Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aure kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin saavani tällaista palautetta, mutta oon hieman järkyttynyt, että näin moni lapsen vanhempi ajattelee negatiivisesti harrastamisesta.
Itse en ainakaan yleisesti ottaen ajattele harrastamisesta negatiivisesti. 3 vuotias vain on vielä kovin pieni. Harrastuksia ehtii aloittamaan siellä kouluiässäkin, jolloin yleensä lapsi osaa itse kertoa, mikä kiinnostaa ja mitä haluaa oikeasti harrastaa. 3 vuotiaalle paljon tärkeämpää on viettää aikaa vanhempien kanssa ja leikkiä.
Meillä tehtiin sisälle temppuratoja, joita lapset viiletti pieninä menemään jatkuvasti, hyppivät ja tanssivat. Ihan varmasti tuli liikuttua riittävästi ja itseään sai toteuttaa kotona. Nyt kouluiässä on harrastuksia, jotka ovat itse valittuja ja tärkeitä.Vaikka lapseni on 3. Harrastus on hänelle tärkeä ja itse valittu. Minun mielestä on taas hyvin myöhäistä aloittaa harrastaminen vasta kouluikäisenä, jos lapsi sitä haluaa jo aiemmin.
Mikä niistä?
Miten kolmevuotias käytännössä valitsee harrastuksen?
T. Ope
”Äiti, haluu muskariin. Äiti, haluu trampalle.” Sanoi 2-vuotias lapseni. Sitten vein hänet muskariin ja mentiin trampoliinivoimisteluun. Molempia harrastetaan yhdessä ja molemmilla on kivaa. Harrastuksemme eivät ole tavoitteellisia vaan hauskaa höntsäilyä, mutta käytännössä 2-vuotias valitsi harrastuksensa tuolla tavoin. En sitten tiedä mistä oli kuullut ja sai päähänsä että näitä haluaa harrastaa. Tarhasta vissiin.
Äiti, haluun isona presidentiksi, äiti, haluun avaruuteen.
Yhtä järkevää perustelua.
Niin että olisi pitänyt kieltää eikä kokeilla? Niin niitä onnellisia lapsia kasvatetaan!
Ja kyllä, aion myös kannustaa presidenttihaaveissa ja avaruuslennoissa.
Meillä eskarilaisella on tanssi kerran viikossa ja nelivuotiaalla paini 1x/vk. Saa riittää! Viihtyvätpä sitte kotonaki ilman, että koko ajan pitäis olla jotain äksöniä
Ilmoitin juuri päivähoidossa olevan kaksivuotiaani vanhempi-lapsi jumppaan, joka on kerran viikossa. Parin vuoden päästä alan viedä häntä kerran viikossa jonkinlaiseen liikunnalliseen harrastukseen, johon aikuinen ei aina osallistu mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä noihin mitään kaavaa ole. Riippuu lapsesta. Jotkut tietävät jo hyvin varhain mistä tykkäävät ja suuntaavat sille tielle, vaikka jo 3-vuotiaina. Osaa ei saa millään motivoinnilla tarttumaan mihinkään.
Ja kenties enin osa harrastaa mitä vanhemmat ovat ohjanneet tekemään.
Tyttäreni taitoluisteluryhmässä on suurin osa niitä, jotka ovat ryhmässä, koska äitinsä niin haluaa ja koska äidin kavereidenkin lapset ovat. Eli äidit ovat päättäneet pikku Idansa tai Adansa olevan erinomainen voimistelija ja luistelija. Jos rahkeet ei riitä yksittäissuorituksiin, niin aina on ryhmämuotoja, molemmissa.
Samaa näkee jalkapallossa, raivoavat "valkkuisät" kentänlaidalla pelaamassa poikansa puolesta. Jotain surullista tuossakin.
Onko tuon ikäisellä edes vielä aivoja edes tajuta noita harrastuksia? Ihan liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsesta. Tuon ikäisenä tyttö harrasti päiväkodin lisäksi luistelukoulu 1xvko ja jumppa 1xvko. Ja olisi halunnut harrastaa paljon muutakin. Hän on sellainen sosiaalinen jokapaikan kyläluuta. Myöhemmin harrasti luistelua, balettia ja kilpacheerleadingiä. Ja teininä vielä kuntosalia.
Poika ei pienenä halunnut harrastaa mitään. Poika kävi 3v seurakunnan kerhossa 2xvko ja 3h kerralla ja se oli jo vaikeaa. Poika ei tykännyt myöskään päiväkodista missä aloitti 4v eikä eskarista mutta yllättäen koulu olikin sitten ok. 6v poika alkoi pelata jalkkista.
Meidän 3 v 9 kk ikäinen on päiväkodissa klo. 8-5 (7 h/pvä), eikä tämän jälkeen mitään harrastuksia kaipaa. Korkeintaan käy naapurin pojan kanssa pihalla leikkimässä hetken. Pian jään äitiyslomalle ja silloin esikoinen tulee olemaan 2 kertaa viikossa 3-4 h kerralla joko päiväkodissa tai päiväkerhossa, sekä kerran viikossa minun ja vauvan kanssa perhekahvilassa pari tuntia. Mahdollisesti osallistutaan myös lapsi-vanhempi jumppaan kerran viikossa yhden tunnin. Tämä saa riittää harrastukseksi kotihoidetulle tulevalle 4-vuotiaalle. Lisäksi sitten kavereiden ja serkkujen kanssa leikkiminen silloin tällöin jaksamisen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mainittakoon, että lapsi on neuvolankin mukaan kehitykseltään 4 vuotiaan tasolla
Meidänkin lapsi oli kehityksessä vaikka missä, mutta silti lapsella on oman ikätasonsa mukainen unen/levon/läheisyydentarve ja emotionaalinen kehitys vaiheessa jota ei voi mitata taitotesteillä. Jokainen lapsi tarvitsee vanhempiensa läsnäoloa ja vuorovaikutusta (jota pelkkä telkun katsominen ei ole). Se koostuu erilaisista jaetuista arjen hetkistä. Niitä ei hirveästi mahdu teidän arkeen jos lapsi vetää maksimihoitoajan päälle puolet illoista harrastuksissa. Tottakai lapsi sopeutuu ja ehkä jopa ”tykkää”, mutta uskon että lapsi tarvitsee Ap enemmän Sinua kuin ohjattua toimintaa oltuaan koko päivän ohjatussa toiminnassa.
Ja olen myönteinen harrastusten suhteen - omat lapseni harrastavat paljon mutteivät hoitopäivien päälle. Ihmettelen vaan miten 3v jaksaisi kun tuollainen määrä on koululaisellekun melko maksimi. Siis heidän itsensä mukaan.
T. Osa-aikakotiäiti ja viisi lasta
Edellee ei kaikki harjoitusajat ole tarhan päälle. Meillä on vain yksi lapsi, joka varmasti saa tarpeeksi minun huomiota ja yhteistä aikaa. Harrastaminen tuottaa lapselle paljon iloa ja onnistumisen tunteita. Lapseni saa varmasti enemmän yksilöllistä huomiota, kuin sinun 5 lastasi, koska sitä pystyn tarjomaan.
Minun 5 lastani saavat jokainen erittäin paljon yksilöllistä huomiota, vietämme jokaikinen päivä tuntitolkulla aikaa yhdessä. Ehkä päivässä jopa enemmän kuin lapsesi koko viikkona. Olen kokonaan kotona ja lapsilla paljon sekö yhteistä että omaa aikaa, joten äläpä vedä johtopäätöksiä.
Siis vietät joka päivä jokaisen viiden lapsen kanssa tuntitolkulla yksilöllistä aikaa? Joko sulla on kodinhoitaja tai sit tässä on kuulkaas meillä vuosituhannen supermamma äänessä.
Vai olisikohan todellisuus kuitenkin sitä että sulla pyörii ne lapset siinä kaikki ja silloinkin kun yrität esim. keskittyä neuvomaan jotakuta läksyissä niin sulla tyyliin istuu vauva siinä sylissä jota huomioit myös. Yksi lapsi on kainalossa ja yrität sen kanssa jutella niin johan on syöksyttävä pahojaan tekevän taaperon perään välissä. Tätähän se nimittäin isossa perheessä/lapsilaumassa usein on. Vanhempi/aikuinen on kyllä samassa tilassa lasten kanssa mutta se oikeasti yksilöllinen huomio jää niiltä lapsilta saamatta. Enkä nyt tietysti tarkoita että aikuisen pitää olla lapsen saatavilla 24/7 mutta aika epätodennäköistä on että jonkun viisilapsisen perheen vanhempi ehtii lapsiaan YKSILÖLLISESTI huomioida enemmän kuin AP jonka lapsi käy harrastuksessa 3krt/vko :D
Kyllähän se 3 harrastuskertaa viikossa tuon ikäiselle isolta määrältä äkkiseltään tuntuu mutta sitten kun asiaa rupeaa tarkemmin miettimään niin eiköhän tuo ole ihan ok kun esim. matkoihin harrastuspaikoille ei mene juurikaan aikaa. Jos lapsi nukkuu hyvin, herää pirteänä aamulla, lähtee harrastuksiin aina innolla ja vastapainoksi on myös sitä aikaa vanhemman kanssa ja lapsella myös hetkiä kun kukaan aikuinen ei ole toimintaa ohjaamassa niin miksipä ei. Toiset käy kirjastossa/pihan leikkipuistossa/kaupassa lasten kanssa ja toiset sitten menee "harrastamaan" eli naapuritaloon jumppaan.
Mulla on myös viisi lasta, heistä kolme koulussa ja yksi eskarissa. Varsinaisia ohjattuja harrastuksia ei ole, vanhin harrastaa kitaransoittoa ja lukemista... Ka oli kuitenkin 9,75 viimeksi, hyvä että ehtii keskittyä kouluun nyt ysillä. Jokaisen lapsen kanssa puuhaillaan kahdestaan päivittäin, joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuu vähän lapsenkin vireystilasta. Viikonloppuisin tehdään esimerkiksi metsäretkiä, käydään eläintarhassa tai patikoimassa, mökkeillään, mitä nyt milloinkin. Teinien kanssa joskus käyn ihan keskenään kaupungilla tai sitten jonkun pienemmän kanssa vaikka uimassa ja kahvilla.
Arki on kuitenkin se mikä ratkaisee. Vietetään aikaa paljon yhdessä ja joka arkipäivä istutaan yhdessä ruokapöytään. Yleensä yksi tai kaksi lasta on aina mukana myös ruoanlaitossa. Jokainen lapsi saa yksilöllistä huomiota ja sitten vastapainoksi myös sitä sisarusten ja vanhempien kanssa olemista. Paljon pelaillaan lautapelejä yms. 3-vuotiaan kanssa kiireetön oleminen on mielestäni riittävä hoitopäivien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-6-vuotiaiden harrastusryhmiä ohjanneena sanoisin, että 3-vuotias ei tarvitse vielä harrastuksia. Jos haluaa jonkun harrastuksen, niin max. kerran viikossa joku lyhyt 30-45 minuutin mittainen, ja mielellään joku sellainen, jossa lapsi ja vanhempi harrastavat yhdessä, esim. lapsi-vanhempijumppa tms.
3-vuotiaat ovat oikeasti tosi pieniä vielä.
Ei pikkuihmiset tarvitse mitään harrastuspiirejä!
Mieti uudestaan, kun lapsi on n. 10-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikoinani kotihoidossa, lapsi olin 1990-2010
muskarin aloitin heti vauvaryhmässä
2-3-vuotiaana mukaan tuli pianotunnit, uimakoulu, luistelukoulu ja jumppa
seuraavana vuonna toinen instrumentti ja tanssi
kesät vietin harrastusleireillä ja kielikursseilla (ala-asteella myös)
ei aikaa kavereille, huono itsetunto uupumuksen vuoksi (harrastuksia oli 1-3 päivässä joka viikonpäivä)
8-vuotiaana kilpailin kolmessa lajissa, ja kuudennella luokalla minulla oli konservatorion päättötutkinto kahdessa instrumentissa
en kuitenkaan ollut loistava lajeissani vaan hävisin lähes jokaisen sarjani, putosin alempiin ryhmiin ja olin loppu-urani samassa ryhmässä 3,5-vuotta minua nuoremman pikkusiskoni kanssa. urheilu ja musiikki oli liian tavoitteellista, harrastusmäärät suuria ja valmentajat vaativat omistautumista, minkä vuoksi olin usein heidän silmätikkunsa "sillä en osannut päättää lajia"; todellisuudessa vihasin joka ainoata harrastustani, kerran totesin valmentajalle ettei harrastukseni ole minun valinta ja jos haluavat että omistaudun esimerkiksi taitoluistelulle, olisi heidän puhuttava vanhemmilleni. No, suuttuivat vielä enemmän.
Harrastukseni loppui ala-asteen lopussa, kun laihduin syömishäiriön seurauksena 20 kg ja sain sydänkohtauksen jäähallilla. Vanhempani rakastavat minua, mutta lapsuuteni, itsetuntoni ja lopulta terveyteni tuhoamista en voi antaa heille anteeksi. Vasta lukiossa aloin harrastamaan uudestaan pianon soittoa, urheilukammo jäi ja kamppailen paino-ongelmien ja hormoonitoiminnan häiriöiden kanssa.
Vanhemmat, kuunnelkaa lapsianne!
Vierailija kirjoitti:
Onko tuon ikäisellä edes vielä aivoja edes tajuta noita harrastuksia? Ihan liian pieni.
Mitä pienempi lapsi, sitä helpommin hän oppii asioita.
Typerää hommaa kertakaikkiaan. Lapsi ei opi sosiaalista kanssakäymistä, leikkien rakentumista ja neuvottelutaitoja. Näitä taitoja oppii ohjaamattomassa kanssakäymisessä ikäistensä seurassa. Ei minulla ole mitään harrastuksia vastaan, mutta jos vapaa-aika täyttyy pelkästään näistä ohjatuista leikeistä, niin se ei ole hyväksi lapsen kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Typerää hommaa kertakaikkiaan. Lapsi ei opi sosiaalista kanssakäymistä, leikkien rakentumista ja neuvottelutaitoja. Näitä taitoja oppii ohjaamattomassa kanssakäymisessä ikäistensä seurassa. Ei minulla ole mitään harrastuksia vastaan, mutta jos vapaa-aika täyttyy pelkästään näistä ohjatuista leikeistä, niin se ei ole hyväksi lapsen kehitykselle.
No tarhassa on varmasti kavereita kenen kanssa saa leikkiä ilman ohjausta ja meillä ei ole enempää lapsia, niin ei pysty kotona toteuttaa. Eikä lähipiirissä ole muita lapsia. Ohjatussa toiminnassakin saa leikkiä kavereiden kanssa.
Mistä ihmeen ”tuntemuksista”? Joko olet täysin sisälukutaidoton tai haluat tahallasi ymmärtää väärin, joten en jaksa alkaa vääntää enempää...