Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhistuttaa ihmiset jotka on jääneet koukkuun tavaran karsimiseen.
23.08.2018 |
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sisustusbloggaaja-m…
Luin tuon jutun, ja siinä puhuttiin juuri siitä mitä olen huomannut kun olen seurannut facessa ryhmissä keskusteluja joissa puhutaan karsimisesta ja järjestämisestä, en edes ole konmaritus ryhmään mennyt koska tiedän että siellä se vasta on hullua touhua.
Jotkut oikeasti murehtivat sitä kuinka paljon suvun valokuvat vie tilaa. Tai jopa koulutodistuksiakin pitäisi hävittää. Ihmettelen, että mitä ihmettä ne ihmiset sitten säästää? Miksi pitää olla tyhjiä kaappeja kämppä täynnä, kai siellä kaapissa jotain voisi olla jos kerran niitä kaappeja on?
Ne ihmiset oikeesti saa kauheet kiksit siitä että joku hylly tai kokonainen kaappi on vaan tyhjä. Se menee mun mielestä jo sairauden puolelle jos idea ei ole se että muuttaa pienenpään asuntoon jossa niitä kaappeja ei ole yhtä paljon.
Monet sanoo että valokuvat on ne tavarat jotka pitäisi saada pelastettua tulipalolta, koska niitä ei niin vaan osteta kaupasta uusia jos ne tuhoutuu. Ja sit toiset hävittää niitä sen takia kun ei muka mahdu. Valokuvia mahtuu kenkälaatikkoon satoja, mutta ei, pitää hävittää suvun kuvat, ihan se ja sama olisko jälkipolvet halunneet nähdä esi-isiensä kuvia. Mutta kun Maire-Kyllikin kaappi pitää olla tyhjä, ei siellä saa mitään kenkälaatikkoa olla jossa on suvun vanhat kuvat. Ja kun nuoria ei nyt kiinnosta ne kuvat, niin ei niitä kannata säilöä että jos niitä 30 vuoden päästä kiinnostaisikin.
Mulla on iso raivausprojekti vasta alussa, ja kyllähän se outo fiilis on viedä sitä kamaa pois. Toivon todellakin että itse en sairastuisi tuollaiseen pakkomielteeseen tyhjästä tilasta ja mahdollisimman vähästä tavarasta niin että koti on askeettisempi kuin hotellihuone.
Kommentit (106)
Olen viimeisen parin kuukauden aikana antanut pois ja myynyt sikana tavaraa. Talo on myyty ja vaihtaa omistajaa vuoden vaihteessa. Me muutetaan vuokralle pieneen kaksioon, kunnes löydetään oma asunto haluamaltamme alueelta.
16 vuoden aikana tämän talon neliöihin on vain kertynyt tavaraa uskomattomia määriä. Olen myös skannannut tärkeitä papereita ja valokuvia mutta myös säästänyt ne samat. Ne on muistoja.
Sen sijaan häälahjaksi 19 vuotta sitten saamilla kahdella astiastolla en tee mitään tai pari vuotta sitten pois vaihdetulla sohvalla ja nojatuolilla.
Kahden viikon päästä järjestetään haepois pikkurahalla lauantai pihassamme. Silloin toivottavasti menee suuret määrät meille turhaa tavaraa.
Lapset on hakenut pois me mitä haluavat. Emme halua laittaa roskiinkaan suoraan käyttökelpoista tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tiivistää kauniilla (tai kauhealla) tavalla, mitä on sivistys tai sen puute. Se kertoo epäsuorasti vastauksen esimerkiksi siihen, miksi Suomen vanhimmatkin kaupungit ovat täynnä 1960-luvulla rakennettuja kenkälaatikon näköisiä taloja. Minäminäkansan rakentamia.
Kiitos, ap.
Aika löyhä aasinsilta, ihmiset nyt sattuvat arvostamaan eri asioita, ja kuka sen määrittää, että mikä on parempi tai arvokkaampi.
Esimerkiksi itselläni ei ole valokuva-albumeita, vaan digitaaliset kuvat käyvät aivan hyvin. Toinen juttu on sitten musiikin suhteen. Minulla on iso vinyylilevykokoelma, enkä voisi kuvitellakaan kuuntelevani musiikkia spotifystä yms. Ei tulisi silti mieleenikään haukkua niitä, jotka ovat luopuneet kaseteista, vinyyleistä ja cd-levyistä, ja korvanneet nämä digitaalisella musiikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Miksi ihmeessä ne on koppuraisia? Eli pilalla? Sittenhän ne pitääkin heittää roskiin jos ne eivät ole enää mitenkään käyttökelpoisia, ja miksi sellaisia kukaan ostaisi? Todella monet keräilevät kauniita vanhoja tekstiilejä käsin virkattuja pitsejä jne. Ne on arvokkaita. Mutta ei jos ne on pilattu jotenkin ja ne on koppuraisia.
Minun makuuni ne ovat koppuraisia, materiaali on kovaa ja karheaa. Lienee jotain pellavaa tms. Yritin myydä kasaa kympillä vanhan tavaran kirppiksellä, eipä tullut kyselyjä. Tähän voi toki myös ilmoittaa ostohalukkuudestaan.
Toivottavasti vielä luet näitä ja vinkkinä muillekin, että lahjoittakaa vanhat lakanat ym liinat vaikka hyväntekeväisyyteen suunnatuille kirpputoreille.
Siellä on arvostavia ostajia jotka etsii vanhoja tekstiiliä.
Lumppukeräyksiin tai roskiin ei kannata historiaa laittaa.Ei ei ei ei näin! Ei keräyksiin roskaa.
Siinäpä se, kun nämä vanhat materiaalit eivät ole roskaa vaan niille on kysyntää vaikka olisi reikiä lakanoissa.
Tää on aina sama, näille lakanoille ja kaikenmaailman liinoille on kuulemma ”kysyntää vaikka kuinka”. Tosiasiassa kukaan ei kuitenkaan ole niitä halukas ottamaan kun tilanne tulisi. Niitä on FB-kirpparit pullollaan, ei ole näkynyt ostajia.
Vierailija kirjoitti:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/goodbye-things-the-new-japanese-minim…
konmari on niin last season ja on aika nousta nextille levelille!
asuntoa käytetään ehkä vain nukkumiseen ja sosiaalinen elämä tapahtuu muualla
Fumion kirja on erinomainen (vaan ei mikään "uusi juttu") ja suosittelen lämpimästi. Se ei tosin ole konmarituksen seuraava level tmsjotain, vaan keskittyy toimintaohjeiden sijaan enemmänkin pohdiskelemaan sitä miksi ihminen kerää tavaraa ja mitä sillä yritetään osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Miksi ihmeessä ne on koppuraisia? Eli pilalla? Sittenhän ne pitääkin heittää roskiin jos ne eivät ole enää mitenkään käyttökelpoisia, ja miksi sellaisia kukaan ostaisi? Todella monet keräilevät kauniita vanhoja tekstiilejä käsin virkattuja pitsejä jne. Ne on arvokkaita. Mutta ei jos ne on pilattu jotenkin ja ne on koppuraisia.
Minun makuuni ne ovat koppuraisia, materiaali on kovaa ja karheaa. Lienee jotain pellavaa tms. Yritin myydä kasaa kympillä vanhan tavaran kirppiksellä, eipä tullut kyselyjä. Tähän voi toki myös ilmoittaa ostohalukkuudestaan.
Toivottavasti vielä luet näitä ja vinkkinä muillekin, että lahjoittakaa vanhat lakanat ym liinat vaikka hyväntekeväisyyteen suunnatuille kirpputoreille.
Siellä on arvostavia ostajia jotka etsii vanhoja tekstiiliä.
Lumppukeräyksiin tai roskiin ei kannata historiaa laittaa.Ei ei ei ei näin! Ei keräyksiin roskaa.
Siinäpä se, kun nämä vanhat materiaalit eivät ole roskaa vaan niille on kysyntää vaikka olisi reikiä lakanoissa.
Tää on aina sama, näille lakanoille ja kaikenmaailman liinoille on kuulemma ”kysyntää vaikka kuinka”. Tosiasiassa kukaan ei kuitenkaan ole niitä halukas ottamaan kun tilanne tulisi. Niitä on FB-kirpparit pullollaan, ei ole näkynyt ostajia.
Missä niitä vanhoja itse kudottuja lakanoita on pullollaan?
Yhtään en ole nähnyt vaikka jatkuvasti seuraan.
Itse pidän yllä hyväntekeväisyyskirpparia ja jatkuvasti käy ihmisiä niitä vanhoja lakanoita kysymässä.
Ja menee myös uudemmat lakanatkin todella hyvin kaupaksi
Alue: Aihe vapaa
Itse olen laiska käymään kaappeja läpi, joten muutto on aina mahtava tilaisuus pistää turhaa roinaa pois ja hirvittävät läjäthän sitä joka kerta lähtee.
En ymmärrä yhtään sitä turhan tavaran säilömistä, jota osa sukulaisistani mielellään harrastaa. Säilötään kaikki lasten leluista, vaatteista ja piirrustuksista lähtien. Astiat, kipot ja kupit pitää tietysti säilöä. Samoin vanha sohva, jos kukaan ei suostu ostamaan sitä samalla rahalla kuin se ostettiin uutena kymmenen vuotta sitten.
Ja sitten kuitenkin ollaan joka välissä työntämässä niitä rojuja muille kun on niiiiiin ihana tämä 30 vuotta vanha kellastunut vaate tms. Itselle niillä voi olla tunnearvoa, mutta onko sekään syy säilöä laatikkotolkulla tavaraa, jolle ei enää vuosikymmeniin ole ollut mitään käyttöä.