Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhistuttaa ihmiset jotka on jääneet koukkuun tavaran karsimiseen.
23.08.2018 |
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sisustusbloggaaja-m…
Luin tuon jutun, ja siinä puhuttiin juuri siitä mitä olen huomannut kun olen seurannut facessa ryhmissä keskusteluja joissa puhutaan karsimisesta ja järjestämisestä, en edes ole konmaritus ryhmään mennyt koska tiedän että siellä se vasta on hullua touhua.
Jotkut oikeasti murehtivat sitä kuinka paljon suvun valokuvat vie tilaa. Tai jopa koulutodistuksiakin pitäisi hävittää. Ihmettelen, että mitä ihmettä ne ihmiset sitten säästää? Miksi pitää olla tyhjiä kaappeja kämppä täynnä, kai siellä kaapissa jotain voisi olla jos kerran niitä kaappeja on?
Ne ihmiset oikeesti saa kauheet kiksit siitä että joku hylly tai kokonainen kaappi on vaan tyhjä. Se menee mun mielestä jo sairauden puolelle jos idea ei ole se että muuttaa pienenpään asuntoon jossa niitä kaappeja ei ole yhtä paljon.
Monet sanoo että valokuvat on ne tavarat jotka pitäisi saada pelastettua tulipalolta, koska niitä ei niin vaan osteta kaupasta uusia jos ne tuhoutuu. Ja sit toiset hävittää niitä sen takia kun ei muka mahdu. Valokuvia mahtuu kenkälaatikkoon satoja, mutta ei, pitää hävittää suvun kuvat, ihan se ja sama olisko jälkipolvet halunneet nähdä esi-isiensä kuvia. Mutta kun Maire-Kyllikin kaappi pitää olla tyhjä, ei siellä saa mitään kenkälaatikkoa olla jossa on suvun vanhat kuvat. Ja kun nuoria ei nyt kiinnosta ne kuvat, niin ei niitä kannata säilöä että jos niitä 30 vuoden päästä kiinnostaisikin.
Mulla on iso raivausprojekti vasta alussa, ja kyllähän se outo fiilis on viedä sitä kamaa pois. Toivon todellakin että itse en sairastuisi tuollaiseen pakkomielteeseen tyhjästä tilasta ja mahdollisimman vähästä tavarasta niin että koti on askeettisempi kuin hotellihuone.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun tähän jengiin .Kun siivouksen seurauksena näen edessäni tyhjän hyllyn niin aahhh!
Mitä sä teet sillä tyhjällä hyllyllä? Ihailet? Eikö olisi parempi että muuttaisit pienenpään asuntoon jossa ei olisi turhia tyhjiä hyllyjä, jokainen neliö maksaa, myös ne turhat kaapit.
ap
Sille tyhjälle hyllylle on helppo laittaa jotain jos tarvetta.Mitä väljemmin kamat,oli ne sitten astioita tai sukkia,on säilötty sen helpompaa niitä ottaa käyttöön kun tarvitsee.:-)
En hyötyisi pienemmästä asunnosta montaakaan euroa.Ei mun 5 komeroa kamalasti yhtiövastiketta nosta.Eikä ne kaapit tyhjyttään ammota nytkään.
Yleensä nämä tyhjiä hyllyjä hehkuttavat ihmiset eivät aio laittaa sille hyllylle enää koskaan mitään, vaan päämäärä on saada muutkin hyllyt tyhjiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjistä hyllyistä tulee mieleen lähinnä Neuvostoliitto.
Tämä ketju tiivistää kauniilla (tai kauhealla) tavalla, mitä on sivistys tai sen puute. Se kertoo epäsuorasti vastauksen esimerkiksi siihen, miksi Suomen vanhimmatkin kaupungit ovat täynnä 1960-luvulla rakennettuja kenkälaatikon näköisiä taloja. Minäminäkansan rakentamia.
Kiitos, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keiden mielestä on ihan jees hävittää suvun tavarat muilta kysymyttä ovat ilmeisesti niitä joilla ei ole perintöesineitä kovinkaan monen vuosikymmenen takaa. Silloin on vaikea ymmärtää, mikä arvo (ainakin henkinen, vaikka ei ehkä rahallinen) on vaikkapa muoto- ja perhevalokuvilla 1800-luvulta.
Ei minusta ole Ok hävittää kysymättä muilta. Mutta tyypillinen tilannehan on sellainen, että kyllä ne muut haluavat, että tavarat säilytetään, heillä nyt ei vain satu olemaan mahdollisuutta siihen. ”Säilytetään jossain, mutta ei minun kaapissani”. T. Tuo, jolla on varastollinen nimikoituja pitsilakanoita.
Tätä samaa logiikkaa käyttää suurin osa marittajista. Kaikki muut läheiset ja sukulaiset ovat käveleviä tarvikevarastoja. Ensin hävitetään omat työkalut ja tarpeet, kun "ei niitä 'ikinä' tarvitse tai niistä ei ole iloa". Ja sitte ollaan vailla milloin mitäkin vasarasta kaulimeen ja kahviastiastosta ruohonleikkuriin. Koska kaikki muut tietysti haluavat olla niitä automaattisesti käytettävissä olevia ilmaisia tavaranlainaajia ja varastoijia. Tai toinen vaihtoehto on, että ostetaan aina jossain vaiheessa uutta niiden hävitettyjen tarvikkeiden tilalle ja näin käytännössä eletään paljon pahemmin kertakäyttökulttuuria.
Ei sen puoleen, en minäkään halua varastoida oikeasti hyödytöntä tai epämieluisaa tavaraa. Useamman muutonkin takia on tavaroita ollut pakko karsia. Kuitenkin liian pitkälle menevät tavarankarsijat ovat usein rasite lähipiirilleen ja ympäristölle.
Tulee mieleen kuinka teininä reissuun lähtiessä oli aina joukossa muutama, joka hieman ylenkatseellisesti naureskelei muille "mitä te oikeen stressaatte tavaroista ja pakkaatte niin kauheesti. Ottakaa rennommin, ei tarvi ku vaatteet päälle ja lompakon taskuun". Yleensä nämä samat tyypit oli aina ensimmäisenä kerjäämässä buranaa, hammastahnaa, saippuaa, varapöksyjä, tupakkaa, evässämpylöitä, sipsejä, laastaria, neulaa ja lankaa - ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Miksi ihmeessä ne on koppuraisia? Eli pilalla? Sittenhän ne pitääkin heittää roskiin jos ne eivät ole enää mitenkään käyttökelpoisia, ja miksi sellaisia kukaan ostaisi? Todella monet keräilevät kauniita vanhoja tekstiilejä käsin virkattuja pitsejä jne. Ne on arvokkaita. Mutta ei jos ne on pilattu jotenkin ja ne on koppuraisia.
Minun makuuni ne ovat koppuraisia, materiaali on kovaa ja karheaa. Lienee jotain pellavaa tms. Yritin myydä kasaa kympillä vanhan tavaran kirppiksellä, eipä tullut kyselyjä. Tähän voi toki myös ilmoittaa ostohalukkuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ilman tavaroita on suuri haaveeni, johon en koskaan pääse niin kauan kuin minulla on perhe ja puoliso, jotka kävelevät ylitseni roinansa kanssa. Ap:n kuvailemia ihmisiä on Suomessa ehkä muutama.
"suku" voi tulla ja hakea "kulttuuriomaisuutensa" omiin nurkkiinsa ja kaappeihinsa säilytettäväksi. Kenenkään ei tarvitse olla suvun arkistovarasto, jossa säilytetään niitä joidenkin mielestä äärettömän arvokkaita ja tärkeitä tilpehöörejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä heitin jo toistakymmentä vuotta sitten menemään kaikki nuoruusajan kirjeet, päiväkirjat ym. sälän. Vielä tänäkin päivänä tulee kepeä ja vapautunut olo asiasta, en ole kertaakaan katunut!
Sama täällä! Kaikki kirjeet, monta säkillistä. Niistä tuli vain huonoja muistoja enimmäkseen. Teinarit, päiväkirjat ym. Olo on kevyt ja hyvä. Valokuvista olen suuremman osan hävittänyt, joitain skannaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Jos ei löydy ostajia, anna ilmaiseksi. Sinulla kun ei ilmeisesti ole edes sukulaisia, jotka vaatisivat lakanoiden säilytystä. Itse aiheuttua kitinää kaikki tyynni.
eri
Vaatisivat lakanoiden säilytystä..? Mitä mä just luin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun tähän jengiin .Kun siivouksen seurauksena näen edessäni tyhjän hyllyn niin aahhh!
Mitä sä teet sillä tyhjällä hyllyllä? Ihailet? Eikö olisi parempi että muuttaisit pienenpään asuntoon jossa ei olisi turhia tyhjiä hyllyjä, jokainen neliö maksaa, myös ne turhat kaapit.
ap
Sille tyhjälle hyllylle on helppo laittaa jotain jos tarvetta.Mitä väljemmin kamat,oli ne sitten astioita tai sukkia,on säilötty sen helpompaa niitä ottaa käyttöön kun tarvitsee.:-)
En hyötyisi pienemmästä asunnosta montaakaan euroa.Ei mun 5 komeroa kamalasti yhtiövastiketta nosta.Eikä ne kaapit tyhjyttään ammota nytkään.
Yleensä nämä tyhjiä hyllyjä hehkuttavat ihmiset eivät aio laittaa sille hyllylle enää koskaan mitään, vaan päämäärä on saada muutkin hyllyt tyhjiksi.
ap
Älä tulkitse ihan noin kirjaimellisesti.
Ei mulla todellakaan ole 5 kaapillista tyhjiä hyllyjä,joita hyväilen heti aamulla herättyäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Miksi ihmeessä ne on koppuraisia? Eli pilalla? Sittenhän ne pitääkin heittää roskiin jos ne eivät ole enää mitenkään käyttökelpoisia, ja miksi sellaisia kukaan ostaisi? Todella monet keräilevät kauniita vanhoja tekstiilejä käsin virkattuja pitsejä jne. Ne on arvokkaita. Mutta ei jos ne on pilattu jotenkin ja ne on koppuraisia.
Minun makuuni ne ovat koppuraisia, materiaali on kovaa ja karheaa. Lienee jotain pellavaa tms. Yritin myydä kasaa kympillä vanhan tavaran kirppiksellä, eipä tullut kyselyjä. Tähän voi toki myös ilmoittaa ostohalukkuudestaan.
Toivottavasti vielä luet näitä ja vinkkinä muillekin, että lahjoittakaa vanhat lakanat ym liinat vaikka hyväntekeväisyyteen suunnatuille kirpputoreille.
Siellä on arvostavia ostajia jotka etsii vanhoja tekstiiliä.
Lumppukeräyksiin tai roskiin ei kannata historiaa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Kyllä pisti vihaksi (ja valitinkin) kun isäni kuoleman jälkeen äitini oli repinyt valokuva-albumeista, joita oli peräti 2 kpl, melkein kaikki vanhat valokuvat ja hävittänyt ne. Albumit oli jättänyt kuitenkin kirjahyllyyn.
Nyt sitten kun teki omaa muuttoa niin ärsytti kun oli sitä mieltä että kauniit lasiesineet olisi ennemmin pitänyt laittaa lasinkeräykseen kuin antaa minulle
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kyllä pisti vihaksi (ja valitinkin) kun isäni kuoleman jälkeen äitini oli repinyt valokuva-albumeista, joita oli peräti 2 kpl, melkein kaikki vanhat valokuvat ja hävittänyt ne. Albumit oli jättänyt kuitenkin kirjahyllyyn.
Nyt sitten kun teki omaa muuttoa niin ärsytti kun oli sitä mieltä että kauniit lasiesineet olisi ennemmin pitänyt laittaa lasinkeräykseen kuin antaa minulle
Lasinkeräykseen ei muuten saa laittaa koriste-esineitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kyllä pisti vihaksi (ja valitinkin) kun isäni kuoleman jälkeen äitini oli repinyt valokuva-albumeista, joita oli peräti 2 kpl, melkein kaikki vanhat valokuvat ja hävittänyt ne. Albumit oli jättänyt kuitenkin kirjahyllyyn.
Nyt sitten kun teki omaa muuttoa niin ärsytti kun oli sitä mieltä että kauniit lasiesineet olisi ennemmin pitänyt laittaa lasinkeräykseen kuin antaa minulle
Ne lasiesineethän olivat äitisi omaisuutta, eivät sinun. Hän voi elämänsä aikana tehdä ihan mitä haluaa omalle omaisuudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttävää miten monen mielestä yhdellä ihmisellä on oikeus halutessaan hävittää vanhat sukukuvat. Minun mielestäni ne kuuluvat suvulle yhteisesti ja jos joku ei niitä halua pitää, niin ensin niitä tarjotaan muille. Kauhistus että jonkun mielestä on sopivaa minimalismiin hurahdettuaan tai muusta hävittää suvun kuvat vaikka 1800-luvulta lähtien koska ei jaksa niitä itse katsoa eikä muka ole mitään "velkaa" muille sukulaisille.
Selvitä itsellesi mitä laki sanoo omistusoikeudesta. Sitten ymmärrät miksi yksittäisellä ihmisellä on oikeus hävittää ihan mitä hyvänsä omistamaansa.
Laki on eri kuin moraalinen vastuu.
Vanhoja lakanoita arvostava anarkisti! Tämähän tietysti pätee myös muuhun elämään? Turkistarhaukseen, tehomaatalouteen, jne? Ai ei, vain ja ainoastaan suvun pitsireunaisiin pellavalakanoihin ja pieniin lasikippoihin ja kahvikuppeihin?
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kaikkeen, mikä tuottaa mielihyvää, voi jäädä koukkuun. Joillekin se on suklaan syöminen, joillekin urheilu, joillekin tavaroiden vähentäminen jne. En pidä asiaa mitenkään kummallisena.
Ymmärrän kuitenkin marittamisen oikein hyvin. Tai nk kuolinsiivouksen. Olen syntynyt 1960-luvun alussa ja tosiasia on, että ei meillä suomalaisilla ole tainnut koskaan olla tällaista määrää tavaraa kuin nykyisin. Eikä varsinkaan tavaraa, jota ei joko koskaan tai ainakaan kovin usein käytetä. Kävin hiljattain yli 90-vuotiaan äitini luona ja hänellä on eteisessä kaksi vaatekaapillista päällystakkeja. Siis ihmisellä, joka poistuu kotoaan alle 5 kertaa vuodessa ja silloinkin lähinnä lääkäriin tai jollekin lähisukulaiselle kylään. En halua edes ajatella, mikä määrä hänen kotinsa muissa kaapeissa on tavaraa. Lapsuutensa pula-ajalla ja nuoruutensa sotavuosina eläneenä hän elää asenteella "tätä voi vielä tarvita". Mutta kun ei hän tarvitse. Suotakoon se tavaramäärä hänelle, mutta en kyllä aio aikanaan ottaa sieltä omaan kotiini yhtään mitään.
Omat lapseni ovat jo kolmenkympin molemmin puolin ja vasta nyt olen alkanut raivata kotini tavaramäärää. Pyysin lapsiani hakemaan valtavista pahvilaatikoista lempipehmolelunsa ja loput olen antanut koiran leluiksi. Ja sitä myöten roskiin, kun lelu on "suolistettu". Astioita oli aivan valtava määrä. Halpaa bulkkikamaa, kun ei lasten asuessa vielä kotona ollut kauheasti varaa investoida laatuun. Pikkuhiljaa olen "uusinut" astiani. En ostanut kaupasta yhtäkään uutta vaan hankkinut kirpputoreilta vanhaa. Ikean halvat aterimet ovat vaihtuneet vanhoihin Sorsakosken aterimiin, lautaset, kahvikupit, tarjoiluastiat yms vanhaan Arabiaan. Kattilat, kasarit ja uunivuuat vanhaan emaliin, lähinnä Seppo Mallatin suunnittelemiin. Lakanat ja tyynyliinat vaihtuneet vanhoihin valkoisiin pitsillä somistettuihin, jotka pesun jälkeen uutterasti silitän ja viikkaan liinavaatekaappiin. Liinavaatteita on vain omiin tarpeisiin, mahdolliset yökyläilijät tuokoot omansa mukanaan. Asun pääkaupunkiseudulla eli täällä riittää hotellejakin, joten eipä pahemmin käy yövieraita. Joskus joku pienellä budjetilla matkustava on ollut yötä, kun lento etelään lähtee varhain aamulla ja asun aika lähellä lentokenttää.
Huonekaluni ovat kaikki kierrätyskamaa, jotka olen joko entisöinyt tai tuunannut muulla tavoin käyttökelposeksi. En halua säilyttää kotona yhtään mitään, mitä en tarvitse. Olen kuitenkin suvussa se, jolle on tarjottu kuolinpesistä jääneitä vanhoja tavaroita. Multa löytyy koristeellisia vanhoja tarjottimia, keltainen Pehtoori-kahvipannu, eriparisia vanhoja kahvikuppeja jne, mutta oleellista on, että mä todellakin käytän niitä. Mulla on aikaa tiskata käsin, koska tiskiä ei tule kovin paljoa. Lisäksi mulla on tavaraa yhteisomistuksessa siskoni kanssa. Mulla on kasvikuivuri, siskollani airfryer. Niitä käytetään harvoin, joten ei ole mitään järkeä, että molemmilla - kun asutaan aika lähellä - olisi omansa. Mulla on höyrypesuri sekä tasohiomakone, joita koko lähisuku lainaa tarvittaessa. Mulla taas ei ole porakonetta eikä 10 litran kattilaa, joten lainaan niitä tarvittaessa muilta. Olikohan Hollannissa vai missä, kun ihmiset ovat laittaneet postilaatikkoonsa kuvan tavaroista, joita voivat lainata naapureilleen. Tällainen olisi hieno juttu Suomessakin. Ei jokaista härveliä tarvitse omistaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Miksi ihmeessä ne on koppuraisia? Eli pilalla? Sittenhän ne pitääkin heittää roskiin jos ne eivät ole enää mitenkään käyttökelpoisia, ja miksi sellaisia kukaan ostaisi? Todella monet keräilevät kauniita vanhoja tekstiilejä käsin virkattuja pitsejä jne. Ne on arvokkaita. Mutta ei jos ne on pilattu jotenkin ja ne on koppuraisia.
Minun makuuni ne ovat koppuraisia, materiaali on kovaa ja karheaa. Lienee jotain pellavaa tms. Yritin myydä kasaa kympillä vanhan tavaran kirppiksellä, eipä tullut kyselyjä. Tähän voi toki myös ilmoittaa ostohalukkuudestaan.
Toivottavasti vielä luet näitä ja vinkkinä muillekin, että lahjoittakaa vanhat lakanat ym liinat vaikka hyväntekeväisyyteen suunnatuille kirpputoreille.
Siellä on arvostavia ostajia jotka etsii vanhoja tekstiiliä.
Lumppukeräyksiin tai roskiin ei kannata historiaa laittaa.
Ei ei ei ei näin! Ei keräyksiin roskaa.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/goodbye-things-the-new-japanese-minim…
konmari on niin last season ja on aika nousta nextille levelille!
asuntoa käytetään ehkä vain nukkumiseen ja sosiaalinen elämä tapahtuu muualla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan elävä esimerkki siitä, kuka joutuu säilyttämään isovanhemmilta jäänyttä roinaa varastossaan. Kapioliinoja, pitsilakanoita yms. varmaan kolme isoa pahvilaaikollista. ”Näitä ei saa sitten heittää pois” sanoi äitini ennen kuolemaansa. Ja en oo heittänyt, mutta usein mieli tekisi. Ei ole käyttöä, haisevia liinoja. Mies on raivon partaalla varastoa siivotessaan, eikö näitä voisi heittää pois se aina puhisee.
Mitä niille teen, annanko omille lapsilleni? No en todellakaan.
Pese ne ja keksi käyttöä. Ne on kulttuuriperintöä jota pitäisi vaalia. Ei niiden tekijät jotka käyttivät kymmeniä tunteja aikaa niiden tekemiseen tehneet niitä siksi että sinä annat niiden mennä pilalle jossain varastossa ja sun miehes niille puhisee. Jos teillä on niin tiukkaa tilan kanssa ettei kolme laatikkoa suvun perintöä mahdu, niin anna pois muille sukulaisille tai myy ne.
ap
No kuule, olen koettanut myydä, muttei ostajia ole löytynyt. Enkä oikeastaan ihmettele yhtään. Ei ole sukulaisia, kenelle antaa (paitsi ne omat lapset, mutta heitä en ajatellut kiusata noilla). En ajatellut ”pestä ja keksiä käyttöä”. En todellakaan keksi käyttöä vanhoille, koppuraisille lakanoille. Mutta tää on just tätä, että arvostaa pitää, arvostaa sitä että ne homehtuvat autotalliin nurkassa.
Miksi ihmeessä ne on koppuraisia? Eli pilalla? Sittenhän ne pitääkin heittää roskiin jos ne eivät ole enää mitenkään käyttökelpoisia, ja miksi sellaisia kukaan ostaisi? Todella monet keräilevät kauniita vanhoja tekstiilejä käsin virkattuja pitsejä jne. Ne on arvokkaita. Mutta ei jos ne on pilattu jotenkin ja ne on koppuraisia.
Minun makuuni ne ovat koppuraisia, materiaali on kovaa ja karheaa. Lienee jotain pellavaa tms. Yritin myydä kasaa kympillä vanhan tavaran kirppiksellä, eipä tullut kyselyjä. Tähän voi toki myös ilmoittaa ostohalukkuudestaan.
Toivottavasti vielä luet näitä ja vinkkinä muillekin, että lahjoittakaa vanhat lakanat ym liinat vaikka hyväntekeväisyyteen suunnatuille kirpputoreille.
Siellä on arvostavia ostajia jotka etsii vanhoja tekstiiliä.
Lumppukeräyksiin tai roskiin ei kannata historiaa laittaa.Ei ei ei ei näin! Ei keräyksiin roskaa.
Siinäpä se, kun nämä vanhat materiaalit eivät ole roskaa vaan niille on kysyntää vaikka olisi reikiä lakanoissa.
Alue: Aihe vapaa
Niin, kuten esimerkiksi mammapalstalla tsättäily.