Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatteko koskaan ihmistä vuosikymmenten takaa?
20.08.2018 |
Vanhaa ihastusta tai kaveria joka kuoli kauan sitten?
Millaisissa tilanteissa kaipuu tulee esiin? Itselläni elämän kriisitilanteissa.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan.
Sisareni paras ystävä menehtyi nuorena äkillisesti sairauskohtauksen vuoksi.
Menehtynyt oli ystäväni ja naapurini. Melkein vuoden ajan katselin hänen pimeän kotinsa ikkunoita lähtiessäni töihin, tapaamaan ystäviä, kauppaan tai harrastuksiin. Vasta vuoden kuluttua hänen vanhempansa pystyivät tyhjentämään ja myymään hänen kotinsa.
Hän oli mukava ihminen, jonka tunsin jo lapsena. Kaipaan häntä useita kertoja vuodessa.
Kuolleita siskoja.
Toinen kuoli kun oli lapsi, toinen kun olimme aikuisia ja äitejä ja tärkeät toisillemme.
Usein ovat mielessäni.
Nää on kyllä ihanaa luettavaa, harmi jos tää ketju jää näin lyhyeksi.
Äitiäni kaipaan. Kuoli nuorena syöpään. Erästä miestä kaipasin myös. Ei nähty viiteentoista vuoteen. hän oli yhtä iloinen nähdessään minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan nuoruudenrakkauttani yli 20 vuoden takaa. Mielessä joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan nuoruudenrakkauttani yli 20 vuoden takaa. Mielessä joka ikinen päivä.
Oletko yrittänyt ottaa häneen yhteyttä tai löytykö hän sosiaalisesta mediasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isääni kaipaan. Hän on ollut kuolleena jo yli 20 vuotta.
Hän ei nähnyt lastani, hän ei nähnyt miten elämäni lähti sujumaan. En voi jakaa enää asioita hänen kanssaan tietäen, että hän suhtautuu ymmärtäen minun valintoihini. Enää en pääse isäni syliin saamaan hänen halauksestaan nimetöntä lohtua.
Luojan kiitos äiti on yhä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan kouluaikojen bestistä joskus, mutta somesta olen stalkannut, että hänellä menee hyvin. En siis häiritse.
Kaipaan vieläkin entistä vaimoani vuosikymmenien takaa, muistelen usein kuinka katselin mökkilaiturillamme vaimoni tuulessa hulmuavia hiuksiaan kun ne leikittelivät tuulessa auringonlaskun kauneutta ihaillessamme, ilta-auringossa kimmeltäviä säihkysilmiä hypnoottisesti tuijottaen todistin rakkauteni ja kosin häntä, nykyään hän röhnöttää telkkarin ääressä tuulettimen lemauttelevan sipulinkatkuisen kainalohien karvaankitkerän löyhkän asuntoomme, ennen niin säihkyvät reidet, piukat reidet ja pullea perä näyttävät lähinnä perunasäkiltä pölkkyjen varassa.
Lepää rauhassa entinen vaimoni :*(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan joka päivä ensirakkauttani yli 40 vuoden takaa. Voi miksi Tuula jätit minut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan nuoruudenrakkauttani yli 20 vuoden takaa. Mielessä joka ikinen päivä.
Oletko yrittänyt ottaa häneen yhteyttä tai löytykö hän sosiaalisesta mediasta?
En ole tuo aikaisempi kirjoittaja, mutta mies ei voi eikä saa ikinä stalkata entistä heilaa varsinkaan jos tämä oli jättävä osapuoli. Naisille tuo toki on sallittua ja jopa toivottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime viikolla viestittelin 30v takaiselle ensirakkaudelle. Teki hyvää, sain asian päätökseen. Luulin ettei halua kuulla musta mitääm, mutta toisin kävi.
Kaipasin vuosikausia erästä erittäin hyvää lapsuudenkaveriani, näin hänestä unia ja jotenkin oli kokoajan sellainen olo että täytyy nähdä hänet. No sitten tapasimme sattumalta eräässä tilaisuudessa ja pääsimme juttelemaan kaikesta parin tunnin verran kahden kesken. Tietysti hän(kin) oli muuttunut valtavasti. Meillä ei ollut enää mitään yhteistä ja olo hänen seurassaan oli lähinnä ahdistavaa. Hänestä jäi epämiellyttävän ihmisen kuva. Noh, sain ainakin asian päätökseen mielessäni mutta tavallaan ne ihanat muistot hänestä poistuivat samalla mikä on todella surullista.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan nuoruudenrakkauttani yli 20 vuoden takaa. Mielessä joka ikinen päivä.
Itsekin kaipaan usein teiniaikojeni ensirakkautta vuosienkin jälkeen. Olen lohduttautunut ajatuksella että ajan kanssa helpottaa, mutta jos et sinäkään ole yli 20 vuodessa unohtanut niin ei taida aikakaan aina tehdä tehtäväänsä tässä asiassa.
En kaipaa muita kuin äiti ja isää. Kuolivat nuorina, ei enää elämä tunnu niin kivalta vaikka oma perhe onkin. Äiti ja isä ovat rakkaimmat kaikista.
Mä näin yksi yö unta mun varhaisnuoruuden suuresta rakkaudesta, jonka kanssa olimme ystäviä kunnes hän muutti eri puolelle Suomea. Siitä on yli 30 vuotta kun hänet näin ja yhtäkkiä, ilman syytä, kaikki palautui mieleen ja ikävä tuntui viiltävältä. Ei yhtään kuvaakaan jäänyt muistoksi, ainoastaan yksi onnittelukortti , jonka häneltä sain...
Mitäköhän sulle kuuluu nykyään, Make...♥️😥
Häntä jonka luulin olevan elämäni rakkauden kaipasin 31 vuotta.. sitten matkustin toiselle puolelle maailmaa tapaamaan kun lõydettiin toisemme uudelleen netin kautta. (Oltiin oltu yhteydessä on and off, mutta nettitapaamisesta edellinen yhteenotto oli ollut 15 v. aiemmin. )
Huomasin hyvin pian että mies on idiootti ja oli virhe tavata ja että mikä tuuri minulla oli ollut nuorena kun asiat ei menneetkään niinkuin olisin tahtonut! No onneksi sentään matka oli onnistunut ja reissasin sillä alueella 2kk 4 maassa. Oli hyvä että menin...niin pääsin vihdoinkin eroon siitä isosta kaipauksesta (oli ollut molemminpuolista), ja hän varmaan myös ajatteli minusta että olen idiootti. Tuli joskus kuukausien päästä häneltä meili "Sorry for everything", johon en viitsinyt edes vastata.