Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Monusta sinä katsot ap nyt kolmevuotiaan harrastamista ihan väärästä suunnasta.
1. Sinä olisit voinut tarjota harrastusmahdollisuuden ensi vuonnakin, kun lapsi on isompi. Ei olisi jäänyt jälkeen/paitsi mistään mahdollisuuksista.
2. Et voi ajatella KOLMEvuotiaan harrastamista minkään tavoitteen kautta. Aivan liian aikaista.
3. Normaali kolmevuotias, jolla on terveys ja olosuhteet kunnossa ei tarvitse ohjattua liikuntaa saadakseen liikuntaa. Kolmevuotias liikkuu kyllä ihan itse, jos häntä ei rajata.
4. Me 70-luvun lapset oltaisiin ihan yhtä näppäriä tablettien kanssa kuin nykyiset, jos se tabletti olisi lykätty kaksivuotiaana kouraan.
5. Lapsesi ei tarvitse laatuaikaa kanssasi. Hän tarvitsee ihan tavallista aikaa kanssasi niin paljon kuin mahdollista. Joka minuutti pois luotasi on pois häneltä. Sitä ei tehokas laatuaika tai ohjattu harrastus korvaa.
Laskepa nyt vielä, että montako tuntia arjen harrastuspäivänä lapsi on kanssasi ja montako vieraiden aikuisten kanssa. Uniaikaa ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.
Kuka kutsuu toista lehmäksi? Täh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Miten sä itse ap. jaksaisit harrastaa aktiivisesti joka toinen ilta (3pv viikossa) pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen?
Jos lapsi on hoidossa 8-9h + harrastus 45min. + matkat, yöunet 12h ja vrk on 24h.
Herää kysymys milloin vietättä yhteistä aikaa ja löhöätte (lepo ja palautuminen) kotona.
Tätä minäkin mietin kun ap koko ajan kertoo antavansa lapselleen enemmän yksilöllistä huomiota kun kotiäidit...että millä ajalla ap lastaan huomioi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Miten sä itse ap. jaksaisit harrastaa aktiivisesti joka toinen ilta (3pv viikossa) pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen?
Jos lapsi on hoidossa 8-9h + harrastus 45min. + matkat, yöunet 12h ja vrk on 24h.
Herää kysymys milloin vietättä yhteistä aikaa ja löhöätte (lepo ja palautuminen) kotona.
Virheellisesti kirjoitin että 3 iltana viikossa. 2 iltana viikossa ja su aamu. Tarhassa pääsääntöisesti 8-9h viettää aikaa jos jään ylitöihin. Lapsi tykkää sielläkin olla, eikä ole hänelle raskasta, kun nukkuu päikkärit. Matkoihin menee n. 2-10min aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Eikö teillä hoitokaverit ja naapurin lapset ole yhtään samoja lapsia? Kyllähän se niin on että ne hoitokaverit muodostaa läheisempiä suhteita niiden kanssa, joiden kanssa leikkivät myös vapaa-ajalla, ja nämä suhteet jatkuu koulussa. Eli usein ne on juuri niitä naapureita, kun lähipäiväkodeista puhutaan.
Muuta muuten muualle, jos on niin kamalat naapurit. Ja miten voit ne hoitolapset seuloa? Kai tajuat että joka päiväkotiryhmässä on yleensä vähintään pari tapausta, joilla on joko sosiaalisia tai muita esim. käytösongelmia. Lapsesi sosialisoituu näiden kanssa päivittäin. Juttusi eivät ole loogisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, että kuinka monella kommentoijalla on 3v lapsia. Nykyään lapset ovat kehittyneempiä, kun aiemmin ja käyttävät tuon ikäisenä jo sujuvasti tabletteja yms. Pelejä. Minä taas en ole koskaan tabletteja yms, koskaan edes antanut lapselle, eikä niitä edes omisteta. Ne ovat mielestäni paljon haitallisempaa lapsen kehitykselle, kuin harrastaminen.
M?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Vaikutelma apn ylemmyyden tunnosta vahvistui kyllä tällä viestillä. Lainaamasi kirjoittaja taitaa olla oikeassa, vaikka itsekin pidin arviota ensin aika rajuna.
Mutta mutta. Sinähän ap et ole harrastanut lapsena, eikö niin?
Sulla kuitenkin riittää itsekuria ja työelämässäkin on tullut menestystä ihan kivasti? Oman oppisi mukaanhan sun pitäisi notkua ostarilla kalja kädessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kertonut, onko harrastuksilla tavoitetta. Meidän lapset rakentaa takapihalle sellutehdasta.
Hahah. 😃 Pisti hymyn huulille. Ihan lapsentahtisesti mennään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Vaikutelma apn ylemmyyden tunnosta vahvistui kyllä tällä viestillä. Lainaamasi kirjoittaja taitaa olla oikeassa, vaikka itsekin pidin arviota ensin aika rajuna.
Mutta mutta. Sinähän ap et ole harrastanut lapsena, eikö niin?
Sulla kuitenkin riittää itsekuria ja työelämässäkin on tullut menestystä ihan kivasti? Oman oppisi mukaanhan sun pitäisi notkua ostarilla kalja kädessä...
Ja sitä olenkin tehnyt nuorena ja paljon. Virheistä oppii ja toivon, ettei lapseni päädy samoilöe jalanjäljille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Vaikutelma apn ylemmyyden tunnosta vahvistui kyllä tällä viestillä. Lainaamasi kirjoittaja taitaa olla oikeassa, vaikka itsekin pidin arviota ensin aika rajuna.
Mutta mutta. Sinähän ap et ole harrastanut lapsena, eikö niin?
Sulla kuitenkin riittää itsekuria ja työelämässäkin on tullut menestystä ihan kivasti? Oman oppisi mukaanhan sun pitäisi notkua ostarilla kalja kädessä...
Kuten sanoin tuossa myöhemmin, ap ei myöskään taida olla kovin looginen.
Se lehmämamma (sori siitä, mutta pointtini on mielestäni vahvistanut itse ap jutuillaan)
Luulenpa että kyse on kuitenkin lapsentahtisesta harrastamisesta. Lapsi nauttii liikunnasta, uusista taidoista. Ei puhuta mistään kilpatason harrastamisesta. Oman lapsen muskarista muistan että mukavaa siellä oli.
Niin kauan kun lapsi nauttii ja jaksaa, niin turha on toisten turista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Eikö teillä hoitokaverit ja naapurin lapset ole yhtään samoja lapsia? Kyllähän se niin on että ne hoitokaverit muodostaa läheisempiä suhteita niiden kanssa, joiden kanssa leikkivät myös vapaa-ajalla, ja nämä suhteet jatkuu koulussa. Eli usein ne on juuri niitä naapureita, kun lähipäiväkodeista puhutaan.
Muuta muuten muualle, jos on niin kamalat naapurit. Ja miten voit ne hoitolapset seuloa? Kai tajuat että joka päiväkotiryhmässä on yleensä vähintään pari tapausta, joilla on joko sosiaalisia tai muita esim. käytösongelmia. Lapsesi sosialisoituu näiden kanssa päivittäin. Juttusi eivät ole loogisia.
En muuta naapureiden vuoksi. Ja naapurin lapset eivät ole tarhassa vaan kotilapsia. En ymmärrä miksi lapseni pitäisi naapureiden lasten kanssa viettä aikaa tai niiden kanssa leikkiä. Asutaan sitten ihan missä tahansa. Asutaan siksi omakotitalossa, etten heitä näe kun harvoin. Tarhassa en ole vielä kohdannut tätä käytösongelmaa, mutta jos näin olisi, niin tottakai niihin puuttuisin
Vierailija kirjoitti:
Mitä provoa tässä on? Aivan totta joka sana. Olen sitä mieltä, että kotihoidetut lapset, ovat pääsääntöisesti suu auki kävelijöitä. Lapsi tarvitsee toisten lasten kanssa kontakteja ja harrstuksia. Tottakai ne tehdään vielä leikin varjolla.
Anteeksi. Vahingossa peukutin tätä kommenttiasi ylöspäin. Ei ollut tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn lapsen kuviteltu päivä:
07.00 herätys
08.00 hoidossa
17.00 haku hoidosta
17.30 (aikaisintaan?) harrastus
18.15 harrastus päättyy
18.30 (aikaisintaan?) kotona
19.00 ruoka
1930 pesut, pisut, hampaat
20.00 nukkumaan
Mites iltapala? Vai onko jossain välissä välipala ja ruoka kotona? Mihin tuohon saa sen äiti-lapsi telkkuajan ja vapaan leikin muka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Eikö teillä hoitokaverit ja naapurin lapset ole yhtään samoja lapsia? Kyllähän se niin on että ne hoitokaverit muodostaa läheisempiä suhteita niiden kanssa, joiden kanssa leikkivät myös vapaa-ajalla, ja nämä suhteet jatkuu koulussa. Eli usein ne on juuri niitä naapureita, kun lähipäiväkodeista puhutaan.
Muuta muuten muualle, jos on niin kamalat naapurit. Ja miten voit ne hoitolapset seuloa? Kai tajuat että joka päiväkotiryhmässä on yleensä vähintään pari tapausta, joilla on joko sosiaalisia tai muita esim. käytösongelmia. Lapsesi sosialisoituu näiden kanssa päivittäin. Juttusi eivät ole loogisia.
En muuta naapureiden vuoksi. Ja naapurin lapset eivät ole tarhassa vaan kotilapsia. En ymmärrä miksi lapseni pitäisi naapureiden lasten kanssa viettä aikaa tai niiden kanssa leikkiä. Asutaan sitten ihan missä tahansa. Asutaan siksi omakotitalossa, etten heitä näe kun harvoin. Tarhassa en ole vielä kohdannut tätä käytösongelmaa, mutta jos näin olisi, niin tottakai niihin puuttuisin
Sinä kun et niitä ole siellä tarhassa näkemässä, ja lisäksi sulla ei ole mitään oikeutta puuttua Aadan adhd-piirteisiin tai Otson vanhempien ttöttömyyteen ja lastensuojeluasiakkuuteen.
Terveisin tarhatäti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pliis nyt menee jo naurettavaksi. Ohjattua barbileikkejä ja värittämistä😂😂 kyllä lapseni leikkii yksinkin, mutta tulee ITSE minua pyytämään leikkimään hänen kanssaan, koska on AINUT lapsi. Kyllä me kuule luetaan jne muutakin.
Aha. Perustin kommenttini ihan siihen, mitä itse kerroit. Pyytäisin kiinnittämään huomion me-muotoon:
'me sitten lapsen kanssa vietetään laatuaikaa muulla tavoin, esim just telkkarin katselu, leikkiminen barbeilla jne. Väritetään jne.'
Joten toistan kysymyksen milloin lapsellasi on omaa aikaa?
Olisiko sitten parempi muotoilla, että lapseni vain harrastaa ME emme vietä yhdessä aikaa, vaan vapaa-aikana lapseni viettää laatuaikaa itsensä kanssa leikkien, jotta saa tarpeeksi omaa aikaa
Kovin mustavalkoiselta nyt kuulostaa. Mutta kyllä, tätä osittain hain, että onhan lapsellasi mahdollisuus tehdä myös omia valintoja.
En missään nimessä vastusta sitä, että lapsi harrastaa. Mutta tuo määrä on liikaa.
Huolestuttaa myös se, kun kerroit että lapsi tulee itse pyytämään sinulta seuraa. Olet siis nyt jo aikaansaanut yksilön, joka ei osaa olla lainkaan yksin?
Lisäksi kaikki tekemiset ovat kovin sukupuoliroolittuneita. Mitä jos meillä olisikin tässä tuleva hävittäjälentäjä joka on myös naisleijonien maajoukkueen ykkösveskari?
Jäänee ehkä ikuiseksi mysteeriksi kun lapsuus meni ennalta päätetysti voimistellessa, muskarissa ja barbeillessa ja siitä sitten suorittamaan jotain 'naisten uraa'. Ellei burn out iske jo teininä.
Meillä on kohta kolmevuotias kokopäivähoidossa oleva lapsi, joka ei harrasta mitään. Siis sellaista ohjattua juttua, johon lapsi vietäisiin. Nytkin meinaa olla illat lyhyitä, kun halutaan viettää perheenäkin aikaa niin, ettei tarvitse kelloa vahtia. Lapsi on innokas leikkimään, mutta kaipaa vanhemman seuraa leikkiin. Ja uskon kaipaavan nimenomaan meitä vanhempia, ei leikkikaveria, kun välillä riittää ihan vain se, että istuu lattialla leikkivän lapsen vieressä.
Meillä on viikossa yksi vanhempien yhteinen harrastus (meillä kotona, lapsi paikalla) ja molemmilla yksi oma, siihen vielä sukuloinnit ja kauppareissut päälle niin arki on ihan riittävän täynnä nytkin. Harrastusrumbaan ehtii myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Miten sä itse ap. jaksaisit harrastaa aktiivisesti joka toinen ilta (3pv viikossa) pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen?
Jos lapsi on hoidossa 8-9h + harrastus 45min. + matkat, yöunet 12h ja vrk on 24h.
Herää kysymys milloin vietättä yhteistä aikaa ja löhöätte (lepo ja palautuminen) kotona.
Eikö näistä yksi harrastus (jumppa 45 min) ollut viikonloppuna aamupäivällä?
Mitä viikonloppuisin pitäisi tehdä jos 45 min ohjattu jumppa tarkoittaa ettei yhteistä aikaa ole lainkaan?
Miksi asut jossain slummissa?? Varsinkin jos olet uraihminen?