Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Kysyit, että onko tosiaan liikaa. Sait paljon vastauksia, joissa kävi ilmi että suurimman osan ihmisistä mielestä kyllä tosiaan on liikaa. Nyt kuitenkin vaikutat suuttuneelta näistä mielipiteistä ja haukut kotiäidit laiskoiksi ja harrastamattomat lapset tuleviksi ongelmanuoriksi.
Olisiko parempi kuitenkin miettiä, voisiko yleisessä näkemyksessä olla jotain perääkin? Jos tulet lopputulokseen, että ei, niin jatka samaa rataa, mutta sitten kyllä herää kysymys, että miksi edes haluait asiasta keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Vaikutelma apn ylemmyyden tunnosta vahvistui kyllä tällä viestillä. Lainaamasi kirjoittaja taitaa olla oikeassa, vaikka itsekin pidin arviota ensin aika rajuna.
Mutta mutta. Sinähän ap et ole harrastanut lapsena, eikö niin?
Sulla kuitenkin riittää itsekuria ja työelämässäkin on tullut menestystä ihan kivasti? Oman oppisi mukaanhan sun pitäisi notkua ostarilla kalja kädessä...Ja sitä olenkin tehnyt nuorena ja paljon. Virheistä oppii ja toivon, ettei lapseni päädy samoilöe jalanjäljille.
No niin. Sinnehän se pussiin humpsahti tämäkin ap.
Eli siis: niistä kovin ylenkatsomistasi ostarijonneista ja roskaporukkanaapurinkakaroista voi tulla (ja tuleekin) ihan hyviä veronmaksajia ja iloisia suorittajia kuin sinustakin.
Case closeg.
Meillä tyttö kävi tuon ikäisenä kerran viikossa puoli tuntia muskarissa, kerran viikossa 45 minuuttia luistelukoulussa ja sunnuntaisin 45 minuuttia leikinomaisessa urheiluliikkarissa. Minä kävin sillä välin yleensä kaupassa. Olisiko se lapsi nauttinut enemmän, jos olisimme luistelleet lähikentällä vajaan tunnin ja sen jälkeen lähteneet molemmat väsyneenä kauppaan?
Olimme kotona klo 16 ja sänkyyn klo 20 - kyllä siinä silti jäi aikaa vielä vapaalle leikille ja rennolle yhdessäololle, semminkin kun en käyttänyt sitä yhteistä aikaa pelkkään ruoanlaittoon ja muihin kotihommiin, ne tein lapsen nukkumaanmenon jälkeen. (Ja juu, on lapsella isäkin, mutta on työssä jossa useamman päivän putkeen.)
Kuulostaa paljolta, kun meidän 3 lapsen päiväkoti-ikäisenä ei ollut yhtään harrastusta, vaan nyt kouluikäisenä menevät omilla jaloillaan harrastuksiinsa. Tämä on lastenpsyatri Jari Sinkkosen ohje.
Mutta sitäkin enemmän vietimme koko perhe aikaa yhdessä musiikin, teatterin, kirjallisuuden, uimisen, metsäretkillä, pyöräillen jne. Ja lapset keksi omia leikkejään rakennellen majoja, harrastivat leikeissään musiikkia, teatteria tanssia jne.
Enkä usko heidän menettäneen mitään, päinvastoin saaneet enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Apn lapsen kuviteltu päivä:
07.00 herätys
08.00 hoidossa
17.00 haku hoidosta
17.30 (aikaisintaan?) harrastus
18.15 harrastus päättyy
18.30 (aikaisintaan?) kotona
19.00 ruoka
1930 pesut, pisut, hampaat
20.00 nukkumaanMites iltapala? Vai onko jossain välissä välipala ja ruoka kotona? Mihin tuohon saa sen äiti-lapsi telkkuajan ja vapaan leikin muka?
Lapsen päivä harrastuspäivänä
Herätys. 6.40 josta suoraan tarhaan aamupalle klo 7
12-14 päikkärit
Välipala 14
Haku klo 15
Sitten 15.10- 17.45 lepoa ja ruoka.
18 voimistelu
19 kotona iltapala, hampaat ja nukkumassa jo klo 20 mennessä.
Tämä 2x vkossa.
Sit sunnuntai aamuna on yhdet harkat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn lapsen kuviteltu päivä:
07.00 herätys
08.00 hoidossa
17.00 haku hoidosta
17.30 (aikaisintaan?) harrastus
18.15 harrastus päättyy
18.30 (aikaisintaan?) kotona
19.00 ruoka
1930 pesut, pisut, hampaat
20.00 nukkumaanMites iltapala? Vai onko jossain välissä välipala ja ruoka kotona? Mihin tuohon saa sen äiti-lapsi telkkuajan ja vapaan leikin muka?
Lapsen päivä harrastuspäivänä
Herätys. 6.40 josta suoraan tarhaan aamupalle klo 7
12-14 päikkärit
Välipala 14
Haku klo 15
Sitten 15.10- 17.45 lepoa ja ruoka.
18 voimistelu
19 kotona iltapala, hampaat ja nukkumassa jo klo 20 mennessä.Tämä 2x vkossa.
Sit sunnuntai aamuna on yhdet harkat
Miten olet uraihminen jos et tee edes täyttä työpäivää?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on viikossa yksi vanhempien yhteinen harrastus (meillä kotona, lapsi paikalla) ja molemmilla yksi oma, siihen vielä sukuloinnit ja kauppareissut päälle niin arki on ihan riittävän täynnä nytkin. Harrastusrumbaan ehtii myöhemminkin.
Arki-illat täyttyvät kauppareissusta ja sukuloinneista? Ok - minä vien lapseni mieluummin vesipeuhuun tai muskariin kuin ramppaan sukulaisissa harva se ilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten ehditte 20min tarhaan heräämisestä? Etkö pue lasta? Pese hampaita, kasvoja, pissalla käynti? Vietkö tosiaan sen 2min matkan rattailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pliis nyt menee jo naurettavaksi. Ohjattua barbileikkejä ja värittämistä😂😂 kyllä lapseni leikkii yksinkin, mutta tulee ITSE minua pyytämään leikkimään hänen kanssaan, koska on AINUT lapsi. Kyllä me kuule luetaan jne muutakin.
Aha. Perustin kommenttini ihan siihen, mitä itse kerroit. Pyytäisin kiinnittämään huomion me-muotoon:
'me sitten lapsen kanssa vietetään laatuaikaa muulla tavoin, esim just telkkarin katselu, leikkiminen barbeilla jne. Väritetään jne.'
Joten toistan kysymyksen milloin lapsellasi on omaa aikaa?
Olisiko sitten parempi muotoilla, että lapseni vain harrastaa ME emme vietä yhdessä aikaa, vaan vapaa-aikana lapseni viettää laatuaikaa itsensä kanssa leikkien, jotta saa tarpeeksi omaa aikaa
Kovin mustavalkoiselta nyt kuulostaa. Mutta kyllä, tätä osittain hain, että onhan lapsellasi mahdollisuus tehdä myös omia valintoja.
En missään nimessä vastusta sitä, että lapsi harrastaa. Mutta tuo määrä on liikaa.Huolestuttaa myös se, kun kerroit että lapsi tulee itse pyytämään sinulta seuraa. Olet siis nyt jo aikaansaanut yksilön, joka ei osaa olla lainkaan yksin?
Lisäksi kaikki tekemiset ovat kovin sukupuoliroolittuneita. Mitä jos meillä olisikin tässä tuleva hävittäjälentäjä joka on myös naisleijonien maajoukkueen ykkösveskari?
Jäänee ehkä ikuiseksi mysteeriksi kun lapsuus meni ennalta päätetysti voimistellessa, muskarissa ja barbeillessa ja siitä sitten suorittamaan jotain 'naisten uraa'. Ellei burn out iske jo teininä.
Jos jostain ei tule hävittäjälentäjää eikä ykkösmaalivahtia siksi, että se vietiin muskariin ja annettiin barbi, ei siitä olisi sitä tullut muutenkaan. Todelliset menestyjät raivaavat tiensä yksin. Eikä barbeilla leikkiminen sulje noita mainittuja asioita pois - ei lentäminen ja maalivahtina olo ole yksinomaan miehisiä juttuja, joihin pitää valmistautua miehisillä harrastuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn lapsen kuviteltu päivä:
07.00 herätys
08.00 hoidossa
17.00 haku hoidosta
17.30 (aikaisintaan?) harrastus
18.15 harrastus päättyy
18.30 (aikaisintaan?) kotona
19.00 ruoka
1930 pesut, pisut, hampaat
20.00 nukkumaanMites iltapala? Vai onko jossain välissä välipala ja ruoka kotona? Mihin tuohon saa sen äiti-lapsi telkkuajan ja vapaan leikin muka?
Lapsen päivä harrastuspäivänä
Herätys. 6.40 josta suoraan tarhaan aamupalle klo 7
12-14 päikkärit
Välipala 14
Haku klo 15
Sitten 15.10- 17.45 lepoa ja ruoka.
18 voimistelu
19 kotona iltapala, hampaat ja nukkumassa jo klo 20 mennessä.Tämä 2x vkossa.
Sit sunnuntai aamuna on yhdet harkatMiten olet uraihminen jos et tee edes täyttä työpäivää?
7-15 teen harrastepäivinä. Työmatkoihin ei mene kun pari min. Teen välillä toimistohommia kotonakin.
Ihmiset jotka tekevät lapsestaan projektin ällöttävät minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miten ehditte 20min tarhaan heräämisestä? Etkö pue lasta? Pese hampaita, kasvoja, pissalla käynti? Vietkö tosiaan sen 2min matkan rattailla?
Helposti. Lapseni on hyvin tottunut rytmeihin. On aamuisin pirteä. Tarhasaa saa aamupalan ja vien lapsen tarhaan autolla parin sadan metrin päähän ja jatkan siitä itse töihin samalla
Kysymys kuuluu, että mikä on keskustelun aloittajan tavoite tälle keskustelulle?
Jos tavoitteenasi oli saada mahdollisimman paljon kannatusta omalle tavalle toimia ja pystyä kertomaan kauhistelevalle kaverille, kuinka suuri osa tuntemattomista ihmisistä on kanssasi samaa mieltä: Näin ei näyttäisi käytyjen keskustelujen perusteella olevan. Se ei ole henkilökohtainen hyökkäys, vaan jokaisen oma pohdinta esittämästäsi tilanteesta. Harvoin valtaosa ihmisistä on kuitenkaan täysin väärässä, mutta vain sinä tunnet mikä toimii teidän perheelle parhaiten.
Jos tavoitteenasi oli oikeasti mieli avoinna kuulla muiden näkökulmia perusteluineen: Ethän hyökkää tai halveksu muiden tapoja tai mielipiteitä. Ihmisellä on tapana puolustaa omia arvoja ja ajatteluja, mutta niitä ei kannata yrittää nostaa korokkeelle muita lyttäämällä (ts. kerro miksi oma tapasi on toimiva, älä spekuloi mitä toiset tekevät väärin).
Täällä oli jonkun muskariohjaajan kommentti siitä, kuinka hän on työssään kohdannut ns. ylikuormitettuja lapsia. Kyseessä on siis oikea ongelma ja huoli lasten kuormittumisesta, suorituskeskeisyydestä ja varhaisesta burn outista on se mikä tässä keskusteluketjussa nostaa rivien välistä päätään. On hienoa, että olet löytänyt sinulle ja lapsellesi yhteisen tavan harrastaa (ilmeisesti olet niissä harrastuksissa paikalla?), oli se sitten ohjattua tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa paljolta, kun meidän 3 lapsen päiväkoti-ikäisenä ei ollut yhtään harrastusta, vaan nyt kouluikäisenä menevät omilla jaloillaan harrastuksiinsa. Tämä on lastenpsyatri Jari Sinkkosen ohje.
Mutta sitäkin enemmän vietimme koko perhe aikaa yhdessä musiikin, teatterin, kirjallisuuden, uimisen, metsäretkillä, pyöräillen jne. Ja lapset keksi omia leikkejään rakennellen majoja, harrastivat leikeissään musiikkia, teatteria tanssia jne.
Enkä usko heidän menettäneen mitään, päinvastoin saaneet enemmän.
Hienoa, että sinulla on lapsia jotka oavr osanneet ihan omatoimisesti harrastaa musiikkia, teatteria ja tanssia. Suurin osa lapsista ei ole sellaisia vaan tarvitsevat hieman ammattilaisen opetusta esim. instrumentin soittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, että mikä on keskustelun aloittajan tavoite tälle keskustelulle?
Jos tavoitteenasi oli saada mahdollisimman paljon kannatusta omalle tavalle toimia ja pystyä kertomaan kauhistelevalle kaverille, kuinka suuri osa tuntemattomista ihmisistä on kanssasi samaa mieltä: Näin ei näyttäisi käytyjen keskustelujen perusteella olevan. Se ei ole henkilökohtainen hyökkäys, vaan jokaisen oma pohdinta esittämästäsi tilanteesta. Harvoin valtaosa ihmisistä on kuitenkaan täysin väärässä, mutta vain sinä tunnet mikä toimii teidän perheelle parhaiten.
Jos tavoitteenasi oli oikeasti mieli avoinna kuulla muiden näkökulmia perusteluineen: Ethän hyökkää tai halveksu muiden tapoja tai mielipiteitä. Ihmisellä on tapana puolustaa omia arvoja ja ajatteluja, mutta niitä ei kannata yrittää nostaa korokkeelle muita lyttäämällä (ts. kerro miksi oma tapasi on toimiva, älä spekuloi mitä toiset tekevät väärin).
Täällä oli jonkun muskariohjaajan kommentti siitä, kuinka hän on työssään kohdannut ns. ylikuormitettuja lapsia. Kyseessä on siis oikea ongelma ja huoli lasten kuormittumisesta, suorituskeskeisyydestä ja varhaisesta burn outista on se mikä tässä keskusteluketjussa nostaa rivien välistä päätään. On hienoa, että olet löytänyt sinulle ja lapsellesi yhteisen tavan harrastaa (ilmeisesti olet niissä harrastuksissa paikalla?), oli se sitten ohjattua tai ei.
Koska olen hämmentynyt, kuinka moni vanhempi on eri mieltä. Aluksi halusin nähdä miten paljon muiden lapset harrastavat. Mutta tuli selväksi, että olen huono äiti ja allw kouluikäinen ei saa harrastaa, jos käy tarhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja miten ehditte 20min tarhaan heräämisestä? Etkö pue lasta? Pese hampaita, kasvoja, pissalla käynti? Vietkö tosiaan sen 2min matkan rattailla?
Kyllä me aikoinaan ehdittiin oikein hyvinkin nuo kaikki tehtyämme, päiväkoti on tuossa 200 metrin päässä.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten ehditte 20min tarhaan heräämisestä? Etkö pue lasta? Pese hampaita, kasvoja, pissalla käynti? Vietkö tosiaan sen 2min matkan rattailla?
Helposti. Lapseni on hyvin tottunut rytmeihin. On aamuisin pirteä. Tarhasaa saa aamupalan ja vien lapsen tarhaan autolla parin sadan metrin päähän ja jatkan siitä itse töihin samalla
Pakko olla provo. 20min miinus matkat ja autoon siirtyminen on noin 10min. Siinä ajassa sit vaatteet, hampaat ja pisut ja vielä talvella haalarit yms :D ja kiva lapselle tuollainen hoppu, että valon nopeudella toimitaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pliis nyt menee jo naurettavaksi. Ohjattua barbileikkejä ja värittämistä😂😂 kyllä lapseni leikkii yksinkin, mutta tulee ITSE minua pyytämään leikkimään hänen kanssaan, koska on AINUT lapsi. Kyllä me kuule luetaan jne muutakin.
Aha. Perustin kommenttini ihan siihen, mitä itse kerroit. Pyytäisin kiinnittämään huomion me-muotoon:
'me sitten lapsen kanssa vietetään laatuaikaa muulla tavoin, esim just telkkarin katselu, leikkiminen barbeilla jne. Väritetään jne.'
Joten toistan kysymyksen milloin lapsellasi on omaa aikaa?
Olisiko sitten parempi muotoilla, että lapseni vain harrastaa ME emme vietä yhdessä aikaa, vaan vapaa-aikana lapseni viettää laatuaikaa itsensä kanssa leikkien, jotta saa tarpeeksi omaa aikaa
Kovin mustavalkoiselta nyt kuulostaa. Mutta kyllä, tätä osittain hain, että onhan lapsellasi mahdollisuus tehdä myös omia valintoja.
En missään nimessä vastusta sitä, että lapsi harrastaa. Mutta tuo määrä on liikaa.Huolestuttaa myös se, kun kerroit että lapsi tulee itse pyytämään sinulta seuraa. Olet siis nyt jo aikaansaanut yksilön, joka ei osaa olla lainkaan yksin?
Lisäksi kaikki tekemiset ovat kovin sukupuoliroolittuneita. Mitä jos meillä olisikin tässä tuleva hävittäjälentäjä joka on myös naisleijonien maajoukkueen ykkösveskari?
Jäänee ehkä ikuiseksi mysteeriksi kun lapsuus meni ennalta päätetysti voimistellessa, muskarissa ja barbeillessa ja siitä sitten suorittamaan jotain 'naisten uraa'. Ellei burn out iske jo teininä.
Itse ajattelet sukupuoliroolittuneesti, jos miellät barbileikit, lukemisen ja värittämisen ja voimistelun tyttöjen hommaksi. Mistä tiedät, että minulla ei ole poikaa, joka vain nauttii tehdä näitä juttuja. Telinevoimistelu on hyvä harrastus pojillekkin ja varmasti hyötyä hyvästä kunnosta on hävittäjälentäjällekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pliis nyt menee jo naurettavaksi. Ohjattua barbileikkejä ja värittämistä😂😂 kyllä lapseni leikkii yksinkin, mutta tulee ITSE minua pyytämään leikkimään hänen kanssaan, koska on AINUT lapsi. Kyllä me kuule luetaan jne muutakin.
Aha. Perustin kommenttini ihan siihen, mitä itse kerroit. Pyytäisin kiinnittämään huomion me-muotoon:
'me sitten lapsen kanssa vietetään laatuaikaa muulla tavoin, esim just telkkarin katselu, leikkiminen barbeilla jne. Väritetään jne.'
Joten toistan kysymyksen milloin lapsellasi on omaa aikaa?
Olisiko sitten parempi muotoilla, että lapseni vain harrastaa ME emme vietä yhdessä aikaa, vaan vapaa-aikana lapseni viettää laatuaikaa itsensä kanssa leikkien, jotta saa tarpeeksi omaa aikaa
Kovin mustavalkoiselta nyt kuulostaa. Mutta kyllä, tätä osittain hain, että onhan lapsellasi mahdollisuus tehdä myös omia valintoja.
En missään nimessä vastusta sitä, että lapsi harrastaa. Mutta tuo määrä on liikaa.Huolestuttaa myös se, kun kerroit että lapsi tulee itse pyytämään sinulta seuraa. Olet siis nyt jo aikaansaanut yksilön, joka ei osaa olla lainkaan yksin?
Lisäksi kaikki tekemiset ovat kovin sukupuoliroolittuneita. Mitä jos meillä olisikin tässä tuleva hävittäjälentäjä joka on myös naisleijonien maajoukkueen ykkösveskari?
Jäänee ehkä ikuiseksi mysteeriksi kun lapsuus meni ennalta päätetysti voimistellessa, muskarissa ja barbeillessa ja siitä sitten suorittamaan jotain 'naisten uraa'. Ellei burn out iske jo teininä.
Jos jostain ei tule hävittäjälentäjää eikä ykkösmaalivahtia siksi, että se vietiin muskariin ja annettiin barbi, ei siitä olisi sitä tullut muutenkaan. Todelliset menestyjät raivaavat tiensä yksin. Eikä barbeilla leikkiminen sulje noita mainittuja asioita pois - ei lentäminen ja maalivahtina olo ole yksinomaan miehisiä juttuja, joihin pitää valmistautua miehisillä harrastuksilla.
Ei toki mutta juurihan täällä toitotettiin, että huippu-urheilijaksi valmentautuminen pitää aloittaa ajoissa, ja kyllä ne voimistelut ja muskarit on kaikki pois jääajasta. Ja tabletillakin voisi nyt jo lennellä lentosimulaattorissa! Ja suorittaa kaikkea muuta nopeaa reaktiokykyä kehittävää. Värittäminen ok, sillähän voisi nyt jo treenata myös kolmiulotteisuuden hahmottamista.
Lapset tarvitsevat eniten ohjaamatonta leikkiä