Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut dieetillä 5 viikkoa, ja paino tippunut 5 kg - tämähän on helppoa!
23.08.2018 |
Paino on noussut hitaasti ja varmasti viimeisen muutaman vuoden aikana. Ajattelin, etten pysty laihduttamaan. Koska, minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen viisikymppinen. Kolmanneksi se, että olen normipainon ylärajoilla, ja sanotaan etä normaalipainon sisällä laihduttaminen on aina työläintä. Lisäksi en ole itseni kiduttaja, vaan tapaan päästää itseni helpolla.
Mutta olenkin pystynyt. Kalorilaskurin avulla. Tämähän on suorastaan helppoa! Vaikeinta on ollut murtaa tottumussyöminen, mutta se on tullut ilmi tässä projektissa.
Koetteko te muut laihduttamisen helpoksi vai vaikeaksi?
Kommentit (80)
Laihdutin viimeksi raskauden jälkeen melkoisella nälkä- ja urheilukuurilla kolmessa kuukaudessa 14kg. Kyllä ne pysyi poissa, muutama kilo tuli takaisin kun lopetin, mutta olin sen laskenutkin tavoitepainoon että muutama tulee kuitenkin takaisinkin alkaa normaalin syömisen. Laihdutuksen päätteeksi olin 48kg/162cm, jonka jälkeen paino tasaantui siihen 50-52kg useiksi vuosiksi. Tästä on aikaa nyt noin 12 vuotta, ja viimeisen 2-3 vuoden aikana on tullut noin 8kg lisää, ja nyt olen taas raskaana, ja aikomuksena taas pudottaa sen jälkeen noin 53-55 kiloon takaisin. Voi olla tosin kolmekymppisenä vaikeampaa kuin alle kaksikymppisenä... Saa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis punnitsetko aina kaikki mitä syöt? Miten onnistuu työpaikkaruoakalassa jne? Ja mistä löytyy kaikkien ruokien kalort? Eikö käy raskaaksi aina punnita jne?
Olen vasta ollut viisi viikkoa tällä, ei ole vielä käynyt raskaaksi. Käytän Sulamo.fi alustaa ja siellä on aivan älyttömästi ruokia. Siellä on valmistajan tietoja, paljonko yhdessä jälkiuunileivän tai reissumiehen puolikkaassa on kaloreita. Myös paljon muuta. Se perustuu siihen, että ihmiset käyvät itse viemässä sinne tietoa. Esim eilen ostin pakasteesta Pirkka-merkkisiä minidonitseja, niin kas - nekin olivat siellä. En olisi uskonut.
Kun teen jotain valmisruokaa, niin otan kalorit jonkun omasta reseptin tai jos vaihtoehto kertoo, että kyse on "valion" reseptistä, niin googlaan sen. Salaatista otan aina vain "sekasalaatti-tomaatti-kurkku-paprika".
Amicalta katson ruokalistan etukäteen, intrassa on kalorit ilmoitettuna. Sitten arvioin silmämääräisesti, mikä on desi ja paljonko desi painaa.
Eli jokseenkin silmämääräisesti tätä teen etenkin aterioiden kohdalla. Näköjään riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis punnitsetko aina kaikki mitä syöt? Miten onnistuu työpaikkaruoakalassa jne? Ja mistä löytyy kaikkien ruokien kalort? Eikö käy raskaaksi aina punnita jne?
Olen vasta ollut viisi viikkoa tällä, ei ole vielä käynyt raskaaksi. Käytän Sulamo.fi alustaa ja siellä on aivan älyttömästi ruokia. Siellä on valmistajan tietoja, paljonko yhdessä jälkiuunileivän tai reissumiehen puolikkaassa on kaloreita. Myös paljon muuta. Se perustuu siihen, että ihmiset käyvät itse viemässä sinne tietoa. Esim eilen ostin pakasteesta Pirkka-merkkisiä minidonitseja, niin kas - nekin olivat siellä. En olisi uskonut.
Kun teen jotain valmisruokaa, niin otan kalorit jonkun omasta reseptin tai jos vaihtoehto kertoo, että kyse on "valion" reseptistä, niin googlaan sen. Salaatista otan aina vain "sekasalaatti-tomaatti-kurkku-paprika".
Amicalta katson ruokalistan etukäteen, intrassa on kalorit ilmoitettuna. Sitten arvioin silmämääräisesti, mikä on desi ja paljonko desi painaa.
Eli jokseenkin silmämääräisesti tätä teen etenkin aterioiden kohdalla. Näköjään riittää.
Eli "silmämääräisesti" täytyy aina syödä huonoa ruokaa :D:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis punnitsetko aina kaikki mitä syöt? Miten onnistuu työpaikkaruoakalassa jne? Ja mistä löytyy kaikkien ruokien kalort? Eikö käy raskaaksi aina punnita jne?
Olen vasta ollut viisi viikkoa tällä, ei ole vielä käynyt raskaaksi. Käytän Sulamo.fi alustaa ja siellä on aivan älyttömästi ruokia. Siellä on valmistajan tietoja, paljonko yhdessä jälkiuunileivän tai reissumiehen puolikkaassa on kaloreita. Myös paljon muuta. Se perustuu siihen, että ihmiset käyvät itse viemässä sinne tietoa. Esim eilen ostin pakasteesta Pirkka-merkkisiä minidonitseja, niin kas - nekin olivat siellä. En olisi uskonut.
Kun teen jotain valmisruokaa, niin otan kalorit jonkun omasta reseptin tai jos vaihtoehto kertoo, että kyse on "valion" reseptistä, niin googlaan sen. Salaatista otan aina vain "sekasalaatti-tomaatti-kurkku-paprika".
Amicalta katson ruokalistan etukäteen, intrassa on kalorit ilmoitettuna. Sitten arvioin silmämääräisesti, mikä on desi ja paljonko desi painaa.
Eli jokseenkin silmämääräisesti tätä teen etenkin aterioiden kohdalla. Näköjään riittää.
Eli "silmämääräisesti" täytyy aina syödä huonoa ruokaa :D:D:D
Millä perustelet ruoan olevan huonoa? Kyllä meillä töissä on välillä ihan hyvääkin ruokaa.
ap kysyy
Hmm... en itse kyllä jaksaisi laskea jatkuvasti kaloreita. Minulla paino pysyy hyvin hallinnassa karppaamalla ja syömällä vain kolme kertaa päivässä. Syön yksinkertaista ja terveellistä luomuruokaa, joka maistuu minulle parhaiten, eikä sen kalorimääriä tarvitse laskea. Olen tehnyt tätä jo pitkään, joten siitä on jo muodostunut elämäntapa. Tämä se vasta helppoa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis punnitsetko aina kaikki mitä syöt? Miten onnistuu työpaikkaruoakalassa jne? Ja mistä löytyy kaikkien ruokien kalort? Eikö käy raskaaksi aina punnita jne?
Olen vasta ollut viisi viikkoa tällä, ei ole vielä käynyt raskaaksi. Käytän Sulamo.fi alustaa ja siellä on aivan älyttömästi ruokia. Siellä on valmistajan tietoja, paljonko yhdessä jälkiuunileivän tai reissumiehen puolikkaassa on kaloreita. Myös paljon muuta. Se perustuu siihen, että ihmiset käyvät itse viemässä sinne tietoa. Esim eilen ostin pakasteesta Pirkka-merkkisiä minidonitseja, niin kas - nekin olivat siellä. En olisi uskonut.
Kun teen jotain valmisruokaa, niin otan kalorit jonkun omasta reseptin tai jos vaihtoehto kertoo, että kyse on "valion" reseptistä, niin googlaan sen. Salaatista otan aina vain "sekasalaatti-tomaatti-kurkku-paprika".
Amicalta katson ruokalistan etukäteen, intrassa on kalorit ilmoitettuna. Sitten arvioin silmämääräisesti, mikä on desi ja paljonko desi painaa.
Eli jokseenkin silmämääräisesti tätä teen etenkin aterioiden kohdalla. Näköjään riittää.
Eli "silmämääräisesti" täytyy aina syödä huonoa ruokaa :D:D:D
Millä perustelet ruoan olevan huonoa? Kyllä meillä töissä on välillä ihan hyvääkin ruokaa.
ap kysyy
Nopea laidutus joskus tuhoaa sarkasmin ymmärtämisen :)
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis punnitsetko aina kaikki mitä syöt? Miten onnistuu työpaikkaruoakalassa jne? Ja mistä löytyy kaikkien ruokien kalort? Eikö käy raskaaksi aina punnita jne?
Olen vasta ollut viisi viikkoa tällä, ei ole vielä käynyt raskaaksi. Käytän Sulamo.fi alustaa ja siellä on aivan älyttömästi ruokia. Siellä on valmistajan tietoja, paljonko yhdessä jälkiuunileivän tai reissumiehen puolikkaassa on kaloreita. Myös paljon muuta. Se perustuu siihen, että ihmiset käyvät itse viemässä sinne tietoa. Esim eilen ostin pakasteesta Pirkka-merkkisiä minidonitseja, niin kas - nekin olivat siellä. En olisi uskonut.
Kun teen jotain valmisruokaa, niin otan kalorit jonkun omasta reseptin tai jos vaihtoehto kertoo, että kyse on "valion" reseptistä, niin googlaan sen. Salaatista otan aina vain "sekasalaatti-tomaatti-kurkku-paprika".
Amicalta katson ruokalistan etukäteen, intrassa on kalorit ilmoitettuna. Sitten arvioin silmämääräisesti, mikä on desi ja paljonko desi painaa.
Eli jokseenkin silmämääräisesti tätä teen etenkin aterioiden kohdalla. Näköjään riittää.
Eli "silmämääräisesti" täytyy aina syödä huonoa ruokaa :D:D:D
Millä perustelet ruoan olevan huonoa? Kyllä meillä töissä on välillä ihan hyvääkin ruokaa.
ap kysyy
Nopea laidutus joskus tuhoaa sarkasmin ymmärtämisen :)
ohis
Av:n sarkasmi on joskus ihan omaa luokkaansa...
toinen ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm... en itse kyllä jaksaisi laskea jatkuvasti kaloreita. Minulla paino pysyy hyvin hallinnassa karppaamalla ja syömällä vain kolme kertaa päivässä. Syön yksinkertaista ja terveellistä luomuruokaa, joka maistuu minulle parhaiten, eikä sen kalorimääriä tarvitse laskea. Olen tehnyt tätä jo pitkään, joten siitä on jo muodostunut elämäntapa. Tämä se vasta helppoa onkin.
Minä olen karpannut joskus 15 v sitten, eikä ikinä enää. Minulle ei sovi se, että joudun valitsemaan ruoat: tekee mieli pizzaa, mutta voi ei, siinä on se pohja.... Haluan tuota kakkua, voi ei... sen kuukauden jälkeen minulla kasvoi kananmunat ulos korvista.
Valitsin kalorit sen takia, että haluan pidättää itselläni oikeuden syödä ihan mitä tahansa. Syön kyllä hyvin paljon kanasalaattia nytkin, mutta pääkoppa voi paremmin kun tiedän, ettei minun ole pakko syödä sitä, vaan voin valita syödä sitä.
Syöminen kolme kertaa päivässä sopii myös minulle.
Tärkeintähän se on löytää se oma juttunsa, kuten kaikki nämä ketjut todistavat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Et ole näköjään oppinut mitään noiden laihdutuskuurien myötä. Jatkat samaan tapaan, vaikka tiedät sen olevan hyödytöntä.
Jos sinulla on tähän ongelmaan ratkaisu, niin kannattaa tuotteistaa idea, koska tähän ei ole lääkärit ja ravitsemusterapeutitkaan keksineet oikeaa ratkaisua, että laihdutusmenetelmästä riippumatta 95% laihduttajista lihoo takaisin, ja yleensä vielä joka lihomiskerran jälkeen hieman korkeampaan painoon kuin mitä oli ennen laihdutusta.
No se elämäntapamuutos. Ei kuureja ja dieettejä, vaan terveempää syömistä ja liikkumista niin, että sitä voi loppuelämänsä jatkaa. Ta-daa!
No, tätähän olen yrittänyt monet monet kerrat. Valitettavasti ne vanhat tavat tuppaavat vaan jossain vaiheessa aina palaamaan silti, vaikka elämäntapamuutos olisi ollut ihan järkevä eikä mikään kitukuuri.
Samasta ilmiöstä luin Patrik Borgin jostain kirjasta. Tutkimuksessa miehiä oli ohjeistettu elämäntapamuutokseen, järkevään ruokavalioon ja helposti toteutettavaan arkiliikuntaan. Suositeltu ruokavalio ei ollut mikään laihdutuskuuri tai tiukka rajoittava. Ekat kuukaudet kaikkien paino laski, kun elämäntavat muuttui. Lähes kaikki olivat myös sitä mieltä, etteivät ikinä palaa vanhoihin elämäntapoihinsa koska olo oli nyt energisempi ja ruokailukin edelleen nautittavaa. Silti vuoden päästä porukka oli jo hyvää vauhtia lihomassa takaisin ja kaikki vanhat elämäntavat palanneet paitsi yksi: makkaransyönti näytti jonkin verran vähenneen pysyvästi.
Tuo kertoo siitä, ettei saa lopettaa tarkkailua. Takaraivossa pitää koko ajan olla, että jos repsahtaa, niin seuraavana päivänä se pitää tasata. Tai jotain.
Tuo on oikeasti rasittavaa, joka päivä pitää ajatella päivän menneitä ja tulevia syömisiä elämän loppuun asti. Se on ihan yhtä rasittavaa kuin se, että pitää joka hetki ryhdin suorana ja kasvoilla kevyen hymyn. Elämä saa olla tasaista, siihen ei saa tulla mitään sellaista, joka vie kaiken, esimerkiksi nyt läheisen kuoleman tai työuupumuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Et ole näköjään oppinut mitään noiden laihdutuskuurien myötä. Jatkat samaan tapaan, vaikka tiedät sen olevan hyödytöntä.
Jos sinulla on tähän ongelmaan ratkaisu, niin kannattaa tuotteistaa idea, koska tähän ei ole lääkärit ja ravitsemusterapeutitkaan keksineet oikeaa ratkaisua, että laihdutusmenetelmästä riippumatta 95% laihduttajista lihoo takaisin, ja yleensä vielä joka lihomiskerran jälkeen hieman korkeampaan painoon kuin mitä oli ennen laihdutusta.
No se elämäntapamuutos. Ei kuureja ja dieettejä, vaan terveempää syömistä ja liikkumista niin, että sitä voi loppuelämänsä jatkaa. Ta-daa!
No, tätähän olen yrittänyt monet monet kerrat. Valitettavasti ne vanhat tavat tuppaavat vaan jossain vaiheessa aina palaamaan silti, vaikka elämäntapamuutos olisi ollut ihan järkevä eikä mikään kitukuuri.
Samasta ilmiöstä luin Patrik Borgin jostain kirjasta. Tutkimuksessa miehiä oli ohjeistettu elämäntapamuutokseen, järkevään ruokavalioon ja helposti toteutettavaan arkiliikuntaan. Suositeltu ruokavalio ei ollut mikään laihdutuskuuri tai tiukka rajoittava. Ekat kuukaudet kaikkien paino laski, kun elämäntavat muuttui. Lähes kaikki olivat myös sitä mieltä, etteivät ikinä palaa vanhoihin elämäntapoihinsa koska olo oli nyt energisempi ja ruokailukin edelleen nautittavaa. Silti vuoden päästä porukka oli jo hyvää vauhtia lihomassa takaisin ja kaikki vanhat elämäntavat palanneet paitsi yksi: makkaransyönti näytti jonkin verran vähenneen pysyvästi.
Tuo kertoo siitä, ettei saa lopettaa tarkkailua. Takaraivossa pitää koko ajan olla, että jos repsahtaa, niin seuraavana päivänä se pitää tasata. Tai jotain.
Tuo on oikeasti rasittavaa, joka päivä pitää ajatella päivän menneitä ja tulevia syömisiä elämän loppuun asti. Se on ihan yhtä rasittavaa kuin se, että pitää joka hetki ryhdin suorana ja kasvoilla kevyen hymyn. Elämä saa olla tasaista, siihen ei saa tulla mitään sellaista, joka vie kaiken, esimerkiksi nyt läheisen kuoleman tai työuupumuksen.
jep. energiasyöppöjä ei kande olla.
Mun tuttava on ollut monia kertoja dietillä, missä lasketaan kaloreita, samasta syystä kuin ap, ei halua syödä terveellisesti vaan haluaa pitää herkut mukana. Laihtuminen onnistuu vaikka cokis zeroa juoden, ei siinä, mutta kilot tulevat aina, siis ihan aina takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttava on ollut monia kertoja dietillä, missä lasketaan kaloreita, samasta syystä kuin ap, ei halua syödä terveellisesti vaan haluaa pitää herkut mukana. Laihtuminen onnistuu vaikka cokis zeroa juoden, ei siinä, mutta kilot tulevat aina, siis ihan aina takaisin.
Ei tule, jos syöt laihdutuskuurin maksimissaan sen, mitä kulutatkin. Mutta jos syöt laihdutuskuurin jälkeen herkut muun ruoan lisäksi, niin kilot kyllä tulevat takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Sulle tulee olemaan melkoinen haaste sitten pitää saavutettu paino.
Miksi ajattelet näin?
Minä ajattelen, että kalorilaskurin avulla olen löytänyt sen, mitä en ollut ennen huomannut. Esim. Olen syönyt pikkunälkään muromysliä - ja nyt tajuan, kuinka paaaaaljon siitä tulee kaloreita, ja osaan välttää sen syömistä. Tai, napostelen helposti sitä tai tätä: kun teen nakkikeittoa, niin vedän niitä nakkipaloja samalla kuin pilkon. Ja viinin juominen...
Jos vain muistan mitä tässä olen oppinut, niin painohan pysyy lähes itsestään samassa.
Kalorilaskuri antaa kulutuksekseni 2000 kcal pv, ja mässypäivänä olen syönyt tuon määrän. Se on aivan riittävä määrä minulle,
Ap
Kerran olen kaloreita laskemalla laihduttanut muutaman kilon. Aluksi muistaa hyvin mitä voi syödä painon nousematta, mutta vähitellen siitä lipsuu. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino on noussut 7 kiloa eli takaisin siihen mistä lähdin.
Muista, että tarvitsemasi kalorimäärä vähenee sitä mukaa kun laihdut. Mitä laskuria muuten käytät? Se jota käytin oli hyvä, mutta muuttui maksulliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... en itse kyllä jaksaisi laskea jatkuvasti kaloreita. Minulla paino pysyy hyvin hallinnassa karppaamalla ja syömällä vain kolme kertaa päivässä. Syön yksinkertaista ja terveellistä luomuruokaa, joka maistuu minulle parhaiten, eikä sen kalorimääriä tarvitse laskea. Olen tehnyt tätä jo pitkään, joten siitä on jo muodostunut elämäntapa. Tämä se vasta helppoa onkin.
Minä olen karpannut joskus 15 v sitten, eikä ikinä enää. Minulle ei sovi se, että joudun valitsemaan ruoat: tekee mieli pizzaa, mutta voi ei, siinä on se pohja.... Haluan tuota kakkua, voi ei... sen kuukauden jälkeen minulla kasvoi kananmunat ulos korvista.
Valitsin kalorit sen takia, että haluan pidättää itselläni oikeuden syödä ihan mitä tahansa. Syön kyllä hyvin paljon kanasalaattia nytkin, mutta pääkoppa voi paremmin kun tiedän, ettei minun ole pakko syödä sitä, vaan voin valita syödä sitä.
Syöminen kolme kertaa päivässä sopii myös minulle.
Tärkeintähän se on löytää se oma juttunsa, kuten kaikki nämä ketjut todistavat.
ap
Joo, mutta karpatessa ei enää tee mieli niitä pitsoja, kakkuja tai muita "herkkuja", jotka eivät taatusti ole hyväksi kenenkään terveydelle. Makeanhimosta vapautuminen vasta onkin... noh, vapauttavaa:-). Ja se helpottaa elämää entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Minä yritin kaikki elämäntapamuutokset jo. Aloin liikkumaan, mutta paino nousi. Aloin laitasmallin, paino nousi. Puolitin hiilarit, paino ei laskenut...
Ap
Niin eli laihduttaminen ei tosiaankaan ole helppoa :D
Mikä kenellekin toimii, kun löytää toimivan tavan, tietenkin se sitten on helppoa, huoh.
Kyllä laihduttaminen on helppoa, mutta se laihempana pysyminen on vaikeeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Sulle tulee olemaan melkoinen haaste sitten pitää saavutettu paino.
Miksi ajattelet näin?
Minä ajattelen, että kalorilaskurin avulla olen löytänyt sen, mitä en ollut ennen huomannut. Esim. Olen syönyt pikkunälkään muromysliä - ja nyt tajuan, kuinka paaaaaljon siitä tulee kaloreita, ja osaan välttää sen syömistä. Tai, napostelen helposti sitä tai tätä: kun teen nakkikeittoa, niin vedän niitä nakkipaloja samalla kuin pilkon. Ja viinin juominen...
Jos vain muistan mitä tässä olen oppinut, niin painohan pysyy lähes itsestään samassa.
Kalorilaskuri antaa kulutuksekseni 2000 kcal pv, ja mässypäivänä olen syönyt tuon määrän. Se on aivan riittävä määrä minulle,
Ap
Kerran olen kaloreita laskemalla laihduttanut muutaman kilon. Aluksi muistaa hyvin mitä voi syödä painon nousematta, mutta vähitellen siitä lipsuu. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino on noussut 7 kiloa eli takaisin siihen mistä lähdin.
Muista, että tarvitsemasi kalorimäärä vähenee sitä mukaa kun laihdut. Mitä laskuria muuten käytät? Se jota käytin oli hyvä, mutta muuttui maksulliseksi.
Sulamo.fi, ennen oli kalorilaskuri.fi
Niinpä, pitää muistaa tuo kaloreiden väheneminen. Vai huomioikahan laskuri sen..?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... en itse kyllä jaksaisi laskea jatkuvasti kaloreita. Minulla paino pysyy hyvin hallinnassa karppaamalla ja syömällä vain kolme kertaa päivässä. Syön yksinkertaista ja terveellistä luomuruokaa, joka maistuu minulle parhaiten, eikä sen kalorimääriä tarvitse laskea. Olen tehnyt tätä jo pitkään, joten siitä on jo muodostunut elämäntapa. Tämä se vasta helppoa onkin.
Minä olen karpannut joskus 15 v sitten, eikä ikinä enää. Minulle ei sovi se, että joudun valitsemaan ruoat: tekee mieli pizzaa, mutta voi ei, siinä on se pohja.... Haluan tuota kakkua, voi ei... sen kuukauden jälkeen minulla kasvoi kananmunat ulos korvista.
Valitsin kalorit sen takia, että haluan pidättää itselläni oikeuden syödä ihan mitä tahansa. Syön kyllä hyvin paljon kanasalaattia nytkin, mutta pääkoppa voi paremmin kun tiedän, ettei minun ole pakko syödä sitä, vaan voin valita syödä sitä.
Syöminen kolme kertaa päivässä sopii myös minulle.
Tärkeintähän se on löytää se oma juttunsa, kuten kaikki nämä ketjut todistavat.
ap
Joo, mutta karpatessa ei enää tee mieli niitä pitsoja, kakkuja tai muita "herkkuja", jotka eivät taatusti ole hyväksi kenenkään terveydelle. Makeanhimosta vapautuminen vasta onkin... noh, vapauttavaa:-). Ja se helpottaa elämää entisestään.
Minulla ei ole makeanhimoa paljoakaan, vaikka ne esimerkit annoinkin. Suklaanhimo tulee 1-2 kuukauden välein, en syö leivoksia, en leivo....irtiksiä nyt olen ostellut joskus. Ja nyt syön niitä viikottaisella mässypäivällä.
Nuorena söin kamalasti herkkuja, mutta makeanhimo on loppunut viime vuosina, kun yritin tehdä sitä elämänmuutostani, että en syö herkkuja. Lopetin kaiken leipomisen, esimerkiksi. Samalla lähti makeanhimo.
Mutta paino jatkui nousuaan.
Kuten sanoin, kyse on vain siitä, että pääkoppani tietää, että VOIN syödä, JOS haluan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Tuo selittää, miksi nuo elämänmuutokset eivät riitä minullekaan!
Minulla on yksi mässypäivä viikossa, jottei tule herkkuvajetta. Lisäksi, jos on esim. Suklaanhimo, niin ostan kyllä fazerinan tms. Laitan sen vain kaloreihin mukaan ja syön muuta vähemman.
Lisäksi syön joka päivä hieman eri tavalla, koska ei minulla ole joka päivä yhtä nälkä. Jos ei tee mieli ruokaa, niin jätän kalorit alle tonniin, en pakolla syö, mutta jos on kauhee nälkä, niin seuraavana päivänä voin syödä 1400 kcal.Ap
Ihan hyvä jos sulla toimii tuo epätasainen syöminen. On kuitenkin niin, että kun ihmiselle tulee syömisvajetta, niin se kostautuu aina jossain välissä. Päivävaje (siis päivällä syöty) kostautuu yleensä iltasella ja viikkovaje taas viikonloppuna kauheana mässäilynä ja mielitekoina. Joka maanantai ollaan samassa lähtöpisteessä, laihdutus alkaa uudelleen ja ihmetellään miksi paino ei laske.
Minustakin tuo mässypäivän tarpeellisuus, mieliteot ja kalorimäärien jatkuva tarkkaillu osoittavat, ettei syömisesi ole ihan tasapainossa. Hyvä, jos jaksat ja laihdut tuolla tavalla, mutta onkohan tuo kovin kestävä ratkaisu...
Tuo kertoo siitä, ettei saa lopettaa tarkkailua. Takaraivossa pitää koko ajan olla, että jos repsahtaa, niin seuraavana päivänä se pitää tasata. Tai jotain.