Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Meillä 3-vuotias "harrasti" juuri kolme kertaa viikossa enkä nyt sitä todellakaan nähnyt kauhean isoksi määräksi. Tosin olin silloin kuopuksen kanssa äitiyslomalla ja isommat sisarukset kävivät vain 2 x viikossa kerhossa.
Arkena oli yhtenä iltana viikoss 45 min. jumppa, jossa kävivät ison siskon kanssa (ikäeroa 1 v 4 kk). kaksi muuta harrastusta sijoittuivat sunnuntaihin ja peräkkäin.
Ensin oli luistelukoulu 45 min ja siitä perheuinti 45 min. Isosisko oli uimakoulussa ja meistä jompikumpi vanhemmista 3-vuotiaan kanssa tuolla perheuinnissa, toinen vauvan kanssa.
Sunnuntain sessio oli jotenkin tosi hyvä päätös viikonlopulle, uni maistui kaikille ajoissa.
Jos joku kertoisi, että oltiin sunnuntaia perheen kanssa ensin luistelemassa ja sitten uimassa ja saunomassa, niin se olis ihanan aktiivista elämää. Jos se on ohjattua seurassa, se on suoraan saatanasta.
Tässä tapauksessa 3-vuotias hinkui ja vinkui sinne luistelukouluun koko syksyn kun isosisko pääsi. Lopulta oli pakko päästää hänetkin jäälle ja se oli menoa.
Oli ollut putkee monta tosi huonoa talvea, eikä ulkojäillä oikein päässyt luistelemaan, siksi laitoin isosiskon luistelukouluun. No, tämä silloin 3-vuotias taitoluisteli sitten 15-vuotiaaksi asti ja kilpaili SM-tasolla, että näköjään tiesi mitä tahtoi jo 3-vuotiaana - jää tuli jäädäkseen hänen elämäänsä. Vieläkin käy kerran viikossa huvikseen luistelemassa aina kun hallissa on jää ja yleisövuoroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh.
Ensinkin pitäisi lapsen kannalta katsoa asioita. Se mikä aikuisten kriteereillä on lapselle ohjattu kodin ulkopuolinen harrastus ei sitä välttämättä ole lapselle ja toisinpäin. Esim ohjattu vesipeuhu voi lapsen silmin olla rennompaa ja kivempaa kuin kauppareissu, kyläily tai vanhemman mukana kaupungilla pyöriminen, mikä lasta voi kuormittaa paljon enemmän.
Parhaimmillaan lapsen harrastus on nimenomaan harrastus, eli sellainen tekeminen hänelle, jossa hän juuri rentoutuu ja haluaa olla. Silloin se ei kuormita vaan ilahduttaa. Mikäli näin ei ole niin lasta ei liene syytä sinne ollenkaan raahata. Jo kerta kuussa kuormittaa. Taas jos tekeminen on mieluista ja lapsi itse suorastaan vaatii päästä niin useampikin kerta viikossa käy.
Kiitos. Tätä yritän juurikin sanoa! Tuli mieleen tosta kauppareissusta, joka ei suoranaisesti liity tähän harrastamiseen, niin olen huomannut usein, että iltaisin kun käyn kaupassa, monet vanhemmat raahaavat väsyneet lapset sinne vielä 8 aikaankin, kun lapsen pitäisi olla jo nukkumassa ja siellä sitten kiukutellaan ja itkettään kärryssä väsyneenä ja nälkäisenä. Niin varmasti tämä rasittaa lastakin enemmän kun mieleinen jumppa hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Tarha on lapsen duuni. Ja jota 5 x viikossa täysipäiväisesti. Päälle 3 x viikko harrastukset. Molempiin päälle matkat. Lisäksi 'kotityöt', tässä tapauksessa värityskirjailu ja barbeilu. Nekin yleensä ohjatusti.
Ja kaikki tämä suorittaminen jo 3-vuotiaana.
Huh huh.
Koska tällä ihmisellä on omaa aikaa? Saako hän joskus vain olla? Millä mittaat tyytyväisyyden? Et ainakaan objektiivisesti, sillä selväksihän tuli, että tämä kaikki on koska SINÄ sitä ja tätä.
Lapsen tyytyväisyys tämän hetkiseen tilanteeseen voi johtua myös ihan siitä, ettei hän muusta tiedä.
Juuri näin! Olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, että kuinka monella kommentoijalla on 3v lapsia. Nykyään lapset ovat kehittyneempiä, kun aiemmin ja käyttävät tuon ikäisenä jo sujuvasti tabletteja yms. Pelejä. Minä taas en ole koskaan tabletteja yms, koskaan edes antanut lapselle, eikä niitä edes omisteta. Ne ovat mielestäni paljon haitallisempaa lapsen kehitykselle, kuin harrastaminen.
Juuri näin. Harrastamista pidetään jotenkin irrallisena asiana, eikä mietitä kokonaisuutta. Mitä harrastaminen tuo, mitä vie ja mistä se on pois. Onko se pois ajasta, kun perhe peuhaa yhdessä ulkoilman? Vai onko se pois ajasta, kun seitsemättä tuntia sohvalla katsotaan tablettia ja syödään sipsiä? Nauttiiko lapsi ja haluaako itse? Vai pakotetaanko ja vaaditaanko? Samankin perheen sisällä voi olla lapsia, joista osalle harrastukset ovat ihana ilo ja osalle kamala taakka.
Vierailija kirjoitti:
Vähempi sitä ruutuaikaa tuon ikäiselle. Lue vaikka kirjoja niin tulee läheisyys ja yhteys lapselle terveellisemmällä tavalla läpi.
Luit ilmeisesti kaikki kommentit tarkasti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, että kuinka monella kommentoijalla on 3v lapsia. Nykyään lapset ovat kehittyneempiä, kun aiemmin ja käyttävät tuon ikäisenä jo sujuvasti tabletteja yms. Pelejä. Minä taas en ole koskaan tabletteja yms, koskaan edes antanut lapselle, eikä niitä edes omisteta. Ne ovat mielestäni paljon haitallisempaa lapsen kehitykselle, kuin harrastaminen.
Joo. Jos jo kaksi-kolmivuotiaasta alkaen aletaan lasta harrastuttaa suorittamisen eli sen takia, että hänestä tulee menestyvä vokmistelija/kiekkoilija/ jne. on aika varmaa, että tabletteja lapsiparka joutuu käyttämään sujuvasti jo nuorena. Tabletit ovat tosin sellaisia apteekissa myytäviä.
Kyllähän se työläältä kuulostaa, oli kyseessä minkä ikäinen tahansa, jos hän on tarhassa työpäivän verran kello 8-17 tai 8-16 ja sitten vielä kolmena iltana harrastukseen. Harrastukseen viemiseenkin varmaan menee aikaa, joten jos harrastus on 45 minuuttia kerralla esim kello 18-18:45, niin eipä moni aikuinenkaan sellaisen päivän jälkeen mitään jaksa enää samana iltana.
Mutta kukin tyylillään. Kyllähän esim. Kiinassa lapsilla kuilemma on paljon pidemmät aikataulutetut päivät kuin ylernsä täällä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähempi sitä ruutuaikaa tuon ikäiselle. Lue vaikka kirjoja niin tulee läheisyys ja yhteys lapselle terveellisemmällä tavalla läpi.
Luit ilmeisesti kaikki kommentit tarkasti :D
Kaikki ei jaksa kahlata läpi tämmöstä suorittajamamman topicia missä ekalla sivulla jo ehti päätyä siihen että kaikki muu kuin hänen vastaus teilataan. Ja alapeukut kertoo että taisi yhdellä ja toisella tablettimammalla kolahtaa tunteisiin. Morjessss.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mainittakoon, että lapsi on neuvolankin mukaan kehitykseltään 4 vuotiaan tasolla
Meidänkin lapsi oli kehityksessä vaikka missä, mutta silti lapsella on oman ikätasonsa mukainen unen/levon/läheisyydentarve ja emotionaalinen kehitys vaiheessa jota ei voi mitata taitotesteillä. Jokainen lapsi tarvitsee vanhempiensa läsnäoloa ja vuorovaikutusta (jota pelkkä telkun katsominen ei ole). Se koostuu erilaisista jaetuista arjen hetkistä. Niitä ei hirveästi mahdu teidän arkeen jos lapsi vetää maksimihoitoajan päälle puolet illoista harrastuksissa. Tottakai lapsi sopeutuu ja ehkä jopa ”tykkää”, mutta uskon että lapsi tarvitsee Ap enemmän Sinua kuin ohjattua toimintaa oltuaan koko päivän ohjatussa toiminnassa.
Ja olen myönteinen harrastusten suhteen - omat lapseni harrastavat paljon mutteivät hoitopäivien päälle. Ihmettelen vaan miten 3v jaksaisi kun tuollainen määrä on koululaisellekun melko maksimi. Siis heidän itsensä mukaan.
T. Osa-aikakotiäiti ja viisi lasta
Edellee ei kaikki harjoitusajat ole tarhan päälle. Meillä on vain yksi lapsi, joka varmasti saa tarpeeksi minun huomiota ja yhteistä aikaa. Harrastaminen tuottaa lapselle paljon iloa ja onnistumisen tunteita. Lapseni saa varmasti enemmän yksilöllistä huomiota, kuin sinun 5 lastasi, koska sitä pystyn tarjomaan.
Minun 5 lastani saavat jokainen erittäin paljon yksilöllistä huomiota, vietämme jokaikinen päivä tuntitolkulla aikaa yhdessä. Ehkä päivässä jopa enemmän kuin lapsesi koko viikkona. Olen kokonaan kotona ja lapsilla paljon sekö yhteistä että omaa aikaa, joten äläpä vedä johtopäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa provolle, vaikka kyllähän tälläsiä vanhempia on.
3-vuotias ei tarvitse yhtäkään harrastusta.
Miten määritellään harrastus? Vanhemman kanssa uinti on vai ei ole harrastus? Ohjattu taaperoiden vesipeuhu, on vai ei? Luistelu isän kanssa ei? Luisteluopetus on? Askartelu kotona ei? Kerhossa kyllä? Huah.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä ap suoraan sanottuna hirveeltä ylemmyydentuntoiselta lehmältä ja siltä että "koulutat" lastasi itsesi kaltaiseksi suorittajaksi.
Meillä viisivuotias käy tanssissa ja uimakoulussa. Uimakoulu lopetetaan luultavasti syyskauteen, kun lapsi osaa uida, talvella sitten arjessa käydä perheenä luistelemassa ja treenaillaan laskettelua sen minkä keritään. Uimakoulua voidaan jatkaa mikäli lapsi itse sitä toivoo ja haluaa pidempiaikaisesti harrastaa, mulla tällä hetkellä tanssi on se ykkösjuttu.
Kyllä lapsi tarvitsee arjessa runsaasti lepoa ja vapaata olemista pitkien hoitopäivien vastineeksi.
Itse suosittelisin niihin naapuruston lapsiin tutustumista. Kaverisuhteita on ihan hyvä luoda noiden harrastusten ulkopuolelta, niin ainoalla lapsella on leikkiseuraa (joku 5-6v. tosiaan kaipaa ihan siihen arkeen joskus leikkiseuraa), ja lisäksi nämä keskenään leikkineet naapurit ovat sitten kaveruksia koulutaipaleen alkaessa jo valmiiksi. Ei ole kiva kun muut lapset menee yhdessä kouluun ja heillä on jo oma porukka, ja yksi on vaan ravannut harrastuksissa eikä tunne ketään. Ne naapurit ainakin meillä on lapselle tärkeitä, ja on tosi kivaa että tutut lapset kyläilee välillä, ja helpottaa meidänkin arkea kun lapsi vaivattomasti menee hetkeksi naapuriin leikkimään, ja saadaan vaikka käytyä rauhassa kaupassa tai siivoiltua.
Tuo haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi. Ennemminkin lapsi saa koulukavereita tarhasta, josta siirtyvät suoraan yhdessä kouluun, kun naapurin lapsista, jotka leikkivät keskenään pihalla. Naapurinlapset ovat huomionhakuisia ja tekevät myös pahojaan, että saavat sitä huomiota. Joten kiitos ei. En halua heihin tutustua. Harrastusten parissa oppii itsekuria ja voi mahdollisesti menestyäkkin siinä ja elämässä. Harvemmin harrastavat lapset notkuvat kauppojen pihoilla juoden energiajuomia jne. Mikäs siinä, jos haluat lapsestasi sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä esim. ajattele negatiivisesti harrastamisesta, näen sen vain tarpeettomana alle kouluikäisille. Me käydään mieluummin serkulla kylässä tai ollaan leikkipuistossa naapurusten lasten kanssa.
Silloin kun ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia, on helpompi mennä lapsen (ja vanhemman) vireystilan mukaan.
Mutta en mä näe harrastuksia pahana asiana, korkeintaan hieman vapaa-aikaa rajoittavina.
Ensinnäkin, jos kouluikäisenä aloitat esim. Voimistelun tai jääkiekon, niin lapsesi on jo niin paljon jäljessä muita, ettei varmasti enää kiri parhaimpia kiinni. Varsinkin esim taitoluistelu, niin kouluikäisenä oot jo niin paljon jäljessä muita, että lapsella tulee suuri harmitus, jos silloin vasta päättäisi kys. Lajia harrastaa ja menestyä
En nyt ymmärtänyt pointtia. Sun mielestä lapsen pitää alle kouluikäisenä valita loppuelämän laji ja siinä ollaan sitten hampaat irvessä parhaita. Mites käy niille jotka aloittaa taitoluistelun 3-vuotiaana ja haluaakin 7-vuotiaana siirtyä jalikseen?
Nykytiedon mukaan monipuolisella lajiharjoittelulla saadaan paljon parempia tuloksia aikaan kuin yhden lajin jatkuvalla hinkkaamisella, mutta sitä ei olla Suomessa tajuttu, vaan annetaan hyvin äkkiä ymmärtää että yksi päälaji on valittava ja siinä pysyttävä. Yksi syy, miksi Suomesta harvoin tulee menestyviä huippu-urheilijoita.
Ap ei kertonut, onko harrastuksilla tavoitetta. Meidän lapset rakentaa takapihalle sellutehdasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, että kuinka monella kommentoijalla on 3v lapsia. Nykyään lapset ovat kehittyneempiä, kun aiemmin ja käyttävät tuon ikäisenä jo sujuvasti tabletteja yms. Pelejä. Minä taas en ole koskaan tabletteja yms, koskaan edes antanut lapselle, eikä niitä edes omisteta. Ne ovat mielestäni paljon haitallisempaa lapsen kehitykselle, kuin harrastaminen.
Millätavalla lapseni tabletti on vahingoittanut kohta kolmevuotiastani?
Hän pyytää sen sillointällöin käyttöönsä aivan kuten esim. automaton tai väriliidut. Pelaa sillä hetken esim. palapeliä, soittaa sillä musiikkia tai räpsii kuvia. Napsauttaa näytön kiinni kun siirtyy muihin leikkeihin.
Hän käy kolme kertaa viikossa kerhossa mutta ei vielä harrasta mitään. Yhtä harrastusta ollaan ajateltu aloittaa ehkä noin puolenvuoden tai vuoden kuluttua.
Yksi harrastus kolmevuotiaalle ja sekin vapaapäivänä olisi mielestäni ihanteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Monet kolmevuotiaat ovat hyviä maratonissa, lavatanssissa, taidemaalareina, sirkustempuissa, baletissa, lentämisessä ja taitoluistelussa. Mielestäni lapsellasi on aivan liian vähän harrastuksia.
Lahjakkaimmille kannattaa hakea oma agentti ja aikatauluttaa esiintymiset. Pääsymaksut voi sijoittaa esim. opiskelu- ja eläkesäästöihin.
2v (pian kolme) käy taaperouinnissa ja mielestään harrastaa yhtä kovaa kuin 15v sm-tason uimari (serkku). Loukkaantuu jos ei puhuta harrastamisen, vaikka 45min viikossa on vanhemmista vain sopiva ajanviete.
Se terminologia....
No jaa, itse siirryin kolmosella Sykkiin ja oli siellä aika paljon ihmisiä, jotka olivat harrastaneet ohjattua liikuntaa 3-vuotiaasta saakka. Osa jatkoi Sykkiin, osa märskyyn ja osa jonnekin muualle. Muutamista tuli SM-tason urheilijoita.
Itse tykkäsin harrastaa ohjattua liikuntaa jo 3-vuotiaasta saakka mutta olinkin/olenkin erittäin sosiaalinen ja aktiivinen ihminen. Riippuu vähän ihmisestä, temperamentista jne. Ja tietenkin kuinka vaikeaa/tavoitteellista/leikinomaista harrastus on.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Miten sä itse ap. jaksaisit harrastaa aktiivisesti joka toinen ilta (3pv viikossa) pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen?
Jos lapsi on hoidossa 8-9h + harrastus 45min. + matkat, yöunet 12h ja vrk on 24h.
Herää kysymys milloin vietättä yhteistä aikaa ja löhöätte (lepo ja palautuminen) kotona.
3-cuotiaan pitäisi hakea tasapainoa ja äidinkieltä ja vaatia vanhempia unohtamaan kohdistetut harrastuspaineet
Vähempi sitä ruutuaikaa tuon ikäiselle. Lue vaikka kirjoja niin tulee läheisyys ja yhteys lapselle terveellisemmällä tavalla läpi.