin nopean tärppäyksen kohdalla olisi käynyt vähintään mielessä myös muitakin vaihtoehtoja. Ei luottamus tarkoita sitä että pitää olla sokea ja tyhmä. Ja varmaan ne käenpoikaa kasvattavatkin ovat luottaneet. Miksi minun mieheni kuvittelisi olevansa heidän yläpuolellaan? Koska hänellä yksin on lähes selvännäkijän tasoinen erehtymätön ihmistuntemus?

Mutta oikeastaan valaisit aika hyvin pointtiani. Miehen, joka haluaa isyystestin ei kannata valita sinun tavallasi ajattelevaa puolisoa. Jos ehdoin tahdoin valitsee kumppanin jonka kanssa ajatusmaailma ei osu yksiin, niin ei ole yhteiskunnan tehtävä sitä korjailla. Tuskin sinäkään haluaisit kumppania, joka väittää sinulle täyttä sokeaa luottamusta päin naamaa, mutta salaa harmittelee kun ei uskalla testata isyyttä. Sinun logiikallasihan sellainen mies ei luottaisi sinuun "yhtään" eli valehtelisi päin naamaa. Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa tällaisesta kumppanin kusetuksesta?

En ole itsekään minkään yleisen testin kannalla, ja minun puolestani minunkin lapseni saa testata jos epäilyksiä on. Itse tiedän kyllä miten asia on. Mutta tarkoitan vain sitä, että jos isällä on epäilyksiä asian suhteen, niin se liittyy lähinnä parisuhteeseen ja sen tilaan. Joten ihmettelenpähän vaan miksi joku lähtee jo alunperin parisuhteeseen jossa toinen ilmaisee että täyttä luottamusta tähän suhteeseen ei ole eikä tule.

Siinä olet oikeassa että olemme erilaisia ja hyvä että pariudumme samoin ajattelevien kanssa. Itse odotan puolisoltani ehdotonta luottamusta minuun, ja saman annan hänelle takaisin. Se on oman käsitykseni mukaan parisuhteen kulmakivi ja perusta, josta en ole valmis tinkimään. Luottamuksen voi myös rikkoa vain kerran.

No, minä olenkin realisti ja pidän vaatimusta sokeasta luottamuksesta kohtuuttomana. Minusta rakastava kumppani ei aseta puolisoaan sellaiseen asemaan, jossa objektiivisesti ajatellen olisi jo tyhmää luottaa. Yksi sellainen tilanne olisi ollut, jos hyvästä syystä hedelmällisyyttään epäilevä mies olisi pamauttanut puolisonsa ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. Sinä näet sen niin että minun puolisoni ei luota, minä näen sen niin että minun puolisoni ei halua tulla kohdelluksi idioottina. Minusta se on varsin järkevää ja kohtuullista.

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni ei luottaisi minuun, olisi aika vaikea ajatella elävänsä hänen kanssaan onnellista yhteiseloa. En myöskään haluaisi elää miehen kanssa, jos en luottaisi häneen.

Tuohan on varsin kätevää semmoiselle ihmishirviölle, joka ujuttaa ulkopuolisen lapsen perheeseen, aviomiehen tietämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äiti yleensä oikea?

Ei, jos hän on kimeeri.. maailmassa on muutama tällainen hyvin harvinainen tapaus. Eräältä äidiltä vietiin huoltajuus, kun testien mukaan (testi tarvittiin sossurahojen maksua varten) hän ei ollut synnyttämiensä lasten äiti. Tällaisella ihmisellä on toisen ihmisen DNA ja syntyvä lapsi voi olla "siskon", jota ei ole olemassakaan.

Eli kohdussa on yhdistynyt toisen alkion kanssa ja jäi siskon munasolut ja siskosta jäänyt kuin munasolut.

Uskovaisilla tuotakaan ongelmaa ei ole. Onhan mahdollista, että Jumala on vain luonut lapselle erilaiset geenit kuin isällä on.

Usein juuri ne miehet, jotka ovat ihan samannäköisiä kuin lapsensa, uskovat että biologinen isä on joku muu.

Jos lapsella todetaan perinnöllinen sairaus, niin totta hitossa ap:n täytyisi se lapsen isälle kertoa "vaitiolovelvollisuudesta" huolimatta. Sen takiahan se mukula on alun perin tutkimuksiin tuotu. 

Vai tutkiiko ap vanhempien geenejä ja saa vääriä tuloksia koko ajan tajutessaan, etteivät ne sovi lapsen geeneihin? Ei teiän lapsella ole lihasrappeumatautia, ups kyllä on, mutta perheen iskä ei sitten ole kantaja. 

Ja joka kymmenes mukula narahtaa näin ja onkin oikeasti postimiehelle...

Uskokoon ken tahtoo, minä en