Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut dieetillä 5 viikkoa, ja paino tippunut 5 kg - tämähän on helppoa!
23.08.2018 |
Paino on noussut hitaasti ja varmasti viimeisen muutaman vuoden aikana. Ajattelin, etten pysty laihduttamaan. Koska, minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen viisikymppinen. Kolmanneksi se, että olen normipainon ylärajoilla, ja sanotaan etä normaalipainon sisällä laihduttaminen on aina työläintä. Lisäksi en ole itseni kiduttaja, vaan tapaan päästää itseni helpolla.
Mutta olenkin pystynyt. Kalorilaskurin avulla. Tämähän on suorastaan helppoa! Vaikeinta on ollut murtaa tottumussyöminen, mutta se on tullut ilmi tässä projektissa.
Koetteko te muut laihduttamisen helpoksi vai vaikeaksi?
Kommentit (80)
On mielitekoja ja mielitekoja, ja aina on parempi, jos ne mieliteot eivät ole kovin epäterveellisiä. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä Fazerinaa: yltiömakea patukka, joka sisältää vain vähän suklaata. Miksi sitä tekisi mieli?
Ja onko se mässypäivä todellakin tarpeen? Jos syö joka päivä riittävän määrän terveellistä ja maukasta ruokaa, miksi ihmeessä yhtenä päivänä pitäisi mättää kamalat määrät kaikenlaista epäterveellistä? Eihän siihen ole enää minkäänlaista tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On mielitekoja ja mielitekoja, ja aina on parempi, jos ne mieliteot eivät ole kovin epäterveellisiä. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä Fazerinaa: yltiömakea patukka, joka sisältää vain vähän suklaata. Miksi sitä tekisi mieli?
Ja onko se mässypäivä todellakin tarpeen? Jos syö joka päivä riittävän määrän terveellistä ja maukasta ruokaa, miksi ihmeessä yhtenä päivänä pitäisi mättää kamalat määrät kaikenlaista epäterveellistä? Eihän siihen ole enää minkäänlaista tarvetta.
Olen syönyt viidessä viikossa yhden Fazerinan. Minä en näe, että se on mitenkään liikaa...
En minä mässypäivänä "mätä kamalia määriä epäterveellistä". Mässypäivä minulle tarkoittaa sitä, että katson, että kalorit pysyvät alle 2000 kalorissa. Enkä halua sinä päivänä syödä raejuusto-tonnikalaa, mitään rahkaan viittaavaa, tai sitä kanasalaattia.
Seuraava mässypäivä minulla on viikonloppuna, kun lapseni täyttää 18 vuotta. Aion syödä sushia juuri niin paljon kuin haluan - en laita laskuriin. Aion myös ottaa palan sacher-kakkua. Ja ehkä juon viiniä. Epäterveellistäkö? Ehkä sinusta, mutta minusta ei, vaan ihan normaaleita elämän nautintoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Sulle tulee olemaan melkoinen haaste sitten pitää saavutettu paino.
Miksi ajattelet näin?
Minä ajattelen, että kalorilaskurin avulla olen löytänyt sen, mitä en ollut ennen huomannut. Esim. Olen syönyt pikkunälkään muromysliä - ja nyt tajuan, kuinka paaaaaljon siitä tulee kaloreita, ja osaan välttää sen syömistä. Tai, napostelen helposti sitä tai tätä: kun teen nakkikeittoa, niin vedän niitä nakkipaloja samalla kuin pilkon. Ja viinin juominen...
Jos vain muistan mitä tässä olen oppinut, niin painohan pysyy lähes itsestään samassa.
Kalorilaskuri antaa kulutuksekseni 2000 kcal pv, ja mässypäivänä olen syönyt tuon määrän. Se on aivan riittävä määrä minulle,
Ap
Kerran olen kaloreita laskemalla laihduttanut muutaman kilon. Aluksi muistaa hyvin mitä voi syödä painon nousematta, mutta vähitellen siitä lipsuu. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino on noussut 7 kiloa eli takaisin siihen mistä lähdin.
Muista, että tarvitsemasi kalorimäärä vähenee sitä mukaa kun laihdut. Mitä laskuria muuten käytät? Se jota käytin oli hyvä, mutta muuttui maksulliseksi.
Sulamo.fi, ennen oli kalorilaskuri.fi
Niinpä, pitää muistaa tuo kaloreiden väheneminen. Vai huomioikahan laskuri sen..?
ap
Mun käyttämään laskuriin (jonka nimeä en nyt millään muista) piti laittaa pituus ja painoa päivittää. Mielestäni laski automaattisesti paljonko kaloreita voi syödä.
Se on muuten totta. Laihduttaminen on niin helppoa että minäkin olen tehnyt sen toistakymmentä kertaa elämässäni. Pitäisikin taas aloittaa kun on noita kiloja kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielitekoja ja mielitekoja, ja aina on parempi, jos ne mieliteot eivät ole kovin epäterveellisiä. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä Fazerinaa: yltiömakea patukka, joka sisältää vain vähän suklaata. Miksi sitä tekisi mieli?
Ja onko se mässypäivä todellakin tarpeen? Jos syö joka päivä riittävän määrän terveellistä ja maukasta ruokaa, miksi ihmeessä yhtenä päivänä pitäisi mättää kamalat määrät kaikenlaista epäterveellistä? Eihän siihen ole enää minkäänlaista tarvetta.
Olen syönyt viidessä viikossa yhden Fazerinan. Minä en näe, että se on mitenkään liikaa...
En minä mässypäivänä "mätä kamalia määriä epäterveellistä". Mässypäivä minulle tarkoittaa sitä, että katson, että kalorit pysyvät alle 2000 kalorissa. Enkä halua sinä päivänä syödä raejuusto-tonnikalaa, mitään rahkaan viittaavaa, tai sitä kanasalaattia.
Seuraava mässypäivä minulla on viikonloppuna, kun lapseni täyttää 18 vuotta. Aion syödä sushia juuri niin paljon kuin haluan - en laita laskuriin. Aion myös ottaa palan sacher-kakkua. Ja ehkä juon viiniä. Epäterveellistäkö? Ehkä sinusta, mutta minusta ei, vaan ihan normaaleita elämän nautintoja.
ap
Ap on täynnä ristiriitaisuuksia ihan läpi ketjun :) Tässä ihan suora esimerkki, märrypäivä tarkoittaa, että kalorit pysyvät alle 2000, mutta kuitenkin niin, etten laita niitä laskuriin :D :D EN HALUA syödä sinäpäivänä sitä terveellistä. Muina päivinä siis MUKA HALUAN niitä syödä.
Ai ai, kyllä ap sulla laihduttaminen on helppoa, mutta sen ylläpitämisessä koet paljon haasteita. Bmi sulla jo nyt hyvä, ja maalissa taidat jo ollakin, vink vink.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielitekoja ja mielitekoja, ja aina on parempi, jos ne mieliteot eivät ole kovin epäterveellisiä. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä Fazerinaa: yltiömakea patukka, joka sisältää vain vähän suklaata. Miksi sitä tekisi mieli?
Ja onko se mässypäivä todellakin tarpeen? Jos syö joka päivä riittävän määrän terveellistä ja maukasta ruokaa, miksi ihmeessä yhtenä päivänä pitäisi mättää kamalat määrät kaikenlaista epäterveellistä? Eihän siihen ole enää minkäänlaista tarvetta.
Olen syönyt viidessä viikossa yhden Fazerinan. Minä en näe, että se on mitenkään liikaa...
En minä mässypäivänä "mätä kamalia määriä epäterveellistä". Mässypäivä minulle tarkoittaa sitä, että katson, että kalorit pysyvät alle 2000 kalorissa. Enkä halua sinä päivänä syödä raejuusto-tonnikalaa, mitään rahkaan viittaavaa, tai sitä kanasalaattia.
Seuraava mässypäivä minulla on viikonloppuna, kun lapseni täyttää 18 vuotta. Aion syödä sushia juuri niin paljon kuin haluan - en laita laskuriin. Aion myös ottaa palan sacher-kakkua. Ja ehkä juon viiniä. Epäterveellistäkö? Ehkä sinusta, mutta minusta ei, vaan ihan normaaleita elämän nautintoja.
ap
Minä tekisin aivan samalla tavalla: söisin sushia, ottaisin palan kakkua ja lasillisen viiniä, enkä miettisi kaloreita enkä laskureita, ja seuraavana päivänä söisi taas kuten yleensä syön - miettimättä kaloreita ja käyttämättä laskureita, enkä pitäisi edellistä päivää minään mättöpäivänä vaan lapseni syntymäpäivänä, jolloin olen voinut iloita hänen kanssaan. Ei terveellinen elämäntapa merkitse kieltäytymistä elämän nautinnoista. Se merkitsee tasapainoa, joka mahdollistaa joustamisen, ja tasapaino merkitsee kohtuullisuutta. Eikä se vaadi kaloreiden laskemista.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni liian pienet annoskoot johtavat vain nälkään ja lopulta ahmimisrepsahduksiin.
Laihdutinkin päinvastaisella tavalla: lisäsin annoskokoja, mutta vähensin ruoan energiatiheyttä. Eli aloin syödä todella paljon enemmän kasviksia ja hedelmiä, vähemmän rasvaa ja hiilareita.
Samis. Tää oli mun kikkakolmonen. Joka ilta valtava kulho broilerisalaattia tai vastaavaa. Ihan ähkyssä vedin sitä, ja paino tippui.
Nyt olen taas lipsunut, sillä olen tosi väsynyt koko ajan (liian pitkät työpäivät ja jatkuva unenpuute) ja siksi syön liian energiatiivistä ruokaa. Mun pitäisi palata siihen broilerisalaattiin...
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... en itse kyllä jaksaisi laskea jatkuvasti kaloreita. Minulla paino pysyy hyvin hallinnassa karppaamalla ja syömällä vain kolme kertaa päivässä. Syön yksinkertaista ja terveellistä luomuruokaa, joka maistuu minulle parhaiten, eikä sen kalorimääriä tarvitse laskea. Olen tehnyt tätä jo pitkään, joten siitä on jo muodostunut elämäntapa. Tämä se vasta helppoa onkin.
Minä olen karpannut joskus 15 v sitten, eikä ikinä enää. Minulle ei sovi se, että joudun valitsemaan ruoat: tekee mieli pizzaa, mutta voi ei, siinä on se pohja.... Haluan tuota kakkua, voi ei... sen kuukauden jälkeen minulla kasvoi kananmunat ulos korvista.
Valitsin kalorit sen takia, että haluan pidättää itselläni oikeuden syödä ihan mitä tahansa. Syön kyllä hyvin paljon kanasalaattia nytkin, mutta pääkoppa voi paremmin kun tiedän, ettei minun ole pakko syödä sitä, vaan voin valita syödä sitä.
Syöminen kolme kertaa päivässä sopii myös minulle.
Tärkeintähän se on löytää se oma juttunsa, kuten kaikki nämä ketjut todistavat.
ap
Karppaus ei ole kanasalaatin syömistä. Kanasalaatti on rasvatonta ja liikaa proteiinia sisältävä ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te muut laihduttamisen helpoksi vai vaikeaksi?
Laihduttaminen on helppoa. Olen laihduttanut elämäni aikana varmaan 150 kiloa.
Se, mikä on vaikeaa, on laihdutetun painon poissa pitäminen. Aina se hiipii takaisin. Siksi en enää laihdutakaan, vaikka se on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Tuo selittää, miksi nuo elämänmuutokset eivät riitä minullekaan!
Minulla on yksi mässypäivä viikossa, jottei tule herkkuvajetta. Lisäksi, jos on esim. Suklaanhimo, niin ostan kyllä fazerinan tms. Laitan sen vain kaloreihin mukaan ja syön muuta vähemman.
Lisäksi syön joka päivä hieman eri tavalla, koska ei minulla ole joka päivä yhtä nälkä. Jos ei tee mieli ruokaa, niin jätän kalorit alle tonniin, en pakolla syö, mutta jos on kauhee nälkä, niin seuraavana päivänä voin syödä 1400 kcal.Ap
Mitähän oikein mahdat tarkoittaa elämäntapamuutoksella?
Miten meinaat elää sen jälkeen, kun olet laihduttanut tavoitteeseesi? Samoin kuin ennen laihdutusta, vai? Jos palaat entiseen, niin laihduttamasi kilotkin palaavat.
Jos haluat pysyä hoikkana jatkossakin, sinun on jatkettava laihdutustasi lopun ikää. Voihan elämäntapa hyvin olla sellainen, että pitää mässypäivän viikossa, ostaa Fazerinan kun tekee mieli, syö joka päivä eri tavalla ja laskee kalorit. Tapa se on sekin ja saattaa sinulla toimia.
Pidän painoni kurissa niin että punnitsen itseni joka aamu.
Jos nousee kilon niin reagoin heti.
Helppo homma.
Normaalisti syön hyvin terveellisesti mutta myös päivittäin jotain epäterveellistä kuten oluen, pullan, vanukkaan tms. En siis ole mikään laihdutusnatsi vaan nautin elämästä mutta seuraan painoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Et ole näköjään oppinut mitään noiden laihdutuskuurien myötä. Jatkat samaan tapaan, vaikka tiedät sen olevan hyödytöntä.
Jos sinulla on tähän ongelmaan ratkaisu, niin kannattaa tuotteistaa idea, koska tähän ei ole lääkärit ja ravitsemusterapeutitkaan keksineet oikeaa ratkaisua, että laihdutusmenetelmästä riippumatta 95% laihduttajista lihoo takaisin, ja yleensä vielä joka lihomiskerran jälkeen hieman korkeampaan painoon kuin mitä oli ennen laihdutusta.
No se elämäntapamuutos. Ei kuureja ja dieettejä, vaan terveempää syömistä ja liikkumista niin, että sitä voi loppuelämänsä jatkaa. Ta-daa!
No, tätähän olen yrittänyt monet monet kerrat. Valitettavasti ne vanhat tavat tuppaavat vaan jossain vaiheessa aina palaamaan silti, vaikka elämäntapamuutos olisi ollut ihan järkevä eikä mikään kitukuuri.
Samasta ilmiöstä luin Patrik Borgin jostain kirjasta. Tutkimuksessa miehiä oli ohjeistettu elämäntapamuutokseen, järkevään ruokavalioon ja helposti toteutettavaan arkiliikuntaan. Suositeltu ruokavalio ei ollut mikään laihdutuskuuri tai tiukka rajoittava. Ekat kuukaudet kaikkien paino laski, kun elämäntavat muuttui. Lähes kaikki olivat myös sitä mieltä, etteivät ikinä palaa vanhoihin elämäntapoihinsa koska olo oli nyt energisempi ja ruokailukin edelleen nautittavaa. Silti vuoden päästä porukka oli jo hyvää vauhtia lihomassa takaisin ja kaikki vanhat elämäntavat palanneet paitsi yksi: makkaransyönti näytti jonkin verran vähenneen pysyvästi.
Onkohan tuossa ollut vikana se, että koettaa muuttaa elämäntapansa liian radikaalisti kerralla? Pistää uusiksi sekä ruokavalion että liikuntatottumukset. Ehkä kannattaisi aloittaa muutos kerrallaan. Päättää, että käykin lähikaupassa kävellen tai pyörällä eikä autolla. Kun tuo on vakiintunut, korvaa kahvipullan omenalla ainakin muutama kerta viikossa. Jne.
Sori ap, mut uskon ettet saa pysyviä tuloksia aikaan noilla metodeilla.
Ensimmäiset kilot on aina helppoja pudottaa, ne on suurimmaksi osaksi nestettä. Vaikeudet alkaa vasta myöhemmin.
En myöskään usko että tulet lopun elämääsi syömään normipäivänä 1000-1400 kaloria. Enkä oikeastaan ymmärrä että miksi kenenkään pitäisi. Jos totuttaisi kroppasi puhtaaseen ruokaan ja jättäisit pois päivittäiset herkut niin pystyisit nostamaan kalorisi helposti kahteen tonniin. Siihen päälle kun vetäisit kerran kuussa herkkupäivän niin toimiva aineenvaihdunta polttaisi helposti ylimääräiset kalorit. Nykyisellä systeemillä kiusaat vain kroppaasi ja teet siitä laihan läskin, ainakin hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Tuo selittää, miksi nuo elämänmuutokset eivät riitä minullekaan!
Minulla on yksi mässypäivä viikossa, jottei tule herkkuvajetta. Lisäksi, jos on esim. Suklaanhimo, niin ostan kyllä fazerinan tms. Laitan sen vain kaloreihin mukaan ja syön muuta vähemman.
Lisäksi syön joka päivä hieman eri tavalla, koska ei minulla ole joka päivä yhtä nälkä. Jos ei tee mieli ruokaa, niin jätän kalorit alle tonniin, en pakolla syö, mutta jos on kauhee nälkä, niin seuraavana päivänä voin syödä 1400 kcal.Ap
Mitähän oikein mahdat tarkoittaa elämäntapamuutoksella?
Miten meinaat elää sen jälkeen, kun olet laihduttanut tavoitteeseesi? Samoin kuin ennen laihdutusta, vai? Jos palaat entiseen, niin laihduttamasi kilotkin palaavat.
Jos haluat pysyä hoikkana jatkossakin, sinun on jatkettava laihdutustasi lopun ikää. Voihan elämäntapa hyvin olla sellainen, että pitää mässypäivän viikossa, ostaa Fazerinan kun tekee mieli, syö joka päivä eri tavalla ja laskee kalorit. Tapa se on sekin ja saattaa sinulla toimia.
Elämäntapamuutoksella tarkoitan niitä asioita, jotka tein, jotta laihtuisin. :
- lisäsin liikuntaa säännöllisemmäksi
- aloin syömään lautasmallin mukaan
- puolitin hiilarit
- lopetin leipomisen ja tietysti sitä kautta makean syömisen
Mikään näistä ei siis ole auttanut laihtumaan, siksi aloitin kaloreiden laskemisen. Ja tätä kautta löysin ne ongelmakohdat, joiden vuoksi on paino noussut: juomat, napostelun ajan kuluksi, muromyslin, murot, juustot ja viinin. Kaikki muu syöminen on perusterveellistä ja tasapainoista.
Paheeni on lähinnä Cafe latte, punaviini ja cokis zero. Nämä muutin. Starbuckissa käyn nykyään vain kerran viikossa ja pyydän kevytmaitoon, viinin laitan kalorilaskuriin ja zeroa juon vain mässypäivänä.
Olen siis 50 v, ja kai se pitää myös vain todeta, että tässä iässä pitää alkaa syömään entistä vähemmän. Kun katson ikääntyneitä vanhempianikin, niin he syövät todella, todella vähän, eivätkä silti ole laihemmasta päästä. Eli kokonaissyömisen vähentäminen on ainakin se juttu, jota minun pitää tehdä tämän laihdutusprojektin jälkeen. Ja ne muromyslit pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mut uskon ettet saa pysyviä tuloksia aikaan noilla metodeilla.
Ensimmäiset kilot on aina helppoja pudottaa, ne on suurimmaksi osaksi nestettä. Vaikeudet alkaa vasta myöhemmin.
En myöskään usko että tulet lopun elämääsi syömään normipäivänä 1000-1400 kaloria. Enkä oikeastaan ymmärrä että miksi kenenkään pitäisi. Jos totuttaisi kroppasi puhtaaseen ruokaan ja jättäisit pois päivittäiset herkut niin pystyisit nostamaan kalorisi helposti kahteen tonniin. Siihen päälle kun vetäisit kerran kuussa herkkupäivän niin toimiva aineenvaihdunta polttaisi helposti ylimääräiset kalorit. Nykyisellä systeemillä kiusaat vain kroppaasi ja teet siitä laihan läskin, ainakin hetkeksi.
Mitä on tuo ”puhdas ruoka”? Luomuako tarkoitat?
Ap
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Jätä se kaffepulla pois!
Olen miettynyt vaikuttaako vartalon malli siihen, mikä laihdutustapa sopii?
Vierailija kirjoitti:
Olen siis 50 v, ja kai se pitää myös vain todeta, että tässä iässä pitää alkaa syömään entistä vähemmän. Kun katson ikääntyneitä vanhempianikin, niin he syövät todella, todella vähän, eivätkä silti ole laihemmasta päästä. Eli kokonaissyömisen vähentäminen on ainakin se juttu, jota minun pitää tehdä tämän laihdutusprojektin jälkeen. Ja ne muromyslit pois.
Ap
No sehän on elämäntapamuutos sitten, jos tiedät että ei se riitä että laihduttaa, vaan että sen jälkeenkin on tehtävä asioita toisin kuin ennen.
Miten ne muromyslit lautasmalliin liittyvät? (Siis en itse usko ko. malliin, mutta en muista että siinä niille suuremmin tilaa olisi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis 50 v, ja kai se pitää myös vain todeta, että tässä iässä pitää alkaa syömään entistä vähemmän. Kun katson ikääntyneitä vanhempianikin, niin he syövät todella, todella vähän, eivätkä silti ole laihemmasta päästä. Eli kokonaissyömisen vähentäminen on ainakin se juttu, jota minun pitää tehdä tämän laihdutusprojektin jälkeen. Ja ne muromyslit pois.
Ap
No sehän on elämäntapamuutos sitten, jos tiedät että ei se riitä että laihduttaa, vaan että sen jälkeenkin on tehtävä asioita toisin kuin ennen.
Miten ne muromyslit lautasmalliin liittyvät? (Siis en itse usko ko. malliin, mutta en muista että siinä niille suuremmin tilaa olisi.)
Tietääkseni lautasmalli liittyy vain lounaaseen/päivälliseen?
Ai. Minä sain ohjeet, että mässypäivä pitää pitää. Sain sen eräältä PT:ltä, ja av:llakin on ollut ketjuja tästä. Mässypäivän tarkoitus on, ettei elimistö mene säästöliekille. Lisäksi on mukavaa syödä yhtenä päivänä viikosta niin, ettei tarvitse miettiä.
Eikö kaikilla ihmisillä ole mielitekoja??? Jo lapsilla.
Ei tämän tarvitse olla kestävä ratkaisu, kuin vain 5 kilon verran. Sen jälkeen muutan strategiaa. Sitä en tiedä, mikä se sen jälkeen on, kun saan bmi:ni 22:een. Nyt se on 23.
ap