Kauhistuttaa ihmiset jotka on jääneet koukkuun tavaran karsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Kaikkihan ei tietty historiaa arvosta, mutta itseäni raivostuttaisi jos kuulisin vanhojen sukuvalokuvien päätyneen roskiin. Kyllä minä ainakin haluan nähdä miltä sukulaiset näyttivät ja miten asuivat. Onneksi ei ole pelkoa että mitään niin hirveää tapahtuisin, suvussa arvostetaan näitä ainutlaatuisia esineitä ja suvun historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Minua ainakin surettaa, ettei vanhoista sukulaisista ole jäljellä kuvia. Tähän syynä tosin sota ja evakkomatkat, mutta silti. Ei aavistustakaan, miltä isoisä näytti.

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset oikeesti saa kauheet kiksit siitä että joku hylly tai kokonainen kaappi on vaan tyhjä.

Monet sanoo että valokuvat on ne tavarat jotka pitäisi saada pelastettua tulipalolta, koska niitä ei niin vaan osteta kaupasta uusia jos ne tuhoutuu.

Ja sit toiset hävittää niitä sen takia kun ei muka mahdu. Valokuvia mahtuu kenkälaatikkoon satoja, mutta ei, pitää hävittää suvun kuvat, ihan se ja sama olisko jälkipolvet halunneet nähdä esi-isiensä kuvia. Mutta kun Maire-Kyllikin kaappi pitää olla tyhjä, ei siellä saa mitään kenkälaatikkoa olla jossa on suvun vanhat kuvat.

😂😂😂😂😂😂

Luulisin, että tyhjä tila koukuttaa samalla tavalla kuin hamstraaminenkin. On pakko saada enemmän, kun vanha ei enää tunnu riittävältä.

Tein viime kesänä aika suurimittaisen raivauksen ja se todellakin oli alkuun outoa. Mieli puhdistui, kun sai heitettyä turhaa tavaraa pois, mutta kumman kauan meni että pääsi siihen poisheittämiseen kiinni. Valtavia määriä papereita, mistä ei oikeastaan ole käsitystä miksi niitä tuli säästettyä. Valokuvia, omia todistuksia ym. ei kyllä käynyt mielessäkään hävittää. Varmasti kaapeissa on vielä paljon paljon turhaa, mutta niiden poistaminen tai säilyttäminen on perillisteni asia.

Vierailija kirjoitti:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sisustusbloggaaja-m…

Luin tuon jutun, ja siinä puhuttiin juuri siitä mitä olen huomannut kun olen seurannut facessa ryhmissä keskusteluja joissa puhutaan karsimisesta ja järjestämisestä, en edes ole konmaritus ryhmään mennyt koska tiedän että siellä se vasta on hullua touhua.

Jotkut oikeasti murehtivat sitä kuinka paljon suvun valokuvat vie tilaa. Tai jopa koulutodistuksiakin pitäisi hävittää. Ihmettelen, että mitä ihmettä ne ihmiset sitten säästää? Miksi pitää olla tyhjiä kaappeja kämppä täynnä, kai siellä kaapissa jotain voisi olla jos kerran niitä kaappeja on?

Ne ihmiset oikeesti saa kauheet kiksit siitä että joku hylly tai kokonainen kaappi on vaan tyhjä. Se menee mun mielestä jo sairauden puolelle jos idea ei ole se että muuttaa pienenpään asuntoon jossa niitä kaappeja ei ole yhtä paljon.

Monet sanoo että valokuvat on ne tavarat jotka pitäisi saada pelastettua tulipalolta, koska niitä ei niin vaan osteta kaupasta uusia jos ne tuhoutuu. Ja sit toiset hävittää niitä sen takia kun ei muka mahdu. Valokuvia mahtuu kenkälaatikkoon satoja, mutta ei, pitää hävittää suvun kuvat, ihan se ja sama olisko jälkipolvet halunneet nähdä esi-isiensä kuvia. Mutta kun Maire-Kyllikin kaappi pitää olla tyhjä, ei siellä saa mitään kenkälaatikkoa olla jossa on suvun vanhat kuvat. Ja kun nuoria ei nyt kiinnosta ne kuvat, niin ei niitä kannata säilöä että jos niitä 30 vuoden päästä kiinnostaisikin.

Mulla on iso raivausprojekti vasta alussa, ja kyllähän se outo fiilis on viedä sitä kamaa pois. Toivon todellakin että itse en sairastuisi tuollaiseen pakkomielteeseen tyhjästä tilasta ja mahdollisimman vähästä tavarasta niin että koti on askeettisempi kuin hotellihuone.

Suvun vanhat kuvat? Ei mulla edes ole sellaisia, kuka niitä katsoisi? Mua ei ainakaan huvita tuhlata aikaa vanhojen kuvien katseluun monta kertaa.

Kuvat saa skannattua koneelle jos  viitsii vaivautua.

Kun vähemmän kamaa, mahtuu pienempään asuntoon  -> vapautuu enemmän varoja elämästä nauttimiseen.

Sanoin kuvaamaton helpotuksen tunne kun on enemmän tilaa.  En kadu.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin nautin siitä kun tavaraa on vähän ja kaapit eivät pursuile... Mutta, esim. Ostolakossa-bloggaajan kirjoitus siitä miten hän skannasi vanhat valokuvat digimuotoon karsiessaan tavaraa ja heitti ne alkuperäiset kuvat roskiin pisti melkein vihaksi. Eihän ne skannatut digikuvat ole yhtään sama asia! Väritkin muuttuvat matkalla.

Mitäs sitten kun niitä valokuvia alkaakin myöhemmin kaivata? Ja sitten huomaa että tekniikka onkin pettänyt ja digikuvat ovat tuhoutuneet tai vioittuneet :(

Sinunko valokuvat hän tuhosi, kuin suutuit?😮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää. 

ap

Sori, se sukulaistäti ei ole sulle mitään velkaa, vaikka kuinka tykkäisit hänen tavaroistaan tai kuvistaan. Olen yli 40 v. lapseton, enkä tosiaankaan käytä säilytystiloja tavaroihin, jotka voivat olla jonkun mielestä kivoja joskus. Voin kyllä kysyä, jos arvelen jonkun tutun pitävän jostain poistostani. Lahjoitan turhat tavarani hyväntekeväisyyteen.

Olipa onneton valinta haastateltavaksi, bloggaajasta on av:llakin ketju. Tavaran hamstraaminen on jotain uskomatonta, kodin sisustus vaihtuu monta kertaa vuodessa ja normaalilla käytöllä mukamas laadukkaat tuotteet hajoilevat niin, että uutta on ostettava joka ikinen viikko.

Kyllä se sukulaistäti on minulle ja esi-isilleen sen velkaa että säilyttää esi-isien kuvat minulle ja minun jälkeeni tuleville. Se nyt on vähintä mitä voi tehdä, hävittäkööt kaiken muun, ei minua toisten tavarat kiinnosta. Mutta geenit jotka periytyy myös minulle olisi kiva nähdä myös kuvina. Itsekkyyden huippu jos ei edes valokuvia voi säilyttää jotka vie todella vähän tilaa.

ap

Sä olet väärässä. Se sukulaistäti ei ole sinulle tai esi-isilleen mitään velkaa ja saa vaikka polttaa ne kuvat juhannuskokossa jos haluaa. Ne kuvat ovat hänen omaisuuttaan, ei  sinun eikä hän liene testamenttaamassa niitä kuvia sulle. Tolla perusteella sukulaistätien ois pitänyt säästää kaikki  jostain  esikeskiajalta lähtien. Kyllä  sulle ja sun tiedonhaluusi kirkonkirjat riittää, ne olivat olemassa jo  ennen valokuvia.

Sukututkimus vasta itsekästä onkin. Laitetaan toisten nimet ja kuvat kirjoihin ja  nettiin kysymättä elossa olevilta sukulaisilta haluaako  tietonsa kirjoihin ja nettiin eikä voida hyväksyä kieltävää vastausta. Olet just esimerkki sellaisesta mutkumähaluan-tapauksesta-

Aivan yhtä sairasta kuin tavaran pakonomainen hamstraaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niitä suvun kuvia. 1 muuttolaatikollinen, ei kenkälaatikollista. Suurin osa on sellaisia että voisin katsoa samantapaisia aikakauden kuvia netistä.... Ei herätä mitään tunteita. Ihan sama onko kuvan Justiina joka eli Karjalan kannaksella yli sata vuotta sitten sukua tai ei. Enpä mä kyllä juurikaan paremmin tunne elossa olevaa sukuakaan.

Miksi et anna niitä kuvia niille sukulaisille? Kyllähän ne pitää käydä läpi että mitä niissä on, ei jälkipolvet niillä mitään tee jos niissä ei lue mitä kuva esittää. Jos sukulaisiakaan ei kiinnosta, niin anna jonnekin arkistoon josta joku sukututkija joita ne kiinnostaa voi niitä löytää vaikka sadan vuoden päästä.

ap

Äidillä on jossain laatikossa vanhoja valokuvia, suurin osa taitaa olla 50-luvulta, mutta vanhempiakin on. Osasta kuvista äitikään ei osaa sanoa, keitä siinä on. Siinä on voinut olla kyläläisiä tai sukulaisia, mutta mitään merkintää ei ole. Ei niiden katsominen herätä mitään tunteita.

Minulla on valokuvia paljon, mutta en ole oikein koskaan jaksanut laittaa niitä albumeihin. Just selasin yhden ulkomaan reissun kuvia: puu, toinen, puu, kukkia, rakennus, toinen rakennus, siis tuohon tyyliin. Hieno maisema, jonka nähdessään huokaisi "wau" ei näytä siltä huonolla kameralla otettuna. Kaiken lisäksi tilasin kaikista kuvista tuplakuvat. Karsittavaa tosiaan olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää. 

ap

Jos kuvien laillinen omistaja on joskus ne halunnut hävittää, sinun vinkumisesi ei asiaa auta. Ei sinulla ole MINKÄÄNLAISTA oikeutta toisten ihmisten omaisuuteen vaikka kyseessä olisikin sukulainen. Ja harrastit mitä hyvänsä, ei sukulaisten, elävien tai edesmenneiden, tarvitse säilöä rojua nurkissa mahdollistaakseen sinun harrastuksesi.

Mitä tekisit kuvilla ihmisistä jotka ovat kuolleet ennen syntymääsi? Eihän sinulla voi edes olla niihin mitään kiintymyssuhdetta. Ventovieraita ovat.

Minä en säästä valokuvia, en vanhoja enkä uusia. Muistan itselleni tärkeät ihmiset muutenkin ja muita ei tarvitsekaan muistaa. En muutenkaan harrasta menneisyyden muistelua hirveästi. Nykyhetki ja tulevaisuus kiinnostaa enemmän.

Todistuksista olen säästänyt YO-todistuksen ja AMK-todistuksen koska niitä voi vielä joskus tarvita. Millään muulla ei tee mitään. Luultavasti YO-todistuksenkin voisi hävittää.

Ja ei, en ole karsija tai Konmarittaja. En vain ole emotionaalinen märisijä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan myös tavaran karsimista, mutta siltikään en ole saanut kaappiakaan vielä tyhjäksi, turhia enemmänkin pois, niin että loput mahtuu kaappiin siistimmin. Ja työtä olisi vielä vaikka kuinka. Mua enemmän ihmetyttää tavaran kerääjät :/

Mutta totta sekin että osa sairastuu hulluuteen tässäkin asiassa. Ei ole mitään järkeä laittaa pois vanhoja valokuvia, arvokkaita juttuja yms... Mutta sellasta turhaa krääsää, jolla ei ole mitään merkitystä kellekään, on mukava laittaa pois. Epämääräisiä muoviesineitä ja kippoja joita ei käytä...

Vaatteet jotka joskus tulevaisuudessa voisivat mahtua, on kans hyvä esimerkki siitä mitkä ehkä kantsii poistaa. Ottavat vaan päähän muistuttamassa kuinka laiha pitäisi olla. Ja jos oikeasti laihtuisi, niin silloin kyllä mielihyvin hankkii jotain uutta. Tai kylppärikaappi täynnä purkkeja, joita ei käytä ja ihmiset luulee että ne pysyy yhtä hyvinä vuodesta toiseen, vaikka kemikaalit muuttaa muotoaan pikkuhiljaa. Muovistakin imeytyy ajansaatossa ainesosia rasvoihin yms. Kantsis heti alkuvaiheessa antaa hyvät voiteet jollekin joka käyttää, jos itse huomaa ettei tää nyt niin sopivaa mulle ollutkaan.

Sanot että vanhoja valokuvia "ei ole järkeä" poistaa, turhia juttuja kylläkin? Etkö ymmärrä, että ihmiset eivät suhtaudu asioihin samoin? Monelle vanhat valokuvat ovat nimenomaan turhia. Velvollisuudentunteesta niitä säilötään ettei joku ap:n kaltainen sekopääsukulainen tule vinkumaan. Kun niistä lopulta uskaltaa hankkiutua eroon, on vapaudentunne mahtava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää. 

ap

Sori, se sukulaistäti ei ole sulle mitään velkaa, vaikka kuinka tykkäisit hänen tavaroistaan tai kuvistaan. Olen yli 40 v. lapseton, enkä tosiaankaan käytä säilytystiloja tavaroihin, jotka voivat olla jonkun mielestä kivoja joskus. Voin kyllä kysyä, jos arvelen jonkun tutun pitävän jostain poistostani. Lahjoitan turhat tavarani hyväntekeväisyyteen.

Olipa onneton valinta haastateltavaksi, bloggaajasta on av:llakin ketju. Tavaran hamstraaminen on jotain uskomatonta, kodin sisustus vaihtuu monta kertaa vuodessa ja normaalilla käytöllä mukamas laadukkaat tuotteet hajoilevat niin, että uutta on ostettava joka ikinen viikko.

Kyllä se sukulaistäti on minulle ja esi-isilleen sen velkaa että säilyttää esi-isien kuvat minulle ja minun jälkeeni tuleville. Se nyt on vähintä mitä voi tehdä, hävittäkööt kaiken muun, ei minua toisten tavarat kiinnosta. Mutta geenit jotka periytyy myös minulle olisi kiva nähdä myös kuvina. Itsekkyyden huippu jos ei edes valokuvia voi säilyttää jotka vie todella vähän tilaa.

ap

Sä olet väärässä. Se sukulaistäti ei ole sinulle tai esi-isilleen mitään velkaa ja saa vaikka polttaa ne kuvat juhannuskokossa jos haluaa. Ne kuvat ovat hänen omaisuuttaan, ei  sinun eikä hän liene testamenttaamassa niitä kuvia sulle. Tolla perusteella sukulaistätien ois pitänyt säästää kaikki  jostain  esikeskiajalta lähtien. Kyllä  sulle ja sun tiedonhaluusi kirkonkirjat riittää, ne olivat olemassa jo  ennen valokuvia.

Sukututkimus vasta itsekästä onkin. Laitetaan toisten nimet ja kuvat kirjoihin ja  nettiin kysymättä elossa olevilta sukulaisilta haluaako  tietonsa kirjoihin ja nettiin eikä voida hyväksyä kieltävää vastausta. Olet just esimerkki sellaisesta mutkumähaluan-tapauksesta-

Ne sukulaistädin esi-isät eivät ole vain hänen esi-isiään, ja hänen velvollisuutensa on olla polttamatta niitä kuvia, antaa muille jos ei halua säilöä, mikä siinä on niin vaikeaa?

Ei keskiajalla ollut valokuvia.

Sukututkimus ei ole sitä että eläviä tutkitaan, vaan niitä kuolleita ja menneitä. Tieto pitää tallentaa jälkipolvia varten. Sellaiset ihmiset jotka vastustaa sukututkimusta ovat ihan naurettavia, kuvittelevat että jos heidän nimensä ja syntymäaikansa on jossain sukukirjassa niin siitä on jotain haittaa. Ketään joka ei kuulu samaan sukuun ei kiinnosta se missä kirjassa jonkun nimi on, eikä se kenen kanssa samaan sukuun kuuluu.

Monilla ihmisillä on liian suuria luuloja itsestään, luulevat että ihan koko maailmaa kiinnostaa se mihin sukuun hän kuuluu ja minä päivänä hän on syntynyt ja se sitten pitää salata ettei vaan kukaan saa tietää... paitsi että kaikki jotka sinut tuntevat tietävät ketkä on sinun vanhempasi ja sisaruksesi jne. ja facesta näkee ensimmäisenä koska sulla on synttärit. Viimeistään hautakiveen ne tiedot tulee sitten kuitenkin.

ap

Hämmästyttävää miten monen mielestä yhdellä ihmisellä on oikeus halutessaan hävittää vanhat sukukuvat. Minun mielestäni ne kuuluvat suvulle yhteisesti ja jos joku ei niitä halua pitää, niin ensin niitä tarjotaan muille. Kauhistus että jonkun mielestä on sopivaa minimalismiin hurahdettuaan tai muusta hävittää suvun kuvat vaikka 1800-luvulta lähtien koska ei jaksa niitä itse katsoa eikä muka ole mitään "velkaa" muille sukulaisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Kyllä minä kaipaan niitä vanhoja kuvia joita en tiedä onko ollut olemassakaan vai onko joku sukulaistäti hävittänyt siivousvimmassaan. Minä harrastan sukututkimusta ja olen kateellinen niille joilla on jos jonkinlaisia kuvia sadan vuoden ajalta suvustaan ja jopa yli sata vuotta vanhoja kuvia. Minulla ei ole edes kaikista neljästä äitini isovanhemmasta kuvaa, kolmesta on kaikista yksi kuva joissa ovat jo vanhoja, eikä muutakaan tietoa ole heistä sitten oikeastaan jäänyt kun ovat kuolleet jo ennen äitini syntymää. 

ap

Sori, se sukulaistäti ei ole sulle mitään velkaa, vaikka kuinka tykkäisit hänen tavaroistaan tai kuvistaan. Olen yli 40 v. lapseton, enkä tosiaankaan käytä säilytystiloja tavaroihin, jotka voivat olla jonkun mielestä kivoja joskus. Voin kyllä kysyä, jos arvelen jonkun tutun pitävän jostain poistostani. Lahjoitan turhat tavarani hyväntekeväisyyteen.

Olipa onneton valinta haastateltavaksi, bloggaajasta on av:llakin ketju. Tavaran hamstraaminen on jotain uskomatonta, kodin sisustus vaihtuu monta kertaa vuodessa ja normaalilla käytöllä mukamas laadukkaat tuotteet hajoilevat niin, että uutta on ostettava joka ikinen viikko.

Kyllä se sukulaistäti on minulle ja esi-isilleen sen velkaa että säilyttää esi-isien kuvat minulle ja minun jälkeeni tuleville. Se nyt on vähintä mitä voi tehdä, hävittäkööt kaiken muun, ei minua toisten tavarat kiinnosta. Mutta geenit jotka periytyy myös minulle olisi kiva nähdä myös kuvina. Itsekkyyden huippu jos ei edes valokuvia voi säilyttää jotka vie todella vähän tilaa.

ap

Kukaan ei ole esi-isilleen mitään velkaa. Ne on nääs kuolleita. Tätisi ei ole myöskään velvollinen säästämään turhaksi katsomaansa rojua sinulle, vaikka se sinusta olisikin tärkeää. Aivan sama kenelle romu on ennen tätiä kuulunut. Nyt se on hänen omaisuuttaan, ja jokainen saa vaikka polttaa omaisuuttaan jos tahtoo kunhan ei hae vakuutuskorvauksia. Paitsi metsää ei saa polttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun vieraan ihmisen jälkipolvet saattavat siis pahoittaa mielensä siitä, että eivät näe jotain, minkä olemassaolostakaan eivät ole olleet tietoisia. Ihan uuden luokan mielensäpahoittamista AP:ltä!

Ja ei, en hävitä muistoesineitä, mutta suvun vanhoja valokuvia en ole koskaan osannut kaivata, mitään tietoa edes, että ovatko vielä jossain.

Kaikkihan ei tietty historiaa arvosta, mutta itseäni raivostuttaisi jos kuulisin vanhojen sukuvalokuvien päätyneen roskiin. Kyllä minä ainakin haluan nähdä miltä sukulaiset näyttivät ja miten asuivat. Onneksi ei ole pelkoa että mitään niin hirveää tapahtuisin, suvussa arvostetaan näitä ainutlaatuisia esineitä ja suvun historiaa.

Historiaa voi arvostaa myös ilman materiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan myös tavaran karsimista, mutta siltikään en ole saanut kaappiakaan vielä tyhjäksi, turhia enemmänkin pois, niin että loput mahtuu kaappiin siistimmin. Ja työtä olisi vielä vaikka kuinka. Mua enemmän ihmetyttää tavaran kerääjät :/

Mutta totta sekin että osa sairastuu hulluuteen tässäkin asiassa. Ei ole mitään järkeä laittaa pois vanhoja valokuvia, arvokkaita juttuja yms... Mutta sellasta turhaa krääsää, jolla ei ole mitään merkitystä kellekään, on mukava laittaa pois. Epämääräisiä muoviesineitä ja kippoja joita ei käytä...

Vaatteet jotka joskus tulevaisuudessa voisivat mahtua, on kans hyvä esimerkki siitä mitkä ehkä kantsii poistaa. Ottavat vaan päähän muistuttamassa kuinka laiha pitäisi olla. Ja jos oikeasti laihtuisi, niin silloin kyllä mielihyvin hankkii jotain uutta. Tai kylppärikaappi täynnä purkkeja, joita ei käytä ja ihmiset luulee että ne pysyy yhtä hyvinä vuodesta toiseen, vaikka kemikaalit muuttaa muotoaan pikkuhiljaa. Muovistakin imeytyy ajansaatossa ainesosia rasvoihin yms. Kantsis heti alkuvaiheessa antaa hyvät voiteet jollekin joka käyttää, jos itse huomaa ettei tää nyt niin sopivaa mulle ollutkaan.

Sanot että vanhoja valokuvia "ei ole järkeä" poistaa, turhia juttuja kylläkin? Etkö ymmärrä, että ihmiset eivät suhtaudu asioihin samoin? Monelle vanhat valokuvat ovat nimenomaan turhia. Velvollisuudentunteesta niitä säilötään ettei joku ap:n kaltainen sekopääsukulainen tule vinkumaan. Kun niistä lopulta uskaltaa hankkiutua eroon, on vapaudentunne mahtava.

Miksi sinä sitten olet se sukulainen jolla on oikeus hävittää kuvat joita itse et ole ottanut? Vaikka kuvien henkilöillä on muitakin jälkipolvien edustajia, miksi juuri sinä olet se joka päättää että nämä kuvat on turhia? Miksi sinun yleensäkään pitäisi niitä kuvia ottaa itsellesi kun et edes niistä piittaa? Perinnönjaossa kuitenkin ne itsellesi hamstrasit ettei vaan muut saa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niitä suvun kuvia. 1 muuttolaatikollinen, ei kenkälaatikollista. Suurin osa on sellaisia että voisin katsoa samantapaisia aikakauden kuvia netistä.... Ei herätä mitään tunteita. Ihan sama onko kuvan Justiina joka eli Karjalan kannaksella yli sata vuotta sitten sukua tai ei. Enpä mä kyllä juurikaan paremmin tunne elossa olevaa sukuakaan.

Miksi et anna niitä kuvia niille sukulaisille? Kyllähän ne pitää käydä läpi että mitä niissä on, ei jälkipolvet niillä mitään tee jos niissä ei lue mitä kuva esittää. Jos sukulaisiakaan ei kiinnosta, niin anna jonnekin arkistoon josta joku sukututkija joita ne kiinnostaa voi niitä löytää vaikka sadan vuoden päästä.

ap

Ei arkistoissakaan voi säilöä loputtomiin merkityksettömien tavisten valokuvia. Ei riitä tilat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sisustusbloggaaja-m…

Luin tuon jutun, ja siinä puhuttiin juuri siitä mitä olen huomannut kun olen seurannut facessa ryhmissä keskusteluja joissa puhutaan karsimisesta ja järjestämisestä, en edes ole konmaritus ryhmään mennyt koska tiedän että siellä se vasta on hullua touhua.

Jotkut oikeasti murehtivat sitä kuinka paljon suvun valokuvat vie tilaa. Tai jopa koulutodistuksiakin pitäisi hävittää. Ihmettelen, että mitä ihmettä ne ihmiset sitten säästää? Miksi pitää olla tyhjiä kaappeja kämppä täynnä, kai siellä kaapissa jotain voisi olla jos kerran niitä kaappeja on?

Ne ihmiset oikeesti saa kauheet kiksit siitä että joku hylly tai kokonainen kaappi on vaan tyhjä. Se menee mun mielestä jo sairauden puolelle jos idea ei ole se että muuttaa pienenpään asuntoon jossa niitä kaappeja ei ole yhtä paljon.

Monet sanoo että valokuvat on ne tavarat jotka pitäisi saada pelastettua tulipalolta, koska niitä ei niin vaan osteta kaupasta uusia jos ne tuhoutuu. Ja sit toiset hävittää niitä sen takia kun ei muka mahdu. Valokuvia mahtuu kenkälaatikkoon satoja, mutta ei, pitää hävittää suvun kuvat, ihan se ja sama olisko jälkipolvet halunneet nähdä esi-isiensä kuvia. Mutta kun Maire-Kyllikin kaappi pitää olla tyhjä, ei siellä saa mitään kenkälaatikkoa olla jossa on suvun vanhat kuvat. Ja kun nuoria ei nyt kiinnosta ne kuvat, niin ei niitä kannata säilöä että jos niitä 30 vuoden päästä kiinnostaisikin.

Mulla on iso raivausprojekti vasta alussa, ja kyllähän se outo fiilis on viedä sitä kamaa pois. Toivon todellakin että itse en sairastuisi tuollaiseen pakkomielteeseen tyhjästä tilasta ja mahdollisimman vähästä tavarasta niin että koti on askeettisempi kuin hotellihuone.

Suvun vanhat kuvat? Ei mulla edes ole sellaisia, kuka niitä katsoisi? Mua ei ainakaan huvita tuhlata aikaa vanhojen kuvien katseluun monta kertaa.

Kuvat saa skannattua koneelle jos  viitsii vaivautua.

Kun vähemmän kamaa, mahtuu pienempään asuntoon  -> vapautuu enemmän varoja elämästä nauttimiseen.

Kuvien skannaaminen koneelle on valtava urakka siihen nähden, että säilyttää ne alkuperäisinä paperikuvina.

Sitäpaitsi se skannaus pitäisi tehdä negatiiveistä, joka vaatii omanlaisensa skannerin.

Tietysti tämän voi teettää ammattilaisellakin, mutta laatu maksaa.